Suomi – Sivu 95 – Suomen Kulttuurirahasto

Uusi puheenjohtaja Kymenlaakson rahastoon

19.11.2015

Kaupunginjohtaja Hannu Muhosen toimikausien täytyttyä Suomen Kulttuurirahaston Kymenlaakson rahaston uudeksi puheenjohtajaksi on nimitetty yhteiskuntatieteiden maisteri Siru Ahopelto Virolahdelta.

Varapuheenjohtajaksi valittiin brändituottaja Seppo Laaksonen Kouvolasta. Hoitokunnan uusina jäseninä aloittavat lehtori Riku Halinen, mus. lis. Pekka Lappalainen ja konttorinjohtaja Kari Kuusisto. Hoitokunnassa jatkavat edelleen kuvataidesihteeri, fil. maisteri Mirkka Kallio, ekonomi Tuula Mäenpää, tanssinopettaja Riikka-Liisa Ovaskainen ja dos., ylilääkäri Pasi Pöllänen.
Kymenlaakson rahaston asiamiehenä toimii fil. tohtori Päivikki Eskelinen-Rönkä ja sihteerinä tradenomi Camilla Grönlund.

Kymenlaakson Kulttuurirahaston apurahojen hakuaika on 10.1.-10.2.2016. Jaossa on 437 000 euroa apurahoja kymenlaaksolaisille tieteen- ja taiteenharjoittajille sekä Kymenlaaksossa suoritettavaa tai siihen kohdistuvaa tieteellistä tai taiteellista työtä varten. Tavanomaista suurempaa rahoitusta vaativiin Kärkihankkeisiin myönnetään 40.000 euroa yhtenä tai kahtena apurahana. Apurahoja myönnetään myös lasten ja nuorten kulttuuritoimintaan sekä kotiseututyöhön.

Kymenlaakson rahasto on yksi Suomen Kulttuurirahaston 17 maakuntarahastosta. Se perustettiin vuonna 1960. Rahasto jakaa apurahoja ja palkintoja kymenlaaksolaisille tieteen- ja taiteenharjoittajille sekä Kymenlaaksossa suoritettavaa tai Kymenlaaksoon kohdistuvaa tieteellistä tai taiteellista työtä varten. Rahaston toimialueeseen kuuluu 7 kuntaa.

Lisätietoja:
Asiamies Päivikki Eskelinen-Rönkä
paivikki.eskelinen-ronka@skr.fi

Ihannetyttöjen kapina

17.11.2015

– Tyttökirjojen ajatellaan olevan konservatiivisia, mutta sehän ei pidä paikkaansa! suomalaisia tyttökirjoja tutkinut Myry Voipio sanoo.

Voipio tarkastelee väitöskirjassaan suomalaisia tyttökirjoja vuodesta 1889 nykypäivään. Vanhin mukana oleva teos on Toini Topeliuksen Tea-nimimerkillä julkaisema I utvecklingstid, tuoreimpia Vilja-Tuulia Huotarisen valoa valoa valoa ja Henrika Andersonin Emma Gloria med lust och fägring stor vuodelta 2011.

– Päähenkilöt ovat edelleen oman aikakautensa ihannetyttöjä. Ihanteet vain ovat muuttuneet ja elämä on vapautunut.

Tutkimuksessaan Voipio havaitsi, että suomalaiset tyttökirjat ovat aina kuvanneet pinnalla olleita aiheita, esimerkiksi 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa Suomen itsenäistymispyrkimyksiä.

– 1910-luvulla käsitellään yhteis- ja tyttökoulua. Esimerkiksi Anni Swan ja Mary Marck eli Kersti Berglund kirjoittivat kirjoihinsa myönteisiä käsityksiä siitä, että tytöt käyvät nimenomaan yhteiskoulua.

1960-luvulla kirjoissa alettiin puhua enemmän esimerkiksi murrosiästä ja kirjoissa mainittiin ajankohtaisia aiheita kuten Vietnamin sota ja Beatles. Uusimmissa teoksissa pohditaan muun muassa seksuaalisuutta lesbo- ja bi-hahmojen kautta. Seksuaalisuuden kuvaus onkin suurin kirjoissa tapahtunut muutos.

Myry Voipio tutkii suomalaisia tyttökirjoja

Villikot ja neuvottelijat

Voipio nosti väitöskirjansa otsikkoon emansipaation ja ohjailun. Näiden kahden ristiveto on peräisin jo varhaisimmistä tyttökirjoista, joiden piti kasvattaa tytöistä oikeanlaisia naisia. Silti tyttökirjoissa on alusta asti ollut oman aikansa normeja vastaan kapinoineita villikkohahmoja ja niissa on kuvattu esimerkiksi tyttöjen koulutustavoitteita. Sama linja on säilynyt ja nykytyttökirjoissa kritisoidaan esimerkiksi ulkonäköpaineita.

Voipion mielestä on kiinnostavaa, että suoran kapinallisuuden lisäksi tyttökirjoissa on paljon tyttöjä, jotka neuvottelemalla kehittävät itselleen parempaa asemaa.

– Tekla Roschierin kirjassa Auringon noustessa vuodelta 1898 päähenkilö Aini on tavattoman kiltti ja kunnollinen. Mutta kun hän oivaltaa haluavansa opiskella ylioppilaaksi, hän ei suinkaan paisko ovia tai karkaile, vaan tekee työnsä entistä paremmin, opettaa torpparien lapsia ja auttaa kotitöissä vielä enemmän. Tällä tavoin Aini todistaa vanhemmilleen, että pystyy opiskelemaankin, Vopio kertoo.

Paljon on tyttökirjoissa säilynyt samana läpi vuosien. Ammatista ja koulutuksesta on tullut itsestäänselvyyksiä, mutta edelleen hahmot pohtivat, mikä olisi heille sopiva ala ja miten tavoitteen voi saavuttaa. Myös perhe, ystävyys ja ihmissuhteet ovat pysyneet tärkeinä.

Enemmän keskustelua lastenkirjallisuudesta

Voipio toivoisi, että julkisessa kirjallisuuskeskustelussa käsiteltäisiin enemmän lasten ja nuorten kirjoja. Näin uudetkin kirjat saisivat ansaitsemaansa huomiota ja lukijat löytäisivät ne paremmin.

– Jos lasten- ja nuorten kirjallisuudesta puhutaan vain silloin kun kauhistellaan, etteivät nuoret lue, se ei ole kovin kannustavaa!

Kulttuurirahaston työntekijöiden suosikkityttökirjoja:

Anni Polva: Tiina-sarja
L. M. Montgomery: Vihervaaran Anna
L. M. Alcott: Pikku naisia
Rauha S. Virtanen: Seljan tytöt
L.M. Montgomery: Pieni runotyttö
Anni Swan: Iiris rukka (ja muut Swanin teokset)
Merja Jalo: Nummelan ponitalli
Carolyn Keene: Neiti etsivä

Kuvat: Harri Tahvanainen, Jenni Heikkinen

Kallio houkuttelee luovia yrittäjiä

10.11.2015

Helsingin Kalliosta on kehittynyt monen luovan alan yrittäjän työpaikka ja suuri osa heistä myös asuu alueella. Itsekin Kalliossa asuva tutkija Olga Gurova huomasi alueelle ilmestyneen paljon pieniä työhuoneita ja halusi selvittää, keitä niissä työskentelee. Hän ryhtyi haastattelemaan yrittäjiä ja päätyi tekemään heistä dokumenttia yhteistyössä assistenttinsa Daria Morozovan ja taiteilija Alissa Javitsin kanssa.

– Halusimme näyttää, mitä Kalliossa on tällä hetkellä meneillään, Gurova kertoo.

Tutkija Olga Gurova huomasi Kallion alueelle ilmestyneen paljon pieniä työhuoneita ja halusi selvittää, keitä niissä työskentelee. — Tutkija Olga Gurova huomasi Kallion alueelle ilmestyneen paljon pieniä työhuoneita ja halusi selvittää, keitä niissä työskentele

Kallion muotialan yrittäjistä useimpien konsepti on kestävä muoti: on kierrätystä, vanhan uudistamista ja erikoisia materiaaleja. Suunnittelijoiden lisäksi alueelle on keskittynyt ompelimoja, vintage-liikkeitä ja kirpputoreja.

Putiikit sijaitsevat usein pienissä ryppäissä lähekkäin. Useat yrittäjät myös työskentelevät jaetuissa tiloissa, esimerkiksi Made in Kallio -työhuoneella työskentelee noin kymmenen yrittäjää. Työtilojen jakaminen on edullista ja lisäksi suunnittelijat saavat kaipaamaansa seuraa.

– Saman alan yrittäjät eivät niinkään kilpaile keskenään vaan auttavat toisiaan ja hyötyvät toisistaan, Gurova kertoo.

Kallion muotialan yrittäjistä useimpien konsepti on kestävä muoti: on kierrätystä, vanhan uudistamista ja erikoisia materiaaleja. — Kallion muotialan yrittäjistä useimpien konsepti on kestävä muoti: on kierrätystä, vanhan uudistamista ja erikoisia materiaaleja

Ei liian keskiluokkaista

Kallion imago houkuttelee luovia ihmisiä niin yrittäjiksi kuin asukkaiksikin. Alue on muuttunut kovasti viime vuosina, mutta Gurova ei usko Kallion muuttuvan yläluokkaiseksi, vaikka se onkin siistiytynyt.

– En usko että Kallio koskaan kokonaan keskiluokkaistuisi. Täällä toimivat Hursti, Pelastusarmeija, vastaanottokeskus ja monet muut toimijat, jotka tuovat alueelle monenlaisia ihmisiä.

Tällainen moniarvoisuus ja erilaisuuden hyväksyvä ilmapiiri on monelle alueen yrittäjälle mieleen.

– Suunnittelijoita ei pelota, että alueella on köyhiä ja juoppoja, mutta liika keskiluokkaistuminen ehkä vähän pelottaa.

Gurovan mukaan Kalliota on tutkittu yllättävänkin vähän, vaikka aiheita riittäisi.

– Olen pohtinut esimerkiksi miksi vintage on täällä niin suosittua. Voisiko se liittyä historiaan työläisalueena?

Tutkija tekemässä elokuvaa

Gurovan tutkimus yhdistää sosiaalitieteitä ja taidetta. Videot ovat usein osa sosiaalitieteiden tutkimusta, mutta laajemmalle yleisölle tehty dokumentti vaati uudenlaista lähestymistapaa. Gurova kertoo tuskailleensa tieteellisen kielen kanssa.

– Selostuksistani tuli jatkuvasti liian akateemisia.

Tieteen ja taiteen yhdistäminen oli kuitenkin Gurovalle mieleen.

– Toinen tapa ilmaista ajatuksia, uusi kieli, avaa uudenlaisia mahdollisuuksia ja inspiroi.

Gurova suositteleekin videon tekemistä muillekin tutkijoille, sillä hänen mielestään video tuo tieteen lähemmäs ihmisiä.

– Akateemiset ihmiset ovat joustavia ja haluaisivat kertoa tutkimuksistaan ihmisille, mutta eivät aina löydä oikeita tapoja tai kanavia. Videot voisivat olla yksi uusi tapa.

Teksti: Jenni Heikkinen
Kuvat: Harri Tahvanainen

Keski-Pohjanmaan rahaston Kulttuurifoorumi 10.11.

5.11.2015

Suomen Kulttuurirahaston Keski-Pohjanmaan rahasto järjestää jo perinteisen Kulttuurifooruminsa tiistaina 10.11.2015. Tänä vuonna tapahtuma keskittyy visuaaliseen taidekasvatukseen.

Tilaisuudessa tutustutaan Isokylän uuden koulun arkkitehtuuriin osana lasten ja nuorten taidekasvatusta ja kuullaan arkkitehti Tomi Perkon näkemyksiä. Lisäksi pohditaan kiperää taidekasvatuksen kysymystä: Missä pojat? Siitä esimerkkinä kuullaan Jyväskylän käsityökoulun TekNikkari -toiminnasta. Suomen lasten ja nuorten kuvataidekoulujen liiton puheenjohtaja Marketta Urpo-Koskinen avaa ajatuksia nykytaidekasvatuksesta kertomalla eri puolilla Suomea toteutetusta Taidenavigaattori-projektista.

Tilaisuuteen osallistuvia pyydetään ilmoittautumaan ennakkoon rahaston sihteerille Piia Hietaselle, etunimi.sukunimi@skr.fi

Muutoksia hoitokunnassa

Hoitokunnan jäsenenä toiminut professori Jaana Erkkilä päätti kautensa rahaston hoitokunnassa. Hänen tilalleen uudeksi hoitokunnan jäseneksi on Suomen Kulttuurirahaston hallitus valinnut taiteen maisteri Ritva Kankaan Kokkolasta.

Lisätietoja: Asiamies Mika Virkkala, Suomen Kulttuurirahaston Keski-Pohjanmaan rahasto, mika.virkkala@skr.fi

Talous ei kiinnosta, jos siitä puhutaan liian vaikeasti

3.11.2015

Tutkija Laura Luukkanen — Laura Luukkanen kerää nuorten tuntemuksia siitä, miten he kokevat talouskysymykset ja miten tieto tavoittaisi heidät parhaiten.

– Nuoret kokevat, että taloudesta puhutaan vaikeilla termeillä ja epäkiinnostavasti. Vasta ongelmiin jouduttaessa tajutaan, että sehän liittyikin omaan elämään, väitöskirjaansa tekevä Laura Luukkanen Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulusta kertoo.

Väitöskirjassaan Luukkanen kerää nuorten tuntemuksia siitä, miten he kokevat talouskysymykset ja miten taloustieto tavoittaisi heidät parhaiten.

Vuonna 2011 Luukkanen oli mukana järjestämässä eri puolilla Suomea lukioissa ja toisen asteen oppilaitoksissa pienryhmäkeskustelutilaisuuksia.

Tutkijat hyödynsivät keskusteluissa niin sanottua third person -tekniikkaa. Nuoret saivat kommentoida kuvitteellisen esimerkkihenkilön toimintaa: millainen Matti on hoitamaan raha-asioitaan.

– Toista henkilöä voi kuvailla ilman estoja, ja tällöin ihminen saattaa huomaamattaan kertoa enemmän itsestään.

Kouluopetus liian kaukaista

Nuorten mielestä koulu opettaa ymmärtämään enemmän koko kansantalouden toimintaa kuin henkilökohtaisen talouden hallintaa.

Kouluihin toivottiinkin käytännönläheisiä talousosaamisen kursseja siitä, miten rahat saa riittämään, mikä maksutapa on halvin, kuinka laina toimii.

– Koulu tavoittaa koko ikäluokan. Kaikkien kotiolot eivät ole sellaiset, että vanhemmilta saisi järkeviä talousneuvoja, Luukkanen toteaa.

Nuoret toivoivat internetsivustoja, joihin olisi koottu helpossa paketissa perustietoa oman talouden hallintaan. Itse asiassa tällaisia sivustoja on jo olemassa, esimerkiksi Kuluttajaliiton Valtti.

Sivustot olivat kuitenkin nuorille vieraita, joten he toivoivat niiltä aktiivisempaa mainontaa esimerkiksi Facebookiin, sanomalehtiin ja koulujen seinille. Interaktiivisuutta lisäisi chattikanava, jossa asiantuntijat vastaisivat livenä nuorten kysymyksiin.

Hyvät pahat pankit

Pankkeihin suhtauduttiin kahdella tapaa. Toiset pitivät pankkeja hyväntahtoisina auttajina, toiset liike-elämän toimijana, jonka välittämä tieto on läpeensä voitontavoittelun sävyttämää.

– Osalla oli yllättävänkin vahva ajatus, että pankkeihin ei voi luottaa.

Säästämiseen monet suhtautuivat konservatiivisesti ja ajattelivat säästötilin olevan ainoa vastuullinen ja järkevä säästömuoto. Osake- ja rahastosijoittamisellakin oli puolestapuhujansa, mutta he jäivät vähemmistöön.

Inflaatiota eli varallisuuden hidasta hupenemista pankkitililtä nuoret eivät erikseen osanneet mainita riskiksi.

– Se vaatisi noin nuorilta varsin spesifiä tietoutta. Nuoruuteen kuuluu hetkessä eläminen. Mietitään, paljonko rahaa on ja mihin se riittää nyt. Seuraava vuosi tuntuu jo kaukaiselta asialta.

Teksti: Antti Kivimäki
Kuva: Heikki Tuuli

Rauhaa ja inspiraatiota taiteilijaresidenssissä

27.10.2015

Kuvataiteilija Tero Annanolli lähti Kulttuurirahaston apurahalla taiteilijaresidenssiin Hôtel Chevilloniin elokuun alussa ja työskentelee siellä tammikuun 2016 loppuun.

Annanolli haki residenssiin, koska uskoi, että siellä olisi helpompi keskittyä työskentelyyn. Hän toivoi myös saavansa uusia vaikutteita. Annanolli sanoo uuden ympäristön näkyvänkin töissä.

– Valo on täällä erilainen ja samoin värit, joten vie aikansa, että tutustuu uuteen väripalettiin.

Maaseudun rauha ja hiljaisuus ovat olleet taiteilijalle mieleen.

– Residenssi on loistava paikka irrottautua arjesta ja asettua aivan uuteen ympäristöön. Myös Hôtel Chevillonin pitkä historia tuo oman charminsa. Lähistön metsät ovat uskomattoman kauniita ja Fontainbleau, jossa residenssi sijaitsee, on kaunis pikku tuppukylä.

Vanhassa linnassa on viehättävyyden lisäksi myös haasteensa.

– Ateljee ei ollut heti toimintakunnossa: katossa oli kosteusvaurioita ja sähköt olivat poissa muutaman viikon, joten illalla ei voinut työskennellä. Myös nettiyhteys toimii välillä huonosti, Annanolli kertoo. Hän kuitenkin käytti ajan hyödykseen pyöräilemällä lähiympäristössä ja keräämällä uusia ideoita.

Päivät residenssissä vaihtelevat, ja Annanolli on käynyt myös Pariisissa tutustumassa kulttuurikohteisiin ja hankkimassa taiteilijatarvikkeita.

– Yleensä aamulla luen sähköpostit ja käyn kaupassa, jonka jälkeen aloitan työskentelyn. Aterian valmistamiseen menee aikaa ja sen teen yleensä siestan aikaan, jolloin kaikki liikkeet ovat kiinni. Sen jälkeen jatkan työskentelyä. Joskus aloitan työskentelyn vasta illalla.

Yllätyksekseen Annanolli on päässyt myös treenaamaan ruotsin kieltä, sillä suurin osa Chevillonin taiteilijoista tulee Ruotsista.

– Toukokuussa työskentelen Roomassa, Circolo Skandinavossa, joten ruotsin kielestä on hyötyä. Pohjoismainen yhteistyö on aina kiinnostanut minua.

Taiteilijaresidensseihin vuodelle 2016 myönnetyt apurahat julkistettiin 22.10.2015 Suomen Kulttuurirahaston verkkosivuilla.

Kuvat: Tero Annanolli

Viimeinen sammuttaa valot Lappeenrannassa 6.-8.11.

26.10.2015

Viimeinen sammuttaa valot on Suomen Kulttuurirahaston Etelä-Karjalan rahaston nuorisohanke, jonka tarkoituksena on mahdollistaa paikallisten nuorten itsensä luoma, omannäköisensä kulttuuritapahtuma. Festivaali järjestetään 6.-8.11.2015 Lappeenrannan vanhassa kaupunginteatterissa.

Viimeinen sammuttaa valot kartoittaa paikallista nuorisokulttuuria, sen sisältöjä ja tekijöitä sekä tuo lähemmäs toisiaan yhä pienemmiksi ryhmiksi pirstoutuvia alakulttuureja. Hanke on samalla kunnianosoitus täysin palvelleelle kulttuuripyhätölle, Lappeenrannan teatterirakennukselle, sekä tervetulotoivotus uudelle kauppakeskukseen sisään rakennetulle teatteritilalle. Rakennusten purkamisen myötä unohtuu nopeasti myös pala paikallishistoria. Tässä hankkeessa kohta purkujätteeksi muuttuva rakennus saa nuorten toiminnan kautta uutta väriä kulttuurihistoriaansa. Nuorisohankkeen koordinaattorina toimii draamapedagogi, teatterit. taiteen maisteri Maria Fomin ja Kulttuuri 2006 ry.

Esittävän taiteen ohella tapahtumassa pääsee myös osallistumaan taiteen tekemiseen muun muassa graffiti-, cosplay-, katutanssi-, lastentanssi-, musiikki-, ja dokumenttityöpajoissa. Pajat toteutetaan festivaalia edeltävällä viikolla maanantaista 2.11 – torstaihin 5.11.

Osaksi festivaaliohjelmistoa on ilmoittautunut kiitettävä määrä nuoria, mutta mukaan mahtuu edelleen.

Festivaalien kaikkiin tapahtumiin on vapaa pääsy.

Uusia esiintyjiä ilmoittautuu edelleen mukaan lähes päivittäin, joten ohjelma elää edelleen.

Perjantai 6.11.2015

– Ennen avajaisia aulassa soittaa klo 13.30-14.00 Manu Penttilän jazz-bändi.
– Klo 14.00 avajaiset isossa salissa.
Ohjelmassa juhlapuheiden lisäksi muun muassa Street Culture Club, The Bond, musiikkiopiston bändi sekä yllätysesiintyjiä.
– Klo 15.30 näyttelyt aukeavat heti avajaisten jälkeen ja yleisö pääsee tutustumaan teatterin tiloihin, jotka yleensä ovat yleisöltä piilossa.
– Klo 17.00-18.00 Vastarannan teatteri, improilua, pieni näyttämö
– Klo 18.15-18.45 Street Culture Club, iso näyttämö
– Klo 20.00-20.20 ILIEP, nykytanssiesitys, iso näyttämö
– Klo 20.30-21.00 Takalaiton, iso näyttämö
– Klo 21.10-21.40 Rivet, yläaula, Pseudokarjala-sali
– Klo 21.45-22.15 Eeva, iso näyttämö

Lauantai 7.11.2015

– 12.00 Näyttelyt avautuvat
– 12.00-19.00 Osallistava valokuvaus, Jauhot suuhun II, pieni näyttämö, Aki Pitkänen
– 16.30 Manu Penttilän jazz-bändi, ala-aula
– 17.00-17.30 Just Dance, iso näyttämö, Tanssiopisto
– 17.40-17.45 Lost frequences, Anniina Tammi, nykytanssi, iso näyttämö
– 20.15-21.00 Satutin, yläaula, Pseudokarjala-sali
– 21.15-22.15 Ahti ja Kyllikki vainaa, iso sali, teatteri
– 22.30-23.30 Solar Apparatus, iso näyttämö, monitaidekokeilu.
Mahdollisuus osallistua Jukolasalin lavalla kokonaistaideteokseen, jossa bändi soittaa, ja sekaan saa mennä esim. tanssin, piirtämisen, valokuvauksen jne. keinoin.

Sunnuntai 8.11.2015 (isänpäivä)

– 12.00 Näyttelyt avautuvat
– 12.50-12.55 Matka Kauas-maahan, Le Royal joutava, nukketeatteriesitys, pieni näyttämö
– 13.00-13.30 Lasse Lohikäärme ja merirosvojen aarre, lasten teatteri, pieni näyttämö
– 13.30-14.00 Manu Penttilän jazz-bändi, ala-aula
– 14.30-15.50 Päättärit, iso näyttämö.
– 15.50-16.00 Siirtyminen teatterin ulkopuolelle ja valojen sammutus
– 16.00-16.20 Valoketju vanhalta teatterilta uudelle teatterille

TYÖPAJAT:

maanantaista torstaihin 2.11.-5.11.

maanantai 2.11.

– 12.00-14.00 Dokkari-/ videopaja, mukaan mahtuu kolme ensimmäisenä ilmoittautunutta. Ensimmäinen tapaaminen ala-aulassa klo 12.00. Loput kellonajat sovitaan ryhmän kanssa.
– 13.00-13.45 Just Dance / Anna-Maria Paadar, iso näyttämö
– 14.00-14.45 Just Dance / Juuli Peltola, iso näyttämö
– 18.00-20.30 Musiikki, akustinen, +15-v./Juho, Antti ja Manu, omat soittimet, pieni näyttämö (Tavoitteena tehdä musiikkiesitys päättäreihin), max 10 henkilöä.
– Klo 17.00 – 19.00 Villen tehdas, graffiti, Ville Silvennoinen, yläaula, Pseudokarjalasali, max 10 henkilöä.

tiistai 3.11.

– 12.00-12.45 Breakdance / Hiski Hämäläinen, iso näyttämö
– 13.00-13.45 Breakdance / Hiski Hämäläinen, iso näyttämö
– 14.00-14.45 Breakdance / Hiski Hämäläinen, iso näyttämö
– 15.00-17.00 Teatteri-improa / Turkka Kylliäinen, pieni näyttämö
– 13.00-13.45 Lastentanssi 6-7-v / Vera Yulinova, tanssiopisto (ryhmä täynnä)
– 17.00-19.00 Villen tehdas, graffiti, Ville Silvennoinen, yläaula, Pseudokarjalasali, max 10 henkilöä.
– 18.00-20.30 Musiikki / Juho, Antti ja Manu, pieni näyttämö

keskiviikko 4.11

– 13.00-13.45 Just Dance / Vera Yulinova, iso näyttämö
– 15.00-17.00 Teatteri-improa / Turkka Kylliäinen, pieni näyttämö
– 18.00-21.00 Sirkus (poi ja keppi) / Jyri Tönnov, pieni näyttämö, max 10 henkilöä.
– 17.00-19.00 Villen tehdas, graffiti, Ville Silvennoinen, yläaula, Pseudokarjalasali, max 10 henkilöä.
– 18.00-20.30 Musiikki / Juho, Antti ja Manu, yläaula tai pienen näyttämön aula

torstai 5.11.

– 11.00-12.30 Cosplay, eläinkorvapaja / Maija Melanen, yläaula
– 13.00-14.30 Cosplay, eläinkorvapaja / Maija Melanen, yläaula
– 16.00-17.30 Cosplay, eläinkorvapaja / Maija Melanen, yläaula
(Cosplay-pajoihin max 12 ihmistä per paja)
– 12.00-12.45 Street Dance / Michael Geppert, iso näyttämö
– 13.00-13.45 Street Dance / Michael Geppert, iso näyttämö
– 12.00-12.45 Lastentanssi / Anna-Maria Paadar. HUOM. TANSSIOPISTOLLA, 6-7-vuotiaat, max 25 henkilöä.
– 17.00-19.00 Villen tehdas, graffiti, Ville Silvennoinen, yläaula, Pseudokarjalasali, max 10 henkilöä.
– 18.00-20.30 Musiikki / Juho, Antti ja Manu, pieni näyttämö

ILMOITTAUTUMISET TYÖPAJOIHIN:

Facebookin kautta: www.facebook.com/viimeinensammuttaavalot
Tai sähköpostiin: viimeinensammuttaa@gmail.com
Tai puh. soitto/viesti 0456427204 / Maria

Huom. Työpajoihin mukaan tarpeellinen varustus, esimerkiksi tanssipajoihin liikuntaan soveltuvat vaatteet.
Pajojen tuotoksia pyritään esittämään festareiden aikana. Lastentanssia lukuun ottamatta pajat on tarkoitettu pääasiassa + 15-vuotiaille.

FESTIVAALIEN NÄYTTELYT

– Street Culture Clubin video
– Cosplay-valokuvat, pienen näyttämön aula
– Pseudokarjalasali, graffiti
– SAIMIAn näyttelyitä muun muassa pienellä näyttämöllä, katsomossa isolla näyttämöllä, saunassa, ilmoitustaululla, kylmiössä, ala-aulassa, kukka- ja miekkavarastossa
– Lauantain osallistava valokuvaus Jauhot suuhun II / Aki Pitkänen, pieni näyttämö, teokset laitetaan esille
– Lauantai, audiohuone, muun muassa kuunnelma Räkätauti, Ville Pohjalaisen Aikalaiskrapula
– Kellarin kirjavarastossa video naisesta kellarissa / Heidi Haiko, Ella Silvennoinen

Näyttelyt auki:
pe 6.11. klo 15.30-18.00
la 7.11. klo 12.00-17.00
su 8.11. klo 12.00-14.30

Tapahtumaan voi ilmoittautua esiintyjäksi, työpajoihin tai valoketjuun:

Facebookin kautta: www.facebook.com/viimeinensammuttaavalot
Tai sähköpostiin: viimeinensammuttaa@gmail.com
Tai puh. soitto/viesti 0456427204 / Maria

Erityisesti etsitään esiintyjiä sunnuntain päätöstapahtumaan. Idea on, että voit tuoda mukaan taitosi, taituruutesi pienillä yhdestä sekunnista kolmen minuutin esityksiin. Jukolasalin non-stop-showssa voit vaikka juosta näyttämön läpi, tehdä skeittitempun, laulaa laulu ja niin edelleen. Esityksiä ei välijuonneta, vaan ne seuraavat toinen toistaan yli tunnin tykityksenä.

Taiteilijatalojen työskentelyapurahat vuodelle 2016

22.10.2015

Suomen Kulttuurirahaston hallitus on myöntänyt työskentelyapurahoja Hôtel Chevillonin ja Künstlerhaus Schloss Wiepersdorfin taiteilijataloihin. Apurahat olivat haettavina elo-syyskuussa 2015. Hakemuksia saapui yhteensä 91.

Hôtel Chevillon, Ranska

Kaksi 12 000 euron työskentelyapurahaa, joihin sisältyy asunto ja työtila:
Kuvataiteilija Iidu Tikkanen, 12 000 euroa (1.2.−31.7.2016)
Valokuvataiteilija Jaana Rannikko, 12 000 euroa (1.8.2016−31.1.2017)

Lisäksi myönnettiin yksi residenssipaikka ilman työskentelyapurahaa kuudeksi kuukaudeksi:
Sarjakuvataiteilija Ville Ranta, 1.2.−31.7.2016

Künstlerhaus Schloss Wiepersdorf, Saksa

Neljä työskentelyapurahaa, joihin kuuluu majoitus, työskentelytila, täysihoito sekä apuraha, joka on 1 500 euroa kuukautta kohti. Työskentelyjaksojen pituus on 4-5 kuukautta.
Kirjailija Mia Kankimäki, 6000 euroa
Kirjailija Anu Kaaja, 7500 euroa
Kuvataiteilija Hanna Järvenpää, 7500 euroa
Kuvanveistäjä Riitta Helevä, 6000 euroa

Lisätietoja:
Suomen Kulttuurirahasto, erityisasiantuntija Johanna Ruohonen, etunimi.sukunimi@skr.fi

Etelä-Savon rahastolle lähes 300 000 euron lahjoitus

22.10.2015

Apteekkari Riitta Kivimurto on tehnyt noin 280 000 euron lisälahjoituksen Suomen Kulttuurirahaston Etelä-Savon rahastossa olevaan Riitta Kivimurron rahastoon. Lahjoituksella kartutetaan nimikkorahaston peruspääomaa, jonka tuotto jaetaan apurahoina Etelä-Savon Kulttuurirahaston yleisen apurahatoiminnan yhteydessä.

Riitta Kivimurron rahasto on perustettu 2006 ja sen tarkoituksena on edistää ensisijaisesti Kerimäen tai Savonlinnan alueella asuvien tai sieltä kotoisin olevien tieteellistä ja taiteellista toimintaa. Vuonna 2015 Riitta Kivimurron rahaston apurahan saivat tait. yo. Veera Konsti, kasvatust. maisteri Olli Rissanen sekä mus. maisteri Katri Susitaival. Seuraava Riitta Kivimurron nimikkorahaston jako on vuoden 2017 apurahakierroksen yhteydessä. Etelä-Savon Kulttuurirahaston yleisrahastosta sekä muista jakovuoroisista nimikkorahastoista myönnettävät apurahat ovat haettavissa 10.1.-10.2.2016.

Vuonna 1961 perustettu Etelä-Savon rahasto on yksi Suomen Kulttuurirahaston 17 maakuntarahastosta. Se toteuttaa tarkoitustaan, Etelä-Savon maakunnan henkisen ja taloudellisen kulttuurin vaalimista ja kehittämistä, myöntämällä apurahoja ja palkintoja sekä järjestämällä muutakin kulttuuritoimintaa toimialueensa 14 kunnan alueella.

Pala elektronisen musiikin historiaa

20.10.2015

Erkki Kurenniemen syntetisaattorit 1970-luvulta ovat merkittävä osa suomalaisen elektronisen musiikin historiaa ja ne tunnetaan myös maailmalla. Nyt tutkija ja mediataiteilija Jari Suominen rakentaa kopiota Kurenniemen ensimmäisestä DIMI-syntetisaattorista, DIMI-A:sta. Vaikeaksi projektin tekee se, että soittimesta ei ole löytynyt minkäänlaista dokumentaatiota.

– Kovin esitetty teoria on, että Kurenniemi olisi unohtanut paperit ruotsinlaivan yökerhoon. Mutta kun soittimen avaa, näkee että sisällä on satoja ic-piirejä, joista on asetonilla pyyhitty pois merkinnät, Suominen kertoo. Kurenniemi suunnitteli myyvänsä soitinta, ja pelkäsi jonkun varastavan ideansa. Dokumentit saattavatkin olla kateissa siksi että ne on piilotettu niin hyvin, ettei kukaan löydä niitä.

Tutkija Jari Suominen — Tutkija ja mediataiteilija Jari Suominen rakentaa kopiota Erkki Kurenniemen ensimmäisestä DIMI-syntetisaattorista, DIMI-A:sta.

Dokumentaation puute tekee projektista haastavan, mutta se on myös syy, miksi kopion rakentaminen on niin tärkeää: jos vanhat soittimet hajoavat, niitä on mahdoton korjata ilman tarkempaa tietoa laitteesta. Kopiota rakentaessaan Suominen tulee samalla testanneeksi, onko hän tehnyt dokumentaation oikein.

– Tyhmiin asioihin menee paljon aikaa, Suominen kertoo. Esimerkiksi oikeanlaisten osien etsiminen vaatii notkumista eBayssä. DIMI-A:sta löytyy paljon osia, joiden alkuperää on vaikea arvata ja siksi on vaikea tietää, mistä samanlaisia alkaisi edes etsiä.

– Soittimessa on esimerkiksi liitin, jollaisia tavallisesti käytetään lentokoneissa. Soittimessa käytettyjä korttiliittimiä metsästäessäni päädyin ohjuksia asiakkailleen kauppaavien yhtiöiden nettisivustoille.

Uudelleen löydetyt aarteet

Helsingin yliopistolla on melko kattava kokoelma Kurenniemen suunnittelemia soittimia. Kaikki soittimet ovat mittatilaustöitä ja keskenään erilaisia.
Suominen on tutkinut Kurenniemen soittimia vuodesta 2005 lähtien. Hän päätyi kirjoittamaan niistä artikkeliaan huomattuaan, että aiempia tekstejä löytyi varsin vähän, ja nekin harvat perustuivat osittain huhupuheisiin.

DIMI-A:n tutkiminen tuo tietoa paitsi teknologian ja elektronisen musiikin historiasta, myös 1960-ja -70-lukujen underground-liikehdinnästä. Soitimeen linkittyy läheisesti myös Elektromusiikki Oy. Kulosaaressa sijainnut sähköurkuja ja diskoteekkeja – kuten DJ-laitteistoja 1960-luvulla kutsuttiin – kauppaava yhtiö oli solmukohta, jossa musiikista ja underground kulttuurista kiinnostuneet viihtyivät.

– Vaikka pitää soittimen tutkimuksen keskiössä, siihen tulee sivurönsyjä. Elektromusiikki Oy:n tarina tulee olemaan yksi näistä rönsyistä.

Kun kopio on valmis, se päätyy Suomisen omaan studioon ja osaksi hänen projektejaan. Ajatuksena on myös lainata soitinta muille kiinnostuneille.

– DIMI-A ei ole soinnillisesti mielenkiintoisin Kurenniemen soittimista. Sen sointi on hyvin samankaltainen kuin 1990-luvun kännykkä, johon itse oli näpytellyt inisevän soittoäänen. Se on kuitenkin uniikki soitin ja tärkeä kappale suomalaisen elektronisen musiikin historiaa. Kyllä siitä pitää saada dokumentaatio sille tasolle, ettei tarvitse parin sadan vuoden päästä ihmetellä, mikä tuo oli.