Mustavalkoinen kansallisaarre
Suomen kansallispuu, koivu, on tuttu kotipihan tunnusmerkki, johon liittyy myyttisiä piirteitä. Perinteisesti laajasti hyödynnetyn lehtipuun materiaaleista on kehitetty uusia innovaatioita ja koivusta toivotaan keinoa myös ilmastonmuutoksen vaikutusten hillitsemisessä.
Koivu on maamme yleisin lehtipuu ja tärkeä osa suomalaista luontoa. Komeiden koivikoiden syntyä asutuksen läheisyydessä on aikanaan edesauttanut kaskiviljely, jonka seurauksena havumetsät ovat väistyneet kauemmaksi ihmisten kotikulmilta.
Tulevaisuudessa mustavalkorunkoisen puun merkitys voi olla yhä suurempi. Luonnonvarakeskuksen ja Helsingin yliopiston Metsäpuiden biologian huippuyksikön tutkimuksessa koivun kasvua nopeuttamalla pyritään lisäämään Suomen metsien hiilinieluominaisuutta.
”Tavoitteenamme on selvittää, miten lisääntynyt hiilen sidonta ohjautuu puun kasvuun ja biomassaan. Ilmasto muuttuu nopeasti ja tarvitsemme tietoa, mitkä lajit sopeutuvat muutokseen ja pärjäävät tulevaisuudessa. Koivun nopea kasvu ja varhainen kukinta tekevät siitä ihanteellisen kohteen jalostukselle. Kenttäkokeissa kasvuvauhtia on saatu lisättyä jopa kolmekymmentä prosenttia”, professori Teemu Hölttä Helsingin yliopistosta kertoo.
professori Teemu Hölttä”Ilmasto muuttuu nopeasti ja tarvitsemme tietoa, mitkä lajit sopeutuvat muutokseen ja pärjäävät tulevaisuudessa. Koivun nopea kasvu ja varhainen kukinta tekevät siitä ihanteellisen kohteen jalostukselle.”
Hiilidioksidi parantaa puiden yhteyttämistä ja meidän olosuhteissamme koivulla voi olla suurempi potentiaali käyttää hiilidioksidinottoa kasvuun. ”Mitä enemmän istutetaan koivuja, sitä enemmän ilmakehän hiiltä otetaan puun kasvuun. Tosin jossain vaiheessa tulee raja vastaan, mikäli puita istutetaan liian tiheästi tai kuivalle maalle.”
Perimätieto on säilyttänyt runsaasti käytännön ohjeita koivun arkikäytöstä, kuten milloin ja miten on otollisinta kaataa polttopuut tai kerätä lehdet eläinten rehuksi. Koivun kiinnostava erityispiirre on lisäksi se, että puu tuottaa mahlaa. Höltän tutkimuskohteena on koivun mahlan paineistus.
”Kyseessä on keväinen ilmiö: talven jälkeen koivun pitää saada runko täyteen nestettä, jotta lehdet pääsevät puhkeamaan. Mahlan valutus runkoon tehtävästä reiästä on Suomessa vanha tapa. Mahla on lähes kirkasta, se sisältää kivennäis- ja hivenaineita ja maistuu makealta. Sen juomisella uskotaan olevan terveysvaikutuksia. Koivunmahlaa viedään Suomesta varsinkin Japaniin.”
Monikäyttöinen materiaali
Koivun eri osat ovat historian aikana olleet tärkeitä materiaalin lähteitä, ja selluloosan raaka-aineena koivulla on ollut suuri taloudellinen merkitys. Pula-aikana Suomen huonekaluteollisuudessa oli jalopuiden sijasta tyydyttävä kotimaiseen puuhun, mikä itseasiassa oli hyväkin asia uudistuvan designin näkökulmasta. Huonekaluja alettiin valmistaa erityisesti massiivikoivusta ja nimenomaan rauduskoivu on suosittu huonekalujen materiaalina tasaisemman laadun vuoksi. Koivuvaneria on valmistettu Suomessa jo vuodesta 1912, jolloin tänne perustettiin ensimmäinen vaneritehdas.
Nykyään lääke- ja kemianteollisuudessa etsitään käyttöä koivun lukuisille yhdisteille. Tunnetuin innovaatio on jo vakiintuneessa asemassa oleva ksylitoli, jota saadaan koivun sisältämästä ksylaanista.
Suomalainen yritys Innomost on alkanut valmistaa teollisuuden sivutuotteena syntyvästä koivun kuoresta raaka-ainetta, jolla voi korvata öljypohjaisia tuotteita. Tässä mielessä ympyrä sulkeutuu, sillä koivua on myös tituleerattu vanhan kansan muoviksi ja taipuisaa tuohta on punottu arvatenkin jo suomalaisten historian alkuajoista asti. Esimerkiksi jalkineiden ja tuohikonttien materiaalina on käytetty koivun kuorta.
Tuohen valkoisuus johtuu betuliinista, jolla on bakteereja tappava vaikutus. Siksi se on herättänyt kiinnostusta myös lääke- ja kosmetiikkateollisuudessa. Koivun rungossa betuliinin tehtävänä on suojata laholta, minkä ominaisuuden vuoksi tuohi onkin viime aikoina noussut uuteen suosioon perinnerakentajien keskuudessa.
Kotikulmien puu
Kotiseuturakkauteen ja suomalaisuuteen liitetyn koivun symbolinen merkitys ilmenee herkällä tavalla Zacharias Topeliuksen rakastetussa sadussa Koivu ja tähti (1893). Tarina kertoo kahdesta lapsesta, jotka vihollinen oli sodassa vienyt mukanaan. Lapset lähtivät myöhemmin etsimään syntymäkotiaan. Ainoana muistona oli koivu, jossa linnut laulavat auringon noustessa ja jonka lehvien lomitse kirkas tähti iltasella tuikkii. Kodin löytyminen niillä tiedoilla vaikutti mahdottomalta. Silti vuoden matkanteon jälkeen lapset löytävät kotiinsa ja siellä odottavat vanhempansa.
Zacharias Topeliuksen sadusta "Koivu ja tähti"”Sitä paitsi muistan, että kotimme pihalla kasvaa iso koivu, jossa kauniit linnut laulavat aamuisin. – Ja minä muistan, sanoi tyttö, että tähti iltaisin tuikkii lehtien lomitse.”
Ikoninen koivikon kuvaus nähdään Albert Edelfeltin kasallisromanttisessa maalauksessa Kristus ja Mataleena (1890). Kuuluisa teos esittää raamatullisen aiheen suomalaiseen maisemaan sijoitettuna. Kantelettaren tarinaan pohjautuvassa maalauksessa kiteytyy vanhan kansan suhde koivuun. Kansanrunoudessa koivun kautta hahmottuu suomalaisten luontosuhde, joka oli sekä käytännöllinen että tunnepitoinen. Puulla on roolinsa pyhissä lehdoissa ja uhripuina liittyen vanhaan uskontoon ja esi-isien kunnioittamiseen.
Maalauksessa koivu on parannuksen vertauskuva, ja siinä yhdistyy kristillinen hengellisyys suomalaisen luonnon pyhyyden kokemukseen. Jeesus on kuvattu tuohivirsut jalassaan, ja hänen takanaan olevat koivut hohtavat valoa ikuisen elämän symbolina. Mataleenan kohdalla on kuivaa varvikkoa vertauskuvana ihmisen kuolevaisuudesta.
Yhä edelleen koivu on keskikesän juhlan tärkeimpiä symboleja. Vanhaan tapaan monet vieläkin koristavat juhannuksena myös sisätiloja koivunoksilla, vaikka tavan merkitys on ehkä unohdettu. Alun perin sen on ajateltu edesauttavan hyvää satoa ja tuovan onnea rakkaudessa. Mustavalkoinen lehtipuu loi yhteyttä luonnonhaltijoihin, joiden suosiota tarvittiin agraariyhteiskunnassa kasvukauden aikana.
Juhannussaunaan kuuluu nimenomaan koivusta koottu vihta. Siihen on myös käytännön syy: lehdistä irtoavat saponiinit toimivat miedon saippuan tapaan.
Ja jokainen mökkisaunaa lämmittänyt tietää, että koivu on hyvän lämpöarvonsa vuoksi erinomainen polttopuu ja sen tuohi on varmasti kaikkein paras sytyke.
