Mutta kuka oli Irmeli Näsänen?

Hän lahjoitti testamentissaan vuonna 1996 yli 700 000 euroa Suomen Kulttuurirahaston Pirkanmaan rahastolle, jotta se tukee "lahjakkaita suomalaisia musiikinopiskelijoita, jotka opiskelevat Tampereen konservatoriossa tai sieltä edelleen muussa oppilaitoksessa". Lisäksi varoilla voi tukea syöpätautien tutkimusta.

Meillä on tiedossamme perusasiat Irmelin elämästä. Mutta minkälainen ihminen hän oli ja miksi hän testamenttasi omaisuuttaan juuri musiikin opiskelijoiden hyväksi? Lahjakirjassa kyllä todetaan, että ”musiikki oli hänelle tärkeä”.

Nuorena Irmeli soitti pianoa ja opiskeli sitä kotikaupunkinsa Vaasan konservatoriossa. Lukion jälkeen hän kuitenkin pyrki ja pääsi Helsingin yliopistoon lukemaan kieliä, ja hänestä tuli vuonna 1960 ruotsin lehtori Tampereen Harjun yhteiskouluun (vuodesta 1976 Kaarilan yläaste ja lukio).

Vasta pari vuotta opiskeltuaan Irmeli teki vuonna 1951 ensimmäisen opintomatkansa Sveitsiin. Siitä alkoi jatkuva innostus matkailuun. Erityisesti hän innostui Italiasta ja sen kulttuurista.

Tampereen Dante Alighieri -seurassa hän opetti italiaa parina lukukautena 1970-luvulla, mutta ilmeisesti varsinaisesta seurasta oli jo tullut hänelle paljon tärkeämpi.

Hänestä tuli Italian Societá Dante Alighierin ulkojäsen 1964 ja seuran neuvoston jäsen 1969. Irmeli Näsäsen toiminta Italian kulttuurin hyväksi palkittiin 1975 Italian arvostetuimman ritarikunnan Ordine al Merito della Repubblica Italianan ritarin (Cavaliere) arvolla.

Oheisessa kuvassa hän nojaa onnellinen hymy kasvoillaan kivimuuriin San Giminianossa Toscanassa. Kuka on mahtanut ottaa tuon kuvan? Oliko hänellä kenties salainen rakastettu Italiassa?

Irmeli Näsäsen oli kuollessaan vuonna 1996 vain 65-vuotias. Mahtoiko elinvoimat viedä vakava sairaus, sillä testamentin perusteella hänen rahastostaan voidaan tukea myös syöpätutkimusta?

Mutta miksi hän testamenttiaan laatiessaan palasi ajatukseen juuri lahjakkaista musiikinopiskelijoista, joita erityisesti halusi muistaa ja tukea?

Irmeli oli kahdeksanvuotias, kun talvisota alkoi. Hän täytti juuri 13, kun jatkosota päättyi. Ei varmaan ollut helppoa opiskella pianonsoittoa noihin aikoihin, vaikka hänen kotikaupungissaan Vaasassa sotaa ei ehkä joutunut kokemaan niin konkreettisesti kuin idempänä. Hänen liikemiesisänsä oli todennäköisesti ollut rintamalla. Oliko äiti ollut lottana? Eivätkö vanhemmat halunneet sodanjälkeisinä vuosina ainoan lapsensa jatkavan musiikkiopintoja? Olisiko se ollut heidän mielestään liian epävarma ammatti? Vai eikö hän itse uskonut itseensä? Jäikö asia vaivaamaan tamperelaista ruotsin kielen opettajaa hänen loppuelämäkseen?

Irmeli Näsäsen nimikkorahasto perustettiin 1997, jolloin sen peruspääomaksi tuli 707 731 euroa. Ensimmäiset apurahat jaettiin jo 1999. Silloin neljä hakijaa sai musiikin mestarikursseja ja jatko-opintoja varten yhteensä noin 17 000 euroa.

Lahjoituksen pääomaa on hoidettu Kulttuurirahastossa hyvin: sen markkina-arvo on nyt yli 2,6 miljoonaa euroa.

Niinpä pirkanmaalaiset musiikinopiskelijat voivat tänäkin vuonna olla kiitollisia Irmelin ratkaisulle lahjoittaa omaisuuttaan heidän tulevaisuutensa hyväksi. Vuonna 2021 kuusi lasta ja nuorta saa tukea yhteensä 45 000 euroa.

P.S. Tampereen Dante Alighieri -seura toimii edelleen. Se olisi viettänyt 80-vuotisjuhliaan syksyllä 2020, mutta korona esti nekin juhlat.

Teksti: Helena Hiilivirta

Kirjoittaja on Tampereen Puisto-Kaarilassa asuva eläkeläinen, joka on ollut Pirkanmaan rahaston hoitokunnan varapuheenjohtaja vuodesta 2018. Hän teki työuransa pääosin musiikkihallinnon eri tehtävissä, viimeksi vuodesta 2012 alkaen Tampere Filharmonian intendenttinä. Hän on ollut lukuisien muiden luottamustehtäviensä lisäksi jäsen Suomen Kulttuurirahaston hallituksessa 2005–2014 ja hallintoneuvostossa 2015–2020.