Hae sivustolta

Aloita hakeminen kirjoittamalla hakusana. Haku ymmärtää synonyymit, välilyönnit ja eri taivutusmuodot. Ennakoiva toiminto ehdottaa hakusanoja kirjoittaessasi.
Hae sivustolta
Tiede ja taide
Ohjeet Yhteystiedot

Kulttuurin tukijoukot: Aleksi Malmberg – nuottiavaimina intohimo ja uteliaisuus

Millainen suhde sinulla on Kulttuurirahastoon?

Suomen Kulttuurirahasto on mahdollistanut urallani lukuisia kulttuurihankkeita. Olen hakenut sieltä rahoitusta sekä taiteilijoille että taideprojekteihin. Kun työskentelin Helsingin Juhlaviikkojen ohjelmapäällikkönä, Kulttuurirahasto oli keskeinen tekijä muun muassa ulkomaisten orkesterien vierailujen toteutumisessa. Toimiessani Brysselissä Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituutin johtajana rakensimme yhdessä TelepART-kansainvälisyysohjelman matkatukimallin. Sadat suomalaiset taiteilijat saivat sen kautta matalan kynnyksen tukea esiintymismatkoihin.

Milloin musiikki alkoi puhutella sinua?

Musiikki on kulkenut rinnalla aina. Pienen pojan muistikuvissa kuuntelen Tšaikovskin pianokonserttoa isän sylissä olohuoneen lattialla. Siihen oli hyvä nukahtaa. Aloitin varhain viulunsoiton opinnot Keski-Helsingin musiikkiopistossa ja orkesterisoiton Helsingin Juniorijousissa. Harrastin myös muun muassa steppausta ja balettia. Suhde taiteeseen syntyi jo silloin.

Vielä lukiovuosina harjoittelin monta tuntia päivässä. Kirjoituksiin valmistautuessa omaksi alakseni vahvistui kuitenkin taiteiden tutkimus, musiikkitiede. Siinä saa paneutua intohimoisesti musiikin maailmaan. Sivuaineina opiskelin liiketaloustiedettä ja sosiologiaa.

Oletko oman onnesi seppä?

Kun opiskeluaikana piti tienata leipää pöytään, hakeuduin Kulttuuritaloon. Hain naulakonhoitajaksi, mutta yllätyksekseni minua pyydettiinkin talon tapahtumien vuoropäälliköksi. Tein graduni vuonna 2006 Kulttuuritalon 50-vuotisesta toiminnasta.

Olen utelias ja monella tavalla onnekas. En ole koskaan suunnitellut uraani. Mielenkiintoiset tehtävät ovat seuranneet toisiaan. Olen saanut tehdä monipuolista työtä taiteen ääressä ja samalla oppia uutta. Esimerkiksi työnantajani Helsingin kaupunki pyysi minut Taide- ja kulttuurivisio 2030 -työryhmän vetäjäksi ja kannusti minua suorittamaan EMBA-tutkinnon työn ohella.

Maailmankuvan avartuminen ja syveneminen on elämänmittainen matka.

Toimin joka päivä vuorovaikutuksessa lukemattomien ihmisten kanssa. Pidän visusti huolta vireydestäni ja jaksamisestani. Koen lapsenomaista riemua, kun lähden kotiovelta juoksemaan lenkkipolulle avojaloin. Paljasjalkajuoksussa ajatukset kirkastuvat ja suoristuvat. Rakastan myös puutarhanhoitoa, saunomista ja telttavaelluksia Lapissa esimerkiksi Hammastunturin alueella.

Mitä odotat hallitustyöltä?

Toivon strategista työtä taiteen, tieteen ja kulttuurin yhteiskunnallisen vaikutuksen vahvistamiseksi.

Uskon, että taiteella on tärkeä tehtävä maailmassa juuri nyt. Muutosten myllerryksen keskellä on löydettävä tässä ajassa toimivia tapoja tukea sekä taiteilijoita että yleisöä ja suomalaista yhteiskuntaa. Haluan olla aktiivisesti mukana, kun tässä murroksessa käydään rehellistä keskustelua aikamme kipupisteistä ja tunnistetaan mahdollisuuksia eteenpäin. Panostamme hallitustyössä myös siihen, että hyvä hallinto toteutuu kaikessa rahaston toiminnassa.

Kulttuurin tukijoukot -juttusarjassa esitellään ihmisiä, jotka antavat panoksensa tieteen, taiteen ja kulttuurin hyväksi toimimalla Suomen Kulttuurirahaston luottamushenkilöinä tai työntekijöinä.

Kulttuurin tukijoukot: Ramona Grönstrand – kohti hyvää elämää

Päivätyössään Ramona Grönstrand työskentelee hankekoordinaattorina Kajaanin kaupungin perusopetuksen hallinnossa. Hän on myös Pohjois-Suomen alueellisen romaniasiain neuvottelukunnan varapuheenjohtaja ja valtakunnallisen romaniasiain neuvottelukunnan jäsen. Grönstrand on myös toiminut kauan paikallisessa Kajaanin kaupungin romanityöryhmässä. Luottamustehtävä Suomen Kulttuurirahaston Kannatusyhdistyksen johtokunnan jäsenenä tarjoaa Grönstrandille uuden valtakunnallisen vaikuttamisen kanavan.

Millaisia asioita haluat ajaa johtokunnassa?

Nainen istuu olohuoneessa, taustalla ikkuna ja sohva.

Olen puhunut ja toiminut aina aktiivisesti tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden puolesta. Näitä arvoja edustan myös Kannatusyhdistyksen johtokunnassa, jonka jäsenyyden koen kunniatehtävänä. Toivon, että voin rikkoa valkoisuusnormia ja että moninaisuus avaa uudenlaisia näkökulmia Kulttuurirahastonkin toimintaan. Haluaisin tehdä näkyväksi tavallisen ihmisen arkea, jota itse arvostan suuresti. Oma elämäni ja arkeni ei ole aina ollut helppoa. Tiedän, mitä on elämän nurja puoli.

Tutustuin ensimmäistä kertaa Kulttuurirahastoon, kun haimme ja saimme sieltä rahoitusta vuonna 2022 RomForum-esitykseen Kajaaniin. Se käsitteli osallistavan teatterin keinoin moninaisuuden kohtaamista työelämässä. Olin yksi taustaksi kerätyn haastatteluaineiston koostajista sekä keskeisessä roolissa hankkeessa sen alusta loppuun.

Kulttuuri kuuluu kaikille. Taide lisää hyvinvointia ja tarjoaa sisältöä vapaa-aikaan myös heikommassa asemassa oleville.

Mitä uutta on näkyvissä hankekoordinaattorin työmaisemassa?

Suunnitteilla on laaja ryhmähanke, jota Terveyden ja hyvinvoinnin laitos koordinoi. Kajaanin kaupunki on mukana omalla Meidän Aika -osahankkeellaan. Sen teema on yhdenvertaisuuden ja sukupuolten tasa-arvon edistäminen ja huono-osaisuuden torjunta. Tavoitteena on vahvistaa hyviä väestösuhteita, yhdenvertaisuutta, väestöryhmien osallisuutta ja aktiivista toimijuutta. Mikäli tämä ESR-hanke toteutuu, aloitan siinä projektipäällikkönä.

Olen työskennellyt aiemminkin Euroopan sosiaalirahaston tukemissa hankkeissa, esimerkiksi vuonna 2016 toteutetussa Kainuun romanihankkeessa, joka tähtäsi romanien koulutuksen ja työllisyyden parantamiseen.

Romaneja on asunut Suomessa 1500-luvulta asti. Millainen on romanikulttuurin tila nyt?

Suomen romanikulttuurin peruspilarit ovat pysyneet pääosin entisellään, mutta tapoihin on tullut uusia vivahteita. Osa niistä on toivottuja, osa ei. Koemme edelleen arjessa paljon syrjintää esimerkiksi työnhaussa.

Romanikulttuuri on yhteisön sisällä vahva ja samalla ympäristön muuttuessa hyvin joustava. Se on kuitenkin uhanalainen vähemmistökulttuuri. Kulttuurirahasto on päättänyt tukea Suomen romanikielen elvyttämistä sekä romanitaidetta ja romanikulttuuria jopa miljoonalla eurolla vuosien 2023–2030 aikana. Se on hieno päätös.

Kulttuurin tukijoukot -juttusarjassa esitellään ihmisiä, jotka antavat panoksensa tieteen, taiteen ja kulttuurin hyväksi toimimalla Suomen Kulttuurirahaston luottamushenkilöinä tai työntekijöinä.

Opastuksella Taidekoti Kirpilässä

Helsingin Töölössä sijaitsevan Taidekoti Kirpilän vuoden kävijämäärä nousi ensimmäistä kertaa yli kymmeneen tuhanteen. Moni kävijöistä osallistui opastetulle kierrokselle, joita vuoden aikana järjestettiin lähes 400. Mikä opastuksilla kiinnostaa?

Pitkän linjan museo-opas Antti Solin on opastanut Taidekoti Kirpilässä vuoden verran. Hän kertoo, että monet ovat kiinnostuneita taiteen keräilijä Juhani Kirpilän persoonasta ja elämäntarinasta.

Taidekotiin tullaan myös tiettyjen taiteilijoiden perässä. Åke Mattas kiinnostaa monia, samoin Olavi Martikainen ja hänen poikkeuksellinen elämäntarinansa – Martikainen ajautui yhteiskunnan ulkopuolelle ja teki viimeiset vuotensa taidetta Mankkaan kaatopaikalla. 1900-luvun taitteen taiteilijanaiset, kuten Maria Wiik ja Ellen Thesleff, vetävät myös väkeä.

Ulkomaalaiset kävijät haluavat usein perehtyä suomalaiseen taidekenttään ja taidemaailmaan yleisesti.

”Kirpilässä voi saada erinomaisen johdatuksen 1900-luvun ensimmäisten vuosikymmenten suomalaiseen taiteeseen. Sitä on innostavaa esitellä”, Solin sanoo.

Taidekoti Kirpilässä järjestetään myös teemaopastuksia, joiden aiheena voivat olla vaikkapa Taidekodin itämaiset matot. Vuodesta 2017 alkaen on pidetty queer-opastuksia, joiden konseptin loi yksi Kirpilän oppaista, Karoliina Arola.

Ideana on kuljettaa yleisöä kokoelman halki kiinnittäen huomiota kaikkeen sellaiseen, joka kulkee oman aikansa ”vastakarvaan”.

”Opastuksilla etsitään sitä, miten taiteessa on haastettu normeja ja totuttuja kertomuksia. Kokoelmissa on teoksia, jotka eivät asetu kiltisti binäärin jompaankumpaan päätyyn”, Solin kuvailee.

Queer-kierroksilla teoksia käsitellään muustakin kuin sukupuolen ja seksuaalisuuden näkökulmasta. Voidaan esimerkiksi paneutua valkoisuuteen tai etsiä muita kuin ihmiskeskeisiä näkökulmia.

Solin nauttii vuorovaikutuksesta ja keskusteluista, ja hän toivoo, että yleisökin uskaltaisi opastuksilla olla äänessä.

”Yritän oikein lietsoa keskustelua, enkä ole yhtään pahoillani, jos minut keskeytetään. Puhuvana päänä toimiminen ei ole antoisaa”, hän sanoo.

Solinilla on taustallaan akateemiset opinnot taide- ja kulttuurihistoriassa, mutta se ei hänelle riitä. Näkemyksen laajentamiseen ja ahaa-elämyksiin tarvitaan muita ihmisiä.

”Voin olla varma siitä, että tänäänkin opastaessa saan kuulla yleisöltä jotakin, joka yllättää ja saa oivaltamaan jotain uutta.”

Taidekoti Kirpilä
Pohjoinen Hesperiankatu 7., 6. krs
Avoinna ke klo 14–18 ja su klo 12–16, ryhmille sopimuksen mukaan

Yleisöopastukset ke klo 14.30 ja su klo 12.30
taidekotikirpila.fi

Helena Hiilivirta jatkaa Pirkanmaan rahaston hoitokunnan puheenjohtajana

Sekä Helena Hiilivirta että Matti Posio ovat olleet Pirkanmaan rahaston hoitokunnan jäseniä vuodesta 2018. Hiilivirta on aiemmin toiminut Kulttuurirahaston säätiön hallituksessa 2005–2014 ja hallintoneuvostossa 2014–2020. Pirkanmaan rahaston hoitokunnan puheenjohtajana hän on ollut 1.10.2021 alkaen.

Muut Pirkanmaan rahaston hoitokunnan jäsenet ovat rehtori Jari Andersson Sastamalasta, toiminnanjohtaja Terhi Asumaniemi Tampereelta, asiamies Anu Littunen Keskusrahaston edustajana, dosentti Katariina Mustakallio Tampereelta, kauppaneuvos Timo Mäki-Ullakko Hämeenkyröstä, teatterinjohtaja Panu Raipia Tampereelta, professori emerita Ulla Ruotsalainen Tampereelta, johtaja Pauli Sivonen Mänttä-Vilppulasta ja vararehtori Tapio Visakorpi Tampereelta.

Vasemmalla vaaleahiuksinen nainen kirjahyllyn edessä, oikealla mies harmaassa puvussa puistossa.

Helena Hiilivirta (vas.) ja Matti Posio ovat molemmat toimineet Pirkanmaan rahaston hoitokunnassa jo useita vuosia.
Kuvat: Rami Marjamäki

Kulttuurin tukijoukot – suomalaisten hyvinvoinnin asialla

Millaista tehtävää SKR:n hallitus hoitaa?

Hallitus toteuttaa lahjoittajien tahtoa. Tähän Kulttuurirahaston perustehtävään peilaan aina toimiamme. Olemme ison kansallisomaisuuden vartijoita. Se on vastuullinen kunniatehtävä. Apurahoista ja hankkeista päättäminen kuuluu hallitustyön ytimeen. Rahastossa tehdään nyt myös tärkeää strategiatyötä. Hallitus tekee kauaskantoisia linjauksia ja sanoo viimeisen sanansa uuden strategian sisältöön ja toteuttamiseen.

Miten yhteinen näkemys kulttuurikysymyksistä syntyy?

Hallituksen jäsenet ovat tieteen, taiteen ja talouselämän ansioituneita asiantuntijoita. Hallituksen monipuolisuus on rikkaus. Jokainen jäsen arvioi käsiteltäviä asioita laajemmin kuin oman alansa näkökulmasta. Kuulun toisenkin säätiön ja oman tieteenalani järjestöjen päättäjiin. Kulttuurirahasto on näihin verrattuna ainutlaatuinen muun muassa siksi, että se edistää kulttuurin koko kirjoa; sekä tieteitä että elämää rikastavia taiteita. Teemme päätöksiä keskustellen, innostavassa ja ilahduttavassa ilmapiirissä. Minut kutsuttiin SKR:n hallitukseen vuonna 2016. Pidän kovasti tästä luottamustehtävästä.

Mitkä Rahaston viimeaikaiset hankkeet saavat sinut innostumaan?

Koululaisille kohdistettu Taidetestaajat on ehdoton suosikkini. Se resonoi Kulttuurirahaston syntyhistoriaan; koululaisethan kautta maan kiersivät keräyslistoineen ovelta ovelle ja kartuttivat uuden rahaston perustamispääomaa. Toinen aivan fantastisen hieno hanke on vauvaperheille kohdistettu Lukulahja lapselle. Lasten ja nuorten kautta vaikutamme Suomen tulevaisuuteen.

Lääkärinä iloitsen Rahaston uudesta monitieteisestä suurhankkeesta, kohorttitutkimuksesta, jonka kotipesä on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa. Sen tavoitteena on vahvistaa suomalaisten hyvinvointia tutkimuksen keinoin seuraavan sadan vuoden aikana.

Kulttuurin tukijoukot -juttusarjassa esitellään ihmisiä, jotka antavat panoksensa tieteen, taiteen ja kulttuurin hyväksi toimimalla Suomen Kulttuurirahaston luottamushenkilöinä tai työntekijöinä.

Kulttuurirahaston hallituksen puheenjohtajaksi professori Mikko Niemi

Hallituksen puheenjohtajaksi toimikaudelle 1.10.2023–30.9.2024 on valittu Helsingin yliopiston farmakogenetiikan professori Mikko Niemi ja varapuheenjohtajiksi professori Anne Birgitta Pessi sekä oikeustieteen maisteri Jukka Luostarinen. Hallituksen uusina jäseninä aloittavat Aalto-yliopiston talousjohtaja Marianna Bom ja Helsingin kaupunginorkesterin intendentti Aleksi Malmberg.  

Säätiön hallituksessa jatkavat yhteiskuntatiet. maisteri Siru Ahopelto, kirjailija Karo Hämäläinen, rehtori Keijo Hämäläinen, MBA Lea Keinänen, taiteellinen johtaja Tiina Lindfors, toiminnanjohtaja Leena Vuotovesi sekä professori Petri Ylikoski. Hallituksen jäsenen toimikausi on kolme vuotta, ja perättäisiä toimikausia voi olla enintään kolme.  

Kulttuurirahaston hallintoneuvoston uusi esimies on professori Riitta Pyykkö ja varaesimies päätoimittaja Matti Kalliokoski. Uusina jäseninä hallintoneuvostoon on valittu varatoimitusjohtaja Hanna Hiidenpalo, oikeusneuvos Mika Ilveskero, kirjailija Anneli Kanto ja toimitusjohtaja Aino Turtiainen-Visala. 

Kulttuurirahaston Kannatusyhdistyksen johtokunnan puheenjohtajana jatkaa hallituksen puheenjohtaja Ilkka Länkinen ja varapuheenjohtajana johtaja Elli Siltala. Jäsenenä jatkaa fil. tohtori Laura Hokkanen.

Päivi Venäläinen vetämään Uudenmaan ja Kymenlaakson rahastoja

Nainen silmälaseissa ja mustassa puserossa. Tausta on valkoinen.

FT Päivi Venäläinen on aloittanut Suomen Kulttuurirahaston Uudenmaan ja Kymenlaakson rahastojen asiamiehenä 2.10.2023. Hän toimii työssään myös Taidetestaajat-hankkeen vastuuhenkilönä Kulttuurirahastossa.

Venäläinen siirtyy Kulttuurirahastoon kulttuuritalo Villa Artussa Hyvinkäällä sijaitsevan ja valtakunnallista kulttuurista nuorisotyötä tekevän Lasten ja nuorten taidekeskuksen säätiön toiminnanjohtajan paikalta.

Hän tuo uuteen työyhteisöönsä vankkaa lasten ja nuorten kulttuurin tuntemusta sekä taiteen ja pedagogiikan osaamista.

”On innostavaa päästä työskentelemään Kulttuurirahaston kaltaiseen asiantuntijaorganisaatioon, jossa on monenlaista osaamista sekä henkilöstössä että luottamushenkilöissä. Olen itse usein ollut hakemassa apurahoja, mikä tekee toiselle puolelle kurkistamisesta erityisen kiinnostavaa”, Venäläinen kertoo.

Hän on lähes koko työuransa ajan toiminut kulttuurikasvatuksen ja yleisötyön parissa. Myös vuonna 2019 valmistuneessa taidekasvatuksen väitöstutkimuksessaan hän käsittelee samaa aihepiiriä: nykytaidetta oppimisen ympäristönä.

Aiemmin Venäläinen on työskennellyt eri rooleissa Lasten ja nuorten taidekeskuksen säätiössä, pedagogisissa tehtävissä Nykytaiteen museo Kiasmassa ja Valtion taidemuseossa sekä opettanut museopedagogiikkaa. Hän on koulutukseltaan filosofian tohtori ja kasvatustieteen maisteri, ja hänellä on myös luokanopettajan pätevyys.

Uudessa roolissaan häntä innostaa erityisesti näkökulman laajentaminen lasten ja nuorten kulttuurista laajemmin taiteen ilmiöihin ja myös tieteen puolelle. ”On hienoa päästä perehtymään siihen, millaisia ajatuksia ja ideoita apurahansaajillamme on.”

Kulttuurin tukijoukot – laulava organisaattori

Päivi Loponen-Kyrönseppä aloitti Kulttuurirahastossa uudessa kilpailupäällikön tehtävässä elokuussa tehtävänään johtaa Kansainvälistä Mirjam Helin -laulukilpailua. Klassisen laulun kärkikilpailuihin kuuluva tapahtuma järjestetään seuraavan kerran kesäkuussa 2024.

Tummahiuksinen nainen mustassa jakussa kaupunkimaisemassa.
Harrastuksista kysyttäessä Loponen-Kyrönseppä vastaa, että hänen koko elämänsä on taidetta ja kulttuuria. Pienen poikkeuksen muodostavat talviuinti ja sienet. ”Olen intohimoinen sienestäjä, jolla on hillitön saalistusvietti. Kerään sieniä yli oman tarpeen.”

Loponen-Kyrönseppä kertoo arvostavansa paljon sitä, että Kulttuurirahasto on päättänyt panostaa Mirjam Helin -kilpailuun entistä voimakkaammin. Tiedettä ja taidetta tukeva säätiö on hänelle muutenkin mieluinen työpaikka.

”Etenkin nyt, kun maailman tilanne, kotimaan talous ja kulttuurielämän epävarmuus ovat vahvasti läsnä, on hienoa olla vaikuttamassa hyvän puolesta.”

Loponen-Kyrönseppä oli pienestä asti musiikin kanssa tekemisissä, ja aloitti muun muassa viulunsoiton seitsemänvuotiaana.

Jossain vaiheessa hän alkoi haaveilla musiikkialasta ammattina, ja pääsikin opiskelemaan Sibelius-Akatemiaan. Opiskellessaan musiikkikasvatusta ja klassista laulua hän alkoi myös opettaa ja tehdä toimittajan töitä.  Vuonna 1996 hän perusti opiskelutovereidensa kanssa Ooppera Skaalan.

”Tajusimme silloin, että voimme tehdä oopperaa aivan itsekin. Tilasimme ensimmäisen oopperan säveltäjä Juha T. Koskiselta ja toteutimme sen omatoimisesti. Olin seitsemän vuotta Skaalan puheenjohtaja, mikä oli syväsukellus taideorganisaation rakentamiseen, rahoitukseen ja kehittämiseen.”

Laulamisen ohella Loponen teki muitakin musiikkialan töitä, ja ne alkoivat yhä enemmän vetää puoleensa.

“Aika harva elättää itsensä Suomessa laulamalla, ja sen vuoksi monet yhdistävät esiintymisen laulunopettajan tehtäviin. Minua se ei kiinnostanut, vaan aloin tehdä musiikkitoimittajan töitä, ensin maakuntalehdissä, Hesarissa, ja vuodesta 2003 alkaen Yleisradion uutistoimituksessa.”

Toimittajantöitä seurasivat pestit Vantaan viihdeorkesterin ja Savoy-teatterin johdossa. Laulajan esiintymisviettiä hän on sittemmin hyödyntänyt muun muassa juontotehtävissä.

Aiemmista töistä on paljon hyötyä uudessa roolissa laulukilpailun vetäjänä.

”Laulajana tunnistan laulumaailman erityispiirteet. Kilpailussa ollaan tekemisissä paitsi taidon, myös makuasioiden ja joskus puhkeamistaan odottavan potentiaalin kanssa. On tärkeää olla sensitiivinen”, hän kuvaa. Enemmän laulukilpailun johdossa silti tarvitaan organisointitaitoja, joita on kertynyt musiikkilaitoksia pyörittäessä.

Toimittajataustan ansiosta taas Loponen-Kyrönsepän on helppo lähestyä ihmisiä eikä hän häkelly maailmantähtiä kohdatessaan.

Kansainvälinen Mirjam Helin -laulukilpailu kuuluu suomalaisten laulukilpailujen kärkikastiin, ja sillä on suuri arvostus myös kansainvälisesti. Ammattilaisten keskuudessa kilpailu rankataan korkealle, mutta tekemistä riittää edelleen esimerkiksi yleisen tunnettuuden kanssa. Miten saada kilpailutunnelmaan mukaan myös ne, jotka eivät ole vihkiytyneet klassisen musiikin salaisuuksiin?

Voiko taiteessa ylipäänsä kilpailla? Loponen-Kyrönsepän mielestä ristiriitaa ei ole. Kysymys on taidosta ja osaamisesta, mutta viime kädessä oleellista on, että taiteilija voittaa yleisön sydämet puolelleen.

”Laulajanuralla tarvitaan paitsi ääntä ja musikaalisuutta, myös sinnikkyyttä, pitkäjänteisyyttä ja onnea. Kilpailut ovat laulajille hieno paikka päästä esille ja yleisölle upea mahdollisuus tutustua uusiin kykyihin.”

Loposen mukaan parhaat laulajat eivät pelkästään osaa laulaa, vaan he ovat myös fiksuja, syvällisiä, kiinnostuneita muusta maailmasta ja kehittävät itseään jatkuvasti.

Useat laulukilpailut ovat luopuneet erillisistä naisten ja miesten sarjoista, ja näin tekee myös Mirjam Helin -kilpailu ensi kesänä. Sukupuolten ja ihmisäänten moninaisuus on arvostetumpaa kuin ennen.

”Toki näyttämötaiteessa ja eritoten oopperassa on aina ollut sukupuolten moninaisuutta. Ajatellaan vaikkapa niin sanottuja housurooleja, joissa mezzosopraano tai altto laulaa miesrooleja, tai vanhempia teoksia, joissa mies- ja poikaäänet ovat laulaneet kaikki roolit – puhumattakaan kontratenoreiden tai entisajan kastraattien roolituksista.”

Suomen Kulttuurirahasto on järjestänyt Mirjam Helin -laulukilpailua vuodesta 1984 alkaen viiden vuoden välein. Laulukilpailun taustalla on suurlahjoitus, jonka laulaja, professori Mirjam Helin (1911–2006) teki Suomen Kulttuurirahastolle vuonna 1981.

Ensi kesästä alkaen kisasykli tiivistyy, ja Helin-kilpailu pidetään joka kolmas vuosi.

Vakiintuneisiin tapoihin on kuulunut kotimajoituksen järjestäminen kilpailijoille. Parhaillaan mietitään, voisiko perinnettä vaalia jatkossa.

”Kotimajoittajat pääsevät ainutlaatuisella tavalla mukaan kilpailutunnelmaan, ja monille kilpailijoille kotimajoitus tuo aivan omanlaisensa lisän kokemukseen. Kilpailun ympärille syntyy todellinen yhteisö. Rohkaisen ryhtymään kotimajoittajaksi ja nauttimaan kilpailutunnelmasta!”

Mikä Kansainvälinen Mirjam Helin -laulukilpailu?

  • Suomen Kulttuurirahasto on järjestänyt kilpailua vuodesta 1984 asti. Jatkossa kilpailu järjestetään kolmen vuoden välein.
  • Yhdeksäs Mirjam Helin -kilpailu järjestetään Helsingissä 3.–12.6.2024.
  • Jaettavien palkintojen yhteissumma on 190 000 euroa.
  • Kilpailun sähköpostiuutiskirjeen voi tilata osoitteesta mirjamhelin.fi (siirryt Mirjam Helin -kilpailun sivulle).

Kulttuurin tukijoukot -juttusarjassa esitellään ihmisiä, jotka antavat panoksensa tieteen, taiteen ja kulttuurin hyväksi toimimalla Suomen Kulttuurirahaston luottamushenkilöinä tai työntekijöinä.

Kulttuurin tukijoukot: Päijäthämäläinen yleismies

Millaista asiantuntemusta edustat hoitokunnassa?

Päijät-Hämeen rahaston hoitokuntaan kuu­luu perinteisesti ainakin yksi liike-elämän edustaja. Tulen yrittäjäperheestä, mutta en ole koskaan toimi­nut täysipäiväisenä yrittäjänä vaan pääosin kansainvä­lisessä teollisuudessa. Kun minut kutsuttiin hoitokun­taan vuonna 2014, työskentelin Lahden Seudun Kehi­tys LADEC Oy:n toimitusjohtajana. Siirryin sieltä viime kesänä lahtelaisen perheomisteisen teknologiavientiyri­tys FinnSonic Oy:n johtoon.

Muut hoitokunnan jäsenet ovat omien alojensa syväosaajia, minä olen toiminut oikeastaan yleismies Jantusena: laajakatseisena Päijät-Hämeen elinkeino­elämän edustajana ja joidenkin tieteenalojen tuntijana. Toiminta isänmaallisen instituution osana omalla syn­nyinseudulla on ollut hieno kokemus.

Mihin tarkoituksiin apurahat päätyvät?

Tuemme moniarvoisesti sekä taidetta että tiedettä, sekä huippuja että harrastajia. Lah­den Yliopistokampuksen opiskelijat hakevat usein apu­rahoitusta bio- ja ympäristötieteiden sekä teknisten tie­teiden opintoihin ja tutkimukseen. Näiden hakemusten määrä kasvaa vuosi vuodelta. Helsingin yliopistolla ja erityisesti LUT-yliopistolla on Lahdessa tiiviit yhteydet maakunnan elinkeinoelämään.

Kuvataiteen ja musii­kin ammattilaiset tarvitsevat monesti työskentelyapu­rahoja. Taiteen hakemuksissa minut on yllättänyt se, miten paljon ja miten monien eri taiteenalojen edus­tajia Päijät-Hämeessä asuu ja työskentelee. Apurahan hakijoiden joukko on moninainen, ja rahoitusta hae­taan yksin tai ryhmänä pieniin sekä suuriin hankkeisiin.

Minne ohjaisit kulttuurinnälkäiset lomailijat maakunnassasi?

Esimerkiksi uuteen Malski-keskuksessa toi­mivaan Lahden visuaalisten taiteiden museo Malvaan. Harrastajien voimin toimiviin kesäteattereihin, joissa on iloista tekemisen meininkiä. Lahden lukuisiin eri­koismuseoihin kuten Moottoripyörämuseoon ja vaik­kapa Vanhaan Vääksyyn sekä Päijännetaloon. Päi­jät-Hämeessä järjestetään erilaisia kulttuuritapahtu­mia pitkin kesää, joten jokaiselle varmasti löytyy jota­kin mieleistä.

Kulttuurin tukijoukot -juttusarjassa esitellään ihmisiä, jotka antavat panoksensa tieteen, taiteen ja kulttuurin hyväksi toimimalla Suomen Kulttuurirahaston luottamushenkilöinä tai työntekijöinä.

Uusi toimitusjohtaja panostaa innostavaan ja turvalliseen työyhteisöön

Artikkeli julkaistiin ensimmäistä kertaa Tammenlastuja-lehden numerossa 1/2023. Koko lehden voit lukea täältä.

Vaaleahiuksinen nainen värikäs huivi kaulassa ja mustissa silmälaseissa lukee kirjaa. Taustalla kirjahylly

Helmikuussa julkistettiin, että Suomen Kulttuurirahaston toimitusjohtaja kesäkuusta 2023 alkaen on fil. tohtori, dosentti Susanna Pettersson.

Pettersson on toiminut monissa vaativissa johto- ja luottamustehtävissä Suomessa ja ulkomailla. Vapaa-ajallaan hän harrastaa kulttuuria laajasti, mutta erityisesti lukeminen on ollut hänelle henkireikä lapsesta asti. Hän pitää tarkkaan huolen siitä, että lukemiselle on edelleen aikaa ja tilaa.

”Luen sekä kauno- että tietokirjallisuutta, kotimaista ja ulkomaista. Nytkin minulla on kaksi riemastuttavaa tietokirjaa kesken, toinen lintujen ihmeellisestä maailmasta ja toinen peruukkien kulttuurihistoriasta.”

Pettersson on kotoisin Helsingistä. Hän kasvoi Katajanokalla, mistä tie vei usein Rikhardinkadun kirjastoon lukemista hakemaan. Äidin puolen isovanhempien kautta juuret vievät Kälviälle ja Terijoelle, isän vanhemmat puolestaan olivat kotoisin Ruovedeltä ja Lusista. Lapsuuden kesät vietettiin Kuusamossa ja Mikkelissä.

Toinen rakas harrastus on neulominen, jota Pettersson pitää meditatiivisena. ”Kun oma työ on kompleksista ja abstraktia, tuntuu hienolta, että saa pienessä mittakaavassa asioita valmiiksi nopeasti.”

Petterssonin aika kuluu myös juoksulenkeillä ja 13-vuotiaan karkeakarvaisen mäyräkoiran seurassa. Perheeseen kuuluu puoliso ja kaksi aikuista lasta.

Ihmiset keskiössä

”Hyvä johtajuus syntyy siitä, että elämässä on muitakin asioita kuin työ. Harrastuksissa latautuu, ja niistä pystyy ammentamaan ajatuksia ja ideoita, jotka ruokkivat työpaikalla tarvittavaa energiaa.”

Pettersson luonnehtii itseään arvopohjaiseksi johtajaksi, jonka johtajuusajattelun keskiössä ovat ihmiset. ”Minulle on hyvin tärkeää, että työyhteisö voi hyvin ja että ihmisten asiantuntijuutta arvostetaan organisaation kaikilla tasoilla”, hän sanoo. ”Vanhakantainen hierarkkinen ajattelu ei ole tätä päivää.”

Vuodesta 2018 lähtien Pettersson on työskennellyt Ruotsin Nationalmuseumin pääjohtajana. Kun hän ilmoitti lähdöstään helmikuussa, häneltä kysyttiin, olivatko syynä museota viime vuosina kohdanneet hankaluudet, kuten koronakriisi tai inflaatio.

”Vastoinkäymisiä on kaudellani ollut, mutta jos pelkäisin hankalia asioita, en olisi edes aloittanut Nationalmuseumissa”, hän toteaa.

”Asiat voivat olla vaikeita, mutta jos työyhteisössä on turvallista, se kannustaa yhdessä ideointiin ja ihmiset viihtyvät, vaikeidenkin asioiden ratkominen sujuu.” Sellaisen ilmapiirin luominen on Petterssonin mukaan yksi johtajan tärkeimmistä tehtävistä.

Apurahansaajasta johtajaksi

Petterssonilla on jo valmiiksi yhteyksiä Suomen Kulttuurirahastoon. Hän on kannatusyhdistyksen jäsen, luennoinut Taidekoti Kirpilässä, toiminut sparraajana Museovisio-hankkeessa ja saanut myös apurahan. Kolmivuotinen apuraha julkisen taidekokoelman kartuttamista käsittelevään taidehistorian alan väitöskirjaan myönnettiin vuonna 2000, jolloin monivuotiset apurahat olivat paljon harvinaisempia kuin nykyisin.

”Apurahan saaminen Kulttuurirahastolta oli täysin ratkaisevaa uralleni”, Pettersson sanoo. Apuraha mahdollisti paitsi väitöskirjaan paneutumisen, myös Petterssonin perheen muuton Lontooseen. Hän kirjoitti väitöskirjansa Lontoon-vuosien aikana.

”Vaikka väitöksestä on jo kulunut aikaa, olen edelleen tyytyväinen siihen. Tein perustyöt kunnolla, ja Suomen julkisen taiteen keräilyn alkuvaiheet tulivat perusteellisesti tutkituiksi ja tallennetuiksi.”

Toinen jalka tutkimuksessa

Pettersson on toiminut urallaan monissa vaativissa tehtävissä. Ennen Nationalmuseumia hän johti Ateneumin taidemuseota, Suomen Lontoon instituuttia sekä Alvar Aalto -säätiötä ja -museota. Työtehtävästä riippumatta hän on aina halunnut kuljettaa mukana myös akateemista ulottuvuutta.

Hän on museologian dosentti Jyväskylän yliopistossa ja ohjaa mielellään väitöskirjoja. Omaa kirjoitusvirettään hän pitää yllä julkaisemalla alansa artikkeleita vuosittain. Hiljattain ilmestyi artikkeli Nationalmuseumin näyttelyn Trädgården. Konst och natur under sex sekel katalogissa, ja tulossa on muun muassa artikkeli Ulla-Maija Alasen valokuvista ja kirja Ola Kolehmaisen uusimmasta tuotannosta. Vuonna 2024 ilmestyy pohjoismaisen taiteen ja yhteiskunnan historiasta 1820–1920 laaja teos, jota Pettersson toimittaa yhdessä Anna-Maria von Bonsdorffin kanssa.

Vahvaa ymmärrystä akateemisesta maailmasta toivat myös yhdeksän vuotta Aalto-yliopiston hallituksessa. ”Olin kaksi vuotta varapuheenjohtajana ja yhdeksän vuotta HR-toimikunnassa, missä pääsin osallistumaan johtavan akateemisen henkilöstön rekrytointeihin”, Pettersson kertoo. ”Kaudellani Aallossa pääsin perehtymään laajasti monialaiseen akateemiseen kenttään”.

Koko kansan rahasto

Vaaleahiuksinen, silmälasipäinen nainen tummissa vaatteissa seisoo taidevarastossa keskellä värikkäitä taideteoksia.

Työhaastatteluiden klassikoihin kuuluu kysymys ”Miksi haluat tulla meille töihin”? Mitä siihen vastaa Susanna Pettersson?

”Urani aikana kertynyt osaamisyhdistelmä on sellainen, että uskon sen hyödyttävän Kulttuurirahastoa. Minulla on työkokemusta useista maista, erilaisista töistä ja luottamustehtävistä. Tunnen kulttuurin, taiteen ja akateemisen maailman, ja olen saanut työskennellä myös lahjoittamisen käytäntöjen kanssa.”

Hän pitää Kulttuurirahastoa ainutlaatuisena toimijana säätiöiden joukossa.

”Moni säätiö pyörii yksittäisen lahjoittajan tai toimijan ympärillä, kun taas Kulttuurirahasto perustamishistorioineen on suomalaisen kansalaisyhteiskunnan vahva ilmentymä”, Pettersson kuvaa.

Pettersson pitää Kulttuurirahaston ehdottomana vahvuutena valtakunnallista ulottuvuutta. Yhtenä ensimmäisistä tehtävistään hän aikoo tutustua maakuntarahastoihin, jotta saisi mahdollisimman kattavan kuvan Kulttuurirahaston toiminnasta.

Tärkeänä hän pitää myös yhteistyötä esimerkiksi säätiökentän kesken ja peräänkuuluttaa rohkeutta yhteisiin isoihin ponnistuksiin.

”On aika katsoa tekemisen muotoja uudesta näkökulmasta. Visioista haluan aivan ensimmäiseksi keskustella rahastolaisten kanssa.”