Hae sivustolta

Aloita hakeminen kirjoittamalla hakusana. Haku ymmärtää synonyymit, välilyönnit ja eri taivutusmuodot. Ennakoiva toiminto ehdottaa hakusanoja kirjoittaessasi.
Hae sivustolta
Tiede ja taide
Ohjeet Yhteystiedot

PoDoCo-ohjelman kasvu jatkuu

Post Docs in Companies (PoDoCo) -ohjelman syksyn 2016 apurahakierroksella ohjelmaan haki mukaan ennätysmäärä tohtoreita. Vuoden 2016 aikana PoDoCo-ohjelman vuotuinen volyymi on kasvanut lähes miljoonaan euroon.

Taiteesta tiedettä ja tieteestä taidetta

PoDoCo-ohjelman syksyn 2016 apurahahakukierros oli menestys. Yhteensä 490 nuorta tai pian valmistuvaa tohtoria 42 eri tieteenalalta haki mukaan ohjelmaan. 43 eri toimialoilla toimivaa pk-yritystä ja suuryritystä halusi investoida tohtorin palkkaamiseen. Lopulta 14 nuorta tohtoria pääsi mukaan ohjelmaan.

Susanne Kumpulainen kehittää PoDoCo-ohjelmassa yhteistyössä Polar Electron kanssa aivosähkökäyrän mittaukseen perustuvaa sovellusta urheilijan henkisen valmennuksen tueksi. ”Olen tehnyt uraauurtavaa aivotutkimusta 10 vuotta. Graduopinnoissani syvennyin psykobiologiaan ja sitä ennen opiskelin teknillisessä yliopistossa sähkötekniikkaa. Olen erittäin innostunut mahdollisuudesta päästä soveltamaan laaja tieteellistä osaamistani osana yrityksen tutkimus- ja kehitysprojektia”, Kumpulainen kuvaa projektin lähtökohtia.

Mikko Laitinen tutkii yhdessä Recenart Oy:n kanssa luonnontieteellisten menetelmien hyödyntämistä taideteosten aitouden määrittelemisessä. Taiteen autentikointi on perinteisesti perustunut konossöörien tekemään teoksen silmämääräiseen arviointiin. Luonnontieteellisten menetelmien kautta voidaan merkittävästi parantaa arvioinnin luotettavuutta ja nopeutta. ”PoDoCo-hankkeessa teemme taiteesta tiedettä ja tieteestä taidetta”, tiivistää Recenart Oy:n toimitusjohtaja Tiina Koivulahti.

Eräs tohtorin palkkaavista yrityksistä on Kesko. ”Kansainvälinen kilpailu ja verkkokaupan yleistyminen on johtanut vähittäiskaupan alan murrokseen. Kesko pyrkii olemaan kehityksen kärjessä vauhdittamalla merkittävästi kehitystään digitaalisessa toimintaympäristössä. PoDoCo-ohjelman kautta tuoreiden tohtorien lahjakkuus ja osaaminen saadaan hyödynnettyä. Samalla pyrimme luomaan kilpailuetua datan ja analytiikan hyödyntämisestä”, analytiikkapäällikkö Kaisu Lahdensuu taustoittaa yhdessä tohtori Mohammad Tabatabaein kanssa toteutettavaa yhteishanketta.

PoDoCo ohjelman vuotuinen volyymi lähes miljoonaan euroa

Vuoden 2016 lopulla Maa- ja vesitekniikan tuki ry ja Svenska Kulturfonden liittyivät mukaan PoDoCo-ohjelmaan. Molemmat säätiöt allokoivat vuonna 2017 ohjelmaan 112 000 euroa. Lisäksi PoDoCo-ohjelmassa jo mukana olevat säätiöt ovat ohjelman erinomaisen vastaanoton myötä lisänneet panostuksiaan.

PoDoCo -ohjelmaa rahoittavat Suomen Kulttuurirahasto, Jenny ja Antti Wihurin rahasto, Maa- ja vesitekniikan tuki ry, Svenska Kultufonden, Tekniikan edistämissäätiö, KAUTE-säätiö, Liikesivistysrahasto, Maj ja Tor Nesslingin säätiö ja Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiö sijoittaen yhteensä ohjelmaan vuosittain lähes miljoona euroa. Tämä mahdollistaa arviolta 35 kokovuosiapurahan myöntämisen vuosittain.

Seuraava apurahahakukierros keväällä 2017

PoDoCo-ohjelman seuraava apurahahakukierros järjestetään 1.3–13.4.2017. Ohjelmaan voi osallistua toimialariippumattomasti mikä tahansa yritys ja kuka tahansa väitöskirjan vastikään tehnyt tai lähiaikana väittelevä henkilö.

PoDoCon syksyn 2016 apurahat myönnettiin seuraaville henkilöille:

Nimi Ala Investoiva yritys Apuraha (€) Säätiö
Carletti Claudio Kemian tekniikka KEMIRA Oyj 28 000 Maj ja Tor Nesslingin säätiö
Holmbacka Simon Tietojenkäsittely ja informaatiotieteet Elisa OYJ 28 000 Jenny ja Antti Wihurin rahasto
Katsigiannis Michail Teollisuustalous Magister Solutions Oy 28 000 Tekniikan edistämissäätiö
Khazraie Shoulaifar Tooran Kemian tekniikka Kiilto Oy 28 000 Tekniikan edistämissäätiö
Komulainen Jukka Tietojenkäsittely ja informaatiotieteet Bittium Wireless Oy 28 000 Tekniikan edistämissäätiö
Kontturi Juha Biologia Medix Biochemica 28 000 Jenny ja Antti Wihurin rahasto
Kumpulainen Susanne Terveystieteet Polar Electro OY 28 000 Liikesivistysrahasto
Laitinen Mikko Fysiikka RECENART – Research Center for Art 28 000 Suomen Kulttuurirahasto
Lehtikangas Ossi Fysiikka Rocsole LTD 28 000 Suomen Kulttuurirahasto
Lehtonen Eero Elektroniikan tutkimusala GE Healthcare 28 000 Suomen Kulttuurirahasto
Ojala Marisa Kliininen lääketiede Ovumia Oy 28 000 Suomen Kulttuurirahasto
Pärnänen Tuomas Konetekniikka Synoste Oy 28 000 Suomen Kulttuurirahasto
Tabatabaei Mohammad Tietojenkäsittely ja informaatiotieteet Kesko 28 000 KAUTE-säätiö
Yamamoto Akio Materiaalitekniikka Metsä Wood 14 000 Suomen Kulttuurirahasto

Lisätietoja:
PoDoCo-ohjelman päällikkö, Essi Huttu, DIMECC Oy, essi.huttu(at)dimecc.com
PoDoCon johtoryhmän puheenjohtaja, Yrjö Neuvo, Aalto-yliopisto, yrjo.neuvo(at)aalto.fi
Toimitusjohtaja Harri Kulmala, DIMECC Oy, harri.kulmala(at)dimecc.com
 

Lisätietoa: www.podoco.fi

Kuinka apurahahakemuksia arvioidaan

Kulttuurirahaston lokakuisessa haussa jätettiin 9 260 apurahahakemusta. Hakuajan päätyttyä hakemuksia arvioivat asiantuntijat ovat saaneet hakemukset luettavikseen.

Asiantuntijaryhmät saavat luettavikseen jopa satoja hakemuksia, joista heidän on valittava alasta riippuen mutamia kymmeniä apurahan saajiksi.

– Vaikka hakemukset lukisi kuinka huolella, niin isoa tekstimäärää ei voi pitää mielessä. On siis luotava metodi, jolla hakemuksia käy läpi, kertoo professori Eero Vuorio, joka toimi Kulttuurirahaston apurahahakemusten arvioijana yhdeksänä vuonna eri ryhmissä.

Vuorio arvioi muun muassa eri lääketieteen alojen hakemuksia ja toimi asiantuntijaryhmän puheenjohtajana. Luettavana oli vuosittain kolmisensataa hakemusta, yhteensä noin 4000-5000 sivua hakemustekstejä.

– Ensin kävin kaikki hakemukset läpi ja varmistin, ettei siellä ole sellaisia, joita olisin esteellinen käsittelemään. Samalla sain jonkinlaisen käsityksen, millaisia hakemuksia kasassa on. Laskin aina miesten ja naisten suhteen ja miten eri paikkakunnilta hakijoita tulee. Tällaista pohjatyötä tein päivän tai kahden ajan.

Vuorio on uransa aikana arvioinut lukuisten muiden säätiöiden ja julkisten rahoittajien, muun muassa Suomen Akatemian, apurahahakemuksia.
– Kokemuksen mukana työmäärästä tulee koko ajan pienempi, prosessi rationalisoituu. Jokainen arvioija varmasti pyrkii valitsemaan itselleen niin suuren paperimäärän hallitsemiseen toimivimman tavan.

Kulttuurirahastossa kunkin alan asiantuntuntijaryhmä koostuu puheenjohtajasta sekä kahdesta ulkopuolisesta, vuosittain vaihtuvasta asiantuntijasta.

Tärkeä tiivistelmä

Vuorio kertoo kiinnittäneensä ensin huomion hakijaan.

–  Ansioluettelot luetaan läpi, ja katsotaan, missä työtä aiotaan tehdä ja kuka esimerkiksi väitöskirjatyötä ohjaa. Näiden asioiden kautta pitäisi muodostaa käsitys, että onko työ toteutettavissa.

Tärkein asia on Vuorion mielestä kuitenkin tutkimussuunnitelman yhteenveto. Sen pitäisi olla ymmärrettävä arvioijalle, joka ei välttämättä ole juuri sen erityisalan ekspertti ja vakuuttaa asiantuntija siitä, että hakijalla on rahkeet ja toimintaedellytykset toteuttaa suunnitelmansa.

– Jos  vielä pystyy sanomaan jonkun virkkeen siitä, miksi työ on tärkeä ja miten se tulee auttamaan maailmaa eteenpäin, sen jälkeen lukijalla on elävä kiinnostus aiheeseen.

Vuorio arvelee, etteivät monet hakijat ymmärrä tiivistelmän merkitystä. Hän suositteleekin tiivistelmän luetuttamista muilla.
– Jollei tiivistelmästä käy selväksi mitä tässä oikein aiotaan tehdä, niin ei siitä hyvää voi seurata jatkossakaan. Tiivistelmä asettaa lukijan tiettyyn vireystilaan, joka usein säilyy.

Arvioijat ovat oman alansa asiantuntijoita, mutta eivät voi tietenkään tuntea jokaikistä alan suuntausta. Työssä auttaa se, että asiantuntijat ovat kokeneita ja jokaisella on oma näkökulmansa tarkastella aihetta. Vuorion mukaan arvioijat ovat yleensä kriittismpiä oman erityisalansa hakemuksille.

– Monet hakijat alkavat liikaa esitellä oman alansa metodia ja erityispiirteitä vakuuttaakseen, että osaavat kaiken vaikean. Lukijahan haluaa nähdä isomman kuvan.

– Lääketieteen alat ovat siinä mielessä helppoja, että esimerkiksi hakijoiden ansioluetteloiden vertailu on melko helppoa. Muilla tieteenaloilla tilanne voi olla erilainen ja taide on jo kokonaan oma lukunsa.

Vaikeita päätöksiä

Asiantuntijat lajittelevat hakemukset erinomaisiin, keskusteltaviin ja hylättäviin ja kokoontuvat sitten tekemään Kulttuurirahaston hallitukselle ehdotuksen apurahojen jaosta. Ennen kokousta Kulttuurirahaston henkilökunta tarkastaa mahdollisimman huolellisesti mitä muuta rahoitusta hakijat ovat saaneet.

Päätöskokousessa asiantuntijat käyvät läpi kaikki hakemukset ja sen, haluaako joku nostaa ne rahoitettavien joukkoon. Jokainen asiantuntija tuo kokoukseen omat suosikkinsa. Vuorio kertoo, että hakemusten joukosta löytyi aina niitä, jotka olivat jokaisen listalla.
– Laadun kyllä tunnistaa ja aina löytyi myös ne hakemukset, jotka kaikki laittoivat syrjään.

Hyviä hakemuksia riittää.

– Kolmesta sadasta hakemuksesta satakunta oli yleensä sellaisia, joille apurahan olisi voinut hyvin myöntää, mutta meidän piti valita kolmisenkymmentä. Ei niitä apurahoja siis huonoille hakijoille mene, Vuorio sanoo.

Kun asiantuntijat ovat tehneet työnsä, heidän esittämänsä lista apurahansaajista menee Kulttuurirahaston hallituksen kokoukseen lopullista päätöstä varten. Hallituksen tehtyä päätökset niistä ilmoitetaan hakijoille.

Uudet Argumenta-hankkeet pohtivat vihapuhetta ja muuttoliikkeitä

Suomen Kulttuurirahasto myönsi yhteensä 250 000 euroa kahdelle uudelle Argumenta -hankkeelle.

Kulttuurirahaston hallitus myönsi vuoden 2016 Argumenta-apurahat kahdelle hankkeelle. Vihan pitkät jäljet -hanke tarkastelee vihan ja kaunan syntyä ja vaikutuksia yhteiskuntaan ja Muuttoliikkeiden vuosisata -hankkeessa eri alojen asiantuntijat käsittelevät muuttoliiketutkimuksen kiistakysymyksiä.

– Argumenta-hankkeiden ideana on luoda mahdollisuus laajaan keskusteluun aiheista, jotka ovat sekä tieteellisesti että yhteiskunnallisesti kiinnostavia. Nyt rahoitetut hankkeet ovat kumpikin aiheeltaan erittäin ajankohtaisia ja toteutussuunnitelmiltaan korkeatasoisia,  Kulttuurirahaston hallituksen puheenjohtaja Riitta Pyykkö sanoo.

Argumenta-apurahoilla tuetaan poikkitieteellisiä hankkeita, joissa etsitään ratkaisuja useilla tieteenaloilla käsiteltyihin yhteiskunnallisesti merkittäviin kysymyksiin.  Argumenta-hankkeiden tavoitteena on tuoda yhteen erialojen tutkijoita ja saattaa keskustelujen tulokset julkisuuteen, niin että ne voivat vaikuttaa yhteiskunnalliseen päätöksentekoon.

Hankkeiden tutkimuskysymyksiä käsitellään seminaareissa ja julkaisuissa ja niiden tulokset julkaistaan myös verkossa kaikkien saataville. Kaksivuotiset hankkeet toteutetaan vuosien 2017–2018 aikana.

Vihan pitkät jäljet
Professori Marjo Kaartinen ja työryhmä, 140 000 euroa

Vihan ja kaunan vaikutukset yhteiskuntaan ovat erityisen ajankohtaisia nyky-Suomessa ja -Euroopassa. Työryhmän mukaan näitä ajankohtaisia teemoja on selitetty ja ratkaistu keskiajan ja uuden ajan alun tutkimuksessa ja esimodernia maailmaa tarkastelemalla voidaankin havaita, miten vihan ja vainon leviäminen voivat muuttaa kokonaisia yhteiskuntia.

Hankkeen työpajoissa kulttuurihistorian ja kielentutkimuksen tutkijat pohtivat politiikantutkimuksen, sosiologian, oikeustieteen, oikeushammaslääketieteen ja uskontotieteen tutkijoiden kanssa syitä vihapuheen ja vainon takana.

Muuttoliikkeiden vuosisata
Dosentti Tuomas Martikainen ja työryhmä, 110 000 euroa

Vuonna 2015 maailmassa oli yli 244 miljoonaa maahanmuuttajaa. Kansainväliset muuttoliikkeet muokkaavat yhteiskuntia niin muuttajien lähtö- kuin tulomaissakin. Ne vaikuttavat yhteiskunnan perusrakenteisiin kuten väestön ikä- ja sukupuolirakenteeseen, työvoiman saatavuuteen ja kulttuuriseen monimuotoisuuteen.

Muuttoliikkeiden vuosisata -hankkeessa järjestetään kahdeksan monitieteista asiantuntijatapaamista, joissa tarkastellaan kansainvälisten muuttoliikkeiden tutkimuksen kiistakysymyksiä. Käsiteltäviä aiheita ovat muun muassa ympäristönmuutos, väestönkasvu, muuttoliikkeiden politisoituminen sekä talous. Hanke nostaa esiin muuttoliiketutkimuksen monimuotoisuutta ja tuo yhteen eritaustaisia tutkijoita.

Suomen Kulttuurirahasto on myöntänyt Argumenta-apurahoja vuodesta 2003 alkaen yhteensä 15 hankkeelle. Aiheet ovat vaihdelleet ihmisen kuolevaisuudesta vastuulliseen kaivostoimintaan ja suomalaisten yksinäisyyteen.

Lisätietoa
Erityisasiantuntija Johanna Ruohonen, 09 6128 1247, johanna.ruohonen@skr.fi
 

Lisätietoa Argumenta-apurahoista

Tietoa hautamuistomerkeistä ja niiden hoitamisesta 19. ja 20.12.

Hautamuistomerkit ja niiden hoitaminen – Konservaattori ja taidehistorioitsija Suvi Leukumaavaara kertoo hautamuistomerkkien kunnostuksesta ja vastaa yleisön kysymyksiin. Tervetuloa!

Maanantaina 19.12.2016 klo 14-15
Rikhardinkadun kirjasto, Lukusali,
Rikhardinkatu 3, Helsinki

Tiistaina 20.12.2016 klo 14-15
Töölön kirjasto, Mika Waltari -sali
Topeliuksenkatu 6, Helsinki

Suomen Kulttuurirahaston Uudenmaan rahaston Miten hoidan hautamuistomerkkiä -julkaisu on käytännön opas hautamuistomerkin kunnostuksen lähtökohdista, hautapaikan haltijuudesta, muistomerkin materiaaleista sekä mahdollisiin vaurioihin liittyvistä asioista. Julkaisu on lainattavissa Helsingin kaupungin kirjastoista. Siihen voi tutustua myös verkossa osoitteessa www.skr.fi/hautamuistomerkit.

Yleisötilaisuudet järjestää Suomen Kulttuurirahaston Uudenmaan rahasto.

Lisätiedot: sihteeri Anu Aaltonen, etunimi.sukunimi@skr.fi, 050 522 3517

Kolme uutta jäsentä ja uusi sihteeri Etelä-Karjalan rahaston hoitokuntaan

Suomen Kulttuurirahaston Etelä-Karjalan rahaston hoitokunta on saanut kolme uutta jäsentä: kuvataiteilija Reetta Ahosen, asianajaja Kari J. Laineen sekä valokuvaaja Ari Nakarin. Hoitokunnassa jatkavat toimitusjohtaja Minna Ikonen, kitaransoiton lehtori Niku Martikainen, prof. Matti I. Niemi, toiminnanjohtaja Minna Pirilä-Martti sekä viestintäpäällikkö Annakaisa Tavast. Uudeksi varapuheenjohtajaksi hoitokunta valitsi keskuudestaan prof. Kirsimarja Blomqvistin. Hoitokunnan puheenjohtajana jatkaa professori Ilkka Pöyhönen. Hoitokunnan jäsenten toimikausi on 3 x 3 vuotta.

Etelä-Karjalan rahaston asiamiehenä toimii fil. tohtori Päivikki Eskelinen-Rönkä ja uutena sihteerinä aloittaa Ritva Rehunen. Sihteeri Pirkko Kostamo jää tehtävästä eläkkeellä hoidettuaan sitä vuodesta 1979.

Etelä-Karjalan Kulttuurirahaston apurahojen hakuaika on 10.1.-10.2.2017. Maakuntarahasto jakaa 476 000 euroa apurahoja eteläkarjalaisille tieteen- ja taiteenharjoittajille sekä Etelä-Karjalassa suoritettavaa tai siihen kohdistuvaa tieteellistä tai taiteellista työtä varten. Tavanomaista suurempaa rahoitusta vaativiin Kärkihankkeisiin myönnetään 40 000 euroa yhtenä tai kahtena apurahana.

Etelä-Karjalan rahasto on yksi Suomen Kulttuurirahaston 17 maakuntarahastosta. Se perustettiin vuonna 1962. Rahasto jakaa apurahoja ja palkintoja eteläkarjalaisille tieteen- ja taiteenharjoittajille sekä Etelä-Karjalassa suoritettavaa tai Etelä-Karjalaan kohdistuvaa tieteellistä tai taiteellista työtä varten. Rahaston toimialueeseen kuuluu 9 kuntaa.

Lisätietoja:
Asiamies Päivikki Eskelinen-Rönkä
paivikki.eskelinen-ronka@skr.fi
etela-karjala@skr.fi
050 385 7603

Turvallinen maa – paneelikeskustelu ja teatteriesitys Kuusankoskella ja Kouvolassa

Turvallinen maa? – paneelikeskustelu

Taideruukin Tapahtumatorilla (Taideruukki, Kyminväylä 2, Kuusankoski) lauantaina 10.12.2016 kello 13 -16

Mitä Suomessa tapahtui, kun entistä suurempi joukko turvapaikanhakijoita ylitti valtakunnan rajan syksyllä 2015? Synnyttivätkö pelot ja ennakkoluulot ääriliikkeet ja vihapuheen vai olivatko nämä jo olemassa odottamassa sopivaa toimintahetkeä?

Taideruukin Tapahtumatorilla keskustellaan ajankohtaisista asioista ja etsitään keinoja kuinka voitaisiin ehkäistä ennakolta radikalisoitumista ja ääriliikkeiden nousua. Tilaisuudessa kuullaan eri alojen ja oman elämänsä asiantuntijoita.

Keskustelun puheenjohtajana toimii Silja J.A. Talvi, tutkiva journalisti, tietokirjailija ja luennoitsija.

Paneelissa ovat mukana:
Suldaan Said Ahmed, Ei väkivallalle verkoston perustaja, Helsinki Esa-Henrik Holappa, rasisminvastainen aktivisti ja kirjailija, Minä perustin uusnatsijärjestön: Suomen Vastarintaliikkeen ex-johtajan muistelmat, Oulu Saara Ilvessalo, juristi, Rasismi rikoslakiin –aloitteen tekijä, Helsinki Emma Kari, kansanedustaja, ihmisoikeusaktivisti, erityisalueena kotoutumiskysymykset ja maahanmuuttopolitiikka, Helsinki Stiven Naatus, projektikoordinaattori, Shoulder to Shoulder –projekti, Kirkon Ulkomaanapu, Helsinki Aimal Hakimi, dokumentaristi, Kotka Anab Hassan, suomensomalialainen äiti ja entinen pakolainen, Kouvola Satu Kurri, maahanmuutto- ja pakolaistyöntekijä, eläkkeellä, Monikulttuurikeskus Saagan puheenjohtaja, Kouvola

Tilaisuuden järjestäjinä ovat HERÄÄ!-ryhmä ja Monikulttuurikeskus Saaga.

Lisätiedot paneelista:
Silja J.A. Talvi, sisunainen@neomailbox.ch, puh. # 045 172 7040.
Juha Huhtala, huhtalajvt@hotmail.com, puh. # 040 763 1318.
Satu Kurri, satu.kurri@gmail.com, puh. # 040 575 9296.
Taina Vainio, taina.vainio@hotmail.com, puh. # 040 517 0525.
 

Turvallinen maa – teatteriesitys
– turvapaikanhakijoiden ja suomalaisten yhteinen teatteriesitys oikeista tarinoista, todellisista tilanteista

Teatteriesitys toteutetaan Kouvolassa olevan Monikulttuurikeskus Saagan sekä Kotkassa sijaitsevan Monikulttuurisen toimintakeskus Myllyn yhteisproduktiona. Esityksen ohjaa teatteriopettaja Piia Kleimola.
Turvallinen maa – esityksen ensi-ilta on YK:n ihmisoikeuksien julistuksen vuosipäivänä lauantaina 10.12.2016 klo 16.30 Kuusankosken Taideruukin Tapahtumatorilla. Esitys nähdään Saagan ja toimintaryhmä Herää!n tapahtumapäivän seminaariosuuden päätteeksi. Esityksen mahdollistaa Suomen Kulttuurirahaston Kymenlaakson rahasto. Esityksen toteutus Voimateatteri.

Esitykset Taideruukin Tapahtumatorilla
– lauantaina 10.12. klo 16.30
– maanantaina 12.12. klo 16.30 ja 19
– tiistaina 13.12. klo 13 ja 19
Esitykset jatkuvat tammikuussa Kotkassa.

Esityksen arvioitu kesto 1 h 15 min.
Esityksen jälkeen nähtävissä projektin valmistumista seuraava dokumentti.
Suositusikäraja 13 v. ylöspäin.

Esityksiin on vapaa pääsy, mutta jos haluat varmistaa katsomopaikkasi, varaukset numerosta
040 3634038 (tekstiviestikin riittää; laita esitysajankohta, nimi ja
paikkavarausmäärä)

Tervetuloa!

Lisätietoja:
Toimintavoima Oy / Piia Kleimola, 040 5488016, piia.kleimola@toimintavoima.fi Monikulttuurikeskus Saaga, Kouvola / Taina Vainio 040 5170525, Satu Kurri 040 5759296, saaga.tiedotus@gmail.com Monikulttuurinen toimintakeskus Mylly, Kotka / Wolfgang Ludwig, 045 603 3606, wolfgang.ludwig@mylly.eu Asiamies Päivikki Eskelinen-Rönkä, 050 385 7603, paivikki.eskelinen-ronka@skr.fi
 

Unelmia kulttuurien kohtaamisesta

– Siirtolaisuus ei ole mikään uusi asia, vaan ihmiset ovat aina muuttaneet maasta ja maanosasta toiseen. Ehkä nyt kun mielenosoitukset tuntuvat päättyvän tappeluihin, taide voisi olla keino joka auttaa ymmärtämään erilaisia ihmisiä ja heidän lähtökohtiaan, taiteilija Sepideh Rahaa pohtii.

Rahaan taidenäyttely A Dream That Came True on esillä Myymälä Galleriassa Helsingissä 11.12. saakka. Näyttely koostuu videoista, joilla kaksi Suomeen vuosia sitten muuttanutta naista pohtii unelmiaan, tavoitteitaan, elämäänsä Suomessa sekä uuteen kulttuuriin sopeutumista.

Teoksissa esiintyvät naiset, Fouzieh Feizi ja Hengameh R, ovat molemmat asuneet Suomessa jo yli kymmenen vuotta. Haastattelujen lisäksi videoilla kuullaan musiikkia ja runoja. Muusikkoina toimivat Juho Laitinen ja Aman Askarizad.

Rahaa, katse merelle

Rahaalle oli tärkeää, että haastatellut saivat puhua videoilla itse valitsemistaan aiheista. Kahden erilaisista taustoista lähtöisin olevan naisen kertomuksissa on kuitenkin myös paljon yhtäläisyyksiä. Molemmat halusivat olla avoimia ja kertoa suoraan omista kokemuksistaan.

– Eivät vain siirtolaiset tunne itseään vieraiksi tai ulkopuolisiksi, vaan myös monet muut, vaikkapa vähemmistöihin kuuluvat ihmiset tai poliittista oppositiota edustavat, Rahaa muistuttaa.

Maalauksellinen Suomi

Rahaan oma tausta on maalaustaiteessa, ja se näkyy videoillakin.

– Suomalaiset maisemat ovat kuin maalauksia. Ne ovat minulle tärkeitä, ja maisemissa näkyy myös oma läsnäoloni videoilla.

Teheranin yliopistossa työskennellyt Rahaa muutti Suomeen opiskelemaan  neljä vuotta sitten. Aiemmissa töissään Rahaa on tutkinut enemmänkin itseään ja omaa identiteettiään, joten huomion kohdistaminen toisiin oli hänelle uusi aluevaltaus.

– Olen huomannut, että monella on joku tietty kuva iranilaisesta naisesta, enkä minä vastaa sitä, koska en ole mikään alistuva ja hiljainen hissukka. Pakolaiskriisi vahvistaa stereotypioita entisestaan.

Rahaa, maisema, videon pätkä

Rahaa toivoisikin, että näyttely saisi ihmiset pysähtymään ja kuuntelemaan, mitä videoilla esiintyvillä naisilla on sanottavanaan.
– Keskustelun synnyttäminen on minulle aina tärkeää, ja toivon, että sen kautta syntyisi myös kulttuurillista vaihtoa, jossa kaikki osapuolet voisivat saada toisiltaan hyviä vaikutteita.

Teksti: Jenni Heikkinen
Kuvat: Sepideh Rahaa

Post doc -poolista jaettiin apurahat 39 tohtorille

Säätiöiden post doc -pooliin kuuluvat säätiöt jakoivat 2.12.2016 kaikkiaan 39 tohtorille apurahoina yhteensä 1,73 miljoonaa euroa ulkomailla tehtävään tutkimustyöhön. Lisäksi varattiin aikaisempien päätösten nojalla toisen vuoden apurahoina neljälle tohtorille 195 000 euroa.

Suomen Kulttuurirahasto myönsi post doc -poolin kautta 17 apurahaa, yhteensä 767 500 euroa.

Kulttuurirahastolta apurahan saivat:

Kristian Forbes
ekologia
42 500 €

Mariangela Garofalo
farmasia
42 000 €

Behnam Ghalamchi
kone- ja valmistustekniikka
34 500 €

Daria Gritsenko
valtiotieteet
35 500 €

Vili Heinonen
fysiikka
50 000 €

Matias Kivikangas
psykologia
44 500 €

Lauri Kokkinen
sosiaalitieteet
54 000 €

Paula Korhonen
neurotiede
68 000 €

Joni Lehto
kemia
43 000 €

Janne Mäkelä
lääketiet. tekniikka
11 000 € (jatkoapuraha)

Nelli Piattoeva
kasvatustiede
26 500 €

Jenni Prokkola
kehitysbiologia
47 000 € (1. vuosi)

Kalle Sipilä
biolääketiede
52 000 €

Matias Slavov
filosofia
70 000 €

Helena Taberman
biokemia
52 000 € (1. vuosi)

Henriette Undeutsch
biolääketiede
43 000 € (1. vuosi)

Lauri Vaahtera
kasvibiologia
52 000 € (1. vuosi)

Säätiöiden post doc -pooli perustettiin vuonna 2009. Siihen kuuluu kaudella 2016–2018 kaksitoista säätiötä, jotka ovat sijoittaneet pooliin yhteensä 3,2 miljoonaa euroa vuosittain. Mukana ovat Emil Aaltosen Säätiö, Alfred Kordelinin Säätiö, Liikesivistysrahasto, Paulon Säätiö, Suomalainen Tiedeakatemia, Suomen Kulttuurirahasto, Suomen Lääketieteen Säätiö, Svenska Kulturfonden, Svenska litteratursällskapet, Tekniikan edistämissäätiö, Jenny ja Antti Wihurin Rahasto sekä Ulla Tuomisen Säätiö.

 

Lisätietoja: www.postdocpooli.fi

Vuoden 2016 soitinlainat myönnetty

Suomen Kulttuurirahaston hallitus on päättänyt myöntää jakovuorossa olevat soittimet uudelle lainakaudelle seuraavasti:

Viulut
Giovanni Battista Guadagnini I, Milano 1754: Tami Pohjola
Spiritus Sorsana, ”Liisa Huovinen”, n. 1700: Sara Etelävuori,
Franco Simeoni I, Treviso 1990: Joonas Pekonen
Andrea Robin-Frandsen, Angers 1996: Vilma Tumanoff
Antonio Capela, Lissabon 1981: Elina Päkkilä
Tuntematon, ”S.S. Utinensis 1741”: Amanda Ernesaks
                             
Alttoviulu
Felice Guadagnini, Torino 1856: Tiila Kangas

Sello
Claude Pierray, Pariisi 1714: Leonordo Chiodo

Myönnettyjen soittimien lainakausi alkaa joulukuusta 2016.

Suomen Kulttuurirahaston soitinkokoelma koostuu neljästäkymmenestäkuudesta jousisoittimesta. Kokoelma on lajissaan maamme arvokkain. Soitinkokoelman arvokkaimmat soittimet (14 kpl) on nimetty arvosoittimiksi.

Lainasopimusten tekeminen ja lisätiedot:
Erityisasiantuntija Veli-Markus Tapio, 09 6128 1217, 040 5366580

Lisätietoa soitinlainoista ja Kulttuurirahaston soitinkokoelmasta.

Ruoka herättää tunteita

Vuonna 2013 alkanut Suomi syö ja juo on kerännyt suomalaisten ruokakuvia ja -muistoja, keskusteluttanut sosiaalisessa mediassa ja tuonut esiin museoiden ruokaan liittyviä kokoelmia. Se on nyt myös osa ELO-säätiön Syödään yhdessä -hanketta ja siten Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmaa.

Juhlavuoteen on jo valmistauduttu Kansallisruoka-äänestyksellä, jonka perusteella valittiin syyskuussa 12 finalistia karjalanpaistista ja viilistä aina mustikkapiirakkaan ja pitsaan, jotka saavat kukin juhlavuonna nimikkokuukautensa. Finalisteista äänestetty voittaja julistetaan Helsingin Matkamessuilla tammikuussa 2017.

– Kansallisruoka herättää suuria tunteita, mikä kertoo siitä, miten tärkeää ruoka meille on. Se on identiteettimme ydintä, kertoo Susanna Haavisto, Suomi syo ja juo -hankkeen koordinaattori ELO-säätiöstä.

Kansallisruoasta puhuminen saa Haaviston mukaan monen kaivautumaan omaan perinnepoteroonsa, joissa on vain yksi ainoa oikea tyyli tehdä suomalaista ruokaa.

– Moni haluaa ajatella, että juuri se meidän mummon karjalanpaisti on se oikea – ja sille henkilölle varmasti onkin. Mutta laajemmin ajatellen perinteiden suhteen tarvitaan avarakatseisuutta: ne ovat eläviä kokonaisuuksia. On parempi että joku tekee karjalanpaistia ja laittaa siihen vaikka parsakaalia, kuin se että kukaan ei tekisi koko ruokalajia vain sen takia, että se olisi tehtävä tietyllä ohjeella.

– Sellainen ajattelu, että ennen oli kaikki paremmin ja että vanha ruokakulttuuri oli puhdasta ja täydellistä, tuntuu ikävältä. Nykyinen tilannehan on aivan huikea, meillä on enemmän valinnanvaraa kuin koskaan ennen. Voimme ottaa perinteiden hyvät puolet kuten säästäväisyyden, raaka-aineiden tuntemuksen ja huolellisuuden, ja yhdistää ne nykypäivän hyviin puoliin.

Hotelli Tornin joulupöytä vuonna 1956

Hotelli Tornin joulupöytä vuonna 1956

Aktiivista keskustelua sosiaalisessa mediassa

Suomi syö ja juo toimii aktiivisesti sosiaalisessa mediassa. Keskustelussa on mukana kokkeja, yritysten edustajia, ruokaharrastajia ja sekä sekalainen joukko kotiäitejä ja -isiä, autonkorjaajia eli ketä tahansa  kenellä sattuu olemaan jotain sanottavaa ruoasta.

– Twitterissä kaikki ovat jossain mielessä tasa-arvoisia keskustelijoita. Ruoka aiheena koskettaa kaikkia, joten se on jo valmiiksi maaperää, johon on helppo kaikkien tarttua. Se on ollut Suomi syö ja juo -hankkeen sydän. Lähivuosina emme olekaan tehneet tallennuksia, vaan olemme avanneet museoiden kokoelmia ja halunneet antaa takaisin yleisölle ruoka-aiheisia kuvia.

Haaviston mielestä sosiaalinen media onkin museoille hyvä toimintakanava. Kuvat ja tarinat kiinnostavat, kun ne tuodaan esiin oikealla tavalla. Lisäksi ihmisillä on mahdollisuus tuoda lisätietoa omien kokemustensa ja tietämyksensä mukaan, ja näin myös tapahtuu.

– Esimerkiksi kun Satakunnan Museo julkaisi kuvasarjan nahkiaisenpyynnistä, eräs porilainen mies tuli museolle kertomaan tunnistaneensa niistä isoisänsä. Hän näytti kuvia äidilleen, joka tunnisti niistä lähes kaikki henkilöt ja kertoi vielä taustatietoa heistä sekä antoi lisäkuvan työmiehistä.

Toinen tärkeä hanke juhlavuonna on ELO-säätiön Syödään yhdessä, jonka osana myös Suomi syö ja juo nyt toimii. Sadan yhteistyökumppanin yhteinen tavoite on lisätä yhdessä syömistä ja siten kasvattaa yhteisöllisyyttä ja uudenlaista yhteistyötä. Suomalaiset syövät vähiten yhdessä muihin OECD -maihin verrattuna, vaikka yhteisen ruokahetken monet hyvinvointia edistävät tekijät on osoitettu myös tutkimuksissa. Haaviston mielestä suomalaisten kannattaisikin opetella taas syömään yhdessä.

– Se mahdollistaisi monta hyvää asiaa, sillä yhdessäolo lisää hyvinvointia monin eri tavoin. Yhteiset ruokahetket lisäävät myös ruoan arvostusta, kun ruoan ääreen todella rauhoitutaan nauttimaan.

Lisää aiheesta joulukuussa ilmestyvässä Tammenlastuja 4/2016 -lehdessä.

Teksti: Jenni Heikkinen
Kuvat: Suomi syö ja juo/ Keski-Suomen museo ja Hotelli- ja ravintolamuseo, julkaistu CC-BY 4.0 –lisenssillä.