Suomen Kulttuurirahaston vuosittainen Tammikuun haku on auki 20. tammikuuta – 7. helmikuuta 2025. Etelä-Karjalan rahasto jakaa tänä vuonna 578 000 euroa apurahoina kaikille tieteen ja taiteen aloille. Etusijalla ovat maakunnassa asuvat hakijat sekä apurahat maakunnassa tehtävään tai siihen kohdistuvaan tieteelliseen tai taiteelliseen työhön sekä erilaisiin kulttuurihankkeisiin. Rahoitusta kannustetaan hakemaan myös maakuntarajat ylittäville yhteistyöhankkeille, jotka edistävät itäisen Suomen kulttuurista, taloudellista ja yhteisöllistä kehitystä.
Miljoona euroa Tiede tutuksi -hankkeisiin
Tammikuun hakukierroksella jaetaan myös kaikkien maakuntarahastojen yhteinen miljoona euroa lasten ja nuorten tiedekasvatukseen tarkoitettuja Tiede tutuksi -apurahoja. Apurahan tavoitteena on innostaa peruskouluikäisiä lapsia ja nuoria tieteen pariin sekä mahdollistaa tiedekasvatusta tasa-arvoisesti asuinpaikasta ja taustasta riippumatta. Tiede tutuksi -apurahan suuruus voi olla 30 000‒100 000 euroa. Sitä voi hakea lapsille ja nuorille suunnattujen, perusopetusta tukevien tiedekasvatushankkeiden, kuten esimerkiksi tiedetapahtumien, työpajojen tai etäopetuskokonaisuuksien toteuttamiseen. Hankkeessa kannustetaan ylimaakunnalliseen yhteistyöhön erityisesti sellaisten alueiden kanssa, jossa ei ole omaa yliopistoa, korkeakoulua, yliopistokeskusta tai muuta vastaavaa tiedetoimijaa.
Tiede tutuksi -apurahaa voivat hakea rekisteröidyt yhteisöt. Apuraha on haettavissa kaikkien maakuntien alueilla.
Antti ja Kerttu Sunisen rahasto
Etelä-Karjalan rahaston uusi nimikkorahasto perustuu merkonomi Eevi Sunisen testamenttiin ja on nimetty hänen vanhempiensa, liikemies Antti Sunisen ja liikkeenharjoittaja Kerttu Sunisen mukaan. Rahasto tukee Lappeenrannassa ja sen ympäristössä asuvia alle 30-vuotiaita eri taiteenalojen edustajia. Tieto siitä, milloin Antti ja Kerttu Sunisen nimikkorahasto jakaa ensimmäisen kerran apurahoja, ilmoitetaan myöhemmin.
Lisätietoja
Päivikki Eskelinen-Rönkä
Päällikkö, erityisasiantuntija
Etelä-Karjala, Etelä-Savo, Tammikuun haku: Tiede tutuksi -apuraha
Etelä-Karjalan rahaston palkinto, arvoltaan 15 000 euroa, luovutettiin toimittaja, luova johtaja Jani Halmeelle – kotikunnaiden puolustajalle, luovuuden lähettiläälle.
Parikkalassa 1974 syntynyt Jani Halme valkoisine hiuspehkoineen on suurelle yleisölle tuttu mediapersoona. Vaikka valtakunnallinen tunnettuus onkin kasvanut julkisuuden myötä, Halmeen kotiseuturakkaus Parikkalaan ei ole jäänyt epäselväksi kenellekään. Eikä Halme pane tätä ollenkaan pahakseen. Vaikka kotipaikkoja onkin nykyisin kaksi, toinen Parikkalassa ja toinen Helsingissä, kirjat ovat edelleen Parikkalassa.
Harrastuksekseen Jani Halme on ilmoittanut paikallislehtien lukemisen. Rakkautta lajiin tarvittiin eritoten silloin, kun hän Kotimaan katsaus -nettivideosarjan taustatöitä varten tilasi työnantajansa laskuun kaikki Suomen 165 paikallislehteä. Näistä hän keräsi pieniä ja samalla inhimillisesti tärkeitä uutisia ohjelmaansa.
”Jokainen ihminen ansaitsee tulla kuulluksi”, Halme painottaa.
Työ huomioitiin Bonnierin Suurella Journalistipalkinnolla 2016. Sittemmin Jani Halmeen meriittien ja palkintojen listaan on kertynyt lisääkin mittaa. Avarakatseisuus ja rohkea heittäytyminen ovat vieneet elämässä eteenpäin, lieneekö siinä osansa myös karjalaisella huolettomuudella ja luottamuksella tulevaan. Kävi elämässä miten tahansa, Parikkalaan voi aina palata.
Suurapuraha yhteiskuntatieteeseen
Apurahoja henkilökohtaiseen työskentelyyn taiteen ja tieteen eri aloilla myönnettiin 28 yksityishenkilölle ja kymmenelle työryhmälle. Kuluapurahoja jaettiin seitsemälle yhteisölle erilaisten kulttuurihankkeiden toteuttamiseen. Kokovuotisia työskentelyapurahoja jaettiin seitsemän, tieteeseen neljä ja taiteeseen kolme. Kaikki kolme puolivuotista apurahaa menivät taiteeseen. Lyhytkestoiseen tai osa-aikaiseen työskentelyyn myönnettiin 12 apurahaa.
Yhteiskuntat. tohtori Nina Savela. Kuva: Teemu Leinonen
Maakuntarahaston kaikkien aikojen suurin apuraha, 76 500 euroa, myönnettiin työryhmälle yhteiskuntat. tohtori Nina Savela, yhteiskuntat. maisteri Rita Latikka ja yhteiskuntat. tohtori Reetta Oksa työhyvinvoinnin tukemista digitalisoituneessa työelämässä käsittelevään väitöksen jälkeiseen tutkimukseen. Kilpailukykyä sosiaalipsykologiasta -hankkeessa selvitetään psykososiaalisten tekijöiden merkitystä työuupumuksen ehkäisemisessä, työhyvinvoinnin tukemisessa sekä tuottavuuden ja kilpailukyvyn parantamisessa. Tavoitteena on tuottaa tuoretta empiiristä tietoa työnantajille ja päättäjille, jotka keskustelevat erilaisista ratkaisuista digitalisoituneen työelämän ja työhyvinvoinnin haasteisiin.
Taidetta kaikille -apurahaa myönnettiin yhteensä 26 000 euroa. Tanssinopettaja AMK Anna-Maria Paadar ja LATE-kiertueteatteri saivat 16 000 euron apurahan Herra Suden Maagillinen teatteri -esitysten valmistamiseen sekä draamatyöpajoihin eteläkarjalaisissa lastensuojeluyksiköissä. Hyppy! ry sai puolestaan 10 000 euroa kehitysvammaisten vuoden 2025 näyttämötaiteen tapahtuman järjestämiseen.
Tammikuun haussa Etelä-Karjalan rahasto vastaanotti 224 (2023: 238) hakemusta, joista 42 sai myönteisen päätöksen. Apurahoja haettiin yhteensä n. 4,7 milj. eurolla jakosumman ollessa 600 000 euroa. Jaettava euromäärä on noin 12,5 % haetusta määrästä. Taiteen osuus apurahoista oli 56 % ja tieteen 44 % (2023: 69 % / 31 %). Tieteessä eniten tuettiin yhteiskuntatieteitä (47 %), lääketieteitä (20 %) ja humanistisia tieteitä (20 %). Taiteessa eniten tukea saivat kuvataiteet (39 %), säveltaiteet (14 %) ja näyttämötaiteet (13 %). Apurahojen läpimenoprosentti oli noin 19 ja keskikoko noin 14 000 euroa.
Anni-Sofia Knuuttila ja Tarja Tuupanen, Taidekeskus Itä. Kuva: Jani Kautto
Palkinto Taidekeskus Idälle
Etelä-Karjalan rahaston vuoden 2023 palkinto luovutettiin Taidekeskus Idälle taiteen ylpeälle tukijalle, kokemusten kartuttajalle. Joulukuussa 2018 avautunut Taidekeskus Itä on Etelä-Karjalan Taiteilijaseuran ja Korutaideyhdistyksen yhdessä perustama ja ylläpitämä galleria- ja taidelainaamotila Lappeenrannan keskustassa. Taidekeskuksessa on kaksi eri galleriatilaa, Roikka ja Riutta, vaihtuville nykytaiteen näyttelyille. Lisäksi tilassa palvelee myös taidelainaamo, josta erilaista taidetta voi lainata kuukausimaksulla tai ostaa omakseen.
Vuonna 1989 perustettuun Etelä-Karjalan taiteilijaseuraan kuuluu yli sata ammattitaiteilijaa. Näyttelytoiminnan lisäksi seura tekee aktiivista yhteistyötä mm. alueen hoitolaitosten sekä eri alojen oppilaitosten kanssa. Taiteilijaseura pyrkii myös parantamaan taiteilijoiden asemaa ja työskentelyolosuhteita maakunnassa. Vuonna 2005 Lappeenrannassa perustettu Korutaideyhdistys toimii valtakunnallisesti edistäen ja tehden tunnetuksi korutaidetta sekä Suomessa että ulkomailla. Yhteistyö yhdistysten välillä on tiivis ja hedelmällinen. Korutaiteelle on myös varattu erityinen sija Taidekeskuksen näyttelyohjelmassa.
Kärkihanke ja Taidetta kaikille -hankkeet
Maakunnallinen Kärkihankeapuraha jaettiin nukketeatteritaiteilija Emma Jussila-Schermanille ja fil. maisteri Sirpa Jegorowille. Jussila-Scherman sai 28 000 euroa kahden nukketeatteriesityksen valmistamiseen. Toinen näytelmistä käsittelee Etelä-Karjalan historiaan ja kansallispukujen syntyhetkeen liittyvää tositapahtumaa ja toinen eteläkarjalaista leipäkulttuuria. Esitykset on tarkoitettu kaikenikäisille historiasta kiinnostuneille.
Sirpa Jegorow puolestaan käsittelee tutkimushankkeessaan sukupuolen ja pakolaisuuden tematiikkaa kirjailija Eeva Kilven tuotannossa. Tarkasteltavina ovat teokset Noidanlukko (1959), Elämä edestakaisin (1964) ja Elämän evakkona (1983), joissa Kilpi käsittelee kotiseudun, siitä kumpuavan identiteetin, pakolaisuuden ja siirtolaisuuden problematiikkaa erityisesti yksilön näkökulmasta. Kilven tuotannossa karjalaisuudella ja menetetyn Karjalan kuvaamisella on ollut keskeinen sija. Etelä-Karjala on ollut osa Eeva Kilven kotiseutua. Hän on käynyt kouluja niin Imatralla kuin Lappeenrannassa. ”Karjalaissyntyinen kirjailija Eeva Kilpi on oman aikakautensa ja sukupolvensa tulkki. Hän on yksi suomalaisen naisten kirjoittaman kirjallisuuden keulahahmoista. Väitöskirjani tavoitteena on lisätä ymmärrystä karjalaisuuden kulttuurihistoriasta ja muuttuvista sukupuolirooleista, ja miten sukupuoli kietoutuu muihin identiteettikategorioihin, kuten pakolaisuuteen ja karjalaisuuteen,” Jegorow toteaa.
Lähes 20 vuotta nukketeatteritaidetta Etelä-Karjalassa tehnyt Emma Jussila-Scherman iloitsee, että nukketeatteri sai kärkihankeapurahan. Kuva: Ari Nakari
Taidetta kaikille -apurahaa myönnettiin kahteen hankkeeseen yhteensä 25 000 euroa. Teatteri-ilmaisun ohjaaja AMK Heidi Haiko ja työryhmä saivat 15 000 euroa draamapajojen ja esityksen valmistamiseen Etelä-Karjalan kahdeksalle palvelutalolle. Hyppy! ry sai puolestaan 10 000 euroa kehitysvammaisten Hyppy!-näyttämötaidetapahtuman toteuttamiseen Lappeenrannassa 2024. Tavoitteena on kehittää tapahtumasta kaksipäiväinen, kansallinen ja myöhemmin kansainvälinen kehitysvammaisten näyttämötapahtuma.
Kokovuotisia (12 kk) apurahoja jaettiin tieteeseen viisi ja taiteeseen neljä. Taiteen kokovuotisen saivat kuvataiteilija YAMK Teemu Heikkinen, nukketeatteritaiteilija Emma Jussila-Scherman, kuvataiteilija YAMK Sirja Knaapi ja kuvanveistäjä Essi Pitkänen. Tieteen kokovuotiset menivät M.Sc. Elizaveta Grishovalle ja fil. maisteri Sirpa Jegorowille, fil. maisteri Piia Kaskiselle, M.Sc. Yekaterina Kovalevalle ja M.Sc. Shahla Radmehrille. Puolivuotiseen (6 kk) kokoaikaiseen työskentelyyn myönnettiin 8 apurahaa, kolme tieteen ja viisi taiteen aloille. Edellisten lisäksi apurahoja myönnettiin osa-aikaiseen tai lyhytkestoiseen työskentelyyn (1–4 kk) tieteen tai taiteen hankkeessa. Kuluapurahaa myönnettiin kymmenelle yhteisölle erilaisten kulttuurihankkeiden toteuttamiseen.
Taiteen osuus apurahoista oli 69 %, tieteen 31 %. Eniten tukea saivat kuvataiteet (32 %), näyttämötaiteet (22 %) ja säveltaiteet (20 %). Tieteessä puolestaan eniten tuettiin humanistisia tieteitä (52 %), luonnontieteitä (32 %) sekä yhteiskuntatieteitä (16 %). Apurahojen läpimenoprosentti oli noin 17,6 ja keskikoko noin 13 500 euroa. Naisten osuus apurahansaajista oli 71 %.
Tule tutkimaan millaisia vesiötököitä Sammonlahden uimarannan pohjalla kuhisee näin syyskylmillä! Kuva: Kari-Matti Vuori
”Harva tietää, että syksyisellä uimarannalla rantavedessä kuhisee satojen tuhansien uimareiden joukko. Siellä on monenlaisia vesiperhosen ja korentojen toukkia ynnä muita vesiötököitä. Ne valmistelevat parhaillaan järveä talvikuntoon. Vedenalainen kuhina on osa hiilen kiertoa. Syksy tuo veteen paljon lehtikariketta ja huuhtoo valumavesien mukana muutenkin maalta hiiltä ja ravinteita järveen. Tapahtumassa kerrotaan miten järvi nappaa hiilen ja ravinteet talteen”, kertoo järvitohtori Kari-Matti Vuori.
Tapahtumassa pelataan Saimaa-rallia ja etsitään luontorasteilla kartioiden alle piilotettuja Saimaan eläimiä ja kasveja. Rantarastilla haavitaan ruovikon reunoilta karike- ja möhnänäytteitä ja etsitään niiden seasta vesiötököitä purkkeihin ja pieneen akvaarioon lähemmin tutkittavaksi.
Paikalla olevat luonto-ohjaajat opastavat syksyisen Saimaan salaisuuksien äärelle. Tilaisuudessa kerrotaan myös, mitä jokainen voi tehdä Saimaan suojelemiseksi.
Tapahtumapaikkana on Lappeenrannan Sammonlahden uimaranta. Rasteilla voi seikkailla lauantaina 22.10. klo 10-14. Tarjolla kuumaa mehua ja keksejä.
Etelä-Karjalan rahaston palkinto luovutettiin ”tieteen soihdun kantajalle, geometrian kesyttäjälle” professori emeritus Markku Lukalle.
Karjalan Kurkjoen evakkoperheeseen syntyi Loimaalla 1946 pellavapää, joka sai kasteessa nimekseen Markku Juhani. Ujosta luonteestaan huolimatta maaseudun sylissä varttunut nuorukainen oli pohjattoman utelias ja tiedonhaluinen. Ystävyys kirjoihin syntyi jo ennen kouluikää ja lukuharrastuksesta oli hyötyä opintiellä. Kirjat vaikuttivat myös lapsuuden ja nuoruuden urheiluharrastuksiin. Kaikesta kiinnostunut miehenalku omaksui tietoa nopeasti ja suoritti luokka-asteita ikätovereitaan nopeammin. Oppikoulun nuori Markku aloitti vain kolmen kansakouluvuoden jälkeen ja ylioppilaaksi hän kirjoitti Loimaan yhteiskoulusta 1964.
Loimaalta opintie jatkui Turun yliopistoon, jossa Markku Lukka suoritti ensin fil. kandidaatin tutkinnon 1969 ja sen jälkeen fil. lis. 1971 ja fil. tohtorin tutkinnot 1974 pääaineena sovellettu matematiikka. Alavalinta ei ollut kaikesta kiinnostuneelle Lukalle itsestäänselvyys. Myös taidealan, suomen kielen ja kirjallisuuden sekä biologian opinnot vetivät puolensa mutta lopulta yliopistomatematiikan teoreettisuus vei voiton. Opetustehtävät oman opiskelun rinnalla antoivat ensimakua urapolusta yliopistolaitoksessa.
Turusta urapolku jatkui Karjalan kunnaille, kun vuosi väitöksen jälkeen Lukka nimitettiin matematiikan ja sovelletun matematiikan apulaisprofessoriksi Lappeenrannan teknilliseen korkeakouluun. Yliopistoura jatkui monen vaiheen kautta kahteen rehtorikauteen 1998-2008 ja korkeakoulun nimi ehti vaihtua Lappeenrannan teknilliseksi yliopistoksi. Akateemisen uran lisäksi aikaa jakoivat useat luottamustehtävät. Toisen rehtorikauden päätyttyä Lukka palasi vielä osa-aikaisena eläkeläisenä hoitamaan aiempaa professorin virkaansa. Kokoaikaiset eläkepäivät alkoivat 2010.
Sanotaan, että eläkeaika avaa mahdollisuuden toteuttaa asioita, joita työaikana ei ollut mahdollisuutta tai uskallusta. Ja rohkeutta tarvittiinkin ilmoittautumisessa kansalaisopiston kuvataiteen peruskurssille, maalausharrastus kun oli ollut kauan haaveissa.
– Lähinnä dementian lykkäämiseksi aloitin myös ranskan kielen opinnot vuonna 2011 ja lisäsin repertuaariin vuonna 2016 italian, Markku Lukka kertoo.
Vuosien myötä vahvistunut rakkaus kirjallisuuteen on myös ehtinyt kerryttää kotikirjaston teosmäärän yli kahdeksaan tuhanteen. Ja kirjastokäynnit kuuluvat edelleen Lukan arkeen. Monet harrastukset auttoivat järjestelemään arkea puolison kuoleman jälkeen.
Kansalaisopistossa käynnistynyt maalausharrastus vei kuitenkin Lukan mennessään. Myös nykyinen puoliso Leena löytyi maalausharrastuksen parista. Ensimmäisen yhteisnäyttelynsä pari piti Lemin vanhassa pappilassa kesällä 2016. Sittemmin yhteysnäyttelyitä on toteutettu jo useita. Maalaamisen ja lukuisten muiden harrastusten ohella iloa pariskunnan eläkepäiviin tuovat Lukan kuusi lastenlasta.
Hyppy! ry:n puheenjohtaja Katriina Honkanen. Kuva: Kimmo Virtanen
Apurahoja tieteeseen ja taiteeseen
Maakunnallinen Kärkihankeapuraha, 40 000 euroa, myönnettiin fil. tohtori Päivi Portaalle ja työryhmälle monialaisen tiede- ja teknologiakasvatustoiminnan käynnistämiseen Etelä-Karjalassa. Hankkeen aktiviteetteja toteutetaan Lappeenrannan korkeakoulukampuksella, lähialueen oppilaitoksissa, nuorisotoimen tiloissa ja verkossa.
Taidetta kaikille -apurahan 20 000 euroa sai Hyppy! ry kehitysvammaisten Hyppy!-näyttämötaiteen tapahtuman sekä teatteri-ilmaisun koulutuksen järjestämiseen. Hankkeen tavoitteena on auttaa näkemään, että jokaisen ihmisen tarina on arvokas ja jokaisella on jotain sellaista kerrottavaa maailmasta, jota itse ei ole tullut ajatelleeksi tai ei ole ymmärtänyt. Näyttämötaiteen tapahtuman lisäksi hankkeessa tarjotaan ryhmille koulutusta teatteritaiteen ja vuorovaikutuksen keinoin.
Kokovuotisia neljä, puolivuotisia kahdeksan
Kateryna Kryzhanivska.
Leea Siintamo.
Kokovuotiset (12 kk) apurahat jakautuivat tasan tieteen ja taiteen kesken. Taiteen kokovuotisen apurahan saivat kuvataiteilijat Pauliina Heiskanen ja Tapio Mömmö. Tieteen kokovuotiset menivät M.Sc. Kateryna Kryzhanivskalle ja lääket. lis. Leea Siintamolle. Puolivuotiseen (6 kk) kokoaikaiseen työskentelyyn myönnettiin 8 apurahaa, kaikki taiteen eri aloille. Edellisten lisäksi apurahoja myönnettiin osa-aikaiseen tai lyhytkestoiseen työskentelyyn (1–4 kk) tieteen tai taiteen hankkeessa.
Kuluapurahaa myönnettiin kahdelletoista yhteisölle erilaisten kulttuurihankkeiden toteuttamiseen. Etelä-Karjalan E-urheilijat ry sai 15 000 euroa fyysistä ja digitaalista maailmaa yhdistelevän pelitapahtumaelämyksen toteuttamiseen ja Kotkaniemi-säätiö sr 10 000 euroa Kotkaniemi-foorumin järjestämiseen. Saimaan Nuorisoseurat ry järjestämää Lasten ja nuorten Kalenat 2023 -kansantanssifestivaalia tuettiin 7 000 eurolla ja Länsi-Saimaan 4H-yhdistyksen LMF 2022 -musiikkitapahtumaa 4 000 eurolla.
Taiteen osuus apurahoista oli 70 %. Eniten tukea saivat kuvataiteet (28 %), säveltaiteet (17 %) ja näyttämötaiteet (14 %). Tieteessä puolestaan eniten tuettiin humanistisia tieteitä (31 %), käyttäytymistieteitä (25 %) sekä yhteiskuntatieteitä ja lääketieteitä (16 %). Apurahojen läpimenoprosentti oli noin 19 ja keskikoko lähes 12 000 euroa.
Kaikki Etelä-Karjalan rahaston apurahansaajat löytyvät täältä.
Vaikka hanke on suunnattu erityisesti nuorille, siihen voi osallistua myös laaja yleisö.
– Sanotaan, että nuorissa on tulevaisuus, mutta viimeaikaisten tutkimusten mukaan nuoret itse eivät näe sitä aina kovin positiivisena. Ilmastonmuutos, luontokato sekä muu näköalaton uutistulva masentavat ja ahdistavat. Tulevaisuuteen voi kuitenkin vaikuttaa omilla tietoon perustuvilla valinnoillaan. Juuri tähän ratkaisukeskeiseen ajattelu- ja toimintatapaan Rahasto kannustaa hankkeessaan maakunnan nuoria tarttumaan, kertoo Etelä-Karjalan rahaston asiamies Päivikki Eskelinen-Rönkä.
Tutkijat korostavat, että kestävä elämä planeetallamme edellyttää valtavaa systeemistä muutosta tavoissamme käyttää luontoa ja luonnonvaroja.
– Matkalla muutokseen tarvitaan luovuutta ja uudenlaista luonnonlukutaitoa. Saimaa CarbonAct! haastaa pohtimaan miten hiili taiteessa ja tieteessä voisi edistää ilmastonmuutoksen hillintää ja siihen sopeutumista. Tutkimme luonnon monimuotoisuutta sormet konkreettisesti hiilessä, kaikin aistein havainnoiden, kertoo tutkimusprofessori Kari-Matti Vuori.
Hankkeessa järjestettävissä työpajoissa etsitään hiilivarastoja Saimaan rannoilta ja työstetään niistä teoksia, joissa yhdistyvät taiteen ja tieteen menetelmät. Tutkijat ja maakunnan taiteilijat työskentelevät yhdessä Kimpisen lukion opiskelijoiden kanssa tutkien ja työstäen luonnosta vapaasti kerättävissä olevasta hiilipitoisesta materiaalista hiilitiede- ja taideteoksia näytteille asetettavaksi. Suunnitteilla on kaksi työpajaa ja niihin liittyvää näyttelyä.
Ensimmäinen, Puu puhdistaa -tiedetyöpajanäyttely, on lukiolaisten, tutkijoiden ja taiteilijoiden yhteistyönä tuottama tiedekasvatuksen demonstraatio, jossa kerrotaan, miten tutkimus uppopuiden ekologiasta ratkaisee vesiensuojelun ongelmia ja rohkaisee ilmasto- ja luontotekoihin.
Toinen on CarbonAct-taidetyöpajanäyttely ja siinä on taiteilijoiden, lukiolaisten ja tutkijoiden yhteisen ideoinnin tuloksena syntyneitä taideteoksia, jotka voivat olla erilaisia luonnon hiilimateriaaleista koottuja teoksia, installaatioita tai tilataideteoksia. Soveltuvin osin puusta työstettyjä taideteoksia pyydetään suunniteltavaksi niin, että ne voitaisiin upottaa myöhemmin ympäristötaiteeksi veden alle.
Työpajojen lisäksi Saimaa CarbonAct!-työpajalaiset toteuttavat syksyllä 2022 ilmastotempauksenLappeenrannan Rantaraitilla. Tempauksessa Rantaraitin hiiliaarteiden elonkirjoa, ilman ja vesien puhtautta sekä ihmisen terveyttä vaalivat biologiset ihmeet tuodaan kaikkien nähtäväksi ja oivallettavaksi. Tempauksen toteutusaika ilmoitetaan myöhemmin – Stay tuned!
Suomen Kulttuurirahaston Etelä-Karjalan rahasto jakoi tämän vuoden apurahat 13.5. ilman vuotuista jakojuhlaa. Tammikuun haussa maakuntarahasto vastaanotti 230 hakemusta, joista 43 sai myönteisen päätöksen. Apurahoja haettiin lähes 3,8 milj. euroa jakosumman ollessa 520 000 euroa.
Jarno Kolehmainen sai Etelä-Karjalan rahastolta Taidetta hoitolaitoksiin -apurahan kiertue-esityksen valmistamiseen.
Maakunnallinen Kärkihankeapuraha, 40 000 euroa, myönnettiin Musiikkiyhdistys Kumaukselle taidemusiikkifestivaalien järjestämiseen. Elokuussa 2019 ensimmäisen kerran järjestetty Kumaus-festivaali rakentaa tuoreella otteella omanlaista taidemusiikkitapahtumaa Etelä-Karjalaan. Festivaalien erikoisuutena ovat sokkokonsertit, joiden ohjelmaa ei paljasteta yleisölle etukäteen. Erilaisilla musiikin tyylilajien ja taiteenalojen mielenkiintoisilla yhdistelmillä sokkokonsertit tarjoilevat kuulijoille uusia ja yllätyksellisiä kulttuurikoktaileja. Kulkurikonsertit puolestaan jalkautuvat eri puolille Lappeenrantaa myös vähemmän perinteisiin esityspaikkoihin kuten parkkihalleihin.
Taidetta hoitolaitoksiin -apurahan sai kolme taidehanketta. Näyttelijä Jarno Kolehmainen sai 13 000 euroa Ikuinen ikävä -kiertue-esityksen valmistamiseen hoivakoteihin, säveltäjä Sanna Pulkkinen ja työryhmä sai 3 000 euroa Kannan sinua taide-esityksen toteuttamiseen hoivakodeissa ja lähihoitaja Camilla Tiainen sai 3 500 euroa Voimauttava valokuva -työpajojen järjestämiseen toimintakeskus Koivutuvassa.
Lastenkulttuuria tuettiin yhteensä 23 500 eurolla. Nukketeatteritaiteilija Emma Jussila-Scherman sai 15 500 euroa Suomen historiasta kertovan Lauluja laivan kansilta ja linnan rapuilta -nukketrilogian valmistamiseen. Trilogia on nukketeatterin keinoin toteutettu visuaalinen historian oppitunti varhaiskasvatus, -ja peruskouluikäisille lapsille. Ohjaaja Päivi Lappalainen ja IRTI-teatterinnuorisotyöryhmä sai 8 000 euroa digitaalisen teatteriesitysten valmistamiseen. IRTI goes ETÄ -hankkeessa valmistetaan nuorten kanssa laadukasta teatterisisältöä verkkoympäristöön.
Runsaasti työskentelyapurahoja
Taiteellista ja tieteellistä työskentelyä tuettiin viidellä kokovuotisella (12 kk) ja yhdellätoista puolivuotisella (6-7 kk) apurahalla. Tieteen puolella kokovuotisen saivat kauppat. tohtori Jie Chen, M.Sc. Bakhtiyor Esanov, M.Sc. Saranda Gashi ja kasvatust. maisteri Hans Lehikoinen. Taiteen kokovuotisen sai kuvataiteilija Mikko Haiko.
Puolivuotisen saivat muotoilija Ella Aresvuo, korutaiteilija Melitina Balabin, kuvataiteilija Pauliina Heiskanen, kuvataiteilija Kaisu Häkkänen, nukketeatteritaiteilija Emma Jussila-Scherman, näyttelijä Jarmo Kolehmainen, kuvataiteilija Ville Lehtinen, kirjailija Mia Pöllänen, kuvataiteilija Saara Reinikainen ja kirjailija Terhi Tarkiainen. Tieteen puolivuotisen sai dipl.ins. Konstantin Vostrov.
Edellisten lisäksi apurahoja jaettiin lyhyempikestoiseen henkilökohtaiseen työskentelyyn sekä yhteisöille kuluapurahaa hankkeidensa toteuttamiseen.
Tieteen osuus apurahoista oli 23 % ja taiteen 77 %. Tieteenaloista eniten tukea saivat tekniset tieteet (32 %), yhteiskuntatieteet (25 %) sekä luonnontieteet ja käyttäytymistieteen samoin prosenttiosuuksin (21 %). Taiteenaloista apurahoja eniten saivat säveltaiteet (29 %), kuvataiteet (27 %) ja näyttämötaiteet (11 %). Naisten osuus apurahansaajista oli 69 %. Hakemusten läpimenoprosentti oli noin 18 ja apurahan keskimääräinen suuruus lähes 11 900 euroa.
Kulttuurirahaston kaikkien maakuntarahastojen yhteinen vuosijuhla on virtuaalinen ja katsottavissa 26.5. klo 18 alkaen osoitteessa skr.fi/matkallasuomessa
Etelä-Karjalan rahaston kulttuuripalkinto puutarhuri Hannu Toloselle – vehreän ympäristön rakentajalle, vihreyden visionäärille
Kaupunginpuutarhuri Hannu Tolonen. Kuva: Jani Kautto
Lappeenrannassa voi nauttia kaupunkipuistojen vehreydestä, kävelyyn kutsuvista poluista ja raiteista ja ympäristötaiteesta. Mies vihreän vision takana on kaupunginpuutarhuri Hannu Tolonen.
Uus-Lavolassa 1956 syntynyt Hannu Tolonen on paljasjalkainen lappeenrantalainen. Nuoren Hannun kiinnostus luontoon, ympäristöön ja biologiaan alkoi jo Saimaan Yhteislyseon Orbis-luontokerhossa ja kaveriporukassa. Puutarha-ala ei kuitenkaan ollut vuonna 1976 ylioppilaaksi kirjoittaneen Hannun ensisijainen toiveammatti. Tarkoituksena oli pyrkiä yliopistoon opiskelemaan luonnontieteitä. Armeijan takia pääsykokeisiin valmistautuminen jäi kuitenkin puolitiehen eivätkä yliopiston ovet auenneet pyrkijälle. Ennen seuraavaa pääsykoetta Tolonen huomasi lehdessä ilmoituksen puutarhakoulusta, jonka käymisestä saisi lisäpisteitä luonnontieteiden opintoihin hakuun. Mahdollisuus lisäpisteisiin kuulosti hyvältä. Kun puutarhakoulussa avautui, mitä kaikkea puutarha-ala sisältää ja millaiset jatkokoulutusmahdollisuuksia on, kääntyi myös nuoren Tolosen ammatillisen tavoitteen suunta.
Hannu Tolonen valmistui puutarhuriksi 1979 ja pääsi Lappeenrannan kaupungin palvelukseen. Ammattinimikkeitä on ollut vuosien varrella useita. Viimeiset 10 vuotta hän on ollut kaupunginpuutarhuri, jonka toimenkuvaan on kuulunut puistojen ja leikkipaikkojen sekä yleisten alueiden ympäristösuunnittelu ja -rakentaminen.
Hannu Tolosen työn lähtökohtana on luonnon ja kaupungin historian kunnioitus. Luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen on tärkeä tavoite kaupunkiympäristön suunnittelussa. Monimuotoisuus onkin otettu suunnittelussa huomioon monella eri tavalla. Lappeenranta on edelläkävijäkaupunki Suomessa niittyverkoston kehittämissä. Kaupunkipuut (katu- ja puistopuut) ovat kaupunkitilan ympäristön kannalta tärkeä tekijä. Niillä on todistettu vaikutus terveyteen, elämyksellisten ja elvyttävien tilojen luomiseen, ne toimivat ilman puhdistajina ja eri eliölajien asuinympäristönä (mm. linnut, hyönteiset).
Yli neljäkymmenvuotisen työuran aikana mielenkiintoa omaa ammattia kohtaan on pitänyt yllä työn monipuolisuus ja eri rakennusmateriaalit. Hannu Tolonen uskoo myös yhdessä tekemisen voimaan. Siitä esimerkkinä vaikkapa kaupunkilaisten kanssa yhdessä istutettu kirsikkapuisto. Mielenkiintoisia kohteita ovat myös olleet mm. puistoihin saadut taideteokset ja tutustuminen taiteilijoihin. Vaikka haasteiltakin on uran varrelle tullut, niin kaikesta on selvitty. Työurasta jää hyvät muistot, Tolonen toteaa.
Työuransa aikana Hannu Tolonen on palkittu mm. Vuoden asukatoimijana ja Lappeenrannan Killan myöntämällä Pro Lappeenranta -mitalilla. Yli neljänkymmentä vuotta jatkunut virkatyö vihreän ympäristön hyväksi päättyi toukokuun alussa ja vastuu siirtyi nuorempiin käsiin. Toimettomaksi Hannu Tolonen ei eläkepäivillään kuitenkaan jää. Siitä pitävät huolen luontoharrastukset, musiikki, elokuvat, lukeminen, kokkailu – ja Pariisi.
Maakuntarahastot myöntävät apurahoja maakunnassa asuville tai syntyneille hakijoille sekä siellä suoritettavaan tai siihen kohdistuvaan tieteelliseen tai taiteelliseen työhön, sekä erilaisiin kulttuurihankkeisiin.
Kärkihankeapurahaavoi hakea tavanomaista suurempaa rahoitusta vaativiin hankkeisiin. Kärkihankkeisiin jaetaan vähintään 40 000 euroa yhtenä tai kahtena apurahana. Osa maakuntarahastoista myöntää myös huomattavasti suurempia Kärkihankeapurahoja tai monivuotista rahoitusta.
Taidetta hoitolaitoksiin –apurahan tavoitteena on edistää kulttuurista yhdenvertaisuutta ja lisätä erityistä tukea tai hoitoa tarvitsevien ihmisten elämänlaatua taiteen keinoin. Taiteilijat, työryhmät ja yhteisöt voivat hakea apurahaa työskentelyyn tai hankkeisiin, jotka voivat toteutua hoito- ja hoivalaitoksissa tai muissa ympäristöissä, joiden asukkaiden tai käyttäjien on vaikea päästä taiteen äärelle.
Kotiseututyöapuraha on tarkoitettu paikalliskulttuurin ja kulttuuriympäristön vaalimiseen liittyviin hankkeisiin, kuten kotiseudun kulttuuriperinnön tallennukseen ja esittelemiseen.
Puhdeapuraha on korkeintaan 3 000 euron suuruinen ja tarkoitettu kokoaikaisessa työsuhteessa oleville sellaisiin hankkeisiin, jotka eivät liity varsinaiseen palkkatyöhön.
Lisätietoa tammikuun hausta osoitteessa skr.fi/tammikuunhaku. Tutustuthan huolellisesti hakuohjeisiin sekä maakuntarahastojen omiin painopisteisiin ja hakuohjeiden täydennyksiin.
Hakuaika päättyy keskiviikkona 10.2.2021 klo 16.00, jolloin hakemusten ja lausuntojen tulee olla toimitettu verkkopalvelussa. Ohjeita ja linkki lausunnonantajan verkkopalveluun löytyvät täältä.
Apurahainfotilaisuus
Maakuntarahastojen yhteinen apurahainfo järjestetään verkossa Zoom-linkin kautta torstaina 28.1.2021 klo 13.00–15.00 Linkki infoon lisätään tälle sivulle lähempänä tilaisuutta.
Kun Suomi itsenäistyi, yleiseksi huoleksi nousi rajaturvallisuus. Vuosina 1922–1924 Suomen eduskunta määritteli 44 Laatokan Karjalan, Pohjois-Karjalan, Kainuun, Petsamon, Lapin ja Peräpohjolan alueilla sijaitsevaa rajakuntaa alueeksi, jota tuli kehittää muun maan tasolle valistuksellisen rajaseututyön keinoin.
Työn toteuttajiksi ilmoittautuivat useat eri järjestöt, joiden toimintaa Suomen historian tohtorikoulutettava Verna Kotiranta käsittelee väitöskirjassaan, jota hän työsti ensin vuonna 2018 keskusrahastolta saadulla tuella, ja kesäkuusta 2020 eteenpäin Etelä-Karjalan rahaston myöntämän apurahan turvin.
Suomen Kansallisarkiston toimipisteet ovat tulleet tutuiksi, kun helsinkiläinen Kotiranta on matkustanut aineiston perässä Vaasaan, Mikkeliin ja Ouluun asti. Hän on hakenut tietoa myös muista lähteistä kuten rajaseutuaktiivien kirjeenvaihtoa sisältävistä yksityisarkistoista, puheista, lehtikirjoituksista ja aikalaiskirjallisuudesta.
– Käytännössä olen koonnut tutkimusta kuin palapeliä, mikä on toki aikaa vievää mutta myös palkitsevaa, kuten salapoliisityö aina, hän toteaa.
Suomalaisuuden ihanne oli isänmaallinen ja hengeltään siveä
Kotirannan mukaan järjestölähtöisellä rajaseututyöllä pyrittiin kohentamaan alueen taloudellisia oloja sekä tarjoamaan neuvontaa ja koulutusta syrjäseuduilla. Aikaisempi tutkimus on osoittanut, että itsenäistä Suomea ja kansallisidentiteettiä rakennettiin jyrkkien poliittisten näkemysten eli Venäjään ja itäiseen barbariaan liittyvien vastakuvien välityksellä. Näkökulma ei ollut poikkeava, sillä rotuhygieeniset ajattelumallit olivat tuohon aikaan yleisiä myös muualla Euroopassa.
Suomalaisuuden ihanteena pidettiin isänmaallista, hengeltään siveää, kristillisen horjumatonta ja raitista ihmistä. Epäsiistiä olemusta, rahvaanomaisia tapoja ja tietämättömyyttä asioista selitettiin itäisillä vaikutteilla eikä esimerkiksi köyhyydellä.
Suomalaisuuden ihanteena pidettiin isänmaallista, hengeltään siveää, kristillisen horjumatonta ja raitista ihmistä.
– Rajaseututyö oli kuitenkin maltillista verrattuna fasismiin ja ääriliikkeisiin. Työ oli ajan hengen mukaista. Sisällissodan jälkeen rajaseudut nähtiin turvallisuusongelmana. Päätarkoituksena oli kommunismin torjunta, ja rajaseututyö oli kristillisnationalistista kuten moni muukin järjestötyö tuossa ajassa. Asenteet loiventuivat 1930-luvun loppuun mennessä, kun rajaseudun asukkaat lunastivat heille asetetut odotukset, Kotiranta kertoo.
Verkostojen merkitys rajaseututyössä korostui
Rajaseututyötä tarkastellessa Kotiranta huomasi, että keskeiseen rooliin nousivat erilaiset verkostot ja toimijoiden yhteydet jääkäritaustaiseen upseeristoon, kansallismieliseen Akateeminen Karjala-Seuraan ja myöhemmin muun muassa Isänmaallinen kansanliike -taustaiseen papistoon. Eri tahot edustivat keskenään erilaisia elämänpiirejä, mutta yhdistävänä tekijänä oli yhteinen päämäärä eli työ rajaturvallisuuden takaamiseksi.
– On kiinnostavaa huomata, kuinka pienet piirit olivat päättämässä rajaseututoiminnan suuntaviivoista ja määrittelemässä oikeanlaista suomalaisuutta. Puhutaan henkilöistä, jotka tulivat muutamista toisiinsa avioliittojen kautta kytköksissä olevista sivistyssuvuista, Kotiranta sanoo.
Väitöskirjan on tarkoitus valmistua kahden vuoden kuluessa, jonka jälkeen Kotirantaa kiinnostaa tieteen popularisointi ja tiedon saattaminen suuremmalle yleisölle. Tutkimustyö on kuitenkin vielä kesken, eikä vielä ole lopullisten johtopäätösten aika.
– Aineistoa on edelleen tutkimatta, joten tämä on tällaista taiteilua ja pohdintaa. Olen aika vastaanottavainen ennakkokäsityksistäni poikkeavalle tiedolle ja luulen, että sellaista löytyykin, hän toteaa.
Tohtorikoulutettava Verna Kotiranta sai vuonna 2020 Etelä-Karjalan rahastolta 26 000 euron apurahan rajaseutupolitiikkaa itärajalla vuosina 1918-1945 käsittelevään väitöskirjatyöhönsä.
Tammikuun haussa maakuntarahasto vastaanotti 247 hakemusta hakusumman ollessa noin yli 3,6 milj. euroa. Hakijoista 49 sai myönteisen päätöksen. Maakunnallinen Kärkihankeapuraha jaettiin kahdelle hankkeelle. Ph.D. Johanna Julia Vauterin sai 30 000 euroa kansainvälisten korkeakouluopiskelijoiden työllistymistä maakunnassa ja globaalia liikkuvuutta käsittelevään väitöksen jälkeiseen tutkimukseen. Toinen Kärkihanke, Lappeenrannan Musiikkiopiston Kannatusyhdistys ry, sai lastenmusiikkiyhtyeen perustamiseen ja kiertueen järjestämiseen 21 000 euroa.
Taidetta hoitolaitoksiin apurahaa sai kolme hanketta. Vastaava ohjaaja Elina Björn työryhmineen sai 4 000 euroa nukketeatteriesityksen ja aistihuoneen toteuttamiseen päivätoiminnan asiakkaille, Laptuote-säätiö sr 10 000 euroa Nyt lähti lapasesta – erityisryhmille suunnatun osallistavan kulttuuritapahtuman toteuttamiseen, Saaren Vanhustentukiyhdistys ry sai 6 000 euroa elämyksellisten tapahtumien järjestämiseen.
Maakunnallinen kulttuuripalkinto jätettiin jakamatta tänä vuonna. Etelä-Karjalan rahaston hoitokunnan päätöksellä palkintoon varattu summa jaetiin apurahoina koronaepidemian aiheuttaman kriisitilanteen vuoksi.
Tanssin iloa ja yhteisöllisyyttä Etelä-Karjala tanssii! -hankkeessa
Maakuntarahasto käynnisti omana kulttuuritoimintanaan Etelä-Karjala tanssii! -hankkeen. Sen tavoitteena on edistää nuorten tanssiharrastusta ikään ja tanssilajiin katsomatta. Hanke toteutetaan virtuaalisena etätanssitapahtumana hyödyntäen nuorten suosimia sosiaalisen median alustoja. Osallistujat katsovat ensin tanssinopettaja Anna-Maria Padarin opetusta joko livelähetyksenä YouTubessa tai jälkeenpäin tallenteena. Sen jälkeen kukin osallistuja kuvaa tanssista oman versionsa ja lähettää sen WhatsApp-sovelluksen kautta opettajille. Esityksistä kootaan yhteinen mosaiikkivideo esitettäväksi median ja somekanavien kautta. Parhaat tulkinnat palkitaan rahapalkinnolla. Hankkeen toteuttaa Hiskishow Oy.
Etelä-Karjalan rahaston oman kulttuurihankkeen ohella tanssitaidetta tuetaan myös apurahoin lähes 25 000 eurolla. Tanssin kolme apurahaa menivät tanssitaiteilija Sanna Salamalle ja työryhmälle taiteelliseen työskentelyyn 4 000 euroa, Street culture club ry:lle 8 000 euroa breakdance-leirin järjestämiseen sekä Tanssistudio Jami Oy:lle 12 500 euroa 25-vuotisjuhlavuoden järjestämiseen.
Kokovuotisia kymmenen, puolivuotisia kolme
Kokovuotiset jakautuivat tasamääräisesti tieteen ja taiteen kesken. Tieteen kokovuotisen saivat fil. maisteri Verna Kotiranta, kasvatust. maisteri Hans Lehikoinen, tekn. tohtori Katariina Pussi, Ph.D. Johanna Julia Vauterin (Kärkihanke) ja valtiot. tohtori Marja Vuorinen. Taiteen kokovuotiset menivät kuvataiteilija YAMK Teemu Heikkiselle, kirjailija Teemu Kaskiselle, kuvataiteilija Anni-Sofia Knuuttilalle, kuvataiteilija Tapio Mömmölle ja kuvataiteilija Nelli Tannerille.
Puolivuotiset työskentelyapurahat menivät taiteen ja tieteen eri aloille. Saajina olivat kuvataiteilija AMK Henrik Härkönen, skenografi Päivi Pöyhölä ja dipl.ins. Jussi Lahti.
Edellisten lisäksi lyhyempikestoiseen henkilökohtaiseen työskentelyyn (1-5 kk) myönnettiin 8 apurahaa. Neljätoista yhteisöä sai kuluapurahaa hankkeidensa toteuttamiseen.
Tieteen osuus apurahoista oli 31 % ja taiteen 69 %. Tieteenaloista eniten tukea saivat humanistiset tieteet (43 %) sekä yhteiskuntatieteet ja luonnontieteet samoin prosenttiosuuksin (17 %). Taiteenaloista apurahoja eniten saivat kuvataiteet (30 %), säveltaiteet (20 %) ja näyttämötaiteet (13 %). Naisten osuus apurahansaajista oli 63 %. Hakemusten läpimenoprosentti oli noin 20 ja apurahan keskimääräinen suuruus lähes 11 500 euroa.
Kaikki vuoden 2020 apurahansaajat löytyvät täältä.
