Hae sivustolta

Aloita hakeminen kirjoittamalla hakusana. Haku ymmärtää synonyymit, välilyönnit ja eri taivutusmuodot. Ennakoiva toiminto ehdottaa hakusanoja kirjoittaessasi.
Hae sivustolta
Tiede ja taide
Ohjeet Yhteystiedot

Leonor Ruiz Dubrovin luo elämänmakuista taidetta

Teksti ja kuvat: Laura Iisalo

Kuvataiteilija Leonor Ruiz Dubrovinin seuraava näyttely nähdään Galleria Huudossa huhtikuussa 2021. Kuva: Laura Iisalo

Teoksia Dubrovinin galleriassa.

Vuosi 2020 oli Leonor Ruiz Dubrovinille tuottelias. Kun ihmiset ympärillä vetäytyivät koteihinsa pandemian takia, vietti taiteilija kaikki päivät studiossaan Madridissa valmistautuen kolmeen Espanjassa pidettyyn, sekä tulevaan taidenäyttelyynsä, joka nähdään huhtikuussa Huuto-galleriassa Helsingissä. Kaiken kaikkiaan hän sai valmiiksi yli sata teosta.

– Se oli minulle ainoa tapa pysyä tervejärkisenä kolmen yksin viettämäni kuukauden ajan. Työskentely on minulle hyvin antoisa tapa elää silloin, kun voin itse päättää koska ja miten sen teen. Mieluummin teen freelancerina töitä 24 tuntia päivässä kuin vietän kahdeksan tuntia toimistossa, vaikka minulle jäisikin enemmän vapaa-aikaa. Vapaa-aikanakin mieluiten työskentelen, hän sanoo.

Kuvataideakatemiasta valmistunut Ruiz Dubrovin kertoo, että viimeisten vuosien aikana hänen taiteensa on muuttanut muotoaan uudenlaisten kokeilujen myötä. Taiteilija, joka aikaisemmin tunnettiin sekatekniikasta ja veistoksistaan, on viime vuosina keskittynyt akryylimaalien sijaan öljyväreillä maalaamiseen.

– Se on haastava, upea ja monipuolinen tekniikka, joka tuo mukanaan valtavasti mahdollisuuksia. Öljyvärit kuivuvat hitaasti ja niiden kanssa on hauska leikkiä. Ne ruokkivat ajatuksia ja ideoita, joita minulla juuri nyt on, hän kertoo.

”Annan teosten kertoa minulle, koska ne ovat valmiita.”

Ruiz Dubrovinin tuleva näyttely tulee pitämään sisällään erikokoisia maalauksia. Osa niistä muistuttaa hieman heilahtaneita, epätarkkoja valokuvia, kun taas toiset teoksista ovat terävämpiä. Näyttelyn nimeksi tulee Core.

– Nimi viittaa ytimeen, perusolemukseen tai sydämeen, kaikkein olennaisimpaan, hän toteaa.

Kokemus on paras opettaja

Uusien tekniikoiden oppiminen on antanut Ruiz Dubrovinille lisää itseluottamusta taiteilijana, mutta maalaustapa ei ole ainoa asia, joka hänen töissään on muuttunut, sillä niistä on tullut myös aikaisempaa yksinkertaisempia. Ruiz Dubrovinin mukaan taiteilijalle on tärkeää osata olla itsekriittinen – ja oppia tunnistamaan, koska teos on valmis.

Kuvataiteilija Leonor Ruiz Dubrovinin seuraava näyttely nähdään Galleria Huudossa huhtikuussa 2021. Kuva: Laura Iisalo

Leonor Ruiz Dubrovin.

Se ei ole aina ollut itsestään selvää. Kun Ruiz Dubrovin vasta aloitteli uraansa, hän jatkoi maalaustensa työstämistä niin kauan, että teokset olivat pilalla.

– Liika työstäminen voi tuhota maalauksen sielun. Nykyään pyrin säilyttämään maalausten viattomuuden ja annan teosten kertoa minulle, koska ne ovat valmiita. Se on vähän sama asia kuin ajaisi polkupyörällä; taidon oppii, kun kokeilee tarpeeksi monta kertaa.

Vaikka kaikki Ruiz Dubrovinin elämässä sujuukin tällä hetkellä paremmin kuin hyvin, taiteilijat joutuvat sietämään arjessaan epävarmuutta ja yksinoloa, juuri nyt ehkä enemmän kuin koskaan. Ruiz Dubrovin sanoo oppineensa arvostamaan molempia, eikä hän edes toivo, että elämä olisi ennalta arvattavaa.

Jos hän nuorempana koki turhautumista, kun ei voinut toteuttaa kaikkea haluamaansa heti, nyt 42-vuotiaana hän tuntee itsensä rauhallisemmaksi ja varmemmaksi, koska tietää että kaikelle on aikansa ja paikkansa.

– Olen todella onnellinen tämän ikäisenä, tämä on ihan parasta! Tunnen itseni paremmin ja olen hyväksyvämpi, mikä tekee elämästä rennompaa. Minun ei tarvitse todistella kenellekään mitään kuten nuorena. Olen oppinut tekemään tärkeimmät asiat ensin ja sitten pikku hiljaa antamaan asioiden tapahtua omalla painollaan. Matka on ollut pitkä ja kesti vuosia päästä tähän pisteeseen, mutta nyt olen perillä.

M.A. Leonor Ruiz Dubrovin sai Uudenmaan rahaston apurahan vuonna 2009 ja Kulttuurirahaston apurahan vuonna 2020 taiteelliseen työskentelyyn.

Yksilölliset erot saattavat selittää erilaisia pelikokemuksia

Digitaalisten pelien käyttö on nykyään yleistä koko väestön keskuudessa*. Aihetta on tutkittu paljon, mutta toistaiseksi tutkimukset ovat keskittyneet pääasiassa pelaamisen hyöty- ja haittanäkökulmiin yleisellä tasolla. Psykologian maisteri ja Turun yliopiston tohtorikoulutettava Suvi Holm sanoo, että kiinnostavampaa olisi perehtyä pelaamiseen arkikokemuksena ja kulttuurisena ilmiönä.

– Pelaaminen on tosi arkipäiväinen asia, mutta vanhempia lasten pelaaminen huolestuttaa, koska ei ole oikein konsensusta siitä, mikä ilmiö on ja miten siihen pitäisi suhtautua, paitsi yleinen kauhistelu. Asiasta pitää pystyä keskustelemaan, mutta tutkimus laahaa perässä, kun edelleen mietitään, saako ihminen pelata vai ei – kaikki kuitenkin pelaavat jo, koulupsykologinakin työskennellyt Holm sanoo.

”Pelaaminen on tosi arkipäiväinen asia, mutta vanhempia lasten pelaaminen huolestuttaa, koska ei ole oikein konsensusta siitä, mikä ilmiö on ja miten siihen pitäisi suhtautua, paitsi yleinen kauhistelu.”

Holmin mukaan toinen yleinen ongelma on, että pelaajat nähdään usein yksittäisinä ryhminä, vaikka skaala on laaja. Siksi hän pyrkii väitöskirjassaan selvittämään yksilöllisten mieltymysten sekä kognitiivisten taitojen merkitystä eri pelaajien välillä ja niiden vaikutusta tunteisiin ja tiedon prosessointiin pelaamisen aikana.

– Pelaajatyyppiluokittelu on aiemmin ollut aika kapeaa ja täytyy ottaa huomioon, että pelejäkin on hirveän monen tyyppisiä. Sama kun puhutaan kirjallisuudesta, niin on eri asia puhua lasten kuvakirjasta ja Dostojevskista, Holm vertaa, ja antaa esimerkin tutkimuksistaan.

Laboratorio-olosuhteissa käsiin ja kasvoille asetetut sensorit paljastivat, että henkilöt, jotka kertoivat etukäteen pitävänsä väkivaltaa sisältävistä peleistä, reagoivat niihin pelatessaan vähemmän kuin henkilöt, joiden tiedettiin inhoavan niin sanottuja räiskintäpelejä.

– Peleistä tykkäävien pelaajien emotionaalinen responssi oli vähäisempi kuin niiden, jotka eivät tykkää peleistä; heidän sykkeensä nousi ja he hikoilivat enemmän. Tutkimus antaa viitteitä siitä, että ihmisten välillä on yksilöllisiä eroja, eikä ole oikein sanoa, että joku peli vaikuttaisi tietyllä tavalla kaikkiin, Holm toteaa.

Digitaalisten pelien suosio jatkaa kasvuaan myös tulevaisuudessa

Myös pelaajien silmänliikkeitä seuraamalla on huomattu yksilöllisiä eroja. Osa ihmisistä hahmottaa visuaalisesti paremmin kuin toiset, mikä on tärkeä taito monissa videopeleissä. Henkilöt, joille usean liikkuvan kohteen seuraaminen on luontaisesti helpompaa, kykenivät tutkimuksissa seuraamaan pelin tapahtumia vähemmillä silmänliikkeillä, kun taas verrokkiryhmä joutui työskentelemään tehokkaammin seuratakseen pelin kulkua.

”Osa ihmisistä kokee pelaamisen helpoksi ja miellyttäväksi ja toiset epäkiinnostavaksi tai jopa stressaavaksi.”

– Yksilölliset erot saattavat selittää, miksi osa ihmisistä kokee pelaamisen helpoksi ja miellyttäväksi ja toiset epäkiinnostavaksi tai jopa stressaavaksi. Tämä täytyy huomioida, kun jatkossa tutkitaan pelien vaikutuksia, Holm sanoo.

Digitaalisten pelien suosio ei ole hänen mukaansa ohimenevä ilmiö, päinvastoin. Holm uskoo, että ihmiskunta jatkaa kulkuaan kohti digitaalisempaa suuntaa, kun taas kasvokkaisen vuorovaikutuksen määrä pienenee.

– Jos pitäisi visionääriksi ryhtyä, niin luulen, että viihteen käyttö monipuolistuu ajan saatossa ja jatkossa esimerkiksi elokuvakokemukset voivat olla sellaisia, että laitetaan VR-lasit päähän, ja katsoja saa valikoida mitä elokuvassa tapahtuu. Itse haluaisin olla mukana tutkimassa ihmisten elämää myös tulevaisuudessa.

 

* https://www.stat.fi/til/vpa/2017/02/vpa_2017_02_2019-01-31_kat_001_fi.html

Turun yliopiston tohtorikoulutettava Suvi Holm sai Varsinais-Suomen rahastolta vuonna 2019 apurahan digitaalisten pelien pelaajatyyppejä käsittelevään väitöskirjatyöhön.

Uusi tutkimusohjelma humanisteille ja yhteiskuntatieteilijöille

Suurella tutkimusinvestoinnilla vaikutetaan Pohjoismaiden tulevaisuuteen

Viisi säätiötä ja yhdistystä Ruotsissa ja Suomessa käynnistää suuren, yhteisen tutkimusohjelman yhteiskuntatieteilijöille ja humanisteille. Tavoitteena on, että tutkimustulokset auttavat ratkaisemaan aikamme suuria yhteiskunnallisia haasteita Pohjoismaissa.

Poliittinen kahtiajako ja siihen liittyvät sanalliset uhkaukset ja fyysiset hyökkäykset, maailmanlaajuinen pandemia, joka pakottaa maailman sopeutumaan uuteen todellisuuteen, jatkuvasti paheneva ilmastokriisi ja maailmanlaajuinen kaupungistuminen.

Viime vuodet ovat osoittaneet, kuinka tärkeää on ymmärtää nykyistä levotonta maailmaa, jotta voimme vastata huomisen haasteisiin. Siksi viisi säätiötä ja yhdistystä Ruotsissa ja Suomessa käynnistää suuren tutkimusohjelman nimeltä Tulevaisuuden haasteet Pohjolassa – ihminen, kulttuuri ja yhteiskunta.

Ohjelma on seitsemänvuotinen panostus humanistiseen ja yhteiskuntatieteelliseen tutkimukseen aloilla, joilla Pohjoismailla on suuria sosiaalisia ja kulttuurisia haasteita. Näitä ovat esimerkiksi muuttoliike, kaupunki- ja maaseutualueiden välinen polarisaatio, ilmastonmuutos, taloudellinen ja teknologinen kehitys sekä uudet viestintätavat.

Tutkimusapuraha jopa miljoona euroa

Tutkimusohjelman toteuttavat yhteistyönä suomalaiset säätiöt ja yhdistykset Suomen Kulttuurirahasto, Svenska litteratursällskapet i Finland, Svenska kulturfonden ja Stiftelsen Brita Maria Renlunds minne sekä ruotsalainen säätiö Riksbankens Jubileumsfond. Rahoittajat haluavat yhdessä saada aikaan konkreettisen muutoksen yhteiskunnassa.

– Useiden säätiöiden ja yhdistysten yhteisellä tutkimusohjelmalla voimme rahoittaa hyvin laadukkaita hankkeita, koska voimme myöntää tavallista suurempia apurahoja. Näin tutkijoiden on mahdollista työskennellä ohjelmassa neljän vuoden ajan, sanoo Svenska litteratursällskapet i Finlandin tutkimusjohtaja Christer Kuvaja.

Ohjelmasta rahoitetaan viidestä kymmeneen tutkimushanketta vuoteen 2026 asti. Tutkimusapurahat ovat suuria, sillä yhteen hankkeeseen on mahdollista hakea jopa miljoonan euron rahoitusta. Tutkijoita kannustetaan tekemään yhteistyötä, jossa ylitetään sekä valtioiden että tieteenalojen rajat.

Yhteiskuntatieteilijöitä ja humanisteja tarvitaan ratkaisemaan yhteiskunnallisia haasteita

Ohjelman tavoitteena on, että tehdyistä tutkimuksista on konkreettista hyötyä yhteiskunnalle.

– Yhteiskunnallisia haasteita tutkitaan paljon, mutta painopiste on usein lääketieteellisissä ja luonnontieteellisissä kysymyksissä. Ohjelman avulla saamme haasteisiin laajan humanistisen ja yhteiskuntatieteellisen näkökulman henkilöiltä, jotka ymmärtävät nykyiseen tilanteeseen johdattaneet historialliset, kulttuuriset, sosiaaliset ja poliittiset yhteydet. Tämä tieto muodostaa hyvän perustan niille, jotka tekevät päätöksiä yhteisestä tulevaisuudestamme, Kuvaja sanoo.

Haku ohjelmaan tapahtuu kahdessa osassa. Ensimmäisessä osassa, vaihe 1, toimitetaan lyhyempi hakemus. Ensimmäisen vaiheen kaikki hakemukset arvioidaan asiantuntijapaneelissa, joka myös päättää mitkä hankkeet pääsevät jatkoon. Valitut hankkeet saavat kutsun toimittaa täydellisen hakemuksen vaiheessa 2. Ensimmäisen hakemuksen hakuaika on 1.1.–15.2.2021.

Päätös ohjelmaan valittavista tutkimushankkeista tehdään vuoden lopussa. Hankkeet voivat alkaa vuonna 2022.

Lisätiedot ja hakulomake osoitteessa futurenordics.org/fi

Tarkempia tietoja ohjelmasta antaa tutkimusjohtaja Christer Kuvaja, puh. +358 40 152 2314, christer.kuvaja@sls.fi

Kainuun kesämuusikot 2021 -hanke etsii nuoria soittajia ja laulajia

Kesämuusikoiden varsinainen toimintakausi on heinäkuu 2021 ja harjoitusperiodit ovat touko-kesäkuussa. Tavoitteena on järjestää esiintymisiä kaikissa Kainuun kunnissa heinäkuussa 2021. Kesämuusikoille maksetaan vähintään 1200 € korvaus.

Kesämuusikoita haetaan avoimella hakumenettelyllä. Hakutiedot löytyvät oheisesta liitteestä. Tietoa hankkeesta levitetään myös mm. musiikkioppilaitosten ja kuntien sivistysjohtajien kautta.

Kesämuusikoiksi tullaan valitsemaan 6-8 muusikkoa/laulajaa ja mukaan voivat hakea 16-25 vuotiaat kainuulaislähtöiset tai Kainuussa asuvat oma-aloitteiset musiikin opiskelijat, harrastajat ja ammattilaiset. Musiikkityyli on vapaa.

Valintaa varten hakijoita pyydetään lähettämään hakemuslomake ja vapaamuotoinen soittonäyte oheisen OneDrive -linkin kautta 15.3. kello 16.00 mennessä. Jos hallitset useamman instrumentin, tuo se esiin hakemuksessa ja soittonäytteessä.

Lähetä soittonäyte ja hakulomake täältä.

Lisätietoja hankkeesta

Ohjausryhmän jäsenet:

  • Veikko Leinonen GSM  050 570 6577
  • Tapani Komulainen GSM 044 568 5881
  • Juho Hannikainen GSM 050 349 2859
  • Arrigo Blom GSM 050 030 1620
  • Joni Kinnunen GSM 044 511 9871

Tai Kainuun rahaston asiamies Antti Toivanen, GSM 050 327 7732

Roolipelit ovat tulevaisuuden ala

Roolipeli on laaja käsite, joka kattaa valtavan kirjon erilaisia variaatioita tietokoneella pelattavista strategiapeleistä live- ja pöytäroolipeleihin. Ala on kasvussa, mutta siihen liittyy yhä paljon epätietoisuutta.

– Tarinallisuus ja kerronta ovat tyypillisesti roolipelien keskiössä. Syvimmillään pelaaminen on asettumista henkilöhahmon asemaan ja pelin tarkastelemista kyseisen hahmon näkökulmasta. Pelin ajan voi elää toisen ihmisen elämää, mennä maailmaan sisään, ja edistää itse omilla valinnoillaan tarinan syntyä, kertoo 30-vuotias pelinkehittäjä Jaakko Rinne, joka kiinnostui roolipeleistä jo lapsena.

”Pelin ajan voi elää toisen ihmisen elämää, mennä maailmaan sisään, ja edistää itse omilla valinnoillaan tarinan syntyä.”

Mikkelissä, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa yhteisöpedagogiksi opiskeleva Rinne työstää opintojensa ohella uudenlaista, Japanin historiaan pohjautuvaa roolipelimallia yhdistelemällä elementtejä perinteisistä pöytäroolipeleistä sekä verkossa pelattavista ja strategisista lautapeleistä. Tekstipohjaista peliä pelataan verkossa 5-7 pelaajan ryhmissä pelinjohtajan ohjaamana ja yksi pelivuoro saattaa kestää jopa kaksi viikkoa. Pelin nimi Gekokujō viittaa ilmiöön, jossa pieni onnistuu kukistamaan itseään suuremman vastuksen.

– Peli pohjautuu feodaalikauteen, jolloin Japanin historiassa tapahtui vallanvaihtoja, kun pieni nousi vastustamaan suurta. Japanin historia on yksi lempiaiheistani, josta innostun uudestaan ja uudestaan, Rinne kertoo.

Hyvät perinteet luovat pohjan kasvulle

Pelin kehittämisessä suurin työmäärä on Rinteen mukaan aiheutunut materiaalin keräämisestä. Taulukoihin on kertynyt tietoa niin feodaalikauden aikaisista lääninomistuksista kuin provinssien tuottavuuksista, sillä Rinteelle on tärkeää, että tarinallinen peli tarjoaa pelaajille uskottavaa ja todenmukaista tietoa, jonka hän aikoo saattaa kaikkien ulottuville pelin julkaisun yhteydessä.

– Ymmärrän, että peleissä tehdään usein designvalintoja sisällön suhteen, mutta haluan tarjota historiaan pohjaavia materiaaleja ja oikeasti uskottavaa dataa, eikä vain sinne päin. Pelin ja pelaamisen mekaniikan suunnittelu on minulle helpoin osuus – isoin työ on se, kuinka saan kaiken datan taulukoitua ja matikan toimimaan. Haluan, että pelin säännöt ovat kunnossa, muuten se on vain tarina, hän kertoo.

Rinne aikoo työstää peliä toden teolla eteenpäin tulevana kesänä, jolloin hän myös kokoaa yhteen ensimmäisen testiryhmän. Toiveissa on, että peli on julkaisukunnossa kesän 2021 loppuun mennessä.

”Tärkein tavoitteeni on, että roolipelaaminen nähdään taidemuotona, jota arvostetaan ja johon voi saada rahoitusta.”

Lopullisena tavoitteena ei ole maailmanvalloitus, sillä tekeillä on pienelle, Japanin historiasta ja strategisesta pelaamisesta kiinnostuneella yleisölle suunnattu peli, joka vaatii syventymistä. Yksi onnistumisen määre on kuitenkin jo täyttynyt, sillä Rinne sai roolipelin kehittämistä varten 8 000 euron apurahan Etelä-Savon maakuntarahastosta.

– Tärkein tavoitteeni on, että roolipelaaminen nähdään taidemuotona, jota arvostetaan ja johon voi saada rahoitusta. Suomessa on hyvä lähtökohta tehdä asioita; meillä on hyvät perinteet ja kovia, korkeakoulutettuja tekijöitä, jotka tuottavat materiaaleja ja julkaisevat omia pelejä. Toivoisin, että kenttä alkaisi kehittyä entisestään ja että voisin olla ylpeä roolipelaamisesta ja tehdä siitä itselleni työn, hän sanoo.

Pelisuunnittelija Jaakko Rinne sai vuonna 2020 Etelä-Savon rahaston apurahan Gekokujō-roolipelin suunnitteluun ja toteuttamiseen.

Lapsi oppii laulaen

Teksti: Laura Iisalo

Kieli on enemmän kuin viestinnän väline. Se luo pohjan oppimisen, ilmaisun ja ymmärtämisen taidoille, ja vaikuttaa identiteetin kehittymiseen – siihen, mitä ymmärrämme itsestämme ja muista.

– Kieli on kaiken oppimisen perusta, jonka avulla hahmotamme maailmaa, tiivistää varhaiskasvatuksen opettaja Katri Borm, joka on toinen pedagogista lastenmusiikkia tuottavan Kielinupun kehittäjistä.

Menetelmä sai alkunsa neljä vuotta sitten Raumalla, Turun yliopiston alaisena toimivassa Opettajankoulutuslaitoksessa opiskelevien Bormin ja Sarah Goncalvesin yhteisen opiskelutehtävän sivutuotteena. Innoittajana toimi Turun Yliopistosta valmistuneen Jenni Alisaaren väitöskirja, jonka mukaan laulaminen on tehokas kielen opettamisen menetelmä.

Kieli luo pohjan oppimisen, ilmaisun ja ymmärtämisen taidoille, ja vaikuttaa identiteetin kehittymiseen – siihen, mitä ymmärrämme itsestämme ja muista.

Myös kaksikon omakohtaiset kokemukset kaksikielisyydestä ovat vaikuttaneet projektin taustalla. Bormin perheessä puhutaan suomen lisäksi saksaa, Goncalves puhuu suomea ja portugalia.

– Halusimme luoda helposti käytettävän ja kaikkien saatavilla olevan työkalun. Youtube valikoitui hyväksi kanavaksi, sillä yksi iso missio on tasa-arvon lisääminen. On paljon maahanmuuttajataustaisia lapsia ja niitä, joilla on kielellisiä haasteita. Halusimme, että jokaisella lapsella olisi mahdollisuus innostua ja nauttia suomenkielen oppimisesta leikinomaisen menetelmän avulla, Borm sanoo.

Opiskeluprojektista elämäntyöksi

Kielinuppu-kanavalla on jo 47 helposti omaksuttavaa laulua, joiden sanoitukset liittyvät arkisiin asioihin ja lasten leikkitaitoihin. Suosittuja ovat esimerkiksi tunteita sanoittava Miltä tuntuu nallesta -kappale, viikonpäivien nimiä kertaava Viikonpäiväsoppa ja Opitaan numeroita -laulu.

Kohderyhmää ovat varhaiskasvatuksen ammattilaiset, lasten vanhemmat ja puheterapeutit. Lauluja käytetään myös alakoululaisten ja aikuisten maahanmuuttajien kielenopetuksessa. Markkinointia ei ole juuri tarvittu, eikä siihen ole varattu budjettiakaan. Viesti on kulkenut suusta suuhun ja Kielinupun lauluvideoita on toistettu jo yli 3,5 miljoona kertaa.

– Oli yllätys, että niin moni on ottanut Kielinupun käyttöön. On ollut hienoa, että meihin ja ideaan on uskottu ja näyttäisi siltä, että tosi moni lapsi on jo päässyt hyötymään lauluistamme. Meille tämä on ollut once in a lifetime -kokemus, Borm sanoo.

Laulujen aiheet eivät lopu ja niitä voi tehdä niin monella eri tavalla. – Katri Borm

Hän ja Goncalves ovat tehneet aiheesta yhteisen opinnäytetyön kandidaatin tutkintoa varten ja maisteriopintojen opinnäytetyö on miltei valmis. Kielinuppu-menetelmän laajentaminenkin on käynyt mielessä, mutta perusidea on pysyä yleishyödyllisenä, kaikkien saatavana olevana palveluna.

– Minusta on hienoa, että olen saanut olla mukana avaamassa peliä. Toivon, että myöhemmin tulisi muitakin, jotka keksivät vastaavanlaista; laulujen aiheet eivät lopu ja niitä voi tehdä niin monella eri tavalla. Itse uskon laulun ja musiikin voimaan, enkä tiedä mihin tämä johtaa, siinä mielessä tämä on muodostunut elämäntyöksi, Borm sanoo.

Muusikko Katri Borm (vas.) ja kasvatustieteen kandidaatti Sarah Goncalves ovat saaneet Kielinuppu-projektiinsa Satakunnan rahaston apurahan vuosina 2017 ja 2020.

Tammikuun haussa jaossa 13 miljoonaa euroa

Maakuntarahastojen erityiskohteet

Maakuntarahastot myöntävät apurahoja maakunnassa asuville tai syntyneille hakijoille sekä siellä suoritettavaan tai siihen kohdistuvaan tieteelliseen tai taiteelliseen työhön, sekä erilaisiin kulttuurihankkeisiin.

Kärkihankeapurahaa voi hakea tavanomaista suurempaa rahoitusta vaativiin hankkeisiin. Kärkihankkeisiin jaetaan vähintään 40 000 euroa yhtenä tai kahtena apurahana. Osa maakuntarahastoista myöntää myös huomattavasti suurempia Kärkihankeapurahoja tai monivuotista rahoitusta.

Taidetta hoitolaitoksiin –apurahan tavoitteena on edistää kulttuurista yhdenvertaisuutta ja lisätä erityistä tukea tai hoitoa tarvitsevien ihmisten elämänlaatua taiteen keinoin. Taiteilijat, työryhmät ja yhteisöt voivat hakea apurahaa työskentelyyn tai hankkeisiin, jotka voivat toteutua hoito- ja hoivalaitoksissa tai muissa ympäristöissä, joiden asukkaiden tai käyttäjien on vaikea päästä taiteen äärelle.

Kotiseututyöapuraha on tarkoitettu paikalliskulttuurin ja kulttuuriympäristön vaalimiseen liittyviin hankkeisiin, kuten kotiseudun kulttuuriperinnön tallennukseen ja esittelemiseen.

Puhdeapuraha on korkeintaan 3 000 euron suuruinen ja tarkoitettu kokoaikaisessa työsuhteessa oleville sellaisiin hankkeisiin, jotka eivät liity varsinaiseen palkkatyöhön.

Lisätietoa tammikuun hausta osoitteessa skr.fi/tammikuunhaku. Tutustuthan huolellisesti hakuohjeisiin sekä maakuntarahastojen omiin painopisteisiin ja hakuohjeiden täydennyksiin.

Hakuaika päättyy keskiviikkona 10.2.2021 klo 16.00, jolloin hakemusten ja lausuntojen tulee olla toimitettu verkkopalvelussa. Ohjeita ja linkki lausunnonantajan verkkopalveluun löytyvät täältä.

Apurahainfotilaisuus

Maakuntarahastojen yhteinen apurahainfo järjestetään verkossa Zoom-linkin kautta torstaina 28.1.2021 klo 13.00–15.00 Linkki infoon lisätään tälle sivulle lähempänä tilaisuutta.

Neljälle apuraha ulkomaisiin taiteilijaresidensseihin

Parsa Kamehkhosh (b.1985) is a visual and performance artist currently based in Helsinki

Parsa Kamehkhosh. Photo: Zahrah Ehsan

Residensseihin valitut taiteilijat ovat kuvataiteilijat Anastasia Artemeva AIT-residenssiin Tokioon, Parsa Kamehkhosh Tokyo Arts and Space -residenssiin ja Gregoire Rousseau IFP-residenssiin Pekingiin sekä kirjailija Tommi Parkko FILBA-kirjallisuusfestivaalin residenssiin Buenos Airesiin.

– Tällä hetkellä kirjoitan useampaa kirjaa, ensi syksynä varmaankin erityisesti runoja ja tietokirjaa runouden kirjoittamisesta. Residensseissä on tärkeintä se, että niissä voi keskittyä omaan työhönsä. Nyt koronavuotena olen hakeutunut metsän keskelle kirjoittamaan. Yksinoleminen antaa mahdollisuuden keskittymiseen, Parkko kertoo.

Haettavana oli Tokion, Pekingin ja Buenos Airesin residenssien lisäksi Artspace-residenssi Sydneyssä. Valintaprosessin loppuvaiheessa, marraskuussa 2020, Artspacelle varmistui kuitenkin merkittävä, lähes 3,5 miljoonan euron, rahoitus tilojensa uudistamiseen. Tästä johtuen Artspace sulkee ovensa remontin vuoksi kesään 2022 asti, eikä uutta residenssitaiteilijaa siis voitu valita.

– Koronan vuoksi kaikki vuoden 2020 residenssijaksot jouduttiin siirtämään vuodelle 2021, ja näin ollen vain osaan Kulttuurirahaston residenssikohteista pystyttiin valitsemaan uusia taiteilijoita. Useaan kohdemaahamme matkustaminen on yhä käytännössä katsoen mahdotonta, joten voimme vain toivoa, että sekä siirtyneet että nyt päätetyt residenssit pystytään toteuttamaan sovitusti vuoden 2021 aikana, residenssiohjelmasta vastaava erityisasiantuntija Johanna Ruohonen kertoo.

– Toivon, että pandemiatilanne paranee ensi kesään mennessä.Tämä vuosi on osoittanut, että meidän on oltava joustavia ja asetettava terveys ja turvallisuus etusijalle. Samaan aikaan uskon, että rajat ylittävä ja kulttuurienvälinen yhteydenpito on nyt tärkeämpää kuin koskaan, kun ihmisten ja tiedon liikkuminen on rajoitettua, Tokioon lähtöön valmistautuva Artemeva pohtii.

Työskentelyapuraha Kulttuurirahaston residensseissä on 7 000 euroa kolmen kuukauden jaksolta. Lisäksi myönnetään matka-apuraha, jonka suuruus kaukokohteisiin on 1 000 euroa, mikäli matka tehdään lentäen. Kulttuurirahasto kannustaa residenssiin lähteviä taiteilijoita valitsemaan mahdollisimman ilmastoystävällisiä matkustusvälineitä, minkä vuoksi raide- ja lauttaliikenteellä saavutettaviin kohteisiin valituille taiteilijoille myönnetään korotettu matka-apuraha, jos kohteeseen matkustetaan lentämättä. Apurahan suuruus on tällöin Aasian kohteisiin 5 000 euroa.

Kulttuurirahaston residenssiohjelmassa on tällä hetkellä yhdeksän kohdetta kahdeksassa maassa. Ohjelmaa kehitetään yhteistyössä HIAP – Helsinki International Artist Programmen kanssa. Residenssiohjelman taiteilijat valitaan kaksivaiheissa arvioinnissa, jossa vastaanottava kohde tekee lopullisen valinnan Kulttuurirahaston lähettämän esivalinnan perusteella. Yhteensä elokuun 2020 residenssihakuun vastaanotettiin 58 hakemusta.

Kansainvälinen kokemus antaa eväät akateemiselle uralle

Teksti: Laura Iisalo
Kuvat: Weldon Green ja Laura Iisalo

Fil. tohtori Crystal Green tarkastelee postdoc-tutkimuksessaan yhdenvertaisuuden toteutumista opettajankoulutuksessa. Kuva: Weldon Green

Kansainvälisen kokemuksen hankkiminen oli fil. tohtori Crystal Greenille tärkeä tavoite. Kuva: Weldon Green

Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden laitokselta tohtoriksi valmistuneen Crystal Greenin väittelystä on kulunut reilu vuosi. Hän suuntasi valmistumisensa jälkeen perheineen Yhdysvaltoihin, jossa hän työstää tutkimustaan Kaliforniassa sijaitsevassa UCLA-yliopistossa säätiöiden post doc -poolista myönnetyn apurahan turvin. Kansainvälisen kokemuksen hankkiminen oli Greenille tärkeä muttei itsestäänselvä tavoite.

– Väiteltyäni tohtoriksi ajattelin, että se oli siinä. Pian ymmärsin, että tohtoriksi valmistuminen on itse asiassa vasta akateemisen urani alku. Väitöksen jälkeiselle uralle siirtyminen ja perheen sekä työn yhdistäminen ilman tukea on vaikeaa, mutta kansainvälistä kokemusta pidetään ansioluettelossa lähestulkoon välttämättömänä, hän kertoo kokemuksistaan.

Green tarkastelee postdoc-tutkimuksessaan yhdenvertaisuuden toteutumista opettajankoulutuksessa, ja hän on kerännyt vertailevaan tutkimukseensa aineistoa kahdesta opettajankoulutuslaitoksesta, joista toinen sijaitsee Suomessa ja toinen Yhdysvalloissa. Seuraavaksi Green pyrkii aineiston avulla selvittämään, kuinka yhdenmukaisuus ymmärretään, ja mikä on opettajakoulutuksen rooli tasa-arvoisessa ja sosiaalisesti oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa.

Erityisen kiinnostavaa Greenin mukaan on, että vaikka sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta puhutaan usein abstraktina tai tilastollisena ilmiönä, kyse on pohjimmiltaan todellisen elämän inhimillisistä kokemuksista.

”Kivuliaatkin kokemukset voivat olla voimavara, sillä ne auttavat opettajia ymmärtämään muita vastaavassa tilanteessa olevia.”

– Oli hienoa ja koskettavaa kuulla opettajakokelaiden omakohtaisia kokemuksia syrjinnästä. Kivuliaatkin kokemukset voivat olla voimavara, sillä ne auttavat opettajia ymmärtämään muita vastaavassa tilanteessa olevia. Kasvatusfilosofi Paolo Paulo Freire totesi, että tuomme aina itsemme ja kokemuksemme osaksi koulutusta, koska olemme kaikki ihmisiä. Olen itsekin sitä mieltä, että koulutuksen kehittämisen tavoitteena tulisi olla sen inhimillistäminen, Green sanoo.

Kahden Kaliforniassa vietetyn vuoden jälkeen Green toivoo voivansa palata takaisin Suomeen jatkaakseen akateemista uraansa. Hänen tämän hetkinen tavoitteensa onkin kerryttää julkaisuja ja kokemusta täyttääkseen dosentuurin kriteerit.

– Suomessa ymmärretään, kuinka suuri merkitys opettajilla on yhteiskunnallisella tasolla ja siellä akateeminen ilmapiiri on avoin ja eteenpäin pyrkivä. Amerikassa kilpailu on kovaa ja koen, että Suomessa työtahti antaa aikaa ajattelulle. Se on todella tärkeää, Green toteaa.

Monitieteellinen tutkijayhteisö tarjoaa uusia näkökulmia

Tutkijatohtori Kreeta Niemelle myönnettiin säätiöiden post doc -poolin apuraha Suomen Kulttuurirahastosta, joka mahdollistaa lukuvuoden tutkimustyön UCLA-yliopistossa Kaliforniassa. Kuva: Laura Iisalo

Tutkijatohtori Kreeta Niemi sai Post doc -poolin apurahan, joka mahdollistaa tutkimustyön ulkomailla. Kuva: Laura Iisalo

Myös kasvatustieteen tohtoriksi vuonna 2016 väitellyt Kreeta Niemi on lähdössä Yhdysvaltoihin lokakuussa 2021. Kohteeksi valikoitui UCLA yliopiston kansainvälisen ja monitieteellisen tutkijayhteisön takia – ja myös siksi, että niin monet kasvatusalan vuorovaikutustutkimuksen pioneerit ja nykyiset huippututkijat ovat luoneet uraansa juuri Kaliforniassa. 

– Päämetodinani on keskusteluanalyysi ja Los Angeles on lähestymistavan mekka. Vuorovaikutus on laaja ilmiö, johon tarvitaan monitieteellinen näkökulma. Odotankin vuodelta kansainvälisiä vierailijoita ja yhteistyötä eri alojen kollegoiden kanssa. En ole menossa pelkästään oppia imemään, vaan toivon voivani itsekin antaa jotain yhteisölle, hän kertoo.

Mukaansa Niemi ottaa kolmen vuoden aikana keräämänsä aineiston, jota hän on työstänyt Suomen Akatemialta saadun rahoituksen turvin. Niemi on tutkinut lasten vuorovaikutusta uudenlaisissa oppimisympäristöissä tarkoituksenaan selvittää, millaisia mahdollisuuksia ja rajoitteita niihin liittyy.

Niemen laskujen mukaan Suomessa on tällä hetkellä 33 avoimen oppimisympäristön koulua, ja tulevaisuudessa muunneltavat ja joustavat opetustilat yleistyvät. Suuntaus liittyy ilmiöpohjaisen oppimisen malliin, jossa todellisen maailman ongelmia lähestytään eri oppiaineiden näkökulmista.

– Avoimissa oppimisympäristöissä työskentely on projektinomaisempaa, itseohjautuvampaa ja teknologia on vahvasti mukana. Ne ovat hyviä asioita, mutta rinnalle tarvitaan tukea ja ohjausta. Parhaimmillaan tilat mahdollistavat uusia tapoja olla lähempänä yhteiskuntaa ja muuntautua maailman tarpeisiin, Niemi toteaa.

Hän toivoo tutkimuksen antavan opettajille, opetusalan ammattilaisille ja esimerkiksi arkkitehdeille tietoa, jonka avulla voidaan kehittää yhä toimivampia oppimisympäristöjä.

– Tilojen pitää olla moneen tarkoitukseen muunneltavia ja niissä pitää olla rauhallisia sopukoita, jotta jää tilaa luottamuksellisille kohtaamisille. Niihin liittyy paljon potentiaalia oppilaan itseohjautuvuuden tukemiseen ja yhteisöllisyyden rakentumiseen, ja Suomessa opettajat ovatkin halukkaita kehittämään tilojen käyttöä. Vaatii vain hieman aikaa, miten käytänteet lähtevät muotoutumaan, Niemi tiivistää.

Säätiöiden post doc -poolin keväthaku on auki 15.2.2020-31.1.2021 ajan. Lisätietoa osoitteesta postdocpooli.fi.

Fil. tohtori Crystal Green sai Post doc -poolin apurahan vuosina 2020 ja 2021 opettajankoulutuksen roolia tasa-arvoisen ja sosiaalisesti oikeudenmukaisen kasvatuksen edistämisessä käsittelevään väitöksen jälkeiseen tutkimukseen Yhdysvalloissa.
Kasvatust. tohtori Kreeta Niemi sai Post doc -poolin apurahan vuonna 2021 oppimisvuorovaikutusta perusopetuksen uusissa oppimisympäristöissä käsittelevään väitöksen jälkeiseen tutkimukseen Yhdysvalloissa.

Taidetestaajat jatkuu – kasiluokkalaisille taide-elämyksiä myös lukuvuonna 2021–2022

– Olemme todella tyytyväisiä, että pääsemme jatkossakin tarjoamaan kahdeksasluokkalaisille taidekokemuksia, kiteyttää Taidetestaajien hankepäällikkö Joonas Keskinen Suomen lastenkulttuurikeskusten liitosta. Vuonna 2017 alkanut Suomen historian suurin nuorten kulttuurihanke on vuosittain vienyt noin 60 000 kahdeksasluokkalaista opettajineen muun muassa oopperan, kuvataiteen ja teatterin pariin.

– Suomen Kulttuurirahasto on vahvasti sitoutunut jatkamaan käynnistämäänsä toimintaa seuraavinakin lukuvuosina. On äärettömän myönteistä, että vaikeana aikana myös valtio jatkaa omaa tukeaan. Tavoitteen tulisi edelleen olla, että tämä alueellisesti ja sosiaalisesti tasa-arvoinen kulttuurikasvatuksen muoto vakiintuu osaksi suomalaista peruskoulua. Ensi lukuvuonna Kulttuurirahasto ja Svenska kulturfonden lisäävät omaa tukeaan, jotta taidetestaus voi toteutua niin laajasti kuin se koronaepidemian oloissa on mahdollista, kertoo Suomen Kulttuurirahaston yliasiamies Antti Arjava.

Joonas Keskisen mukaan epidemia on jo muuttanut suunnitelmia kuluvana lukuvuonna:

– Korona-aika on haastanut myös meitä, mutta tiimillä on ollut tahto ja kyky järjestää mahdollisimman paljon taidevierailuja turvallisesti ja suosituksia noudattaen. Yli 11 000 kahdeksasluokkalaista on päässyt syksyn aikana kokemaan muun muassa teatteria, sirkusta ja näyttelyvierailuja omalla lähialueellaan. Koulut ovat kiittäneet, kun vierailuja on pystytty tarjoamaan oppilaille myös tällaisessa poikkeuksellisessa tilanteessa.

Tärkeää työtä nuorten taidekokemusten puolesta

Yleisötyön merkitys Taidetestaajat-vierailuilla on suuri. Oleellinen osa elämystä ovat etkot ja jatkot, joiden avulla valmistaudutaan kokemukseen ja tehdään kenties vieraaksi miellettyä taidemaailmaa tai -teosta tutummaksi nuorille ja heidän opettajilleen. Lopuksi nuoret antavat vierailusta palautteen arviointisovelluksen avulla.

Palautteiden perusteella taideorganisaatiot ovat pystyneet kehittämään yleisötyötään ja myös arvioimaan, millaiset sisällöt parhaiten uppoavat nuoreen yleisöön. Hankkeessa opitut asiat hyödyttävät yleisötyötä laajemminkin. Vierailut myös vahvistavat alueellisten kulttuurikasvatussuunnitelmien edistämistä ja tukevat yhteistyötä koulujen ja taideorganisaatioiden välillä. Kun museon tai teatterin kynnys on kerran ylitetty, on siitä helppo jatkaa.

– Taidetestaajat-vierailut ovat olleet koronasyksyn valopilkku monessa koulussa. On upeaa olla mukana tarjoamassa tällaista mahdollisuutta yhä uusille kahdeksasluokkalaisille, toteaa toimitusjohtaja Sören Lillkung Svenska kulturfondenilta, joka on ollut Kulttuurirahaston ohella mukana rahoittamassa ja kehittämässä hanketta alusta asti. Tahtotila saada Taidetestaajat pysyväksi osaksi suomalaista peruskoulua on vahva.

– Kaikki nuoret ansaitsevat tulla kuulluiksi myös taiteen kokijoina. Heidän kiinnostuksellaan on suuri merkitys taideorganisaatioille, jotka parhaillaan pohtivat, miten pystytään turvaamaan laadukas kulttuurielämä Suomessa vielä koronan jälkeenkin.

Taidetestaajien uusien vierailukohteiden haku on avoinna joulu-tammikuussa. Koulut ilmoittautuvat mukaan tammi-helmikuussa 2021.

Lisätiedot:

Hankepäällikkö Joonas Keskinen / Suomen lastenkulttuurikeskusten liitto, 044 978 4893, etunimi.sukunimi@taidetestaajat.fi
Yliasiamies Antti Arjava / Suomen Kulttuurirahasto, etunimi.sukunimi@skr.fi
Toimitusjohtaja Sören Lillkung / Svenska kulturfonden, etunimi.sukunimi@kulturfonden.fi

www.taidetestaajat.fi