Teksti: Laura Iisalo
Kuvat: Weldon Green ja Laura Iisalo

Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden laitokselta tohtoriksi valmistuneen Crystal Greenin väittelystä on kulunut reilu vuosi. Hän suuntasi valmistumisensa jälkeen perheineen Yhdysvaltoihin, jossa hän työstää tutkimustaan Kaliforniassa sijaitsevassa UCLA-yliopistossa säätiöiden post doc -poolista myönnetyn apurahan turvin. Kansainvälisen kokemuksen hankkiminen oli Greenille tärkeä muttei itsestäänselvä tavoite.

– Väiteltyäni tohtoriksi ajattelin, että se oli siinä. Pian ymmärsin, että tohtoriksi valmistuminen on itse asiassa vasta akateemisen urani alku. Väitöksen jälkeiselle uralle siirtyminen ja perheen sekä työn yhdistäminen ilman tukea on vaikeaa, mutta kansainvälistä kokemusta pidetään ansioluettelossa lähestulkoon välttämättömänä, hän kertoo kokemuksistaan.

Green tarkastelee postdoc-tutkimuksessaan yhdenvertaisuuden toteutumista opettajankoulutuksessa, ja hän on kerännyt vertailevaan tutkimukseensa aineistoa kahdesta opettajankoulutuslaitoksesta, joista toinen sijaitsee Suomessa ja toinen Yhdysvalloissa. Seuraavaksi Green pyrkii aineiston avulla selvittämään, kuinka yhdenmukaisuus ymmärretään, ja mikä on opettajakoulutuksen rooli tasa-arvoisessa ja sosiaalisesti oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa.

Erityisen kiinnostavaa Greenin mukaan on, että vaikka sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta puhutaan usein abstraktina tai tilastollisena ilmiönä, kyse on pohjimmiltaan todellisen elämän inhimillisistä kokemuksista.

”Kivuliaatkin kokemukset voivat olla voimavara, sillä ne auttavat opettajia ymmärtämään muita vastaavassa tilanteessa olevia.”

– Oli hienoa ja koskettavaa kuulla opettajakokelaiden omakohtaisia kokemuksia syrjinnästä. Kivuliaatkin kokemukset voivat olla voimavara, sillä ne auttavat opettajia ymmärtämään muita vastaavassa tilanteessa olevia. Kasvatusfilosofi Paolo Paulo Freire totesi, että tuomme aina itsemme ja kokemuksemme osaksi koulutusta, koska olemme kaikki ihmisiä. Olen itsekin sitä mieltä, että koulutuksen kehittämisen tavoitteena tulisi olla sen inhimillistäminen, Green sanoo.

Kahden Kaliforniassa vietetyn vuoden jälkeen Green toivoo voivansa palata takaisin Suomeen jatkaakseen akateemista uraansa. Hänen tämän hetkinen tavoitteensa onkin kerryttää julkaisuja ja kokemusta täyttääkseen dosentuurin kriteerit.

– Suomessa ymmärretään, kuinka suuri merkitys opettajilla on yhteiskunnallisella tasolla ja siellä akateeminen ilmapiiri on avoin ja eteenpäin pyrkivä. Amerikassa kilpailu on kovaa ja koen, että Suomessa työtahti antaa aikaa ajattelulle. Se on todella tärkeää, Green toteaa.

Monitieteellinen tutkijayhteisö tarjoaa uusia näkökulmia

Myös kasvatustieteen tohtoriksi vuonna 2016 väitellyt Kreeta Niemi on lähdössä Yhdysvaltoihin lokakuussa 2021. Kohteeksi valikoitui UCLA yliopiston kansainvälisen ja monitieteellisen tutkijayhteisön takia – ja myös siksi, että niin monet kasvatusalan vuorovaikutustutkimuksen pioneerit ja nykyiset huippututkijat ovat luoneet uraansa juuri Kaliforniassa. 

– Päämetodinani on keskusteluanalyysi ja Los Angeles on lähestymistavan mekka. Vuorovaikutus on laaja ilmiö, johon tarvitaan monitieteellinen näkökulma. Odotankin vuodelta kansainvälisiä vierailijoita ja yhteistyötä eri alojen kollegoiden kanssa. En ole menossa pelkästään oppia imemään, vaan toivon voivani itsekin antaa jotain yhteisölle, hän kertoo.

Mukaansa Niemi ottaa kolmen vuoden aikana keräämänsä aineiston, jota hän on työstänyt Suomen Akatemialta saadun rahoituksen turvin. Niemi on tutkinut lasten vuorovaikutusta uudenlaisissa oppimisympäristöissä tarkoituksenaan selvittää, millaisia mahdollisuuksia ja rajoitteita niihin liittyy.

Niemen laskujen mukaan Suomessa on tällä hetkellä 33 avoimen oppimisympäristön koulua, ja tulevaisuudessa muunneltavat ja joustavat opetustilat yleistyvät. Suuntaus liittyy ilmiöpohjaisen oppimisen malliin, jossa todellisen maailman ongelmia lähestytään eri oppiaineiden näkökulmista.

– Avoimissa oppimisympäristöissä työskentely on projektinomaisempaa, itseohjautuvampaa ja teknologia on vahvasti mukana. Ne ovat hyviä asioita, mutta rinnalle tarvitaan tukea ja ohjausta. Parhaimmillaan tilat mahdollistavat uusia tapoja olla lähempänä yhteiskuntaa ja muuntautua maailman tarpeisiin, Niemi toteaa.

Hän toivoo tutkimuksen antavan opettajille, opetusalan ammattilaisille ja esimerkiksi arkkitehdeille tietoa, jonka avulla voidaan kehittää yhä toimivampia oppimisympäristöjä.

– Tilojen pitää olla moneen tarkoitukseen muunneltavia ja niissä pitää olla rauhallisia sopukoita, jotta jää tilaa luottamuksellisille kohtaamisille. Niihin liittyy paljon potentiaalia oppilaan itseohjautuvuuden tukemiseen ja yhteisöllisyyden rakentumiseen, ja Suomessa opettajat ovatkin halukkaita kehittämään tilojen käyttöä. Vaatii vain hieman aikaa, miten käytänteet lähtevät muotoutumaan, Niemi tiivistää.

Säätiöiden post doc -poolin keväthaku on auki 15.2.2020-31.1.2021 ajan. Lisätietoa osoitteesta postdocpooli.fi.

Fil. tohtori Crystal Green sai Post doc -poolin apurahan vuosina 2020 ja 2021 opettajankoulutuksen roolia tasa-arvoisen ja sosiaalisesti oikeudenmukaisen kasvatuksen edistämisessä käsittelevään väitöksen jälkeiseen tutkimukseen Yhdysvalloissa.
Kasvatust. tohtori Kreeta Niemi sai Post doc -poolin apurahan vuonna 2021 oppimisvuorovaikutusta perusopetuksen uusissa oppimisympäristöissä käsittelevään väitöksen jälkeiseen tutkimukseen Yhdysvalloissa.

Poolin syksyn hakukierrokselle osallistui 122 tohtoria eri puolilta Suomea, joten apuraha voitiin myöntää 25 prosentille hakijoista.

Kulttuurirahasto myönsi rahoitusta mm. lääket. tohtori Lauri Holmströmille, jonka sydänpysähdyksen geneettistä taustaa käsittelevä tutkimus sijoittuu Los Angelesiin, Cedars-Sinai Heart Instituuttiin. Holmströmille myönnettiin 70 000 euron apuraha.

– Nuorilla alle 40 vuotiailla löytyy usein perinnöllinen sydänlihassairaus äkkikuoleman taustalta, mutta suurin osa sydänperäisistä äkkikuolemista tapahtuu keski-iässä oleville tai keski-iän ylittäneille, joilla löytyy useimmiten hankittu sydänsairaus äkkikuoleman syynä, Holmström kertoo.

– Aiemmassa väitöstutkimuksessani tutkimme sydänperäiseen äkkikuolemaan johtavien sydänlihassairauksien geneettistä taustaa, ja tulevalla post doc -jaksolla on tarkoitus tutkia lisää sydänpysähdykseen ja sydänperäiseen äkkikuolemaan johtavien sydänsairauksien geneettisiä syitä. Sydänperäinen äkkikuolema muodostaa kansaterveydellisen ongelman, ja sen geneettisen taustan parempi tunteminen voi tuoda uusia mahdollisuuksia riskipotilaiden parempaan tunnistamiseen ja kyseisten tapahtumien ennaltaehkäisemiseen.

Fil. tohtori Lotta Jokiniemi puolestaan tekee tutkimustaan Espanjassa, Barcelonan yliopiston kvantti- ja astrofysiikan laitoksella. Hänen hiukkasfysiikan standardimallin ulkopuolisen fysiikan ennustamista neutriino-ydinsironnan avulla käsittelevään väitöksen jälkeiseen tutkimukseensa myönnettiin 38 000 euron apuraha.

– Nykykäsitys maailmankaikkeuden hiukkasista ja niiden välisistä vuorovaikutuksista perustuu hiukkasfysiikan standardimalliin. Väitöskirjatyössäni tutkin, miten neutriinotonta kaksoisbeetahajoamista – erästä hypoteettista standardimallin vastaista atomiytimen prosessia – voidaan ennustaa ydinfysiikan keinoin. Jatko-opintojeni aikana esittelin myös aktiivisesti tutkimustani kansainvälisissä konferensseissa, missä minulle tarjoutuikin mahdollisuus päästä jatkamaan väitöskirjatyöhöni liittyvää tutkimusta Barcelonan yliopiston kvantti- ja astrofysiikan laitokselle tuoreeseen teoreettisen ydinfysiikan tutkimusryhmään Jokiniemi, nuori tutkija kertoo.

– Barcelonan yliopisto tarjoaa loistavat puitteet tällaiselle tutkimukselle, sillä siellä tutkitaan sekä hiukkas- että ydinfysiikkaa modernein teoreettisin menetelmin. Lisäksi yliopiston ydinfysiikan tutkimusryhmä toimii yhteistyössä muiden kansainvälisten tutkimuslaitosten kanssa, mikä tarjoaa mahdollisuuden vertailla erilaisilla malleilla laskettuja ennusteita keskenään ja täten poistaa ennusteiden epävarmuutta.

Löydät kaikki Kulttuurirahaston Post doc -poolin apurahansaajat täältä. Valitse erillishauista Post doc -pooli.

Tärkeä tuki nuorille tutkijoille

Säätiöiden post doc -pooli on osoittautunut tärkeäksi tiederahoituksen instrumentiksi, jonka ansiosta nuoret perheelliset tutkijat voivat rahoittaa tutkimusjakson ulkomaisessa huippuyliopistossa. Poolin kautta myönnetyt apurahat määräytyvät joustavasti hakijan tarpeen mukaan ja niihin voidaan sisällyttää esimerkiksi perheen muuttokulut sekä lasten hoito- tai koulumaksut.

Poolin tehtävänä on edistää Suomen tieteen kansainvälistymistä. Kahdenkymmenenkahden hakukierroksen jälkeen jo yli 600 tohtoria on saanut poolin kautta rahoituksen vähintään yhden lukuvuoden kestävän ulkomaisen tutkimusjakson järjestämiseksi. Heistä noin kolmannes on saanut kaksivuotisen rahoituksen.

Poolin seuraava hakukierros järjestetään 15.12.2020–31.1.2021, jolloin jaettavana on noin 1,6 miljoonaa euroa. Haun tulokset julkistetaan maalis-huhtikuussa 2021.

Säätiöiden post doc -pooli perustettiin vuonna 2009. Siihen kuuluu kaudella 2019–2021 kolmetoista säätiötä, jotka ovat sijoittaneet pooliin yhteensä 3,2 miljoonaa euroa vuosittain. Mukana ovat Emil Aaltosen Säätiö, Alfred Kordelinin Säätiö, Liikesivistysrahasto, Paulon Säätiö, Päivikki ja Sakari Sohlbergin Säätiö, Suomalainen Tiedeakatemia, Suomen Kulttuurirahasto, Suomen Lääketieteen Säätiö, Svenska Kulturfonden, Svenska litteratursällskapet, Tekniikan edistämissäätiö, Jenny ja Antti Wihurin rahasto sekä Ulla Tuomisen Säätiö.

Lisätietoja: postdocpooli.fi, info(at)postdocpooli.fi sekä koordinaattori Mikko-Olavi Seppälä, puh. 0400-868 006

Teksti: Antti Kivimäki
Kuvat: Hannu Aukia

Metsien kyky sitoa hiiltä ilmakehästä on kuuma poliittinen ja tieteellinen keskustelunaihe. Monelle voi kuitenkin tulla yllätyksenä, että metsissä maaperän hiilivarasto on suurempi kuin itse puuston hiilivarasto.

Lauhkean vyöhykkeen lehtimetsien hiilestä 55–60 prosenttia on maaperässä ja pohjoisella havumetsävyöhykkeellä hiilestä on maaperässä 60–70 prosenttia.

– Pohjoista kohti mennessä ilmasto viilenee. Maaperän mikrobien hajotustoiminta hidastuu, ja hiili säilyy kauemmin maaperässä. Havupuiden neulaset myös ovat kovempaa tekoa ja hajoavat hitaammin kuin lehtipuiden lehdet, selittää Coloradon yliopiston metsäekologian post doc -tutkija Lilli Kaarakka.

Hän kartoittaa sitä, kuinka nykyisin tunnettuja ja käytössä olevia metsänhoitokeinoja voisi kohdentaa niin, että Suuren järvien alueen metsiköihin saataisiin sitoutumaan ilmakehästä entistä enemmän hiiltä.

– Pienmetsänomistajille pitäisi myös luoda pääsy hiilikauppamarkkinoille. Isot teknologiayritykset haluavat ostaa hiilikrediittejä pienmetsänomistajilta, jotka hoitavat metsiään hiiltä varastoivalla tavalla.

Joissain metsissä kannattaisi tehdä harvennushakkuita, jotta puusto pääsee järeytymään kunnolla. Toisissa metsissä taas on parempi viivästyttää hakkuita. Monet vanhat metsät ovat suuria hiilivarastoja, jotka silti kasvavat edelleen ja sitovat siten hiiltä ilmakehästä.

Tutkittavaa Kaarakalla ja kollegoilla riittää.

– Peltomaasta on paljon helpompi tehdä yleistyksiä, kun tietyllä alalla on vain yhtä kasvia. Metsässä sen sijaan lajisto, maasto ja maaperä vaihtelevat paljon.

”Ympäristötavoitteiden ja metsätalouden välille on mahdollista löytää tasapaino. Talousmetsiä tarvitaan, mutta joissain paikoissa niitä voisi hakata jatkuvan kasvatuksen periaatteella avohakkuiden sijasta.”

Suositusten tekeminen on myös tasapainoilua metsähoidon pitämiseksi taloudellisesti kannattavana. Tutkijan on luotava suosituksia, joita joku haluaa noudattaa.

– Olen vakaasti sillä kannalla, että ympäristötavoitteiden ja metsätalouden välille on mahdollista löytää tasapaino. Talousmetsiä tarvitaan, mutta joissain paikoissa niitä voisi hakata jatkuvan kasvatuksen periaatteella avohakkuiden sijasta.

Ilmastonmuutos mutkistaa asioita entisestään. Lauhkean vyöhykkeen metsälajisto siirtyy kohti pohjoista ja valtaa tilaa havumetsävyöhykkeeltä. Minnesotassa vaahtera on jo osin syrjäyttänyt mustakuusen ja kanadanlehtikuusen.

Kesien lämmetessä kaarnakuoriaiset tekevät aktiivisemmin tuhoja ja metsäpalot uhkaavat polttaa suuria havumetsiä aroiksi Länsi-Yhdysvalloissa.

Puut voivat myös käyttäytyä arvaamattomasti uudessa ilmastossa tai uusilla leveysasteilla. Siksi on vielä mahdotonta antaa suosituksia siitä, mitä puulajeja muuttuvassa ilmastossa kannattaisi metsätalouden keinoilla suosia.

– Jos jotain voi arvata, niin ilmaston lämmetessä metsämaan kyky sitoa hiiltä pienenee. Hajotustoiminnan lisääntyminen ja havupuiden korvautuminen lehtipuilla vaikuttavat voimakkaasti tähän suuntaan, Kaarakka sanoo.

Koronakriisi sekoitti myös Kaarakan elämää ja tutkimusta Yhdysvalloissa. Matkat osavaltiosta toiseen olivat pitkään jäissä.

– Meidän piti autoilla tapaamaan ystäväperhettä Etelä-Dakotassa, mutta peruimme matkan yhteisymmärryksessä. Tuolloin meillä Coloradossa oli todettu kymmenentuhatta koronatartuntaa, mutta Etelä-Dakotassa tartuntoja tiedettiin vain kahdeksankymmentä.

Tärkeimpiä laboratoriotöitä, koe-eläinten hengissä pitoa ja muuta välttämätöntä toimintaa lukuun ottamatta kaikki yliopistot suljettiin.

Myös työmatka vanhaan yliopistoon Minnesotaan peruuntui. Siellä oli määrä tavata paikallisia tutkijoita ja metsäteollisuuden edustajia, mutta ihmiskontakteja pitää välttää. Metsään tutkimusaloille Kaarakka toki olisi voinut mennä, mutta paikalliset tutkijat kyllä hoitavat pyynnöstä tarvittavat maaperänäytteet.

Tärkeimpiä laboratoriotöitä, koe-eläinten hengissä pitoa ja muuta välttämätöntä toimintaa lukuun ottamatta kaikki yliopistot suljettiin ja opetus siirtyi etäyhteyksien varaan.

– On haasteellista yhtäkkiä suunnitella hyviä verkkoluentoja. Opiskelijat ovat järkyttyneitä koronasta, ja on vaikea saada pidettyä heidät kiinnostuneina ja valppaina puolentoista tunnin verkkoluennon ajan, Kaarakka kertoo.

Myös oman uran jatkoa Kaarakka ja muutkin post doc -tutkijat saavat jännittää. Kaikki ovat kiireisiä, eivätkä tiedekunnat halua tehdä etänä päätöksiä uusien apulaisprofessoreiden palkkaamisesta.

Myös päiväkodit menivät Coloradossa kiinni. Hetken ne olivat auki lääkäreiden ja sairaanhoitajien lapsille ennen kuin ne suljettiin kokonaan. Niinpä Kaarakka sai miehensä etätöiden lomaan kotihoitoon 3,5-vuotiaan lapsensa.

– Akateemikon unelma on se, että voi keskittyä kirjoittamiseen kotona. Mutta lapsen kanssa se on päinvastoin. Lapsi juoksee työhuoneeseen sisään ja sitten leikitään tai laitetaan Yle Areenasta video pyörimään, Kaarakka kertoo.

– Ostimme trampoliinin, ja se oli loistava sijoitus. Sikäli olemme onnekkaassa asemassa, että meillä on oma piha, jonne lapsen voi päästää leikkimään.

Maat. metsät. tohtori Lilli Kaarakka on saanut apurahoina vuosina 2019 ja 2020 yhteensä 118 000 euroa metsien käytön lisäämistä fossiilisten polttoaineiden korvaamiseksi ja metsien suojelemista hiilivarastoina käsittelevään väitöksen jälkeiseen tutkimukseen Yhdysvalloissa.