Raamatun ja metallimusiikin mukaan

Kristillinen metalli tasapainoilee kahden kulttuurin välillä, ja se näkyy myös kielenkäytössä, kertoo tutkija Henna Jousmäki.
– Karkeasti jaotellen visuaalisuus ja ääni tulevat metalligenrestä, sanat kristinuskosta, Jousmäki sanoo. Hän tutki väitöskirjassaan, kuinka kristilliset metalliyhtyeet rakentavat identiteettiään kielenkäytön ja monisemioottisten keinojen kuten kuvien kautta. Tutkimuksessaan Jousmäki tutustui suomalaisten ja yhdysvaltalaisten yhtyeiden verkkosivuihin ja tutki niiden sanoituksia.

– Fontit, värit, tavat poseerata ja katseen suunta, luettelee Jousmäki metalligenrestä kertovia visuaalisia seikkoja. Yhtyeillä on kuitenkin keinonsa muokata niitä arvopohjaansa sopivaksi.
– Ristit tietysti käännetään oikein päin kun muuten metalliyhtyeillä ne saattavat olla ylösalaisin.

Tekstien kautta kytkeydytään kristinuskoon. Esimerkiksi bändin nimi voi tulla suoraan Raamatusta, mutta kirjasintyypillä ja muulla esitystavalla se muokataan metalligenreen sopivaksi. Sanoitukset voivat rakentua suoraan Raamatun teksteihin, tyypillisesti sanoituksena on teksti Vanhasta testamentista.

Puhuttelevat sanat

Jousmäki huomasi, että laulujen sanoitukset ovat usein luonteeltaan dialogisia. Niiden on tarkoitus puhutella kuulijaa ja viedä heille evankeliumia.
– Niissä voidaan asettaa vastakkain esimerkiksi eksynyt lammas ja auktoriteetin kuten Jumalan tai saarnaajan ääni.
Dialogisuus voi kuulua niin että musiikki tai laulajan ääni muuttuu eri roolien mukaan tai toinen laulaja voi tuoda toisen äänen keskusteluun.

Sanoitukset ovat joskus hyvinkin synkkiä.
– Kuvaillaan esimerkiksi helvettiä kaikin mahdollisin sanoin. Voidaan puhua ruumiiden pilaantumisesta, mätänemisestä. Ei siis ihan niin kaunista kuin ehkä muussa kristillisessä populaarimusiikissa.

Kaksi vaihtoehtoa

Jousmäen mukaan Raamatun asema on kristillisille metallibändeille keskeinen ja sen sanomaan suhtaudutaan kunnioittavasti.

Tutkija havaitsi, että yhtyeet tekevät sanoituksillaan ja tyylivalinnoillaan rajanvetoa ja vastakkainasettelua.
– On ikään kuin kaksi vaihtoehtoa, joista toinen on hyvä, toinen huono. Tällainen kaksijakoinen ajattelu on tuttua sekä Raamatusta että metallimusiikista.

– Ehkä vahva mielipiteen ilmaisu sopii metalliin ja kuuluu genreen. Jos jotain sanotaan, sen takana sitten todella seisotaan, tutkija pohtii.

Teksti: Jenni Heikkinen
Kuvitus: Harri Tahvanainen

Keski-Pohjanmaan rahasto julkaisi juhlakirjan ja jakoi tukea taiteelle ja tieteelle

Keski-Pohjanmaan rahasto jakoi apurahoja lähes 400 000 euroa

Suomen Kulttuurirahaston Keski-Pohjanmaan rahasto vietti 52. vuosijuhlaansa Kokkolassa perjantaina 10.4.2015. Apurahan sai tänä vuonna yhteensä 56 hakijaa jaon yhteissumman ollessa 398 000 euroa.

Vuosijuhlassa rahasto luovutti Suomen Kulttuurirahaston hallituksen myöntämän Elias Lönnrot -mitalin filosofian tohtori Erkki Kujalalle vuosikymmenten työstä kotiseudulle ja kulttuurille.

Keski-Pohjanmaan rahaston juhlakirja Luovuuden lähteillä – välähdyksiä keskipohjalaisesta kulttuurista julkaistiin vuosijuhlassa. Fil. maisteri, toimittaja Anni Saaren toimittama kirja koostuu keskipohjalaisten taiteen- ja tieteentekijöiden puheenvuoroista, ja kirjassa onkin haluttu päästää tekijät itse ääneen oman alansa näkökulmasta. E-kirjana toteutettu julkaisu löytyy täältä.

Apurahoja jaettiin laajasti eri taiteen- ja tieteenaloille. Kotiseututyön apurahan saivat mm. Sotainvalidien Veljesliiton Keski-Pohjanmaan piirin hanke, jossa tallennetaan ja tutkitaan sotainvalidien puolisoiden elämänkokemuksia. Eugen Söderströmin saama apuraha puolestaan mahdollistaa valokuvaaja Leo Torpan elämänvaiheita käsittelevän kirjan. Oskari Tokoi Seura ry tekee apurahan turvin tunnetuksi senaattori Oskari Tokoin elämäntyötä.

Apurahahakemuksia tuli tänä vuonna yhteensä 264 (vuonna 2014 yhteensä 240). Hoitokunnan tavoitteena oli jakaa tuntuvia, toteutuksen ja työskentelyn turvaavia apurahoja ja pitää samanaikaisesti huolta moniarvoisesta kulttuurin edistämisestä. Apurahojen keskisuuruus oli  7100 euroa ja apurahan saajien lukumäärä nousi vastaavasti hieman edellisvuodesta (52 vuonna 2014). Hakemuksista hyväksyttiin 21 %. Tieteen osuus myönnetyistä apurahoista nousi ollen nyt noin neljännes. Eniten apurahoja myönnettiin säveltaiteisiin, noin 20 %.  

Useita työskentelyapurahoja tieteeseen

Kokovuotisia 24 000 euron työskentelyapurahoja myönnettiin tänä vuonna kaksi. Apurahat saivat keraamikko Merja Pohjonen Kokkolasta taiteelliseen työskentelyyn toisen vuoden apurahana ja Tuomas Rounakari taiteelliseen tohtorintutkintoon ja kansainväliseen taiteelliseen toimintaan. Tieteessä yhdeksän kuukauden apurahan sai Kaisa Mäki-Petäjä väitöskirjan jälkeiseen tutkimukseen, ja puolivuotisin apurahoin tuetaan Dong Yuen, Davide Bergnan, Annamaria Weitz-Tuoretmaan ja Stefan Mattbäckin väitöskirjatöitä. Pasi Saarimäen tutkimusta Viljo S. Määttälästä maakunnallisena kulttuuripolitiikan vaikuttajana tuetaan kuuden kuukauden apurahalla. Säveltaiteen puolivuotisen työskentelytuen saivat Heidi Maria Paalanen ja Ville Kangas. Kuvataiteen puolivuotiset työskentelytuet saivat Katja Skinnari ja Annuli Viherjuuri.

Lisäksi rahasto myönsi useita lyhyempiä työskentelyapurahoja taiteen ja tieteen harjoittamiseen.

Vuosijuhlassa esiintyivät apurahojen saajat

Kuva: Aki Paavola

Vuosijuhla alkoi Ostrobotnia Jazz Orchestran tahdittamana. Heidi Maria Paalasen ja Hyvät Hyssykät -yhtyeen esitystä seurasi Käsi- ja taideteollisuusliitto Taito ry:n toiminnanjohtaja, fil. tohtori Marketta Luutosen juhlapuhe. Keski-Pohjanmaan rahaston juhlakirjan esitteli kirjan toimittaja Anni Saari.
 
Suomen Kulttuurirahaston hallituksen myöntämän Elias Lönnrot -mitalin luovutti asiamies Tuula Mäenpää Suomen Kulttuurirahastosta. Keski-Pohjanmaan apurahat jakoivat rahaston hoitokunnan puheenjohtaja Eino Laukka ja asiamies Mika Virkkala sihteeri Piia Hietasen avustamana. Keski-Pohjanmaan rahaston myöntämät apurahat ovat kokonaisuudessaan erillisessä tiedotteessa.

Marketta Luutonen piti juhlapuheen. Kuva: Aki Paavola.

Elias Lönnrot -mitalisti Erkki Kujalan esittely

Keski-Pohjanmaan apurahat 2015

Muovinen kauneus

Vanha sanonta siitä, että toisen roska on toisen aarre pitää todellakin paikkansa korutaiteilija Wiebke Pandikowin kohdalla. Pandikowin taiteen materiaalina ovat kierrätetyt muovipussit, joista hän muokkaa taidekoruja.

– Olen aina vihannut muovia. Se on hirveää, sitä on kaikkialla ja se tukkii koko luonnon. Nyt rakastan muovia, sehän taipuu mihin vaan, Pandikow sanoo.

Korujen aines on varsin arkinen ja niin on valmistustapakin: ne syntyvät silitysraudan avulla. Lehtien muotoilussa Pandikow käyttää myös kolvia. Kuumalla käsiteltäessä muovi muuttaa hitaasti muotoaan ja siitä tulee arkisten pussien sijaan jotain aivan muuta. Lämpötilasta riippuen se voi alkaa muistuttaa enemmän herkkää kasvia tai kulunutta luuta. Muovin hyvä puoli on sen kestävyys. Ohuet ja kepeätkin osat kestävät, eikä niitä tarvitse juuri varoa.

Puolitoista vuotta sitten hän alkoi kokeilla, mitä pusseista voisi saada ja huomasi niiden taipuvan varsin moneen muotoon. Muoviin Pandikow yhdistelee esimerkiksi luuta tai puunpalasia.

Perfoliata

Inspiraatio meren rannalta

Pandikow keksi alkaa tehdä koruja muovipusseista luettuaan pusseista tehdystä sadetakista. Puolitoista vuotta sitten hän alkoi kokeilla, mitä pusseista voisi saada ja huomasi niiden taipuvan varsin moneen muotoon. Muoviin Pandikow yhdistelee esimerkiksi luuta tai puunpalasia.

Ensimmäinen Pandikowin myymä muovikoru päätyi yhdysvaltalaisen keräilijän kokoelmaan. Osa koruista on puhtaasti taideteoksia, mutta moni varsin käyttökelpoinen kestävyytensä ansiosta.

Inspiraatio meren rannalta Pandikow keksi alkaa tehdä koruja muovipusseista luettuaan pusseista tehdystä sadetakista. Puolitoista vuotta sitten hän alkoi kokeilla, mitä pusseista voisi saada ja huomasi niiden taipuvan varsin moneen muotoon. Muoviin Pandikow yhdistelee esimerkiksi luuta tai puunpalasia.  Ensimmäinen Pandikowin myymä muovikoru päätyi yhdysvaltalaisen keräilijän kokoelmaan. Osa koruista on puhtaasti taideteoksia, mutta moni varsin käyttökelpoinen kestävyytensä ansiosta.

Perfoliata

Aiheensa Pandikow saa yleensä luonnosta ja osa materiaalistakin löytyy meren rannalla kävellessä.

– Olen kotoisin paikasta jossa on 20 asukasta, siksi luontoaiheet ovat läheisiä, Suomeen yhdeksän vuotta sitten Saksasta muuttanut taiteilija kertoo.

Luonto antaa inspiraatiota ja tavallaan myös materiaali kannustaa luontoaiheisiin: se on ihmisen tekemää ja tuo väistämättä mieleen ihmisen vaikutuksen luontoon.

Pandikowin internetsivu
Facebook-sivu

Kuvat ja video: Harri Tahvanainen
Kuva teoksesta Past: Wiebke Pandikow

Vuoden 2015 UWC-oppilaat on valittu!

Suomen UWC-yhdistys myöntää vuosittain kymmenkunta stipendiä lukiolaisille United World Colleges-opiskelua varten. Suomen Kulttuurirahasto on rahoittanut stipendejä vuodesta 1966.

Tänä vuonna hakemuksia saapui 179 kappaletta. Hakijoista 146 oli tyttöjä ja 33 poikia. Oppilasvalinnan suoritti Suomen UWC-yhdistys yhdessä UWC-toimikunnan kanssa.

23.3. valitut uudet UWC-stipendiaatit ovat:

UWC Red Cross Nordic, Norja:
Anna Helppi, Helsinki
Teo Kettunen, Helsinki (Svenska Kulturfondenin stipendiaatti)

UWC-USA, Yhdysvallat:
Jani Ijas, Sastamala
Matias Muuronen, Helsinki (Segerstråle-stipendiaatti)

UWC Mahindra, Intia:
Ella Könönen, Helsinki

UWC Mostar, Bosnia-Hertsegovina:
Emil Pellonpää, Orivesi

UWC Waterford Kamhlaba, Swasimaa:
Henna Tammi, Luvia
Peppiina Uotila, Turku

UWC Costa Rica:
Ingrid Holm, Björkboda

UWC Atlantic College, Wales:
Juulia Kontio, Mäntsälä
Marcus Pegg, Helsinki (Ari Lahti ja Vesa Vanha-Honko -stipendiaatti)

UWC Adriatic, Italia:
Ellen Henricson, Porvoo

UWC Pearson College, Kanada:
Alexandra Guryeva, Helsinki

UWC Li Po Chun, Hong Kong:
Eetu Loisa, Lappeenranta

 

Katso myös

Stipendit kansainvälisiin UWC-lukioihin

Terapiakoira Viljo saduttaa

Se on valtava. Sen kuononpää on nyrkinkokoinen.
– Berninpaimenkoiraksikin Viljo-Valdemar on suuri, painoa on 58 kiloa, sanoo omistaja, eläinavusteinen valmentaja, Hali-Koira-yrittäjä Maarit Haapasaari.

Kookas koira tekee vaikutuksen, mutta ei ole hippuakaan pelottava. Viljo-Valdemar on tarkkaavainen ja olemus henkii huolehtivaisuutta. Vieraiden luokse se ei mene ilman emännän lupaa. Sillä on rauhallinen luonne ja taitoa. Viljo on työskentelee terapiakoirana.

Viljo on ensimmäisiä lukukoiria ja tekee koira-avusteista työtä ”halikoirana”. Nyt se on laajentanut toimintaansa kirjoittamis- ja sadutuspuolelle.

Kerro Koiralle -tunneilla innostetaan lapsia kielelliseen ilmaisuun ja kasvatetaan samalla empatiakykyä. Lapsia kannustetaan kertomaan tarinoita koirasta ja koiralle. Työpajoissa tuotetaan pieniä minä-muotoisia tarinoita koiran näkökulmasta: miten koira kertoisi päivästään tai raportoisi haju-uutisia.

Koiran auktoriteetilla

Viljo-Valdemar, ammatti: halikoira

Viljo-Valdemar
Ammatti: Halikoira
Rotu: berninpaimenkoira
Ikä: 4 vuotta
Harrastus: jalkapallon kantaminen
Herkku: ryynimakkara

Taideohjauksen ja eläinavusteisuuden yhdistäminen on uutta kansainvälisestikin. Kokemukset ovat positiivisia. Sanataideohjaaja Veera Vähämaa kertoo, että Viljo luo rentoa ilmapiiriä ja hyvää yhdessäolon tunnelmaa.

Viljo on auktoriteetti ja muusa. Se rauhoittaa ja sillä on hyvä pelisilmä.
– Kun Viljo kävelee kähinän keskelle ja asettuu rapsutettavaksi, jatkuu työskentely pian.

Teksti: Taina Saarinen
Kuvat: Mari Männistö ja Maarit Haapasaari

Kulttuurirahastolta 200 000 euroa Tanssin talo ry:lle

Kulttuurirahaston hallitus on myöntänyt 200 000 euron avustuksen Tanssin talo ry:lle. Tämän jälkeen Suomen Kulttuurirahaston tuki hankkeelle on vuosina 2011–15 ollut yhteensä 750 000 euroa. Nyt myönnetty tuki on siltarahoitus investointipäätöksen myötä vahvistuvan toimintarahoituksen valmistelulle.
 
Vuoden 2015 aikana valmisteltava puitesopimus yhdistyksen, KOY Kaapelitalon, Helsingin kaupungin ja valtion kanssa on päätöksenteon läpäistyään päätös Tanssin talon investoinnille ja toimintarahoitukselle. Jane ja Aatos Erkon säätiön 15 miljoonan investointiavustuksen yksi ehdoista oli puitesopimuksen valmistuminen vuoden 2015 loppuun mennessä.
 
Investointipäätöksen syntyessä suunnittelu- ja rakennusvaiheesta vastaa KOY Kaapelitalo, Tanssin talo ry vastaa mm. tulevan organisaation hallinto- ja toimintamallin, markkinoinnin sekä palvelukumppanuuksien kehittämisestä.
 
Tanssin talo ry on valmistellut tanssin talo -hanketta mittavan yksityisen rahoituksen turvin. ”Kulttuurirahaston pitkäjänteisen tuen merkitys on ollut taloudellisesti suuri. Säätiön usko hankkeeseen ja sen etenemiseen on myös lisännyt asian vakuuttavuutta sidosryhmien parissa”, Tanssin talo ry:n projektipäällikkö Hanna-Mari Peltomäki toteaa.
 

Tehdassaari tuo tapahtumat keskelle Nokiaa

Vanhan nokialaisen tehdasrakennuksen suojissa tapahtuu paljon. Tehdassaaressa järjestetään koko perheen tapahtumia, taidenäyttelyitä, juhlia ja työpajoja. Lisäksi Tehdas 108 antaa työtilat kymmenkunnalle eri alojen ammattilaiselle. Vanhan tehdaskiinteistön käyttöönsä ottanut Tehdassaaren Osuuskunta on työskennellyt vuodesta 2012 kehittääkseen talosta yhteisöllisen kulttuurikeskuksen ja työtilan.

Pirkanmaan rahasto myönsi vuonna 2014 Tehdassaaren Osuuskunnalle apurahan teollisuustilan muuntaminen taiteen työ- esiintymis- ja harrastustiloiksi sekä yhteisötaideprojektin toteuttamiseen.

Pirkanmaan rahasto myönsi vuonna 2014 Tehdassaaren Osuuskunnalle apurahan teollisuustilan muuntaminen taiteen työ- esiintymis- ja harrastustiloiksi sekä yhteisötaideprojektin toteuttamiseen.

 

Pirkanmaan rahasto myönsi vuonna 2014 Tehdassaaren Osuuskunnalle apurahan teollisuustilan muuntaminen taiteen työ- esiintymis- ja harrastustiloiksi sekä yhteisötaideprojektin toteuttamiseen.

Toiminnassa alusta asti mukana ollut osuuskunnan jäsen Sanna-Kaisa Salonen kertoo kulttuurikeskuksen saaneen paikkakunnalla paljon huomiota ja se tunnetaan jo melko laajasti. Odotuksiakin on, niin paikkakuntalaisilla kuin tehdassaarelaisillakin.

– Suuria suunnitelmia riittää, Salonen nauraa.

Talossa toimii eri alojen ammattilaisia graafikosta eri alojen taiteilijoihin, joten toiminnan kirjo on suuri.

– Onneksi tila mahdollistaa monenlaista, Salonen sanoo. Lähitulevaisuudessa luvassa onkin esimerkiksi taidesuunnistusta ja valokuvanäyttely.

Pirkanmaan rahasto myönsi vuonna 2014 Tehdassaaren Osuuskunnalle apurahan teollisuustilan muuntaminen taiteen työ- esiintymis- ja harrastustiloiksi sekä yhteisötaideprojektin toteuttamiseen.

 

Kulttuurirahaston Pirkanmaan rahasto myönsi vuonna 2014 Tehdassaarelle apurahan muun muassa tanssisalin rakentamiseen ja Kotona-yhteisötaidehankkeen toteutukseen.  Viime syksynä toteutettu projekti sai osallistuneilta ja yleisöltä hyvää palautetta. Kaikille avoimessa hankkeessa eri-ikäiset osallistujat toteuttivat tanssillisen esityksen ja tekivät taidetta.

Projektin vetänyt tanssitaiteilija Noora Nenonen toivoo, että vastaavia projekteja voitaisiin järjestää jatkossakin.
– Apurahat mahdollistivat sen, että osallistuminen oli ilmaista, mikä on minulle tärkeää. Kulttuuri ei saa olla vain paremman väen oikeus.

Pirkanmaan rahasto myönsi vuonna 2014 Tehdassaaren Osuuskunnalle apurahan teollisuustilan muuntaminen taiteen työ- esiintymis- ja harrastustiloiksi sekä yhteisötaideprojektin toteuttamiseen.

Kuvat: Harri Tahvanainen

Lisätietoa Tehdassaaresta: www.tehdas108.fi

Valokuvaaja Meeri Koutaniemeltä Pohjavirta-teos

Pohjois-Pohjanmaan Kulttuurirahaston Pohjavirta-hanke lahjoittaa Kuusamon kaupungille ja sen asukkaille ainutlaatuisen, valokuvaaja Meeri Koutaniemen teoskokonaisuuden. Julkinen veistos ja siihen liittyvät tarinat avaavat ikkunan kuusamolaiseen mielenmaisemaan.

Kuusamosta kotoisin oleva, mutta ympäri maailmaa työskentelevä valokuvaaja Meeri Koutaniemi kuvaa ja haastattelee parhaillaan eri ikäisiä kuusamolaisia yhdessä myös kuusamosta kotoisin olevan toimittaja Reetta Rädyn kanssa. 98-vuotiaan Laurin, 95-vuotiaan Meerin ja kuuden muun kuusamolaisen syvästi henkilökohtaiset tarinat sodanaikaisesta sitkeydestä, maahisista soilla ja kahdeksasta vuodenajasta ovat saaneet työparin kiitollisuudesta hiljaiseksi.

”Kuusamolainen näkee ja tuntee ympärillään luonnonvoiman ja ammentaa siitä elonsa ja selviytymisensä. Yksilötarinoiden kautta olemme päässeet kuulemaan Kuusamon historian.” Koutaniemi kertoo ensimmäisten haastattelujen tuloksista.

Kuvareportterina tunnettu ja palkittu Koutaniemi ottaa teoksen myötä ensimmäiset askeleensa julkisen taiteen parissa. Teoksen pysyvä osa nousee Kuusamon keskustaan. Fotomontaasiteoksessa Koutaniemi yhdistää henkilö-ja luontokuvan mielenmaisemaksi. Lisäksi kuvatut kahdeksan kuusamolaista kertovat omasta kuusamolaisuudestaan ja luontosuhteestaan teokseen liittyvässä julkaisussa.

 
Meeri Koutaniemi avaa tällä julkisella teoksella, uuden sivun omalla polullaan, joka nyt kulkee kotoisan Kuusamolaisen maiseman läpi. Kuviin liittyvät tarinat ja monimediainen teos korostaa suurta, metsään, jokivarteen ja paikkaan sidottua, jo kivikaudelta kerrottua tarinaa ihmisen elämästä.” Pohjavirta-hankkeen kuraattori Antti Tenetz kertoo.
 
Pohjois-Pohjanmaan Kulttuurirahaston Pohjavirta-hankkeen tuottama, Pohjois-Pohjanmaalle levittyvä kahdeksanosainen teoskokonaisuus valmistuu kesän 2015 aikana. Hankkeessa etsittiin alueen ominaisvireeseen, kuten historiaan ja ilmiöihin tarttuvia nykytaiteen teoksia. Syksyllä 2014 julkistettiin kokonaisuuden ensimmäiset teokset eli Aki Roukalan Aikalaiset Pudasjärvellä sekä yhteisöllinen, työryhmän Jortikka, Porkka, Riepula ja Mäkelä luotsaama Mankilan Kyläjätit Siikalatvalla. Kesällä ovat valmistumassa myös aiemmin julkistetut Minnan Jatkolan Tuulikellot Raaheen, Joonas Mikolan Isolaatio Ouluun, Jaakko Mattilan ja Jussi Ängeslevän Näkemyksiä Ylivieskaan ja Jouna Karsin teos Runohenki Haapavedelle sekä vielä yksi, piakkoin julkistettava teos.

Lisätietoa:

Taija Sailio, tuottaja
Pohjavirta-hanke
taija.sailio@skr.fi
0503893433

Suomen Kulttuurirahasto
Pohjois-Pohjanmaan rahasto
Hallituskatu 7
90100 Oulu

www.skr.fi/pohjavirta
 

Taiteilijakoti Lallukan peruskorjaus sai tukea

Kulttuurirahaston hallitus on myöntänyt kokouksessaan 16.3.2015  taiteilijakoti Lallukan peruskorjaukseen 450 000 euroa. Myönnetyllä avustuksella tehdään peruskorjaukseen liittyviä töitä ja korjataan mm. kaksi suurta ateljeehuoneistoa, jotka nimetään Suomen Kulttuurirahaston nimikkoateljeiksi.

Lallukan taiteilijakodin peruskorjaus on alkanut vuoden 2015 alussa. Peruskorjauksen kokonaiskustannusarvio on 11 miljoonaa euroa, josta Helsingin kaupunki ja opetus- ja kulttuuriministeriö maksavat kumpikin yhden kolmasosan. Taiteilijakotia ylläpitävä Juho ja Maria Lallukan taiteilijakoti -säätiö vastaa yhden kolmasosan rahoituksesta.

Lallukan taiteilijakoti on valmistunut Helsingin Töölöön vuonna 1933. Rakentamisen teki mahdolliseksi viipurilaisen kauppiaspariskunnan Juho ja Maria Lallukan vuonna 1908 tekemä testamentti, jolla he tahtoivat tukea suomalaisen kulttuurin ja taiteen kehitystä. Taiteilijakodissa on asunut vuosien varrella yli 270 taiteilijaa, joista monet ovat olleet maamme merkittävimpiä kuvataiteilijoita, näyttelijöitä ja muusikoita.