Liikkuvuusapurahoja 60 taiteentekijälle

Elokuun haussa liikkuvuusapurahan hakuehdot uudistettiin. Myönnettävien apurahojen minimisumma nousi 2 000 eurosta 3 000 euroon. Oleskelun kohdemaassa tulee kestää vähintään kaksi viikkoa. Hakuehtojen uudistuksen takana oli tavoite jakaa aiempaa suurempia apurahoja, joiden myötä taiteilijat voivat panostaa entistä laajempaan kansainväliseen verkostoitumiseen ja oman osaamisensa pitkäjänteisempään kehittämiseen. 

Haussa myönnettiin eniten 3000 euron apurahoja. Niitä sai 24 hakijaa, joiden joukossa on sekä yksittäisiä taiteilijoita että työryhmiä. Alakohtaisesti eniten apurahoja myönnettiin kuvataiteisiin, näyttämötaiteisiin sekä säveltaiteisiin.

Liikkuvuusapurahojen tarkoituksena on tukea esimerkiksi ulkomaille sijoittuvaa residenssityöskentelyä, esiintymiskiertueita ja näyttelyprojekteja sekä kansainvälisiin yhteishankkeisiin liittyviä matkoja. Apurahalla voi kattaa matkat, majoituksen sekä mahdolliset residenssi- ja rahti- tai vakuutuskustannukset.

Inspiraatiota vieraan kielen keskellä

Runoilija Laura Herva otti ilahtuneena vastaan uutisen saamastaan apurahasta.

”Apurahapäätöksen jälkeiset päivät ovat olleet ilon ja keveyden kannattelemia!”

Nainen pipo päässä, taustalla syksyinen metsä ja pitkospuut

Runoilija Laura Herva. Kuva: Sonja Sinisalo

Herva matkustaa apurahansa turvin Beniniin, Villa Karoon. Siellä hän työstää teostaan sukunsa matriarkasta, isoäidistään.

”Tuntuu tärkeältä laventaa omaa näkökulmaa, sillä en ole ennen juurikaan matkustanut Euroopan ulkopuolella. Tulen työskentelemään Villa Karossa kahdeksan viikkoa, ja sekin tuntuu tärkeältä, että käynti ei ole pelkkä pyrähdys, vaan ehdin hieman asettua ja tutustua. Kieli on keskeisin työvälineeni ja siksi onkin kiinnostavaa nähdä, miten kieliympäristön vaihtuminen vaikuttaa kirjoittamiseen”, hän kertoo.

Arktista ja sademetsiä

Nainen hämärässä siluettikuvassa, taustalla meri

Dokumenttiohjaaja Kira Jääskeläinen. Kuva: Joona Pettersson

Kaikkiaan apurahansaajat matkustavat liikkuvuusapurahan turvin 27 kohdemaahan. Kuvataiteilija Paula Humberg matkaa päiväntasaajalle kuvaamaan uhanalaista pilvisademetsää Ecuadorissa. Dokumenttiohjaaja Kira Jääskeläinen taas suuntaa arktisille alueille Pohjois-Grönlantiin Qimmeq-elokuvan ennakkokuvauksiin. Elokuvassa hän seuraa liikkuvaa eläinklinikkaa, joka vierailee kaukaisissa kylissä ja kohtaa ihmisten huolen tulevaisuudesta

”Qimmeq on matka pohjoiseen Grönlantiin, rekikoirien maahan. Vuosituhansien ajan koiravaljakko on ollut Grönlannissa tärkeä kulkuväline ja korvaamaton osa inuiitien pyyntikulttuuria. Ilmastonmuutoksen myötä rekikoirien rooli on kuitenkin muutoksessa. Liikkumisen kannalta tärkeä merijää saapuu vuosi vuodelta myöhemmin ja sulaa aikaisemmin pois. Joiltakin alueilta se on kadonnut kokonaan”, Jääskeläinen kertoo.

Suurin myönnetty apuraha ohjaaja Jonna Wikströmille

Osa saajista liikkuu useammassa maassa, kuten teatteriohjaaja Jonna Wikström, joka sai Elokuun haun suurimman apurahan 9000€ dokumenttiprojektinsa matkakuluihin Espanjassa, Puolassa ja Romaniassa.

Lyhythiuksinen nainen mustassa nahkatakissa, taustalla vihreä puu

Teatteriohjaaja Jonna Wikström. Kuva: Toni Härkönen

”Dokumenttiprojekti Rajat – Borders tutkii Euroopan unionin raja-alueiden haasteita ja niiden vaikutuksia yksilöihin. Rajat kiinni vai auki -keskustelu herättää minulle aina ensimmäisenä kysymyksen siitä, keitä siellä rajalla oikein on. Rajat kun eivät missään nimessä ole vain maantieteellisiä vaan myös sosiaalisia ja kulttuurisia. Rajat herättävät voimakkaita tunteita ja vaikuttavat ihmisten identiteettiin. Haluan antaa äänen niille, joiden tarinat jäävät usein poliittisen pelin varjoon päätöksenteossa”, Wikström sanoo.

Kaikki myönnetyt liikkuvuusapurahat

Liikkuvuusapurahaan 511 hakemusta, apurahoja jaettiin 68

Liikkuvuusapurahan hakijamäärät ovat kasvaneet huomattavasti vuodesta 2018 kun apurahoja jaettiin ensimmäisen kerran. Liikkuvuusapurahoja jaetaan kaksi kertaa vuodessa. Vuosina 2018 ja 2019 hakemuksia tuli vuositasolla nelisensataa, kun vuonna 2023 hakijoita oli jo 1078. Kevään 2024 haussa saimme 511 hakemusta. 

Hakijamäärä kertoo apurahojen suuresta tarpeesta. Kulttuurirahasto nostaakin seuraavalla kierroksella jakosummaa aiemmasta 400 000 eurosta 500 000 euroon. Haun kriteerit kannustavat jatkossa taiteilijoita entistä pidempiin ulkomaisiin oleskelujaksoihin.

”Valtavien hakemusmäärien vuoksi myöntöprosentti on todella pieni. Tällöin niin hakijat kuin arvioitsijatkin tekevät paljon tuloksetonta ja turhaa työtä. Tavoitteenamme on jakaa entistä suurempia apurahoja, joiden myötä taiteilijat voivat panostaa entistä laajempaan kansainväliseen verkostoitumiseen ja oman osaamisensa pitkäjänteisempään kehittämiseen”, kertoo hausta vastaava erityisasiantuntija Eriika Johansson.

Tulevassa Elokuun haussa liikkuvuusapurahan hakuehdot uudistetaan. Myönnettävien apurahojen minimisumma nousee 2 000 eurosta 3 000 euroon, ja perilläoloaika on jatkossa vähintään kaksi viikkoa. Apurahalla voi kattaa matkat, majoituksen sekä mahdolliset residenssi- ja rahti- tai vakuutuskustannukset.

”Pienempiin matkoihin on edelleen mahdollista hakea apurahaa esimerkiksi Tammikuun ja Lokakuun hauista, mutta liikkuvuusapuraha on jatkossa tarkoitettu pidempiä oleskeluja ulkomailla toteuttaville”, Johansson toteaa.

Apurahat vievät taiteilijat lähes jokaiselle mantereelle

Kaksi naista seisoo vierekkäin, taustalla kangas, jossa vihreä puu

Kirjailija Reetta Niemelä sekä tekstiilisuunnittelija Eri Shimatsuka saivat liikkuvuusapurahan residenssikuluihin ja Kettu ja hiljaisuus -kuvakirjan kiertueeseen Japanissa. Kuva: Chikako Harada

Kevään hausta myönnetyillä apurahoilla matkustetaan vähintään 26 kohdemaahan. Laskemista vaikeuttaa se, että moni taiteilija toteuttaa projekteja useammassa maassa. Kulttuurirahasto myös kannustaa ekologisempaan matkustamiseen, jolloin lentämistä vältettäessä matkat taittuvat monen maan halki.

”Liikkuvuusapurahojen saajat suuntaavat tältä kierrokselta Eurooppaan, Afrikkaan, Etelä- ja Pohjois-Amerikkaan sekä Aasiaan. Suosituimpia maita olivat Italia ja Ranska. Kumpaankin suuntaa yhdeksän apurahansaajaa,” Johansson toteaa.

Ranskaan matkustaa muun muassa kuvataiteilija Milla-Kariina Oja, joka järjestää kesällä 2024 yksityisnäyttelyn Musée-Maison Henri IV -museossa Normandiassa. Oja työskentelee pääosin valokuvan ja liikkuvan kuvan keinoin, erityisesti kokeellisten ja performatiivisten videoinstallaatioiden parissa. Tulevan näyttelyn teokset pyrkivät katsomaan maailmaa aineen ja kiertokulun näkökulmasta pohtien elottoman ja elollisen luonnon rajoja eri aikakäsitteiden kautta.

Kauemmas matkustavat kirjailija Reetta Niemelä sekä tekstiilisuunnittelija Eri Shimatsuka, jotka saivat apurahan residenssikuluihin ja Kettu ja hiljaisuus -kuvakirjan kiertueeseen Japanissa. Ääniherkkyydestä ja melun ylivallasta kertova lastenkirja oli Shimatsukan esikoiskuvitus, ja se ilmestyi Suomessa vuonna 2022. Japanissa, jossa ollaan kiinnostuneita esimerkiksi suomalaisesta lastenkasvatuksesta ja tasa-arvosta, kirja ilmestyi Shimatsukan kääntämänä toukokuussa 2024.

Kauas matkustetaan myös Pohjoinen liike ry:n hankkeessa, jossa viedään koulukiusaamista käsittelevä Elämän koulu -teos Etelä-Koreaan. Kyseessä on monitaiteellinen teos, joka pohjautuu Antti Röngän vuonna 2019 julkaistuun romaaniin Jalat ilmassa. Sekä esitys että romaani käsittelevät koulukiusaamista ja sen jättämiä jälkiä, joita kiusattu kantaa pitkälle aikuisuuteen. Tanssija Valtteri Raekallion ja Raekallio Corp:in luotsaama projekti on yhdessä paikallisten nuorten ja ammattitaiteilijoiden kanssa luotava suurimittainen koulurakennukseen sijoittuva teos.

Kaikki myönnetyt liikkuvuusapurahat

Jälleen ennätysmäärä liikkuvuusapurahahakemuksia – myöntöjen määrä tuplaantui

Liikkuvuusapurahojen tarkoituksena on tukea esimerkiksi ulkomaille sijoittuvaa residenssityöskentelyä, esiintymiskiertueita ja näyttelyprojekteja sekä kansainvälisiin yhteishankkeisiin liittyviä matkoja. Hakemusten määrä on kasvanut tasaisesti vuosi vuodelta, joten tänä vuonna liikkuvuusapurahoja päätettiin jakaa selvästi aiempaa enemmän. Kansainvälisen liikkuvuuden tukeminen luo edellytykset verkostojen vahvistamiselle ja tarjoaa uusia tekemisen mahdollisuuksia. 

”Tämän syksyn kierros kiinnosti ennätysmäärää hakijoita ja hakemusten taso oli korkea. Tämä on toki ilahduttavaa, mutta se teki asiantuntijapaneelin tehtävästä erityisen haastavan. Eniten hakijoita oli kuvataiteiden, säveltaiteiden ja näyttämötaiteiden aloilta”, kertoo hausta vastaava suunnittelija Eriika Johansson. 

Suurin osa myönnetyistä apurahoista oli kooltaan 2 000 – 4 000 euroa. Suurimmat, eli kaksi 10 000 euron apurahaa, myönnettiin työryhmille. Teatterit. maisteri Teo Ala-Ruona matkustaa saamallaan apurahalla seitsenhenkisen työryhmänsä kanssa New Yorkin Performa-biennaaliin. Toinen suuri apuraha myönnettiin Musiikkitalon kuoro ry:lle, jonka 80 jäsentä vievät The Dream of Gerontius -teoksen Cambridgeen.

Residenssiin Huippuvuorille 

Taustalla vuorimaisema, etualalla värikäs metallinen laatikko

Valokuva kuvataiteilija Kaisu Koiviston sarjasta Maailman rakentaminen (Huippuvuoret), 2022.

30 vuotta kuvataiteilijana toiminut Kaisu Koivisto työskentelee monialaisesti. Taiteilijan työt ovat veistoksia, installaatioita sekä valokuva- ja videoteoksia, joissa hän tarkastelee maisema-, ympäristö- ja luontokäsityksiä. 

”Viimeisin projektini on New Nuuk, jossa tarkastelen Nuukin, Grönlannin pääkaupungin laajenemista sekä teknologioiden ja ihmisen toiminnan jättämiä jälkiä pohjoisessa luonnossa. Sen vastapainona on teoskokonaisuus Sörnäisten, Merihaan ja Sompasaaren alueiden suurista muutoksista, jotka muuttavat kaupunkitilaa merkittävästi”, Koivisto kertoo. Taiteilija suuntaa elokuussa 2024 kohti Huippuvuoria, jossa hän osallistuu liikkuvuusapurahan turvin The Arctic Circle ekspeditioresidenssiin. 

Kuvataidetta Berliinissä 

Värikäs piirroskuva, jossa jokaisessa neljässä nurkassa eri kuvioita. Väri on sininen, beige ja punainen.

Kuvataiteilija Siiri Haarlan teos näyttelystä iiris ≈ siiri , 2022.

Maalaustaiteeseen keskittynyt kuvataiteilija Siiri Haarla pyrkii teoksillaan luomaan yhteyttä maalauksen ja luonnontieteen välille. Hän yhdistelee työssään monia maalaustekniikoita, kollaasia ja tekstiä. Haarlan edellinen näyttely Iiris≈siiri Forum Boxissa käsitteli näkemistä, värejä ja kieltä. Maalaukset esittivät kysymyksiä elämän lainalaisuuksista: Miten puusta tulee puu, miten kukasta tulee kukka? Miten ja milloin minusta tuli minä?  

Nyt myönnetyllä liikkuvuusapurahalla Haarla matkustaa Toolbox-galleriaan Berliiniin vuoden 2024 alkupuolella. Näyttely kokoaa yhteen muistojani kymmenen vuoden ajalta, kun olen jakanut aikani Berliinin ja Helsingin välillä”, taiteilija kertoo.  

Pitkähiuksinen mies silmälasit päässä, taustalla punainen lautaseinä

Esinekonservaattori Veli-Matti Mursu. Kuva: Esko Suoranta

Japaniin mestareiden oppiin 

Esinekonservaattori Veli-Matti Mursu konservoi ja restauroi yksityishenkilöiden, museoiden ja säätiöiden omaisuutta, kuten taide-esineitä ja veistotaidetta. Hän käyttää työssään konservaattorin menetelmien lisäksi Kintsugi-tekniikkaa, joka on yli 500 vuotta vanha japanilainen perinne. Kintsugi-menetelmä nostaa esineeseen syntyneen vaurion esiin sen sijaan, että pyrkisi peittämään virheen. Saumasta tulee kuin kultainen ommel, joka korostaa esineen yksilöllisyyttä. 

Erityisen lähellä sydäntäni on taidekeramiikan parissa työskentely. Painotan työskentelyssäni puhtaasti säilyttävien toimenpiteiden lisäksi lopputuloksen esteettistä eheyttä. Perinteisen kintsugin ammattitaitoista opetusta ei ole tarjolla Suomessa, joten matkustan Japaniin paikallisten ja yhdysvaltalaisten mestareiden oppiin.  

Nokkahuilu vie maailmalle 

Nahkatakkinen mies suuri nokkahuilu kädessään, taustalla puiden reunustama pitkä hiekkatie.

Muusikko Eero Saunamäki.

Muusikko Eero Saunamäki on kantaesittänyt kymmeniä nykymusiikkiteoksia nokkahuilulle. Ensi vuonna Taiken taiteilija-apurahan tuella työskentelevä ammattinokkahuilisti on myös esiintynyt yli kymmenen suomalaisen sinfoniaorkesterin solistina viimeisen viiden vuoden aikana. Kulttuurirahaston liikkuvuusapurahan tuella hän matkustaa Berliiniin Classical:NEXT-musiikkitapahtumaan

“Tavoitteeni on esittää tapahtumassa Nokkahuiluguru-soolokonserttini kymmenellä eri nokkahuilulla. Konsertti sisältää musiikkia keskiajalta nykypäivään sekä teoksia, soittimia ja esiintyjää taustoittavia tarinoita.” 

Kaikki myönnetyt apurahat löydät täältä

Elokuussa ennätysmäärä liikkuvuusapurahahakemuksia, 39 myönnettyä apurahaa

Liikkuvuusapurahojen tarkoituksena on tukea esimerkiksi ulkomaille sijoittuvaa residenssityöskentelyä, esiintymiskiertueita ja näyttelyprojekteja sekä kansainvälisiin yhteishankkeisiin liittyviä matkoja.

Kansainvälisten rajojen avautuminen koronapandemian vihdoin hellittäessä saattoi tänä vuonna kasvattaa hakemusten määrää, mutta yhtä lailla asiaan saattoi vaikuttaa esimerkiksi Taiken päätös lopettaa erillisten liikkuvuusapurahojen jakaminen.

”Koronapandemia on saattanut aiheuttaa myös sen, että apurahamme on saavuttanut aiempaa laajemman tunnettuuden kulttuurialalla. On hyvin ymmärrettävää, että pandemian jälkeen taiteilijat hakeutuvat entistä hanakammin työskentelemään ulkomaille, jolloin apurahoille on entistä suurempi tarve”, toteaa hausta vastaava erityisasiantuntija Veli-Markus Tapio.

Polkupyörällä Saksasta Sveitsiin, nykysirkusta Eurooppaan

Kuva: Sami Perttilä

Suvi Oskala ja Emilia Lajunen. Kuva: Sami Perttilä

Myönnettyjen apurahojen summat vaihtelivat 2 000 eurosta 8 000 euroon. Mus. maisterit Suvi Oskala ja Emilia Lajunen saivat 5 000 euron apurahan levynjulkaisukiertueen toteuttamiseksi polkupyörillä Saksasta Sveitsiin.

”Otamme pyöräkiertueillamme konkreettisilla teoilla kantaa ilmastonmuutoksen tuomiin haasteisiin livemusiikin kentällä. Pandemian jälkeen festivaalit pyrkivät toimimaan mahdollisimman ekologisesti ja kannustavat artisteja matkustamaan muilla keinoin kuin lentäen. Matkustaminen pyörillä ja lautalla on lentämistä hitaampaa, mutta ilmaston kannalta kestävämpää”, toteaa Oskala. Duo Emilia Lajunen & Suvi Oskala soittaa viisikielisillä viuluilla kamarikansanmusiikkia ja on esiintynyt laajasti ulkomailla kuten Kiinassa, Etelä-Koreassa, Intiassa sekä Pohjoismaissa.

Kaksi naista pahvisen kyltin kanssa. Kyltissä lukee 20 years later, still here!

Sirkusartistit Stina Kopra ja Lotta Paavilainen.

Sirkusartistit Stina Kopra ja Lotta Paavilainen saivat työryhmineen 6 000 euron apurahan 20 years later, still here! -nykysirkusesityksen residenssi-, esitys- ja verkostoitumismatkaan Euroopassa.

”Esitys on kurkistus kahden naissirkustaiteilijan 20-vuotiseen yhteiseen taipaleeseen sirkuksen, taiteen ja ystävyyden parissa. Karistamme esityksellämme stereotyyppisiä ennakkoluuloja ja kannustamme kaikkia olemaan oma itsensä”, Kopra kertoo. Tasapainoakrobatiaa, fyysistä komediaa ja stand uppia esityksissään yhdistelevät taiteilijat ovat tasapainoilleet yhdessä vuodesta 2001 ja edustaneet suomalaista huipputason sirkusosaamista ympäri Eurooppaa, Israelissa, Japanissa sekä Filippiineillä.

Nainen toppatakissa seisoo betonista tehdyssä huoneessa.

Sini Tuominen. Kuva: Huong Hoang

Sini Tuominen puolestaan on tanssija, tanssinopettaja ja kulttuurituottaja katu- ja klubitanssien parissa. Hänelle myönnettiin juuri 7 000 euron apuraha Urban Artistryn projektiin osallistumiseen Washington D.C:ssä sekä opintomatkaan, joka suuntautuu New Yorkiin ja Los Angelesiin.

Liikkuvuusapuraha avaa ovet kansainväliseen toimintaan

Muusikko Samuli Majamäen tarkoituksena oli jo ennen koronapandemiaa äänittää toinen albumi tansanialaisen laulaja-lauluntekijän Andrew Ashimban kanssa.

”Pandemia laittoi hankkeen jäihin, mutta nyt olemme toteuttamassa äänitteen, jossa yhdistellään ainutlaatuisella tavalla musiikkia ja luonnonääniä. Tavoitteenamme on tuoda kuulijoille intiimi kuuntelukokemus ja matka sielua hiveleviin melodioihin, rytmeihin ja Afrikan luonnon äänimaisemiin”, kertoo Majamäki, jolle myönnettiin 3 500 euron apuraha esiintymis- ja äänitysmatkan toteuttamiseen Tansaniaan. Maa on Majamäelle ennestään tuttu, sillä hän on asunut siellä vuosina 2003–2005.

Sumuinen kuva silmälasipäisestä miehestä alhaaltapäin kuvattuna.

Kari Yli-Annala

Kuvataiteilija ja tutkija Kari Yli-Annalan teosten keskeiset teemat liittyvät aikaan, intensiteetteihin ja muutoksiin. Yli-Annala sai 4 000 euron apurahan taiteellisen ja tutkimuksellisen työskentelyn matkakuluihin Kööpenhaminassa ja Berliinissä sekä kuvausmatkan toteuttamiseen Palestiinaan.

Mies soittaa lyömäsoitinta syksyisessä maisemassa.

Issiaka Dembele. Kuva: Era Kahyaoglu

”Tallennan muutoksia Al’Arroubin pakolaisleirin ympäristössä Hebronissa. Teoksen keskiössä on sen vieressä oleva, pakolaisleirin asukkaille tärkeä kukkula”, Yli-Annala kertoo.

Perinnemuusikko Issiaka Dembelen mukaan musiikki kuuluu alkujuurilleen, missä esi-isät ja henget ovat läsnä.

”Matkustan setäni ja isäni luokse, jotka ovat mestareita perinteisissä soittimissa (balafon, kora) ja melodioissa. Osa musiikista on pyhää ja henkistä, eikä sitä saa soittaa miten tahansa. Haluan tehdä tätä arvokasta perinnettä tunnetuksi länsimaissa ja nykyaikaisilla alustoilla kuten Spotify”, Dembele kertoo. Hänelle myönnettiin 2 500 euron apuraha manding-musiikkiin ja afrikkalaiseen bluesiin liittyvään sävellys-, tutkimus- ja äänitysmatkaan Länsi-Afrikkaan.

Kulttuurirahaston liikkuvuusapurahoja voi hakea kaksi kertaa vuodessa, Maaliskuun ja Elokuun hauissa. Kaikki vuonna 2022 myönnetyt liikkuvuusapurahat löydät täältä. Valitse pudotusvalikosta erillishaut ja liikkuvuusapurahat.

Elokuun hausta 45 liikkuvuusapurahaa

Suurin apuraha, 10 000 euroa, myönnettiin tällä hakukierroksella Taiteellisen tanssin yhdistys ry:lle. Yhdistys vie ohjaaja Carl Knifin nykytanssioteoksen ”Sessions” maailman ensi-iltaan Hong Kongiin. Teos käsittelee kohtaamista ja kohtaamattomuutta sekä näiden vaikutuksia ja kysyy, voiko esitys olla luottamuksellinen kuten hoitosuhde.

Tukea pitsinnypläyksestä metallitaiteeseen

Kuvataiteilija Tarmo Thorstöm. Kuva: Hans Lehtinen

Kuvataiteilija Tarmo Thorstöm. Kuva: Hans Lehtinen

Pitsinnypläystä töissään käyttävä kuvataiteilija Tarmo Thorström osallistuu liikkuvuusapurahan tuella pitsinäyttelyyn Gironassa Espanjassa. Paikallinen pitsifestivaalia järjestävä yhdistys on tilannut Thorströmiltä teoksen, jonka heidän nyplääjänsä toteuttavat. Teos jää pysyvästi kaupungin pääelokuvateatterin aulaan.

Seppä ja metallitaiteilija Arttu Halkosaari

Seppä ja metallitaiteilija Arttu Halkosaari

– Työni ammentavat Rauman kulttuuriperinnöstä ja käyvät sen pitkän historian kanssa dialogia. Raumalla pitsinnypläys, käsityöllisestä muodostaan huolimatta, oli jo 1700-luvulla taloudellisen merkittävyytensä vuoksi laskettu teollisuudeksi. Nykyajan teknologisoituvassa ja hektisessä yhteiskunnassa pitsinnypläyksen voi nähdä vastareaktiona jatkuvalle talouskasvulle ja ylettömälle kerskakulutukselle, Thorström toteaa. 

Seppä ja metallitaiteilija Arttu Halkosaari matkustaa apurahalla mm. Skotlantiin, Irlantiin ja Ranskaan seppäkisälliksi.

– Haluan tulevaisuudessa opettaa omien kokemuksieni kautta alan mahdollisuuksia seuraaville sukupolville. Kisällinä matkaaminen pajalta toiselle on vanha tapa, jota haluan ylläpitää, Halkosaari kertoo. Puolitoista vuotta kestävä taontaa, työkokemusta ja taidetta sisältävä matka tulee taittumaan kodiksi muunnetulla pakettiautolla.

Liikkuvuusapurahan tuella mahdollistetaan teosten esittäminen ulkomailla

Käsikirjoittaja Essi Aittamaa.

Käsikirjoittaja Essi Aittamaa.

Käsikirjoittaja-tuottaja Essi Aittamaan Tanskassa esitettävä teos ”Sauna” käsittelee ihmisen haavoittuvuutta ja uskallusta laittaa itsensä alttiksi toisten ihmisten edessä. Teos sijoittuu epätavalliseen paikkaan, homosaunaan.

– Mielestäni lokaatio sopi juuri tähän teokseen erinomaisesti, sillä itsensä alttiiksi laittaminen on kokemuksen ytimessä. Kun toisten ihmisen lähestyminen ja itsensä paljastaminen tuntuu välillä vaikealta arkisessa elämässäkin, vaatteiden ja muiden suojamuurien turvaamana, miltä se mahtaisi tuntua saunassa?

Valokuvaaja Heli Sorjonen.

Valokuvaaja Heli Sorjonen.

Valokuvaaja Heli Sorjonen puolestaan matkustaa Tanskaan, Saksaan ja Turkkiin kuvaamaan naispuolisten imaamien työtä. Sorjonen kuvaa syksyn 2021 aikana laaja-alaisesti valokuva- ja videomateriaalia tanskalais-turkkilaisen äänitaiteilija-ohjaaja Nevin Tuna Erönden kansainväliseen yhteistyöteokseen ”Female Prayers”. Teos saa ensi-iltansa Malmössä toukokuussa 2022.

Kulttuurirahaston liikkuvuusapurahoja voi hakea kaksi kertaa vuodessa, Maaliskuun ja Elokuun hauissa. Kaikki vuonna 2021 myönnetyt liikkuvuusapurahat löydät täältä. Valitse pudotusvalikosta erillishaut ja liikkuvuusapurahat.

Elokuun haun liikkuvuusapurahat 41 taiteilijalle

Elokuun haun suurimmat, 10 000 euron apurahat jaettiin kahdelle hakijaryhmälle. Tanssitaiteilijat Maria Nurmela ja Ville Oinonen saivat apurahan ”The Days” -nykytanssiteoksen esitys- ja työpajakiertueisiin Isossa-Britanniassa ja Kanadassa. Projektin keskiössä on korkealaatuinen nykytanssiteos, yleisötyö ja työpajatoiminta, joka on suunnattu etenkin tanssitaiteesta kiinnostuneille senioreille.

Toinen 10 000 euron apuraha myönnettiin Osuuskunta Kirjasin osk:lle runouden suomentajille suunnatun residenssin kuluihin Artestudio Ginestressä Assisissa, Italiassa.

Tukea muun muassa dokumenttielokuvalle ja monitaiteelliselle installaatiolle

Elokuvaohjaaja Erika Haavisto sai liikkuvuusapurahan Like a Virgin -dokumenttielokuvan kuvausmatkaan Yhdysvalloissa. Kuva: Erika Haavisto

Elokuvaohjaaja Erika Haavisto

Elokuvaohjaaja Erika Haavisto sai 4 000 euron apurahan ”Like a Virgin” -dokumenttielokuvan kuvausmatkaan Yhdysvalloissa. Dokumentin tarkoituksena on selvittää, muokkaammeko me digideittailua määrittävät algoritmit itse, vai muokkaavatko ne meitä. Liikkuvuusapurahan turvin Haavisto lähtee haastattelemaan Kaliforniaan deittailualgoritmin luojia ja asiantuntijoita, jotka jakavat laajempaa ymmärrystä deittisovellusbisneksestä.

– Koronarajoitteiden vaikutusta sinkkujen elämään on nostettu mediassa esille säännöllisesti. Tuntuu kohtalolta tehdä tätä elokuvaa vuonna, jolloin deittisovellusten käyttö on tärkeässä asemassa ihmiskontaktien ollessa minimissä, Haavisto toteaa.

Henriikka Pöllänen työryhmineen sai 6 100 euroa Tatinis Art Show 2021 -taidemessuille osallistumiseen Singaporessa.

– Liikkuvuusapuraha tuo rahallista ja henkistä kannustusta asioiden eteenpäin viemiseen sekä motivoi jatkamaan tavoitteellista taiteellista työskentelyä, Pöllänen lausuu. ”Pyhä Metsä” on neljän taiteilijan toteuttama teos, jossa Luca Delgadon maalaukset, Suvi Parrillan videoprojisoinnit, Riina Salmen tekstiiliteokset ja Henriikka Pölläsen lasiveistokset käsittelevät metsää tilana sekä sen monimuotoista merkitystä ja taiteilijoiden henkilökohtaista kokemusta siitä.

Matkustamisen epävarmuus luo haasteita hankkeiden toteutukselle

Säveltäjä Osmo Tapio Räihälä sai liikkuvuusapurahan Pragma-kamariorkesteriteoksen kantaesitykseen Nuova consonanza -festivaalilla Roomassa. Kuva: Stella Reismaa

Osmo Tapio Räihälä. Kuva: Stella Reismaa

Liikkuvuusapurahalla rahoitettavia kuluja voivat olla esimerkiksi residenssityöskentelyyn, festivaaliosallistumisiin, näyttelyprojekteihin ja kansainvälisiin yhteishankkeisiin liittyvät matkat. Sen vuoksi suuri osa myönnettävistä apurahoista on pienempiä, 2 000 – 3 000 euron summia.

Säveltäjä Osmo Tapio Räihälä sai 2 200 euron apurahan Pragma-kamariorkesteriteoksen kantaesitykseen Nuova consonanza -festivaalilla Roomassa.

– Koska haluan olla yhteydessä esittäjään, tarkoitukseni on oleskella Roomassa hieman pidempään. On sanomattakin selvää, että koronavirus nostattaa ohimolle ylimääräisiä hikikarpaloita matkaa valmistellessa. Emme tiedä, kuinka tauti Italiassa etenee. Elän toivossa, että asiat järjestyvät, Räihälä sanoo.

Räihälä on koronan takia joutunut perumaan tärkeän kantaesityksen kotimaassa ja useita ulkomaisia esityksiä.

– Minun on matkani aikana tarkoitus hahmotella linjat toisellekin Italiasta tulevalle tilausteokselle ja tavata kappaleen tulevat esittäjät. Kaiken kaikkiaan matka on siis minulle hyvin tärkeä, Roomassa on useampia kärpäsiä lätkittävänä, Räihälä sanoo toiveikkaana matkan toteutumisesta.

Pandemiaan liittyvät huolet koskevat montaa muutakin taiteilijaa, epävarmuus tulevista esityksistä ahdistaa edelleen.

Elokuvaohjaaja Joonas Rutanen sai liikkuvuusapurahan kehorytmiikkaa ja dubstep-tanssia käsittelevän lyhytkomediaelokuvan suunnittelu- ja harjoitustyöhön Pariisissa.

Elokuvaohjaaja Joonas Rutanen. Kuva: Aura Saarikoski

– Elävän kehorytmiikkateoksen yhdistäminen tanssikoreografeihin teini-ikäisten näyttelijöiden kanssa on valtava haaste ja harjoitustyö vaatii tarkkaa suunnitelmallisuutta. Pandemiatilanne tuo oman lisänsä jo valmiiksi vaativan lyhytelokuvan kehitystyöhön, kertoo elokuvaohjaaja Joonas Rutanen, jonka työryhmälle myönnettiin 5 000 euron apuraha kehorytmiikkaa ja dubstep-tanssia käsittelevän lyhytkomediaelokuvan suunnittelu- ja harjoitustyöhön Pariisissa.

Toistaiseksi kahden maan välinen työskentely on jouduttu järjestämään videopuheluiden varaan, mutta toiveena on, että harjoitukset nuorten kanssa voitaisiin käynnistää asteittain ensi talven ja kevään aikana.

–  Ohjaajana itse odotan jo aikaa, jolloin pääsemme kasvokkain samaan pöytään ranskalaisen työryhmän välillä. Taidetta tehdessä henkilökohtainen yhteys, yhteisen siteen ja luottamuksen muodostuminen tekijöiden välille on äärimmäisen tärkeää. Aivan kaikkea ei videopuheluilla voi korvata, Rutanen toteaa.

Kulttuurirahaston liikkuvuusapurahoja voi hakea kaksi kertaa vuodessa, Maaliskuun ja Elokuun hauissa. Kaikki vuonna 2020 myönnetyt liikkuvuusapurahat löydät täältä. Valitse pudotusvalikosta erillishaut ja liikkuvuusapurahat.

Maaliskuun haun liikkuvuusapurahat 39 taiteilijalle

Tänä vuonna myöntöjen minimisumma laskettiin 2 000 euroon, joten saajia on hieman entistä enemmän ja myöntökohteet ovat vaihtelevampia.

Koreografi Sonya Lindfors ja UrbanApa -taideyhteisö saivat liikkuvuusapurahan maaliskuussa 2020. Kuva: Janne Mikkilä

Sonya Lindfors. Kuva: Janne Mikkilä

Suurimmat, eli 10 000 euron apurahat jaettiin tänä keväänä kolmelle hakijalle. Koreografi ja taiteellinen johtaja Sonya Lindfors työryhmineen sai apurahan residenssi- ja esitysmatkoihin. UrbanApa -taideyhteisö vie toiseutta, mustuutta ja erilaisuutta käsittelevät tanssiteokset Cosmic Latte ja Camouflage Belgiaan, Ruotsiin ja Saksaan.

– Koronaepidemian jälkeen kansainvälisillä festareilla ja muilla tapahtumilla on entistä vähemmän rahaa, eikä niillä ole varaa maksaa artistien matka- ja majoituskustannuksia. Tämä voi aiheuttaa sen, ettei ulkomaisia artisteja enää palkata mukaan. Apurahan avulla voimme miettiä asioita vähän pidemmällä tähtäimellä, kun matkustamiseen on budjetoitu rahaa, Lindfors toteaa.

– Olen sitä mieltä, että yksittäisten keikkojen aika alkaa olla ohi. Se ei ole kestävää eikä synnytä vuorovaikutusta paikallisen yhteisön kanssa, mikä on meille tosi tärkeätä. Nyt meillä on mahdollisuus tehdä pidempiaikaisia sopimuksia. Haluamme, että työmme on kestävää sekä ekologisesti että sosiaalisesti ja että meistä jää jälki paikalliseen yhteisöön. Sen vuoksi järjestämme esiintymismatkoillamme aina luentoja, työpajoja tai muuta yhteistyötä paikallisten taiteilijoiden kanssa.

Traditionaaliset instrumentit moderneihin äänimaisemiin ja vahvoihin lauluharmonioihin yhdistävälle Okra Playgroundille myönnettiin myös 10 000 euron apuraha verkostoitumis- ja esiintymismatkaan Mundial Montréal -tapahtumaan Kanadaan. Taiteilijayhdistys Hiljaisuus ry sai niin ikään 10 000 euroa taiteellisten suunnittelijoiden verkostoitumiseen Ranskassa ja Isossa-Britanniassa.

Useita pienempiä apurahoja ja tukea residenssityöskentelyyn

Arctic Circle residenssi sijaitsee Norjan Huippuvuorilla. Kuva: Claire Dibble

Arctic Circle residenssilaiva seilaa Norjan Huippuvuorilla. Kuva: Claire Dibble

2 000 – 3 000 euron apurahoja myönnettiin yhteensä 19. Nuorimmat apurahansaajat olivat Suomen Kansallisoopperan ja Baletin Balettioppilaitoksessa opiskelevat Anni Martinsen (16) ja Johanna Koivumies (18), jotka molemmat saivat 2 000 euron apurahan baletin kesäkurssille osallistumiseen Yhdysvalloissa.

Kuvataiteilija Nastja Säde Rönkkö sai 6 500 euron apurahan residenssikuluihin Norjan Huippuvuorilla. 6 000 euron apurahoja myönnettiin kaksi. Sellisti Hsin-Di Shih työryhmineen sai apurahan AEKI ensemblen esiintymiseen Guatemalassa ja Meksikossa. Koreografi Linda Martikaiselle myönnettiin apuraha residenssikuluihin ja verkostoitumiseen Italiassa ja Saksassa.

Kulttuurirahaston liikkuvuusapurahoja voi hakea kaksi kertaa vuodessa, Maaliskuun ja Elokuun hauissa. Kaikki vuonna 2020 myönnetyt liikkuvuusapurahat löydät täältä. Valitse pudotusvalikosta erillishaut ja liikkuvuusapurahat.

Liikkuvuusapurahat myönnetty 37 taiteilijalle tai työryhmälle

Elokuun haussa vastaanotettiin 196 liikkuvuusapurahahakemusta lähes kaikilta taiteen aloilta. Apurahoja myönnettiin 37 hakijalle.

Suurin apuraha, 8 500 euroa, myönnettiin tait. maisteri Hanna-Kaisa Korolaiselle ja H–K–K–S-työryhmälle. Korolainen matkustaa työryhmänsä kanssa Kiinan Jingdezheniin, joka edustaa maailman suurinta keraamisen teollisuuden ja käsityöläisyyden keskittymää. Jingdezhenin kaupungissa keksittiin posliini 600-luvulla. Residenssin aikana työryhmä valmistaa keramiikkateoksia Hvitträskissä kesällä 2020 pidettävään näyttelyyn.

Mus. maisteri Lauri Salliselle ja MikroEnsemble-työryhmälle myönnettiin 8 000 euroa verkostoitumiseen ja konsertointiin Yhdysvalloissa. Mikrotonaaliseen musiikkiin erikoistunut MikroEnseble nähdään vierailevana esiintyjänä ensi kesänä Pennsylvanian Pittsburghissa järjestettävällä mikrotonaalisen musiikin festivaalilla Music on the Egde – Beyond: Microtonal Music.

7 000 euron apurahoja myönnettiin kaksi. Tuottaja Luc Gérardin ja SURVIVAL KIT -työryhmä sai apurahan näytelmän valmistamiseen Wissembourgin La Nef -teatterissa Ranskassa. Norpas ry:lle myönnettiin apuraha verkostoitumiseen sekä kulttuurivaihto- ja taiteilijaresidenssitoiminnan edistämiseen ulkomailla.

Frankfurtissa pidetään lokakuussa 2019 historian ensimmäinen Mustalaispaviljonki

Euroopan suurin vähemmistöryhmä, mustalaiset ja romanit, pääsevät edustamaan kulttuuriaan kirjallisuusalan maailmanlaajuisella areenalla, Frankfurtin kirjamessuilla. Kansainvälisen Mustalaiskirjailijaliiton aktiivisuuden ansiosta lokakuussa 2019 toteutetaan historian ensimmäinen Mustalaispaviljonki. Sen järjestämiseen ja matkakuluihin myönnettiin 3 500 euron liikkuvuusapuraha keväällä 2019.

Kulttuurirahaston liikkuvuusapurahoja voi hakea kaksi kertaa vuodessa, Maaliskuun ja Elokuun hauissa. Kaikki vuonna 2019 myönnetyt liikkuvuusapurahat löydät täältä. Valitse pudotusvalikosta erillishaut ja liikkuvuusapurahat.

Liikkuvuusapuraha 36 hakijalle, jakosumma 150 000 euroa

Kulttuurirahaston liikkuvuusapurahan tavoitteena on mahdollistaa taiteilijoille tai työryhmille ulkomaisen oleskelujakson avulla uusia välineitä ja verkostoja taiteellisen työskentelyn tueksi. Apuraha edellyttää vähintään kahden viikon mittaista yhtäjaksoista oleskelua kohteessa. Myönnettyjen apurahojen suuruus on 3 000–10 000 euroa, ja niillä rahoitetaan esimerkiksi residenssityöskentelyä, festivaaliosallistumisia, näyttelyprojekteja ja kansainvälisiin yhteishankkeisiin liittyviä matkoja.

”Saimme maaliskuun haussa 199 liikkuvuusapurahahakemusta lähes kaikilta taiteen aloilta. Tälle elokuussa 2017 avatulle tukimuodolle on ilahduttavasti ollut kysyntää ja hakijoiden taso on pysynyt korkeana”, toteaa Kulttuurirahaston erityisasiantuntija Johanna Ruohonen.

Kymmenen tuhannen euron suuruisia apurahoja myönnettiin tällä kertaa vain yksi: helsinkiläisen Klockriketeaternin ja yhdysvaltalaisen The Crossing -kuoron monitaiteellisen yhteistuotannon Aniara – fragments of time and space -esityksen ensi-iltaan Philadelphiassa sekä viikon mittaiseen festivaalivierailuun Hollannissa. Ensi syyskuussa Aniara nähdään Kansallisoopperan Alminsalissa.

Näyttelijä-käsikirjoittaja Anna Lipposen ja lavastaja-valosuunnittelija Petri Tuhkasen johtama Teatteri Jalostamo2 sai 8 000 euroa taiteilijaresidenssiin Huippuvuorilla heinäkuussa 2019. Työryhmä valmistelee Ice lce Baby -nimistä episodimaista tarinaa ja teatteriesitystä maapallolla tapahtuvasta ilmastonmuutoksesta ja sen vaikutuksesta ihmisiin ja eläimiin. Ice Ice Babyn ensi-ilta on Helsingissä Teatteri Viiruksen Guest-ohjelmistossa marraskuussa 2019. 

Kulttuurineuvos Veijo Baltzarin vuonna 2002 perustaman Kansainvälisen Mustalaiskirjailijaliiton aktiivisuuden ansiosta Frankfurtin kirjamessuilla toteutuu lokakuussa 2019 historian ensimmäinen Mustalaispaviljonki. Sen järjestämiseen ja matkakuluihin myönnettiin 3 500 euron liikkuvuusapuraha.

”Liikkuvuusapurahan saaneilla hankkeilla tai taiteilijoilla on tyypillisesti muu työhön liittyvä rahoitus jo järjestyksessä, mutta rahoitusta saatetaan tarvita vielä esimerkiksi teoskuljetusten järjestämiseen, tapahtumatekniikan hankkimiseen tai suurten työryhmien matkakuluihin”, Ruohonen kuvaa.

Kulttuurirahaston liikkuvuusapurahat ovat haussa kahdesti vuodessa, maaliskuussa ja elokuussa. Kaikki vuoden 2019 liikkuvuusapurahamyönnöt löydät täältä. Valitse pudotusvalikosta erillishaut ja liikkuvuusapurahat.

Matkailu avartaa – liikkuvuusapuraha mahdollistaa

Valokuvaaja Uwa Iduozee ja kirjoittaja Maryan Abdulkarim

Valokuvaaja Uwa Iduozee ja kirjoittaja Maryan Abdulkarim. Kuva: Anna Bui

Teksti: Antti Kivimäki

Valokuvassa vihtiläinen hautausurakoitsija Sunny Odum kelluu vedessä silmät kiinni. Kuvan keskellä näkyy hänen kasvonsa, veden kalvon alla aavistuksenomaisesti tummanruskean vartalon ääriviivaa. Muuten kuvassa on pelkkää joen kalvoa ja sen väreitä.

– Kuva voisi olla mistä tahansa…, valokuvaaja Uwa Iduozee kertoo.

– Vaikkapa Vantaanjoesta, kirjoittaja Maryan Abdulkarim heittää väliin.

– …mutta se on Nigerjoesta, Iduozee sanoo.

Kuva on esillä Poliittisen valokuvan festivaaleilla Suomen valokuvataiteen museossa mutta laajemmin se liittyy Iduozeen ja Abdulkarimin kirjaprojektiin, jossa he kertovat sanoin ja kuvin kahdeksan Suomeen saapuneen ensimmäisen polven mustan maahanmuuttajan tarinan.

Nämä ovat tulleet Suomeen 1950–90-luvuilla Yhdysvalloista, Englannista, Somaliasta, Sudanista, Etiopiasta ja Nigeriasta ja edustavat kolmikymppisten Iduozeen ja Abdulkarimin vanhempien ikäpolvea. Kirjan alkuperäinen työnimi oli This is not how I imagined my life.

– Usein maahanmuuttotarinat alkavat siitä, kun ihminen saapuu Suomeen. Me halusimme tehdä toisin. Valitsimme tarkoituksella ihmisiä, jotka muuttivat vasta aikuisina. Niinpä heillä ehti olla monenlaisia unelmia ennen kuin he tulivat Suomeen esimerkiksi sisällissotaa karkuun, rakkauden perässä, töihin, opiskelemaan tai muista syistä, Abdulkarim kertoo.

Koneen Säätiön tukemassa kirjaprojektissaan Abdulkarim kyseli maahanmuuttajilta heidän koko elämänhistoriaansa ja Iduozee kuvasi heitä suomalaisissa ympyröissä. Tekijöistä alkoi kuitenkin tuntua, että on hassua dokumentoida ihmisten tarinaa vain Suomesta käsin.

”Ihmiset ovat alastomampia ympäristössä, jossa on läsnä historia ja asiat, jotka saattavat olla heille vaikeita käsitellä.”

Lisäksi kaikkien elämä ei siirtynyt veitsellä leikaten vain Suomeen vaan monet vierailevat säännöllisesti kotimaissaan. Esimerkiksi Odum pyörittää kotikaupungissaan hotellia.

Niinpä Abdulkarim ja Iduozee viime vuoden maaliskuussa matkasivat Suomen Kulttuurirahaston myöntämän 5000 euron liikkuvuusapurahan turvin kahdeksi viikoksi Nigeriaan dokumentoimaan Odumin elämää Nigerin rannalla melko liki suistoa sijaitsevassa Asaban kaupungissa ja eläkkeellä olevan Ike Chimen elämää Enugussa, joka sijaitsee reilut sata kilometriä Asabasta itään.

– Ihmiset ovat alastomampia ympäristössä, jossa on läsnä historia ja asiat, jotka saattavat olla heille vaikeita käsitellä. Heissä aisti aluksi tiettyä varauksellisuutta, kun saimme nähdä heidän elämästään tämän puolen ja esimerkiksi perheenjäseniä, joiden elämäntilanne ei välttämättä herätä ylpeyttä. Tämä kuitenkin lähensi suhdettamme dokumenttimme kohteisiin, Iduozee sanoo.

Iduozee ja Abdulkarim kulkivat miesten matkassa katsellen vanhoja paikkoja ja taloja. Maisemat kirvoittivat miehissä muistoja, joita ei Suomessa olisi välttämättä syntynyt.

Iduozee asetti tavoitteekseen, ettei uusi ympäristö viettelisi häntä sivuraiteille dokumentoimaan hänelle eksoottisia maisemia.

– Halusin pelkistää visuaalisuuden samoin kuin tekisin Suomessa. Kuva Odumista Nigerjoessa kellumassa on juuri tällainen. Se ei nojaa ympäristöön vaan tunteeseen, Iduozee sanoo. 

Chimestä Iduozee sai Enugussa vastaavan kuvan, kun tämä nuuhki kukkia vanhan kotitalonsa pihalla ja upposi hetkeksi omaan nostalgiaansa.

”Kerran matkalaiset joutuivat istumaan bussissa kaksi tuntia odottamassa, että se tuli täyteen.”

Ike Chime nuuhkii kukkia vanhan kotitalonsa pihalla Enugussa. Kuva: Uwa Iduozee

Ike Chime nuuhkii kukkia vanhan kotitalonsa pihalla Enugussa. Kuva: Uwa Iduozee

Suurin siivu 5000 euron matka-apurahasta kului lentoihin Suomesta Nigeriaan ja takaisin. Kirjantekijat yllättyivät siitä, että Nigerian sisällä matkustaminen oli hitaampaa ja kalliimpaa kuin he olivat ajatelleet.

Kaupungissa mopotakseilla pääsi paikasta toiseen parilla eurolla, mutta paikallislennot maksoivat jo parisataa euroa. Pitkänmatkanbussit olivat edullisia, tosin kerran matkalaiset joutuivat istumaan bussissa kaksi tuntia odottamassa, että se tuli täyteen. Vasta sitten se lähti liikkeelle.

Ulkomaalainen ei saa Nigeriassa vuokrata yksin autoa, vaan mukaan pitää vuokrata paikallinen kuski.

Matkalaiset kiinnittivät huomion siihen, että poliiseja oli paljon liikenteessä ja he myös pysäyttelivät autoja säännöllisesti papereita kysellen. Aiemmin Nigerian liikenteessä on ollut paljon ryöstöjä, mutta poliisien näkyvyys on vähentänyt niitä.

– Minä en ollut huolissani turvallisuudestani missään vaiheessa. Tosin menen kyllä melko hyvin paikallisesta niin kauan kuin pysyn hiljaa, Abdulkarim sanoo.

Uwa Iduozeen valokuvia kirjaprojektista oli nähtävillä  8.3.–26.5.2019 Poliittisen valokuvan festivaaleilla Suomen valokuvataiteen museossa Helsingin Kaapelitehtaalla.