Toivo syntyy tekemisestä
Helsingin yliopiston ekumeniikan professori Risto Saarisen näkemyksen mukaan toivo on avoimuutta sille, että tulevaisuudessa voi tapahtua hyviä asioita.
Toivon juuret ulottuvat kreikkalaiseen antiikkiin ja toisaalta Raamattuun. Käsite on länsimaisessa aatehistoriassa kuitenkin paljon kyseenalaisempi kuin esimerkiksi rakkaus ja luottamus. Joidenkin mielestä toivosta on enemmän haittaa kuin hyötyä, koska se vie mielen tulevaisuuteen ja estää rationaalista ajattelua. Esimerkiksi Platon kutsui toivoa petolliseksi tunteeksi.
Toivolla on myös puolustajia, joihin itsekin lukeudun. Kuten Oppi toivosta -kirjassani esitän, aihe on moniulotteinen ja sen suhteen on syytä olla kriittinen. Näkemykseni pohjaa Immanuel Kantin ajatteluun, jonka mukaan ihmisellä on oikeus toivoa asioita, joille on järkeviä perusteita. Kantin mukaan ihmisen tulee myös olla valmis tekoihin. Näin perustellen toivo syntyy tietoon ja moraaliin pohjautuvasta tekemisestä.
Meidän ajassamme on suuria huolia kuten demokratian tila, ilmastonmuutos ja väestönkasvu. Vaikka kirjoitan ja puhun toivosta, on selvää, että myös minulla on pelkoja ja huolia. Niiden vastapainoksi pyrin kehittämään rauhallisuutta ja myönteistä asennoitumista ja tekemään hyviä asioita omassa lähiympäristössäni.
Olen joskus kuullut käytettävän vertauskuvaa, jossa hevonen on toivo ja kärryt sen perässä ovat ihminen. Minun mielestäni asia on päinvastoin. Ihminen on hevonen ja kärryt ovat toivo, joka liikkuu tekemisen seurauksena.
Tekojen ei tarvitse kohdistua muihin. Esimerkiksi omasta fyysisestä kunnosta huolehtiminen ja luonnossa liikkuminen auttavat ylläpitämään toiveikasta asennetta tulevaisuuteen. On hyvä keskittyä asioihin, joihin voi itse vaikuttaa, vaikka omat teot eivät globaaleja ongelmia ratkaisisikaan. Jonkinlaiseen mielenrauhaan pyrkiminen on riittävä asenne niihin asioihin, joihin ei voi vaikuttaa.
Pelkojen ja huolien keskellä voi myös olla helpottavaa ymmärtää, että klassisen tunneteorian mukaan toivo ja pelko ovat toistensa vastakohtia. Pelko odottaa tulevaisuudelta jotain huonoa, toivo taas odottaa hyvää. Kyse on tulevaisuuteen kohdistuvasta tiedollisesta ja emotionaalisesta odotuksesta.
Risto Saarinen”Olen joskus kuullut käytettävän vertauskuvaa, jossa hevonen on toivo ja kärryt sen perässä ovat ihminen. Minun mielestäni asia on päinvastoin. Ihminen on hevonen ja kärryt ovat toivo, joka liikkuu tekemisen seurauksena.”
Jos taas katsotaan ajassa menneisyyteen, voidaan havaita, että suuri enemmistö eli lyhyttä ja vaikeaa elämää. Tässä ajassa innovaatiot, keksinnöt, tiede ja taide antavat aikaisempaa enemmän syitä toiveikkuuteen. Esimerkiksi fossiilivapaalla energia-alalla on odotettavissa paljon myönteistä kehitystä ja sairauksia pystytään hoitamaan huomattavasti aikaisempaa paremmin. Menneisyydessä taide oli pienen vähemmistön etuoikeus, mutta nykyään sen kohottava vaikutus on useampien saavutettavissa.
Yhteiskunnassa erilaisten instituutioiden, asioiden ja ihmisten luottamuksen mittaaminen on vakiintunut. Vastaavanlaista mittaustraditiota toiveikkuudesta ei ole, vaikka se olisi mahdollista ja jopa suotavaa muutenkin kuin talouskasvun näkökulmasta. Toisaalta sosiaalinen toivo on vaikea aihe, koska se olettaa, että olisi jonkinlainen yhtenäiskulttuuri ja että kaikki katsoisivat samaan suuntaan.
Toivo on läsnä myös tieteen ja tutkimuksen saralla. Paavaliin ja reformaation perinteeseen nojaten toivo voidaan nähdä niin kutsuttuna avoimuutena. Aatehistoriallisesti tarkasteltuna se tarkoittaa vastaanottamista ja mahdollisuuksien tajuamista. Tutkimuskysymyksen äärellä on joskus välttämätöntä haahuilla ja vaellella ilman, että päämäärä on naulittuna. Taiteilijalla tällainen asenne voi olla vielä korostuneempi. Taiteen tekemisessä on läsnä toivo, että tekeminen johtaa johonkin, vaikka taiteilija ei tiedä, mikä lopputulos on tai kuinka sen voi saavuttaa. Toivo auttaa luomaan uutta.
Myös monen muun kristinuskon ajattelijan mukaan tulevaisuuteen voi suhtautua luottavaisesti ilman, että täsmällisesti tietää mitä toivoo. Jos ei menetyksen tai ongelman keskellä näe ratkaisua, voi vain pelata aikaa ja soutaa ajan virrassa. Voi olla lohduttavaa ajatella, että tulevaisuus tulee joka tapauksessa. Toivo on avoimuutta sille, että tulevaisuus voi tuoda mukanaan jotain hyvää.
