Opetus- ja kulttuuriministeriö osoittaa Taikelle 500 000 euroa lisärahoitusta. Taike on jo aiemmin ilmoittanut siirtävänsä koronakriisin lievittämiseen noin 100 000 euroa. Säätiöistä Suomen Kulttuurirahasto osoittaa Taikelle saman summan kuin ministeriö, 500 000 euroa. Jane ja Aatos Erkon säätiö, Saastamoisen Säätiö, Svenska kulturfonden sekä Jenny ja Antti Wihurin rahasto kanavoivat hätäapua Taiken kautta kukin 100 000 euroa. Säätiöiden ja valtion yhteinen tuki on näin ollen noin 1,5 miljoonaa euroa.
Taike avaa apurahahaun huhtikuun alussa, päätökset apurahoista tehdään huhtikuun lopussa. Tuki kohdistetaan jaettavaksi ensi sijassa lyhyinä apurahoina freelance-taiteilijoille, joiden työtilanteeseen koronaepidemia on konkreettisesti vaikuttanut. Haun tarkemmat kriteerit julkistetaan myöhemmin. Apurahojen määrä tulee olemaan arviolta ainakin 500.
”Koronaepidemia koskettaa suomalaista yhteiskuntaa laajasti, mutta kulttuurialaa erityisen jyrkästi. Haluamme osaltamme auttaa mahdollisimman tehokkaasti ja nopeasti. Tämä tuki helpottaa kevään akuuttia tilannetta, mutta kun epidemian vaikutukset todennäköisesti jatkuvat syksyyn, tarvitaan yhteiskunnassa huomattavasti laajempia toimia”, toteaa Kulttuurirahaston hallituksen puheenjohtaja Jari Sokka.
”Hankkeen onnistuminen ja yhteensä 1,5 miljoonan euron tukipaketin kokoaminen vain parissa päivässä kertoo suomalaisen yhteiskunnan yhteisvastuusta sekä yhteistyökyvystä julkisen ja yksityisen puolen toimijoiden välillä. Säätiöt ovat lähteneet poikkeuksellisella tavalla mukaan auttamaan taiteen ja kulttuurin alan ammattilaisia tässä poikkeustilanteessa. Arvostan sitä todella paljon”, sanoo tiede- ja kulttuuriministeri Hanna Kosonen.
”Tällä tukipaketilla saadaan tärkeää ensiapua taide- ja kulttuurialan ammattilaisten akuuttiin hätään. Tämä on kuitenkin vain yksi monista toimenpiteistä joita tarvitaan, jotta ala pääsee tämän poikkeustilan yli. Lisäksi hallitus on muun muassa päättänyt useista toimenpiteistä, jotka tukevat luovan alan yrityksiä ja yrittäjiä. Valmistelu jatkoaskelista on käynnissä”, ministeri jatkaa.
Taikelle osoitetun tuen lisäksi Kulttuurirahasto jakaa keväällä maakuntarahastojensa kautta tieteeseen ja taiteeseen yhteensä 13,5 miljoonaa euroa tammikuussa jätettyjen hakemusten perusteella. Tästä puoli miljoonaa euroa on Kulttuurirahaston hallituksen eilen päättämää taiteen lisätukea koronaepidemian aiheuttamaan kriisiin. Myös maakuntarahastot ottavat huomioon freelancereiden erityisen ahdingon. Päätökset apurahoista tehdään huhti-toukokuun aikana, ja apurahat ovat nostettavissa toukokuun loppuun mennessä.
Svenska kulturfonden ja Föreningen Konstsamfundet ottavat käyttöön määräaikaisen tukimuodon ”Kultur under tiden” taiteilijoille ja kulttuurialan ammattilaisille, joihin koronakriisi on kohdistunut. Tuen kokonaismäärä on 400 000 euroa. Tukea voivat hakea taiteentekijät, jotka toimivat ruotsiksi Suomessa ja jotka eivät pysty toteuttamaan yleisölle suunnattuja hankkeitaan suunnitelmien mukaan mutta sen sijaan harjoittavat muuta korkeatasoista toimintaa tai toteuttavat uusia hankkeita koronakatkoksen aikana. Tarkempia tietoja tuesta www.kulturfonden.fi ja www.konstsamfundet.fi.
Lisätiedot:
Opetus- ja kulttuuriministeriö, ministeri Hanna Kososen erityisavustaja Eeva Kärkkäinen, 040 1492 201 Opetus- ja kulttuuriministeriö, ylijohtaja Riitta Kaivosoja, 040 7028 704 Taiteen edistämiskeskus, johtaja Paula Tuovinen, 040 5838 549 Suomen Kulttuurirahasto, yliasiamies Antti Arjava, 050 385 7600 Jane ja Aatos Erkon säätiö, asiamies Marja Leskinen, 040 514 6969 Saastamoisen Säätiö, hallituksen puheenjohtaja Petteri Karttunen, 040 500 1053 Svenska kulturfonden, VD Sören Lillkung, 040 620 7500 Jenny ja Antti Wihurin rahasto, asiamies Arto Mäenmaa, 050 2536
Mitali luovutettiin yliopiston rehtori Jukka Kolalle ja hallituksen puheenjohtaja Ritva Viljaselle 28.2.2020 Akatemiatalossa pidetyssä yliopiston 100-vuotisjuhlan tervehdysten vastaanottotilaisuudessa. Kulttuurirahastoa tilaisuudessa edustivat Varsinais-Suomen rahaston hoitokunnan varapuheenjohtaja professori Jarna Heinonen ja hoitokunnan jäsen näytelmäkirjailija Markku Hoikkala.
Mitali luovutettiin yliopistolle satavuotisesta vapaan akateemisen tutkimuksen edistämisestä. Turun yliopisto perustettiin 28.2.1920 kansalaiskeräyksestä saatujen lahjoitusten avulla. Nykyään Turun yliopisto on Suomen kolmanneksi suurin ja kansainvälisesti arvostettu monialainen yliopisto, jossa on opiskelijoita noin 20 000.
Suomen Kulttuurirahaston hallituksen myöntämä mitali on nimetty Henrik Gabriel Porthanin mukaan. Porthan oli Turun kuninkaallisen akatemian keskeinen ja pitkäaikainen vaikuttaja sekä monioppinut yliopiston kirjastonhoitaja ja professori. Porthan oli myös Turun Suomalaisen Yliopiston perustajien keskeinen esikuva 1920-luvun alussa. Yleisesti ajateltiin, että yliopisto jatkaa Turussa sitä perinnettä, jonka Porthan oli aloittanut.
Palkinto myönnetään täydellisestä peruskaurasta, vastuullisesta kulinarismista, ruokapöytämme uudistamisesta
Reetta Kivelä on elintarviketieteen tohtori ja kaurapohjaisen kasviproteiinituotteen nyhtökauran toinen kehittäjä.
Kivelä valmistui Helsingin yliopistosta elintarvikekemian maisteriksi vuonna 2003. Vuonna 2011 hänen tutkimuksensa valittiin Helsingin yliopiston soveltavien biotieteiden vuoden väitöskirjaksi. Kivelä oli ensimmäisenä maailmassa löytänyt hapettumismekanismista syyn siihen, miksi kauran beetaglukaani usein pilkkoutuu säilytyksessä.
Vuonna 2014 Reetta Kivelä lähti pitkäaikaisen ystävänsä, teollisen muotoilijan Maija Itkosen idean pohjalta testaamaan kauran käyttömahdollisuuksia proteiininlähteenä. Itkonen, Kivelä ja Zhongqing Jiang perustivat start up -yritys Gold&Green Foodsin. Kiinaan saakka ulottuneen pitkän ja mutkaisen polun kautta nyhtökauraksi nimetty tuote saatiin kauppoihin vuonna 2016. Nyhtökauran raaka-aineluettelossa on vain viisi perusosaa: kaura, keltaherne, härkäpapu, kylmäpuristettu rypsiöljy ja suola. Nyhtökauran suosio ja kysyntä oli alusta saakka suurta, ja vuonna 2017 kuluttajat äänestivät Nyhtökauran Vuoden elintarvikkeeksi.
Reetta Kivelä on palkittu muun muassa vuoden teknologiajohtajana, vuoden nuorena tutkijayrittäjänä sekä Helsingin yliopiston vuoden alumnina.
Outi Pieski
Palkinto myönnetään ikimuistoisten solmujen solmijalle, pohjoisen luonnon ja ihmisen puolustajalle, sanattoman historian eläväksi tekemisestä
Kuvataiteilija Outi Pieski tunnetaan vaikuttavista installaatioista sekä maalauksista ja valokuvista, joiden teemat liittyvät pohjoiseen luontoon ja saamelaiseen kulttuuriin.
Pieski on kasvanut Helsingissä ja valmistunut Kuvataideakatemiasta. Hän on opiskellut saamen käsitöitä Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa Inarissa. Nykyisin hän asuu ja työskentelee sekä Etelä-Suomessa että saamelaisen isänsä kotiseudulla Utsjoella.
Saamelaiskäsityöt ovat perimätiedon mittaamattoman arvokas lähde. Pieski on yhdistänyt Saamenmaan käsitöiden ikivanhoja värejä, muotoja ja menetelmiä nykytaiteen traditioihin. Hänen maalauksissaan loistaa pohjoisen valo ja niiden taustalla on ajankohtaisia teemoja. Pieskin taiteen keskeisiä aiheita ovat saamelaisten historia ja tulevaisuus, alkuperäiskansojen oikeudet, suhde luontoon, tasa-arvo ja kestävä kehitys. Lux Helsinki -valotaidetapahtumassa vuonna 2017 Helsingin tuomiokirkon ikkunoista vuolaana vetenä virtaava valotaideteos ohjasi huomiota vapaan veden, vedenkäytön ja luonnonsuojelun kysymyksiin.
Pieski on sekä aktiivinen saamelaiskulttuurin puolestapuhuja että kädentaidoissaan mestarillinen tekijä. Pieskin työskentelyssä luonto, kulttuuri ja taideteos tuntuvat samanaikaisesti paikkaan sidotuilta ja universaaleilta. Hän sai vuonna 2017 Suomen Taideakatemian palkinnon ja osallistui vuonna 2019 Suomen paviljongin teoksen toteuttamiseen Venetsian biennaalissa.
Risto Saarinen
Palkinto myönnetään ekumeeniselle ajattelijalle siltojen rakentamisesta, toivon ylläpitämisestä
Risto Saarinen on Helsingin yliopiston ekumeniikan professori, laajalti arvostettu ja syvällinen tieteentekijä, uskonnollisiin ja vakaumuksellisiin katsomuksiin sitoutumattoman kansainvälisen teologisen tiedeyhteisön jäsen.
Saarinen on sekä teologian että filosofian tohtori Helsingin yliopistosta ja lisäksi teologian kunniatohtori Kööpenhaminan yliopistosta. Hän on johtanut lukuisia tutkimushankkeita, viimeksi Suomen Akatemian tutkimuksen huippuyksikköä ”Reason and Religious Recognition”.
Saarinen on julkaissut satoja tutkimuksia ja 27 kirjaa. Mittavan kansainvälisen uransa ohella hän on kirjoittanut populaarimpia teoksia, kuten Jeesus Jokisen tapaus, ja saanut hiljattain valmiiksi Gaudeamuksen julkaiseman trilogian, joka on suunnattu sekä tutkijoille että suurelle yleisölle: Oppi Rakkaudesta, Luottamuksesta ja Toivosta.
Saarinen ohjaa nuoren polven teologeja ja filosofeja kaikilla tasoilla, peruskurssien opiskelijoista kotimaisiin ja ulkomaisiin lahjakkuuksiin. Hän on edistänyt merkittävästi kansainvälisiä tutkimusverkostoja. Teologian sisällä Saarinen luo siltaa systemaattisen, empiirisen ja käytännöllisen teologian välillä. Viime aikoina Saarinen on myös pureutunut ajankohtaiseen teemaan, uskonnon ja politiikan välisiin suhteisiin. Hänen vastauksensa pelkoon ja viholliskuviin on toivon teologia.
Pieski lea bajásšaddan Helssegis ja válmmaštuvvan Govvadáiddaakademiijas (Kuvataideakatemia), Son lea stuđeren sámi duoji Sámi Oahpahusguovddážis Anáris. Dán áiggi son orru ja bargá sihke Mátta-Suomas ja sápmelaš áhčis ruovttuguovllus Ohcejoga Dálvadasas.
Alpbachin idylliseen alppikylään kokoontuu kolmen viikon aikana yli 900 puhujaa ja 5000 osallistujaa keskustelemaan, kuuntelemaan ja jakamaan näkemyksiä, ajatuksia ja ideoita. Foorumilla on vuosittain vaihtuva teema, joka vuonna 2020 on Fundamentals. Tapahtuman ajankohta on 19.8–4.9.2020.
Lahjakkaiden nuorten osallistumista tapahtumaan tuetaan Forum Alpbachin stipendiaattiohjelmalla. Se on tarkoitettu alle 30-vuotiaille nuorille ja siihen valitaan vuosittain noin 700 henkilöä 80 maasta. Järjestäjä ja suomalaiset säätiöt haluavat yhdessä lisätä pohjoismaisten ja suomalaisten osallistujien määrää ohjelmassa. Säätiöiden tavoitteena on kasvattaa Suomeen tulevia muutoksentekijöitä ja oman alansa vaikuttajia. Suomen Kulttuurirahasto ja KAUTE-säätiö rahoittavat suomalaisen stipendiaattiohjelman vuosina 2018–2020. Tänä vuonna suomalaisille nuorille tarjotaan neljä paikkaa, joista Kulttuurirahasto rahoittaa kaksi.
Haku ohjelmaan tapahtuu 17.2.–31.3.2020 foorumin verkkosivuilla osoitteessa forumalpbach.fi/
European Forum Alpbach on perustettu vuonna 1945 luomaan uutta suuntaa sodan raunioista toipuvalle Euroopalle ja edistämään rauhanomaista vuorovaikutusta. Suomalaisia puhujia foorumissa ovat olleet mm. presidentit Martti Ahtisaari ja Tarja Halonen, useat ministerit ja suurlähettiläät.
Palkinnon luovuttivat Suomen Kulttuurirahaston hallituksen puheenjohtaja Jari Sokka ja palkintolautakunnan jäsen, baletin taiteellinen johtaja Madeleine Onne. Palkintolautakuntaan kuuluvat Onnen lisäksi Suomen kansallisoopperan ja -baletin pääjohtaja Gita Kadambi jahallituksen puheenjohtaja Leena Niemistö.
Palkintolautakunnan perustelujen mukaan Linda Haakana on tehnyt pitkän ja menestyksekkään uran Kansallisbaletissa tanssien suvereenisti niin klassisissa balettiteoksissa kuin nykytanssiteoksissakin. Hän on poikkeuksellinen artisti, joka erityisen intensiivisellä esiintymisellään vetää katsojan mukaan. Palkinnon saaja jakaa auliisti tietotaitoaan ja kokemuksiaan kollegoilleen ja toimii esikuvana suomalaisten tanssijoiden uudelle sukupolvelle.
Linda Haakana kiinnitettiin Suomen kansallisbalettiin vuonna 2002, hänet nimitettiin solistitanssijaksi vuonna 2013 ja ensitanssijaksi vuonna 2014.
Suomen Kulttuurirahaston Edvard Fazer -palkinto on jaettu Kansallisoopperassa vuodesta 1984 lähtien, tänä vuonna 18. kertaa. Palkinnon ovat aiemmin saaneet tanssijat Aku Ahjolinna, Ulrika Hallberg, Maija Hänninen, Tommi Kitti, Jarkko Niininen, Juha Kirjonen, Barbora Kohoutková, Minna Tervamäki, Jaakko Eerola, Carolina Agüero, Timo Kokkonen, Nicholas Ziegler, Salla Eerola, Tiina Myllymäki, Samuli Poutanen, Michal Krčmář, Eun-Ji Ha sekä koko Suomen kansallisbaletti, joka palkittiin ryhmänä vuonna 1994.
Suomen Kulttuurirahaston Edvard Fazer -palkinto
Suomen Kulttuurirahaston Edvard Fazer -palkinto on kiertopalkinto, joka myönnetään joka toinen vuosi parhaasta Suomen kansallisbaletin piirissä tapahtuneesta tanssitaidetta edistävästä suorituksesta. Edvard Fazer -palkinto perustettiin Suomen kansallisoopperan baletin 60-vuotisjuhlavuonna 1982 ja se myönnettiin ensimmäisen kerran 1984. Palkinto on kauppaneuvos ja rouva Roger Lindbergin lahjoittama hopeamalja, jonka Suomen kansallisoopperan henkilökunta lahjoitti silloiselle johtajalleen Edvard Fazerille hänen 70-vuotispäivänään vuonna 1931. Vuonna 1996 Fazerin musiikkisäätiö siirsi varansa Suomen Kulttuurirahastolle, jolloin perustettiin Fazerin musiikkirahasto. Tässä yhteydessä myös palkinnon nimeksi tuli Suomen Kulttuurirahaston Edvard Fazer -palkinto. Fazerin musiikkirahasto on nykyisin Roger Lindbergin musiikkirahasto, ja sen tarkoituksena on tukea suomalaista säveltaidetta ja jatkaa myös Edvard Fazerin nimeä kantavan palkinnon myöntämisperinnettä.
Töiden esille saaminen galleriassa on merkittävä etappi jokaiselle uransa alussa olevalle taiteilijalle, mutta näyttelyprojekti voi olla myös yllättävä stressin aiheuttaja. Teosten valmiiksi saattamisessa saattaa vierähtää kokonainen vuosi, mutta kun näyttely on ohi, työn tulos tuntuu katoavan kuin savuna ilmaan.
Andrea Coyotzi Borja Meksikossa. Kuva: Patricia Borja Osorio
– Töiden myyminen on usein haastavaa, ja näyttelyn jälkeen teoksille on vaikea löytää säilytyspaikkaa, sillä harvalla nuorella taiteilijalla on varaa pitää studiota tai vuokrata varastotilaa, kertoo Andrea Coyotzi Borja, Meksikosta Suomeen muuttanut taiteilija ja Aalto-yliopiston tohtorikoulutettava.
Kun Coyotzi Borja pohti aihetta kollegansa Farbod Fakharzadehin kanssa, heille syntyi ajatus. Jos taideteokset kerättäisiin yhteen suureen tilaan, ne saisivat uuden mahdollisuuden tulla nähdyiksi. Suuri yleisö, kanssataiteilijat, kuraattorit ja keräilijät voisivat vierailla tilassa tai tutustua teoksiin verkkosivuilla. Konsepti sai nimekseen Taidekirppis viitaten tapaan, jolla teokset näyttelyn jälkeen kierrätetään.
Puuttuva linkki
Taidekirppis käynnistyy maaliskuussa 2020 ja myönnetty rahoitus mahdollistaa projektin toteutuksen yhden vuoden ajan. Apurahan turvin Coyotzi Borja ja Fakharzadeh ylläpitävät tilaa ja verkkosivuja, hankkivat teoksille kuljetuksen, päivittävät sosiaalista mediaa ja järjestävät taiteilijoille avoimia hakuja.
Suunnitelmissa on myös palkata mukaan ulkopuolisia kuraattoreita, jotka saavat vapaat kädet työstää yleisölle avoimia projekteja kokoelman parissa. Jos joku haluaa ostaa taideteoksen, he voivat olla suoraan yhteydessä taiteilijaan, mutta Fakharzadeh ja Coyotzi Borja korostavat, että teosmyynti ei ole heidän ensisijainen päämääränsä, eikä projektilla tavoitella voittoa. Sen sijaan he haluavat luoda kotimaisten, nousevien taiteilijoiden näyttelyistä sekä teoksista koostuvan kokoelman, joka arkistoidaan myöhempää käyttöä varten.
– Taidetta tai mitä tahansa muuta ilmiötä on saatava tarkastella historiallisessa kontekstissa, jotta se saa merkityksen – saatavilla oleva tieto tuntuu kuitenkin hieman hajanaiselta. Tärkeä osa projektiamme onkin koota yhteen fyysinen ja digitaalinen arkisto, jota tarkastelemalla voi havainnoida mitä alalla on tapahtunut, mitä tapahtuu nyt, ja mitä tulevaisuudessa tulee mahdollisesti tapahtumaan, Fakharzadeh kertoo.
Ajankohtaisten aiheiden äärellä
Projektin yksi keskeisistä tavoitteista on tekijöiden mukaan antaa tilaa uusille näkemyksille sekä keskustelulle, ja pohtia kriittisesti taidekentän epäkohtia. Fakharzadeh huomauttaa, että suuri osa nuorista taiteilijoista kamppailee toimeentulon kanssa, eivätkä he usein saa työstään ansaitsemaansa palkkiota. Vaikeuksista huolimatta he ovat päättäneet omistaa elämänsä taiteelle.
– Nykytaide ei aina perustu markkinatalouteen, eivätkä nuoret taiteilijat välttämättä ota huomioon sitä, kuinka he voivat ansaita taiteen avulla. Olisi hyvä olla olemassa vaihtoehtoisia tapoja, jotka huomioivat paremmin niiden ihmisten hyvinvoinnin, joiden elämästä on kyse. Taiteentekijöilläkin saattaa olla perhe elätettävänä ja asuntolaina maksettavana, Fakharzadeh toteaa.
Sekä Coyotzi Borja että Fakharzadeh odottavat innokkaina, millaiseksi heidän yhteinen projektinsa muotoutuu ja millaista palautetta se tulee saamaan. Heidän toiveenaan on muuttaa asioita parempaan suuntaan.
– Ensin tämä oli pelkkä idea ja apurahan myötä siitä tulee konkreettinen projekti. Minua motivoi ajatus, että voin tehdä jotain asioille, jotka turhauttavat minua, Fakharzadeh tiivistää.
Hankkeissa selvitettiin, kuinka paljon asiantuntijoita käytetään ministeriöiden valmistelutyöryhmien jäseninä, millä tavoin tutkitun tiedon käyttö näkyy kriminaalipolitiikkaan liittyvän lainsäädännön valmistelussa, miten tiedontuotanto on ohjannut suomalaisia yhteisöverouudistuksia, miten ympäristötieto välittyy maakuntakaavoitukseen sekä millainen tieto hyväksytään osaksi päätöksentekoa.
Professori Anne Holli ja tutkija Saara Turkka Helsingin yliopistosta havaitsivat, että Suomen suunta tutkijaedustuksen suhteen ministeriöiden työryhmävalmistelussa on ollut päinvastainen kuin Norjassa, jossa on havaittu komiteoiden tieteellistymistä. Suomessa tutkijoiden osuus laajapohjaisissa valmistelutyöryhmissä on vähentynyt ja heidän asemansa niissä on heikentynyt erityisesti 2010-luvun mittaan.
Kriminaalipoliittista lakihankkeiden valmistelua Turun yliopistossa tutkineet erikoistutkija Maija Helminen, tutkija Susanna Lundell ja professori Anne Alvesalo-Kuusi kiinnittivät huomiota mm. siihen, että naistutkijat pääsivät hyvin harvoin mukaan lakihankkeiden valmisteluun.
Helsingin yliopiston professori Heikki Hiilamo työryhmineen havaitsi, että yhteisöverouudistuksissa käytettävät asiantuntijat ovat vaihtuneet juristeista taloustieteilijöiksi 1990-luvulta 2010-luvulle tultaessa. Taloustieteen roolin korostuminen toi mukanaan talousteoreettiset käyttäytymisoletukset, joita alettiin soveltaa veropoliittiseen tiedontuotantoon myös Suomessa. Näitä taustaoletuksia ja niiden merkitystä ei kuitenkaan julkisessa keskustelussa usein ymmärretty, mikä paradoksaalisesti heikensi politiikan näyttöperusteisuutta.
Tutkitun ympäristötiedon käyttö maakuntakaavoituksessa on muuttunut merkittävästi viimeisten 20 vuoden aikana. Olennaisimmat muutokset liittyvät tiedon määrän ja kompleksisuuden hallintaan. Tutkittuun tietoon viitataan määrällisesti enemmän kuin aiemmin, mutta samaan aikaan keskeiset ratkaisut perustuvat merkittävässä määrin väittämiin, joiden alkuperää ei voida jäljittää. Tutkittu tieto piiloutuu hybriditietoon ja uusiin tiedon käsittelyn menetelmiin kuten malleihin, raportoivat tutkija Aino Rekola ja ryhmäpäällikkö Riikka Paloniemi Suomen Ympäristökeskuksesta.
Mistäpolitiikan sisältöihin vaikuttavat ideat ovat oikeastaan peräisin? Kenen tuottamat ideat valikoituvat päätöksentekoon Suomessa ja miksi? Näitä kysymyksiä selvitti Helsingin yliopiston tutkimusjohtaja Ville-Pekka Sorsa yhdessä väitöskirjatutkijoiden Antti Alajan ja Joel Kaitilan kanssa.
Kulttuurirahasto sai lokakuun haussa yhteensä 8 800 hakemusta, viisisataa enemmän kuin viime vuonna. Kalevalan päivän aattona Rahasto jakaa 24 miljoonaa euroa; toimintavuoden koko jako on yhteensä 44 miljoonaa.
Kokovuotisia työskentelyapurahoja jaetaan nyt yhteensä 439, tieteeseen 285 ja taiteeseen 154. Monivuotisia apurahoja myönnetään tänä vuonna ennätysmäärä, yhteensä 72 lähes 3,4 miljoonan euron arvosta. Kaksivuotisia apurahoja on 34, kolmivuotisia 21 ja nelivuotisia 17.
– Rahaston uuden strategian selkein johtopäätös apurahatoiminnassa on ollut kasvattaa pitkäjänteistä tieteellisen ja taiteellisen työskentelyn tukea, sanoo hallituksen puheenjohtaja Jari Sokka.
Lisäksi Rahasto myönsi 40 tohtorikoulutettavan yhteisrahoitus -apurahaa, jossa apurahan voi yhdistää palkalliseen työsuhteeseen yliopiston tai muun tutkimuslaitoksen kanssa.
– Tätä tukimuotoa haluamme yhä kasvattaa. Tällöin apurahakausi pitenee kaksinkertaiseksi eli esimerkiksi kaksivuotisella apurahalla saadaan parhaimmillaan aikaan tohtorintutkinnon edellyttämä nelivuotinen rahoitus – lisäksi tukimuoto on saajalle todennäköisesti nettotuloiltaan kannattavin, Sokka toteaa.
Näppäritoiminnalle taiteen isoin apuraha
Näppärit areenalla. Kuva: Krista Järvelä
Taiteen suurimman apurahan saa Kansanmusiikki-instituutti ry Kaustiselta Näppäritoiminnan kehittämishankkeeseen, 215 000 euroa. Näppäripedagogiikka on kaustislaisen muusikko ja musiikkipedagogi Mauno Järvelän luoma lasten ja nuorten musiikkikasvatusmenetelmä. Näppäreissä kaikenikäiset ja -tasoiset lapset ja nuoret soittavat ja laulavat yhdessä kansanmusiikkipohjaista ohjelmistoa sekä varta vasten sävellettyjä näppärilauluja. Nyt rahoitettava hanke koostuu kolmesta osiosta: Näppäriopiston toiminnan käynnistäminen, näppäritoiminnan lyhytkurssien levittäminen sekä näppärimateriaalin ja -soittimiston kehittäminen.
Mauno Järvelä iloitsee päätöksestä:
– Näen avustuksen tunnustuksena ja tukena yhteisölliselle ja aktiiviselle musiikkisuhteelle ja paikallisperinteiden nostamiselle kunniaan. Niitä olemme vieneet Näppäreissä pitkäjänteisesti eteenpäin. Avustus mahdollistaa näppäripedagogiikan vaikuttavuuden nostamisen uudelle tasolle. Entistä useampi lapsi ja nuori pääsee mukaan yhteisölliseen näppärimusisointiin, ja myös entistä useampi soitonopettaja ja musiikkipedagogi pääsee tutustumaan näppäritouhuun ja toivottavasti vähintään poimimaan siitä virikkeitä päivittäiseen työhönsä.
Kemijoen kulttuurituki ry Rovaniemeltä saa 150 000 euroa Karvalakkioopperan tuottamiseen yhteistyössä Lapin kamariorkesterin kanssa. Karvalakkiooppera on monimediainen teos, jossa taiteellinen ja dokumentaarinen aines yhdistyvät kokonaisvaltaiseksi musiikkidraamalliseksi teokseksi. Ooppera nostaa esiin Kemijoen patoamisen vuonna 1948 ja sitä seuranneet käsittelyt eri oikeusasteissa. Se käsittelee kysymystä syyllisyydestä ja anteeksiannosta.
– SKR:n myöntämä tuki mahdollistaa yhdistykselle vuoden 1979 karvalakkilähetystöstä kertovan oopperan tuotantopäätöksen tekemisen sekä voimavarojen keskittämisen sisällöntuotantoon ja tuotannollisen yhteistyöverkoston vahvistamiseen, Kemijoen kulttuurituki ry:n hallituksen puheenjohtaja Olli Tiuraniemi kertoo.
Aiheeltaan Karvalakkiooppera on koskettava kertomus Lapin sodanjälkeisestä todellisuudesta. Teos läpivalaisee valtiota, valtaa sekä luonnon ja pienen ihmisen osaa valtiokoneen rattaissa. Aihe on ajankohtainen edelleen.
– Kemijoen lohi odottaa vieläkin polkuaan joen yläjuoksulle, Tiuraniemi muistuttaa.
Glims & Gloms tanssiteatterin kannatusyhdistys ry Espoosta saa Kauppakeskusteatterin toiminnan laajentamiseen 110 000 euroa. Kauppakeskusteatteri on Glims & Glomsin ideoima ja konseptoima pop up -kiertueteatteri, joka tarjoaa koko perheen teatteriesityksiä helposti saavutettavasti. Nyt rahoitettavan hankkeen aikana volyymia kasvatetaan nykyisestä kahdesta kauppakeskuksesta kuuteen kauppakeskukseen vuodessa. Kauppakeskusteatterin ohjelmistossa on 7-9 eri teosta vuosina 2020-23. Teatterissa järjestetään esitysten lisäksi työpajoja, joissa lapset ja nuoret pääsevät kokeilemaan esittävän taiteen tekemistä.
– Kauppakeskusteatteri ottaa haltuun tyhjiä liiketiloja eri puolilla Suomea ja tarjoaa korkeatasoisia, innostavia ensikosketuksia esittävään taiteeseen muutamasta viikosta kuukauteen kestävien sesonkien ajaksi, tuottaja Heidi Yli-Yrjänäinen kertoo.
– Olemme iloisia ja kiitollisia, että Suomen Kulttuurirahasto tunnisti Kauppakeskusteatterin mahdollisuudet koko perheelle suunnatun esitystoimintamme tuottamisessa ja jakelussa. Ohjelmistomme hyppii yli kielimuurien ja synnyttää yhteisöllisyyttä kaupallisiin ympäristöihin. Tuomme teatterin lähelle asukkaiden arkea, helposti saavutettavaksi.
Taidetta hoitolaitoksiin -apurahoja eri puolille Suomea
Taiteen aloilla jaetaan Taidetta hoitolaitoksiin -apurahoja kaikkiaan 15, yhteissummaltaan 360 000 euroa. Tukimuodon tavoitteena on edistää kulttuurista yhdenvertaisuutta ja parantaa erityistä tukea tai hoitoa tarvitsevien ihmisten elämänlaatua taiteen keinoin.
Suurimman Taidetta hoitolaitoksiin -apurahan saa Kulttuurikeskus PiiPoon kannatusyhdistys ry Tampereelta, 75 000 euroa. Taidetta lähelle -hankkeessa selvitetään, mitä esteitä on olemassa taiteen viemiselle ja vastaanottamiselle asumis- ja hoiva- sekä sote -palveluympäristöihin, ja kokeillaan myös ratkaisuja, miten eri taidelaitokset ja sote-toimijat voivat toimia entistä paremmin yhdessä.
Taidetta hoitolaitoksiin -apurahoja saivat lisäksi mm. seuraavat: Sirkustaiteilija-pedagogi Linda Kulmala ja sirkustaiteilija-pedagogi Marianne Vaalimaa Turusta saavat 11 500 euroa sirkusesityksen toteuttamiseen Turun seudun vanhainkodeissa, teatteri-ilmaisun ohjaaja AMK Aapo Repo Mikkelistä saa 19 500 euroa esineteatteriformaatin valmistamiseen sairaaloiden lastenosastoille, ja Monitaideyhdistys Piste ry Rovaniemeltä saa 58 000 euroa vammaisyhteisöjen taidetoimintaan ja sote- ja taidealojen yhteiskehittämiseen Lapissa.
Miljoonan euron lisärahoitus
Helsingin yliopiston professori Martin Romantschuk Lahden kauppahallissa. Kuva: Tami Kiuru
Rahasto julkisti lokakuun hakukierroksella haettavaksi miljoonan euron lisärahoituksen tulevaisuuden energiamarkkinoita ja/tai teknologian murrosta käsitteleviin tutkimuksiin. Tätä haki yhteensä 65 hakijaa, käytännössä tutkimusryhmiä. Hakemukset jakautuvat useammalle tieteen alalle yhteenlasketun hakusumman ollessa yli 13 milj. euroa.
Apuraha myönnettiin kuudelle hakijalle. Professori Martin Romantschuk ja Etsivät-työryhmä saivat 240 000 euroa elintarviketeollisuuden sivuvirtojen hyötykäyttöä käsittelevään tutkimukseen. Tekn. tohtori Leena Ukkonen ja työryhmä saivat niin ikään 240 000 euroa langattomia biosensoreita Parkinsonin taudin lääkehoitovasteen seurannassa käsittelevään tutkimukseen. Professori Matti Liski ja työryhmä taas saivat 225 000 euroa maailmanlaajuisen energiamurroksen markkinavaikutuksia käsittelevään tutkimukseen.
Kahdeksan Eminentia-apurahaa
Kulttuurirahaston Eminentia-apurahat on tarkoitettu tieteellisen tai taiteellisen elämäntyön ja siitä saadun kokemuksen pohdiskelevaan työstämiseen, tieteiden- tai taiteidenvälisyyden edistämiseen tai aloitteelliseen työskentelyyn kulttuurin yhteiskunnallisen merkityksen lisäämiseksi.
– Eminentia-apurahat ovat mahdollisuus osoittaa arvostusta pitkän uran tehneille, varttuneille tieteen ja taiteen ammattilaisille, toteaa Jari Sokka.
Tänä vuonna Rahasto myönsi kahdeksan 25 000 euron suuruista Eminentiaa. Niiden saajat ovat: kuvataiteilija Marjatta Hanhijoki, professori emeritus Simo Heininen, kirjailija Riitta Jalonen, fil. tohtori, intendentti Kaisa Koivisto, säveltäjä, muusikko Eero Koivistoinen, professori emerita Pirkko Moisala, kuvanveistäjä Veikko Nuutinen ja professori emerita Anna-Maija Ylimaula.
Kilpailu entistä kovempaa
Tieteen osuus jaetuista apurahoista on 53 % ja taiteen 47 %. Tieteen apurahoissa väitöskirjatyön osuus on 31 %, tutkimuksen 11 % ja post doc -tutkimuksen 9 %. Tieteen hakijamäärä kasvoi tänä vuonna lähes neljällä sadalla ollen yhteensä noin 3 600. Taiteen apurahoissa 35 % menee taiteelliseen työskentelyyn ja 9 % tapahtuman järjestämiseen. Taiteen hakijamäärä nousi hieman yli sadalla ollen yhteensä 5 200.
Lisääntyneistä jakovaroista huolimatta kilpailu apurahoista on entistä kovempaa. Vain noin 9 % hakemussummasta voitiin rahoittaa (viime vuonna yli 10 %). Läpimenoprosentit ovat tieteessä ja taiteessa kokonaisuutena lähes yhtä tiukat, vaikka aloittain on eroja Kulttuurirahaston saamien lahjoitusten takia.
– Nimikkorahastojen takia säveltaiteissa rahoituspaine on jonkin verran helpompi kuin vaikkapa kuvataiteissa, kertoo yliasiamies Antti Arjava.
Kaikista apurahansaajista naisten osuus on nyt 59 % (hakijoista 58 %). Ulkomaan kansalaisten osuus hakijoista on 11 % ja apurahoista 10 %. Lokakuun hakukierroksen perusteella apurahoja jaettiin noin sadan kunnan alueelle Suomessa; maakuntarahastojen apurahat jaetaan myöhemmin keväällä tammikuun hakukierroksen perusteella.
