Vehnä, ohra ja ruis sisältävät gluteeni-nimistä proteiinia. Noin parille prosentille väestöstä se aiheuttaa ohutsuolen suolinukkaa vaurioittavan tulehdusreaktion eli keliakian.

Gluteenia välttelee kuitenkin huomattavasti suurempi määrä ihmisiä kuin varsinaiset keliaakikot. Monet kokevat elävänsä terveemmin ilman vehnää, ohraa ja ruista, ja trendi on rantautunut Suomeenkin.

– Ihmisillä voi olla vilja-allergioita ja myös keliakiasta riippumatonta gluteeniherkkyyttä, mutta suurin osa viljoihin liittyvästä hypestä ei perustu tutkittuun tietoon, sanoo Tampereen yliopiston keliakiatutkimuskeskuksen johtaja, sisätautiopin professori Katri Kaukinen.

– Viljoissa on kuituja, vitamiineja ja hivenaineita. Ne ovat ihmiskunnalle tehokas tapa tuottaa paljon energiaa väestön tarpeisiin. Voikin kysyä, onko viljojen välttämisestä ihmiselle enemmän haittaa kuin hyötyä.

Suomessa on laajoja epidemiologisia aineistoja, joiden avulla asiaa voidaan selvittää. Tätä keliakiatutkimuskeskuksessa on nyt ruvettu Kaukisen johdolla tekemään.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Terveys 2000–2011-pitkittäistutkimuksessa on laajasti seurattu aikuisväestön terveyden kehitystä. Noin neljää tuhatta ihmistä on haastateltu ruokatottumuksista, ja heiltä on otettu veri- ja virtsanäytteitä. Myös heidän genomiaan on osin tutkittu.

Aineistosta voidaan erotella keliaakikot niistä, jotka välttävät gluteenia muuten vain. Samalla nähdään, onko gluteenin välttämisestä ollut ihmisille hyötyä.

– Olen lähtökohtaisesti aika kriittinen, mutta kohta saadaan tuloksia ja nähdään, miten asia on, Kaukinen toteaa.

Tampereen keliakiatutkijat yrittävät myös haarukoida entistä parempia diagnostisia keinoja, jotta keliaakikkojen perheenjäsenistä tunnistettaisiin erityisruokavaliota tarvitsevat.

– Keliakiaan on hyviä mittareita, mutta ne eivät tunnista kaikkia eivätkä varsinkaan taudin varhaisvaiheessa.

Parannetut mittarit voisivat esimerkiksi tunnistaa merkkiaineita verestä, virtsasta ja ulosteesta. Hyödyllinen voisi myös olla monta eri osatekijää yhdistävä riskilaskuri.

Myös hoitopuolella riittää tutkittavaa. Suolinukan tulehdusreaktion on ajateltu ajan oloon paranevan, kun keliaakikko luopuu viljojen syönnistä.

Viime aikoina on kuitenkin huomattu, ettei suolinukka täysin korjaannu. Osin sen vauriot voivat olla keliakiaan kuuluvia synnynnäisiä poikkeamia. Tällöin ravintoaineiden imeytyminen olisi keliaakikoilla pysyvästi häiriintynyt, ja he saattavat tarvita lääkitystä tai ravintolisiä läpi elämän.

Suolinukan pysyvien haittojen tutkimusta johtaa Tampereen yliopistossa bioteknologian yliopistonlehtori Kati Juuti-Uusitalo.

Lääkitystä puolestaan tutkii Tampereen yliopiston keliakiatutkimuskeskuksessa molekyylibiologian dosentin, akatemiatutkija Keijo Viirin ryhmä. Se tekee yhteistyötä saksalaisen lääkeyrityksen kanssa ja tutkii saksalaisten kehittämää lääkettä, joka estää ohutsuolen transglutaminaasi-entsyymin eli TG2:n toimintaa.

– Gluteenissa oleva gliadiini laukaisee keliaakikoilla tulehduksen. TG2 on normaali ihmisen ohutsuolen proteiini, joka muokkaa gliadiinia niin, että sen glutamiinit muuttuvat glutamaatiksi. Keliaakikot saavat tällä tavoin muuttuneesta gliadiinista tulehdusreaktion. Hypoteesin mukaan tulehdusreaktiota ei tule, kun TG2:n toiminta estetään, Viiri selittää lääkkeen toimintamekanismin.

Alustavissa kliinisissä kokeissa lääke on toiminut hyvin ja näyttäisi estävän gluteenin aiheuttavat vauriot.

Viirin ryhmä on kuitenkin havainnut, että suolen rakenteen mikroskooppinen tarkastelu eli histomorfometrinen tutkimus ei aina kerro suolen toimintakyvystä vaan tähän tarvitaan geenien aktiivisuuksien mittausta eli niin sanottua molekulaarista histomorfometriaa.

– Keliaakikon suoli voi näyttää normaalilta, mutta molekyylitasolla katsottuna suolen pinta on vaurioitunut niin, että esimerkiksi hivenaineet eivät kunnolla imeydy.

Viirin ryhmä tutkii lääkeyrityksen keräämästä aineistosta potilaiden ja verrokkien suolen geenien aktiivisuutta. Samalle he seuraavat, miten lääkkeen parantava vaikutus näkyy verenkierrossa mahdollisesti kohentuneena ravinteiden, hivenaineiden ja vitamiinien tasona.

Tarkoitus on selvittää, toimivatko lääkeyrityksen TG2-estäjät molekyylitasolla niin hyvin kuin ne toimivat mikroskooppitasolla.

Jos lääke toimii molekyylitasollakin hyvin, niin voisivatko keliaakikot siis ruveta syömään normaalisti kotimaisia viljoja?

– En ole lääkäri vaan tutkija, joten en uskalla tuohon ottaa kantaa. Mutta gluteenittomallakin ruokavaliolla pieniä gluteenimääriä tulee väkisin, ja herkimmillä keliaakikoilla tämä niin sanottu taustagluteeni aiheuttaa oireita, Viiri sanoo.

– Myös ulkomaanmatkoilla on vaikea välttää gluteenia. Jatkuva lääkitys voisi siis helpottaa keliaakikkojen elämää, vaikka he eivät luopuisikaan ruokavaliostaan.

Edit. 8.9.2022: poistettu kaura gluteenia sisältävien viljojen listasta.

Professori Katri Kaukinen ja dosentti Kati Juuti-Uusitalo saivat 250 000 euron apurahan vuonna 2022 ravinnon gluteenin aiheuttamia terveysvaikutuksia ja haittoja käsittelevään tutkimukseen.

Dosentti Keijo Viiri ja työryhmä saivat 200 000 euron apurahan vuonna 2022 ravinnon gluteenin aiheuttamia molekyylitason vaurioita ja hoitoa keliakiassa käsittelevään tutkimukseen.

Pukusuunnittelua 35 vuotta, yli sadan produktion näyttämöpuvut ja kymmeniätuhansia suunniteltuja vaatekappaleita. Pitkän linjan pukusuunnittelija, taiteen maisteri Pasi Räbinä tuntee materiaalit ja niiden käsittelytekniikat.  Vuodesta 1991 päätoimisesti Oulun kaupunginteatterissa työskennellyt pukusuunnittelija on koko uransa ajan työskennellyt myös itsenäisenä taiteilijana ja muotoilijana ja tullut palkituksi näyttämöpukujen uudistajana ja edelläkävijänä.

– Olen kehittänyt johdonmukaisesti erilaisia materiaalinkäsittelytekniikoita ja päässyt siten lähemmäs kädenjälkeä, jossa kangas itsessään on kiinnostava, Räbinä kertoo.

Nyt Pasi Räbinä on käynnistämässä juuri saamallaan apurahalla hankkeen, jossa hän tutkii tulevaisuuden ekologisia vaatemateriaaleja käytettäväksi pukusuunnittelussa. Ilmastonmuutos, luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen ja luonnonvarojen ylikulutus edellyttävät nopeaa muutosta kaikilla yhteiskuntamme tasoilla. Myös satoja ja tuhansia vaatekappaleita teatteriesityksiin ja oopperateoksiin suunnittelevan pukusuunnittelijan toimenkuvassa tätä aihetta on pohdittava vakavasti: mitä suunnittelija voi tulevaisuudessa suunnitella, mitä materiaaleja puvustuksissaan käyttää ja mitä tehdä sadoilla puvuilla esityskaaren loputtua.

– Suunnitelmani on pioneerihanke, jollaista ei Suomessa ole ennen toteutettu. Tavoitteeni on nostaa kestävän kehityksen tietoisuutta alallamme näkyväksi, Räbinä kertoo.

– Tulevaisuuden haasteena on, miten voimme vähentää tekstiilijätettä luontoa kuormittamatta. Keskeistä on mielestäni vaikuttaa jo varhaisessa vaiheessa suunnittelijan työskentelyyn ja miettiä pukujen valmistusprosessissa, millaisia materiaaleja kestävän kehityksen ja kiertotalouden kannalta olisi järkevää käyttää. Kiertotalous ei tarkoita tutkimuksessani pelkästään kierrätystä, vaan kokonaisvaltaisesti uudenlaista lähestymistapaa vaatekappaleiden ja materiaalien valmistuksessa. Ideana on pyrkiä siihen, että suurin osa puvustuksen vaatekappaleista saadaan uusiokäyttöön. Tavoitteeni on kehittää pukusuunnittelijoiden käyttöön malli ja työtapa, jossa esityksen puvut suunnitellaan pitkäikäisiksi ja kierrätettäviksi.

Suomessa ollaan vaate- ja tekstiiliteollisuudessa Pasi Räbinän mukaan uusien ekologisten kuitumateriaalien kehityksessä uranuurtajia. Metsä Group ja Stora Enso kehittelevät tulevaisuuden materiaaleja sekä innovaatioita. Spinnova Oy on suomalainen uranuurtaja puupohjaisen selluloosan kehittämisessä tekstiilikuiduksi Ioncell-menetelmällä. Kiertotalouden ja kierrätyksen näkökulmasta myös suomalainen Infinited Fiber Company on tuotekehityksessään jo pitkällä tekstiilijätteen uudelleen hyödyntämisessä tekstiilikuiduksi.

– Näiden yritysten tavoitteena on tehdä ympäristöystävällisempiä sekä vähemmän luontoa kuormittavaa kangasmateriaalia. Aion tutkimuksessani perehtyä niiden toimintaan ja valmistustapoihin ja soveltaa sitä näyttämöpukujen suunnitteluun, Pasi Räbinä kertoo.

Tait. maisteri Pasi Räbinä sai 17 500 euron apurahan vuonna 2022 ekologisten materiaalien käyttöä pukusuunnittelussa käsittelevään tutkimukseen .