Tavoitteena turvallinen kolesterolilääkehoito

Statiinit ovat kymmenilletuhansille suomalaisille tuttuja kolesterolilääkkeitä. Niiden ansiosta etenkin haitallisen kolesterolin määrä verenkierrossa vähenee, ja näin vältytään monelta sepelvaltimotautitapaukselta tai sydän- tai aivoinfarktilta.

Silti moni arkailee kolesterolilääkkeen aloittamista, sillä statiineilla on maine joskus hankalienkin sivuoireiden aiheuttajana.

”Statiinit ovat saaneet osin ansaitsemattoman leiman haitoistaan, joista lihas- ja nivelkivut ovat niitä tunnetuimpia. Jos haittoja ilmaantuu, moni potilas lopettaa statiinin käytön omin päin”, toteaa proviisori, väitöskirjatutkija Wilma Kiander Helsingin yliopiston farmasian tiedekunnasta.

Kiander muistuttaa, että statiinit ovat yleensä turvallisia käyttää. Pieni osa saa kuitenkin epätoivottuja sivuvaikutuksia.

”Statiinit ovat saaneet osin ansaitsemattoman leiman haitoistaan, yleensä ne ovat turvallisia käyttää.”

”Niinpä on tärkeää tutkia, miten statiinien haittoja voitaisiin vähentää”, hän painottaa.

Osa on perimänsä vuoksi haittariskissä

Vaalea nainen harmaassa villapaidassa istuu penkillä ja katsoo kameraan.

Kiander tutkii statiinien kulkua elimistössä tiettyjen kuljetinproteiinien avulla sekä sitä, miten perimä voi haitata lääkkeen kulkua heikentämällä näiden kuljetinproteiinien toimintaa. Kuljetinproteiinit pitävät huolen siitä, että statiinit päätyvät verenkierrosta lopulta maksaan, ja maksa poistaa ne elimistöstä.

Pieni osa suomalaisista on kuitenkin perinyt heikosti toimivan tai jopa toimimattoman version kuljetinproteiinista. Tällaisten harvinaisten kuljetinproteiinivarianttien vuoksi juuri tämä joukko on muita potilaita isommassa riskissä saada statiineista kiusallisia haittoja.

Kolesterolilääkkeiden, kuten rosuvastatiinin ja simvastatiinin, pitoisuudet verenkierrossa voivat Kianderin tutkimuksen mukaan nousta perinnöllisesti alttiilla henkilöillä jopa 60–200 prosenttia suuremmiksi kuin muilla statiinien käyttäjillä.

”Silloin myös kolesterolilääkkeiden haitat ilmaantuvat selkeämmin esiin. Mitä korkeampi pitoisuus on, sitä suurempi on myös todennäköisyys haittojen ilmaantumiselle.”

Kianderin mukaan on tärkeää selvittää, mikä on harvinaisten kuljetinproteiinivarianttien merkitys statiinihoidon onnistumisessa.

”Silloin voitaisiin noudattaa nykyistä ennakoidumpaa varovaisuutta statiineja määrättäessä.”

Monta tarinaa apteekin tiskiltä

Kiander on koulutukseltaan proviisori, ja työssään apteekin reseptitiskillä hän on nähnyt, että moni niistä asiakkaista, joille on määrätty jokin statiini, empii lääkkeen aloittamista. Moni, joka puolestaan on saanut statiinista lihas- tai niveloireita, on pohtinut lääkkeen lopettamista.

”Lääkkeen lopettamisessa on monesti isompi riski kuin siinä, että statiinista koituu vaikkapa lievähköä lihasarkuutta.”

”Olen kohdannut apteekissa statiineja käyttäviä asiakkaita, joille on kokeiltu yksi jos toinenkin kolesterolilääkevaihtoehto – eikä mikään ole sopinut. Usein sitoutuminen tällaiseen lääkehoitoon on vähäistä, ja lääke saatetaan jättää ottamatta.”

Kuitenkin lääkkeen lopettamisessa on Kianderin mukaan monesti isompi riski kuin siinä, että statiinista koituu vaikkapa lievähköä lihasarkuutta.

”On muistettava, että statiinit ovat monelle hengen pelastavia lääkkeitä.”

Yksilöllistetty lääkehoito tekee tuloaan

Kun Wilma Kianderin väitöstutkimus aikanaan hyväksytään, se liittyy osaksi tärkeää tutkimusperinnettä, jolla lääkehoidosta yritetään kehittää entistä siedetympää ja turvallisempaa meille kaikille.

Tulevaisuudessa – niin Kiander toivoo – pystytään lääkehoito räätälöimään jokaiselle henkilökohtaisesti.

”Jo nyt yksilöllistetty lääkehoito on arkea joillakin lääketieteen osa-alueilla, mutta laajemmassa mittakaavassa se on toki vielä lapsenkengissään. Jos löytyisi luotettava ja helppo tapa määrittää ihmisen perimä ja katsoa, onko siellä juuri kolesterolilääkkeeseen vaikuttavia heikentäviä tekijöitä, voitaisiin statiinikin valita nykyistä tarkemmin”, sanoo Kiander.

”Siten nostettaisiin toivottavasti potilaan luottoa siihen, että näin tärkeän lääkkeen käyttö kannattaa.”

Proviisori Wilma Kiander sai Elli Turusen rahastosta vuonna 2020 kaksivuotisen, 52 000 euron apurahan perinnöllisyyden vaikutusta kolesterolilääkkeiden turvallisuuteen käsittelevään väitöskirjatyöhön.

Viehâ – menetys, luopuminen ja toivo yhdistävät sukupolvesta toiseen

Auri Ahola ja Eetu Känkänen. Kuva: Jouni Porsager
Auri Ahola ja Eetu Känkänen.

Tanssitaiteilija-koreografi Auri Aholan uusi teos Viehâ on paikkasidonnainen näyttämöteos, joka esitettiin Rovaniemen taidemuseossa kulttuuritalo Korundissa 28.1.–6.2.2022. Se on yksi harvoista esityksistä, jotka kolmannen koronakevään alussa toteutuivat Suomessa.

Viehâ on inarinsaamea ja tarkoittaa suomeksi väkeä. Teoksen keskiössä on eri aikoina elänyt väki, jonka elämää tarkastellaan saamelaiskulttuurin näkökulmasta valo- ja äänisuunnittelun, fyysisen liikekielen, puhutun tekstin ja laulun keinoin. Monitaiteisen teoksen kantavina teemoina ovat menetys, luopuminen, yhteisö ja toivo.

–  Halusin käsitellä teoksessa menneiden, nykyisten ja tulevien sukupolvien yhteisiä tunteita ja ajan yli sukupolvia yhdistäviä teemoja. Edelliset sukupolvethan ovat piirtäneet meidät, jatkaneet osaltaan ketjua, jotta me voisimme kokea samoja tunteita ja kokemuksia kuin he aikoinaan. Halusin tuoda esiin ylisukupolvisen väen, jonka voima on yhteisössä, Ahola kertoo.

Taustalla kulttuurilähtöisyys ja saamelaisuus

Viehân takana on työryhmä, jossa ovat Aholan lisäksi tanssitaiteilijat Titta Court ja Unna Kitti, näyttelijä Eetu Känkänen, muusikko Ailu Valle, äänisuunnittelija Tuomas Norvio, valosuunnittelija Jukka Huitila sekä tuottajat Malla Alatalo ja Virpi Moskari. Kaikkia ryhmän jäseniä yhdistää kiinnostus paikalliseen ja kulttuurilähtöiseen taiteen tekemiseen, ja Auri Ahola ja Ailu Valle ovat itse osa saamelaista yhteisöä. Sen takia oli luontevaa, että jo teoksen suunnittelu- ja harjoitusvaiheessa kiinnitettiin huomiota kulttuurilähtöisyyteen.

Viehân tarinassa katsojan omat kokemukset ja oma henkilöhistoria limittyvät teoksen kohtauksiin. Saamelaisnäkökulmasta huolimatta teos on suunnattu kaikille, se on tarina ihmisistä, ei niinkään yhdestä kansasta.

– Saamelainen katsoja voi kokea kohtauksen hyvin toisella tavalla kuin valtakulttuurin edustaja, ja tälle kokemukselle on tärkeää antaa tilaa taiteessa. Katsojan kulttuuritaustasta riippuen esimerkiksi kohtaus, jossa lapsi lähetetään koulutielle voi näyttää radikaalistikin erilaiselta. Taiteen keinoin voidaan antaa tilaa erilaisten kokemusten käsittelylle ilman asian alleviivaamista tai sanoittamista, Ahola toteaa.

Edessä Titta Court, takana Unna Kitti. Kuva: Jouni Porsanger
Edessä Titta Court, takana Unna Kitti.

Viehâ oli alun perin tarkoitus rakentaa Inarissa sijaitsevaan Saamelaismuseo Siidaan, mutta museon laajennuksen ja remontin takia teos siirrettiin Rovaniemelle.

– Paikkasidonnaisessa teoksessa esityspaikka on luonnollisesti keskeinen tekijä, ja taiteelliset ajatukset rakentuvat sen ympärille. Kun esityspaikka vaihtui, lähdin toteuttamaan kyseiseen paikkaan, Rovaniemen taidemuseoon, istuvaa kokonaisuutta. Siinä oli täysi työ pitää palloja ilmassa: isoa työryhmää, teoksen rakennetta, suuria museosaleja, logistisia asioita, majoituksia sun muita. Lopputulokseen olen äärimmäisen tyytyväinen. Kaikki matkalla koetut vaikeudet ovat osaltaan johtaneet siihen, että käteen jäi lopulta onnistumisen kokemus, Ahola kertoo tyytyväisenä ensi-iltaviikonlopun jälkeen.

Ura tanssin parissa etelässä ja pohjoisessa

Auri Ahola on itse syntynyt Rovaniemellä, mutta asui ja vaikutti tanssitaiteilijana Helsingissä 17 vuotta. Hän on esiintynyt uransa aikana yli 70 teoksessa mm. Kansallisbaletissa ja Tero Saarinen Companyssa. Nykyisin Inarissa sukutilallaan Muddusjärven saaressa asuva tanssija toimii saamelaiskulttuurin läänintaiteilijana ja puhuu kotikielenään inarinsaamea.

Vuonna 2017 Ahola toteutti Jotteeh -teoksen, joka teki kunniaa saamelaisten vuotuismuutolle. Teos toteutettiin lumesta rakennettuun Revontuliteatteriin Inariin. Taiteilija kokeekin ensiarvoisen tärkeäksi sen, että saamelaiset huomioidaan yhtenä yleisöryhmänä ja että vähemmistön kulttuurista käsin toteutetaan uudenlaisia taidehankkeita. Ahola aikoo jatkaa työtään pohjoisessa ja toivoo pääsevänsä toteuttamaan näyttämöteoksia myös Saamenmaalla.

Tanssitaiteilija Auri Aholalle myönnettiin 12 000 euron apuraha vuonna 2021 Viehâ-teoksen teknisen tarpeiston hankintaan.

”Työpöydälläni pyörii jättimäinen palapeli”

Teksti: Minnamaria Koskela
Kuvat: Anna Bui
 

Riitahuhta työhuoneellaan Arabian tehtaalla. Kuva: Anna Bui

Heini Riitahuhta työstää parhaillaan teosta ”Lost on you”, joka koostuu yli 2000 palasta.

Väripurkkeja, lasitteita, pensseleitä, merkkaustusseja, puristimia, keramiikka-aihioita ja muotoon sahattuja vanerilevyjä. Heini Riitahuhdan työpöytä ateljeessa Arabian taideosastolla Arabian tehtaan ylimmässä kerroksessa pursuaa tavaraa. Kaapit ja hyllyt ovat täynnä väripurkkeja ja Riitahuhdan uniikkiteoksia. Korkea hyllykkö on lastattu täyteen uunipeltejä, joissa on eri työstövaiheissa olevia keraamisia kuusikulmioita.

”Kaaos, mutta hallittu sellainen. Purkkeja on paljon, sillä väripalettini on laaja. Rakastan värejä ja käytän niitä teoksissani runsaasti. Maalaan raa’alle keramiikalle, upotan kuvioita lasitetun pinnan sisään, ja kuvioin jo poltettuja ja lasitettuja heksagoneja – siksi jokaisesta väristä käytössäni on kolme eri lämpötilavaihtoehtoa”, Riitahuhta naurahtaa.

Riitahuhdan työskentelytapa on itse asiassa hyvin systemaattinen. Järjestelmällisyys saattaa perustua hänen pitkään työkokemukseensa teollisen tuotannon parista. Riitahuhta valmistui taiteen maisteriksi Taideteollisesta korkeakoulusta, nykyisestä Aalto-yliopistosta keramiikkataiteen osastolta vuonna 2002. Siitä lähtien hän on työskennellyt sekä teollisen koriste- ja tuotemuotoilun että uniikkitaiteen parissa. Parhaiten hänet tunnetaan Arabian keramiikka-astioiden koristesuunnittelijana. Tänä keväänä markkinoille tuli hänen uusin tuotteensa, Huvila-astiasto.

”Suunnitellessani kuvioita Arabian tuotteille olen ollut läsnä tehtaalla kaikissa työvaiheissa. Kiinnostuin virheistä, joita sarjatuotannossa joskus tapahtuu. Ryhdyin pohtimaan, miten niitä hyödyntämällä voisi saada aikaan ainutkertaisia teoksia.”

Uniikkitaidetta tehdessään Riitahuhta on kehittänyt tekniikan, jonka avulla hän valmistaa keraamisia reliefejä. Niiden perusyksikkö on heksagoni eli kuusikulmio.

”Heksagon symbolisoi joissain kulttuureissa taivasta. Se on minulle eräänlainen taivas, loputtomasti jatkettavissa ja toistettavissa oleva kolmiulotteinen rakenne.”

Ensimmäisen heksagoneista koostuvan teoksen Riitahuhta teki vuonna 2008. Vuosien kuluessa mittakaava kasvoi ja tekniikka kehittyi. Seuraava ”reliefi” olikin kooltaan jo valtava. Kolmiosainen, toiminnallinen Arabian kukat -veistos valmistui vuonna 2012 ja se sijoitettiin Arabianrannan puistoon.

Riitahuhta valaa heksagonit käsin korkeapolttoisesta posliinista. Sen jälkeen hän maalaa, lasittaa ja numeroi jokaisen osan käsin. Hänen työskentelytapansa on kokeellinen. Samat aihiot toimivat sekä teososina että koepaloina.

”Oman muotokielen kehittäminen vaatii tilaa ja aikaa.”

”Jos teen kokeen, jota en pystykään toistamaan, voin aina upottaa heksagonin osaksi teostani.”

Riitahuhdan työhuoneella vallitsee hallittu kaaos väripurkkien, lasitteiden ja pensseleiden keskellä. Kuva: Anna Bui

Riitahuhdan työhuoneella vallitsee hallittu kaaos väripurkkien, lasitteiden ja pensseleiden keskellä.

Detaljikoristelu syntyy vasta lasitetun pinnan päälle. Jokainen aihio käytetään uunissa kolmesta kuuteen kertaan. Polttomäärä on suhteessa kuusikulmioiden pintakoristelun määrään. Mitä enemmän värejä, kuviota ja lasituksia aihioissa on, sitä työläämpiä ne ovat valmistaa.

”Teoksessa, jota parhaillaan työstän, on yli 2000 palaa. Työpöydälläni pyörii siis päivittäin jättimäinen palapeli!”

Tuhansista käsintyöstetyistä heksagoneista koostuvan teoksen valmistaminen on hidasta ja työlästä. Teoskokonaisuuden toteuttamisen teki mahdolliseksi Suomen Kulttuurirahaston myöntämä apuraha.

”Sen myötä voin keskittyä taiteellisen työn kehittämiseen. Oman muotokielen luominen vaatii tilaa ja aikaa. Täytyy olla mahdollisuus kokeilla ja tehdä virheitä.”

Parhaillaan Riitahuhta tekee kokeiluja serigrafian ja käsinmaalauksen yhdistämisestä kolmiulotteisessa pinnassa. Kyseessä on loputon tutkimusmatka.

”Olen vihdoin löytänyt oman formaattini, punaisen langan, jota tulen jatkossa seuraamaan. Se on heksagon, kuusikulmioiden alati kiehtova maailma.”

Perspectives Arabian taideosaston kevätnäyttely, Iittala & Arabia Muotoilukeskus, Design Lab Galleria, 9.5.–9.6.2019. Vapaa pääsy.

Paratiisin salaisuus – Birger Kaipiaisen Paratiisi-kuvion 50-vuotisjuhlanäyttely, Iittala & Arabia Muotoilukeskus, Design Lab Galleria, 13.6.–1.9.2109. Vapaa pääsy.

Kulttuurirahasto jakaa 39 miljoonaa euroa, lokakuun hausta vuosiapurahoja yli 440

Kulttuurirahasto jakaa vuosijuhlassaan kokovuotisia työskentelyapurahoja 170 taiteilijalle. Tieteen puolella vuosiapurahoja myönnetään 275. Kaikkiaan Kulttuurirahasto tukee tulevana vuonna 310:tä väitöskirjaa ja 81:tä väitöksen jälkeistä tutkimusta, ja yhteensä 410 henkilöä saa apurahan taiteelliseen työskentelyyn. Jaetuista apurahoista tieteen osuus on 54 % ja taiteen 46 %.

Keskusrahastoon tuli lokakuun haussa yhteensä 8 300 hakemusta, apurahan saa 13 % hakijoista. Tieteen hakijamäärä laski noin 400 hakemuksella vuoteen 2018 verrattuna, taiteessa hakijoita oli 200 edellisvuotta vähemmän.

– On mahdollista, että kiinnostus akateemiseen uraan on laskenut. Toisaalta on todennäköistä, että yliopistojen tiukentuneet jatko-opintovaateet näkyvät nyt säätiöissä, toteaa Kulttuurirahaston hallituksen puheenjohtaja Jari Sokka.

Kilpailu apurahoista vaihtelee tieteen ja taiteen aloittain Kulttuurirahastossa. Tieteessä aloittaiset läpimenoprosentit vaihtelevat välillä 11 % -24 %, taiteessa välillä 7 % -31 %. Eri alojen väliset erot johtuvat ennen kaikkea Kulttuurirahaston nimikkorahastoista, joista valtaosa tukee tiedettä. Myös säveltaiteissa esimerkiksi klassisen laulun tukemiseen on käytettävissä lahjoittajien varoja.

– Vaikka hakijamäärät ovat laskeneet, kilpailu useimmilla aloilla on kuitenkin yhä erittäin kovaa, sanoo Sokka.

Apurahoja kaikkialle Suomeen

Nyt myönnettävät apurahat jakautuvat yhteensä 94 kunnan alueelle, Inarista ja Enontekiöstä Hankoon ja Helsinkiin. Myös isoja apurahoja myönnetään eri puolille Suomea.

Teatteri 2.0:n perustajat, teatterin toiminnanjohtaja ja UNOn vetäjä Saara Rautavuoma ja teatterin taiteellinen johtaja, UNOn suunnitteluryhmän jäsen Saana Lavaste, yhdessä UNOssakin asiantuntijana toimivan Kati Sirénin kanssa.

Saara Rautavuoma, Saana Lavaste ja Kati Sirén, Kulttuuri- ja teatteriyhdistys Kaksikko ry. Kuva: Jukka Salminen / Tiikerikuva

Kansanmusiikki-instituutti ry Kaustiselta saa 100 000 euroa kaustislaisen viulunsoiton saattamiseksi Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Kulttuuri- ja teatteriyhdistys Kaksikko ry Tampereelta saa suomalaisen näytelmäkirjallisuuden kehittämishankkeeseen 90 000 euroa. Hankkeessa mm. tuetaan ammattinäytelmäkirjailijoiden taiteellista työskentelyä ja yhteistyötä teattereiden kanssa sekä edistetään suomalaisen uuden näytelmän ja tekijöiden kansainvälistymistä.

Sodankylän elokuvafestivaali ry:tä tuetaan 60 000 eurolla Sodankylän elokuvajuhlien esitystekniikan uusimiseksi. Keski-Suomen alueooppera ry Jyväskylästä saa 55 000 euroa Giacomo Puccinin La Bohème -oopperan tuottamiseen kansainvälisenä yhteistyönä Kroatian kansallisteatteriin kuuluvan Rijekan oopperan kanssa.

Kasvatust. tohtori Eija Sevón ja työryhmä Jyväskylästä saavat 200 000 euroa konflikteja ja vallankäyttöä lasten ja nuorten lähisuhteissa käsittelevään tutkimukseen. Tutkimuksen tarkoituksena on rakentaa ymmärrystä lasten ja nuorten lähisuhteiden ristiriitatilanteista ja vallankäytöstä sekä etsiä niihin ratkaisuja. Hankkeessa yhdistetään uudella tavalla tarinallisia, teatterin ja sosiaalisen median keinoja.

Yhteiskuntat. tohtori Johanna Peltoniemi ja dosentti Hanna Wass Tampereelta saavat ulkosuomalaisten poliittisen osallisuuden vahvistamista käsittelevään tutkimukseen 120 000 euroa. Professori Jouni Jaakkola ja työryhmä Oulusta saavat 100 000 euroa tutkiakseen saamelaisten sopeutumista ilmastonmuutokseen ja ilmastonmuutoksen vaikutuksia saamelaiskulttuuriin. Professori Baoru Yang ja työryhmä Turusta saavat 60 000 euroa tutkimukseen, joka käsittelee vihreitä ratkaisuja korkealaatuisen kalaöljyn eristämiseen silakasta ihmisten ravinnoksi. Fil. tohtori Raul Hakli ja työryhmä Helsingistä saavat 120 000 euroa robotteja eettisinä toimijoina käsittelevään tutkimukseen.

Helsinkiläisten osuus kaikista lokakuun haun apurahansaajista on 46 %. Tammikuun haun perusteella jaettavat maakuntarahastojen apurahat kattavat Suomen keskusrahaston jakoa laajemmin.

Lääketieteeseen miljoona euroa lisää

Kulttuurirahasto julisti lokakuussa 2018 haettavaksi miljoonan euron erityisen rahoituksen genomilääketieteen ja täsmälääketieteen kliiniseen tutkimukseen, haku oli avoinna kaikille lääketieteen aloille. Rahoitus päätettiin suunnata erityisesti nuorille, oman tutkimusryhmän perustamisvaiheessa oleville kliinisille tutkijoille. Lisärahoitus herätti runsaasti kiinnostusta, ja kliinisen lääketieteen hakijamäärä kasvoi 40 %, hakusumma peräti kuusinkertaistui.

Ylimääräisen miljoonan euron avulla tuetaan yhteensä viittä isoa tutkimushanketta. Lääket. tohtori, kauppat. maisteri Emmi Helle ja dosentti Tiina Ojala saavat 200 000 euroa synnynnäisten sydänvikojen genetiikkaa käsittelevään tutkimukseen. Rakenteelliset synnynnäiset sydänviat ovat yleisimpiä synnynnäisiä epämuodostumia, joita esiintyy noin yhdellä sadasta vastasyntyneestä. Tutkimuksen tarkoituksena on löytää uusia geenivariantteja ja molekyylitason mekanismeja, jotka myötävaikuttavat synnynnäisten sydänvikojen kehittymiseen.

Silmälääkäri Joni Turunen

Lääket. tohtori Joni Turunen ja Silmägenetiikan tutkimusryhmä saavat 200 000 euron apurahan tutkimukseen. Kuva: Anna Bui

Lääket. tohtori Anniina Färkkilä saa niin ikään 200 000 euroa DNA-vaurioiden aiheuttaman immunologisen vasteen hyödyntämistä munasarjasyövän hoidossa käsittelevään tutkimukseen. Fil. tohtori Matti Kankaiselle ja HemaVir-työryhmälle myönnetään samansuuruinen apuraha viruksien ja bakteerien roolia virusetiologian omaavissa verisyövissä ja reumassa käsittelevään tutkimukseen. Dosentti Päivi Lakkisto ja työryhmä saavat 200 000 euroa sydän- ja verisuonitautien yksilöllistä diagnostiikkaa, ennusteen arviointia ja uusien lääkehoidon kohteiden tunnistamista transkriptomiikan keinoin käsittelevään tutkimukseen. Lääket. tohtori Joni Turunen ja Silmägenetiikan tutkimusryhmä saavat 200 000 euron apurahan harvinaisten silmäsairauksien aiheuttajageenejä käsittelevään tutkimukseen.

Lääketieteen korotetun jaon mahdollistavat Kulttuurirahaston lääketiedettä tukevat nimikkorahastot.

Pelit uutena hakualana

Lokakuun hakukierroksella pelit olivat ensimmäistä kertaa mukana omana hakualanaan. Apurahaa saattoi hakea pelien taiteelliseen suunnitteluun tai toteuttamiseen, ja tuetulla pelillä tuli olla taiteellisia, kulttuurisia tai yhteiskunnallisia tavoitteita. Hakemuksia tuli yhteensä peräti 94, ja apuraha myönnettiin kahdeksalle. Kokovuotiset työskentelyapurahat myönnettiin BA Zuzanna Buchowskalle interaktiivisen alt+ctrl peli-installaatioteoksen ”Go date yourself!” toteuttamiseen sekä taiteen maisteri Mike Pohjolalle pelitaiteelliseen työskentelyyn. Taiteen kandidaatti Vera Anttila ja työryhmä saivat 24 000 euron apurahan ilmastonmuutosta käsittelevän virtuaalitodellisuuspelin ”VR Stranded” suunnitteluun ja toteuttamiseen.

Kulttuurisen yhdenvertaisuuden puolesta

Kulttuurirahasto tukee yli 350 000 eurolla taiteen hankkeita, joiden tavoitteena on edistää kulttuurista yhdenvertaisuutta ja lisätä erityistä tukea tai hoitoa tarvitsevien ihmisten elämänlaatua taiteen keinoin. Näiden Taidetta hoitolaitoksiin -hankkeiden kantava idea on, että työskentely tai hanke toteutuu hoito- ja hoivalaitoksissa tai muissa ympäristöissä, joiden asukkaiden tai käyttäjien on vaikea päästä taiteen äärelle.

Taidetta hoitolaitoksiin -apurahaa tavoitteli yhteensä 247 hakijaa. Rahoituksen saavat mm. seuraavat: Teatteritait. maisteri Tero Heinämäki ja työryhmä Seinäjoelta saavat 50 000 euroa Duo Ohoivan musiikilliseen vanhustyönkierrokseen. Klovnit Ilman Rajoja ry Helsingistä saa 26 000 euron apurahan lastensuojelun vastaanottolaitoksissa lapsille ja nuorille järjestettävien sanataiteellisten esitystapahtumien järjestämiseen, fil. maisteri Aija Kuparinen Helsingistä saa 24 000 euroa taiteelliseen työskentelyyn saattohoito- ja palliatiivisilla osastoilla. Sininauhasäätiö sr Helsingistä saa 24 000 euroa asunnottomuutta kokeneiden henkilöiden osallistavan kulttuuritoiminnan toteuttamiseen.

Apurahojen keskisuuruus kasvaa tieteessä

Tieteessä apurahojen keskisuuruus nousee 25 000 euroon (viime vuonna 24 000). Kasvu johtuu siitä, että väitöksen jälkeisen tutkimuksen vuosiapurahan suuruus on nostettu 30 000 euroon. Toisaalta Kulttuurirahasto myöntää entistä enemmän apurahoja isompiin tutkimushankkeisiin, lokakuun haun perusteella yhteensä yli 3,3 miljoonaa euroa. Taiteessa keskisuuruus on viimevuotiseen tapaan noin 17 000 euroa.

Naisten osuus tieteen hakijoista oli 57 % ja saajista 58 %. Taiteessa naisten osuus hakijoista oli 60 % ja saajista 62 %. Kaikista hakijoista ulkomaalaisten osuus oli 11 % ja saajista 10 %.

Keskusrahaston lokakuun haun apurahansaajat löytyvät täältä.