Hae sivustolta

Aloita hakeminen kirjoittamalla hakusana. Haku ymmärtää synonyymit, välilyönnit ja eri taivutusmuodot. Ennakoiva toiminto ehdottaa hakusanoja kirjoittaessasi.
Hae sivustolta
Tiede ja taide
Ohjeet Yhteystiedot

Lahjoittajien rahasto – esittelyssä kuusi nimikkorahastoa

Suomen Kulttuurirahasto on yksi Suomen merkittävimmistä tieteen, taiteen ja kulttuurin tukijoista. Sen mahdollistaa vahva talous, joka on rakentunut vuosikymmenten aikana saatujen lahjoitusten ja testamenttien varaan. Yhteensä Suomen Kulttuurirahastolla on jo yli 900 nimikkorahastoa, joissa lahjoittajan tai hänen läheisensä nimi säilyy tulevaisuuteen.  

Esittelemme tässä jutussa kuusi nimikkorahastoa. Jutun lopusta pääset tutkimaan Kulttuurirahaston muita nimikkorahastoja ja niiden tarkoituksia.

Muotokuva Maija-Liisa Heinistä lakki päässä. Pöydällä on kahvikuppi.

Maija-Liisa Heini

Suomenkielisiä sanomalehtitoimittajia tukeva rahasto perustuu toimittaja Maija-Liisa Heinin (1917–1988) testamenttilahjoitukseen. Heini oli aikoinaan Suomen tunnetuimpia sanomalehtinaisia. Hän viihtyi työssään, ja siitä tuli hänen elämänsä sisältö. Uransa eri vaiheissa hän oli esimerkiksi Dagens Nyheterin Helsingin-kirjeenvaihtaja, Helsingin Sanomien erikoistoimittaja, kärkevän humoristinen pakinoitsija Ksantippa ja Ilta-Sanomien päätoimittaja.

Lue lisää Maija-Liisa Heinin rahastosta

Artturi ja Aina Helenius

Artturi ja Aina Heleniuksen miljoonan markan lahjoitus vuonna 1938 oli perusteilla olleen Suomen Kulttuurirahaston ensimmäisiä suurlahjoituksia. Artturi Helenius oli menestyvä huopatehtailija, joka halusi edistää ”vähäväkisten pyrkimyksiä sivistyksen osallisuuteen”. Artturi ja Aina Heleniuksen nimikkorahasto tukee taloudellisten ja teknisten alojen tutkijoita sekä vaalii karjalaista kulttuuria.

Lue lisää Artturi ja Aina Heleniuksen rahastosta

Mirjam ja Hans Helin

Professori Mirjam Helinin (1911–2006) suurlahjoitukseen perustuva Mirjam ja Hans Helinin rahasto tukee laulutaidetta ja muita säveltaiteita. Kolmen vuoden välein järjestettävä Mirjam Helin -kilpailu toteuttaa Mirjam Helinin toiveen kansainvälisestä laulukilpailusta, ja Mirjam Helin -akatemia kannustaa nuoria laulajia tavoittelemaan kansainvälistä tasoa. Mirjam Helin oli paitsi laulutaiteilija, myös pidetty laulunopettaja, joka rakasti opetustyötään ja jatkoi sitä yli 80-vuotiaaksi asti.

Lue lisää Mirjam ja Hans Helinin rahastosta

Harry Hendunen

Valtiotieteen maisteri, finanssineuvos Harry Hendusen (1925–2001) testamenttilahjoitukseen perustuva rahasto edistää suuria ja kansallisesti merkittäviä kulttuurihankkeita, etusijalla arvosoittimien hankkiminen ja meriarkeologia. Hendunen rakasti kirjallisuutta ja musiikkia. Moni ei tiennyt, että tarkka rahankäyttäjä oli kerännyt mittavan omaisuuden.

Lue lisää Harry Hendusen rahastosta

Juhani Korpivaara

Juhani Korpivaaran Toyota-rahasto perustuu kauppaneuvos Juhani Korpivaaran ja hänen puolisonsa Aune Korpivaaran lahjoitukseen 1954 sekä Jouko, Paavo ja Timo Korpivaaran sekä Korpivaara Oy:n myöhempiin lahjoituksiin. Rahasto tukee tutkimusta, joka liittyy autoliikenteeseen, liikenneturvallisuuteen ja liikenteen ympäristönsuojelukysymyksiin.

Lue lisää Juhani Korpivaaran Toyota-rahastosta

Stig-Erik Leiponen ja Heikki Kaitaranta

Rahasto perustuu varatuomari Stig-Erik Leiposen (1937–2016) ja valtiot. kandidaatti Heikki Kaitarannan (1941–2017) testamentteihin. Se tukee yleisesti tiedettä ja taidetta. Leiponen toimi 33 vuotta palvelualojen edunvalvojana Liiketyönantajain keskusliitossa ja Kaitaranta muun muassa tutkijana Sosiaaliturvan tutkimuslaitoksessa. Pariskunta harrasti matkailua sekä laajan hyötykasvi- ja kukkamaan hoitoa.

Lue lisää Stig-Erik Leiposen ja Heikki Kaitarannan rahastosta
Yksityiskohta pronssin värisestä patsaasta.

Nimikkorahastot tiedettä ja taidetta tukemassa

Nimikkorahastoissa lahjoittajan nimi säilyy tulevaisuuteen ja varat voidaan ohjata tiettyyn tarkoitukseen. Monilla lahjoittajilla tarkoitus liittyy henkilöhistoriaan tai omaan uraan. Tarkoituksena voi olla myös yleinen tieteen ja taiteen tukeminen. Aiempia lahjoittajia -sivulla voit tutkia Kulttuurirahaston nimikkorahastoja ja niiden tarkoituksia.

Tutki nimikkorahastoja

Haluaisitko lahjoittaa?

Harkitsetko lahjoituksen tai testamentin tekemistä tieteen ja taiteen hyväksi? Lue lisää lahjoittamisesta alla olevan linkin kautta. Voit myös ottaa yhteyttä juristiimme Anna Kuljuun, joka vastaa mielellään kysymyksiin.

Lue lisää lahjoittamisesta

Anna Kulju

Juristi

testamentti-, lahjoitus- ja lakiasiat

Soita: Anna Kulju 050 575 0087

Keski-Pohjanmaan rahaston apurahat monipuolisesti eri puolille Keski-Pohjanmaata, palkinto Outi Airolalle

Rahaston hoitokunnan puheenjohtaja Janne Ylinen kertoo, että tänä vuonna hoitokunta halusi päätöksissään huomioida laajasti koko rahaston toimialueen. Apurahoja myönnettiin paitsi ammattimaiselle tekemiselle, myös moninaiselle kulttuurin harrastamisen kentälle.

“Ilahduttavaa on myös tieteen hakemusmäärän nousu; se tuplaantui edellisvuodesta. Vahva tiede ja taide sekä elinvoimainen ja monimuotoinen kulttuurin kenttä ovat kriittisiä tekijöitä maakuntamme tulevaisuuden kannalta”, Ylinen painottaa.

Nainen harmaa huppari päällään

Palkinto toimittaja Outi Airolalle

Keski-Pohjanmaan rahaston palkinto, 15 000 euroa, myönnettiin toimittaja Outi Airolalle, kulttuurin vaikuttajalle ja paremman elämän rakentajalle.

Airola on toiminut toimittajana YLE:ssä, Kansan Ääni -lehdessä, Keski-Pohjanmaa-lehdessä ja MTV Uutisissa vuodesta 1989 lähtien. Hän on tehnyt merkittävää vapaaehtoistyötä Ykspihlajan satamakaupunginosassa, jossa on edistänyt sekä kulttuuritoimintaa että työttömien toimintaa. Airola on keskittynyt rakennusperinnön vaalimiseen ja siirtänyt vanhoja hirsitaloja satamasta turvaan vuodesta 2006 alkaen. Rakennukset on pelastettu uuteen käyttöön ja ne ovat päätyneet yksityisasunnoiksi, päiväkodiksi ja majataloksi. 

Outi Airola ajattelee kulttuuria laajasti osana ihmisten hyvinvointia ja historiaa. Hänen mukaansa kulttuuri on muutakin kuin valmiita taide-esityksiä yleisölle. Se on vanhan kulttuuriperinnön suojelua, yhteisen historian muistamista ja siitä ammentamista, tarinoiden kertomista ja kuuntelua sekä toisten kohtaamista yhteisen tekemisen kautta. Airola uskoo, että kulttuuri vahvistaa hyvinvointia silloinkin, kun elämä murjoo. Hän on todistanut hienoja suorituksia teatterin lavalla ja elokuvissa ihmisiltä, jotka ovat kovien kokemusten jälkeen löytäneet harrastusten äärelle. Ykspihlajan Kulttuuriviikko tarjoaa jokaiselle mahdollisuuden osallistua ja olla mukana laulun ja soiton maailmassa. 

Outi Airola on toiminut Ykspihlajan Asukasyhdistyksen puheenjohtajana yli 30 vuotta. Hän pyörittää Ykspihlajassa Kahvila Sahaa, jonka pihapiirissä toimii Ykspihlajan kesäteatteri ja yleinen sauna, ja siellä järjestetään myös paljon keikkoja ja konsertteja. Airola on myös kirjoittanut kymmenkunta musiikkinäytelmää, jotka pohjaavat Ykspihlajan historiaan ja nykypäivään. Lisäksi hän on kirjoittanut Ykspihlaja-kirjan, joka kuvaa kaupunginosan historiaa tavallisten ihmisten ja erikoisten tapahtumien kautta.

Useita kokovuotisia työskentelyapurahoja, kärkihankeapuraha taiteeseen

Apurahat euroina

428 000 €
Apurahojen keskisuuruus oli n. 11 000 €.

Apurahansaajia

38
Hakemuksia saapui tänä vuonna 200.

Hakemuksia

200
vuonna 2024 yhteensä 198.

Apurahoja

18
eri kuntaan.

Kokovuotisia työskentelyapurahoja myönnettiin tänä vuonna kolme: taiteelliseen työskentelyyn Niina Hannulalle ja Joni Virtaselle sekä tohtoriopintoihin Essi Korkeaniemelle. Kahdeksan kuukauden apurahalla työskentelevät Noora Kaunisto ja Esko Järvelä. Puolivuotisia apurahoja myönnettiin kuusi eri tieteen- ja taiteenaloille. Kuluapurahoja myönnettiin monipuolisesti eri puolille maakuntaa; esimerkiksi teatteriproduktioita tuetaan Kokkolassa, Nivalassa, Vetelissä ja Pietarsaaressa.

Apurahahakemuksia tuli tänä vuonna yhteensä 200 (vuonna 2024 yhteensä 198). Hoitokunnan tavoitteena oli jakaa tuntuvia, toteutuksen ja työskentelyn turvaavia apurahoja ja pitää samanaikaisesti huolta monipuolisesti kulttuurin edistämisestä. Apurahojen keskisuuruus oli noin 11 000 euroa.

Kärkihankeapuraha, 20 000 euroa, myönnettiin Pauliina Pesosen ja työryhmän Pohjoismainen taidesiirtola -hankkeeseen, jossa Pohjoismaisessa taidekoulussa opettaneet ja opiskelleet palaavat Kokkolaan näyttelyprojektin myötä kesällä 2025.

Kärkihankeapuraha Pohjoismainen taidesiirtola -hankkeelle

”Se, että kärkihankeapuraha myönnettiin meille on merkittävä tunnustus. Ei pelkästään rahan takia, vaan koska Keski-Pohjanmaan rahasto on kokenut tämän olevan kärkihankkeen arvoinen! Se tuntuu tosi hyvältä. Pohjoismainen taidesiirtola tuo Kokkolaan pohjoismaista nykytaidetta laajasti. Laajuus viittaa paitsi materiaalien ja tekniikoiden kirjoon, myös mahdollisuuten osallistua kuvataiteilijoiden intensiivikursseille Pohjoismaisen taidekoulun hengessä.”

Kuvataiteilijat ja hankkeen kuraattorit Pauliina Pesonen ja Pauliina Turakka Purhonen.

Kuvassa Pauliina Pesonen Oodissa 8.4.2025. Kuva TaideEtsivät

Vuosijuhlaa vietettiin Kokkolassa

Vuosijuhlassa Snellman-salissa ohjelmassa oli Minna-Leena Lahden ja Elias Miettisen sekä Ville Ojanen & co:n musiikkiesitykset. Juhlapuheen piti Suomen Kulttuurirahaston suurpalkinnolla helmikuussa huomioitu professori Petri Toiviainen otsikolla “Miten musiikki vaikuttaa mieleemme, kehoomme ja aivoihimme?”

Keski-Pohjanmaan rahaston palkinnon ja apurahat jakoivat rahaston hoitokunnan puheenjohtaja Janne Ylinen, rahaston päällikkö Mika Virkkala sekä koordinaattori Piia Hietanen. Keski-Pohjanmaan rahaston myöntämät apurahat ovat kokonaisuudessaan erillisessä liitteessä.

Elokuva-alalla rahoitetaan nyt uusia ääniä

Kuvassa Kehittämöön päässeet elokuvantekijät, vasemmalta oikealle: Kaya Pakaslahti, Juho-Pekka Tanskanen, Hannu Karjalainen, Arman Zafari, Veikko Timonen ja Laura Rantanen. Kuva: Riitta Supperi.

Tänä keväänä kolmatta kertaa käynnistyvään kehittämisohjelmaan haki yhteensä 150 tekijää. Viisi valittua saavat kansainvälistä mentorointia ja 55 000 euroa ensimmäisen täyspitkän elokuvansa työstämiseen.

Ohjelmassa työstettäviä fiktioelokuvia on kolme: Kaya Pakaslahden Mitt år i fiktionen (Silmu Films / Jenni Jauri), Juho-Pekka Tanskasen Beatan kevät (Dionysos Films / Venla Hellstedt) sekä työryhmänä toimivien Veikko Timosen ja Arman Zafarin Kaikkialla (Elokuvayhtiö Komeetta / Kaisla Viitala, Daniel Kuitunen).

Tällä kaudella dokumentaarista elokuvaa edustavat Laura Rantasen Elämänlanka (Wild Hog Productions / Jenni Ripatti) ja Hannu Karjalaisen The Forest Is for Wisdom (Polygraf / Sandra Enkvist).

Uusien teosten rahoittamisesta toivoa alan tulevaisuudelle

Kehittämö on Suomessa ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa audiovisuaalisen alan uusille tekijöille suunnattu kehittämisohjelma. Vajaan vuoden pituisella kehittämisjaksolla ideoista jalostetaan laadukkaita teosehdotuksia, joilla voidaan menestyä myös kansainvälisesti.

”Kotimainen av-ala on kriisissä, koska leikkauksia on tullut niin alan järjestöille suunnattuihin valtiontukiin kuin Ylen toimintaan. Kehittämö on erityisesti nyt kaivattu valonpilkahdus elokuvien tulevaisuuden näkymissä.”

Ulla Simonen AVEKin johtaja

AVEKin johtaja Ulla Simosen mukaan uusien alkuperäisideoiden rahoittamiselle on alalla kipeä tarve.

”Tässä ajassa uutisointi on luonnollisesti keskittynyt elokuva-alan hätätilaan. Kotimainen av-ala on kriisissä, koska leikkauksia on tullut niin alan järjestöille suunnattuihin valtiontukiin kuin Ylen toimintaan. Kansainvälinen levitys on heikentynyt ja yhä vähemmän tuotantoja ylipäätään käynnistetään”, Simonen sanoo.

”Kehittämö on erityisesti nyt kaivattu valonpilkahdus elokuvien tulevaisuuden näkymissä. Uusien kykyjen tunnistaminen ja tukeminen luovat jatkuvuutta alalle, jolla tiedämme olevan mahdollisuuksia myös viennin näkökulmasta.”

Yleisöön luotu yhteys erottaa elokuvan massasta

Kehittämössä jokainen tekijä saa oman mentorin, jonka kanssa muodostuu tiivis yhteistyösuhde. Alan kansainvälisten huippujen opastuksella teoksille laaditaan yksityiskohtaiset kehittämissuunnitelmat.

Käsikirjoittaja, dramaturgi ja hankekehittäjä Karol Griffiths (Robin and the Hoods, Paradise Highway) on kokenut mentori, joka aloitti uransa Sam Raimin ja Coenin veljesten kanssa. Hänen mukaansa taloudellisten resurssien lisäksi saatu ammatillinen mentorointi on tukimuoto, joka tekee Kehittämöstä poikkeuksellisen.

”Tarjoamme turvallisen ympäristön taitojen kehittämiselle, merkityksellisten yhteyksien luomiselle ja kurinalaiselle oppimiselle.”

Kilpailu alalla on kovaa niin rahoituksesta kuin yleisön huomiostakin.

”Suoratoistopalvelujen ja elokuvatulvan aikakaudella ensimmäinen täyspitkä elokuva päätyy helposti ’sisällöksi sisällön joukkoon’”, sanoo Kehittämössä ensimmäistä kertaa mentorina toimiva käsikirjoituskonsultti ja hankekehittäjä Mette Damgaard-Sørensen (the Guilty, Sauna).

”Tarjoamme turvallisen ympäristön taitojen kehittämiselle, merkityksellisten yhteyksien luomiselle ja kurinalaiselle oppimiselle.”

Karol Griffiths käsikirjoittaja, dramaturgi ja hankekehittäjä

Hän on keskittynyt kymmenen vuotta yksinomaan esikoiselokuviin johtaessaan Kehittämönkin esikuvana ollutta New Danish Screen -rahoitusohjelmaa.

”Elokuvan täytyy menestyäkseen käsitellä kulloinkin vallalla olevia suuria teemoja, ja yleisön on pidettävä elokuvaa merkityksellisenä.”

Kouluttaja ja tuottaja Grant Keir (mm. From Scotland with Love, Off the Rails) haluaa auttaa tekijöitä löytämään syvimmät motiivinsa sille, miksi he haluavat tehdä elokuvan.

“Tämä on mielestäni tärkeää, jotta elokuvantekijä pääsee tunnistamaan hankkeensa tunneperäisen ytimen, mikä taas auttaa elokuvaa löytämään yleisönsä ja herättämään tunteita.”

Tällä kertaa muut mukana olevat mentorit ovat dokumenttielokuvien kehittämisen, kansainvälisten rahoitusfoorumien ja levityksen asiantuntija Gitte Schnyder-Hansen (No Other Land, a-ha The Movie) sekä leikkaaja ja käsikirjoituskonsultti Nayeem Mahbub (Agent of Happiness, Happyend).

Lisätietoa

Ulla Simonen, johtaja, AVEK
ulla.simonen(at)avek.kopiosto.fi, +358 44 790 0344

Kulttuurin tukijoukot: Lassi Patokorvelle kulttuuri on osa ihmisenä olemista

Miten päädyit museoalalle?

Opiskelin yliopistossa englantilaista filologiaa ja sivuaineina muun muassa historiaa ja museologiaa. Museoala on aina kiinnostanut minua, mutta ainevalintani eivät ehkä olleet se perinteisin tapa päätyä alalle. Museoammattilaisten koulutukseen kuuluu paljon käsitteitä, ilmiöitä ja historiallisia suuntauksia. Tekstit ovat siinä keskeinen tapa lähestyä historiaa. Minua kiinnostaa vastakkainen lähestymistapa eli se, mitä esineiden kautta voi kertoa historiasta.

Mitä esineet kertovat meille?

Materiaaliset olosuhteet kuvaavat aina omaa aikaansa. Tutkiessani suomalaista vaatturityötä huomasin kiinnostuvani napeista. Käytin infrapuna-analyysia selvittääkseni niissä käytettyjä materiaaleja ja tutkin tuontitilastoja. Selvitin muun muassa, että 1930-luvulla Suomessa myytyihin nappeihin käytettiin Amazonilla kasvaneiden palmujen pähkinöitä. Niitä kuljetettiin Japaniin ja sieltä Saksaan työstettäviksi ennen Suomeen päätymistä. Kuopiolaisen räätälin tekemässä puvussa oli siis pitkän matkan kulkenut nappi.  Kyseinen nappi kertoo, kuinka globaalissa maailmassa tuolloin elettiin ja myös siitä, millaiset suhteet Suomella oli Saksaan 1930-luvulla.

Mitä kulttuuri merkitsee sinulle Lassi Patokorpi?

Kulttuuri on kaikkien yhteinen asia, se on osa ihmisenä olemista. Mielestäni on lyhytnäköistä puhua kulttuurista käsitteillä, joiden tarkoitus on laskea ja mitata sen tuomaa taloudellista lisäarvoa. Kulttuuri on itseisarvo.

Millaisena näet museoiden roolin muuttuvassa ja digitalisoituvassa maailmassa?

Museot säilyttävät konkreettisia todisteita ihmiselämästä, se on mielestäni niiden suurin valttikortti – jotain mitä muilla ei ole. Mutta museoillahan on erilaisia rooleja eri kulttuureissa. Perinteiset eurooppalaiset museot keräävät näytteitä ihmisen toiminnasta läpi historian. Afrikassa ja Etelä-Amerikassa taas museot ovat enemmän paikkoja, jotka tarjoavat mahdollisuuden osallistua aktiivisesti yhteiskunnalliseen elämään ja vahvistaa omaa identiteettiä.

Museot voivat tarjota monenlaisia kulttuurisisältöjä eri tavoin. Helsingin kaupunginmuseossa oli aikanaan näyttely, jossa sisältönä oli pelkästään erilaisia hajuja kertomassa kaupungista ja herättämässä muistoja. Tietynlaiset sisällöt sopivat paremmin digitaalisesti esitettäviksi. Esineitä taas ei nettiin kannata laittaa.

On kuitenkin tutkittu, että taideteoksen katsominen fyysisenä objektina aktivoi useampia ja eri aivoalueita kuin siitä tehdyn digitaalisen toisinnon katsominen. Se kertoo mielestäni siitä, että jokin taika aidossa esineessä on.

Mitä Kannatusyhdistys ja Suomen Kulttuurirahasto merkitsevät sinulle?

En juurikaan tuntenut Kannatusyhdistyksen toimintaa aiemmin, vaikka Kulttuurirahasto olikin tuttu. En varmasti ole ainoa, jolle Kannatusyhdistys on vieraampi ja odotankin sitä, että pääsemme johtokunnassa miettimään, miten yhdistys Suomen kulttuurielämässä näkyy ja miten herätämme keskustelua kulttuurin parissa toimimisesta.

Kulttuuri on kaikkien yhteinen asia, se on osa ihmisenä olemista. Mielestäni on lyhytnäköistä puhua kulttuurista käsitteillä, joiden tarkoitus on laskea ja mitata sen tuomaa taloudellista lisäarvoa. Kulttuuri on itseisarvo. Jos siitä puhuu vain numeroiden valossa, ei sen tarkoitusta ymmärrä.

Kulttuurirahaston perustaminen kansalaiskeräyksen kautta on oiva esimerkki siitä, miten kansa tuossa maailman ajassa tunnisti kulttuurin merkityksen ja oli valmis tukemaan sitä. Tuntuu, että olemme vähitellen  unohtaneet näiden vanhojen instituutioiden ja puolestapuhujien merkityksen. Ajassamme kulttuuri vaikuttaakin olevan kuin joku isovanhemmilta peritty huonekalu, jonka arvoa ei tunneta, ja joka hylätään roskalavalle. Ymmärryksen puutteessa voimme menettää ison osan historiaamme ja muistiamme.

Osallistujat valittu opintomatkalle São Paulon biennaaliin

Opintomatkalle valittiin Kenno Filmin tuottaja ja väitöskirjatutkija (Aalto ELO) Danai Anagnostou, toiminnanjohtaja Karoliina Korpilahti Suomen Kuvanveistäjäliitosta, näyttelyamanuenssi Anna Perälä Turun kaupungin taidemuseo WAMista sekä kuraattori, taiteilija ja NO NIIN Magazinen toinen päätoimittaja Elham Rahmati. Hakemuksia opintomatkalle jätettiin 51 kappaletta.

Ylärivi: Danai Anagnostou (Kuva: Evgenia Bourzoukou) ja Karoliina Korpilahti (Kuva: Jesse Laitinen). Alarivi: Anna Perälä ja Elham Rahmati (Kuva: Salamata Mboup).

Lisäksi ryhmään voi liittyä mukaan nykytaiteen ammattilaisia, jotka kustantavat matkakulunsa itse tai organisaationsa kautta.

Hakemukset arvioi työryhmä, johon kuuluivat Framen toimitusjohtaja Juha Huuskonen, Suomen Kulttuurirahaston kehitysjohtaja Johanna Ruohonen ja Framen hallituksen jäsen, museonjohtaja Anni Venäläinen. Valinnoissa arvioitiin erityisesti opintomatkan hyötyä osallistujan työlle tai hänen edustamansa organisaation toiminnalle.

Ulkomaille suuntautuvien opintomatkojen tarkoituksena on muodostaa kuva kohdemaiden taidekentästä, vierailla kansainvälisissä nykytaidetapahtumissa, rakentaa verkostoja sekä kartoittaa mahdollisia yhteistyökumppaneita. São Paulon biennaali on Latinalaisen Amerikan suurin nykytaiteen näyttelytapahtuma. Matkaohjelma sisältää biennaalin lisäksi tapaamisia ja vierailuja paikallisiin nykytaideorganisaatioihin.

Kestävyysmurroksen marginaalit -hanke: Syrjivästä siirtymästä reiluun kestävyysmurrokseen -raportti

Raportin Syrjivästä siirtymästä reiluun kestävyysmurrokseen on julkaissut Itä-Suomen yliopiston hallinnoima ja Suomen Kulttuurirahaston rahoittama Argumenta-hanke Kestävyysmurroksen marginaalit (2023–2025). Hankkeessa on rakennettu tieteidenvälistä yhteyttä ja ymmärrystä kestävyyden eri ulottuvuuksien välille erityisesti yhteiskunnan marginaaleissa, missä edellytykset kestävyysmurroksen toteuttamiselle voivat olla heikot, mutta tarve hallitulle muutokselle on suuri.

Hankkeen raportissa esitetään kymmenen teesiä kestävyysmurroksen oikeudenmukaisuuden toteutumisesta, toteutumattomuuden riskejä sekä toimenpide-ehdotuksia, jotka perustuvat eri puolilla Suomea järjestettyjen kansalaistyöpajojen viesteihin ja aiempaan tutkimustietoon.

Kestävyysmurroksen marginaalit -hankkeessa järjestettiin kolme kansalaistyöpajoista ja seminaareista koostuvaa tilaisuuskokonaisuutta Pohjois-Karjalassa, Lapissa ja Pirkanmaalla. Raportin tavoitteena on erityisesti tuoda esiin maantieteellisesti tai sosiaalisesti reunalla olevien kansalaisten osallisuuden merkitystä ja keinoja sekä lisätä yhteiskunnan eri tasojen välistä vuorovaikutusta kestävyysmurrokseen liittyvässä keskustelussa.

Raporttia on ollut kirjoittamassa joukko tutkijoita Itä-Suomen yliopistosta, Lapin yliopistosta, Tampereen yliopistosta ja Suomen Ympäristökeskuksesta, sekä ajatus- ja toimintahautomo Creatura.

Kulttuurikahvila-tapahtumasarja käynnistyy Satakunnassa

Satakunnan Kulttuurirahasto haluaa Kulttuurikahviloilla edistää kulttuurimyönteistä keskustelua ja kulttuuritietoisuutta sekä luoda tilaisuuksia sektorirajat ylittävälle verkostoitumiselle kulttuurista kiinnostuneiden henkilöiden ja yhteisöjen välille. Kulttuurikahviloiden tavoitteena on, että keskustelua jatketaan järjestettyjen tilaisuuksien jälkeen yhdessä laaditun kulttuuriteesin ympärillä.

Kulttuurikahvilan ajankohtaisesitelmän ja siitä viriävän yleisökeskustelun taltioi muistioksi kuvataiteen keinoin nuori satakuntalainen kuvataiteilija Vilma Wallenström. Tätä ainutlaatuista tapaa taltioida keskustelu käytti aikoinaan myös kirjailija ja lääkäri Hj. Nortamo asunto-osakeyhtiönsä kokouksien pöytäkirjoja laatiessaan.

Ensimmäinen kulttuurikahvila pureutuu teemaan digisivistys ja tekoäly. Tilaisuus järjestetään torstaina 27.3. kello 16–18 Kankaanpään taidekoulun auditoriossa. Teeman alustajana on taiteen tohtori, taiteilija, opettaja ja tutkija Tomi Slotte Dufva.

Seuraava Kulttuurikahvila on Porin taidemuseolla perjantaina 28.3. Tilaisuuden aiheena on taiteen vapaus ja asema yhteiskunnassa. Keskustelun alustajana on Kulttuurirahaston erityisasiantuntija Johanna Ruohonen.

Kulttuurikahvilat keväällä 2025

Katso alta tilaisuuksien ajankohdat ja paikat.

  • 27.3. Kankaanpään taidekoulun auditorio: digisivistys ja tekoäly, alustajana tohtori Tomi Slotte Dufva.
  • 28.3. Porin taidemuseo: taiteen vapaus ja asema yhteiskunnassa, alustajana erityisasiantuntija Johanna Ruohonen.
  • 7.4. Huittisten museo: kulttuuripääoma ja ITE taide, alustajana Veli Granö.
  • 8.4. Rauma, Kulttuuritalo Poselli: moniääninen yhteiskunta ja paikallisen taiteilijuuden merkitys, alustajina Mollu Heino ja Niko Tiainen.
  • 6.5. Kokemäki, Kulttuuriyhdistys Kaikun tila (Kilkunkatu, 32800 Kokemäki): kulttuurinen  osallisuus, alustajana Venla Korja, Taiteen edistämiskeskus.
  • 7.5. Ulvila, Cafe Hellman (Friitala-talo, Ulvila) : tuottaja- ja välittäjätahojen merkitys, alustajana Riitta Aittokallio.

Kaikki kulttuurikahvilat järjestetään kello 16–18 ja niihin on vapaa pääsy. Ennakkoilmoittautumista ei vaadita.

Kahvin lisäksi tilaisuuksissa on tarjolla yhdessä laadittava teemaan liittyvä kulttuuriteesi, asiantuntijan alustus ja yhteinen keskustelu. Kulttuuriteesi ja tilaisuuden kulusta dokumentoitu taiteilija Vilma Wallenströmin toteuttama teos ovat tapahtumaan osallistuvien käytettävissä asiaa koskevissa somejulkaisuissa. Taiteilijan alkuperäisen teoksen tekijänoikeus on täysin oikeuksin taiteilijalla itsellään.

Kulttuurikahvila nostaa esiin myös Suomen Kulttuurirahaston strategian painopisteet: koko Suomi, tulevaisuuden huiput sekä vahva tiede ja taide. Suomen Kulttuurirahasto on valtakunnallisesti toimiva yksityinen säätiö, joka rakentaa moniarvoista ja kestävää yhteiskuntaa, toimii tieteen, taiteen ja kulttuurin puolesta ja kannustaa tulevaisuuden huippuja kohti läpimurtoja.

Satakunnan rahasto

Pian Juvallakin saa valittaa – suosittu Valituskuoro esiintyy paikkakunnalla huhtikuussa!

Valituskuoro on yhteisöllinen taideprojekti, joka on nähty ja koettu lähiaikoina jo kolmella eri Etelä-Savon paikkakunnalla. Projektissa paikkakunnan asukkailta kerätään erilaisia valituksen aiheita, ja niistä sanoitetaan ja sävelletään oma uniikki kuoroteos Valituskuoron esitettäväksi. Valituskuoro kootaan paikallisista asukkaista.

Ainutlaatuiseen taide-elämykseen voi osallistua kertomalla omat valituksen aiheensa Juvalta tai tulemalla itse Valituskuoroon. Valituksia ja kuorolaisia kerätään Juvan kirjastolla olevalla keräyslaatikolla sekä verkossa osoitteessa volat.fi/valituskuoro 31. maaliskuuta asti. 

Kuorolaisilta ei vaadita laulutaitoa, tarvitaan vain intoa ja halua osallistua ainutlaatuiseen tempaukseen. Kuorolaiset saavat kappaleen etukäteen ja harjoitukset pidetään kuoronjohtajan johdolla esityspäivänä ennen tilaisuutta. 

Juvan Valituskuoro esiintyy Martti Talvela -kampuksen auditoriossa perjantaina 25. huhtikuuta kello 19.

Tapahtumassa kuullaan ja nähdään alkuun Valituskuoron eritys. Sen jälkeen on vuorossa keskustelupaneeli, jossa pohditaan Juvan hyvää tulevaisuutta ja yhteisöllisyyttä valitusten aiheita unohtamatta. Tapahtuma on kaikille avoin ja ilmainen, ja mukaan toivotaan yleisöä sankoin joukoin. 

Valituskuoro Pieksämäellä.

Valituskuoro on Suomen Kulttuurirahaston Etelä-Savon rahaston hanke, joka mahdollistaa tapahtuman. Valituskuorot ovat esiintyneet jo Mikkelissä, Pieksämäellä ja Sulkavalla. Juvan Valituskuoro on Etelä-Savon Valituskuoroista järjestyksessään jo neljäs. Etelä-Savon ensimmäinen Valituskuoro esiintyi  9. marraskuuta 2024 Mikkelissä. 

Huumori ja yhteisöllisyyden lujittaminen ovat Valituskuoron esiintymisissä vahvasti läsnä. Tarkoitus on reagoida ja vaikuttaa vallitseviin epäoikeudenmukaisuuksiin sekä herättää tunteita ja ajatuksia, ei tehdä pilaa ihmisten huolenaiheista.

Vaikuttavaa valittamista on Suomen Kulttuurirahaston Etelä-Savon rahaston hanke. Valituskuorot järjestää mikkeliläinen yksinyrittäjien yhteisö Volat, jonka yrittäjät vastaavat muun muassa valitusten keräämisestä, kappaleiden sanoitusten koostamisesta ja sävellyksestä, kuorolaisten rekrytoinnista ja harjoittamisesta ja tapahtumien järjestämisestä. 

Valituskuorot järjestää mikkeliläinen yksinyrittäjien yhteisö Volat.

Valituskuoro on Tellervo Kalleisen ja Oliver Kochta-Kalleisen luoma yhteisöllinen taideprojekti. Yhteisöllisyyden lujittamisen lisäksi valituskuorot kuvaavat yleismaailmallista havaintoa: valitamme turhasta, joskin valitusten joukkoon mahtuu myös syvempi demokratian ja tulevaisuuskasvatuksen näkökulma eli ajatus paremmasta maailmasta. Taiteilijat ovat antaneet konseptin vapaasti kaikkien käyttöön, ja valituskuoroja on perustettu eri puolilla maailmaa jo yli 200. 

Kulttuuri on kuntapäättäjän asia

Kulttuuri on yksi tärkeistä teemoista kevään alue- ja kuntavaaleissa. Kunnat vastaavat alueensa kulttuurin peruspalveluista, joilla tuetaan paikallista kulttuuritarjontaa sekä alan toimijoita. Yksilöllinen ja omaleimainen kulttuuri vahvistaa kuntien elinvoimaa.

Kulttuurin merkityksestä kunnissa keskustelivat Muonion kunnanjohtaja Laura Enbuska-Mäki, Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen, Oulun kulttuurisäätiön toimitusjohtaja Piia Rantala-Korhonen, Kuhmon kamarimusiikin toiminnanjohtaja Sari Rusanen sekä Lappeenrannan kaupungin kulttuurijohtaja Anu Talka. Baba Lybeckin juontaman paneelikeskustelun järjestivät Suomen Kulttuurirahasto, Säätiöt ja rahastot ry sekä Taike.

Panelisteille kulttuuri on sekä työtä että intohimoa. He olivat kaikki yksimielisiä siitä, että kulttuuri voi olla ratkaisevassa roolissa kuntien elinvoimaisuuden ja houkuttelevuuden kannalta. Kulttuuri on osa kaupungin brändiä.

”Aika harva vielä pari viikkoa sitten tiesi, missä on Vöyri. Iso osa ei varmaan ollut kuullutkaan koko paikkakunnasta. Nyt aika moni tietää. Se on hyvä esimerkki siitä, miten kulttuuriteolla voidaan rakentaa paikkakunnan brändiä”, Mikael Pentikäinen toi esiin viitaten suomenruotsalaisen KAJ-yhtyeen voittoon Ruotsin Melodifestivalenissa.

Kaksi ihmistä lavalla
Mikael Pentikäinen (oik.) nostaa esiin, miten kulttuurilla voi rakentaa paikkakunnan brändiä. Vieressä Piia Rantala-Korhonen.

Merkittävä tulonlähde

Kulttuurileikkauksilla tavoitellaan säästöjä, mutta kulttuuri on myös iso tulonlähde. VTT:n mukaan luovien alojen liikevaihto oli vuonna 2022 noin 14 miljardia euroa. Vuonna 2023 päätyössään kulttuuriammateissa toimivia oli yli 130 000.

Kulttuuri myös houkuttelee kuntiin matkailijoita. Koko Euroopassa kulttuurimatkailun osuuden katsotaan olevan jopa 40 %.

”Kuhmon kamarimusiikkifestivaali tuo kahdessa viikossa matkailutuloja neljästä viiteen miljoonaan euroa. Kuntapäättäjien kannattaa investoida festivaaleihin”, sanoo Sari Rusanen.

Turun ollessa Euroopan kulttuuripääkaupunki vuonna 2011 yhden panostetun euron laskettiin tuoneen kaupungille viisi euroa. Asukkaiden tyytyväisyys kulttuuripalveluihin myös kasvoi hankkeen myötä. Vuonna 2026 on Oulun vuoro toimia kulttuuripääkaupunkina. Kulttuuripääkaupunkihankkeen kokonaisrahoitus on 50 miljoonaa.

Sari Rusanen painotti keskustelussa, että kuntapäättäjien kannattaa investoida myös festivaaleihin. Vasemmalla Anu Talka ja oikealla Piia Rantala-Korhonen.

”Kulttuuripääkaupunkihanke on pitkä prosessi, johon sitoutetaan koko kaupunkiyhteisö ja kaikki toimijat. Jokainen löytää sieltä oman kaistansa, ja tästä syntyvät talouden heijastusvaikutukset”, Piia Rantala-Korhonen kertoo.

Kulttuuriin kohdistuvat leikkaukset eivät kuitenkaan lannista keskustelijoita. Kulttuurista rahoitetaan valtaosa muutoin kuin julkisilla varoilla.

”Pienemmälläkin budjetilla voi tehdä luovia ratkaisuja. Tärkeää virkamiehille on löytää keinoja vaikutusten arviointiin. Säästökohteissa on lopulta kyse arvovalinnoista”, Laura Enbuska-Mäki toteaa.

Kunnat voivat tukea kulttuuria monin tavoin.

”Itse asemoin kunnat myös mahdollistajiksi. Miten annetaan eväitä vaikkapa festivaaleille tai pienille yrityksille? Miten voimme tukea heitä omassa tekemisessään? Raha ei ole aina välttämättä edes paras tapa auttaa. Apua voi olla myös vaikka tilan tarjoaminen tai neuvominen”, Anu Talka kertoo.

Anu Talka peräänkuuluttaa kuntien asemaa kulttuurin mahdollistajana. Oikealla kuuntelee Sari Rusanen ja vasemmalla Laura Enbuska-Mäki.

Polarisaatio huolestuttaa

Keskustelijat nostavat esiin huolensa kulttuurialan polarisaatiosta, mikä eriyttää Suomen kuntia. Puhutaan jopa kulttuurikadosta. He näkevät kuntapäättäjillä ison roolin tässä asiassa.

”60 prosenttia ammattitaiteilijoista asuu Uudellamaalla, Oulussa vain kolme prosenttia. Eriytymiskehitys kulttuurin alalla kiihtyy, mikäli asialle ei tehdä jotain”, Piia Rantala-Korhonen sanoo.

Kulttuurialan koulutuspaikkojen keskittyminen vaikuttaa luonnollisesti alan ammattilaisten asuinpaikkaan. Esimerkiksi Lappeenrannan ammattikorkeakoulun kuvataiteen koulutus on siirtymässä Lahteen.

”Kyllä siinä herää huoli, että kuvataiteilijoiden yhteisö lähtee rapautumaan. Opiskelijoiden määrä ja kuvataiteilijoille tärkeän satunnaistyön saamisen mahdollisuus vähenee”, Anu Talka sanoo.

Laura Enbuska-Mäki nostaa esiin kulttuuripalveluiden saavutettavuuden harvaseuduilla.

”Meillä Muoniossa hallinnoidaan pohjoismaalaista kirjastoautoa, joka kulkee pohjoisessa Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Se voi olla ainoa kaukaisimmissa kylissä saatavilla oleva kulttuuripalvelu. Päättäjienkin olisi hyvä muistaa, että meillä on laaja maa ja erilaiset kunnat.”

Laura Enbuska-Mäki (vas.) muistuttaa päättäjiä huomioimaan, että pienemmälläkin budjetilla voi tehdä luovia ratkaisuja.

Kulttuuri on kunnille iso vetovoimatekijä ja yksi keino pitää kunnat asuttuina.

”Maassamuuton merkitystä ei aina oikein ymmärretä etenkään pääkaupunkiseudulla. Paikkakuntia tyhjenee ympäri Suomen, kun ihmiset muuttavat kasvukeskuksiin. Kulttuurilla on keskeinen rooli, kun ihmisiä houkutellaan kuntiin ja saadaan viihtymään. Tämä koskee myös maahanmuuttajia ja heidän kotoutumistaan”, Mikael Pentikäinen huomioi.

Pois elitismin leimasta

Kulttuurileikkauksia perustellaan joskus sillä, että kyseessä on harvojen hupi, luksus, joka kuuluu vain eliitille. Lybeck kysyi, mistä tämä keskustelijoiden mielestä kertoo?

”Varmaan osa ajattelee, että sellaiseen kulttuurin muotoon, jota he eivät itse käytä, ei pidä käyttää rahaa. Ihmisiä pitäisi rohkaista kokeilemaan sellaistakin, mitä ei ole ennen kokenut. Osallistumisen esteitä pitää purkaa. Jokainen saa kokea kulttuurielämyksen oman elämänkokemuksensa valossa”, Piia Rantala-Korhonen sanoo.

Piia Rantala-Korhonen (kesk.) kertoi Oulun kulttuuripääkaupunkihankkeesta, joka on pitkä prosessi, johon sitoutetaan koko kaupunkiyhteisö ja kaikki toimijat.

Panelistien mielestä kulttuurilla on kuitenkin keskeinen rooli osana hyvinvointivaltiota. Kulttuurin puolesta ei pidä pelätä.

”Koko suomalaisuus on rakentunut kulttuurin varaan. Luotan suomalaisiin ihmisiin ja siihen, että kulttuuri on niin vahva perimä, ettei siitä haluta luopua. Vaikka epämukaviakin aikoja voi tietenkin välillä olla”, Anu Talka toteaa.

Suomessa on herätty ymmärtämään kulttuuri osana henkistä kriisinkestävyyttä ja huoltovarmuutta. Yhteinen perimä luo turvallisuudentunnetta kriisienkin keskellä.

”Pandemia-aika osoitti, kuinka ihmisten kärsivällisyys oli vähällä loppua, kun kulttuuria ei ollut saatavilla. Kun puhutaan maanpuolustuksesta, pitää miettiä myös, miten kulttuuriperintöämme suojellaan”, Piia Rantala-Korhonen sanoo.

Lopuksi keskustelijat tuovat esiin, miksi kulttuurilla on kaikista mitattavista hyödyistä huolimatta myös itseisarvo. Kulttuurissa kiteytyy heidän mukaansa yhteinen historiamme ja kollektiivinen muisti, se kertoo meille maailmasta ja ihmisyydestä ja on läsnä kaikkialla.

”Kulttuuri tuo näkyväksi ajan ilmiöt, kyseenalaistaa ja antaa vastauksia. Kulttuuri on arvokasta juuri sellaisena kuin se on, eikä sitä tarvitse välinearvojen kautta perustella”, Sari Rusanen summaa.

Alta voi katsoa keskustelun tallenteen kokonaisuudessaan.

Vauhdittamon päätöstapahtuma – Kestävän taiteen seminaari Lapualla

Taide heijastelee ympäröivää maailmaa, taiteella on kyky vaikuttaa kestävään tulevaisuuteemme. Millaisin toimin luomme kestävää taidetta? Mitä on kestävä taiteilijuus? Seminaari on suunnattu taiteen, kulttuurin ja luovan alan ammattilaisille.

Antti Huntus toimii Taiteen edistämiskeskuksen erityisasiantuntijana. Hänen vastuullaan ovat julkisen taiteen palvelut sekä kuntien kulttuuripalvelut. Hän edistää työssään kestävän kehityksen toimia, ja avaa puheen vuorossaan kestävän kehityksen ja kulttuurin suhdetta.

Kuvataiteilija, kirjailija, teatteri/elokuvaohjaaja ja tutkija Teemu Mäki toimii Suomen Taiteilijaseuran ja IAA Europen puheenjohtajana. Mäki keskittyy puheenvuorossaan kestävään taiteilijuuteen.

Kestävän taidetyön työpajan fasilitoi performanssi- ja esitystaiteilija Maire Karuvuori.

Päivän aikana on myös mahdollista tutustua taiteilija Minna Tuohisto-Kokon näyttelyyn Lapuan taidemuseossa sekä Pohjanmaan valokuvakeskuksen näyttelyyn.

Koko päivän ohjelman kesto on klo 12.30–18, ja seminaari puolestaan klo 13.30–16.50.

Seminaari on avoin ja maksuton. Seminaari on suomenkielinen. Vähentääksemme hävikkiä pyydämme ilmoittautumaan tilaisuuteen 17.3. alla olevasta linkistä.

Ilmoittaudu tilaisuuteen

Ohjelma

Lapuan taidemuseo:

12.30–13.30  Tutustuminen Minna Tuohisto-Kokon ”Sielun peili” -näyttelyyn

Kulttuurikeskus Vanha Paukku, Alajoki-sali:

  • 13.30–13.35 Tervetuloa: Lapuan kulttuuripäällikkö Heli Talvitie 
  • 13.35–14.15 Taiken erityisasiantuntija Antti Huntus: Kulttuuri ja kestävä kehitys 
  • 14.15–14.45 Kahvitus
  • 14.45–16.00 Työpajat: Kestävä taidetyö, fasilitaattorina Maire Karuvuori
  • 16.00–16:40 Taiteilija, STS:n pj Teemu Mäki: Kestävä taiteilijuus
  • 16:40-16:50 Loppusanat: Annika Dahlsten, Vauhdittamo-hanke

Pohjanmaan valokuvakeskus:

17–18 Ainala, Kosonen, Liukkonen, Tarke: Solmu ajassa -näyttely

Visuaalisen taiteen vauhdittamo

Vauhdittamo-hankkeen tavoite on edistää ja tukea Pohjanmaan, Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan alueiden visuaalisten alojen taiteilijoiden työskentelyä ja toimintaedellytyksiä. Hanke kestää aina toukokuulle 2025 asti.  Hankkeen ytimessä on mestarikurssi valituille taiteilijoille, mutta hanke järjestää myös koulutuksia ja verkostoitumistapahtumia, joissa alueen taidetoimijoilla on avoin osallistumismahdollisuus.

Lue lisää hankkeesta

Lisätietoja

Annika Dahlsten
hanke.annika.dahlsten@skr.fi