Haminan vanhojen talojen tarinat tutkitaan

Haminan linnoituksen wanhat talot ry haluaa selvittää kaupungin vanhan linnoituksen asuintalojen historian elävöittääkseen kaupunkia.

Matti Parpola, Haminan Wanhat talot -yhdistyksen perustajajäsen

Matti Parpola, yksi yhdistyksen perustajajäsenistä

– Haminan vallit, linnoitus sekä julkiset rakennukset kuten kirkot ja raatihuone on kunnostettu upeasti ja niiden historia tunnetaan hyvin, mutta linnoituksen vanhoja taloja ei, yksi yhdistyksen perustajajäsenistä, Matti Parpola kertoo.

Yhdistyksen jäseniä kiinnostavat sekä linnoituksen talot että tontit joille ne on rakennettu, sillä tonteilla on tapahtunut paljon jo ennen nykyisten talojen rakentamista. Tähän mennessä on tehty alueen tonttikartta vanhimpien tunnettujen tonttien mukaan, selvitetty vanhat tonttinumerot, kadunnimet ja palovakuutusasiakirjat.

– Niiden avulla kaivamme arkistoista tietoja ja määrittelemme, mihin nykytaloon mikäkin historiallinen tapahtuma liittyy.
Tietoa haetaan Kymenlaakson maakunta-arkistosta sekä Viipurin, Tukholman ja Pietarin arkistoista.

– Haluamme, että tieto on julkista ja kaikkien käytössä. Meille on myös tärkeää tehdä huippulaatuista työtä ja kerätä aukotonta tietoa, Parpola sanoo. Yksi päätavoitteista on tietokirjan julkaisu.

Toiveissa on myös Haminan matkailun edistäminen.

– Aina siellä asuneet ovat saattaneet sokeutua kaupungin hienoudelle ja sille, kuinka ainutlaatuinen kaupunki on, Parpola arvelee. Yhdistyksen tavoitteena on, että vanhoista taloista kerätyt tiedot olisivat jokaisen matkailijan käytössä esimerkiksi älypuhelimen sovellusten kautta.

Vanha julkisivu Haminassa

Vanhaan linnoitusalueeseen liittyy Parpolan mukaan paljon tarinoita, joita ei ole kirjattu ylös.

Tarinat heräävät henkiin

Vanhaan linnoitusalueeseen liittyy Parpolan mukaan paljon tarinoita, joita ei ole kirjattu ylös. Hänen omassa kotitalossaan toimi 1900-luvun alussa suutarinverstas, ja kellarissa viinikellari. Verstas olikin kasakoiden suosiossa, sillä he saattoivat hiippailla sukkasillaan kellariin nauttimaan juomista kunnes saappaat olivat valmiit.

– Myös kaupungin suurin konna on omistanut talon. Hänet tuomittiin aika kamalista rikoksista, joten jos tontilla alkaisi kaivella, sieltä voisi löytyä kaikenlaista.

Yhdistys onkin jo järjestänyt alueella erilaisia tapahtumia. Esimerkiksi Hamina Tattoon aikana talojen pihat avattiin yleisölle ja niillä järjestettiin konsertteja ja taidenäyttelyjä. Toinen tapahtuma on ollut polkuautokilpailu, jossa kierretään korttelia 24 minuutin ajan.

– Juuri tällaista toimintaa haluammekin, jotta kaupunki herää henkiin uudessa ajassa.

Hymyilevän miehen tarina hurmasi ohjaajan

– Elokuvantekijälle taiteellinen vapaus on kaikki kaikessa. Ehkä nyt sitä on helpompi pyytää, kun voi osoittaa että on aiemminkin ollut luottamuksen arvoinen, pohtii ohjaaja Juho Kuosmanen. Hänen elokuvansa Hymyilevä mies voitti toukokuussa Cannesin elokuvajuhlilla Un Certain Regard -palkinnon ja sen jälkeen elokuvalle ja sen ohjaajalle on povattu suurta menestystä.

Cannesissa saadun huomion vaikutus kokonaisuudessaan selvinnee vasta myöhemmin, mutta Kuosmanen sanoo, että ainakin yhteistyökumppanit toki pitävät huomiosta. Hymyilevä mies vaikuttaa Kuosmasen mukaan myyvän hyvin ulkomaillakin ja ohjaaja iloitsee myös siitä, jos sen myötä muutkin suomalaiset tekijät saavat huomiota.

– Kun jostain maasta yksi tekijä huomataan, se kääntää katseet siihen maahan muutenkin.

Hymyilevän miehen tarina hurmasi ohjaajan

Poikkeuksellinen mies, poikkeuksellinen elokuva

Idea Hymyilevään mieheen tuli vuonna 2011. Kuosmanen koetti kirjoittaa pariakin käsikirjoitusta, mutta ne eivät millään tuntuneet sujuvan. Kuosmasen lopputyönään ohjaama Taulukauppiaat oli voittanut Cannesin parhaan opiskelijaelokuvan palkinnon. Se merkitsi, että Kuosmasen ensimmäinen pitkä elokuva esitettäisiin myös festivaaleilla, mikä toi lisää painetta työhön. Sitten Kuosmanen törmäsi nyrkkeilijä Olli Mäen tarinaan.

– Ajattelin, että sen kautta voisin käsitellä samoja tunteita, eli paineita ja menestystä, sitä mitä se kenellekin tarkoittaa.

Hymyilevä mies kuvaa Olli Mäen valmistautumista maailmanmestaruusotteluun. Samaan aikaan Mäki huomaa rakastuneensa.

Kuosmasta kiinnosti, miten Mäestä ennen ottelua rakennettiin kansakunnan sankarihahmoa, vaikka nyrkkeilijä itse koki, ettei tulossa ollut sankaritarinaa.

– Olli Mäki oli hyvä nyrkkeilijä, mutta hänen kiltti luonteensa oli ristiriidassa lajin kovuuden kanssa. Poikkeuksellisesta nyrkkeilijästä piti tehdä poikkeuksellinen nyrkkeilijäelokuva.

Mykkäelokuvista virkistystä

Nyt Kuosmasella on työn alla kaksi käsikirjoitusta ja talven aikana hän kuvaa mykkäelokuvaa Loud Silents -festivaaleille. Luvassa on uusi versio Suomen vanhimmasta elokuvasta, Salaviinanpolttajista vuodelta 1907.

Kuosmasella on mykkäelokuvan tekemisestä kokemusta jo vuodelta 2012, jolloin hän teki elokuvan Romu-Mattila ja Kaunis Nainen. Sitä esitetään taas Pariisin elokuva-arkistossa Hymyilevän miehen ensi-illan yhteydessä.

– Välit elokuvien välillä ovat pitkiä ja prosessit kestävät kauan, varsinkin kun haluaa olla kaikessa mukana. Siksi on hyvä, että on välissä lyhyempiä töitä, että hommassa pysyy mukana tekeminen ja leikkisyys. Mykkäelokuvat ovat virkistäviä projekteja ja tuovat myös ideoita.

Hymyilevä mies teattereissa 2.9.2016

Teksti: Jenni Heikkinen
Kuvat Hymyilevä mies -elokuvan kuvauksista.

Julkinen tunnustus korjaa urheilijan kokemaa vääryyttä

Tutkija Mika Hämäläisen työn tuloksille riittää juuri nyt kysyntää. Haastattelupäivää edeltävänä yönä on tullut uutinen, että keihäänheittäjä Antti Ruuskasen Lontoon olympialaisissa saama pronssi kirkastuukin hopeaksi kilpakumppanin dopingkäryn myötä. Kesällä julkaistussa artikkelissaan Hämäläinen tarkasteli, miten tällaisessa tilanteessa voitaisiin toimia mahdollisimman oikeudenmukaisesti: miten jälkikäteen korjataan se epäreiluus, että urheilija on menestynyt dopingiin turvautumalla? 

Tutkija Mika Hämäläinen

Tutkija Mika Hämäläinen. Kuva: Nils Sandman

Hämäläinen listaa kahdeksan toimenpidettä tilanteen korjaamiseksi. Näitä ovat hylkäys ja sijoitusten uudelleenjako, tulosten muuttaminen, mitalien uudelleenjako, kilpailukielto, oikeudellinen seuraus, uusintaottelu, anteeksipyyntö sekä anteeksianto.

– Uskon, että paras vaihtoehto on jonkinlainen järkevä yhdistelmä näistä –uusintakilpailua lukuun ottamatta.

Erityisen tärkeänä hän pitää mitalien uudelleenjakoa, joka tulisi toteuttaa näyttävästi.

– Uuden seremonian voisi pitää arvokisojen yhteydessä. Olen miettinyt, voisiko kärynnyt urheilija osallistua seremoniaan ikään kuin anteeksipyyntönä. Jos hän luovuttaisi mitalin, se voisi luoda juhlavampaa tunnelmaa. Kärynneen pitäisi kuitenkin olla mukana vapaaehtoisesti, ei pakotettuna.

Hämäläisen mukaan mitaliseremonia on tärkeä, sillä siinä tulee esiin kilpailun sosiaalinen puoli.

– Urheilukilpailu on sosiaalista toimintaa ja kilpailua motivoi vertailu toisiin, Hämäläinen selittää.

Siksi myös lopputuloksessa sen julkisuus on merkittävä osa, ei riitä että vain urheilija itse tietää miten on pärjännyt.

Reiluus rangaistuksissa

Jos oikaisutoimenpiteitä käytetään huonosti, ne voivat lisätä epäreiluutta.

– Kun esimerkiksi jaetaan kilpailukieltoja, tavoitteina on, että sääntöjä rikkonut ei hyötyisi rikkeestään, että sanktiot toimisivat pelotteena ja että ne rankaisisivat. Voisi ajatella, että tavoitteet täyttyisivät paremmin, mitä ankarampi rangaistus on, mutta eivät rangaistukset aina toimi niin. Voi esimerkiksi olla lieventäviä asianhaaroja, jotka vähentävät syyllisyyttä.

Rangaistuksen reiluuden kannalta Venäjän joukkueen kohtelu Rion olympialaisissa on kiinnostava tapaus, sillä siinä rangaistaan yksittäisten urheilijoiden sijaan koko joukkuetta, kun muun muassa koko yleisurheilujoukkue suljetaan kisoista.

– Kollektiivinen rangaistus on tehokas, mutta samallahan syyttömiäkin rangaistaan. Silloin tehokkuus ja yksilönvapaus asettuvat vastakkain, sillä olemme tottuneet ajattelemaan, että jokaisella yksilöllä tulee olla vapaus tavoitella menestystä. Näiden arvojen välille pitäisi löytää tasapaino.

Tutkittavaa riittämiin

Toistaiseksi Hämäläinen on tutkinut urheilua, mutta hänen toiveenaan olisi tarkastella myös koulutukseen liittyviä tilanteita.

– Ratkaisevat kokeet, kuten ylioppilas- ja pääsykokeet, ovat urheilukisoihin vertautuvia kilpailutilanteita. Niissäkin joudutaan miettimään oikaisutoimenpiteitä, jos jälkikäteen käy ilmi, että joku on esimerkiksi huijannut tai jonkun pisteet on laskettu väärin.

Meneillään olevat olympialaiset, uutiset doping-käryistä ja tuloslistojen korjaaminen ovat Hämäläisen tutkijan työn kannalta kiinnostavia.

– Kyllähän ne tutkijan innostusta herättävät ja aiheen valinta tuntuu onnistuneelta. Katselen silti olympialaisia lähinnä urheilufanina, ja odotan kovasti esimerkiksi Usain Boltin suorituksia.

Teksti: Jenni Heikkinen
Kuvat: Harri Tahvanainen ja Nils Sandman

Työskentelyapurahat taiteilijaresidensseihin haettavissa 18.8.-16.9.

Suomen Kulttuurirahaston residenssitoiminta on uudistunut. Kuvataiteilijoiden haettavana on nyt residenssijaksoja Aasiassa, tanssijoiden ja muiden näyttämötaiteen tekijöiden uusi residenssikohde on Portugalissa.

Suomen Kulttuurirahasto myöntää vuosittain apurahoja työskentelyyn taiteilijaresidensseissä. Työskentelyapurahoja voi hakea 18.8.-16.9.2016 verkkopalvelussa. Hakukohteita on neljä: Hôtel Chevillon Ranskassa, SeMA Nanji Soulissa Etelä-Koreassa, Tokyo Wondersite Japanissa sekä O Espaço do Tempo Portugalissa. Työskentelyapurahan määrä on 2000 euroa kuukaudessa tai Portugaliin 500 euroa viikossa.

O Espaço do Tempo -residenssin myötä Suomen Kulttuurirahasto tarjoaa nyt myös tanssitaiteilijoille mahdollisuuden residenssityöskentelyyn. Kulttuurirahasto lähettää Portugaliin yksittäisiä tanssijoita ja muiden näyttämötaiteiden edustajia tai korkeintaan viiden hengen työryhmiä 2-4 viikon työskentelyjaksoiksi. Vuonna 2017 ryhmiä lähetetään korkeintaan neljä.

Kuvataiteilijat voivat nyt hakea työskentelemään Etelä-Koreaan tai Japaniin residensseihin. SeMA  Nanjiin Souliin että Tokyo Wondersiteen Tokiossa myönnetään molempiin yksi kolmen kuukauden työskentelyapuraha. Kuvataiteilijoille on lisäksi tarjolla myös neljä kolmen kuukauden apurahaa Hôtel Chevilloniin Ranskaan.

Hôtel Chevilloniin voivat hakea myös kirjailijat ja kääntäjät, joille on jaossa kaksi kolmen kuukauden työskentelyapurahaa.

Tarkempaa tietoa residensseistä ja niihin myönnettävistä apurahoista sekä hakemisessa osoitteessa www.skr.fi/taiteilijaresidenssit

 

 

Argumenta-apurahat haussa 15.8.-9.9.2016

Argumenta-apuraha on tarkoitettu tieteellisesti kiinnostavien ja yhteiskunnallisesti laajakantoisten aiheiden käsittelemiseen. Argumenta-haku on avoinna 15.8.-9.9.2016. Haku on kaksivaiheinen. Rahoituksen määrä yhdelle hankkeelle on n. 100 000–
150 000 euroa, ja se on tarkoitettu seminaarien ja työpajojen koordinointikuluihin, ei tutkimuskuluihin.

Hakemukset toimitetaan Suomen Kulttuurirahastolle sähköisen hakujärjestelmän kautta. Esityksistä valitaan ne hankkeet, joiden johtajilta pyydetään tarkemmat hankesuunnitelmat ja budjetit.

Argumenta on rahoitusmalli, jonka tarkoitus on luoda edellytykset kestävien argumenttien löytämiseksi merkittävien tutkimusaiheiden avoimiin kysymyksiin. Argumentat ovat poikkitieteellisiä hankkeita, joissa kilpailevia näkökulmia teorioihin ja käytäntöihin tuodaan laaja-alaisesti keskusteluun mukaan. Tavoitteena on tuoda päätöksentekijät ja tutkijat yhteen ja saattaa keskustelujen tulokset julkisuuteen, niin että ne voivat vaikuttaa yhteiskunnalliseen päätöksentekoon.

Argumentan kriteerit ovat:
1. Aihe on sekä tieteellisesti kiinnostava että yhteiskunnallisesti laajakantoinen.
2. Aiheeseen liittyy tieteellisesti kiistanalaisia kysymyksiä, joista pyritään muodostamaan kokonaiskuva eri tieteenalojen välisessä keskustelussa.
3. Hankkeessa löydettyjä tieteellisiä perusteluja saatetaan julkisuuteen niin, että ne voivat vaikuttaa yhteiskunnalliseen päätöksentekoon.

Argumentan ydin on useiden seminaarien ja mahdollisten työpajojen kokonaisuus, johon voi liittyä myös muuta toimintaa, mutta rahoitusta ei ole tarkoitettu varsinaiseen tutkimustyöhön. Rahoitus on tarkoitettu kattamaan lähinnä koordinaattorikuluja sekä seminaarien ja muiden tapahtumien järjestämistä. Seminaareihin voi osallistua sekä tutkijoita, yleisöä että päättäjiä, mutta Argumentan keskeinen sisältö ja päämäärät ovat tieteellisiä. Lähestymistapa on korostetusti tieteiden välinen. Usein samaa ongelmaa tutkitaan eri tieteenaloilla, mutta yhteistä kieltä ratkaisujen hahmottamiseksi on vaikea löytää. Argumentan tarkoitus on luoda seminaarien sarja ja kielellinen silta, jolloin vältetään liturgia ja liitetään keskustelu siihen, mitä tutkijat tekevät.

Lisätietoja antaa erityisasiantuntija Johanna Ruohonen, 09 6128 1247, johanna.ruohonen@skr.fi

Lisätietoa: www.skr.fi/argumenta

Tieteen popularisoinnin työpaja syyskuussa Oulun yliopistossa

Suomen Kulttuurirahaston Pohjois-Pohjanmaan maakuntarahasto järjestää yhteistyössä Oulun yliopiston Tutkimuksen tukipalveluiden kanssa tieteen popularisointiin liittyvän kaksipäiväisen työpajan (2.9. ja 14.9. klo 12-15.45), jonka teemana on tieteen yleistajuistaminen. Maksuton tilaisuus on tarkoitettu lähinnä tieteen yleistajuistamisesta ja eri viestintätavoista kiinnostuneille tutkijoille ja tutkijakoulutettaville. Kouluttajana toimii sosiaaliseen mediaan ja videomarkkinointiin erikoistunut markkinointitoimisto Kuulu Oy. Työpajan rahoittaa Pohjois-Pohjanmaan maakuntarahasto.

Yleistajuistamista tarvitaan esimerkiksi, kun halutaan kertoa tutkimuksesta suurelle yleisölle, jollekin tieteenalaa tuntemattomalle kohderyhmälle, viestiä tutkimuksen vaikuttavuudesta tai kuvata tutkimushankkeen vaikuttavuutta. Yleistajuistamista tarvitaan myös rahoitushakemuksissa, kun hakemustekstejä arvioivat henkilöt eivät tunne syvällisesti hakemuksen tieteenalaa.

Suomessa voidaan antaa onnistuneesta ja merkittävästä tieteen yleistajuistamisesta myös Valtion tiedonjulkistamispalkinto. Myös kirjallisuuspalkinto Tieto-Finlandia annetaan usein nimenomaan onnistuneesta tieteen yleistajuistamisesta.
 
Ilmoittautumiset 30.8. mennessä:
 
www.kuulu.fi/tieteen-popularisointi-koulutus

Lisätietoa: pohjois-pohjanmaa(at)skr.fi
 

Metsämarjat muistiin

Suomalaisille marjoille riittää Aasiassa kysyntää. Esimerkiksi Japaniin ja Kiinaan marjoja ostettaisiin enemmän, kuin meiltä riittää myyntiin. Ongelma ei kuitenkaan ole siinä, etteikö Suomen metsissä riittäisi marjoja, vaan siinä, että vain pieni osa marjoista poimitaan. Nyt tutkijat selvittävät marjojen satovaihtelua ja poimintamääriä, jotta voidaan arvioida, paljonko enemmän marjoja voisi metsistä poimia.

– Itä-Suomen yliopistossa on tehtiin vuosina 2011-13 laaja valtakunnallinen kyselytutkimus, jossa suomalaisilta kotitalouksilta tiedusteltiin heidän poimimiaan marjamääriä lajeittain. Sen perusteella saadaan laskettua talteen oton määrät lajeittain eri alueilla sekä valtakunnallisesti, tutkija Marjut Turtiainen kertoo.

Toinen tutkija, Pekka Rantanen, puolestaan keskittyy selvittämään ulkomaalaisten poimimien marjojen määrää. Satovaihtelua selvitetään Luonnonvarakeskuksen keräämien havaintotietojen pohjalta.

Vuosittaiset satovaihtelut ovat merkittäviä:

– Esimerkiksi vuosi 2010 oli heikompi marjavuosi ja 2012 tosi hyvä. Ero hyvän ja huonon vuoden välillä on helposti kaksi-kolminkertainen, Turtiainen kertoo.

Tutkittua tietoa tarvitaan

Vuosittain Suomen metsissä kypsyy keskimäärin 184 miljoona kiloa mustikkaa ja 257 miljoonaa kiloa puolukkaa. Tästä määrästä poimitaan vaihteleva määrä, riippuen muun muassa vuotuisesta sadon määrästä.

– 1990-luvun lopulla, ennen ulkomaalaisten poimijoiden tuloa, mustikoista poimittiin keskimäärin 5-6 prosenttia, puolukasta 8-10 prosenttia valtakunnallisella tasolla, Turtiainen kertoo.

– Koko sato ei toki ole poimittavissa, vaan arvioiden mukaan noin yksi kolmasosa marjoista. Jos marjat ovat hyvin kaukana, tai jos marjoja on vain harvakseltaan, niitä ei poimita. Silti tehostamisen varaa on.

Viime vuosina yhä suuremman osan Suomen marjoista ovat poimineet ulkomaalaiset poimijat, arvioiden mukaan jopa 80 prosenttia myydyistä marjoista. Ahkerat suomalaispoimijat ovat ikääntyneet, eikä marjanpoiminta tunnu kiinnostavan nuorempia ikäluokkia samaan malliin kuin vanhempia. Turtiainen sanoo myös kaupungistumisen vaikuttavan: marjametsät ovat kaukana, joten marjaan ei tule lähdetyksi.

Ulkomaalaisten poimijoiden myötä poiminnan on arvioitu muuttuneen tehokkaammaksi, mutta tutkittua tietoa aiheesta ei ole. Tätä puutetta Turtiaisen ja Rantasen tutkimus paikkaa kokoamalla yhteen tiedot sekä suomalaisten että ulkomaalaisten marjanpoiminnasta.

– Tarkoituksena on, että tuloksemme päätyisivät käyttöön esimerkiksi ministeriöihin. Niitä voisi käyttää apuna, kun mietitään ulkomaalaisten poimijoiden tuomista Suomeen, sillä tulosten avulla voidaan arvioida, paljonko marjanpoimintaa on varaa tehostaa.

Teksti: Jenni Heikkinen

Opas turvaa suomalaisen metsäluonnon tulevaisuutta

WWF on julkaissut Kulttuurirahaston tuella Metsänhoito-oppaan, jonka konkreettisia ohjeita seuraamalla jokainen metsänomistaja voi turvata monimuotoisuutta omassa metsässään.

Suomen maapinta-alasta 77 prosenttia on metsää ja puuta tuotetaan vuosittain enemmän kuin sitä korjataan. Suomalaisella metsäluonnolla ei kuitenkaan mene niin hyvin kuin uskotaan. Esimerkiksi aiemmin yleisesti metsissä tavattu hömötiainen on vähentynyt jopa 40 prosenttia 2000-luvulla. Uhanalaisia metsälajeja on uusimman arvion mukaan jopa 814.Syy sen ja satojen muiden uhanalaisten lajien ahdinkoon on voimakas metsätalous.

”Voimakkaat hakkuut ja laajamittaiset ojitukset ovat lisänneet metsien kasvua, mutta samalla ne ovat heikentäneet metsäluonnon tilaa. Puuta siis riittää, mutta luonto kärsii”, WWF:n metsäasiantuntija Annukka Valkeapää toteaa.

Suuri vastuu Suomen metsäluonnon tulevaisuudesta lepää metsänomistajien harteilla: Suomessa on noin 632 000 yksityistä metsänomistajaa, joista jokainen päättää viime kädessä itse oman metsänsä tilasta. Metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamisessa avainpelaajia ovat lisäksi valtio ja suuret maanomistajat, kuten kunnat ja yhteisöt, sekä metsäyhtiöt, metsäpalvelutoimijat ja maankäytön suunnittelijat.

”Joillekin metsänomistajille puuntuotanto on kaikki kaikessa, mutta useimmille se on yksi tavoite muiden joukossa. Metsänhoito-oppaan viesti on yksinkertainen: taloudellinen tuotto ja luonnon monimuotoisuus voidaan sovittaa yhteen”, Valkeapää sanoo.

WWF:n Metsänhoito-opas on tehty yhteistyössä kestävän metsätalouden asiatuntijaorganisaatio Tapion kanssa. Tapion projektipäällikkö Lauri Saariston mukaan oppaasta näkee helposti, millä keinoilla talousmetsässä voi lisätä niin luonnon hyvinvointia kuin omistajalle itsellensäkin koituvia hyötyjä.  

”Opas antaa uudenlaisen tuen metsänomistajille, jotka haluavat varmuutta luonnon monimuotoisuuden turvaamista koskevan tahdon ilmaisemiseen metsänhoito- tai hakkuutoimintaa suunniteltaessa”, Saaristo toteaa.

Sekä hänen että Valkeapään mukaan metsänomistajat suhtautuvat myönteisesti luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen mutta eivät aina tiedä, mitä sen hyväksi toimiminen tarkoittaa.

”Opas kertoo selkeästi ja tutkimustietoon perustuen sen, kuinka monimuotoisuus voidaan yhdistää metsänhoitoon ja hakkuisiin. Luonnonhoitoon liittyvistä tavoitteista on helppoa keskustella metsänhoitoon osallistuvan ammattilaisen kanssa oppaan avulla”, he summaavat.

Opas on ladattavissa osoitteessa wwf.fi/metsanhoito-opas

 

 

Tutustu oppaaseen osoitteessa wwf.fi/metsanhoito-opas

Kulttuurirahasto uudistaa residenssitoimintansa

 Kuvataiteilijoiden uudet kohteet Aasiassa, tanssijoiden Portugalissa

Suomen Kulttuurirahasto uudistaa taiteilijaresidensseihin liittyvää toimintaansa. Kuvataiteilijoiden haettavaksi tulee residenssijaksoja Aasiassa, tanssijoiden ja muiden esittävän taiteen tekijöiden uusi residenssikohde on Portugalissa. Lisäksi taiteilijat voivat hakea keskusrahastolta lokakuussa apurahoja itsenäisesti järjestämään residenssityöskentelyynsä.

Suomen Kulttuurirahaston uusi residenssiohjelma ulottuu aiemmin katveeseen jääneille taiteenaloille ja on maantieteellisesti monipuolisempi. Elokuussa 2016 haettavaksi tulee kuvataiteen residenssejä Tokiossa ja Soulissa ja valikoima täydentyy tulevina vuosina uusilla kohteilla.

”Selvitysten mukaan residenssi on taiteilijalle intensiivinen, tuottelias jakso, jolla saadaan myös uusia virikkeitä ja luodaan kansainvälisiä suhteita. Suuntasimme katseen Aasiaan, koska se on kyselyiden mukaan yksi kuvataiteilijoita eniten kiinnostavia suuntia ja sieltä löytyy korkeatasoisia residenssitoimijoita”, kertoo Kulttuurirahaston erityisasiantuntija Johanna Ruohonen.

Tokion ja Soulin residenssit toteutetaan vaihtosopimuksina yhteistyössä HIAP − Helsinki International Artist-in-residence Programme -residenssikeskuksen kanssa.

”Residenssivaihdot ovat uusi hieno mahdollisuus suomalaisille taiteilijoille päästä mukaan kansainvälisesti arvostettuihin, laadukkaisiin residenssiohjelmiin. Kaksisuuntainen vaihto-ohjelma tulee myös lähivuosina varmasti edistämään monimuotoisen yhteistyön syntymistä suomalaisten ja aasialaisten taiteen alan toimijoiden välille”, iloitsee HIAP:n johtaja Juha Huuskonen.

Elokuussa 2016 hakuun tulevat Aasian residenssikohteet ovat Tokyo Wonder Site, joka on kansainvälisesti vahvasti verkottunut, aktiivinen ja laaja-alainen residenssitoimija Tokion sydämessä sekä SeMA Nanji Residency, joka sijaitsee vanhalla teollisuusalueella Soulin keskustan ulkopuolella, ja joka Soulin taidemuseoon linkittyneenä toimijana verkottaa residenssitaiteilijoita hyvin paikalliseen taidemaailmaan. Molempiin kohteisiin myönnetään yksi kolmen kuukauden työskentelyapuraha vuodelle 2017.

Tanssin ja esitystaiteen residenssi Portugalissa

Residenssin avaaminen tanssitaiteelle vastaa tanssijoiden suureen tarpeeseen. Tanssiresidenssi toteutetaan portugalilaisen O Espaço do Tempon kanssa siten, että Kulttuurirahasto lähettää Portugaliin korkeintaan viiden hengen työryhmiä 2−4 viikon työskentelyjaksoiksi. Vuonna 2017 ryhmiä lähetetään korkeintaan neljä. Koreografi ja tanssitaiteilija Rui Hortan perustama O Espaço do Tempo toimii 1500-luvulla rakennetun nunnaluostarin tiloissa pienessä Montemor-o-Novon kaupungissa Alentejossa. Monitaiteinen residenssi on vahvimmin suuntautunut tanssiin, mutta ottaa vastaan myös muita taiteentekijöitä, lähinnä teatterin ja musiikin, mutta myös visuaalisten taiteiden aloilta.

Residenssiapurahahaku lokakuun haun yhteydessä

Kulttuurirahasto voi myöntää vuosittain aiempaa enemmän apurahoja eri alojen taiteilijoiden itsenäisesti järjestämään residenssityöskentelyyn. Tukea voivat hakea kaikkien alojen taiteilijat ja tuottajat, myös työryhminä.
Hakijan tulee itse osoittaa kohde ja ajankohta residenssille. Residenssipaikan ei tarvitse olla varmistunut hakemusta tehdessä, mutta kuitenkin ennen apurahan nostamista. Residenssikäsitteen moninaisuus huomioidaan kullakin alalla erikseen.

Uusien residenssikohteiden ja apurahojen myötä Rahaston vuosittain residenssitoimintaan käyttämät varat kasvavat merkittävästi aiemmasta noin 100 000 eurosta.

Hôtel Chevillonin työskentelyjaksot lyhenevät

Kulttuurirahaston residenssinä vuodesta 1994 lähtien toimineen ranskalaisen Hôtel Chevillonin työskentelyjaksoja lyhennetään taiteilijakentän palautteen mukaisesti: kirjailijoille ja kääntäjille tarkoitetun puolivuotisen työskentelyapurahan sijaan jaetaan nyt kaksi kolmen kuukauden apurahaa ja kahden kuvataiteen puolivuotisen työskentelyapurahan sijaan kolme neljän kuukauden apurahaa. Taiteilijatalo Ranskan maaseudulla Grez-sur-Loignissa tarjoaa taiteilijoille työrauhaa idyllisessä ympäristössä.
Vuonna 2001 alkanut yhteistyö saksalaisen taiteilijatalo Künstlerhaus Schloss Wiepersdorfin kanssa päättyy tämän vuoden lopulla, kun kaksi kirjailijaa ja kuvataiteilijaa päättävät työskentelyjaksonsa Brandenburgissa.

Lisätiedot
Suomen Kulttuurirahasto, erityisasiantuntija Johanna Ruohonen, puh. 040 516 3475

http://skr.fi/fi/apurahat/haettavat-apurahat/taiteilijaresidenssit
Tokyo Wonder Site, www.tokyo-ws.org/english/index.html
SeMA NANJI Residency, http://semananji.seoul.go.kr/korean/studio/main.jsp
O Espaço do Tempo -residenssi  http://www.oespacodotempo.pt/pt
 

 

Lisätietoa taiteilijaresidensseistä

O Espaço do Tempo

Hôtel Chevillon

SeMA Nanji

Tokyo Wondersite