Teksti ja kuvat: Katariina Mustakallio

Kesän alkaessa, ja Pirkanmaan rahaston tehtyä taas asiantuntijoineen työnsä ja jaettua apurahat tutkijoille ja taiteilijoille, on hyvä miettiä paikkoja, joissa kulttuuri näyttää voimansa ja taide ja tiede hedelmällisesti kohtaavat, kuten Rooma.

Rooman Gianicololla eli Januksen kukkulalla kohoaa Villa Lante, Suomen Rooman-instituutti, jonka kursseille pääsin itse jo parikymppisenä mukaan. Viikot olivat usein työntäyteiset, mutta sunnuntaisin saattoi lähteä ihan vaan huvikävelylle. Silloin matka vei usein Trastevereen, mutkikkaiden kujien ja keskiaikaisten kortteleiden maailmaan. Tänne myös palasin nuorena tohtorina, kun sain ensimmäisen Suomen Kulttuurirahaston minulle myöntämän stipendin.

Näköala Gianicololta on huikaiseva yli kaupungin ja antaa inspiraatiota niin tutkijoille kuin taiteilijoillekin. Sieltä matka kulkee jyrkkää tietä alas Trastevereen eli ”joen toisen puolen” kaupunginosaan, jossa jo antiikin aikoina asuivat kaupunkiin viimeksi muuttaneet. Keskiajalla se oli tärkeä asutuskeskus. Tällöin alueelle rakennettiin myös basilikoja kristittyjä varten, ja jo varhemmin syntynyt juutalaisten asuma-alue laajeni. Trasteverestä tuli keskeinen asuma-alue. Se säilytti läpi vuosisatojen keskiaikaisen rakennuskantansa ja on nykyään erittäin suosittu myös turistien keskuudessa: monien mielestä parhaat pizzat saa juuri Trasteverestä.

Trasteveren upein basilika, alun perin jo 200-luvulla rakennettu Santa Maria in Trastevere, muistuttaa vaiheesta, jolloin Marian kultti nosti päätään katolisessa kirkossa. Basilika kuvastaa myös varhaista kierrätysintoa: kirkon seiniin on muurattu antiikin aikaisia hautakiviä ja kirkon pylväissä ja marmoreissa on käytetty keisari Caracallan kylpylästä otettua materiaalia. Kauneimpia koristeluja on kirkon apsiksessa, jossa Maria kuvataan Kristuksen rinnalla: Maria ja Kristus esitetään kuin bysanttilaisena hallitsijaparina upeasti koristellussa 1200-luvun Pietro Cavallinin mosaiikissa.

Lähellä on myös pienempi kirkko, joka on harvoin auki, mutta jonka nimi on sitäkin merkittävämpi: Pyhän Egidiuksen kirkko, Sant’Egidio. Tämän pienen kirkon suojissa syntyi vuonna 1968 katolista kirkkoa järisyttänyt yhteisö, joka on kerännyt toimintaansa köyhien ja kärsivien puolesta tavallisia ihmisiä ja perheitä kaikkialta katolisen kirkon piiristä. Sant’Egidio-yhteisö toimii nykyään ympäri maailmaa kaikkialla, missä tarvitaan apua, ruokaa köyhille tai rauhantoimia sotivien kesken. Se toimii katolisen kirkon omanatuntona tälläkin hetkellä ja on paavi Franciscuksen linjaa lähellä. Sen toiminta on laajentunut koko maailman kattavaksi, ja sen toiminnalle on suurta tarvetta. Liike vetoaa nuoriin, jotka ovat innokkaina mukana auttamassa.

Yhteisö järjestää sunnuntaisin messun Santa Maria in Trasteveren suuressa basilikassa, joka on silloin aivan ääriään myöten täynnä perheitä ja nuorisoa. Ennen koronaa ja varmaankin taas tänä vuonna katetaan jouluateriaa varten koko basilika täyteen pöytiä, ja kaikki halukkaat pääsevät aterioimaan yhdessä ilmaiseksi. Trastevere on alue, jossa asuu paljon köyhiä ja toimeentulonsa rajoilla eläviä italialaisia ja maahanmuuttajia, ja ilmaiset ruokapaketit ja ateriat ovat hyvin tervetulleita. Sant’Egidio-yhteisö pitää yllä myös lähistöllä ravintolaa, Trattoria degli Amicia, jonka henkilökuntana on tukityöllistettyjä ja eri tavoin vammaisia. Ravintola on usein niin täynnä, että pöytävarauksia ei saa samaksi päiväksi, jos viikoksikaan. Tämä kaikki osoittaa ihmisten suurta auttamishalua, jota kohtaan pohjoismaiseen viileyteen tottunut voi vain tuntea kunnioitusta.

Tästä tulee luontevasti mieleen myös oma rahastomme, Suomen Kulttuurirahasto, jonka kartuttamisessa juuri lapset ja nuoret, kansakoululaiset, olivat keskeisiä. He kulkivat kylästä kylään ja talosta taloon, keräsivät pääomaa rahastolle.

Lapsissa ja nuorissa on tulevaisuus, tänäkin hetkenä! Hyvää kesää kaikille!