Keski-Uudenmaan Teatteri käynnistää Kulttuurirahaston rahoituksella Lähiteatterilahja–kiertuetoimintamallin kehitystyön. Mallissa kunnat voivat ostaa teatterilta räätälöidyn paketin erilaisia esityksiä, jotka jalkautuvat esimerkiksi päiväkoteihin, kouluihin ja ikäihmisten palveluyksiköihin. Lähiteatterilahja on vaivaton tapa hankkia helposti saavutettavia kulttuuripalveluja kuntalaisille.

“Olemme todella innoissamme tästä mahdollisuudesta”, teatterinjohtaja Aino Kivi kommentoi. “Alueella asuu noin puoli miljoonaa ihmistä, mutta ammattiteatteritoimintaa on hyvin vähän suhteessa väestöpohjaan. Korkeatasoinen ammattiteatteri kuuluu kaikille, haluamme tuoda teatterin lähelle. Tarkoituksenamme on luoda toimintamalli, jota voisi tulevaisuudessa soveltaa ympäri Suomea.”

Projektin tarkoituksena on uudistaa ja rikastaa Keski-Uudenmaan Teatterin taiteellista toimintaa pitkäkestoisesti. Samalla se tarjoaa esimerkin tavasta monipuolistaa ammattiteattereiden kuntayhteistyötä. Työn käynnistämisessä on mukana tuottaja Saara Rautavuoma, joka on aiemmin toiminut muun muassa Teatteri 2.0:n toiminnanjohtajana sekä useissa teatterialan kehityshankkeissa.

”Myös keskustaajamien ulkopuolella tarvitaan taidetta. Lähiteatterilahja on mielenkiintoinen kiertuetoiminnan kokeilu, jonka kaltaiset uudet toimintamallit kertovat taidetoimijoiden kyvystä uusiutua ja etsiä ratkaisuja. Pilottimallissa toteutuu myös ajatus yhteiskunnan eri sektorien välisestä yhteistyöstä, jolle on yhä enemmän tarvetta”, sanoo toiminnanjohtaja Antti Niskanen Suomen Kulttuurirahastosta.

Keski-Uudenmaan Teatteri on Keravan ja Tuusulan alueella toimiva, valtionosuusrahoituksen piirissä oleva ammattiteatteri, joka on perustettu vuonna 1998. Vuosittain ensi-iltoja on 4–6 ja kävijöitä 13 000–18 000. Krapin kesäteatteri on osa Keski-Uudenmaan Teatterin toimintaa.

Saamelaista kulttuuriperintöä on kerätty Euroopan museoihin ja tutkimuslaitoksiin 1600-luvulta lähtien, ja saamelaisvainajien hautojen ryöstely tutkimustarkoituksiin jatkui 1900-luvulle asti. Noin 50 000 saamelaisesinettä on yhä Euroopan museoiden kokoelmissa.

Nykyisin kokoelmien kartuntahistoriaa tarkastellaan kriittisesti. Millä oikeudella ne kerättiin ja kenelle ne oikeastaan kuuluvat?

Saamelaismuseo Siida on edistänyt saamelaiskokoelmien palauttamista eli repatriaatiota jo vuosikymmenien ajan. Vuonna 2021 Suomen kansallismuseo palautti Siidalle yli 2 200 esineen saamelaiskokoelmansa, ja repatriaatioprosesseja on parhaillaan käynnissä useamman eurooppalaisen museon kanssa. Siidan työ on saanut useita kansainvälisiä tunnustuksia, muun muassa Europa Nostra -palkinnon 2022 sekä Vuoden eurooppalaisen museon ja Suomen Vuoden museon tittelin 2024.

Kulttuurirahasto myönsi 850 000 euroa Siidan kolmivuotiselle Ellos min árbi! eli Eläköön kulttuuriperintömme! -hankkeelle, jossa tutkitaan ja kehitetään saamelaista tapaa prosessoida esineiden palautusta yhdessä yhteisön kanssa. Tavoitteena on julkaista tietoa ja tutkimustuloksia, joita voidaan hyödyntää muissakin alkuperäiskansamuseoissa. Tuloksena syntyy myös Máhccan – Kotiinpaluu -kiertonäyttely, tieteellisiä artikkeleita, parhaat käytänteet -opas, podcast-sarja sekä kansainvälinen repatriaatioaiheinen konferenssi.

Kotiin palanneiden esineiden aiemmista omistajista ja käyttöhistoriasta kerätään tietoja työpajoissa, joissa saamelaisyhteisöt pääsevät tutustumaan esivanhempiensa esineisiin muistelemalla, tutkimalla ja antamalla esineille uusia merkityksiä. Tämän yhteisöllisen provenienssitutkimuksen myötä esineisiin liittyvä tieto ja taito palautuu osaksi elävää saamelaiskulttuuria.

Esineiden palauttaminen ei toisin sanoen ole vai niiden siirtämistä paikasta toiseen, vaan myös symbolinen prosessi, joka vahvistaa saamelaisen identiteetin ja kulttuurin jatkuvuutta.

”Suomen Kulttuurirahasto on aikaisemmin tukenut Siidaa päänäyttelyn uudistamisessa. Nyt on vuorossa museologisesti uusi ja merkittävä avaus, jossa esineiden palautus sidotaan yhteisön osaamiseen aktiivisena prosessina. Museoesineet palautuvat fyysisesti, kulttuurisesti ja henkisesti osaksi elävää kulttuuria”, sanoo Suomen Kulttuurirahaston toimitusjohtaja Susanna Pettersson.

”Haluamme tutkia ja kehittää saamelaista tapaa tehdä esinetutkimusta, esineiden kotiinpaluuta ja yhteisötyötä. Onnistuessaan hankkeemme tuo uutta tietoa ja kokemusta muidenkin alkuperäiskansojen ja koko museomaailman hyväksi”, sanoo Saamelaismuseo Siidan museonjohtaja Taina Máret Pieski.

Saamelaismuseo Siida sijaitsee Inarin kirkonkylässä. Se on valtakunnallinen saamelaiskulttuurin vastuumuseo Suomessa ja alueellinen vastuumuseo kulttuuriympäristötehtävissä saamelaisten kotiseutualueella.

Puupuhallinakatemia kouluttaa eri puolilta Suomea tulevista nuorista soittajista uutta puupuhaltajien sukupolvea, joka menestyy ammattiorkestereiden koesoitoissa ja merkittävimmissä kansainvälisissä soitinkilpailuissa. Akatemia tarjoaa huilun, klarinetin, fagotin ja oboen soittajille jo varhaisessa vaiheessa lisäkoulutusta, joka tukee heidän opintojaan omassa musiikkiopistossa.  

Tällä hetkellä monet nuoret puupuhaltajat aloittavat ammattiin tähtäävän tehokkaan harjoittelun ja opiskelun liian myöhään, jolloin hukataan soittotaidon kehittymisen kannalta tärkeimmät vuodet. Kansainvälisen kilpailun koventuessa suomalaisten puupuhaltajien osuus musiikin alan korkeakoulutuksessa ja parhaissa orkestereissa on pienentynyt.  

”Puupuhallinakatemia luo mahdollisuuksia parantaa suomalaisten puupuhaltajien solistisia taitoja, kansainvälistä kilpailukykyä ja ammattiuran kehitystä pitkällä aikavälillä”, sanoo Suomen Kulttuurirahaston toimitusjohtaja Susanna Pettersson.

Valtakunnallinen hanke kokoaa yhteen lahjakkaita ja motivoituneita nuoria eri puolilta Suomea. Oppilaita otetaan noin 26, ja heitä opettavat Suomen parhaat puupuhaltimien taitajat. Vuoden aikana järjestetään viikonlopputapahtumia alueellisissa keskuksissa ympäri Suomen, yhteistyössä paikallisten musiikkioppilaitosten kanssa. Crusell-viikolla Uudessakaupungissa järjestetään pidempi periodi kansainvälisten huippuopettajien johdolla.

Kaksivuotisen hankkeen koordinaattoreina toimivat lehtori, huilisti Petri Alanko sekä professori, klarinetisti Harri Mäki, jotka molemmat opettavat Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa. Puhallinakatemia käynnistyy alkuvuodesta 2026, ja tavoitteena on vakiinnuttaa toiminta lähivuosina.

”Tarkoituksena on rakentaa nuorille yhteisöllinen ympäristö, jossa vertaistuen ja ryhmätoiminnan kautta motivaatio ja innostus lisääntyvät ja oppimistulokset paranevat. Pyrimme toimimaan hyvässä yhteistyössä oppilaan oman musiikkiopiston ja soitonopettajan kanssa”, sanoo Petri Alanko.

Tukea huippumuusikoiden koulutukseen

Puupuhallinakatemian saama rahoitus jatkaa Suomen Kulttuurirahaston pitkäjänteistä tukea musiikin alan tulevaisuuden huipuille. Kulttuurirahasto on pitkään tukenut eri soitinakatemioiden toimintaa, ja vuonna 2024 Kulttuurirahasto sekä Jane ja Aatos Erkon säätiö myönsivät lisäksi 2,5 miljoonan euron tuen soitinakatemioiden vakiinnuttamiseksi osaksi kotimaista musiikkikoulutusta. Tuki myönnettiin Soitinakatemiat ry:lle, joka on soitinakatemioiden kattoyhdistys. 

Kulttuurirahaston residenssiohjelma käynnistyi nykymuodossaan vuonna 2017 ja on sen jälkeen kasvanut yhdeksi Euroopan laajimmista sekä residenssikohteiden määrän että maantieteellisen sijainnin suhteen. Suuri osa suomalaisille taiteilijoille tarjottavista residenssiohjelmista suuntautuu Yhdysvaltoihin tai Eurooppaan. Kulttuurirahaston ohjelma on vuosien varrella vienyt taiteilijoita lisäksi Aasiaan, Etelä-Amerikkaan ja Australiaan, ja vuodesta 2026 alkaen myös Afrikkaan.

Kohteisiin kuuluu tällä hetkellä taiteen kansainvälisiä keskuksia, kuten New York, Tokio ja Kööpenhamina ja uutena kohteena Lontoo. Vahva pohjoinen ulottuvuus vie taiteilijoita muun muassa Norjan Lofooteille ja Islantiin. Afrikka ja globaali etelä kuuluvat ohjelman tuleviin painopisteisiin.

Kohteita on viime vuodet ollut noin kymmenen, ja vuonna 2026 joukkoon liittyy ensimmäisenä Afrikan mantereen kohteena kuvataiteilija Yinka Shonibaren vuonna 2019 perustama Guest Artists Space (G. A. S) -residenssi Lagosissa ja Ijebussa. Samalla myös Lontoon perinteikäs Acme-residenssi tulee mukaan ohjelmaan. Haku näihin kohteisiin avautuu elokuussa 2025.

G. A. S. -residenssissä painottuvat materiaalisuuden, identiteetin ja kulttuuriperinnön sekä ruokaturvan ja ekokriisin kysymykset. Kuvataiteilijoiden lisäksi sinne voivat hakea kuraattorit sekä muiden alojen taiteilijat ja kirjoittajat, joiden työssä on maantieteellisiä tai temaattisia yhteyksiä residenssiin. Itä-Lontoon Acme taas tarjoaa kuvataiteilijoille loistavat verkostoitumismahdollisuudet ja henkilökohtaista tukea esimerkiksi mentoroinnin keinoin.

”Olen todella iloinen siitä, kuinka korkeatasoisia uusia yhteistyökumppaneita olemme saaneet ohjelmaan. Lontoon merkitys taiteen keskuksena on ilmeinen, ja Lagos on huikean kiinnostava ja vilkas kuvataidekaupunki. Pelkkä sijainti ei kuitenkaan riitä, vaan tärkeää residensseissä on, että ne pystyvät tarjoamaan taiteilijoille tukea ja mahdollisuuden verkottua”, kertoo kehitysjohtaja Johanna Ruohonen, joka vastaa residenssiohjelmasta Kulttuurirahastossa.

Kuvassa Acme-residenssin Paloasema-rakennus. © Acmen arkistot

Edellisen vuoden kohteista Buenos Airesin Filba ei ole elokuun hakukierroksella mukana. Jatkossakin osa kohteista vaihtuu vuosittain, mikä mahdollistaa ohjelman monipuolisen kehittämisen.

Tukea taiteen liikkuvuudelle

Kulttuurirahaston residenssiohjelmassa yhdistyvät korkeatasoiset kohteet ja taiteilijoiden työskentelyn riittävä rahoittaminen residenssin aikana. Pitkäkestoiset, 2–5 kuukauden mittaiset residenssijaksot kehittävät taiteilijoiden työskentelyä,synnyttävät kestäviä verkostoja ja lisäävät kulttuurisen moninaisuuden arvostusta. Vaikutukset säteilevät vähitellen suomalaiseen taiteeseen. Haku residenssiohjelmaan on seuraavan kerran auki elokuussa 2025. Hakuinfowebinaari järjestetään 19.8.2025. Tarkemmat ohjeet päivitetään residenssiohjelman sivuille elokuussa.

Elokuussa ovat haussa myös liikkuvuusapurahat, jotka on tarkoitettu taiteilijoiden ja taidekriitikoiden kansainvälisiin yhteistyöhankkeisiin, residensseihin, näyttelyprojekteihin tai festivaaliosallistumisiin liittyviin kuluihin. Liikkuvuusapurahoja myönnetään vähintään kaksi viikkoa kestävään oleskeluun kohdemaassa.

Maaliskuun hakukierroksella haettavissa olleet liikkuvuusapurahat julkistettiin juuri kotisivuillamme.

Lue lisää

Residenssialumnit

Lue artikkeli Panos Balomenosin residenssikokemuksista Triangle-residenssissä New Yorkissa.

 

Uusia muistoja suurkaupungin menneisyydestä