Post doc -apurahalla voidaan kattaa kaikki ulkomailla asumisesta tutkijalle ja tämän perheelle aiheutuvat kustannukset. Ohjeet kustannusarvion laatimiseksi sisältyvät hakuohjeeseen poolin kotisivuilla postdocpooli.fi. Hakuinfo järjestetään verkossa 22.8.2024 klo 9–10.
Säätiöiden post doc -pooli järjestää vuosittain kaksi hakua, joissa kussakin jaetaan noin 35 post doc -apurahaa. Kevään 2025 apurahahaku järjestettäneen tammikuussa 2025.
Säätiöiden post doc -poolin muodostavat kaudella 2022–2024 kolmetoista säätiötä, jotka ovat sijoittaneet pooliin yhteensä 3,25 miljoonaa euroa vuosittain. Mukana ovat Ella ja Georg Ehrnroothin säätiö, Emil Aaltosen Säätiö, Alfred Kordelinin Säätiö, Liikesivistysrahasto, Päivikki ja Sakari Sohlbergin Säätiö, Suomalainen Tiedeakatemia, Suomen Kulttuurirahasto, Suomen Lääketieteen Säätiö, Svenska Kulturfonden, Svenska litteratursällskapet, Tekniikan edistämissäätiö, Ulla Tuomisen Säätiö sekä Jenny ja Antti Wihurin rahasto. Apurahapoolin on määrä edistää Suomen tieteen kansainvälistymistä tarjoamalla nuorille tutkijoille yhdestä lähteestä ulkomaisen tutkimusjakson kustannukset kokonaisuudessaan kattava rahoitus.
Säätiöiden post doc -pooli perustettiin vuonna 2009 edistämään tutkijoiden ja Suomen tieteen kansainvälistymistä. Tänä aikana pooliin kuuluvat säätiöt ovat jakaneet yli 40 miljoonaa euroa Suomesta ulkomaille lähteville tohtoreille. 29 hakukierroksen jälkeen apurahoja on saanut jo yli 770 tohtoria. Heistä yli kolmannes on saanut kaksivuotisen rahoituksen.
Lisätietoa poolista ja hausta saa Säätiöiden post doc -poolin kotisivuilta, postdocpooli.fi, sähköpostiosoitteesta info@postdocpooli.fi sekä koordinaattori Mikko-Olavi Seppälältä, puh. 0400-868 006.
Kajaanista kotoisin oleva Toivanen on asunut Belgiassa viimeiset kuusi vuotta.
Suomalainen kulttuurihistoria on toistuva teema Meri Toivasen maalauksissa. Niissä hän uudelleen tulkitsee sota-ajan jälkeisistä elokuvista poimimaansa kuva-aineistoa pelimaailmasta löytämiensä vertauskuvien välityksellä.
Kajaanista kotoisin oleva kuvataiteilija on asunut Belgiassa viimeiset kuusi vuotta. Toivanen kokee, että välimatka on vain lisännyt hänen mielenkiintoaan omaa kotimaataan kohtaan.
”Uusi konteksti sai minut kiinnostumaan oma perheen historiasta ja Suomen kulttuurihistoriasta elokuvan kautta. Molemmilla on yhteyksiä talvisotaan liittyvään uhkaan ja epävarmuuden aikaan, joka on Ukrainassa käytävän sodan takia taas läsnä”, hän kertoo.
27-vuotias Toivanen valmistui kaksi vuotta sitten maalaustaiteen maisteriksi Antwerpenin Taideakatemiasta, jossa myös Albert Edelfelt opiskeli 1800-luvun loppupuolella historiamaalausta valtiolta saamansa stipendin turvin.
Valmistuttuaan Toivaselle tarjottiin taideakatemiasta piirustuksen opettajan paikkaa, ja hän aloitti osa-aikatyöt heti seuraavana syksynä. Samaan aikaan Toivanen on käynnistänyt uraansa kuvataiteilijana.
Toistaiseksi mahdollisuuksia on tarjoutunut kiitettävästi ja Toivanen on osallistunut duo- ja ryhmänäyttelyihin Luxemburgissa, Belgiassa, Suomessa ja Tanskassa. Hän kuitenkin tunnistaa taiteilijauran alkuvaiheeseen liittyvät haasteet.
”Monen nuoren taiteilijan suurin pelko on tyhjyys valmistumisen jälkeen. Minulla oli aika hyvin jatkumoa – sain luotua kontakteja opiskeluaikana ja pääsin rakentamaan näyttelytoimintaa. Alku tuntui aika helpolta, mutta onhan siinä omat haasteensa, kun ulkopuolisena yrittää löytää omaa paikkaansa uudessa kaupungissa”, Toivanen toteaa.
Residenssi vie uralla eteenpäin
Ainakin toistaiseksi Toivanen aikoo jatkaa työskentelyään Antwerpenista käsin. Kaupungin taidetarjonta on hänen mukaansa monipuolinen ja taiteen tutkintoa pidetään arvossa.
Ensi vuoden alussa Toivanen ottaa urapolullaan seuraavan askeleen, kun hän aloittaa Antwerpenissa sijaitsevassa MORPHO-residenssissä viisi kuukautta kestävän työskentelyjakson Kulttuurirahaston residenssiohjelman mahdollistamana.
Jakson aikana Toivanen aikoo työstää Let the Sleeping Dogs Lie -nimistä projektia, jossa hän pohtii vallan käsitettä vertauskuvien ja symboliikan kautta. Residenssin päätteeksi Toivasen on tarkoitus pitää uransa ensimmäinen yksityisnäyttely.
Toivanen sai luotua kontakteja jo opiskeluaikana ja pääsi rakentamaan näyttelytoimintaa jo uransa alkuvaiheessa..
Omaan työskentelyyn syventymisen lisäksi Toivanen odottaa residenssiltä kohtaamisia paikallisten ja kansainvälisten taiteilijoiden sekä kuraattorien kanssa ja residenssiohjelmaan kuuluvia museo- ja galleriavierailuja.
”Opiskelu oli ihanaa ja sosiaalista aikaa. Olen haaveillut, että jossain vaiheessa pääsisin takaisin ympäristöön, jossa olisi enemmän yhteisöllisyyttä. On huippujuttu, että saan taas kuulla muiden ääntä ja seurata toisten luovaa prosessia. Jo uusi ympäristö herättää varmasti uusia ideoita”, hän toteaa.
Lopputulos yllättää
Residenssiaikana Toivanen aikoo myös syventää työskentelytekniikoitaan. Hän ei käytä maalaustelinettä, vaan työskentelee useimmiten lattialla ja pyrkii saamaan maalauksen valmiiksi yhdeltä istumalta.
Toivasen käyttämien maalien koostumus on usein juokseva, mikä saa ne liikkumaan ja leviämään maalauksen pinnalla. Siksi lopputulosta on vaikea täysin hallita.
”Maalauksessa on oikeus myös epäonnistua, eikä minulla ole kiintymystä lopputulokseen. Maalaus on yhdessä kerroksessa ja jos en ole tyytyväinen, minulla on vapaus pyyhkiä kaikki pois ja aloittaa alusta. Maalaus ei aina onnistu ja sekin on kiinnostavaa”, toteaa Toivanen.
Öljymaalien lisäksi Toivanen käyttää itse valmistamiaan pastelliliituja, mustetta, guassimaaleja sekä vesivärejä. Residenssijakson aikana hän aikoo maalausten lisäksi työstää myös esittäviä veistoksia.
Keramiikka on Toivaselle uusi tuttavuus, jonka ominaisuuksiin hän on perehtynyt kesäisin kotonaan Kajaanissa. Toivasen mukaan yksi vaikeimmista asioista on tietää, koska tekeillä oleva työ on valmis.
”Koulussa vaaditaan paljon töitä nopealla tahdilla. Valmistumisen jälkeen minulla on ollut oma rauha ja tila työskennellä, enkä ole kokenut painetta saada töitä valmiiksi tietyn ajan sisällä. Nyt minulla on vapaus keskittyä prosessiin ja hetkeen, se on tärkeintä.”
Yksin työskentely on Jarkko Partasen kauhukuva. Teini-iässä tanssin pariin tiensä löytänyt Partanen ymmärsi jo varhaisessa vaiheessa haluavansa työskennellä nimenomaan muiden kanssa.
Hän opiskeli tanssitaiteen kandidaatiksi Lontoossa, ja myöhemmin taiteen maisteriksi Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa. Nopeasti Partanen myös oivalsi, että mieluummin tekee esityksiä kuin esiintyy niissä. Niinpä hänestä tuli koreografi.
”Oli todella vapauttavaa tajuta, että minun ei tarvitse olla tanssija. Toisaalta minulla ole koreografina mitään yhtä praktiikkaa, jota kehittäisin teoksesta toiseen. Jos minun pitäisi yksin miettiä, mitä seuraavaksi teen, urani olisi loppunut jo kauan sitten”, Partanen toteaa.
Vaikeudet opettavat
Kahdeksan vuotta sitten Partanen oli mukana perustamassa Wauhaus-kollektiivia neljän muun taiteilijan kanssa. Työryhmä oli jo aikaisemmin työskennellyt yhdessä eri kokoonpanoissa ja huomannut, ettei teosten nimeäminen ohjaajan tai koreografin mukaan vastannut heidän työskentelytapaansa.
Sitoutumalla yhteiseen taiteelliseen tulevaisuuteen ja sen kehittämiseen Wauhaus pyrkii luomaan toiminnalleen rakenteita, jotka tukevat pitkäjänteistä ja monialaista työskentelyä taiteen parissa. Se tarkoittaa esimerkiksi yhteistyökumppanuuksien sekä kansainvälisten suhteiden rakentamista ja yhteisten toimintatapojen kehittämistä.
Ryhmässä työskentely ei Partasen mukaan ole aina kitkatonta, eikä kaikki mene suunnitelmien mukaan. Yhteistä taivalta jatketaan siitä huolimatta.
Yhdessä tekemisen rikkaus on Partasen mukaan siinä, ettei kukaan täysin tiedä, millainen lopputulos tulee olemaan. Kuva: Laura Iisalo
”Taide on hankalaa ja esitysten tekeminen on helvetin vaikeaa, eikä siitä koskaan tule helpompaa. Omista ideoista tulee kuitenkin paljon parempia, kun niitä on tongittu, kritisoitu, rakennettu, haastettu ja purettu yhdessä eri näkökulmista. Lopulta päädytään johonkin, mitä kukaan meistä ei olisi voinut alussa kuvitella. Se on yhdessä työskentelyn kauneus”, Partanen toteaa.
Kansainvälisyys on välttämättömyys
Wauhaus työskentelee Helsingistä käsin, mutta esittää teoksiaan kansainvälisesti. Esimerkiksi Fluids-esitys sai ensi-iltansa Tallinnassa kuusi vuotta sitten, ja sitä esitetään eri maissa edelleen. Kansainvälisyys on Partasen mukaan alalla jopa välttämättömyys.
”Produktiot ovat taiteellisesti ja tuotannollisesti monivuotisia prosesseja. Teosten elinkaaren kannalta tuntuu täysin kestämättömältä esittää niitä vain Suomessa, jossa esitysmahdollisuudet ja -kontekstit ovat rajallisia”, hän toteaa.
Wauhausin produktioille on ominaista, että niiden teemat, kokoonpanot, mittasuhteet ja toteutustavat vaihtelevat. Kollektiivin tuotantoja on esitetty niin Kansallisteatterin isolla näyttämöllä kuin Helsinki Biennaalissa ja pienissä Black Box -teattereissa.
Yhteistä teoksille on niiden vahva audiovisuaalinen ja tilallinen ajattelu. Esiintyjien roolia ja paikkaa näyttämöllä on yhdessä kyseenalaistettu, ja Partanen on luonut koreografioita paitsi tanssijoille myös robottikoiralle ja kaivinkoneille.
”Vaikka olemme kollektiivi, ihmisillä on eri ammatinkuvat, koulutustaustat, ja perspektiivit. Olemme oppineet, että on meidän vahvuutemme, että teemme erilaisia juttuja. Kun innostumme jostain ideasta, meillä on tapana syväsukeltaa sisälle teemaan ja yhtäkkiä olenkin koreografioimassa kaivinkoneita Vuosaaren huipulla”, hän toteaa.
Residenssi konkretisoi ideat
Wauhaus-kollektiivi valmistelee tulevaa tuotantoaan residenssissä Tallinnassa. Kuva: Sofia Okkonen
Elokuussa Wauhausin työryhmä lähtee Tallinnassa sijaitsevaan Kanuti Gildi Saal -residenssiin kahdeksi viikoksi Kulttuurirahaston residenssiohjelman mahdollistamana. Partasen lisäksi Tallinnaan matkaavat ohjaaja Juni Klein, äänisuunnittelija Jussi Matikainen ja skenografi Laura Haapakangas sekä seitsemän Wauhausin ulkopuolista suunnittelijaa ja esiintyjää.
Kanuti Gildi Saal on työryhmälle entuudestaan tuttu, sillä he työskentelivät residenssissä myös kymmenen vuotta sitten. Silloin lopputuotoksena syntyi Dirty Dancing -esitys, jota Partanen pitää Wauhausin alkulaukauksena. Tällä kertaa tarkoituksena on työstää joulukuussa Pannuhuoneessa ensi-iltansa saavaa Renaissance-teosta.
Kyseessä on helsinkiläisen Zodiak – Uuden tanssin keskuksen kanssa yhteistuotantona toteutettava, viiden esiintyjän produktio, joka tutkii uudellenlumoutumisen ja muodonmuutoksen tematiikkoja ruumiillisuuden keinoin. Toistaiseksi teos on suunnitteluvaiheessa ja residenssijakso aloittaa pidemmän harjoituskauden, mikä mahdollistaa alustavien ideoiden viemisen työpöydältä näyttämölle ja uppoutumisen tulevan teoksen maailmaan.
Teos voi edetä vielä moneen suuntaan, eikä kukaan täysin tiedä, millainen lopputuotos tulee olemaan. Se on Partasen mukaan yhdessä työskentelyn rikkaus.
”Yhdessä tekeminen tuo monipuolista perspektiiviä, mikä on samaan aikaan tärkeää ja nautinnollista myös omalle taiteilijuudelle.”
Taiteilija-asiantuntija Leevi Lehtinen toimii Taiteen edistämiskeskuksen Julkisen taiteen asiantuntijapalvelussa. Hän on työskennellyt yhdessä tilaajien, taiteilijoiden ja suunnittelijoiden kanssa, ja ollut mukana kehittämässä rakennetun ympäristön taidehankkeita erityisesti Pohjanmaalla. Lehtinen avaa puheenvuorossaan julkisen taiteen prosesseja eli sitä, miten taiteilija pääsee julkisen taiteen tekijäksi.
Kuvataiteilija Vesa-Pekka Rannikko on kokenut julkisen taiteen tekijä ja ammattilainen julkisen taiteen valintaraadeissa. Rannikko tuo seminaariin tekijän näkökulman, ja kertoo Seinäjoelle pystytetyn teoksensa tekoprosessista.
Taidekuraattori (ts.) Elina Teitti johtaa Seinäjoen taidehallia ja vastaa visuaalisen taiteen edistämisestä kaupungissa. Julkisen taiteen koordinaattori Elina Alkio vastaa julkisen taiteen projekteista ja kaupungin taidekokoelmasta. Seinäjoen taidehalli toimii asiantuntijana ja koordinoi julkista taidetta Seinäjoen kaupungissa julkisen taiteen periaateohjelman mukaisesti. Teitti ja Alkio tuovat seminaarin tilaajan näkökulman, ja kertovat Seinäjoen ajankohtaisista julkisen taiteen hankkeista. Lisätietoa Seinäjoen taidellista löydät täältä.
Julkisen taiteen seminaarin järjestää Suomen Kulttuurirahaston Visuaalisen taiteen vauhdittamo -hanke yhteistyössä Taideyliopiston ja Seinäjoen taidehallin kanssa.
Vauhdittamo-hankkeen tavoite on edistää ja tukea Pohjanmaan, Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan alueiden visuaalisten alojen taiteilijoiden työskentelyä ja toimintaedellytyksiä. Hanke kestää aina maaliskuun lopulle 2025 asti. Hankkeen ytimessä on mestarikurssi valituille taiteilijoille, mutta hanke järjestää myös koulutuksia ja verkostoitumistapahtumia, joissa alueen taidetoimijoilla on avoin osallistumismahdollisuus.
Mirjam Helin -laulukilpailun 12.6.2024 järjestetyssä loppukilpailussa voittajaksi lauloi kiinalainen mezzosopraano Jingjing Xu, joka sai 50 000 euroa. Toiseksi sijoittui saksalainen sopraano Kathrin Lorenzen, joka palkittiin 40 000 eurolla, ja kolmanneksi eteläkorealainen tenori Junho Hwang, joka sai 30 000 euroa. Finaaliin osallistuivat lisäksi puolalainen sopraano Justyna Khil, armenialainen baritoni Aksel Daveyan ja kroatialainen sopraano Josipa Bilić. Heistä jokainen palkittiin 10 000 eurolla.
Jingjing Xu. Kuva: Minna Hatinen.
”Kilpailijoiden taso on ollut todella korkea, ja yleisö fantastista. Myös tuomariston kesken on vallinnut hyvä henki. On ollut ilo olla kilpailussa mukana”, sanoo tuomariston puheenjohtaja Soile Isokoski.
5 000 euron palkinnon parhaasta lied-esityksestä sai saksalainen baritoni Gabriel Rollinson välierissä esittämästään Harry Burleigh’n laulusta Among the Fuchsias. Samansuuruisen palkinnon parhaasta suomalaisen yksinlaulun esityksestä sai unkarilainen sopraano Renáta Gebe-Fügi. Hän esitti Erkki Melartinin laulun Minä metsän polkuja kuljen.
Lehdistöraadin suosikki oli norjalainen sopraano Hedvig Haugerud. Kansainväliseen lehdistöraatiin kuuluivat Anne Aavik Virosta, Kikka Holmberg ja Harri Kuusisaari Suomesta sekä Jürgen Otten ja Michael Stallknecht Saksasta.
Opiskelijaraati valitsi suosikikseen kiinalaisen mezzosopraanon Jingjing Xun. Opiskelijaraadin jäsenet olivat Liisa Kouvonen Turun ammattikorkeakoulusta, Tanja Niemelä Taideyliopiston Sibelius-Akatemiasta sekä Tiina Salminen Metropolia Ammattikorkeakoulusta.
Ylen yleisöpalkinnon sai Kathrin Lorenzen.
Kilpailun tuomarit olivat bassobaritoni Luca Pisaroni, pianisti Keval Shah, baritoni Bo Skovhus, mezzosopraano Randi Stene, sopraano Dawn Upshaw. Tuomariston puheenjohtajana toimi sopraano Soile Isokoski.
Soitinakatemiat järjestävät Suomen lahjakkaimmille nuorille muusikoille periodimuotoista lisäopetusta alansa huippuihin kuuluvien opettajien johdolla. Samalla soittajat jatkavat viikoittaista opiskelua vakituisen opettajansa kanssa kotioppilaitoksessaan. Vuonna 2023 perustettuun Soitinakatemiat ry:hyn kuuluu kolme soitinakatemiaa: Jousiakatemia, Nuorten pianoakatemia ja Vaskiakatemia.
Suomen Kulttuurirahasto on aiempina vuosina tukenut soitinakatemioiden toimintaa yhteensä yli miljoonalla eurolla, Jane ja Aatos Erkon säätiö liki miljoonalla eurolla. Säätiöiden Soitinakatemiat ry:lle nyt myöntämä 2,5 miljoonan euron tuki on nelivuotinen ja mahdollistaa toiminnan pitkäjänteisemmän kehittämisen.
”Suomi tunnetaan vahvasta musiikkikoulutuksestaan, ja monia suomalaisia soittaa maailman parhaissa orkestereissa. Haluamme tukea myös tulevaisuuden huippumuusikkoja tekemään läpimurtoja kansallisesti ja kansainvälisesti. Suomesta on jatkossakin saatava menestyviä taiteilijoita uudistamaan alaansa meillä ja maailmalla”, sanoo Suomen Kulttuurirahaston toimitusjohtaja Susanna Pettersson.
”Säätiömme vahva tahtotila on aktiivisesti vahvistaa taidealan rakenteita, jotka edistävät osaamista ja voimaannuttavat alaa. Soitinakatemiat keräävät sateenvarjonsa alle eri lajien lahjakkuuksia, yhteistyö lujittuu kansallisesti ja koulutuksesta tulee entistä saavutettavampaa”, Jane ja Aatos Erkon säätiön asiamies Hanna-Mari Peltomäki toteaa.
Soitinakatemioiden opiskelijat ovat 8–20-vuotiaita ja tulevat kaikkialta Suomesta. Aiempia opiskelijoita ovat esimerkiksi kapellimestari-pianisti Tarmo Peltokoski ja viulutaiteilija Tami Pohjola. Nykyisiin opiskelijoihin kuuluu 13-vuotias Lilja Haatainen, joka on soittanut jo monien suomalaisorkesterien solistina ja saavuttanut useita kilpailuvoittoja.
Säätiöiden tuen ansiosta nuorten soittajien opetusta ja oppimisympäristöjä voidaan kehittää entistä paremmiksi. Tiivistyvän yhteistyönsä myötä soitinakatemioiden on entistä helpompaa jakaa hyviä käytäntöjä ja rakentaa toiminnastaan yhä vaikuttavampaa. Pitkän tähtäimen tavoitteena on luoda soitinakatemioiden muodossa toimivalle lahjakkuuskoulutukselle virallinen asema osana suomalaista musiikkikoulutusjärjestelmää.
Soitinakatemioista työkaluja huippumuusikkouteen
Soitinakatemiat ry pyrkii varmistamaan, että lahjakkaimmilla nuorilla muusikoilla on mahdollisuus riittävään ja laadukkaaseen koulutukseen Suomessa.
”Soitinakatemiat luovat nuorille ainutlaatuisia, yhteisöllisiä oppimisympäristöjä, joissa he oppivat sekä huippuopettajilta että toisiltaan. Tämä on osoittautunut oppilaille erittäin inspiroivaksi ja tuottanut hyviä oppimistuloksia”, sanoo Soitinakatemiat ry:n hallituksen puheenjohtaja Anni Pokki.
Lupaavimpien muusikoiden mukaan saamiseksi on tärkeää, että opetukseen osallistuminen on mahdollista kaikkialta Suomesta. Periodimuotoinen opetus, oppilaitosvierailut ja festivaaliyhteistyö tukevat maantieteellistä tavoittavuutta ja kytkevät soitinakatemiat musiikkioppilaitoksiin, joissa nuoret opiskelevat.
Kilpailun tuomaristo. Vasemmalta ylhäältä: Luca Pisaroni, Dawn Upshaw, Bo Skovhus, Keval Shah, Soile Isokoski, Randi Stene. Kuva: Minna Hatinen.
Suomen Kulttuurirahaston vuodesta 1984 järjestämän Mirjam Helin -laulukilpailun alkueristä on seuraavaan vaiheeseen valittu 16 laulajaa, jotka edustavat 11 kansallisuutta. Finaaliin valitut laulajat julkistetaan välierien jälkeen 8.6. ja loppukilpailu pidetään keskiviikkona 12.6.2024 klo 18.30 Musiikkitalossa. Kilpailu on seurattavissa suorana ja tallenteina Yle Areenasta.
Välierissä Sibelius-Akatemian R-talolla kilpailevat:
Pe 7.6. klo 11
Josipa Bilić, sopraano, Kroatia Marie-Andrée Bouchard-Lesieur, mezzosopraano, Ranska Aksel Daveyan, baritoni, Armenia Kara Dugan, mezzosopraano, Yhdysvallat
Pe 7.6. klo 18
Filip Filipović, tenori, Kroatia Renáta Gebe-Fügi, sopraano, Unkari Hedvig Haugerud, sopraano, Norja Junho Hwang, tenori, Etelä-Korea
La 8.6. klo 11
Justyna Khil, sopraano, Puola Maciej Kwaśnikowski, tenori, Puola Jonghwan Lee, baritoni, Etelä-Korea Logan Lopez Gonzalez, kontratenori, Belgia
La 8.6. klo 18
Kathrin Lorenzen, sopraano, Saksa Nuri Park, sopraano, Etelä-Korea Gabriel Rollinson, baritoni, Saksa Jingjing Xu, mezzosopraano, Kiina
Välikilpailussa kilpailijoiden ohjelmassa on suomalaisen säveltäjän laulu, yksinlauluista muodostuva kokonaisuus, kuten tietyn säveltäjän laulusarja tai itse valitun teeman ympärille rakennettu yhdistelmä eri säveltäjiltä, sekä yksi ooppera- tai konserttiaaria. Välikilpailun ohjelman pituus on korkeintaan 30 minuuttia.
Valtion ja neljän säätiön vuonna 2022 perustama Uudet klassikot – Nya klassiker -rahasto tukee taidealalla asemansa jo vakiinnuttaneiden toimijoiden työskentelyn ja kasvun edellytyksiä. Aiemmissa hauissa tukea ovat voineet hakea esittävän taiteen yhteisöt sekä kuvataiteen toimijat, kuten galleriat ja taidelainaamot, jotka järjestävät näyttelyitä ja myyvät teoksia. Vuonna 2024 tuki kohdennetaan kuvataiteen yhteisöille, ja jatkossa tukea voivat hakea esittävän taiteen ja kuvataiteen yhteisöt vuorovuosittain.
Kuvataiteen tukea saivat viime vuonna esimerkiksi useat taidelainaamot ympäri Suomen. Myös kuvataiteen teosmyynnin lisäämiseksi ja taiteilijoiden toimintaedellytysten parantamiseksi myönnettiin tukea usealle toimijalle. Vuoden 2023 tuensaajat on listattu sivustolla uudetklassikot.fi.
Uudet klassikot -tukimuodon keskeinen erityispiirre on apurahan määräytymisen tapa. Hakemuksen perusteella myönnettävän mahdollisen perusosan lisäksi yhteisöt saavat apurahakauden aikana lisärahoitusta, jonka suuruus kuvataiteen alalla määräytyy teosmyynnin perusteella. Perusosan suuruus on enimmillään 100 000 euroa ja laskennallisesti määräytyvän osan 150 000 euroa. Tuen on tarkoitus parantaa sekä yhteisön että sen edustamien taiteilijoiden toimintaedellytyksiä.
Uudet klassikot – Nya klassiker -rahasto parantaa taiteen asemaa ja ylläpitää sen merkityksellisyyttä yhteiskunnassa sekä kasvattaa teosten ja tuotantojen elinkaarta ja yleisömääriä. Uudet klassikot -tuki myös kannustaa organisaatioita ja niissä toimivia taiteilijoita hallinnolliset rajat ja rahoitusmuotojen rajat ylittävään yhteistyöhön.
Rahaston ovat perustaneet yhdessä opetus- ja kulttuuriministeriö ja neljä säätiötä: Suomen Kulttuurirahasto, Svenska kulturfonden, Alfred Kordelinin säätiö sekä Jenny ja Antti Wihurin rahasto.
Hakuaika ja hakuohjeet
Uudet klassikot -rahaston hakuaika on 1.–16.9.2024.
Liikkuvuusapurahan hakijamäärät ovat kasvaneet huomattavasti vuodesta 2018 kun apurahoja jaettiin ensimmäisen kerran. Liikkuvuusapurahoja jaetaan kaksi kertaa vuodessa. Vuosina 2018 ja 2019 hakemuksia tuli vuositasolla nelisensataa, kun vuonna 2023 hakijoita oli jo 1078. Kevään 2024 haussa saimme 511 hakemusta.
Hakijamäärä kertoo apurahojen suuresta tarpeesta. Kulttuurirahasto nostaakin seuraavalla kierroksella jakosummaa aiemmasta 400 000 eurosta 500 000 euroon. Haun kriteerit kannustavat jatkossa taiteilijoita entistä pidempiin ulkomaisiin oleskelujaksoihin.
”Valtavien hakemusmäärien vuoksi myöntöprosentti on todella pieni. Tällöin niin hakijat kuin arvioitsijatkin tekevät paljon tuloksetonta ja turhaa työtä. Tavoitteenamme on jakaa entistä suurempia apurahoja, joiden myötä taiteilijat voivat panostaa entistä laajempaan kansainväliseen verkostoitumiseen ja oman osaamisensa pitkäjänteisempään kehittämiseen”, kertoo hausta vastaava erityisasiantuntija Eriika Johansson.
Tulevassa Elokuun haussa liikkuvuusapurahan hakuehdot uudistetaan. Myönnettävien apurahojen minimisumma nousee 2 000 eurosta 3 000 euroon, ja perilläoloaika on jatkossa vähintään kaksi viikkoa. Apurahalla voi kattaa matkat, majoituksen sekä mahdolliset residenssi- ja rahti- tai vakuutuskustannukset.
”Pienempiin matkoihin on edelleen mahdollista hakea apurahaa esimerkiksi Tammikuun ja Lokakuun hauista, mutta liikkuvuusapuraha on jatkossa tarkoitettu pidempiä oleskeluja ulkomailla toteuttaville”, Johansson toteaa.
Apurahat vievät taiteilijat lähes jokaiselle mantereelle
Kirjailija Reetta Niemelä sekä tekstiilisuunnittelija Eri Shimatsuka saivat liikkuvuusapurahan residenssikuluihin ja Kettu ja hiljaisuus -kuvakirjan kiertueeseen Japanissa. Kuva: Chikako Harada
Kevään hausta myönnetyillä apurahoilla matkustetaan vähintään 26 kohdemaahan. Laskemista vaikeuttaa se, että moni taiteilija toteuttaa projekteja useammassa maassa. Kulttuurirahasto myös kannustaa ekologisempaan matkustamiseen, jolloin lentämistä vältettäessä matkat taittuvat monen maan halki.
”Liikkuvuusapurahojen saajat suuntaavat tältä kierrokselta Eurooppaan, Afrikkaan, Etelä- ja Pohjois-Amerikkaan sekä Aasiaan. Suosituimpia maita olivat Italia ja Ranska. Kumpaankin suuntaa yhdeksän apurahansaajaa,” Johansson toteaa.
Ranskaan matkustaa muun muassa kuvataiteilija Milla-Kariina Oja, joka järjestää kesällä 2024 yksityisnäyttelyn Musée-Maison Henri IV -museossa Normandiassa. Oja työskentelee pääosin valokuvan ja liikkuvan kuvan keinoin, erityisesti kokeellisten ja performatiivisten videoinstallaatioiden parissa. Tulevan näyttelyn teokset pyrkivät katsomaan maailmaa aineen ja kiertokulun näkökulmasta pohtien elottoman ja elollisen luonnon rajoja eri aikakäsitteiden kautta.
Kauemmas matkustavat kirjailija Reetta Niemelä sekä tekstiilisuunnittelija Eri Shimatsuka, jotka saivat apurahan residenssikuluihin ja Kettu ja hiljaisuus -kuvakirjan kiertueeseen Japanissa. Ääniherkkyydestä ja melun ylivallasta kertova lastenkirja oli Shimatsukan esikoiskuvitus, ja se ilmestyi Suomessa vuonna 2022. Japanissa, jossa ollaan kiinnostuneita esimerkiksi suomalaisesta lastenkasvatuksesta ja tasa-arvosta, kirja ilmestyi Shimatsukan kääntämänä toukokuussa 2024.
Kauas matkustetaan myös Pohjoinen liike ry:n hankkeessa, jossa viedään koulukiusaamista käsittelevä Elämän koulu -teos Etelä-Koreaan. Kyseessä on monitaiteellinen teos, joka pohjautuu Antti Röngän vuonna 2019 julkaistuun romaaniin Jalat ilmassa. Sekä esitys että romaani käsittelevät koulukiusaamista ja sen jättämiä jälkiä, joita kiusattu kantaa pitkälle aikuisuuteen. Tanssija Valtteri Raekallion ja Raekallio Corp:in luotsaama projekti on yhdessä paikallisten nuorten ja ammattitaiteilijoiden kanssa luotava suurimittainen koulurakennukseen sijoittuva teos.
Xiaoyun ja Mikko Suominen saivat Lapin rahaston kärkihankeapurahan avaruustiedon opetuskiertueen järjestämiseen Lapin kouluissa. Vierailut ovat kouluille maksuttomia.
Mikko ja Xiaoyun Suomisen Kärkihankeapurahalla toteutettavassa tiedekasvatushankkeessa järjestetään avaruustiedon opetuskiertue Lapin kouluihin. Hankkeen tavoitteena on auttaa nuoria omaksumaan tähtitaivaan perusasiat. Tietokoneavusteinen virtuaalimatka maailmankaikkeudessa esittelee aurinkokuntaa, tähtiä ja eksoplaneettoja sekä maailmankaikkeuden mittasuhteita. Hankkeeseen sisältyy myös opetusmateriaalin koostaminen ja sen kääntäminen pohjoissaameksi.
Nuorgamissa asuva kuvataiteilija Elina Länsman saa kokovuotisen työskentelyapurahan taiteelliseen työskentelyyn. Hänen tekniikkanaan ovat maalaus ja kivilitografia. Länsmanin teokset käsittelevät pohjoisen luontosuhteeseen liittyviä aiheita.
Mus. maisteri Anna Näkkäläjärvi-Länsman tutkii väitöskirjatyössään pohjoissaamenkielisten saamelaisten vokaalimusiikkikulttuuria. Kuva: Maija Astikainen
Toinen taiteen kokovuotinen apuraha menee Sodankylästä kotoisin olevalle, nykyisin Oulussa asuvalle kirjailija Jonna Pulkkiselle. Hän toteuttaa apurahalla esseekokoelman Asioita, joita haluaisimme tietää yhteistyössä taidemaalari Helena Junttilan kanssa. Teos toteutetaan kirjeenvaihtona ja dialogina, eli teksteihin ja kuvituksiin perustuvana kokoelmana. Kirjassa pohditaan pohjoisuutta, pohjoista identiteettiä ja arkista, arktista mielenmaisemaa eri näkökulmista.
Fil. tohtori Tuuli Matila käsittelee väitöskirjatyössään kylmän sodan rakennettua kulttuuriperintöä moniskaalaisella, arkeologisella näkökulmalla. Kylmän sodan tutkimus Suomessa on arkeologisesti lähes koskematonta aluetta. Lapissa sijaitsevat tutkimuskohteet olivat monella tapaa kylmän sodan keskiössä. Tarkasteltavat kohteet ovat kolme hylättyä rajavartioasemaa Inarissa sekä Rovaniemen ainoa yleinen väestösuoja, joka on muutettu turistikohteeksi, eli Joulupukin kotiluolaksi.
Mus. maisteri Anna Näkkäläjärvi-Länsman tutkii väitöskirjatyössään pohjoissaamenkielisten saamelaisten vokaalimusiikkikulttuuria luohtia, joka tunnetaan myös nimellä juoiggus, suomeksi joiku. Hän tutkii sekä omaa kokemustaan saamelaisena, joikaajana ja muusikkona että sitä, miten saamelaiset yksilöinä ja yhteisönä voisivat palauttaa joikaamisen eläväksi osaksi arkeaan.
Yhteiskuntat. maisteri Ville Tiuraniemi käsittelee väitöskirjatyössään Suomen, Ruotsin ja Norjan arktisten alueiden, eli pohjoisimpien maakuntien ja läänien, paikallistoimijoiden geopoliittista toimijuutta kriittisen geopolitiikan tutkimuksen kautta. Paikallistoimijoissa keskitytään arktisia alkuperäiskansoja edustaviin instituutioihin, arktisiin kuntiin sekä arktisilla alueella toimiviin ja sitä tutkiviin tutkimuslaitoksiin.
Lapin rahaston vuosijuhla ja apurahojen jakotilaisuus järjestetään lauantaina 25.5. klo 17 Aineen taidemuseossa Torniossa. Suomen Kulttuurirahaston toimitusjohtaja Susanna Pettersson pitää tilaisuudessa juhlapuheen aiheesta Tiede ja taide muutosvoimana. Tilaisuudessa nähdään myös sirkustaiteilija Mette Ylikorvan esitys Mona Lisa ja musiikista vastaa viulisti Elsa Hasu.
Elias Lönnrot -mitali tinkimättömästä työstä ja elämänlaadun parantamisesta
Emerita Professori Anneli Pohjola. Kuva: Mika Ahonen / Kemin Kuvaamo
Tilaisuudessa luovutetaan Lapin rahaston hoitokunnan esityksestä Suomen Kulttuurirahaston Elias Lönnrot -mitali emerita professori Anneli Pohjolalle tinkimättömästä työstä ja elämänlaadun parantamisesta. ”Anneli Pohjola on tehnyt tinkimätöntä työtä sosiaalityön opetuksen, tutkimuksen ja soveltamisen alalla erityisesti Lapissa, mutta myös kansallisesti vuosikymmenten ajan. Pohjola on tehnyt lukuisia selvityksiä sosiaali- ja terveysministeriölle. Hänen tutkimus- ja kehittämishankkeensa ovat kohdistuneet niin nuorten kuin ikäihmisten elämänlaadun parantamiseen ja palveluiden saavutettavuuteen erityisesti syrjäseuduilla ja suurten kasvukeskusten ulkopuolella”, kertoo Lapin rahaston hoitokunnan puheenjohtaja Ilari Hovila tunnustuksen taustoista.
