Yleinen Arkistot - Page 53 of 68 - Suomen Kulttuurirahasto

Keski-Suomen rahasto tuki tiedettä ja taidetta 551 000 eurolla

13.5.2016

Suomen Kulttuurirahaston Keski-Suomen rahaston 57. vuosijuhlassa perjantaina 13.5. jaetaan rahaston vuoden 2016 apurahat.

Hakemuksia vastaanotettiin määräaikaan mennessä yhteensä 550, joiden yhteissumma oli n. 8,6 miljoonaa euroa. Hakijoiden joukosta työskentely- tai kuluapurahan sai 40 hakijaa tai hakijayhteisöä. Lisäksi hakemuksetta myönnettiin Schildtin palkinto sekä 14 opintostipendiä Oy Wilh. Schauman Ab:n rahastosta. Juhlassa esiintyivät Vox Aurea -kuoro sekä tanssija Anne-Maarit Kinnunen.

Schildtin palkinto, 15 000 €, jaetaan joka toinen vuosi. Tänä vuonna se myönnettiin professori Taina Rantaselle ansioistaan kansanterveyden ja gerontologian alan tutkimuksen ja koulutuksen kehittäjänä. Vuosijuhlassa professori Rantanen piti juhlaesitelmän otsikolla Aktiivisena vanheneminen – muutakin kuin liikuntaa.

Kärkihankkeita nimettiin kaksi, joille molemmille myönnettiin apurahana 30 000 euroa. Keski-Suomen rahaston Kärkihankkeet ovat Ari Hyyryläinen ja Ba -työryhmän Tarinateatterilla tiedonmuodostukseen maahanmuuttajatyöstä -hanke sekä Äänekoski Jazz ry:n Keitelejazz-festivaali 2016.

Vuosijuhlassa myönnettiin kaikkiaan 11 kokovuotista työskentelyapurahaa. Niistä tieteen alueille jaettiin kahdeksan ja taiteen alueille kolme apurahaa. Väitöskirjatyöhön kokovuotisen apurahan (24 000 euroa) saivat Janne Fagerlund, Piia Jäntti, Veera Koskinen, Tiina Piilola, Sanni Pöysä ja Ilmo Räisänen. Lisäksi jaettiin kokovuotiset työskentelyapurahat väitöksen jälkeiseen tutkimukseen (28 000 euroa) Tuomas Laine-Frigrenille ja Petra Vaskolle. Taiteelliseen työskentelyyn kokovuotisen työskentelyapurahan (24 000 euroa) saivat Jouni Salo, Henrik Sandås ja Kristian Venäläinen.

Edellisten lisäksi Keski-Suomen rahasto jakoi viisi puolivuotista apurahaa (12 000 euroa) taiteelliseen työskentelyyn. Apurahan saivat Maija Hakala, Johanna Ketola, Elli Pulkkinen, Olli-Pekka Tennilä ja Aaro Vuotila.

Apurahat ja opintostipendit rahoitetaan yleisrahaston ja nimikkorahastojen tuotoista niiden tarkoituksen mukaiseen toimintaan. Tänä vuonna yleisrahastosta jaettiin 273 500 euroa ja jakovuorossa olevista 14 nimikkorahastosta yhteensä 277 500 euroa. Suurimmat nimikkorahastojen osuudet maksettiin Elsa ja Frans Marpion rahastosta (36 000 euroa), Päiviö Hetemäen rahastosta (32 000 euroa) ja Keskisuomalaisen rahastosta (30 500 euroa).

Vuonna 1958 perustettu Keski-Suomen rahasto on vanhin Suomen Kulttuurirahaston maakuntarahastoista. Suomen Kulttuurirahasto on merkittävä yksityinen kulttuuria tukeva säätiö, jonka omaisuus on karttunut yksityisten ja yhteisöjen tekemien lahjoitusten turvin. Toiminnallisesti Suomen Kulttuurirahasto jakautuu keskusrahastoon ja 17 maakuntarahastoon.

Lisätiedot
Asiamies Antti Niskanen, etunimi.sukunimi@skr.fi

Keski-Suomen rahaston apurahat 2016

Schildtin palkinto professori Taina Rantaselle

Pohjois-Savon rahastolta 987 000 tieteeseen ja taiteeseen

12.5.2016

Ennätyksellinen määrä apurahoja tieteelle ja taiteelle

Hakemuksia tuli tieteen puolelle 314 kappaletta (54 prosenttia) ja taiteisiin 260 kappaletta (45 prosenttia) sekä lisäksi tieteen ja taiteen perusopintoihin viisi hakemusta.

Pohjois-Savon rahasto myönsi 54 tiedeapurahaa, yhteensä 629 000 euroa (64 prosenttia myöntösummasta). Taiteen tukemiseen jaetaan 38 apurahaa, kaikkiaan 358 000 euroa (36 prosenttia myöntösummasta). Apurahoja myönnetään eniten lääketieteeseen ja säveltaiteeseen.

Kuvassa Itä-Suomen yliopiston dekaani Hilkka Soininen, Savon Sanomien toimituspäällikkö Riitta Raatikainen, Pohjois-Savon rahaston puheenjohtaja Jaana Luttinen sekä professori Jorma Hynninen. Kuva: Petri Laitinen. — Kuvassa Hilkka Soininen, Riitta Raatikainen, Jaana Luttinen sekä Jorma Hynninen. Kuva: Petri Laitinen.

Pohjois-Savon rahaston suurin, 40 000 euron Kärkihanke-apuraha myönnettiin tänä vuonna Tanssitaiteen tuki ry:lle, Näe minut – kuule meidät! -erityistä tukea tarvitsevien taidetoimintaan. Kokovuotisia työskentelyapurahoja myönnettiin yhteensä kaksitoista, suuruudeltaan 24 000 euroa tai väitelleille 28 000 euroa.

Vuosijuhlassa jaettiin myös Itä-Suomen yliopiston ja Savon Sanomien myöntämä Saima-mitali professori Jorma Hynniselle. Hän piti tilaisuudessa juhlaesitelmän aiheesta Kansainvälinen, kansallinen ja savolainen kulttuuri. Taiteilija Taru Mäntysen suunnittelema mitali myönnetään vuosittain tunnustukseksi suomalaisen henkisen ja taloudellisen kehityksen kansalliselle vaikuttajalle.

Pohjois-Savon Kulttuurirahaston apurahat 2016

Uudenmaan rahasto jakoi yli 900 000 euroa

12.5.2016

Suomen Kulttuurirahaston Uudenmaan rahasto jakoi apurahoina 917 000 euroa vuosijuhlassaan Suomenlinnassa 12.5.2016. Koomikko Ali Jahangirille myönnettiin 10 000 euron palkinto.

Kärkihankkeena tuettiin katu- ja muraalitaiteen edistämistä 40 000 eurolla. Yhteismaa ry:n ja katutaideryhmä G-REXin yhteistyönä toteutettava katutaideprojekti Lisää katutaidetta Helsinkiin elävöittää kaupunkikuvaa ja rikastuttaa suomalaista taidekenttää yhteisölähtöisillä katutaideteoksilla. Hanke lisää asuinalueiden omaehtoista ja yhteisöllistä tekemistä ja tuo kaupunkiaktivismin osaksi yhteisö- ja julkista taidetta. Teokset toimivat keskustelun avauksina julkisesta tilasta ja yhteiskunnallisista teemoista.

Ajankohtaisiin teemoihin, kuten ilmastonmuutokseen, maahanmuuttajiin, kaupunkiaktivismiin ja syrjäytymiseen liittyviin taidehankkeisiin myönnettiin useita suurempia apurahoja. Esimerkiksi Anu Koskinen ja Tältä Planeetalta -työryhmä saivat 26 000 euroa ilmastonmuutosta ja ekologista kriisiä käsittelevän teatteriesityksen valmistamiseen ja taiteen maisteri Anssi Keränen puolivuotisen työskentelyapurahan ekologiaa käsittelevän kuvakirjan tekemiseen lapsille. Valtiotieteen tohtori Pasi Mäenpää sai Heikki von Hertzenin nimikkorahastosta 16 500 euroa tietoteoksen kirjoittamiseen kaupunkiaktivismin ja jakamistalouden vaikutuksista kaupunkisuunnitteluun ja -hallintoon. Annika Fuhrman ja Varjo Ensemble-työryhmä toteuttavat apurahallaan uuden Maailmantappaja-monologioopperan. Ooppera kuvaa yhteisön ja yhteiskunnan ulkopuolelle ajautuneen ihmisen syöksymistä häpeän, itseinhon ja masennuksen umpikujaan, josta ainoana ulospääsytienä näyttäytyy äärimmäinen väkivallanteko, joukkomurha. Päivi Karppi ja Hääppöset -työryhmä saivat apurahan musiikillisten improvisaatiotyöpajojen järjestämiseen maahanmuuttajataustaisille nuorille vastaanottokeskuksissa ja ammattikouluissa.

Yksivuotisia työskentelyapurahoja, määrältään 24 000 euroa, jaettiin neljälle taiteilijalle. Puolivuotisen tai seitsemän kuukauden työskentelyapurahan sai 15 taiteilijaa.

Uudenmaan Kulttuurirahasto tukee uusmaalaista taidetta, kulttuuria ja kotiseututyötä. Apurahan sai 119 henkilöä, työryhmää tai yhteisöä. Hakemuksia tuli 1 872; hakemusten yhteissumma oli yli 24 miljoonaa euroa. Hakemusten läpimenoprosentti oli 6, 3 % (edellisvuonna 7, 4%). Apurahojen keskisuuruus kasvoi 6 000 eurosta 7 600 euroon. Apurahansaajista 29 % edusti kuvataiteita, 21 % säveltaiteita ja 13 % näyttämötaiteita. Arkkitehtuurin, elokuva- ja valokuvataiteen, kirjallisuuden, muotoilun, lastenkulttuurin sekä kotiseututyön edustajia oli 2-9 % apurahansaajista.

Lisätiedot:
Asiamies Leena Tammivuori, etunimi.sukunimi@skr.fi

Uudenmaan rahaston apurahat 2016

Koomikko Ali Jahangirille 10 000 euron palkinto

Jaakko Tapanisen puhe

Heikki Aittokosken puhe

Kulttuurirahasto lahjoitti Kekkosen muotokuvan Oulun taidemuseolle

11.5.2016

Suomen Kulttuurirahasto lahjoittaa Oulun taidemuseon kokoelmaan Suomen tasavallan presidenttinä pitkään toimineen Urho Kekkosen (1900–1986) muotokuvan.

Oululaissyntyisen kuvanveistäjän Essi Renvallin (1911–1979) tekemä kipsinen veistos esittää valtiovarainministeriön virastovaltuutettuna ja Paasikiven hallituksen oikeusministerinä marraskuusta lähtien työskennellyttä poliittisen uransa alkuvaiheessa ollutta valtiomiestä vuonna 1944. Suomen Kulttuurirahaston kokoelmaan teos on tullut osana toimittaja Maija-Liisa Heinin (1917–1988) testamenttilahjoitusta.

Suomen Kulttuurirahasto ja Oulun taidemuseo konservoivat yhteisrahoituksella ajan saatossa patinoituneen kipsiveistoksen.

– Herkälle kipsiteokselle on eduksi päästä pysyvästi museo-olosuhteisiin. Lisäksi Oulun taidemuseon kokoelmassa veistos on paremmin yleisön saavutettavissa, perustelee erityisasiantuntija Johanna Ruohonen Suomen Kulttuurirahastosta lahjoitusta.

Lahjoitus yhteistyöhankkeineen liittyy retrospektiiviseen Muottiin taipumaton – kuvanveistäjä Essi Renvall -näyttelyyn, joka on esillä Oulun taidemuseossa 18.6.–4.9.2016. Essi Renvallin tuotantoa esitellään koko hänen elämänsä ja uransa, kuudenkymmenen vuoden ajalta. Näyttelyssä on esillä eri tekniikoilla ja materiaaleilla toteutettuja veistoksia, mutta myös hänen vähemmän tunnettuja luonnoksiaan, piirustuksiaan ja maalauksiaan. Varhaisin piirustussarja on vuodelta 1919, jolloin talojen työkseen piirtämisestä haaveillut pikkutyttö vasta aloitti koulutiensä Kirkkotorin pienten lasten koulussa Oulussa. Viimeisimmät muotokuvaveistokset ajoittuvat kuvanveistäjän kuolinvuoteen 1979.

Urho Kekkosen muotokuvan konservoinnin etenemistä voi seurata museo- ja tiedekeskus Luupin sosiaalisen median kanavilla:

Facebook: https://www.facebook.com/luuppi/
Twitter: https://twitter.com/oulunluuppi/
Instagram: https://www.instagram.com/oulunluuppi/

Lisätietoja:
amanuenssi Tarja Kekäläinen, etunimi.sukunimi@ouka.fi
erityisasiantuntija Johanna Ruohonen, etunimi.sukunimi@skr.fi

Varsinais-Suomen kulttuurirahasto jakoi yli miljoonan

10.5.2016

Suurin apuraha Flame Jazz ry:lle

Turun kehittäminen monipuolisena jazz-kaupunkina ja koko maakunnan jazz-toimijoiden verkostoituminen ovat tavoitteita Flame Jazz ry:n hankkeessa, jolle Suomen Kulttuurirahaston Varsinais-Suomen rahasto myönsi tämän vuoden suurimman apurahansa, 45 000 euroa. Tiistaina Turun Sigyn-salissa pidetyssä vuosijuhlassa jaettiin apurahoja yhteensä 85:lle tieteen, taiteen ja muun kulttuurin edustajalle. Lisäksi maakuntarahasto ojensi 10 000 euron palkinnon kalantilaisille Pentti ja Anne Siivoselle.

Varsinais-Suomen kulttuurirahasto jakaa tänä keväänä apurahoina ja opintostipendeinä yhteensä runsaat 1,1 miljoonaa euroa. Tästä rahamäärästä 40 000 euroa jaetaan vasta touko-kesäkuun vaihteessa opintostipendeinä varsinaissuomalaisille, matemaattis-luonnontieteellisissä aineissa menestyneille ylioppilaille ja lahjakkaille Turun konservatorion opiskelijoille.

Kilpailu apurahoista on kovaa. Määräaikaan mennessä Varsinais-Suomen rahastoon tuli yhteensä 1 060 hakemusta, joiden yhteissumma oli lähes 18 miljoonaa euroa. Hakemuksista vain noin 8 prosenttia läpäisi seulan. Suurin osa apurahoista myönnettiin henkilökohtaisina työskentelyapurahoina tieteen- ja taiteenharjoittajille. Vuoden työskentelyn mahdollistavia apurahoja myönnettiin 11 kappaletta ja 6−11 kuukauden työskentelyapurahoja 32 kappaletta. Muut apurahat osoitettiin lyhyempiin työskentelyjaksoihin tai erilaisten hankkeiden kuluihin.

Palkinto kotiseututyöstä

Varsinais-Suomen rahaston hoitokunta palkitsi kotiseutuneuvos Pentti Siivosen ja hänen puolisonsa Anne Siivosen ”Kotiseudun arvostamisesta, talonpoikaisperinteen vaalimisesta”. Tällä 10 000 euron tunnustuspalkinnolla rahasto haluaa kunnioittaa ainutlaatuista kulttuurityötä, jota pariskunta on tehnyt omistamallaan Mattilan tilalla Kalannin Tammistossa.

Vuosijuhlassa palkinnon ojentanut rahaston hoitokunnan puheenjohtaja, professori Hannu Salmi totesi, että Mattilan talonpoikaismuseosta on kasvanut valtakunnallisesti merkittävä nähtävyys, jonka ve-tonauloihin kuuluvat muun muassa Suomen laajimmat ja monipuolisimmat juustomuotti- ja kuparias-tiakokoelmat.

Vuosijuhlan teemana lukeminen

Varsinais-Suomen Kulttuurirahaston vuosijuhlan teemaksi oli tänä vuonna valittu lukeminen. Juhlapuheessaan professori Kirsti Siitonen valotti teemaa ajankohtaisen maahanmuuttokeskustelun näkökulmasta otsikolla ”Lukeminen – silta kulttuurista kulttuuriin”. Myös näyttelijä Raimo Karppisen esitys liittyi juhlan teemaan. Juhlan musiikkiohjelmasta vastasivat nuori pianisti Leevi Ollila sekä KaMu-kuorot Pekka Nebelungin johdolla.

Lisätiedot:

Varsinais-Suomen Kulttuurirahaston asiamies Paula Sjöblom, etunimi.sukunimi@skr.fi

Kaarinalaiset KaMu-kuorolaiset hurmasivat yleisön kansainvälisestikin palkitulla esiintymisellään. Kuva: Jarno Tauvo.

Varsinais-Suomen Kulttuurirahaston apurahat 2016

Palkinto Anne ja Pentti Siivoselle

Kainuun rahasto jakoi 215 000 apurahoina

7.5.2016

Suomen kulttuurirahaston Kainuun rahaston vuosijuhlaa viettiin Kuhmossa 7.5.2016.

Kainuun rahasto jakoi juhlassa apurahoina ennätykselliset 215 000 €. Kärkihanke-apurahat myönnettiin hum.kand. Sini Salmirinteelle Hossan kansallispuiston syntyprosessin taltiointiin ja prosessia seuraavan yhteisöfoorumin perustamiseen sekä käyttöpäällikkö Veikko Kilpeläiselle, LT Jouko Järvenpäälle ja yrittäjä Risto Rusaselle Sadanvuoden soitto -tapahtuman järjestämiseen.

Kulttuurisihteeri Toivo Mikkolalle Elias Lönnrot -mitali

Juhlassa luovutettiin Suomen Kulttuurirahaston Elias Lönnrot -mitali kulttuurisihteeri Toivo Mikkolalle, ”pienen ihmisen surujen ja ilojen suurelle tulkitsijalle”. Mikkola on toiminut aktiivisena kulttuurin monitaiturina 50 vuotta. Hänet tunnetaan kulttuurin, taiteen sekä teatterin rakentajana, ohjaajana ja näyttelijänä. Taiteilijana hän on draaman ja dramatiikan taituri sekä herkkä tunteiden tulkitsija.

Taideteos Kuhmolle

Suomen Kulttuurirahaston Kainuun rahasto lahjoittaa vuosijuhlansa yhteydessä kuhunkin Kainuun kuntaan kainuulaisen taiteilijan teoksen. Tällä toiminnalla Kainuun Kulttuurirahasto haluaa tuoda laadukasta taidetta kaikkien kainuulaisten ulottuville sekä tukea ja kannustaa kainuulaisia taiteilijoita. Kuhmolle lahjoitettiin Ariadna Donnerin teos “Kirjan merkit”.

Kainuun rahaston apurahat 2016

Päijät-Hämeen rahasto jakoi ennätysmäärän apurahoja

7.5.2016

Suomen Kulttuurirahaston Päijät-Hämeen rahasto vietti 45. vuosijuhlaansa Lahdessa 7.5.2016. Rahasto jakoi apurahoja yleis- ja nimikkorahastoista yhteensä 427 000 euroa, kaikkiaan 58 saajalle.

Hakemuksia tuli tänä vuonna 277 kpl, yhteissummaltaan runsaat 3,3 miljoonaa euroa. Hakemuksista hyväksyttiin näin ollen 21 prosenttia. Apurahoja jaetaan Päijät-Hämeessä syntyneille tai maakunnassa toimiville henkilöille ja yhteisöille sekä Päijät-Hämeeseen liittyviin ja sitä kehittäviin hankkeisiin.

Apurahoista taiteelle myönnettiin 64 prosenttia, ja tieteiden osuus oli 36 prosenttia. Säveltaiteet, kuvataiteet sekä lastenkulttuuri ja muotoilu saivat runsaimmin taiteen apurahoja. Tieteen puolella eniten myönnettiin apurahoja historiatieteisiin ja ympäristötieteisiin. Myönnetty apuraha oli suuruudeltaan keskimäärin 7 400 euroa.

Kokovuotisen 24 000 euron työskentelyapurahan saivat tänä vuonna terveystiet. maisteri Sari Laine koulun henkilöstön työhyvinvoinnin edistämistä käsittelevään väitöskirjatyöhön ja AMK-opiskelija Elisa Karppanen taiteelliseen työskentelyyn.

Maakunnallisesti erityisen merkittävien hankkeiden apurahoina myönnettiin ohjaaja Tommi Lipposelle ja toimittaja Tapani Ripatille kansalaissotaa käsittelevän Verna Warenin päiväkirjat -televisiosarjan toteuttamiseen 20 000 euroa sekä Kaarisilta ry:lle Kaarisilta Biennale 2017 -kuvataidetapahtuman järjestämiseen 20 000 euroa.

Päijät-Hämeen rahaston vuosijuhlassa esiintyivät apurahansaajista Strong Bows-yhtye, Sonja Tissari & Perinneyhtye sekä Lahden Uusi Kesäteatteri LAUKES. Tilaisuuden tervehdyssanat lausui rahaston hoitokunnan puheenjohtaja, professori Martin Romantschuk. Juhlaesitelmän piti kotiseutuneuvos Birgitta Stjernvall-Järvi.

Lisätietoa: asiamies Arto Ristola, etunimi.sukunimi@skr.fi

Päijät-Hämeen rahaston apurahat 2016

Urheilutapahtumien musiikki on uhoa, kansallistunnetta ja tunnelmointia

4.5.2016

Sandstorm, We will rock you ja Get ready for this. Jos katsot jääkiekon MM-kisoja televisiosta, saat hyvin todennäköisesti kuulla pätkiä näistä kappaleista, arvelee Åbo Akademin tutkija Kaj Ahlsved.

Ahlsved tutkii, miten nauhoitettua musiikkia käytetään urheilutapahtumissa ja niiden yhteydessä esimerkiksi tv-lähetyksissä. Ahlsved on tarkastellut musiikin käyttöä jääkiekko-, jalkapallo- ja pesäpallopeleissä.

Siinä missä jääkiekko-otteluissa nauhoitettu musiikki soi jatkuvasti, jalkapallossa huutosakki ja pelin omat äänet saavat pitkälti luoda stadionin äänimaailman. Pesäpallossa käytännöt taas vaihtelevat joukkueiden kesken ja jos musiikki soi, se voi olla esimerkiksi iskelmää.

Jääkiekkopeleissä musiikin avulla pyritään muokkaamaan ottelun tunnelmaa halutunlaiseksi. Yleisö odottaa, että pelissä on melua, ja musiikki auttaa sen luomiseen.

Musiikin pitäisi pitää yllä hyvää tunnelmaa ja auttaa kannustamaan, mutta Ahlsved ei ole aivan varma, toimiiko se siinä.

– Yleensä suomalainen yleisö on varsin maltillista eikä reagoi kovin vahvasti musiikkiin. Suuri yleisö seuraa enemmänkin huutosakin laulua ja taputuksia. Toki esimerkiksi finaaleissa tilanne voi olla erilainen.

Vaikka yleisö ei automaattisesti seuraakaan musiikkia, tutut, ”omat” kappaleet saavat innostumaan.

– Vaikkapa Tepsi tekee kohta maalin -laulu herättää yleisön, mutta radiohitti ei paljon innosta.

Yleisesti ottaen musiikin on oltava sellaista, johon on helppo tarttua: riittävän nopeatempoista ja tuttua musiikkia, jonka tahdissa on helppo taputtaa.

Musiikki luo paikallistunnelman

Ahlsvedin mukaan eri joukkueiden kotihalleissa soiva musiikki luo paikallistunnetta. Suomessa esimerkiksi HIFK:n pelissä soi aina rock, Jokerit taas soittavat paljon dancea.

– Jokereiden peleissä ei todennäköisesti soisi Live is life tai Whatever you want, Ahlsved kuvaa. Tapparalle taas Live is life on oma kappale, joka saa yleisönkin innostumaan.

Eri joukkueiden välisiä eroja voi olla vaikea huomata, jos käy vain yhden joukkueen kotipeleissä. Ahlsvedin mukaan fanit kuitenkin tunnistavat, että eri hallit soivat eri tavoin. Itse hän on tutkimustaan varten käynyt paljon HIFK:n ja Jokereiden peleissä, ja siksi niiden erot tuntuvat korostuneen.

– Jokereiden peleissä soitetaan NHL:n tapaan paljon kansainvälistä, modernia, elektronista musiikkia. HIFK:n peleissä soivat jo aiemmin mainitun Whatever you wantin ohella esimerkiksi AC/DC ja ZZ Top, sekä uusi rock, Ahlsved kuvaa.

Median ja tv-pelien kautta musiikki on muuttunut samankaltaisemmaksi.

– Dj:t seuraavat esimerkiksi NHL:n pelejä ja poimivat niistä musiikkia. Tietyt biisit soivat kaikkialla.

Leijona-lauluissa uhotaan

Oma lukunsa on maajoukkueisiin, kuten jääkiekon maajoukkueeseen Leijoniin liitetty musiikki. Esimerkiksi MM-kisoja varten tehdään kisakappale, joka soi radiossa ja televisiossa ja josta keskustellaan.

Ahlsvedin mukaan kisakappaleet ovat arkipäivän nationalismia, ne luovat kuvaa kansakunnasta arkisissa tilanteissa.

– Lähtökohtani on ollut että Suomi on kuvitteellinen yhteisö, ja musiikin avulla luodaan yhteinen ”me”. Selostajan käyttäminen musikaalisena elementtinä on tässä hyvin mielenkiintoista, koska selostajaa puhuttelee tätä kuvitteellista ja hänelle näkymätöntä yhteisöä.

Siinä missä Finlandiaa soitetaan esimerkiksi pelaajien paitojen jäädytyksen yhteydessä ja Maamme-laulua voiton symbolina, kisakappaleisiin ei liity tällaista vakavaa rituaalia, vaikka niissä käytetäänkin sotaretoriikkaa.

Kisakappaleetkin ovat muuttuneet vuosien varrella. Vuonna 1995 kisakappaleena oli Sankarit, joka kertoo, että kaikki ovat sankareita, nekin joilla menee huonosti. Nykyisin kappaleiden pitää korostaa enemmän voittoa ja sitä että suomalaiset ovat erityisen hyviä.

– Ennen vuotta 1995 ja ensimmäistä mestaruutta kisabiisit olivat nöyrempiä eikä niissä ollut uhoa. Nyt kun meillä on kaksi kultaa, pitää laulaa että tietysti voitetaan.

Ahlsved puhuu Leijona-lauluista, joihin hän laskee virallisten kisakappaleiden lisäksi esimerkiksi kappaleet Ihanaa Leijonat, ihanaa ja Den glider in. Niiden tutkiminen on hänen mielestään mielenkiintoista, sillä se kertoo myös mediamaiseman muutoksesta.

– Nykyisin kuka vain voi ladata Leijona-laulun nettiin. Virallisen kisabiisin ohella onkin paljon epävirallisia. Virallinen kappale tulee kuitenkin yhä median kautta, joten medialla on siinä valtaa.

Teksti: Jenni Heikkinen
Kuvat Hartwall-areenasta: Susanna Välimäki

Opas neuvoo hautamuistomerkin hoidossa

3.5.2016

Miten hoidan hautamuistomerkkiä -opas on suunnattu yksityisille hautapaikan haltijoille ja suvuille sekä hautamuistomerkkejä pystyttäneille tai niiden kunnostamisesta kiinnostuneille tahoille, kuten kulttuuri-, ympäristö- ja kotiseutuyhdistyksille. Oppaassa käydään läpi hautamuistomerkin kunnostuksen lähtökohdat sekä hautapaikan haltijuuteen, muistomerkin materiaaliin, ikään, sijaintiin ja mahdollisiin vaurioihin liittyviä asioita.

Hautamuistomerkit ja niiden ylläpito kuuluvat hautapaikkojen haltijoille, joskus hyvin kaukaisillekin omaisille. Tietoisuus erityisesti vanhojen muistomerkkien olemassaolosta on saattanut eri sukupolvien aikana katketa tai suvut sammua, jolloin hautamuistomerkit ovat voineet jäädä pitkäksikin aikaa vaille hoitoa. Seurakuntien kanssa tehtävät nykyiset haudanhoitosopimukset eivät käsitä muistomerkkien hoitoa, vaan kohdistuvat ainoastaan hautojen istutusten ja hiekka- tai nurmipinnan hoitoon. Monet eri tavoin merkittävät hautamuistomerkit ovat säännöllisen hoidon puutteessa alkaneet vaurioitua, kallistua tai kaatuessaan jopa rikkoutuneet. Haltijattomat, vailla aktiivista hoitoa olevat hautamuistomerkit voivat joutua seurakuntien kuulutuksien myötä myös hautausmailta poistettaviksi. Hautamuistomerkeille suotuisinta olisi, että niitä hoidettaisiin säännöllisesti pienillä toimenpiteillä, jolloin niiden kunnossa ei tapahtuisi suuria muutoksia.

Hautausmaillemme eri aikakausina pystytetyt hautamuistomerkit vaalivat yksityisiä muistoja ja kertovat tarinoita yhteisestä historiastamme: paikkakuntien menneistä sukupolvista, merkkihenkilöiden, sukujen ja tavallisten ihmisten elämästä, ammateista, yhteiskuntaluokista ja vauraudesta, lapsimääristä, kuolleisuudesta. Muistomerkkien kautta voidaan tarkastella esimerkiksi eri aikakausien käsityömenetelmiä, kuvanveistotaidetta ja kauneuskäsitystä. Hautamuistomerkkien suunnittelussa ja toteuttamisessa on ollut mukana useita maamme tunnetuimpia taiteilijoita ja arkkitehteja.

Miten hoidan hautamuistomerkkiä -oppaan ovat laatineet Uudenmaan rahaston asiamiehen, taidehistorioitsija Petja Hovinheimon (1975– 2013) aloitteesta konservaattori ja taidehistorioitsija Suvi Leukumaavaara sekä hankkeen ohjausryhmä, johon ovat kuuluneet taidehistorian dosentti, intendentti Liisa Lindgren, erikoistutkijat Laura Tuominen ja Elisa Heikkilä Museovirastosta, rakennuskonservaattori Jaana Perttilä Helsingin kaupunginmuseosta, maankäyttöpäällikkö Harri Palo Kirkkohallituksesta, hautaustoimen päällikkö Risto Lehto ja ylipuutarhuri Ari Pipatti Helsingin seurakuntayhtymästä sekä Uudenmaan rahaston nykyinen asiamies Leena Tammivuori. Opas on julkaistu sekä painettuna että sähköisenä osoitteessa

Lisätietoja:
Uudenmaan rahaston asiamies Leena Tammivuori, etunimi.sukunimi@skr.fi
Tutkija Suvi Leukumaavaara, etunimi.sukunimi@gmail.com

Tyttökuoro Kaliforniassa

3.5.2016

Sibelius-lukion tyttökuoro matkusti huhtikuussa San Franciscoon konsertoimaan ja tekemään yhteistyötä paikallisen Girls Chorus -kuoron kanssa.

– Musiikillisesti matkan anti oli poskettoman hyvää. Ei tämä kuoro ole koskaan laulanut niin hyvin kuin San Franciscossa, kuoron johtaja Reijo Aittakumpu kertoo.

Yhteistyö sanfranciscolaisen Girls Chorusin kanssa alkoi kaksi vuotta sitten sen johtajan vieraillessa Suomessa. Pian vierailun jälkeen aloi myös Kalifornian matkan valmistelu.

Kaliforniassa Sibelius-lukion tyttökuorolla oli neljä konserttia: koulukonsertti University High Schoolissa, kirkkokonsertit Montereyssä ja San Franciscon Grace Cathedralissa sekä yhteiskonsertti Girls Chorusin kanssa. Konserttien ohessa ehdittiin tutustua kaupunkiin ja sen ympäristöön sekä laulaa Finlandiaa muun muassa Golden Gate -sillalla ja punapuun sisällä.

Uutta oppia matkalta

Mukana matkalla oli 56 kuorolaista ja neljä opettajaa. Matkan järjestämisessä oli paljon työtä, mutta Aittakummin mielestä matkustaminen on kuitenkin paras tapa kehittää kuoroa. Matka motivoi.

– Nyt kaikki ymmärsivät, miksi teimme vaikeita biisejä ja jaksoivat treenata.

Myös yhteistyö Girls Chorusin kanssa oli opettavaista.

– Kuoron johtajilta oppi uutta tekniikkaa, kuorolainen Janna Koskipää kertoo.

– Olemme edistyneet paljon kevään aikana. Nyt pitää vain jatkaa tätä samaa Suomessa, toinen kuorolainen Molly Rosenström sanoo.

Aittakummun mukaan Gilrs Chorusin toiminta on hyvin erilaista kuin suomalaisen koulukuoron: sanfranciscolaiset harjoittelevat paljon enemmän, ja toiminta on todella vakavaa ja kunnianhimoista. Vertailukohde sai Aittakummun pohdiskelemaan, mikä olisi oikea vaatimustaso, jotta kuorolaiset oppivat, mutta eivät pala loppuun.

– Heihin verrattuna oma toimintamme tuntuu aika kotikutoiselta, mutta toisaalta yhteiskonsertissa tuntui, ettemme jääneet heistä yhtään jälkeen.

Musiikillisen annin lisäksi matka tarjosi tietysti paljon muutakin. Kuorolaiset olivat erityisen vaikuttuneita isäntäperheissä asumisesta.

– Perheissä asuessa pääsi näkemään enemmän paikallista kulttuuria, oppi kieltä ja huomasi että onhan sieltä englannintunneilta jotain jäänyt mieleen, Janna Koskipää sanoo.

Yleisö hurrasi

San Franciscossa Sibelius-lukion tyttökuoro sai esiintyä varsin valistuneelle yleisölle, joka tuntui arvostavan suomalaisten esityksiä ja amerikkalaiseen tapaan osoitti sen.

– Yleisö selvästi tajusi, mitkä kappaleet olivat haastavia ja oli innoissaan myös kansanmusiikista, Aittakumpu kertoo. Myös kuorolaiset itse vaikuttuivat vastaanotosta.

– Viimeisen esityksen Lemmennosto-kappaleen jälkeen yleisö vain taputti ja taputti. Se oli uskomatonta ja sen jälkeen oli vaikea jatkaa konserttia. Itsekin olin eturivissä, ja yritin siinä hymyillä, vaikka oli itku kurkussa, Koskipää muistelee.

– Yleisö sanoi, että meistä näki, että meillä oli hauskaa ja se tuntui hyvältä, Rosenström kertoo.

Kuvat ja video: Silvia Hosseini