Hae sivustolta

Aloita hakeminen kirjoittamalla hakusana. Haku ymmärtää synonyymit, välilyönnit ja eri taivutusmuodot. Ennakoiva toiminto ehdottaa hakusanoja kirjoittaessasi.
Hae sivustolta
Tiede ja taide
Ohjeet Yhteystiedot

Hoidetaanko nivelrikkoa tulevaisuudessa geenieditoinnin avulla?

Teksti ja kuvat: Laura Iisalo

Gonçalo Barreto työskentelee Helsingin Yliopistossa osana Kari Eklundin johtamaa reumasairauksien laboratoriotyöryhmää.

Nivelrikko on maailman yleisin nivelsairaus, jota sairastaa jopa 20 prosenttia väestöstä. Sairauteen liittyy paljon terveydellisiä haittoja, ja se johtaa usein ennenaikaiseen eläköitymiseen.  

Tämänhetkiset nivelrikon hoitokeinot ovat rajalliset. Hoidossa voidaan käyttää muun muassa ei-steroidisia tulehduskipulääkkeitä. Vaurioitunut rustoalue voidaan korjata täyttämällä se biomateriaalisella täyteaineella, ja pitkälle edenneessä nivelrikossa nivel korvataan tekonivelellä. Hoitomuotoihin voi liittyä myös haittavaikutuksia kuten riski saada infektioita ja jopa lisääntynyt kuolleisuus. Lisäksi niistä aiheutuu julkiselle terveydenhuollolle merkittäviä kustannuksia.

– Nivelrikkoa on yleisesti pidetty ikääntyneiden ja ylipainoisten sairautena, ja on ajateltu että nivelrikko johtuu nivelen käytön aiheuttamasta kulumisesta. Näin ei kuitenkaan ole, vaan nivelrikon syntyyn vaikuttavat monet tekijät.  Koska sairautta ei tunneta riittävän hyvin, hoitokeinotkin ovat rajallisia, toteaa tohtoritutkija Gonçalo Barreto Helsingin yliopiston reuma- ja tulehdussairauksien tutkimusyksiköstä.

Alunperin Portugalin Portosta kotoisin oleva Barreto kiinnostui aiheesta opiskellessaan lääketieteen tekniikan maisteriohjelmassa. Hän syvensi ymmärrystään tohtoriopinnoissaan Helsingin yliopistossa, kun hän tutki immunologisten tekijöiden merkitystä nivelrikon synnyssä.

– Tutkimme nivelten tulehtumiseen liittyviä keskeisiä tekijöitä saadaksemme selville sairauden patogeneesin ja löytääksemme biomerkkiaineita taudin aktiivisuuden ja vaikeuden seurantaaan. Niiden avulla on helpompi arvioida potilaan sairauden astetta ja sen kehittymistä, Barreto kertoo.

Nivelrikko ja rustovauriot kulkevat käsi kädessä

Työ on edennyt, ja Barreto pyrkii tällä hetkellä selvittämään, voisiko nivelrikon hoidossa hyödyntää geenieditointia. Tutkimushanke on osittain Suomen Kulttuurirahaston rahoittama.

– Tiedämme nyt, että tietyt geenit ja molekyylit ovat tärkeässä asemassa, kun sairautta pyritään ennaltaehkäisemään ja hoitamaan. Käytämme tunnettua geenieditointitekniikkaa nimeltä CRISPR-Cas9, jonka avulla pystymme muokkaamaan valitsemaamme geeniä ja myös estämään sen toiminnan, hän kertoo.

Nivelrikko ja rustovaurio kulkevat käsi kädessä, joten on tärkeää hoitaa molempia. Nivelrikkopotilailla esiintyy aina rustovaurioita ja toisaalta hoitamaton rustovaurio kehittyy ajan kuluessa nivelrikoksi.

”Eräs tapa estää tulehdusta aiheuttavien aineiden vaikutuksia on poistaa geenieditoinnin avulla rustosoluista reseptori, joihin tulehdusta aiheuttavat aineet sitoutuvat.”

– Ruston rikkoontuessa siitä irtoaa osasia, joiden tiedetään aiheuttavan tulehdusreaktiota. Yritämme estää tulehdusreaktion synnyn solutasolla estämällä näiden tulehdusta aiheuttavien aineiden vaikutuksia. Eräs tapa tehdä tämä on poistaa geenieditoinnin avulla rustosoluista reseptori, joihin tulehdusta aiheuttavat aineet sitoutuvat. Näin voimme vain yhteen molekyyliin vaikuttamalla vähentää tulehdusta, joka puolestaan aiheuttaa ruston heikkenemistä ja edistää nivelrikon kehittymistä, Barreto selittää. 

Geenieditointia hyödyntämällä voidaan pienentää useita riskitekijöitä

Gonçalo Barreto työskentelee Helsingin Yliopistossa osana Kari Eklundin johtamaa reumasairauksien laboratoriotyöryhmää. Kuvassa laboratoriovälineitä.

Geenieditointia hyödyntämällä saattaa olla mahdollista yksinkertaistaa nykyinen kahden hoitovaiheen leikkaus, jossa potilaalta otettuja rustosoluja manipuloidaan laboratoriossa, jonka jälkeen käsitellyt solut siirretään takaisin potilaalle uudessa leikkauksessa.

– Geenieditoitu, allogeeninen rusto on valmista käytettäväksi, joten meidän ei tarvitse kuin sekoittaa solut hydrogeeliin ja antaa pistoshoito potilaalle leikkaussalissa. Menetelmään liittyy huomattavasti vähemmän riskejä kuin nykyiseen kahden leikkauksen metodiin, Barreto sanoo.

Barreto työryhmineen pyrkii osoittamaan ensin soluviljelmissä, että rustokudosta voidaan suojata vähentämällä tulehdusta, ja jos menetelmä toimii, sitä testataan seuraavaksi koe-eläimillä, ja lopuksi ihmisillä.

– Mikäli tutkimuksemme osoittaa, että tulehdusta vähentämällä voidaan suojata rustokudosta, se saattaa mahdollistaa samantapaiset, geenieditointia hyödyntävät lähestymistavat nivelrikon lisäksi myös tulehduksellisten nivelsairauksien, kuten nivelreuman, hoidossa. Olemme vielä alkuvaiheessa, mutta tähänastiset tulokset ovat hyvin lupaavia.

Tohtoritutkija Goncalo Barreto sai 30 000 euron apurahan vuonna 2020 geenieditointia nivelrikon hoidossa käsittelevään väitöksen jälkeiseen tutkimukseen.

Elokuun haun liikkuvuusapurahat 41 taiteilijalle

Elokuun haun suurimmat, 10 000 euron apurahat jaettiin kahdelle hakijaryhmälle. Tanssitaiteilijat Maria Nurmela ja Ville Oinonen saivat apurahan ”The Days” -nykytanssiteoksen esitys- ja työpajakiertueisiin Isossa-Britanniassa ja Kanadassa. Projektin keskiössä on korkealaatuinen nykytanssiteos, yleisötyö ja työpajatoiminta, joka on suunnattu etenkin tanssitaiteesta kiinnostuneille senioreille.

Toinen 10 000 euron apuraha myönnettiin Osuuskunta Kirjasin osk:lle runouden suomentajille suunnatun residenssin kuluihin Artestudio Ginestressä Assisissa, Italiassa.

Tukea muun muassa dokumenttielokuvalle ja monitaiteelliselle installaatiolle

Elokuvaohjaaja Erika Haavisto sai liikkuvuusapurahan Like a Virgin -dokumenttielokuvan kuvausmatkaan Yhdysvalloissa. Kuva: Erika Haavisto

Elokuvaohjaaja Erika Haavisto

Elokuvaohjaaja Erika Haavisto sai 4 000 euron apurahan ”Like a Virgin” -dokumenttielokuvan kuvausmatkaan Yhdysvalloissa. Dokumentin tarkoituksena on selvittää, muokkaammeko me digideittailua määrittävät algoritmit itse, vai muokkaavatko ne meitä. Liikkuvuusapurahan turvin Haavisto lähtee haastattelemaan Kaliforniaan deittailualgoritmin luojia ja asiantuntijoita, jotka jakavat laajempaa ymmärrystä deittisovellusbisneksestä.

– Koronarajoitteiden vaikutusta sinkkujen elämään on nostettu mediassa esille säännöllisesti. Tuntuu kohtalolta tehdä tätä elokuvaa vuonna, jolloin deittisovellusten käyttö on tärkeässä asemassa ihmiskontaktien ollessa minimissä, Haavisto toteaa.

Henriikka Pöllänen työryhmineen sai 6 100 euroa Tatinis Art Show 2021 -taidemessuille osallistumiseen Singaporessa.

– Liikkuvuusapuraha tuo rahallista ja henkistä kannustusta asioiden eteenpäin viemiseen sekä motivoi jatkamaan tavoitteellista taiteellista työskentelyä, Pöllänen lausuu. ”Pyhä Metsä” on neljän taiteilijan toteuttama teos, jossa Luca Delgadon maalaukset, Suvi Parrillan videoprojisoinnit, Riina Salmen tekstiiliteokset ja Henriikka Pölläsen lasiveistokset käsittelevät metsää tilana sekä sen monimuotoista merkitystä ja taiteilijoiden henkilökohtaista kokemusta siitä.

Matkustamisen epävarmuus luo haasteita hankkeiden toteutukselle

Säveltäjä Osmo Tapio Räihälä sai liikkuvuusapurahan Pragma-kamariorkesteriteoksen kantaesitykseen Nuova consonanza -festivaalilla Roomassa. Kuva: Stella Reismaa

Osmo Tapio Räihälä. Kuva: Stella Reismaa

Liikkuvuusapurahalla rahoitettavia kuluja voivat olla esimerkiksi residenssityöskentelyyn, festivaaliosallistumisiin, näyttelyprojekteihin ja kansainvälisiin yhteishankkeisiin liittyvät matkat. Sen vuoksi suuri osa myönnettävistä apurahoista on pienempiä, 2 000 – 3 000 euron summia.

Säveltäjä Osmo Tapio Räihälä sai 2 200 euron apurahan Pragma-kamariorkesteriteoksen kantaesitykseen Nuova consonanza -festivaalilla Roomassa.

– Koska haluan olla yhteydessä esittäjään, tarkoitukseni on oleskella Roomassa hieman pidempään. On sanomattakin selvää, että koronavirus nostattaa ohimolle ylimääräisiä hikikarpaloita matkaa valmistellessa. Emme tiedä, kuinka tauti Italiassa etenee. Elän toivossa, että asiat järjestyvät, Räihälä sanoo.

Räihälä on koronan takia joutunut perumaan tärkeän kantaesityksen kotimaassa ja useita ulkomaisia esityksiä.

– Minun on matkani aikana tarkoitus hahmotella linjat toisellekin Italiasta tulevalle tilausteokselle ja tavata kappaleen tulevat esittäjät. Kaiken kaikkiaan matka on siis minulle hyvin tärkeä, Roomassa on useampia kärpäsiä lätkittävänä, Räihälä sanoo toiveikkaana matkan toteutumisesta.

Pandemiaan liittyvät huolet koskevat montaa muutakin taiteilijaa, epävarmuus tulevista esityksistä ahdistaa edelleen.

Elokuvaohjaaja Joonas Rutanen sai liikkuvuusapurahan kehorytmiikkaa ja dubstep-tanssia käsittelevän lyhytkomediaelokuvan suunnittelu- ja harjoitustyöhön Pariisissa.

Elokuvaohjaaja Joonas Rutanen. Kuva: Aura Saarikoski

– Elävän kehorytmiikkateoksen yhdistäminen tanssikoreografeihin teini-ikäisten näyttelijöiden kanssa on valtava haaste ja harjoitustyö vaatii tarkkaa suunnitelmallisuutta. Pandemiatilanne tuo oman lisänsä jo valmiiksi vaativan lyhytelokuvan kehitystyöhön, kertoo elokuvaohjaaja Joonas Rutanen, jonka työryhmälle myönnettiin 5 000 euron apuraha kehorytmiikkaa ja dubstep-tanssia käsittelevän lyhytkomediaelokuvan suunnittelu- ja harjoitustyöhön Pariisissa.

Toistaiseksi kahden maan välinen työskentely on jouduttu järjestämään videopuheluiden varaan, mutta toiveena on, että harjoitukset nuorten kanssa voitaisiin käynnistää asteittain ensi talven ja kevään aikana.

–  Ohjaajana itse odotan jo aikaa, jolloin pääsemme kasvokkain samaan pöytään ranskalaisen työryhmän välillä. Taidetta tehdessä henkilökohtainen yhteys, yhteisen siteen ja luottamuksen muodostuminen tekijöiden välille on äärimmäisen tärkeää. Aivan kaikkea ei videopuheluilla voi korvata, Rutanen toteaa.

Kulttuurirahaston liikkuvuusapurahoja voi hakea kaksi kertaa vuodessa, Maaliskuun ja Elokuun hauissa. Kaikki vuonna 2020 myönnetyt liikkuvuusapurahat löydät täältä. Valitse pudotusvalikosta erillishaut ja liikkuvuusapurahat.

Kuudesluokkalaiset testaamaan tiedettä

Tiedetestaajat-logo

Jotta tieteeseen pohjautuvaa päätöksentekoa ja tieteellistä lukutaitoa voidaan edistää̈ yksilön ja yhteiskunnan tasolla, positiivinen suhtautuminen tieteeseen ja tutkijoihin olisi hyvä saada osaksi ihmisten arvoja ja ajattelutapaa. Hyvään alkuun päästään tarjoamalla lapsille korkeatasoista tiedekasvatusta ja ikäryhmälle räätälöityjä, elämyksellisiä kohtaamisia samaistuttavien tutkijoiden kanssa.

– Tämän päivän lapset tarvitsevat entistä enemmän ymmärrystä siitä, miten teknologisoituva yhteiskunta, luonto ja ympäristö toimivat. Myös kyky kriittiseen ajatteluun ja tiedontarkasteluun sekä taito sopeuttaa omaa toimintaa saadun tiedon perusteella ovat entistä tärkeämpiä ominaisuuksia. Näiden taitojen tärkeys tulee korostumaan, kun esimerkiksi ilmastonmuutoksen vaikutukset voimistuvat tulevien vuosikymmenten aikana, sanoo Opettajankoulutuslaitoksen apulaisprofessori Terhi Mäntylä Jyväskylästä.

– Suora ja innostava vuorovaikutus tutkijoiden ja tieteentekijöiden kanssa voi parantaa oppilaiden tietämystä ja ymmärrystä tieteestä sekä lisätä kiinnostusta tieteellistä uraa ja korkeakouluopintoja kohtaan, professori Mirjamaija Mikkilä-Erdman Turun yliopiston Opettajankoulutuslaitokselta arvioi.

Lasten ja nuorten kotitausta vaikuttaa vahvasti siihen, ovatko he kiinnostuneita tieteestä ja osallistuvatko he tiedetoimintaan vapaa-ajallaan.

Vaikka tietoa on tarjolla, sen tarjoaminen tasapuolisesti ja kaikille on haastavaa. Lasten ja nuorten kotitausta vaikuttaa vahvasti siihen, ovatko he kiinnostuneita tieteestä ja osallistuvatko he tiedetoimintaan vapaa-ajallaan. Kauempana yliopistoista, tiedekeskuksista ja muista tiedekasvatusta tarjoavista yksiköistä sijaitsevien koulujen oppilailla ei ole samanlaista mahdollisuutta päästä kosketuksiin yliopistojen tai niissä työskentelevien ihmisten kanssa esimerkiksi kuljetuskustannusten vuoksi.

– Kulttuurirahaston, Suomen lastenkulttuurikeskusten liiton ja Svenska kulturfondenin yhteinen Taidetestaajat-hanke on ollut menestys. Taidetestaajat eli liki täydet kolme ikäluokkaa kahdeksasluokkalaisia on päässyt kulttuurikohteisiin kuten museoihin, konsertteihin, teattereihin ja tanssiesityksiin ja saanut ehkä virikkeen uusiinkin vierailuihin. Tiedetestaajat-pilottihankkeilla kokeilemme, miten vastaava toimisi tieteen puolella, kertoo Kulttuurirahaston puheenjohtaja Jari Sokka.

Uuden hankkeen tavoitteena on saada lapset innostumaan tieteestä ja sen parissa työskentelystä sekä tutustuttaa lapsia tieteellisen tiedon tuottamisen eri vaiheisiin. Hankkeessa myös kehitetään yliopistojen, tiedemuseoiden, tieteen tekijöiden ja koulujen välistä vuorovaikutusta sekä tarjotaan 6.-luokkalaisille mahdollisuus tutustua eri alojen tutkimukseen ja sen yhteiskunnalliseen merkitykseen.

Mikäli koronapandemia ei salli vierailuja, kohtaamiset voidaan järjestää myös verkossa.

Tiedetestaajat-piloteissa koululaisryhmät osallistuvat kevään 2021 aikana tutkijoiden järjestämiin työpajoihin ja tiedevierailuihin sekä tekevät kohtaamisiin liittyviä ennakko- ja lopputehtäviä. Opettajille tämä tehdään mahdollisimman vaivattomaksi rakentamalla toiminta peruskoulujen opetussuunnitelmaan ja ilmiölähtöiseen oppimiseen sopivaksi. Mikäli koronapandemia ei salli vierailuja, kohtaamiset voidaan järjestää myös verkossa.

– Jyväskylän yliopiston pilottiin osallistuu noin 1 200 kuudesluokkalaista sadan kilometrin säteellä Jyväskylän yliopistosta”, Carita Lindstedt-Kareksela bio- ja ympäristötieteiden laitokselta kertoo. Yliopiston eri laitosten ohella myös Jyväskylän kesäyliopisto, Tiedemuseo, LUMA Keski-Suomi ja JYU Wisdom -yhteisö ovat mukana hankkeessa.

– Työpajamme liittyvät paitsi tutkimukseen myös tieteen filosofiaan ja tiedon viemiseen yhteiskunnan tasolle. Tavoitteena on, että osallistujille tulisi mahdollisimman kokonaisvaltainen kuva tieteellisen tiedon tuottamisen prosessista ja siitä miten tiedepohjainen tieto eroaa vaikkapa ns. maalaisjärjestä, Lindstedt-Kareksela tarkentaa.

Turun yliopistossa pilotoinnista vastaa Biodiversitettiyksikön vetämä monitieteinen työryhmä, jossa ovat mukana mm. Turun kauppakorkeakoulu, Lasten yliopisto sekä Lounais-Suomen LUMA-keskus.

– Mukaan pääsee noin 2 000 maakunnan kuudesluokkalaista. Tavoitteena on sytyttää nuorissa kipinä tiedettä kohtaan ja saada heidät siten kiinnostumaan yliopisto-opiskelusta ja jopa tutkijanurasta. Haluamme myös purkaa stereotyyppistä kuvaa kammioissaan yksin puurtavista tutkijoista ja esitellä heidät tavallisina ihmisinä, Henna Rouhiainen Turun yliopistosta kertoo.

Turussa oppilas-tutkijakohtaamisia toteutetaan kolmella eri tavalla. Kampusvierailuissa lapset viettävät päivän yliopistolla työpajoissa. Kouluvierailuissa tutkija pitää oppitunteja koululla ja etäkohtaamisessa lapset seuraavat tutkijan vetämää oppituntia virtuaalisesti. Kaikkia kohtaamisia edeltää opettajan johdolla tehtävä ennakkotyöskentely. Työpajojen vetäjiksi haetaan parhaillaan mahdollisimman monitieteistä ja monipuolista, yleisötoiminnasta ja tiedekasvatuksesta kiinnostunutta tutkija- ja opiskelijajoukkoa.

Yliopistot laativat hankkeen kokemusten pohjalta yhteisen arviointi- ja vaikuttavuustutkimuksen. Hankkeesta syntyy myös Nuorten tiedebarometri, joka on tiedekasvattajille ja medialle suunnattu tiivistelmä 6.-luokkalaisten nuorten tiedekiinnostuksesta ja -asenteista.

Vuoden 2021 loppuun mennessä arvioidaan, toimivatko pilotit pohjana mahdolliselle valtakunnalliselle Tiedetestaajat-hankkeelle, jossa lapset kotipaikasta ja -taustasta riippumatta saisivat henkilökohtaisen kokemuksen tieteen ja akateemisen tutkimuksen maailmasta.

Lisätiedot

www.tiedetestaajat.fi

Suomen Kulttuurirahasto
Viestinnästä vastaava asiamies Annakaisa Tavast
annakaisa.tavast@skr.fi, p. 050 518 5970

Jyväskylän yliopisto, Bio- ja Ympäristötieteiden laitos
Hankekoordinaattori Kristiina Niemi-Kaija, Jyväskylän kesäyliopisto/JYUniorit
kristiina.niemi-kaija@jyu.fi, p. 044 760 3726

Vastuullinen toteuttaja Carita Lindstedt-Kareksela
carita.a.lindstedt@jyu.fi, 040 738 9690

Turun yliopisto, Biodiversiteettiyksikkö
Hankekoordinaattori Henna Rouhiainen
heevro@utu.fi, p. 046 923 7484

Vastuullinen toteuttaja: Pasi Nurmi
pasnurmi@utu.fi, p. 046 922 3017

Ilkka Hammo säveltää Pirkanmaan Kulttuurirahaston cembalolle sooloteoksen

Ilkka Hammo säveltää Pirkanmaan Kulttuurirahaston cembalolle sooloteoksen

Ilkka Hammo säveltää Pirkanmaan Kulttuurirahaston cembalolle sooloteoksen. Kuva: Ville Hautakangas

Rahaston hoitokunta toivoi työhön ensisijaisesti pirkanmaalaista säveltäjää. Vuonna 1983 Kihniössä syntynyt Ilkka Hammo aloitti opintonsa Ylä-Satakunnan musiikkiopistossa ja suoritti sekä kitaransoiton että sävellyksen maisterin tutkinnot Sibelius-Akatemiassa. Nyt hän asuu Tampereella ja opettaa kitaransoittoa Pirkanmaan musiikkiopistossa.

Hammo on monipuolinen säveltäjä, jonka tuotanto on vahvasti keskittynyt instrumentaalisävellyksiin, ja jossa hän tutkii kattavasti eri soitinten ilmaisullisia mahdollisuuksia. Hammon sävellystyylille tunnusomaisia piirteitä ovat musikanttisuus, virtuoosisuus, dramaattiset tunnelataukset ja rytmikkyys. Usein teoksia leimaa myös vahva suunnan tuntu.

– Jotakin todella mielenkiintoista on kyllä odotettavissa, kun perinteisesti vanhan musiikin instrumentille sävelletäänkin ihan uutta musiikkia, uskoo hoitokunnan varapuheenjohtaja Helena Hiilivirta.

Teoksen kantaesitys on Pirkanmaan rahaston vuosijuhlassa toukokuussa 2021.

Tilausteokset ovat Pirkanmaan rahastolle mieluisia, ja viime vuosina niitä on tilattu sekä musiikin että tanssin alalta. Cembaloteos on jatkoa tilausteosten sarjaan, mutta se on myös luonteva tapa tuoda esiin soitinta, josta rahasto on ylpeä.

Pirkanmaan rahasto hankki Kennedy-cembalon viime vuonna Suomen Kulttuurirahaston hallituksen myöntämällä erillisellä rahoituksella. Soitinta lainataan esitystoimintaan esimerkiksi ammattimuusikoille ja festivaaleille, ja sitä käytetään soiton opettamiseen.

Lisätietoja:

Pirkanmaan rahaston asiamies Silja Minkkinen-Poikolainen, p. 050 385 7610, silja.minkkinen-poikolainen@skr.fi
Säveltäjä Ilkka Hammo, p. 040 825 8671

Purentavirhe voi merkittävästi heikentää elämänlaatua

Teksti: Laura Iisalo
Kuvat: Harri Tarvainen

Tohtorikoulutettava Linnea Närhi

Purentavirheet ovat yleinen suunterveyden ongelma, jota hoidetaan huomattavilla julkisilla varoilla. Niillä on vaikutus toiminnallisten seikkojen kuten syömisen ja puhumisen lisäksi myös ulkonäköön, sosiaaliseen kanssakäymiseen, itsetuntoon ja psyykkiseen hyvinvointiin. Yksilölliset vaikutukset elämänlaatuun ovat viime aikoina olleet tutkijoiden ja kliinikoiden mielenkiinnon kohteena, mutta väestötasolla aihetta on tutkittu vasta varsin vähän.

– Suuri osa tutkimuksista on tehty lapsilla ja nuorilla. Meillä on siinä mielessä harvinainen ja merkittävä tutkimusaineisto, että tutkittavat ovat aikuisia ihmisiä, joten voimme tutkia, millaisia vaikutuksia purentavirheillä on pitkällä aikavälillä, kertoo hammaslääkäri ja Oulun yliopiston tohtorikoulutettava Linnea Närhi, joka työstää parhaillaan Suomen Kulttuurirahaston myöntämän apurahan turvin väitöskirjaa tarkoituksenaan selvittää purentavirheiden ja oikomishoidon tarpeen yhteyttä suunterveyteen liittyvään elämänlaatuun.

Elämänlaatututkimus valaisee potilaslähtöistä kokemusta

Närhen tutkimus on osa Pohjois-Suomen Kohortti 1966 -pitkittäistutkimusta, joka koostuu alun perin Oulun ja Lapin läänin alueilla vuonna 1966 syntyneiltä lapsilta kerätystä aineistosta. Vuonna 2012 järjestettiin 46-vuotiaiden seurantatutkimus, jossa Närhi oli mukana. Tuolloin tutkimukseen osallistui 1964 vapaaehtoista, joille tehtiin suun, hampaiston ja purennan kliininen tutkimus sekä digitaaliset 3D-hammasmallit.

Tähän mennessä tutkimus on vahvistanut ajatusta, että purentavirheet todella ovat yhteydessä elämänlaatuun.

Tutkittavilta kerättiin myös suunterveyteen liittyvää elämänlaatua mittaava kyselykaavake. Tähän mennessä tutkimus on vahvistanut ajatusta, että purentavirheet todella ovat yhteydessä elämänlaatuun.

– Oli yllättävää, että sukupuoliero oli niin merkittävä; miehillä havaittiin enemmän vaikeita purentavirheitä, mutta naiset kokivat niistä elämänlaadullista haittaa huomattavasti enemmän – toisaalta tutkimus paljasti, että ajan mittaan ihminen saattaa sopeutua, eikä välttämättä koe vaikeankaan purentavirheen haittoja niin merkittävinä, Närhi kertoo.

Kolmiosaisen tutkimuksen tulokset on tarkoitus julkaista alan kansainvälisissä korkealaatuisissa julkaisusarjoissa sekä raportoida alan kansainvälisissä konferensseissa. Väitöskirjan ensimmäinen osajulkaisu on jo valmis, ja se julkaistiin toukokuussa 2019 European Journal of Orthodontics -julkaisusarjassa. Tutkimuksen konkreettinen hyöty näkyy terveydenhuollossa lisääntyneenä ymmärryksenä purentavirheiden vaikutusten osalta.

– Tutkimuksen myötä osaamme paremmin määritellä, mikä on mahdollisesti potilaan kannalta merkittävää ja mitä purentavirheitä kannattaa korjata. Terveydenhuollon resurssit ovat rajalliset, joten on tärkeää selvittää, mitkä potilasryhmät hyötyvät hoidosta eniten. Elämänlaatututkimuksen tarkoitus on valaista potilaslähtöistä kokemusta, jonka pitäisi nykyään olla kaikkien hoitopäätösten sekä -linjausten tukena, Närhi tiivistää.

Hammaslääkäri Linnea Närhi sai 31 500 euron apurahan vuonna 2020 purentavirheiden yhteyttä elämänlaatuun käsittelevään väitöskirjatyöhön.

Lokakuun haku alkoi, jaossa 26 miljoonaa euroa

Kulttuurirahaston apurahoja voivat hakea kaikki suomalaiset tai Suomessa asuvat tai toimivat henkilöt ja yhteisöt. Myös hankkeen tai tutkimuksen selkeä, vahva yhteys Suomeen tai suomalaiseen kulttuuriin on riittävä hakuperuste.

Lokakuun hakukierroksella taiteilijat voivat hakea apurahoja työskentelyyn ja hankkeisiin, lisäksi yhteisöt voivat hakea apurahoja kulttuurihankkeiden toteuttamiseen. Tieteen apurahat on suunnattu erityisesti väitöskirjatöihin ja niiden jälkeiseen tieteelliseen työskentelyyn. Erityiskohteita ovat tieteen ja taiteen aloilla haettavat Eminentia-apurahat sekä kaikilla taiteen aloilla Taidetta hoitolaitoksiin -apurahat.

Kokovuotisten apurahojen suuruus on 26 000 euroa sekä tieteessä että taiteessa, post doc -apuraha on 30 000 euroa. Työskentelyapurahoja voi hakea yksi-, kaksi-, kolme- ja nelivuotisina sekä tieteen että taiteen aloilla.

– Monivuotisia apurahoja myönnettiin viime vuonna ennätysmäärä, yhteensä 72 lähes 3,4 miljoonan euron arvosta. Tavoitteena on edelleen kasvattaa monivuotisten apurahojen määrää, kertoo Kulttuurirahaston hallituksen puheenjohtaja Jari Sokka.

Tohtorikoulutettaville Kulttuurirahasto tarjoaa mahdollisuuden yhdistää apuraha palkalliseen 50–56 %:n työsuhteeseen yliopiston tai muun tutkimuslaitoksen kanssa niin, että ne yhdessä mahdollistavat kokopäiväisen jatko-opiskelun. Tukimuodon avulla apurahakausi pitenee kaksinkertaiseksi eli esimerkiksi kaksivuotisella apurahalla saadaan aikaan tohtorintutkinnon edellyttämä nelivuotinen rahoitus.

Taiteen aloilla Kulttuurirahasto kannustaa hakemaan apurahoja myös suuriin, monivuotisiin hankkeisiin.

– Kulttuurirahastolla ei ole painopistealoja suurille hankkeille. Toivomme laadultaan korkeatasoisia hankkeita kaikilla taiteen aloilla ja myös alojen välisesti, Jari Sokka toteaa.

Kulttuurirahasto jakaa apurahoja vuonna 2021 yhteensä vähintään 43 miljoonaa euroa, josta keskusrahaston Lokakuun haussa on jaossa 26 miljoonaa euroa ja maakuntarahastojen Tammikuun haussa 13 miljoonaa. Loput jaetaan mm. post doc -poolin sekä Kulttuurirahaston Maalis- ja Elokuun hakujen kautta. Näiden lisäksi Rahasto käyttää varoja kulttuurin hyväksi erilaisten hankkeiden kautta. Suurin käynnissä oleva hanke on Taidetestaajat. Kokonaistuki kulttuurille on toimintavuoden aikana noin 50 milj. euroa.

Vähintään miljoonan euron koronatuki taiteelle

Kulttuurirahasto myöntää vähintään miljoonan euron lisärahoituksen taiteen yhteisöille toiminnan turvaamiseen koronapandemian aiheuttamassa poikkeustilassa. Tavoitteena on auttaa korkeatasoisia taidetoimijoita selviämään koronapandemiasta aiheutuneen poikkeusajan yli ja kehittämään toimintamuotojaan yhteiskunnan häiriötilanteen aikana. Apurahat myönnetään tasasummina 20 000, 30 000, 40 000 tai 50 000 euroa. Päätökset lisärahoituksesta tehdään SKR:n muista apurahoista poiketen jo joulukuun puolivälissä.

– Haku on tarkoitettu taidealalla säännöllistä toimintaa harjoittaville rahoituslain ulkopuolisille yhteisöille, jotka ovat koronapandemian seurauksena tilapäisesti menettäneet tavanomaiset toimintamahdollisuutensa, ja sen myötä tuloja. Mahdollisia hakijoita ovat esimerkiksi ryhmämuotoiset teatterit, orkesterit, kuorot, tanssiryhmät, festivaalit ja muut taidetapahtumat, kertoo apurahoista vastaava asiamies Juhana Lassila Kulttuurirahastosta.

– Apurahaa voidaan käyttää esimerkiksi palkanmaksuun, kuten harjoitustoimintaan, kunnes esitykset ovat jälleen mahdollisia, tai vuokraan ja muiden juoksevien tilakustannusten kattamiseen. Rahoitus ei edellytä uusien toimintamuotojen kehittämistä, mutta apurahan käytöstä on esitettävä suunnitelma, Lassila sanoo.

Lokakuun hakuaika on 1.–30.10.2020. Hakemus tehdään osoitteessa www.skr.fi/haku. Verkkopalvelu sulkeutuu viimeisenä hakupäivänä klo 16.00. Myös hakemuksiin liittyvät lausunnot tulee jättää tuohon mennessä.

Tarkemmat hakuohjeet ja lisätietoa apurahoista täällä.

Miikka Vaskolan teokset kertovat ajasta ja ajattomuudesta

Teksti ja kuvat: Laura Iisalo

Kulunut vuosi on ollut erikoinen monella tapaa, ja poikkeusaika on näyttäytynyt myös Miikka Vaskolan arjessa. Osa kuluvalle vuodelle suunnitelluista näyttelyistä lykkääntyi tammikuulle, ja Lauttasaaressa normaalisti työskentelevä Vaskola ateljeineen muutti Tammisaaren ulkosaaristoon, jossa hän työsti Helsinki Contemporaryssa syyskuussa 2020 ollutta Shore to Shore -yksityisnäyttelyään kaikessa rauhassa.

Näyttelyn nimi kertoo monista saaresta saareen kuljetuista venematkoista, joita Vaskola on kevään ja kesän aikana tehnyt. Toisaalta se viittaa siihen, kuinka valo löytää tiensä avaruudesta katsojan silmään, kulkee rannalta rannalle.

Suurikokoisten maalausten joukossa on kokoelma suojamaalauksia – englanniksi screen paintings – jotka Vaskola on maalannut suoraan suojaavalle verkkopinnalle niin, että lopputulos jättää katsojan nähtäväksi pinnan, kun maalaus sen takana on katseelta suojassa.

Näyttelyssä on myös kipsistä, saaresta löytyneistä myrskypuista ja epoksista työstettyjä veistoksia, jotka ovat Vaskolalle täysin uusi aluevaltaus. Veistoskokoelman nimi Instar viittaa hyönteisten kehitysvaiheeseen.

”Ihminen tekee kaikkensa hallitakseen aikaa, mutta toisaalta sitä ei ole olemassakaan. Minua kiinnostaa se hetki, joka on historian ja tulevaisuuden välissä, ja miten se muotoutuu.”

– Ensin ne ovat toukkia, ja kun ne tulevat kotelosta, ulos tulee ihan jotain muuta kuin mitä meni sisään. Se on kiinnostava konsepti ja sanallistaa sen, millä tavalla taiteilijat uudistuvat, tai tekevät jotain muuta kuin aikaisemmin, Vaskola kertoo.

Kaikki ja ei mitään

Miikka Vaskolan näyttely Shore to Shore on avoinna 27.9.2020 asti Helsinki Contemporaryssa. Hänelle myönnettiin näyttelyprojektia varten Suomen Kulttuurirahaston apuraha.

Parasta taiteessa Vaskolan mukaan on, että se voi olla mitä tahansa. Taide voi ottaa kantaa yhteiskunnallisiin asioihin ja ilmiöihin – tai olla ottamatta. Vaskolalle itselleen taide mahdollistaa asioiden pohtimisen ja eteenpäin viemisen kokeilujen ja erehdysten kautta. Häntä kiehtoo ajatus siitä, että jokin asia on samanaikaisesti kaikki ja ei mitään, sekä että.

– Taiteella ei ole mitään merkitystä ja sillä on tosi paljon merkitystä. Myös aika on kaikkialla ja sitä ei ole. Ihminen tekee kaikkensa hallitakseen sitä, mutta toisaalta aikaa ei ole olemassakaan. Minua kiinnostaa se hetki, joka on historian ja tulevaisuuden välissä, ja miten se muotoutuu. Tai jos aikaa ei ole, se ei muotoudu mitenkään, hän toteaa.

Vaskola kertoo työskentelevänsä mieluiten iltaisin ja öisin, kun kaupunki hiljenee ja arkiset kiireet loistavat poissaolollaan. Yhden teoksen alusta loppuun saattaminen kestää keskimäärin puolitoista vuotta. Tekemisen vaikeus liittyy Vaskolan mukaan ajatuksen saattamiseen kankaalle; vaikka alkuperäinen idea olisi kirkkaana mielessä, niin lopputulos on aina jotain muuta. Kun Vaskola tekee virheen, hän pesee sen pois ja jatkaa työskentelyä.

– Tapa on jäänne opiskeluajoilta, jolloin ei ollut varaa uusiin kankaisiin. Kaikki ei voi tulla kertalaakista oikein ainakaan minulla, kun teen niin pitkiä rupeamia. Teokseen jää tekemisen aika, ja on kiva katsoa mitä pikku hiljaa syntyy, hän kertoo.

Teokset puhuvat puolestaan

Helsingin Bulevardilla sijaitseva taidegalleria Helsinki Contemporary on edustanut Vaskolaa jo vuosien ajan. Yhteistyö tuo mukanaan vastuuta, mutta antaa rauhan taiteen tekemiselle.

– Galleriassa on sekin hyvä puoli, että saa kuratointiapua ja voi käydä dialogia. Siitä on suuri apu siinä vaiheessa, kun on yksin ja eikä saa tulitukea mistään ­– varsinkin jos on itsellä pieni aavistus, että se mitä tekee ei riitä. On hyvä, kun jollain on rohkeus sanoa suoraan, että tämä ei riitä. Sitten keskustellaan miksi ja homma menee paremmin eteenpäin, Vaskola kertoo.

”Kun näyttely tulee kokonaisuudeksi, näkee paljon sellaista, mitä ei ole ennen huomannut.”

Valmiin ripustuksen näkeminen galleriassa on hänen mukaansa silmiä avaava kokemus, johon tiivistyy monen vuoden työ. Teosten pukeminen sanoiksi on kuitenkin aina yhtä vaikeaa.

– Tekeminen on niin intensiivistä, ettei omia töitä osaa puhtain silmin katsoa, ja tuntuu mahdottomalta sanoittaa vuosien tekeminen. Kun näyttely tulee kokonaisuudeksi, näkee paljon sellaista, mitä ei ole ennen huomannut. Galleriassa voi kokea aika makeita hetkiä kun huomaa, että ai vitsit, tostahan tuli oikeastaan aika hyvä.

Kuvataiteilija Miikka Vaskola sai vuonna 2020 Suomen Kulttuurirahastolta 26 000 euron apurahan taiteelliseen työskentelyyn.

Kulttuurirahastolta vähintään miljoonan euron koronatuki taiteelle

”Pandemia on iskenyt erityisen raskaasti kulttuurin ja tapahtuma-alan toimijoihin ja tukea tarvitaan. Kulttuurirahasto haluaa osaltaan auttaa eri puolella Suomea työskenteleviä korkeatasoisia taiteen toimijoita selviämään poikkeusajan yli ja säilymään toimintakykyisinä epävarmassa tilanteessa”, Rahaston puheenjohtaja Jari Sokka toteaa.

Lisäapurahat maksetaan kymmenentuhannen euron suuruisina tasasummina 20 000–50 000 euron välillä. Apurahaa voidaan käyttää esimerkiksi palkanmaksuun tai harjoitustilan vuokrakuluihin. Päätöksistä ilmoitetaan hakijoille joulukuun puolivälissä ja lisäapurahat maksetaan vielä tämän vuoden puolella, toisin kuin muut Lokakuun haun apurahat.

Jo maaliskuussa Suomen Kulttuurirahasto osoitti hätäapuna koronapandemian vuoksi ahdinkoon joutuneille taiteen ja kulttuurin ammattilaisille puoli miljoonaa euroa taiteen edistämiskeskus Taiken kautta. Tuolloin Taiken, opetus- ja kulttuuriministeriön ja useiden suomalaisten säätiöiden yhteinen tukipaketti oli 1,5 miljoonaa euroa. Lisäksi Kulttuurirahasto jakoi keväällä maakuntarahastojensa kautta puoli miljoonaa euroa ylimääräistä koronatukea.

Kulttuurirahasto jakaa apurahoja vuonna 2021 yhteensä vähintään 43 miljoonaa euroa, josta keskusrahaston Lokakuun haussa noin 26 milj. euroa ja maakuntarahastojen Tammikuun haussa 13 miljoonaa. Loput jaetaan mm. poolien sekä Rahaston Maalis- ja Elokuun hakujen kautta. Taidetestaajat ja muut hankkeet mukaan lukien Rahaston kokonaistuki kulttuurille on toimintavuoden aikana noin 50 milj. euroa.

Keskusrahaston apurahojen hakuaika on 1.–30.10.2020. Hakemus tehdään osoitteessa www.skr.fi/haku. Verkkopalvelu sulkeutuu viimeisenä hakupäivänä klo 16.00.

Hakuohjeet miljoonan euron lisätuesta taiteen yhteisöille.

”Kesäflunssa” voi olla hyttysen levittämä virustauti

Teksti: Antti Kivimäki
Kuvat: Johannes Wiehn

Tavallisen tuntuinen ”kesäflunssa” voi olla hyttysen levittämä virustauti. Suomessa hyttyset levittävät Inkoo-virusta ja Chatanga-virusta ja varsinkin Itä- ja Keski-Suomessa Sindbis-virusta.

– Oireet jäävät näissä yleensä lyhyen kuumetaudin kaltaisiksi. Harva käy normaalioloissa lääkärissä, jos kesällä on hetken kuumetta, joten piileviä tapauksia on enemmän kuin todettuja tapauksia, kertoo virologian tutkijatohtori Essi Korhonen Helsingin yliopistosta.

Viime aikoina Sindbis-tapauksia eli pogostantautia on Suomessa rekisteröity joitain kymmeniä vuosittain, mutta vuonna 2002 sairastuneita havaittiin noin 600.

Pogostantaudin aiheuttama ihottuma häviää nopeasti, mutta huonolla tuurilla niveltulehdusten kierre voi jatkua vuosikausia. Inkoo– ja Chatanga-virukset voivat satunnaisesti aiheuttaa myös neurologisia oireita.

Hyttysistä ja niiden levittämistä viruksista on syytä pysyä kärryillä myös siksi, että lämpimissä maissa hyttysvälitteiset taudit, kuten malaria, zikavirus ja denguekuume, ovat suuri riesa.

– Ilmaston lämmetessä Suomeenkin voi levitä hyttyslajeja, jotka voivat levittää täällä uusia viruksia. Toisaalta suomalaiset voivat matkoilta palatessaan tuoda mukanaan viruksia, joita täkäläiset hyttyslajit ehkä pystyvät levittämään, Korhonen sanoo.

Essi Korhonen kerää hyttysiä hyttysimurilla. Se näyttää hiustenkuivaajalta mutta puhaltamisen sijaan se imee ilmaa sisäänsä.

Essi Korhonen kerää hyttysiä hyttysimurilla. Se näyttää hiustenkuivaajalta mutta puhaltamisen sijaan se imee ilmaa sisäänsä.

Hän oli Kulttuurirahaston tuella post-doc-tutkijana mukana Helsingin yliopiston lajikartoitusryhmässä, joka tänä vuonna julkaistussa artikkelissa raportoi, että Suomessa elää 43 hyttyslajia eli kaksi lajia enemmän kuin 1970-luvun kartoituksessa.

– Se ei vielä tarkoita, että lajit olisivat uusia. Ehkä ne havaittiin vasta nyt.

Hyttysiltä havaittiin myös paljon uusia viruksia. Nämä virukset eivät tartu ihmiseen ja siksi niitä ei ole aiemmin juuri tutkittu.

– Hyttysten omat virukset voivat vaikuttaa hyttysen herkkyyteen kantaa ihmisille haitallisia viruksia. Ne voivat altistaa hyttystä ihmisviruksille mutta myös estää ihmisvirusten pääsyä hyttyseen. Tällä voi olla merkitystä sen kannalta, kuinka virukset leviävät Suomeen.

Korhonen analysoi niin potilailta saatuja virtsa- ja verinäytteitä kuin hyttysnäytteitäkin. Hän kerää kuupalla hyttystoukkia seisovista vesialtaista sekä aikuisia naaraita hiustenkuivaajan näköisellä hyttysimurilla.

Jo viiden vuoden ajan hän on ollut mukana Helsingin ja Nairobin yliopistojen yhteisprojektin hyttystiimissä. Potilaiden verinäytteitä ja hyttysiä on kerätty Nairobin slummeissa, Helsingin yliopiston tutkimusasemalla Kenian Taitavuorilla ja rannikolla Mombasan seudulla. 

Tutkijat havainnoivat samalla ympäristöä, jotta voivat mallintaa, kuinka se vaikuttaa hyttysvirusten leviämiseen. Taitavuorilla he havaitsivat hyvin urbaanin, intialaista alkuperää olevan dengueviruskannan.

Työreissut ovat kaukana huvittelusta. Päivät kuluvat hyttysimurin kanssa pienen kylän yleisessä käymälässä kontaten, tiheissä usvametsissä samoten ja autokorjaamojen rengaspinoissa kiipeillen.

Usein hyttysiä kerätään ihmisten kodeissa ja markkinapaikoilla.

– Kun palataan puoli kahdeksalta tukikohtaan, ne kaikki pitää vielä lajitella ja pakastaa, muuten keruu on ollut turhaa. Työ kestää usein aamuyön puolelle, ja auringonnousun aikaan pitääkin jo valmistautua uudelle keruumatkalle.

Samalla suomalaistutkijat auttavat kenialaisia luonnontieteilijöitä luomaan omaa tutkimusinfrastruktuuriaan ja neuvovat myös tavallisia ihmisiä.

– Jos jossain kylässä on ollut erityisen paljon hyttysiä, olemme kehottaneet peittämään seisovan veden altaita. Ylipäätään ihmiset ovat suhtautuneet meihin Keniassa hyvin lämpimästi ja vieraanvaraisesti.

Tänä kesänä Korhonen on tutkinut Pohjanmaalla jänisruttoa. Jostain syystä Suomessa ja Ruotsissa hyttyset levittävät Francisella tularensis -bakteeria, mutta muualla jänisrutto ei tartu hyttysvälitteisesti.

Stadin Hyttyset -hankkeessa taas kartoitetaan pääkaupunkiseudun hyttyslajistoa ja hyttysten kantamia viruksia.

– Se on Suomen mittakaavassa tiheästi asuttua aluetta, ja siellä myös on eniten maahantuloväyliä.

Kuinka paljon Suomessa pitää pelätä hyttysten levittämiä viruksia?

– Ei kovin paljoa. En jättäisi metsässä kulkemista sen takia, Korhonen sanoo.

Alvar Aalto -viikko Porissa ja Eurassa

Seminaareja on kaksi:

  • Lauantaina 22.8.2020 Euran Kauttuan klubilla (Sepäntie 3, Eura) klo 11-15.30
  • Lauantaina 29.8.2020 Porin kaupungintalolla (Hallituskatu 12, Pori) klo 11-15.
Alvar Aalto -viikon logo

Seminaarit ovat maksuttomia. Paikkoja on rajoitetusti ja ne täytetään ilmoittautumisjärjestyksessä.

Ilmoittautuminen osoitteessa skr.fi/kutsu koodilla ”sa”.

Ohjelma:

Lauantai 22.8.2020, Kauttuan Klubi, Eura

kello 11.00-11.30    Rakennustutkija Liisa Nummelin: ”Kauttuan alueen kulttuuriympäristö”
kello 11.30-12.00    Alvar Aalto –säätiön arkkitehti Jonas Malmberg: ”Euran Aallon ominaispiirteet”
kello 12.00-12.30    Emeritusprofessori Pekka Korvenmaa: ”Aallon muotoilu arjessa”
kello 12.30-12.40    Keskustelu
kello 12.40-13.10    Lounas
kello 13.10-13.40    Arkkitehti Iida Kalakoski: ”Kulttuuriympäristöjen Eura”
kello 13.40-14.10    Johtava asiantuntija Timo Aro: ”Kulttuurin ja arkkitehtuurin veto- ja pitovoima”
kello 14.10-14.30    Keskustelu
kello 14.30-15.30    Kävelyopastus Kauttuan ruukin alueelle, Karoliina Vitikainen: ”Aallon rakennukset ruukinpuiston historian kontekstissa”

Päivän keskusteluissa on mukana myös ”Anja Aulikki puhelinkeskuksesta”.

Lauantai 29.8.2020, Porin kaupungintalo, Pori

kello 11.00-11.30    Kaupunkisuunnittelupäällikkö Mikko Nurminen: ”Porin Aarre”
kello 11.30-12.00    Dosentti Markku Norvasuo: ”Alvar Aallon nauhakaupunkisuunnitelma”
kello 12.00-13.00    Lounas/opastus Porin kaupungintaloon, oppaana Kristiina Laine
kello 13.00-14.00    Professori emeritus, Vilhelm Helander: ”Porin kaupungintalon restaurointi 2006-2010”
kello 14.00-15.00    Opastus Porin raatihuoneeseen (Hallituskatu 9), oppaana Tuula Vanha-aho. Raatihuoneen juhlasalissa esiintyy Noormarkun Torvisoittokunta (per. 4.7.1884)