Kuvataidetapahtuma FAA värittää tehdasmiljöön

Idean isä ja tapahtuman johtaja on Galleria Himmelblaun yrittäjä Pertti Ketonen, jolla on sadoista taiteilijoista koostuva verkosto ja omien sanojensa mukaan suoranainen addiktio useiden näyttelyiden yhtaikaiseen järjestämiseen.

– Idea on tuoda taide gallerioista myös sinne, missä sitä harvoin nähdään: tyhjiin toimitiloihin, auloihin, käytäville, kaduille ja jopa pysäköintitaloon. Näyttelyt ovat avoinna kesäkuukaudet, mutta yhä enemmän tarjontaa on myös pysyvästi ympäri vuoden, sanoo Ketonen.

FAA-tapahtuman isä Pertti Ketonen. Kuva: Kati Vastamäki

FAA-tapahtuman isä Pertti Ketonen. Kuva: Kati Vastamäki

Finlayson Art Arean johtaja Pertti Ketonen on erittäin kokenut näyttelyiden järjestäjä. Siitä huolimatta jopa hän on hämillään siitä voimasta, jolla vuonna 2015 Tampereella alkanut tapahtuma on lähtenyt lentoon.

FAA lähti liikkeelle vuonna 2015 vaatimattomasti, vain kuudella taiteilijalla. Tänä vuonna mukana on parikymmentä teosta tai näyttelyä. Sekä tekijät, taiteilijat että kävijät ovat innoissaan. Tampereen keskustaan on kehittymässä kansainvälisestikin merkittävä tapahtuma, jota luonnehtii värikkyys, vihreys ja veistoksellisuus.

– Tavoitteemme on tehdä FAA:sta viiden vuoden sisällä paitsi yksi Pohjoismaiden merkittävimmistä kuvataidetapahtumista, myös entistä monipuolisempi kulttuuritapahtuma.

Kävijämääriä on mahdoton laskea, sillä tapahtuma on ilmainen. Vaikuttavaa numerotietoa on kuitenkin olemassa.

– Yksittäisessä näyttelytilassa saattaa käydä yli 1 800 vierasta illassa, kuten viime vuonna Tapahtumien Yön aikana. Finlaysonin vanhalla tehdasalueella sijaitsevissa sadoissa yrityksissä työskentelee ja asioi päivittäin yli 5 000 ihmistä, jotka kaikki pääsevät FAA:n taiteen vaikutuspiiriin. Lisäksi taide yllättää esimerkiksi alueella sijaitsevan elokuvateatterin aulassa, ja teatteri taas myy satoja tuhansia elokuvalippuja vuodessa.

”Yksittäisessä näyttelytilassa saattaa käydä yli 1 800 vierasta illassa, ja teatteri taas myy satoja tuhansia elokuvalippuja vuodessa.”

Tekijät itsekin ovat hämmentyneitä FAA:n nopeasta kasvusta. Onnistumisia selittää moni asia. Yksi niistä on Finlaysonin ainutlaatuinen alue, jota vuokranantaja Keskinäinen työeläkevakuutusyhtiö Varma haluaa kehittää taiteen keinoin. Yhtiö antaa tyhjillään olevia tiloja käyttöön maksutta ja auttaa näyttelyiden rakentamisessa. Alueella on kävijöille hyvät palvelut ja yritykset ovat lähteneet yhteistyöhön, jopa valmistamaan tapahtumalle omia nimikkotuotteita. Ja totta kai kunnia kuuluu myös itse taiteilijoille, sitoutuneille huippuammattilaisille, jotka rakentavat näyttelynsä välillä erikoisiinkin paikkoihin.

FAA:n taustalla on iso joukko innokkaita talkoolaisia, minkä lisäksi tapahtuma tarjoaa harjoittelupaikkoja taideopiskelijoille ja työtä alan pitkäaikaistyöttömille. Alueen katujen maalaukseen on osallistunut myös yleisö, lapsiperheet, teinit ja monet erityisryhmät, kuten AA-ryhmät, maahanmuuttajat ja mielenterveyskuntoutujat.

Tänä kesänäkin FAA:ssa on luvassa vielä aivan uutta. Elokuun viimeisenä viikonloppuna juhlitaan kirjallisuutta Taide&Kirja-tapahtumassa: perjantai on lasten, lauantai FAA18-taiteilija Rosa Liksomin ja sunnuntai pirkanmaalaisten kirjailijoiden päivä. Syyskuun 8. päivänä Puuvilla-salissa aukeaa lasinäyttely, jossa on esillä Markku Pirin viime vuonna Italiassa kiertäneen näyttelyn sekä kolmen nuoren suomalaisen lasitaiteilijan teoksia.

– Finlandia-palkittuja taiteilijoita on luvassa lisää, sekä ensi kesälle että vuodelle 2020, jolloin Finlayson täyttää 200 vuotta, lupaa Ketonen.

Teksti: Kati Vastamäki
Kuvat: Maria Salangina ja Kati Vastamäki

Pertti Ketonen on Galleria Himmelblau Oy:n yrittäjä ja Finlayson Art Area -kuvataidetapahtuman johtaja. Himmelblaun grafiikanpaja on toiminut Finlaysonin alueella vuodesta 1990 ja pysyvä galleria vuodesta 2000. Ketonen on rakentanut lukuisia näyttelyitä museoille ja gallerioille ympäri Suomen, muiden muassa Retrettiin ja Kuhmon Kamarimusiikkiin. Vuonna 2015 hän käynnisti Finlayson Art Area -tapahtuman, joka esittelee suomalaisten ja ulkomaalaisten huipputaiteilijoiden teoksia. FAA18:n taiteilijoita ovat muiden muassa Rosa Liksom, Jasmin Anoschkin, Lars Nyberg ja Pekka Kauhanen.

Lasikomppania – eteenpäin!

Urjalassa, Nuutajärvellä on puhallettu lasia jo 225 vuotta ja niin näyttää tapahtuvan tulevaisuudessakin. Lasinpuhallus lisättiin tänä vuonna Suomen kansalliseen Elävän perinnön luetteloon. Tunnustuksella on merkitystä, sillä aineettoman kulttuuriperinnön säilyminen on monilla käsityöaloilla vaarassa.

Alma Jantunen työnsä parissa. Kuvaaja: Hanna Maria Anttila

Alma Jantunen työnsä parissa. Kuvaaja: Hanna Maria Anttila

Nuutajärvellä lasialan yrittäjät, Nuutajärven Lasikylän kulttuurisäätiön Lasiakatemia ja Koulutusyhtymä Tavastian lasialan koulutus muodostavat keskuksen, jossa alan tietotaito ja osaaminen välittyvät uusille tekijöille. Kylän kuumaa sydäntä lasiuuneineen ylläpitää tänä vuonna 15 vuotta toiminut Nuutajärven Lasitaitajat ry, Lasikomppania.

Lasinpuhaltaja on muuttunut tehdastyössä erikoistuneesta osaajasta monenlaisia tekniikoita käyttäväksi käsityöläiseksi, joka myös suunnittelee ja markkinoi omaa tuotantoaan ja osaamistaan. Massatuotannon sijaan puhaltajia työllistävät nyt taiteen tekeminen, muotoilukokeilut ja piensarjat.

Nuutajärvellä tiivis verkostoituminen tuo töitä ja tunnettuutta yleensä yksin toimiville tekijöille. Yhdistysmuotoisena toimiva Lasikomppanian lasihytti uuneineen on kylän kaiken toiminnan keskiössä, mutta sinne tullaan tekemään töitä kauempaakin, koska vastaavaa paikkaa lasin valmistukseen ei ole muualla Suomessa.

Tilava, toimiva ja laajat mahdollisuudet kuuman lasin työstöön tarjoava lasihytti on mahdollista ylläpitää, kun käyttäjiä on paljon. Jäsenten lisäksi hyttiä vuokrataan ulkopuolisille alan toimijoille. Hytissä myös järjestetään workshopeja ja tapahtumia. Kansainvälisestikin ainutlaatuinen Nuutajärven lasintekijöiden yhteisö on luonut hyvän pohjan monenlaiselle toiminnalle.

Tulevaisuuden elävään lasikylään kaivataan entistä enemmän avoimia ovia ja elämyksellistä ohjelmaa. Toiveissa on eri taiteenalojen sekoittumista ja tilaisuuksia taiteilijoiden kohtaamiselle. Vanhojen tehdastilojen ja ympäristön muovaaminen tähän käyttöön on yksi haasteista. Kehitykseen vauhtia ja valoa tulevaisuuteen on tuonut Nuutajärven Lasikylän kulttuurisäätiö, joka on tarttunut visioinnin haasteisiin.

Toukokuussa aukeava ”Muistijälki”-näyttely esittelee kesän ajan lasitaiteilijoille merkityksellisiä muistoja Nuutajärveltä.

Tervetuloa tutustumaan Lasikylään!
Alma Jantunen
Nuutajärven Lasitaitajat ry:n, Lasikomppanian puheenjohtaja
etunimi.sukunimi@lasisirkus.fi

Lue lisää Nuutajärven lasikylästä sekä aineettomasta kulttuuriperinnöstä ja Elävän perinnön luettelosta

Alma Jantunen on syntynyt Tampereella 1973 ja valmistunut lasialan artesaaniksi Wetterhoffin käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksesta 1996. Hän on asunut ja työskennellyt Nuutajärvellä pysyvästi vuodesta 1999, jolloin hän perusti lasinpuhaltaja Johannes Rantasalon kanssa Lasisirkuksen. Siellä he työskentelevät edelleen. Jantunen työskentelee lasitaiteilijana ja puhaltaa lasia myös monille muille taiteilijoille ja muotoilijoille.

Taiteen kielioppia II

Taiteilija Tuula Lehtinen ottaa kirjoituksessaan Taiteen kielioppia II kantaa vapaan, ateljeessa tehtävän taiteen puolesta. Kuva: Tomas Byström

Taiteilija Tuula Lehtinen ottaa kantaa vapaan, ateljeessa tehtävän taiteen puolesta. Kuva: Tomas Byström

Mitä merkitystä on sillä, mitä sanoja me apurahoista päättävät käytämme puhuessamme taiteesta? Sanavalinnat ohjaavat hakemusten sisältöjä, mutta eivät aina tue taiteen vapaata kasvua ja sen sisältä nousevia tavoitteita. 

Rohkea avaus

”Rohkea avaus, oven toisella puolella 30 astetta pakkasta.” Hakuaikana julkaistu Facebook-päivitys jäljitteli hauskasti monien apurahoja jakavien tahojen käyttämää ilmaisua.

Miten ihan tavallisen taiteilijan työtä voisi kuvailla ”rohkeaksi avaukseksi”? Kysymys pyörii nytkin monen taiteilijan mielessä. Kuinka on mahdollista laatia vakuuttava hakemus aikana, jolloin aina peräänkuulutetaan jotain ennennäkemätöntä, uutta luovaa projektia?

”Rohkea avaus, oven toisella puolella 30 astetta pakkasta.”

Moni tuntee lannistuvansa jo siinä vaiheessa, kun yrittää selvittää ohjeista hyvän hakemuksen perusteita ja arvailee mitä kulloinkin mahdollisesti halutaan rahoittaa. Apurahaviidakko voi tuntua läpipääsemättömältä ryteiköltä, josta on vaikeaa kuvitella löytyvän tukea hakijan omaan tilanteeseen ja tarpeeseen.

Viime vuosina apurahahakemusten määrä on kasvanut. Samanaikaisesti erityyppisiä rahoitusmuotoja ja hakuja on kohdistettu yhä laajemmin taiteen alueella toimiville ammattikunnille varsinaisen taiteellisen työn jäädessä prosentuaalisesti pienempään osaan. Monesti yksittäisen taiteilijan tekemä hakemus joutuu kilpailemaan yhteisöjen ja jopa yritysten hakemusten kanssa.

Hakija joutuu usein vastaamaan kysymyksiin oman hankkeensa tärkeydestä ja vakuuttamaan apurahoista päättävät jopa oman työnsä yhteiskunnallisesta merkityksestä. Sikäli hakemuksen laatiminen muistuttaa monin tavoin markkinointikampanjan laatimista. Miten myydä oma työ apurahan jakajille? Miten saada heidät uskomaan, että työllä on merkitystä, vaikkei osaakaan sanallisesti kuvailla, mikä kohderyhmä siitä hyötyy ja millä tavoin?

Projekti vai hanke

Hakemuksista kuvastuvat ajankohtaiset ja kiinnostavat taiteen ilmiöt sekä aikaisemmin myönteisen apurahapäätöksen saaneiden hankkeiden sisällöt. On luonnollista hakea tukea hankkeelle tai projektille, jonka sisältö ja muoto myötäilevät näkyvästi huomioituja tapahtumia ja niiden tekijöitä.

Mutta voiko ateljeessa tehtyä taiteellista työtä kutsua projektiksi tai hankkeeksi, jolla on yleisesti hyödyllinen päämäärä ja tavoite?

Vapaan, ateljeessa tehtävän taiteellisen työn merkitys tuntuu ajautuvan rahoitusviidakossa yhä ahtaammalle. Näin siitä huolimatta, että juuri sentapaisen työrauhan saavuttaminen on oikeastaan mahdollista vain apurahan turvin. Ja vaikka juuri sitä tarvitaan, jotta ajatukset ja ilmaisu kehittyvät ja jotta niissä on pohjaa ja voimaa.

Olisiko rahoittajien nyt oikea hetki tehdä rohkea avaus ja nähdä vapaa taiteen tekeminen tärkeänä tekona ja sinä perusarvona, mitä se luonnostaan ilman korulauseita on ollut ja on edelleen?

Teksti: Tuula Lehtinen
 

(Lue myös Taiteen kielioppia I, joka oli Tuula Lehtisen kommenttipuheenvuoro Bisnes & kulttuuri -seminaarissa Tampere-talossa syksyllä 2017.)

Tuula Lehtinen on tamperelainen kuvataiteilija, jonka pitkään uraan kuuluu museo- ja gallerianäyttelyitä niin Suomessa kuin ulkomailla, erityisesti muissa pohjoismaissa. Hänet tunnetaan lukuisista julkisista teoksista, joita löytyy mm. HAM:n wc-tiloista ja E18 -moottoritien varrelta Kymenlaaksosta sekä Tampereen Rantatunnelista. Hän on tamperelaisen Frei Zimmer -yrityksen toimitusjohtaja ja Pirkanmaan rahaston hoitokunnan ja Suomen Kulttuurirahaston hallintoneuvoston jäsen.