Taidetestaus pysyväksi kulttuurikasvatuksen malliksi?

Kahdeksasluokkalaisia on Suomessa vuosittain noin 60 000 ja opettajia 5 000. Vaikka hanke on vapaaehtoinen, se on tavoittanut koulut lähes sataprosenttisesti. Kuntapäättäjille tehty kysely osoitti, että ilman ulkopuolista tukea kunnilla ja erityisesti syrjäseutujen kouluilla ei olisi edellytyksiä toteuttaa vastaavia vierailuja. [1] Jos matkat jäisivät koulujen oman aktiivisuuden varaan, niistä pääsisivät nauttimaan lähinnä ne, joilla muutenkin on parhaat mahdollisuudet päästä kulttuurin äärelle. Taidetestauksen merkitys tasa-arvoisten taide-elämysten ja nuorten kulttuuristen oikeuksien toteutumisessa on suuri. Se tukee alueellista ja sosiaalista tasa-arvoa ja auttaa eriarvoistumisen ehkäisyssä. Kyselyihin vastanneista koulujen edustajista 94 % ja taideorganisaatioiden edustajista täydet 100 % pitävät Taidetestaajien toimintaa tärkeänä. [2] Taide ja taiteen lukutaito koetaan olennaiseksi osaksi suomalaista sivistystä ja niiden halutaan säilyvän. Kolmannes osallistuneista nuorista eli noin 20 000 nuorta vuodessa on palautteessa kertonut, että olisi halukas tulevaisuudessakin uusimaan taidevierailuja.

Vaikka Taidetestaajat-hanke on vapaaehtoinen, se on tavoittanut koulut lähes sataprosenttisesti.

Hankkeen valtakunnallinen aluekoordinaatiotiimi tukee moniammatillista yhteistyötä koulujen ja taideorganisaatioiden välillä. Hanke sopii opetussuunnitelman tavoitteisiin koulujen ulkopuolella tapahtuvasta oppimisesta. Taideorganisaatiot puolestaan ovat hyvin kiinnostuneita nuorista taidetestaajista, joista kasvaa tulevaisuuden taideyleisöjä. Tämä näkyy taidetoimijoiden vastauksissa kyselyyn: 80 % vastaajista oli täysin samaa ja 16 % jokseenkin samaa mieltä siitä, että nuorten mielipiteet ovat heille tärkeitä.[2] Taidevierailut ovat auttaneet kehittämään nuorille suunnattua yleisötyötä taideorganisaatioissa, ja tämä kehitys on vaikuttanut positiivisesti muihinkin lasten ja nuorten vierailuihin.

Toiminnan rahoitus on päättymässä kesällä 2020, kun säätiöt ovat käyttäneet siihen yli 20 miljoonaa euroa. Jotta toimivaksi osoittautunutta tasa-arvoisen kulttuurikasvatuksen muotoa ei tarvitsisi lopettaa, rahoittajat ovat tarjonneet osarahoitusta siirtymäkauden ajaksi, mikäli hanke saadaan jatkumaan valtion tuella. Nelivuotinen jatko oli OKM:n budjettitavoitteissa, mutta lopulta VM:n kielteisen kannan takia se ei päätynyt hallituksen budjettiesitykseen.

Hankkeen malli on jatkettavissa lähes sellaisenaan, mutta se voisi myös olla osa laajempaa koulujen kulttuurikasvatukseen liittyvää ohjelmaa.

Nykyinen malli on maksanut noin 7 miljoonaa euroa vuodessa, mikä on taannut 130 000 kulttuurimatkaa kullekin ikäluokalle. Malli on jatkettavissa lähes sellaisenaan, mutta se voisi myös olla osa laajempaa koulujen kulttuurikasvatukseen liittyvää ohjelmaa. Tarvittaessa kustannuksia saadaan alemmaksi rajoittamalla vierailut vain oman maakunnan kohteisiin. Kustannuksia alentaisi myös, jos koululaisvierailujen järjestäminen olisi mahdollista sisällyttää VOS-uudistuksessa yhdeksi taidelaitosten valtionavun kriteeriksi tai edellytykseksi. Tärkeintä olisi tässä vaiheessa, ettei hyvin toimivaa organisaatiota jouduttaisi ajamaan alas.

Olemme esittäneet, että eduskunta osoittaisi Suomen lastenkulttuurikeskusten liitolle vuodeksi 2020 avustuksen koululaisten tasa-arvoisten taidevierailujen toteuttamiseen. Säätiöt ovat valmiit rahoittamaan hanketta vielä yhden vuoden ajan 50 prosentilla ja sen jälkeen alenevalla osuudella. Näin ollen nykyinen tehokas ja suuren suosion saanut kahden vierailun malli on toteutettavissa lukuvuonna 2020–21 noin 3,3 miljoonan euron valtionavustuksella. Yhden vierailun alueellinen malli toteutuu noin 1,4 miljoonan euron määrärahalla.

Lisää hankkeesta ja nuorten taidearvioita: www.taidetestaajat.fi

 

[1] Kuntapäättäjäkysely: Aula Research, kevät 2019.
[2] Koulu- ja taideorganisaatiokyselyt: CERADA-tutkimuskeskus ja Taidetestaajat, kevät 2019.

Suomen Kulttuurirahaston E. J. Vehmaksen arvostelijapalkinto Camilla Granbackalle

Fil. maisteri Camilla Granbacka sai 20 000 euron E. J. Vehmaksen palkinnon vuonna 2019. Kuva: Riitta Supperi

Camilla Granbackan erityisalueet taidekriitikkona ovat olleet modernismi ja nykytaide. Kuva: Riitta Supperi

Camilla Granbacka (s. 1972) on kirjoittanut laajasti taiteesta sekä taidekriitikkona että taiteen tutkijana erityisalueinaan modernismi ja nykytaide. Hänen tekstinsä ovat tavoittaneet kotimaiset lukijat esimerkiksi Hufvudstadsbladetissa ja lisäksi useissa näyttelyjulkaisuissa (esim. Carolus Enckell 2016). Sen lisäksi Granbackan näkemykset taiteesta ovat ylittäneet rajat sähköisissä julkaisualustoissa kuten konsten.net, Akvarellen (tidskrift.nu) sekä Dagens Nyheterissä, joissa hän on laajasti esitellyt suomalaista taidetta pohjoismaiselle lukijakunnalle.

Camilla Granbackan taiteen tuntemus on ulottunut myös tutkimukseen. Hän on julkaissut Sigrid Schaumania käsittelevän kirjan sekä ruotsiksi että suomeksi: Sigrid Schauman Med palett och penna (SFV 2018) ja Taide ja tunteet, Sigrid Schaumanin elämä (Parvs 2019). Kirja käsittelee Schaumania taiteilijana, mutta tuo esille myös hänen merkittävän uransa taidekriitikkona. Suomalainen taidekritiikki muodostuu yksittäisistä kirjoittajista, josta yhdessä muodostuu historiallinen ketju eri aikakauden kriitikoita. Niin Schauman kuin Granbacka kuuluvat tähän samaan jatkumoon.

Suomen Kulttuurirahaston E. J. Vehmaksen rahasto on perustettu kunnioittamaan professori E. J. Vehmaksen (1902–1980) elämäntyötä taidearvostelijana. E. J. Vehmaksen palkinto jaetaan ansioituneelle taidearvostelijalle, erityisesti kuvataidearvostelijalle, hakemuksetta vähintään joka kolmas vuosi. Palkintoa on jaettu vuodesta 1965. Sen ovat 2000-luvulla saaneet Pekka Helin, Marja-Terttu Kivirinta, Hannu Castrén, Jonni Roos, Otso Kantokorpi, Juha-Heikki Tihinen, Lars Saari, Leena Kuumola, Harri Kalha ja Sini Mononen.

Palkinto jaettiin Helsingin Kirjamessuilla Töölö-lavalla pe 25.10. klo 18

Kaveria ei jätetä, kun keskustellaan Suomesta ja maailmasta

Maailman kummallisuuksien keskellä on hyvä rauhassa ja rakentavasti jutella siitä, mitä Suomelle kuuluu. Ajatuksiasi tarvitaan. Sillä Suomi tarvitsee meitä kaikkia.

Suomen ensimmäisellä Erätauko-viikolla keskustellaan tänä vuonna uudella ja rakentavalla tavalla, apuna on Erätauko-keskustelumenetelmä.

Järjestä Erätauko-keskustelu työpaikallasi, kotona, koulussa, järjestössä tai organisaatiossasi ja tuo erilaiset ihmiset samaan piiriin. Voit kutsua mukaan ystäviä, kollegoita, oppilaita, vanhempia, työyhteisösi tai naapureita. Erityisesti myös heitä, joita et niin hyvin tunne. Kieli voi olla suomi, ruotsi tai englanti.

Erätauko-säätiö tarjoaa tukea kaikille mukaan ilmoittautuville:

  • Saat keskusteluun virittävän, faktapohjaisen alustuksen
  • Saat ohjeet siitä, miten otsikoida ja suunnitella oma 14h keskustelu
  • Saat keskustelun tueksi Rakentavan keskustelun pelisäännöt
  • Saat helpon nettilomakkeen keskustelussa syntyneiden oivallusten koostamiselle.
  • Halutessasi saat myös lisää perehdytystä.
  • Materiaalipaketti ja ohjeistus laitetaan mukaan ilmoittautuneille järjestäjille marraskuun alusta lähtien.

Sinun vastuullesi jää tilan ja tuolien järjestäminen, keskustelijoiden kutsuminen, keskustelun vetäminen ja siitä Erätauko-säätiölle raportoiminen sekä kahvin keittäminen ja ehkäpä vielä pullien tai joulutorttujen tarjoaminen. Voit myös haastaa tuttuja järjestämään oman keskustelunsa!

Kaikkien ympäri Suomea toteutettujen Erätauko-keskusteluiden järjestäjät ovat ehdolla “Suomen dialogiteko 2019” -palkinnon saajaksi. Suomen Dialogiteko -palkinto jaetaan Ystävänpäivänä 2020.

Erätauko-viikkoja suomalaisuudesta tullaan järjestämään joka vuosi 20192021 itsenäisyyspäiväviikolla. Yhteenveto kolmen vuoden aikana eri keskusteluista syntyneistä oivalluksista tullaan luovuttamaan päättäjille ja yhteiskunnallisille toimijoille. Rakennetaan yhdessä entistä parempi Suomi

Ilmoittaudu viimeistään 4.12. mukaan osoitteessa www.eratauko.fi

Lisätietoja:

Anna Väänänen, koordinaattori, anna.vaananen@eratauko.fi 

Liikkuvuusapurahat myönnetty 37 taiteilijalle tai työryhmälle

Elokuun haussa vastaanotettiin 196 liikkuvuusapurahahakemusta lähes kaikilta taiteen aloilta. Apurahoja myönnettiin 37 hakijalle.

Suurin apuraha, 8 500 euroa, myönnettiin tait. maisteri Hanna-Kaisa Korolaiselle ja H–K–K–S-työryhmälle. Korolainen matkustaa työryhmänsä kanssa Kiinan Jingdezheniin, joka edustaa maailman suurinta keraamisen teollisuuden ja käsityöläisyyden keskittymää. Jingdezhenin kaupungissa keksittiin posliini 600-luvulla. Residenssin aikana työryhmä valmistaa keramiikkateoksia Hvitträskissä kesällä 2020 pidettävään näyttelyyn.

Mus. maisteri Lauri Salliselle ja MikroEnsemble-työryhmälle myönnettiin 8 000 euroa verkostoitumiseen ja konsertointiin Yhdysvalloissa. Mikrotonaaliseen musiikkiin erikoistunut MikroEnseble nähdään vierailevana esiintyjänä ensi kesänä Pennsylvanian Pittsburghissa järjestettävällä mikrotonaalisen musiikin festivaalilla Music on the Egde – Beyond: Microtonal Music.

7 000 euron apurahoja myönnettiin kaksi. Tuottaja Luc Gérardin ja SURVIVAL KIT -työryhmä sai apurahan näytelmän valmistamiseen Wissembourgin La Nef -teatterissa Ranskassa. Norpas ry:lle myönnettiin apuraha verkostoitumiseen sekä kulttuurivaihto- ja taiteilijaresidenssitoiminnan edistämiseen ulkomailla.

Frankfurtissa pidetään lokakuussa 2019 historian ensimmäinen Mustalaispaviljonki

Euroopan suurin vähemmistöryhmä, mustalaiset ja romanit, pääsevät edustamaan kulttuuriaan kirjallisuusalan maailmanlaajuisella areenalla, Frankfurtin kirjamessuilla. Kansainvälisen Mustalaiskirjailijaliiton aktiivisuuden ansiosta lokakuussa 2019 toteutetaan historian ensimmäinen Mustalaispaviljonki. Sen järjestämiseen ja matkakuluihin myönnettiin 3 500 euron liikkuvuusapuraha keväällä 2019.

Kulttuurirahaston liikkuvuusapurahoja voi hakea kaksi kertaa vuodessa, Maaliskuun ja Elokuun hauissa. Kaikki vuonna 2019 myönnetyt liikkuvuusapurahat löydät täältä. Valitse pudotusvalikosta erillishaut ja liikkuvuusapurahat.

Etelä-Savon rahaston Rantasalmi-palkinto Punkaharjun Puutaito Oy:lle

Punkaharjun Puutaito Oy

Juhani Tirronen perusti Punkaharjun Puutaito Oy:n vuonna 1989. Yritys ryhtyi valmistamaan vanerista rullanpäätulppia sekä erikoismitoitettuja kuorma- ja arkkilavoja teollisuuden käyttöön. 1990-luvun lamavuodet eivät kaataneet perheyhtiötä vaan Puutaito menestyi ja pystyi edelleen investoimaan ja kasvattamaan toimintaansa. Juhani Tirrosen aikaansaama vahva ja luottamusta herättävä ilmapiiri niin asiakkaiden kuin henkilökunnankin kesken kantoivat yrityksen lamavuosien läpi.

Perheyrityksessä toteutettiin sukupolvenvaihdos vuonna 2002, jolloin Janne ja Tero Tirronen siirtyivät yhtiön johtoon. Yritys on kasvanut heidän aikanaan noin viisikymmentä henkilöä työllistäväksi teollisuuslaitokseksi, jonka tuotevalikoimaa on kasvatettu innovatiivisesti. Prosessiteollisuuden tarvitsemien pakkaustarvikkeiden lisäksi yhtiö valmistaa nykyisin taloteollisuuteen seinä-, välipohja- ja kattoelementtejä. Tuotepäällikkönä toimivan puuseppä Tero Tirrosen kehittämä Punkalive valmistaa erilaisia sisustuselementtejä sekä julkisiin tiloihin että olohuoneisiin. Punkaliven tuotteita on nähty niin kotimaisissa kuin kansainvälisissäkin tapahtumissa, mm. Tero Tirrosen ideoima mitalitarjotin hiihdon MM-kisojen palkinnonjakotilaisuuksissa Seefelfdissä 2019.

Tuotantoteknologioiden suunnittelussa puuraaka-aineen käytön ekologisuus ja ekonomisuus ovat olleet johtoajatuksina yhtiön koko kolmikymmenvuotisen toiminnan ajan. Tuotannossa pyritään aktiivisesti mahdollisimman pieneen materiaalihukkaan ja puuhake hyödynnetään lämpöenergiana. Perheyhtiön jatkuva kehittyminen ja kehittäminen sekä asiakastarpeiden kuunteleminen ovat olleet sen vahvuus, samoin yrityksen sijainti Etelä-Savossa Punkaharjulla ja Kerimäellä. Metsien ja järvien ympäröimä seutu on edesauttanut asiakkaiden investointihalukkuutta seudulle. Samalla se on inspiroinut yhtiötä luomaan vahvan siteen ja verkostoitumaan partnereiden kanssa pitkäaikaisiin kumppanuuksiin ja myös kasvamaan heidän mukanaan.

Heidi Schauman ja Leena Vuotovesi Suomen Kulttuurirahaston hallitukseen

Säätiön hallituksessa jatkavat johtaja Hanna Hiidenpalo Keskinäinen Työeläkevakuutusyhtiö Elosta, kirjailija Karo Hämäläinen, professori Mikko Niemi Helsingin yliopistosta, professori Anne Birgitta Pessi Helsingin yliopistosta, professori Ari Sihvola Aalto yliopiston Sähkötekniikan korkeakoulusta, toimitusjohtaja Aino Turtiainen-Visala Fazer Konserttitoimisto Oy:stä, tieteen- ja teknologiantutkimuksen professori Petri Ylikoski Helsingin yliopistosta sekä Fredrika Wetterhoff -säätiön toiminnanjohtaja Hannele Yrjö-Koskinen Hämeenlinnasta. Yksi avoinna oleva hallituspaikka täytetään myöhemmin syksyllä. Hallituksen jäsenen toimikausi on kolme vuotta, ja perättäisiä toimikausia voi olla enintään kolme.

Kulttuurirahaston hallintoneuvostoon on valittu uusina jäseninä professori Pertti Haaparanta Aalto yliopiston Taloustieteen laitos Economicumista ja akatemiaprofessori Johanna Mappes Jyväskylän yliopistosta.

Kulttuurirahaston Kannatusyhdistyksen johtokunnassa jatkavat maakuntajohtaja Asko Peltola, yhteiskuntatiet. maisteri Siru Ahopelto, elokuvakomissaari Liisa Holmberg, johtaja Elli Siltala ja toimittaja Sonja Saarikoski.

Koko perheen tiedepäivät marraskuussa – Etelä-Savon rahasto käynnistää perheille suunnatun tiedepäiväkiertueen

Maailmalla kirjastojen ja kesäleirien yhteyteen järjestetyt Mad Science ja Family Science -päivät kokoavat yhteen perheitä tiedepainotteisen tekemisen ääreen. Myös Suomessa Tekniikan Akateemiset (TEK) on järjestänyt koko perheen tiedepäiviä mm. Kuopiossa, Tampereella ja Turussa. Päivien ohjelmassa on ollut tiedepulmien ratkaisemista ja erilaisia rakentelutehtäviä sekä tutkija Piin (DI Kirsi Puustinen) Tiedeshow.
 
Etelä-Savossa toteutettava tiedekiertue vierailee Savonlinnassa torstaina 7.11., Pieksämäellä perjantaina 8.11. ja Mikkelissä 9.11. Kirjastoissa tapahtuvan tiedepäivän ohjelmassa on erilaisia tiedepajoja sekä tutkija Piin vauhdikas Tiedeshow.

Hankkeen toteuttaa tuottaja Saara Vauhkonen. Tapahtumilla on omat sivut Facebookissa  ja Instagramissa. Somekanavilla kerrotaan tarkemmin tulevista tapahtumista ja aikatauluista, kannattaa ottaa ne jo nyt seurantaan.

Jos haluat tulla mukaan tekemään sisältöjä tapahtumiin, niin ota yhteys Saara Vauhkoseen.
 – Kaikki hyvät jutut tehdään yhteistyössä, toteaa Vauhkonen.

Tutkimus kertoo: Ulkomaalaistaustaiset kokevat olevansa osa yhteiskuntaa, suomalainen identiteetti melko harvalla

Ollako vai eikö olla? Kielivähemmistöjen arvot ja identiteetit - tutkimushankkeen ensimmäinen kahdesta julkaisusta.

Tulokset käyvät ilmi Ollako vai eikö olla? Tutkimus viiden kieliryhmän kiinnittymisestä Suomeen -julkaisusta, jossa tarkastellaan pääkaupunkiseudulla asuvien venäjän-, viron-, somalin-, arabian- ja länsimaisten englanninkielisten asenteita, identiteettejä ja kiinnittymistä Suomeen.

Tutkimushankkeen ensimmäisen raportin ovat kirjoittaneet tutkijat, VTT Ville Pitkänen ja VTT Jussi Westinen e2 Tutkimuksesta sekä Helsingin kaupungin erikoistutkija, VTT Pasi Saukkonen. Tutkimus pohjautuu yli 1500 vastaajan kyselyaineistoon. Kustakin kieliryhmästä on noin 300 vastaajaa.

Tutkimushankkeen suunnittelusta ja rahoituksesta ovat vastanneet Suomen Kulttuurirahasto, e2 Tutkimus, Helsingin, Espoon ja Vantaan kaupungit sekä oikeusministeriö.

Vironkielisillä vain vähän tarvetta kiinnittyä Suomeen 

Yli kolme neljäsosaa pääkaupunkiseudulla asuvista viron-, venäjän- englannin-, somalin- ja arabiankielisistä kokee olevansa täysin tai jossain määrin osa suomalaista yhteiskuntaa.

Suomalaiseksi itsensä kokee huomattavasti harvempi. Yleisintä suomalaiseksi samastuminen on somalinkielisillä (43 %) ja harvinaisinta vironkielisillä (10 %).

– Valtaosa vironkielisistä on tullut Suomeen työn perässä, ja suurin osa heistä suunnittelee jossain vaiheessa paluuta Viroon. He eivät välttämättä koe erityisen voimakasta tarvetta integroitua tänne, Pasi Saukkonen toteaa. 

Samastuminen omaan lähtömaahan on tavallista kaikissa kieliryhmissä, mutta osalla on myös rinnakkaisia identiteettejä. Yleisintä tämä on somalinkielisten keskuudessa: lähes joka toinen (43 %) kokee olevansa sekä suomalainen että somalialainen.

Arabiankieliset kokevat asemansa tasavertaiseksi kantaväestön kanssa

Kaksi kolmasosaa arabiankielisistä kokee olevansa tasavertaisessa asemassa kantaväestön kanssa. Muissa kieliryhmissä tasavertaisuutta koetaan vähemmän.

Lisäksi itsensä kokeminen suomalaiseksi on yllättävän yleistä Suomessa verrattain vähän aikaa asuneiden arabiankielisten keskuudessa. Heistä 37 prosenttia kokee itsensä täysin tai jokseenkin suomalaiseksi.

Enemmistö arabiankielisistä on tullut maahan turvapaikanhakijoina ja asunut maassa alle viisi vuotta. Heistä 90 prosenttia haluaa jäädä Suomeen lopuksi elämäänsä.

Saattaa olla, että taustansa vuoksi he arvostavat keskimääräistä enemmän Suomen tarjoamia puitteita ja mahdollisuutta uuteen alkuun ja tämä näkyy tuloksissa. Odotukset ovat korkealla, Jussi Westinen arvioi.

Somalinkielisillä paras suomen kielen taito, mutta ystäviä kantaväestössä vähän

Englanninkieliset ovat kiinnittyneet Suomeen tiiviimmin kuin muut kieliryhmät. Heistä käytännössä kaikilla on suomenkielisiä ystäviä ja tuttavia, vaikka 40 prosenttia heistä puhuu suomea vain aloittelijan tasoisesti tai ei lainkaan.

Kyselyaineiston mukaan somalinkielisillä on tutkituista ryhmistä paras suomen kielen taito, mutta 45 prosentilla heistä ei ole yhtään kantaväestöön kuuluvaa ystävää. Arabiankielisissä vastaava osuus on 32 prosenttia.

– Kotoutumisen kannalta on ongelmallista, mikäli maahanmuuttajilla ei ole lainkaan kontakteja suomalaistaustaisiin ihmisiin, Ville Pitkänen arvioi.

Kielivähemmistöt kokevat mediajulkisuuden kielteiseksi  

Moni kielivähemmistön kuuluva kokee, että media antaa liian kielteisen kuvan heidän edustamastaan kieliryhmästä. Somalinkielisistä tätä mieltä on 82, arabiankielisistä 72 ja venäjänkielisistä 56 prosenttia. Viron- ja englanninkielisille asia ei näyttäydy yhtä ongelmallisena.

Somalinkielisistä noin 90 prosenttia kokee, että heitä syrjitään työmarkkinoilla. Arabiankielisissä osuus on 57, venäjänkielisissä 51 ja englanninkielisissäkin 40 prosenttia. Vironkielisistä vain neljäsosa on sitä mieltä, että heitä on jossain määrin syrjitty työmarkkinoilla.

– Kielteisistä kokemuksista huolimatta 90 prosenttia kieliryhmien edustajista viihtyy Suomessa hyvin, tutkijat kertovat.

Ollako vai eikö olla? Tutkimus viiden kieliryhmän kiinnittymisestä Suomeen on Kielivähemmistöjen arvot ja identiteetit – tutkimushankkeen ensimmäinen kahdesta julkaisusta.

Tutkimustulokset perustuvat 1 527 henkilön vastauksiin. Taloustutkimus keräsi aineiston käyntihaastatteluin 4.10.2018–31.3.2019. Kysymyksenasettelun, analyysit ja tutkimusraportin ovat tehneet Ville Pitkänen, Pasi Saukkonen ja Jussi Westinen.

Tutkimusraportti julkistetaan eduskunnan Pikkuparlamentin Kansalaisinfossa 30.9.2019 klo 11. Tilaisuuden avaa eduskunnan varapuhemies Juho Eerola. Tulosten esittelyn jälkeen tutkimuksesta keskustelevat kansanedustaja Hanna Sarkkinen, Helsingin kaupungin erikoistutkija Pasi Saukkonen, Ylen ulkomaantoimituksen päällikkö Krista Taubert ja Vantaan kaupunginjohtaja Ritva Viljanen sekä projektityöntekijä Amina Mohamed Suomi-Somalia seurasta ja koulutus- ja kotoutussuunnittelija Järvi Lipasti Tuglas-seurasta.

Voit lukea tutkimuksen täältä.
Raportti on ladattavissa myös osoitteesta
www.e2.fi.

Lisätietoja:
VTT, tutkija Ville Pitkänen, 040 777 0869, ville.pitkanen@e2.fi
VTT, erikoistutkija Pasi Saukkonen, 040 334 4800, pasi.saukkonen@hel.fi 
VTT, tutkija Jussi Westinen, 040 833 5799, jussi.westinen@e2.fi

Keskustelutilaisuus: Kuvataiteen vaikuttavimmat tukimuodot

Pirkanmaan rahasto, Tampereen taitelijaseura ja Tampereen kaupunki kutsuvat ammattitaitelijoita keskustelemaan taiteen tekemisen edellytyksistä ja taiteen tukimuodoista Pirkanmaalla.

Tervetuloa Monitoimitalo 13:n Wivi Lönn -saliin (Satakunnankatu 13) keskiviikkona 9.10.2019 kello 15–17.30

Ohjelmassa ääneen pääsevät niin rahoittajat kuin taiteilijat. Lopuksi myös yleisö voi osallistua avoimeen keskusteluun.

Lisätietoja ja ilmoittautumiset viimeistään 30.9.:
info@tampereen-taiteilijaseura.fi
p. 010 420 2040

Säätiöpäivä Pirkanmaalla 1.10.2019

Pirkanmaan rahasto on jälleen mukana Säätiöpäivässä, yhdessä seitsemän muun säätiön kanssa. Tällä kertaa pirkanmaalaiset säätiöt ovat yhteisen hyvän asialla tekemässä säätiöiden työtä yleisesti tunnetuksi ja muistuttamassa, että säätiöt ovat ihan kaikkia varten.

Totta kai kukin säätiö kertoo myös omasta toiminnastaan ja mm. apurahoista. Säätiöillä on yhteinen standi Tampereen kaupungin kanssa Tampere-talon puistossa.