Uudenmaan rahastoon 1872 hakemusta

Suomen Kulttuurirahaston Uudenmaan rahasto tukee uusmaalaista taidetta ja kulttuuria. 

Uudenmaan rahastoon tuli vuoden 2016 haussa 1872 apurahahakemusta, joiden yhteissumma oli yli 24 000 000 euroa.  

Kuva- , sävel- ja näyttämötaiteet olivat suosituimpia hakualoja; 25 % hakijoista edusti kuvataiteita, 18 %  säveltaiteita ja 18 % näyttämötaiteita. Elokuva- ja valokuvataiteen, kirjallisuuden,  muotoilun, lastenkulttuurin sekä kotiseututyön edustajia oli 4-7% hakijoista.

Uudenmaan rahasto jakaa vuonna 2016 yhteensä 916 000 euroa. Tieto myönnetyistä apurahoista lähetetään apurahansaajille huhtikuun 2016 lopussa. Apurahat julkistetaan 12.5.2016 Helsingissä Suomenlinnassa pidettävässä vuosijuhlassa.

Lisätietoja antaa Leena Tammivuori
p. 050 3857602
etunimi.sukunimi@skr.fi

Hobitit ja yleisö ympäri maailman

Fantasia on monelle fanille tärkeä osa elämää ja poikkeaa siinä monesta muusta genrestä.

36 000 vastaajaa 46 eri maasta vastasi kyselyyn Hobitti-fantasiaelokuvatrilogiasta. He kertoivat, mitä pitivät elokuvasta, ovatko J. R. R. Tolkienin tarinoiden faneja, mikä tarinoiden merkitys on heille ja miten se näkyy heidän arjessaan. Aberystwythin yliopiston professori Martin Barkerin käynnistämästä hankkeesta koostui ainutlaatuisen suuri vastaanottotutkimus, jonka parissa tutkijat nyt työskentelevät ympäri maailmaa. Suomen tutkijaryhmän hanketta johtaa Irma Hirsjärvi Jyväskylän yliopiston Nykykulttuurin tutkimuskeskuksesta.

– Tolkien ja hänen teoksensa ovat tunnettuja ympäri maailman ja ovat olleet jo vuosia. Laaja, globaali yleisö teki Hobitista sopivan kansainvälisen tutkimuksen aiheen, Hirsjärvi sanoo. Suomalaiset tutkijat käyvät läpi vastausten Suomen aineiston ja tarkastelevat muun muassa mitä fantasia merkitsee sen käyttäjille ja kuinka vastaajat käyttävät fantasiafiktiota osana arkeaan sekä millaisia fani-ilmiöitä nousee esiin.

– On kiinnostavaa nähdä, miten Hobittia on katsottu, millaisia odotuksia sitä kohtaan on ollut. Elokuvan kautta päästään tarkastelemaan myös kulttuurisia eroja vastaanotossa, ikäryhmien eroja, sukupuolten eroja, fanien eroa valtavirran katsojiin – erilaisia yleisöjä eri puolilla maailmaa suhteessa samaan kulttuurituotteeseen.

– Tässä on aikamoiset mahdollisuudet valita aineistoja, maita, kielialueita ja kysymyslomakkeesta eri kysymyksiä ja painopisteitä.

Suomi ja muu maailma

Fantasia on monelle fanille tärkeä osa elämää ja poikkeaa siinä monesta muusta genrestä.

Koko kyselylomakkeen koonti, kääntäminen ja testaus tehtiin tutkijoiden vapaaehtoisvoimin. Kysely päättyi viime keväänä ja kesän aikana tilastollinen osuus käytiin läpi. Koko aineisto on ollut tutkijoiden käytössä syksystä lähtien. Suomessa ensimmäisiä, alustavia tuloksia on tarkoitus julkaista kesäkuussa Kulttuurintutkimuksen päivillä ja fantasia- ja scifiharrastajien tapahtumassa Finnconissa.

Koska kysymykset olivat aivan samat kaikille, aineisto mahdollistaa vertailevan tutkimuksen. Tutkijoilla ympäri maailman on käytössään sama aineisto ja he pääsevät myös hyödyntämään toistensa tuloksia. Hirsjärvi odottaa innostuneena vertailua esimerkiksi Latinalaiseen Amerikkaan ja Kiinaan.

-Suomessa meillä on ihan erityinen fantasiaharrastajien verkosto kun vertaa vaikka muihin Pohjoismaihin. Meillä on ollut pitkään fantasia- ja scifiharrastajien  yhteisiä tapahtumia, Finnconeja, ja organisoitua yhdistystoimintaa. Oletan, että tämä tulee jotenkin näkymään aineistossa.  Siellä näkynee myös muun muassa suomalaisen lukemisen taso.

Fantasia on monelle fanille tärkeä osa elämää ja poikkeaa siinä monesta muusta genrestä. Hirsjärvi odottaakin kiinnostuksella, miten selvästi fanit ja muu yleisö erottuvat tutkimusaineistossa toisistaan.

– Fantasia näyttää antavan faneille paljon, se tuo elämään nautintoa ja älyllistä kutkutusta. Alustavien tulosten mukaan Hobitti-trilogian epäonnistuneisuuskin oltiin valmiita antamaan anteeksi, sillä faneille oli tärkeää päästä takaisin Tolkienin luomaan maailmaan vielä hetkeksi.

Kuvat: Jasmin Syrjälä

Haku Kulttuurijournalismin mestarikurssille 1.-18.3.

Suomen Kulttuurirahasto järjestää syksyllä 2016 laajan toimittajille suunnatun koulutuskokonaisuuden kulttuurijournalismista.

Koulutuksen tavoitteena on antaa toimittajille perustiedot eri taiteenaloista ja taustatietoa niiden kriittiseen arviointiin sekä kannustaa keskusteluun kulttuurijournalismin tehtävistä ja yleisön tavoittamisen keinoista. Koulutus on tarkoitettu sekä vakituisessa työsuhteessa oleville toimittajille että freelancereille, kokeneille ja nuoremmille, kulttuuriin suuntaaville yleistoimittajille tai jo erikoistuneille. Edellytyksenä on jonkinlainen näyttö osaamisesta kirjoittajana tai radio- tai tv-toimittajana ja mielellään kokemusta mediassa työskentelystä.

Kurssille haetaan sähköisessä hakujärjestelmässä osoitteessa skr.fi/apurahat 1.-18.3. Hakemukseen liitetään cv ja korkeintaan 5000 merkin laajuinen motivaatiokirje. Journalistinen kokemus tulee osoittaa hakemukseen liitettävillä työnäytteillä (yhteensä korkeintaan kolme)

  • artikkelia pdf-tiedostona tai linkkeinä
  • ääni- tai videonäytettä mieluiten linkkeinä

lehdessä, televisiossa tai radiossa julkaistuista journalistisista jutuista, jotka eivät voi olla omassa blogissa tai omilla kotisivuilla julkaistuja tekstejä tai opinnäytteitä.

Hakemusten perusteella 20-30 hakijaa kutsutaan haastatteluihin Kulttuurirahaston toimistoon Helsinkiin 18.-21.4. ja 25.-29.4.2016. Pakottavan esteen vuoksi haastattelu voidaan tehdä myös Skypellä.

Lopulliset päätökset kurssille valittavista tehdään toukokuun alussa.

Lisätietoa kurssista täällä

Apurahat PoDoCo-ohjelmaan haettavana

PoDoCo -ohjelman apurahat ovat haettavina 1.3–15.4.2016. Haun tulokset julkaistaan viimeistään kesäkuussa 2016.

Tohtorikoulutettujen ja elinkeinoelämän Post Docs in Companies -yhteistyöohjelma edistää tohtoreiden työllistymistä yrityksiin ja parantaa Suomen elinkeinoelämän kykyä uudistua pitkäjänteisesti ja kunnianhimoisesti. PoDoCo -projektin kokonaispituus on 1-2 vuotta ja se jakautuu kahteen 6-12 kuukauden osaan. Aluksi on säätiörahoitteinen tutkimusvaihe ja sitä seuraa saman pituinen yrityksen rahoittama soveltava vaihe. PoDoCoa voi hyödyntää toimialariippumattomasti mikä tahansa yritys ja siihen voi ilmoittautua kuka tahansa väitöskirjan vastikään tehnyt tai lähiaikana väittelevä henkilö.

PoDoCo -ohjelman apurahat on tarkoitettu uusia uria aukovan tutkimukseen aiheesta, joka on elinkeinoelämän kannalta potentiaalisesti relevantti. Ohjelman puitteissa tohtori ja yrityskumppani voivat yhdessä ideoida tutkimushankkeen, johon voi hakea rahoitusta mukana olevilta säätiöiltä. Säätiöt myöntävät ohjelmaan valituille työskentelyapurahan vuodeksi tai puoleksi vuodeksi. Vuosiapurahan suuruus on 28000 euroa.

PoDoCo -ohjelma järjestää vuosittain kaksi hakukierrosta, jossa kussakin jaetaan noin 10 apurahaa. Syksyn 2016 apurahahaku järjestetään 1.9.-15.10.2016. Seitsemän säätiötä ovat sijoittaneet PoDoCo ohjelmaan 530 000 euroa vuodelle 2016. Ohjelmaan rahoittajasäätiöt ovat Kulttuurirahaston lisäksi Jenny ja Antti Wihurin Rahasto, Kaute-säätiö, Liikesivistysrahasto, Maj ja Tor Nesslingin Säätiö, Tekniikan Edistämissäätiö ja Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiö. Ohjelman toteutuksesta vastaa FIMECC Oy.

Lisätietoa ohjelmasta ja apurahahausta:

www.podoco.fi
Ohjelman koordinaattori Essi Huttu, essi.huttu(at)fimecc.com

Kulttuurirahasto jakoi ennätykselliset 25 miljoonaa

Suomen Kulttuurirahasto jakoi apurahoina ennätykselliset 25 miljoonaa euroa vuosijuhlassaan 27.2. Tieteen hakemusmäärä kasvoi, mutta taiteen laski. Hakijoista 12 % sai apurahan. Palkinnon saivat evoluutioekologian professori Hanna Kokko, muusikko Karri ”Paleface” Miettinen sekä valtio-opin professori emeritus Jaakko Nousiainen.

Kulttuurirahasto tukee tänä vuonna useilla apurahoilla suomalaisten lukemista. PIRLS- ja PISA-tutkimusten perusteella erot suomalaisten lasten ja nuorten lukutaidossa ovat yhä suuremmat. Osalla lapsista ja nuorista lukutaito on niin heikko, että se rajoittaa jokapäiväistä elämää. Niilo Mäki -säätiölle myönnettiin 100 000 euroa suomalaisten lukutaitoa edistävään hankkeeseen ja Lukukeskus – Läscentrumille 50 000 euroa Suomi 100  Suuri lukuseikkailu -hankkeen toteuttamiseen. Lisäksi Selkokeskus sai 100 000 euroa selkokielisen kirjallisuuden edistämiseen. Samaa teemaa tukee mm. filosofian maisteri Annette Ukkolalle myönnetty 24 000 euron apuraha kansallisen Lukuinto-ohjelman vaikuttavuutta ja lasten ja nuorten lukemismotivaatiota käsittelevään väitöskirjatyöhön.

Kärkihankkeiden joukossa oli tänä vuonna runsaasti humanistista tutkimusta. Suurimman yksittäisen apurahan saivat professori Anna Mauranen ja työryhmä kielellistä palastelua käsittelevään tutkimukseen. 250 000 euron apuraha on myönnetty vuosille 2016-2018. Tutkimus yhdistää toisilleen etäisiä tieteenaloja, lingvistiikkaa ja neurotutkimusta, ja siinä tarkastellaan, kuinka ihminen ymmärtää jatkuvaa puhevirtaa. Ph. D. Hanne Appelqvist ja työryhmä taas saivat 200 000 euroa estetiikan tiedollista merkitystä käsittelevään tutkimukseen 2016-2018. Filosofian ja estetiikan tutkijoiden ohella projektin tulokset suunnataan laajemmalle taiteen arvosta ja yhteiskunnallisesta merkityksestä kiinnostuneelle yleisölle. Ph. D. Onni Hirvonen ja työryhmä saivat 150 000 euroa toisilta saatavan tunnustuksen filosofiaa ja politiikkaa käsittelevään tutkimukseen.

Taiteen aloilla isoimmat apurahat myönnettiin Suomen New Yorkin kulttuuri-instituutin säätiölle, joka sai 100 000 euroa suomalaisten kuvataiteilijoiden työskentelyresidenssihankkeeseen, ja Työväen Näyttämöiden Liitolle, joka niin ikään sai 100 000 euroa Nuori Näyttämö 2016–2018 -hankkeen toteuttamiseen. Itsenäisyyden juhlavuonna 2017 avautuvaa Tekniikan museon säätiön Tekniikan maa -näyttelyä Kulttuurirahasto tuki samoin 100 000 eurolla.

Yhteensä apurahoja myönnettiin 1 064 henkilölle, työryhmälle tai yhteisölle (edellisvuonna 1 018). Taiteen hakemusten määrä laski viidelläsadalla, tieteen taas lisääntyi sadalla. Jaettavaa oli peräti kaksi miljoonaa edellisvuotta enemmän, joten hakemusten läpimenoprosentti nousi sekä tieteessä että taiteessa ollen nyt 12 % (edellisvuonna 11 %). Myös apurahojen keskisuuruus kasvoi, tieteen aloilla se oli 22 700 euroa (21 900) ja taiteessa 16 600 (15 700). Tiede sai apurahoista 54 % (edellisvuonna 50 %) ja taide 46 % (50 %). Eniten rahaa myönnettiin taiteelliseen työskentelyyn (33 %) ja toiseksi eniten väitöskirjatyöhön (28 %). Post doc -tutkimuksen osuus kasvoi edelleen ja oli nyt 14 %. Naisten osuus apurahansaajista laski hieman ja oli nyt 56 % (59 %). Apurahansaajista ulkomaalaisten osuus kasvoi ja oli nyt 10 % (8 %).

Taidetta hoitolaitoksiin -apurahoja myönnettiin tänä vuonna 33. Apurahojen avulla taidetta viedään mm. vanhustyön yksiköihin, mielenterveyden hoitolaitoksiin, pitkäaikaistyöttömien ja asunnottomien pariin, lapsipotilaille, kehitysvammaisille, syömishäiriöisille, vankiloihin ja turvapaikanhakijoille. Tieteen työpajat -apurahan (50 000 euroa) sai kaksi hakijaa ja Eminentia-apurahan (25 000 euroa) kuusi hakijaa. Keskusrahaston vuosijuhlassa jakamien apurahojen lisäksi Kulttuurirahasto rahoittaa sekä säätiöiden Post doc -poolin että Post docs in Companies -ohjelman hakijoita. Näin keskusrahaston kokonaisjako nousee 25 miljoonaan euroon (23 milj. euroa vuonna 2015). Lisäksi maakuntarahastot jakavat kevään vuosijuhlissa 11,5 miljoonaa euroa.  

Kaikki vuoden 2016 apurahat listattuna: www.skr.fi/jako2016

Palkinnot merkittävistä kulttuuriteoista (à 30 000 euroa)

Professori Hanna Kokko

Palkinto myönnetään soitimen ja evoluution selittäjälle, elämän kirjon puolustajalle

Professori Hanna Kokon (s. 1971) ala on teoreettinen ekologia ja evoluutiobiologia. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin Saksalaisesta koulusta vuonna 1990 ja valmistui diplomi-insinööriksi Teknillisestä korkeakoulusta, minkä jälkeen väitteli Helsingin yliopistossa seksuaalisen valinnan ja soitimen evoluutiosta vuonna 1997.

Hanna Kokko on todellinen tieteen kosmopoliitti. Hän siirtyi Cambridgen yliopistoon postdoc-tutkijaksi vuonna 1998 ja sen jälkeen Glasgow’n yliopistoon. Vuonna 2002 hän palasi hetkeksi Suomeen, kun hänet valittiin ensin Jyväskylän yliopiston yliassistentiksi ja 2004 Helsingin yliopiston eläinekologian professoriksi. Vuonna 2010 hän muutti Australiaan saatuaan maan arvostetuimman tieteellisen viran, The Australian Laureate Fellowshipin. Vuonna 2014 Kokko palasi Eurooppaan ja otti vastaan evoluutiobiologian professuurin Zurichin yliopistossa.

Kokko on julkaissut yli kaksisataa tieteellistä artikkelia, kirjoja ja myös suurelle yleisölle suunnattuja teoksia. Hanna Kokon ja Katja Bargumin kansantajuinen kirja Kutistuva turska ja muita evoluution ihmeitä sai Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon vuonna 2009. Kokon julkaisuihin ja artikkeleihin viitataan erittäin paljon, ja hän on suosittu puhuja ympäri maailmaa, koska osaa esittää monimutkaiset matemaattiset mallit harvinaisen ymmärrettävällä tavalla.

Hanna Kokko tutkii yksilöiden ja ryhmän välisiä vuorovaikutussuhteita. Hän on erityisen kiinnostunut tilanteista, joissa yksilön etu sotii populaation, lajin tai yhteisön etua vastaan. Tätä kutsutaan taloustieteessä yhteismaan ongelman -käsitteeksi (Tragedy of the Commons), mutta se vaikuttaa lähes kaikkiin  biologisiin vuorovaikutussuhteisiin niin solutasolla kuin yhteisöissä. Viime aikoina Hanna Kokko on tutkinut mm. syöpää tästä lähtökohdasta. Hanna Kokko korostaa, että voimme pelastaa planeettamme vain säilyttämällä lajien monimuotoisuuden ja puolustamalla luonnosta löytyvää erilaisuutta.

Rap-artisti Karri Miettinen eli Paleface

Palkinto myönnetään nykyajan runonlaulusta, sosiaalisesta tarkkanäköisyydestä

Karri Miettinen, taiteilijanimeltään Paleface (s. 1978), on suomalainen rap-artisti, joka aloitti musiikillisen uransa englannin kielellä. Esikoisalbumi The Pale Ontologist (2001) oli kotimaisen hip-hopin kulmakivi ja huomattiin ulkomailla. Myös kaksi seuraavaa englanninkielistä albumia saivat hyvän vastaanoton.

Vuonna 2010 Paleface julkaisi ensimmäisen suomenkielisen albuminsa Helsinki – Shangri-La. Levyn aloittavassa nimikappaleessa luodaan paljastavaa panoraamaa nyky-Suomesta, osansa saavat muun muassa suomalaiset aselait, vanhojen talojen purkamisvimma, pikavipit, julkkiskulttuuri ja päihdepolitiikka. Seuraavilla albumeillaan Maan tapa (2012) ja Luova tuho (2014) Paleface jatkaa monipuolista aikalaiskulttuurin analysointia. Monissa kappaleissaan Paleface nostaa esiin ne ihmiset, jotka eivät useinkaan saa mielipidettään kuuluviin: nuoret, köyhät, pakolaiset, elämän kriisien heittelemät. Hän ei unohda myöskään vallan näkökulmaa, ja tästä kaksoisvalotuksesta syntyy moniin hänen kappaleisiinsa vahva jännite. Tarkkanäköisyyteen yhdistyvät kekseliäs riimitys ja terävä huumori.

Omien albumiensa lisäksi Paleface on ollut mukana useissa musiikillissa projekteissa, kuten esimerkiksi kaksi albumia julkaisseessa Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana -ensemblessa, joka yhdistelee svengaavaa jazzin perinnettä ja kielen kanssa ilottelevaa rappia.
Paleface edustaa nykyaikana 1800-luvun runonlaulajien perinnettä. Tämän päivän kielellisesti luovin ja seuratuin runous ei ilmesty kirjojen kansien välissä, vaan sitä kuunnellaan rapmusiikin kautta. Musiikin ohella Paleface on toiminut aktiivisesti ihmisoikeustyön puolestapuhujana mediassa, erilaisissa tapahtumissa ja ihmisoikeusjärjestöjen kautta.

Professori emeritus Jaakko Nousiainen

Palkinto myönnetään valtiosäännön oppi-isälle, parlamentarismin edistämisestä

 

Yleisen valtio-opin emeritusprofessori Jaakko Nousiainen (s. 1931) on Suomen poliittisen järjestelmän ja parlamentarismin tuntija, joka on jättänyt vahvat sormenjälkensä suomalaiseen valtiosääntökehitykseen yli viiden vuosikymmenen ajalla.

Jaakko Nousiainen väitteli tohtoriksi Helsingin yliopistossa vuonna 1959. Hänen väitöskirjansa käsitteli kommunismin kannatusta Kuopion läänissä. Nousiainen toimi Turun yliopistoon perustetun yleisen valtio-opin oppiaineen ensimmäisenä professorina kaikkiaan kolmenkymmenen vuoden ajan 1963-1993. Tässä tehtävässä Nousiainen loi niin kutsutun Turun koulukunnan, joka keskittyi poliittisten instituutioiden tutkimukseen. Koulukunnan ”raamattuna” toimi Nousiaisen teos Suomen poliittinen järjestelmä, jonka ensimmäinen painos ilmestyi vuonna 1959 ja jota siitä lähtien on käytetty alan keskeisenä oppikirjana kaikissa Suomen yliopistoissa. Teos käännettiin myös englanniksi vuonna 1971, jolloin sen julkaisi Harvard University Press. Nousiainen asetti tavoitteekseen esittää nykyaikaisen, systemaattisen ja realistisen kuvauksen Suomen poliittisesta järjestelmästä. Kirjasta on tällä hetkellä käytössä kymmenes painos, eikä toista yhtä kattavaa yleisteosta ole vieläkään kirjoitettu.

Nousiaisen tieteellinen tuotanto käsittää lisäksi huomattavan määrän tutkimuksia suomalaisen poliittisen elämän peruspilareista: vaaleista, poliittisista instituutioista, parlamentarismista ja presidentinvallasta.
Yhtenäinen Suomen perustuslaki  astui vuosien valmistelun jälkeen voimaan maaliskuussa 2000. Jaakko Nousiainen oli keskeisesti mukana valtiosääntökomiteoiden työssä.  Hänen roolinsa suomalaisen parlamentarismin uudistamisessa oli merkittävä.

 

Palkinnonsaajat vuosimallia 2016, Jaakko Nousiainen (vas.), Hanna Kokko ja Karri Miettinen aka Paleface.

Vuosijuhlapuheet 2016

Hallintoneuvoston esimies Asmo Kalpala

Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen

Hallituksen puheenjohtaja Elina Ikonen

Taidekoti Kirpilä toivottaa tervetulleeksi koululaiset ja lapsiperheet

Suomen Kulttuurirahaston ylläpitämä Taidekoti Kirpilä kannustaa lapsia ja lapsiperheitä  vierailemaan museoissa. Taidekoti on julkaissut vieraiden käytettäväksi tehtävävihkon, jonka avulla eri-ikäiset lapset voivat yhdessä aikuisten kanssa tutustua kokoelmaan.

Taidekodissa vietetään myös perheille suunnattua teemapäivää ensimmäistä kertaa sunnuntaina 6.3.2016. Teemapäivänä kaikki yleisöopastukset on suunnattu lapsille ja lasten filosofiakahvilat Suomeen tuoneen Leluteekin Emilia Lehtinen ohjaa taidekodissa lapsille avointa filosofiatyöpajaa.

Lisäksi Taidekoti aloittaa koululaisopastukset, jotka ovat maksuttomia pääkaupunkiseudun ensimmäisen ja toisen luokan oppilaille. Opastetun kierroksen kesto on n. 45 minuuttia.

Lasten ja nuorten kulttuuriharrastusten tukeminen on Kulttuurirahastolle hyvin tärkeää. Haluamme Kirpilässä tehdä helpoksi taidekokoelmaan ja sen kautta maamme taidehistoriaan tutustumisen, kertoo museonjohtaja Johanna Ruohonen.

Samaan tavoitteeseen tähtäävät myös uudet selkokieliset opastukset, jotka on suunnattu suomea opiskeleville maahanmuuttajille.

Taidekoti Kirpilä on lääkäri Juhani Kirpilän (1931−1988) Kulttuurirahastolle lahjoittama koti, jossa on esillä hänen keräämänsä suomalaisen taiteen kokoelma. Taidekoti on avoinna yleisölle maksutta keskiviikkoisin klo 14−18 ja sunnuntaisin 12−16. Ilmainen yleisöopastus keskiviikkoisin klo 14.30 ja sunnuntaisin klo 12.30. Ryhmille järjestetään maksullisia kierroksia myös muina aikoina. Opastuksia voi tilata osoitteesta taidekoti(at)skr.fi tai puhelinnumerosta 09 494 436 ma–ke klo 9–15.30.

Lisätietoja antavat museonjohtaja Johanna Ruohonen, jr(at)skr.fi ja amanuenssi Pia Hyttinen,  taidekoti(at)skr.fi.

Taidekoti Kirpilä
Pohjoinen Hesperiankatu 7, 6. krs, 00260 HELSINKI
www.taidekotikirpila.fi
 

Valokuva: Riitta Supperi

Palkittu muotoilija ylittää rajoja

Designmuseon Galleriassa avautui tammikuun lopussa muotoilija Ilkka Suppasen palkintonäyttely. Uransa aikana muun muassa huonekaluja ja valaisimia suunnitellut Suppanen on kaatanut keinotekoisia raja-aitoja arkkitehtuurin ja muotoilun väliltä, lisännyt maailmalla tietoisuutta suomalaisesta muotoilusta ja edistänyt näin nuorten suomalaisten muotoilijoiden kansainvälistymistä. Kulttuurirahasto palkitsi Suppasen työstään viime vuonna 30 000 euron palkinnolla.

Suppanen opiskeli arkkitehtuuria Teknillisessä korkeakoulussa ja sisustus- ja huonekalustesuunnittelua Taideteollisessa korkeakoulussa sekä Gerrit Rietveld Academiessa Amsterdamissa.

– Rakastan muotoilua ja arkkitehtuuria. Teknillisessä korkeakoulussa opin näkemään ympäristöni arkkitehdin silmin. Polytekniikan ohella halusin päästä muotoilemaan ja kokeilemaan materiaaleja. Menin opiskelemaan sisustus- ja huonekalusuunnittelua Taideteolliseen korkeakouluun, jossa korostuu käsityöläisyys. Oli mielenkiintoista vertailla näiden koulujen ajattelutapoja, Suppanen kertoi Tammenlastuja-lehden haastattelussa vuosi sitten.

Klassisen pohjoismaisen perinteen jatkaja

Suunnittelutyössään Suppanen jatkaa klassista pohjoismaista muotoiluperinnettä. Hän korostaa, ettei skandinaavinen design ole tyylisuunta, vaan se edustaa esimerkiksi ympäristöjen esteettömyyttä, tuotteiden helppokäyttöisyyttä ja palvelujen saavutettavuutta.

Kulttuurirahaston palkinnon lisäksi Ilkka Suppanen sai vuonna 2015 Torsten ja Wanja Söderbergin palkinnon, joka myönnetään Ruotsissa vuosittain aktiiviselle pohjoismaiselle suunnittelijalle tai taidekäsityöläiselle. Tähän palkintoon liittyvässä designmuseon näyttelyssä on esillä esimerkkejä Suppasen laajasta tuotannosta. Ilkka Suppanen on suunnitellut tuotteita niin suomalaisille kuin kansainvälisillekin yrityksille, kuten Artek, Marimekko, Iittala, Woodnotes ja Capellini. Aiemmin Suppasen töitä on ollut esillä muun muassa Venetsian biennaalissa ja New Yorkin modernin taiteen museossa MoMA:ssa.

Ilkka Suppasen haastattelun Tammenlastuja-lehdessä voit lukea täältä.

Kuvat: Heikki Tuuli ja Studio Suppanen

Tietoa Design-museon näyttelystä

Rakkautta ravintolassa

– Mielestämme ravintolaan mennään ensisijaisesti hakemaan jonkinlaista nautintoa – oli se sitten ”lihallista” tai syömistä, kertoo Anu  Kehusmaa, Hotelli- ja ravintolamuseossa ensi vuonna avautuvan Rakkauden tiloja -näyttelyn tuottaja.

Näyttely on museon tapa osallistua Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlintaan. Se kertoo rakkaudesta suomalaisissa ravintoloissa, ja on osa neljän uusmaalaisen museon yhteistä rakkausteemaa.

Rakkaus ravintoloissa kattaa niin sosiaalisen kanssakäymisen, eli ihmisten väliset suhteet ja soidinmenot, kuin tietenkin myös rakkauden ruokaan. Näyttelyn alaotsikkona onkin ”Nautinnon nälkä”.

– Meidän lisäksemme rakkaudessa ovat mukana Vantaan kaupunginmuseo, Teatterimuseo ja Lottamuseo. Jokainen tarkastelee rakkautta oman erityisalansa kautta.

Flirtistä rakastavaisten riitoihin

Anu Kehusmaa iskurepliikkikoneen äärellä. Kuva: Jenni Heikkinen

Anu Kehusmaa iskurepliikkikoneen äärellä. Kuva: Jenni Heikkinen

Tällä hetkellä Hotelli- ja ravintolamuseo kerää tarinoita ja muistoja näyttelyä varten. Ravintoloissa tapahtuu monesti koko rakkauden kaari, ja kaikesta tästä museossa ollaan kiinnostuneita.

– Flirtti, rakastuminen, kosinnat, häät, riidat ja erot, Kehusmaa luettelee. Muistoja käytetään taustatietona ja tutkimuksen tukena. Mikäli kertojalle sopii, muistoja voidaan tuoda esiin itse näyttelyssäkin. Tarinansa voi kertoa omalla nimellä tai nimimerkillä.

– Flirtistähän se alkaa ja monet ovat tavanneet puolisonsa ravintolassa, joten ravintolalla on tosiaan tärkeä rooli monessa rakkaustarinassa.

Sateenkaariväen kokemukset

Rakkauden tiloja -näyttelyssä halutaan erityisesti nostaa esiin queer-näkökulmaa: millainen rakkaus on ollut hyväksyttävää, kuka on saanut rakastaa näkyvästi ja miten ihmisten kanssakäymistä on ravintolamaailmassa säädelty. Kuinka heteronormatiivista ravintolakulttuuri lopulta on ollut. Kulttuurirahaston tuella palkattu queer-tutkija on käynyt läpi museon kokoelmia ja kerännyt haastatteluilla muistoja ja kokemuksia.

– Ravintolat ovat kautta historian olleet paikkoja, joissa seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ovat voineet tavata toisiaan. Kaunokirjallisista lähteistä löytyy viitteitä, että jo 1900-luvun alun Helsingissä tietyt paikat olivat homojen suosiossa, Kehusmaa kertoo. Sateenkaariväen historia ravintoloissa onkin suurelta osin homojen historiaa, sillä naiset eivät pitkään edes päässeet ravintolaan keskenään.

Seksuaalivähemmistöjen historian tutkiminen ei kuitenkaan ole aivan helppoa, ja esimerkiksi Hotelli- ja ravintolamuseon omasta kokoelmasta on ollut vaikea löytää mitään yksityiskohtaista tietoa vähemmistöjen kokemuksista.

– 1970-80-luvuille asti homoasiakaskunta joutui käyttäytymään ravintoloissa piilotellusti ja se tekee tutkimuksesta hankalaa. Sateenkaariväki on joutunut käyttäytymään pitkälti heteronormatiivisuuden ehdoilla ennen kuin ensimmäiset viralliset homobaarit tulivat.

Taide²-apurahan haku alkaa 15.2.

Uusi tukimuoto kannustaa laajoihin ja uudistaviin taidehankkeisiin.

Suomen Kulttuurirahaston uuden Taide²-apurahan ensimmäinen hakukierros alkaa 15.2.2016. Taide²-apuraha on tarkoitettu laajoihin taiteellista tuotantoa uudistaviin hankkeisiin, jotka pyrkivät monipuolistamaan ja parantamaan taiteen laatua sekä laajentamaan taiteen yleisöpohjaa. Yhdelle hankkeelle voidaan myöntää 100 000–200 000 euroa.

Apurahan haku on kaksivaiheinen. Ensimmäisen kierroksen haku on avoinna 15.2.–11.3.2016 ja hakijoille ilmoitetaan valinnoista huhtikuun puolessavälissä 2016. Toisen kierroksen hakuaika sulkeutuu 15.6.2016 ja apurahat julkistetaan elokuussa 2016.

Hakuohjeet löytyvät täältä.

Apuraha on tarkoitettu käytettäväksi apurahan myönnön jälkeen toteutuviin kuluihin. Hankkeen kesto on korkeintaan kolme vuotta eikä jatkoapurahaa voi hakea. Apurahaa voivat hakea muun muassa taiteen alan rekisteröidyt yhdistykset ja säätiöt sekä poikkeuksellisesti myös julkiset taidelaitokset ja taiteen alan yritykset, halutessaan yhteistyössä keskenään tai vapaiden toimijoiden kanssa. Apurahaa eivät voi hakea yksityishenkilöt tai työryhmät yksinään.   

– Apurahalla halutaan mahdollistaa laaja-alainen yhteistyö erilaisten toimijoiden välillä, ja siksi haku avataan myös taidealan julkisrahoitteisille laitoksille. Toiveena on, että rahoituksen avulla saataisiin luotua pysyviä yhteistyön malleja taidekentälle, kertoo erityisasiantuntija Johanna Ruohonen.

Taide²-apurahalla halutaan tarjota taiteen tekijöille mahdollisuus pitkäaikaiseen suunnittelutyöhön ja suurten hankkeiden toteutukseen. Tavoitteena on tehdä taiteesta entistä kiinnostavampaa laajan yleisön silmissä.

Lisätietoa:

Erityisasiantuntija Johanna Ruohonen  
etunimi.sukunimi@skr.fi

www.skr.fi/taidetoiseen
 

Satellite Stories työstää uutta levyä rauhassa

Satellite Stories sai keväällä 2015 Pohjois-Pohjanmaan rahastolta apurahan neljännen levynsä tekoon.

Oululainen indie pop -bändi Satellite Stories on Suomessa vielä melko tuntematon, vaikka kiertääkin keikkailemassa ympäri maailmaa. Viime vuonna bändi kiersi kahteen otteeseen Euroopassa ja soitti ensimmäistä kertaa myös Yhdysvalloissa.

– Ainakin kuuntelijamäärien mukaan suurimmat yleisömme ovat Yhdysvalloissa, siksi olemme sinne koettaneet puskea, Satellite Storiesin kitaristi Marko Heikkinen kertoo. Suomessa suomalaisten esittämä englanninkielinen musiikki nousee harvoin hittilistoille ja kotimaassa yleisöä on lähinnä Helsingissä sekä bändin kotikaupungissa Oulussa.

Satellite Stories sai keväällä 2015 Pohjois-Pohjanmaan rahastolta apurahan neljännen levynsä tekoon. Kesä sujuikin tiiviisti sävellystöissä.

– Kyllähän se auttoi työskentelyä, että ei tarvinnut stressata mistään muusta. Mielestäni viime kesänä tekemämme biisit ovat parhaita mitä olemme tehneet.

Syksy kului keikkaillessa. Viime vuoden alussa julkaistu bändin kolmas levy, Vagabonds, sai keikoilla myönteistä huomiota.

– Isoissa kaupungeissa kuten Lontoossa, Madridissa, Barcelonassa ja Berliinissä sujui parhaiten, niissä riitti mukavasti yleisöä, Heikkinen kertoo.

Työ etenee

Tällä hetkellä levylle kuuluu Heikkisen mukaan hyvää.

– Teemme kaikki demoja ja sitten kuuntelemme niitä yhdessä. Nyt olemme säveltäneet tosi tarkkaan, laittaneet sointupätkiä ja melodia-ideoita luupille ja käyneet niitä läpi monta tuntia, miettineet mitkä niistä sopivat levylle.

Vagabonds-levyä äänitettiin Oulun lisäksi Britanniassa, mutta tulevan levyn osalta suunnitelmat ovat vielä avoinna. Neljännen levyn on tarkoitus ilmestyä vuonna 2017. Uusia kappaleita päästiin kuitenkin kokeilemaan jo viime syksynä New Yorkissa CMJ-festivaaleilla.

– Uudet biisit saivat ihan positiivisen vastaanoton. Levy on kuitenkin vielä niin kesken, ettei vielä tiedä miltä kappaleet lopulta kuulostavat, Heikkinen sanoo.

Tänä vuonna Satellite Stories keskittyy levyn tekoon ja suunnitelmissa on keikkailla edellisvuotta vähemmän. Joitain keikkojakin on luvassa ja keväällä bändi suuntaa taas Yhdysvaltoihin, tällä kertaa Texasin Austiniin maineikkaille South by South West –festivaaleille.

Jatkossakin yleisöt löytynevät todennäköisesti kotimaan ulkopuolelta.

-Suomessa tämä on marginaalimeininkiä, yleisöt ovat muualla.

Kuva: Satellite Stories