Vihreä on vihreämpää maapallon toisella puolella – UWC-stipendiaatin ajatuksia Intiasta

Mai Tenhunen, UWC-stipendiaatti. Kuva: Marika Aspila

Mai Tenhunen, UWC-stipendiaatti. Kuva: Marika Aspila

Chalo! Eli let`s go. Se kuuluu jokaisen Mahindra UWC (MUWCI) oppilaan päivittäin eniten käyttämiin sanoihin, minut mukaan lukien. Olen Mai Tenhunen, ylpeä ensimmäisen vuoden “muwcilainen”. Monta vuotta haaveilin tänne tulemisesta ja puoli vuotta sitten sain kuulla, että oikeasti pääsisin tänne. Eikä sen hetken ja lähtöä edeltävien kuukausien innostus onneksi ole laantunut.

Muutaman ensimmäisen päivän ajan muistan kiinnittäneeni suurimman osan huomiostani siihen, miten ruoho todella on vihreämpää täällä maailman toisella puolella. En ollut osannut kuvitella, että näin vihreää vihreää on olemassa. Se vihreä on nyt monsuunisateiden kera kovaa vauhtia katoamassa, samalla kun lämpötila kipuaa ja päivät kuluvat. Viikkoja on vierinyt jo yhdeksän. Se tarkoittaa kaksi kuukautta Intiaa, kaksi kuukautta UWC:ta, kaksi kuukautta uusia ihmisiä, kaksi kuukautta ilman Suomea.

Kaksi kuukautta tätä kaikkea uutta on ollut tarpeeksi, että sen ympärille on muodostunut arki. Arki, joka yrittää naamioitua erilaiseksi, mutta pohjimmiltaan on monessa mielessä samanlaista. Täälläkin aurinko nousee, ihmiset heräävät ja syövät, käydään koulussa, nähdään kavereita, puuhaillaan jotain, syödään lisää, aurinko laskee ja ihmiset nukkuvat. Se, mitä syödään, ketä nähdään yms. onkin sitten ihan eri juttu.

Minulle suurin ongelma ovat ehkä olleet aamut. Toivoisin, että voisi luvan ja mustan kahvin kanssa mököttää ihmiskontakteja vältellen pitkälle aamupäivään.

Ketä täällä sitten näkee? Ketäpä ei. Usein tuntuu siltä, että koko maailma elää tällä kukkulalla ja kutsuu sitä kodikseen. Noin 60 eri kansallisuutta yhdessä oppivat, viettävät vapaa-aikaa, keskustelevat, kokkaavat. Se saattaa kuulostaa ihmeelliseltä, todellisuudessa se on kuitenkin juuri sitä ja enemmän.

Vaikka tähän monimuotoisuuteen on tottunut huolestuttavan nopeasti, ei se silti ole menettänyt mielenkiintoaan. Monet meistä ovat vähän (paljon) hukassa kaiken muutoksen keskellä: ihmiset, maanosa, ilmasto ja kieli vaihtuivat kertaheitolla ja nyt sitä jotenkin pitäisi sopeutua ja tehdä tästä uudesta elinympäristöstä koti. Minulle suurin ongelma ovat ehkä olleet aamut. Toivoisin, että voisi luvan ja mustan kahvin kanssa mököttää ihmiskontakteja vältellen pitkälle aamupäivään, mitä Suomessa pidetään ihan normaalina käytöksenä, mitä se nyt ei ilmeisesti ole kaikkialla maailmassa.

En odottanut, että joku, joka on kotoisin Borneon sademetsästä, olisi kuullut muumeista (ihan oikeasti).

Vaelluksella Tikona Fortissa, kun oli vielä ihanan vihreää. Kuva: Matteo Jonathan Moretti Azzalli

Vaelluksella Tikona Fortissa, kun oli vielä ihanan vihreää. Kuva: Matteo Jonathan Moretti Azzalli

Tästä tragediasta huolimatta koen, että täällä yleisesti ottaen törmää yhtäläisyyksiin siellä, missä kenties on odottanut kohtaavansa eroavaisuuksia. Teinit, olivat he sitten kotoisin Ugandasta, Argentiinasta tai Sveitsistä tykkäävät katsoa Netflixiä, kuunnella musiikkia ja valvoa myöhään. (Paitsi tietysti ne luonnonoikut, jotka heräävät aamukuuden joogaan, mutta niitäkin tietysti löytyy näin monimuotoisella kampuksella.)

Odotin, että kohtaisin runsaasti odottamattomia asioita. Ne ovat kuitenkin olleet eri asioita mitä odotin. En odottanut, että 6000 kilometrin päästä lähimmästä ruotsia puhuvasta paikasta valjastaisin uinuvat pakkoruotsin jäänteet käyttöön. En odottanut, että leikkaisin kreikkalaisen kaverin hiuksia keskellä yötä, koska oli tylsää. En odottanut, että joku, joka on kotoisin Borneon sademetsästä, olisi kuullut muumeista (ihan oikeasti). En todellakaan uskonut, että kuukauden jälkeen voivottelisin, että ruokalan masala ei ole tarpeeksi tulista. Nämä odottamattomat mutta tervetulleet hetket ovat tyypillisen MUWCI-päivän keskeisimpiä piirteitä ainakin minulle. Koskaan ei tiedä, missä odottaa seuraava silmiä avaava keskustelu, täysin uusi maku tai haju, mahdollisuus käyttää tai oppia kieliä, seuraava hyvä paikka paljon kaivatuille päiväunille.

Ennen lähtöäni mummini (olet rakas) jakoi kanssani tämän runon, joka mielestäni kuvaa aika osuvasti UWC-kokemusta.

”Ylitse merten, maiden, mantereiden ylettyy ihmislinnun kaukolento
Näin muinoin tutkimattomien teiden takainen maa ja kansa, ennen vento ja vieras,
tulee läheiseksi meille
Hämärä hahmo piirtyy ihmiseksi
Hajoaa moni erottava muuri

On viestin tuojan tehtäväsi suuri”
– Sven Krohn

Ruotsinkieliset eivät ole identiteeteiltään yhtenäisiä

Identiteettejä kahdella kielellä, tutkimus suomen- ja ruotsinkielisistä

Monissa asioissa suomen- ja ruotsinkielisten identiteettierot ovat hämmästyttävän pieniä ja ruotsinkielisten identiteeteissä on samanlaista hajontaa kuin suomenkielillä. Tulokset käyvät ilmi Suomen Kulttuurirahaston ja e2:n tuoreesta julkaisusta Identiteettejä kahdella kielellä – tutkimus ruotsin- ja suomenkielisistä. Sen ovat tehneet e2:n tutkijat, valtiotieteiden tohtorit Ville Pitkänen ja Jussi Westinen. Tutkimus pohjautuu yli 6000 vastaajan kyselyaineistoon.

Pääkaupunkiseudun ja Pohjanmaan ruotsinkieliset eroavat eniten toisistaan

Pohjanmaan ruotsinkieliset korostavat identiteeteissään sukua, kotiseutua, maakuntaa ja uskonnollisuutta keskimääräistä useammin. Pääkaupunkiseudulla painottuvat sukupuoli, yhteiskuntaluokka, poliittinen kanta ja eurooppalaisuus.

Myös arvopohjassa on eroja: arvoliberaaleina itseään pitäviä on eniten pääkaupunkiseudulla (58%) ja Varsinais-Suomessa (52%). Pohjanmaalla ja Keski-Pohjanmaalla heitä on selvästi vähemmän (34%). Alueelliset erot ovat samankaltaisia ruotsin- ja suomenkielisten keskuudessa.

Arvoliberaaleina itseään pitäviä on eniten pääkaupunkiseudulla (58%) ja Varsinais-Suomessa (52%).

– Juurevuus, perinteikkyys ja vahva ylpeys kotiseudusta ovat leimallisia myös suomenkielisille pohjalaisille. Mielenkiintoista on, ettei tämä kuitenkaan sulje pois identifioitumista maailmankansalaisuuteen, joka on yhtä tärkeää Pohjanmaan ja pääkaupunkiseudun ruotsinkielisille, tutkija Jussi Westinen avaa. 

Alueelliset identiteetit erityisen tärkeitä ruotsinkielisille

Paikkaan kiinnittyvät identiteetit ovat tärkeitä suomalaisten enemmistölle – myös ruotsinkielisille. Tärkeitä kiinnittymisen kohteita ovat erityisesti lapsuuden lähikasvuympäristö, lapsuuden maakunta ja nykyinen asuinmaakunta.

– Havaitsimme, että paikkaan kiinnittyvät identiteetit ovat sitä tärkeämpiä, mitä ruotsinkielisemmässä kunnassa ihminen asuu.  Osittain tuloksia voi selittää vähäinen muuttoliike ja osin se, että ruotsinkieliset muodostavat tiiviitä paikallisyhteisöjä, Jussi Westinen toteaa.

Ruotsinkielisissä vain hieman enemmän arvoliberaaleja kuin suomenkielisissä

Kokonaisuudessaan suomen- ja ruotsinkieliset ovat yhteiskunnallisilta asenteiltaan, arvoiltaan ja identiteeteiltään hämmästyttävän samanlaisia. Suhtautuminen esimerkiksi eri kansalaisryhmien yhteiskunnalliseen asemaan, työelämäkysymyksiin, mediaan ja kulttuuriin on samankaltaista. Kieliryhmät eivät asetu vastakkaisiin leireihin yhdessäkään yli kolmestakymmenestä asiakysymyksestä.

Ruotsinkieliset korostavat hieman suomenkielisiä useammin poliittista kantaansa osana identiteettiä.

Myös arvoliberaali–arvokonservatiivi-ulottuvuudella erot ovat yllättävän pieniä. Arvoliberaaleiksi itsensä mieltäviä on ruotsinkielisissä 44 prosenttia ja suomenkielisissä 39 prosenttia. Arvokonservatiiveja on suomenkielisissä (33 %) vain hieman enemmän kuin ruotsinkielisissä (26 %).

Ruotsinkieliset korostavat hieman suomenkielisiä useammin poliittista kantaansa osana identiteettiä. Poliittisen kannan korostaminen ei kuitenkaan ole yhteydessä RKP:n äänestämiseen, vaan se korostuu erityisesti vasemmistopuolueita äänestävien ruotsinkielisten keskuudessa.

– Sama havainto pätee myös koko väestön tasolla. Erityisen usein politiikka on osa identiteettiä vasemmistoliiton kannattajilla, Ville Pitkänen kertoo. 

Huolestuneilla voimakas vähemmistöidentiteetti

Vähemmistöön kuulumista pitää tärkeänä identiteettinsä kannalta yli 60 prosenttia ruotsinkielisistä. Se muodostaa selvimmän eron kieliryhmien välille. Toinen merkittävä ero liittyy siihen, että vain kolme prosenttia suomenkielisistä, mutta jopa 30 prosenttia ruotsinkielisistä ajattelee, että ruotsinkielisillä menee liian huonosti.

Vajaa puolet (45%) niistä, joille vähemmistöidentiteetti on erittäin tärkeä, kokee suomenruotsalaisten olevan huonossa asemassa.

Huoli suomenruotsalaisten asemasta on yhteydessä vähemmistöidentiteettiin. Vajaa puolet (45%) niistä, joille vähemmistöidentiteetti on erittäin tärkeä, kokee suomenruotsalaisten olevan huonossa asemassa. Näin ajattelee vain viidennes (19%) niistä, joille vähemmistöidentiteetti ei ole lainkaan tärkeä. 

– Tutkimus ei valitettavasti kerro syy-yhteyden suuntaa. Kiinnittävätkö voimakkaasti kielivähemmistöön samastuvat ruotsinkieliset muita enemmän huomiota kieliryhmän asemaan vai onko asia päinvastoin eli vahvistavatko huolet vähemmistöidentiteettiä. Vaikutusta voi olla molempiin suuntiin, Ville Pitkänen pohdiskelee.

Identiteettejä kahdella kielellä. Tutkimus ruotsin- ja suomenkielisistä on hankkeen kolmas julkaisu. Pyhyyden teemaa käsittelevä neljäs raportti ilmestyy vuoden lopulla. 

Tutkimustulokset perustuvat 6 398 henkilön vastauksiin. Taloustutkimus keräsi aineiston käyntihaastatteluin ja internetpaneelilla 5.10.2017–11.1.2018 -välisenä aikana. Analyysit ja tutkimusraportin on tehnyt e2. Suomen Kulttuurirahasto ja e2 ovat vastanneet yhdessä tutkimushankkeen suunnittelusta ja rahoituksesta.

Lisätietoja: VTT, tutkija Ville Pitkänen,  ville.pitkanen@e2.fi
VTT, tutkija Jussi Westinen, jussi.westinen@e2.fi

Lokakuussa ovat haussa Kulttuurirahaston arvosoittimet

Vuonna 2018 haettavina ovat seuraavat soittimet:

Viulut

Giovanni Battista Guadagnini  III, Milano n. 1755
Tuntematon ranskalainen, n.  1700, ”Domenicus Montagnana”,
Tuntematon saksalainen, n.  1850, ”Guarneri del Gesù ”
Franco Simeoni I, Treviso 1990

Alttoviulut

Jean-Babtiste Vuillaume, Paris 1870
Eero Haahti, Helsinki 2009

Sellot

Carlo Giuseppe Testore, Milano 1718
Patrick Robin, Angers 1996

Soitinten laina-aika on noin viisi vuotta joulukuusta 2018 alkaen.

Lisäksi haettavana on kolmen vuoden lainakaudelle:

Viulu (barokki)

Gianbattista Rogeri, Brescia 1691

Alttoviulu (barokki)

Tuntematon ranskalainen, n. 1750

Lue lisää soitinlainoista.

Lisärahoitus lääketieteen tutkimukseen

Haku suuntautuu erityisesti nuoriin tutkijoihin

Lisärahoituksella tuetaan yhdestä viiteen tutkimushanketta. Kulttuurirahaston nimikkorahastojen takia toivotaan, että hakemusten joukossa on hankkeita myös reumatutkimuksen alalta. Rahoitus suunnataan erityisesti nuorille, oman tutkimusryhmän perustamisvaiheessa oleville kliinisille tutkijoille. Hakija voi olla useammasta tutkijasta koostuva työryhmä, mutta ei yliopisto tai tutkimuslaitos.

Hakuohjeet

Kulttuurirahaston tavanomaisesta käytännöstä poiketen hakemuksen voi tehdä myös tutkimusryhmän johtaja ryhmän muiden jäsenten puolesta, ts. hakemuksen allekirjoittajan ei tarvitse itse työskennellä apurahalla. Hakemukseen liitettävä tutkimussuunnitelma tulee jättää joko suomen- tai englanninkielisenä, hakemuslomakkeelle tuleva tiivistelmä tulee laatia suomeksi.

Lue lisää lääketieteen apurahasta

Kulttuurirahaston Taidetta hoitolaitoksiin -apurahat haussa

Taiteen maisteri Merja Väisänen ja työryhmä sai 20 000 euron apurahan 26.2.2016 sairaalaklovnien vaatetuksen uudistamiseen ja yhtenäistämiseen Taidetta hoitolaitoksiin -apurahana.

Merja Väisänen ja työryhmä sai 20 000 euron Taidetta hoitolaitoksiin -apurahan vuonna 2016. Kuva: Juuso Partti

Taidetta hoitolaitoksiin -apurahojen tavoitteena on edistää kulttuuristen oikeuksien yhdenvertaista toteutumista ja parantaa erityistä tukea tai hoitoa tarvitsevien ihmisten elämänlaatua taiteen keinoin.

Taiteellinen työskentely tai hanke voi toteutua laajojen tukipalveluiden piirissä olevien ihmisten luona niissä ympäristöissä joissa he asuvat, mutta josta on vaikea päästä taiteen äärelle: palvelukeskuksissa, hoito- ja hoivalaitoksissa, päiväkeskuksissa ja ikäihmisten kodeissa, sairaaloissa, vankiloissa, vastaanottokeskuksissa sekä päihdetyön ja lastensuojelun yksiköissä.

Apurahaa voivat hakea taiteilijat, työryhmät ja yhteisöt. Hakemuksia arvioitaessa painotetaan seuraavia kriteereitä:

  • Sisältö on taiteellisesti korkeatasoinen
  • Suunnitelmassa huomioidaan toteuttamispaikan erityisluonne ja kunnioitetaan kohderyhmän erityistarpeita
  • taiteen yleisöt tai osallistujat kohdataan tasa-arvoisesti

On myös toivottavaa, että työ lisää taiteen merkitystä toimintaympäristön arjessa ja pyrkii tuottamaan pysyviä vaikutuksia.

Pirkanmaalainen Kulttuurikeskus Piipoo sai vuonna 2015 Kulttuurirahastolta 200 000 euron Taidetta hoitolaitoksiin -apurahan, jolla toteutettiin laaja kulttuurialan sekä sosiaali- ja terveysalan toimijoiden yhteinen TEIJO-hanke. Eri alojen taiteilijat työskentelivät laitoksissa ja hoitolaitoksissa asuvien ihmisten kanssa eri mittaisissa projekteissa ja residensseissä toteuttaen taide- ja kulttuuritoimintaa monimuotoisesti ja yhdessä asetettuihin tavoitteisiin perustuen.

”Taide ja kulttuuri kuuluvat kaikille. Kulttuurirahaston Taidetta hoitolaitoksiin -apuraha auttaa edistämään sitä, että myös syrjässä olevilla ihmisillä ja taiteilijoilla on mahdollisuus kohdata”, Piipoon toiminnanjohtaja Pilvi Kuitu sanoo.

”TEIJO-hankkeemme ja muu toimintamme tällä kentällä on opettanut, että alueen kulttuuri- ja sote-toimijoiden kannattaa tehdä yhteistyötä, sillä siitä hyötyvät ja oppivat sekä kohteena olevat ihmiset että taiteen tekijät. Näin saadaan aikaan vaikuttavampia, pitkäkestoisempia ja monipuolisempia tuloksia.”

Kulttuurirahaston keskusrahaston myöntämien apurahojen alaraja on 3 000 euroa, maakuntarahastojen 2 000 euroa.

Lokakuun haku päättyy 31.10.2018 klo 16. Tarkemmat hakuohjeet löytyvät täältä.

Lisätiedot:

www.skr.fi/apurahat
apurahainfo@skr.fi

Kulttuurirahaston lokakuun apurahahaku alkaa

Kulttuurirahasto jakaa apurahoja vuonna 2019 yhteensä 39,5 miljoonaa euroa, josta keskusrahaston lokakuun haussa on jaossa 26 miljoonaa euroa. Maakuntarahastot jakavat tammikuun haussa 12,8 miljoonaa euroa.

Keskusrahaston apurahojen hakuaika on 1.–31.10.2018. Hakemus tehdään osoitteessa www.skr.fi/haku. Verkkopalvelu sulkeutuu viimeisenä hakupäivänä klo 16.00. Myös hakemuksiin liittyvät lausunnot tulee jättää tuohon mennessä.

Taiteilijat voivat hakea apurahoja työskentelyyn ja hankkeisiin, lisäksi yhteisöt voivat hakea apurahoja kulttuurihankkeiden toteuttamiseen. Pelit ovat ensimmäistä kertaa mukana omana hakualanaan. Apurahaa voi hakea pelien taiteelliseen suunnitteluun tai toteuttamiseen, ja pelillä tulee olla taiteellisia, kulttuurisia tai yhteiskunnallisia tavoitteita.

Tieteen apurahat on suunnattu erityisesti väitöskirjatöihin ja niiden jälkeiseen tieteelliseen työskentelyyn. Tieteen aloilla voi yhdistää palkallisen työsuhteen apurahaan hakemalla Tohtorikoulutettavan yhteisrahoitus -tukimuodon kautta apurahaa. Tohtoreille tutkimukseen tarkoitettu vuosiapuraha nousee 30 000 euroon, muiden vuosiapurahojen suuruus on edelleen 24 000 euroa.

Eminentia- ja Taidetta hoitolaitoksiin -apurahat ovat haettavina edellisvuosien tapaan.

Lisärahoitus lääketieteeseen

Suomen Kulttuurirahasto myöntää lokakuun 2018 haussa noin miljoonan euron lisärahoituksen genomilääketieteen ja täsmälääketieteen kliiniseen tutkimukseen. Haku on avoinna kaikille lääketieteen aloille, mutta Kulttuurirahaston nimikkorahastojen takia toivotaan, että hakemuksia saadaan myös reumatutkimuksen alalta. Lisärahoituksella tuetaan yhdestä viiteen tutkimushanketta. Rahoitus myönnetään korkeintaan kolmeksi vuodeksi ja se voidaan käyttää väitöskirja- ja post doc -tutkijoiden työskentelyapurahoihin sekä tutkimuksesta aiheutuviin muihin kuluihin.

Kulttuurirahaston apurahainfo pidetään Helsingin Musiikkitalon Terassilämpiössä, Mannerheimintie 13 a, maanantaina 8.10. klo 14 alkaen. Infoa voi seurata myös verkon välityksellä suorana tai jälkeenpäin www.facebook.com/kulttuurirahasto ja youtube.com/kulttuurirahasto

Tarkemmat hakuohjeet ja lisätietoa apurahoista osoitteessa www.skr.fi/apurahat

 

Tutustu SKR Podcasteihin! Ensimmäisen jakson aiheena teatterin lohtu ja teologinen kaipuu

SKR Podcastin ensimmäisessä jaksossa ”Teatterin lohtu ja teologinen kaipuu” keskustelevat näytelmäkirjailija-ohjaaja Minna Harjuniemi ja sosiaalieetikko Toni Koivulahti. Molempien työ on pitkälti kirjoittamista. Näytelmän ja käsitteellisen tutkimuksen kirjoittaminen eroavat toki toisistaan, mutta keskustelun kuluessa hahmottuu myös mielenkiintoisia yhtäläisyyksiä.

Podcastissa pohditaan myös taiteen moraalia. Minna Harjuniemi näkee taiteen jonakin, jonka on voitava käsitellä tabuja ja moraalisesti arveluttavia, jopa tuomittavia asioita. Miten yhteensovittaa arkiset moraalikäsityksemme ja luova taiteellinen prosessi?

Lisäksi keskustellaan vallasta ja väkivallasta kahdesta, hyvin erilaisesta näkökulmasta. Harjuniemi pohtii tämän hetkisessä työssään kysymystä vallasta seksuaalisuuden näkökulmasta. Miltä se tuntuu ja näyttää tilanteessa, jossa yksilöllisyys ja riippumattomuus vaikuttavat olevan tärkeimpiä yhteiskunnallisia ihanteitamme? Toni Koivulahden tavoite on puolestaan käsitteellistää erilaisia tapoja ajatella väkivaltaa. Miten esimerkiksi voisimme ajatella ylisukupolvista väkivaltaa? Voisiko ihmisten aiheuttamia ylisukupolvisia luonnonkatastrofeja ajatella eräänlaisena ”hitaana väkivaltana”?

Voit kuunnella Podcasteja täältä: https://skr.fi/skr-podcast sekä iTunesissa tai Androidin Podcast-sovelluksilla. Voit myös katsoa niitä videona www.youtube.com/kulttuurirahasto.

 

Lukuklaani-hanke laajenee yläkouluihin tukemaan nuorten lukemista

Lukuklaani on Suomen Kulttuurirahaston ja tekijänoikeusjärjestö Kopioston hanke, joka on aiemmin toteutettu vuosina 2017-2018 ala- ja yhtenäiskouluihin kohdennettuna. Yläkoulujen Lukuklaani-hankkeessa lahjoitetaan sadan kirjan paketti materiaaleineen jokaiselle Suomen ylä- ja yhtenäiskoululle eli peruskoululle, jossa on luokat seitsemästä yhdeksään. Hanke ajoittuu vuosille 2018-2019 ja sen toteutuksesta vastaa Lastenkirjainstituutti.

”Ala- ja yhtenäiskouluille suunnattu Lukuklaani-hanke otettiin hyvin vastaan. On luontevaa laajentaa hanke myös yläkouluihin ja antaa sillä tavoin myös vanhemmille lapsille lisää mahdollisuuksia innostua kirjoista ja lukemisesta. Yhteensä Kulttuurirahasto lahjoittaa peruskouluihin yli 200 000 kirjaa”, toteaa Kulttuurirahaston hallituksen puheenjohtaja Jari Sokka.

Lukuklaani-hankkeen takana on yhä kasvava huoli nuorten ja erityisesti poikien lukutaidon rapistumisesta sekä koulujen mahdollisuuksista tarjota mielekästä ja innostavaa lukemista.

”Parhaiten lukuintoa ruokkivat houkuttelevat, ikätasolle sopivat kirjat, jotka ovat helposti saatavissa omassa koulussa. Maamme koulukirjastot ovat kuitenkin tällä hetkellä aika kehnossa kunnossa, koska uutta materiaalia on voitu hankkia niukasti. Suomen Kulttuurirahaston lahjoitus helpottaa tilannetta ja antaa toivottavasti sysäyksen koulukirjastojen pitkäjänteiselle kehittämiselle”, kuvailee Äidinkielen opettajain liiton puheenjohtaja Sari Hyytiäinen.

Lukuklaani haastaa taistelemaan lukemisen, lukuharrastuksen sekä laadukkaiden ja innostavien sisältöjen puolesta. ”Viestintäympäristön muuttuessa nopeasti Internetin myötä ei pidä luulla, että uudet muodot syrjäyttäisivät entiset. Kirjat fyysisinä, digitaalisina tai äänikirjoina ovat matkalippuja mielikuvituksen, tarinoiden ja tiedon maailmaan. Harjaantuneella lukutaidolla on tunnettu yhteys osallisuuteen, hyvinvointiin ja elämässä pärjäämiseen. Suomen Kulttuurirahaston lahjoitus vahvistaa merkittävästi yläkoulujen mahdollisuutta innostaa lukemiseen”, sanoo Opetushallituksen pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen.

”Kirjat fyysisinä, digitaalisina tai äänikirjoina ovat matkalippuja mielikuvituksen, tarinoiden ja tiedon maailmaan.”

Kirjavalinnat yläkoulujen kirjapaketteihin tehdään syksyn 2018 aikana. Koulut pääsevät tilaamaan kirjoja kevätlukukaudella 2019 ja ne toimitetaan syyslukukauden 2019 alussa. ”Kouluissa on toivottu, että Lukuklaani jatkuu yläkouluun, koska juuri yläkouluikäiset nuoret jättävät herkästi lukemisen muiden harrastusten ja ajanvietteiden vallattua vapaa-ajan. Tuoreella, kiinnostavalla luettavalla voidaan taistella tätä kehityskulkua vastaan”, kertoo Sari Hyytiäinen.

Nykyisen opetussuunnitelman perusteet korostavat monilukutaidon tärkeyttä eli erilaisten tekstien tulkitsemisen, tuottamisen ja arvioimisen taitoja eri ympäristöissä ja tilanteissa. Monilukutaitoa voidaan kehittää kaikessa opetuksessa. Lukuklaani-hankkeen tavoitteena onkin laajentaa kirjallisuuden käyttöä myös muiden aineiden oppitunneille ja kaikkien hyödyksi.

”Lukuklaanin kirjoihin liittyvissä materiaaleissa tuodaan esille monipuolisia, toiminnallisia kirjojen käsittelytapoja ja liitetään kirjallisuus myös laajemmin erilaisiin muihinkin oppiaineisiin liittyviin ilmiöihin. Nuorten lukemisintoa voidaan parantaa laajasti vain konkreettisilla, koko Suomea koskevilla toimilla. Suomen Kulttuurirahaston Lukuklaani-hanke yläkouluille on juuri sellainen”, sanoo Lastenkirjainstituutin toiminnanjohtaja Kaisa Laaksonen.

Hankkeen kautta Suomen Kulttuurirahasto tukee Opetus- ja kulttuuriministeriön Lukutaitofoorumin työtä lasten lukemisen edistämiseksi.

Lisätietoa

www.lukuklaani.fi

Lotta Luukila, Lukuklaani-hankkeen koordinaattori, Lastenkirjainstituutti
etunimi.sukunimi@lastenkirjainstituutti.fi
puh. 040 8223 422

Kaisa Laaksonen, toiminnanjohtaja, Lastenkirjainstituutti
etunimi.sukunimi@lastenkirjainstituutti.fi
puh. 050 3615 639

Juhana Lassila, asiamies, apurahat ja kulttuuri, Suomen Kulttuurirahasto
etunimi.sukunimi@skr.fi
puh. 040 517 8500

 

Tervetuloa Pirkanmaan Säätiöpäivään!

Säätiöpäivässä keskustellaan tieteestä ja taiteesta, journalismista ja apurahoista sekä kuullaan apurahansaajien esityksiä. Esillä on mm. kirjailijoita, muusikoita ja tutkijoita.

Pitkin päivää järjestetään myös apurahaklinikoita, joissa apurahanhakijat voivat keskustella henkilökohtaisesti eri säätiöiden edustajien kanssa apurahoista ja apurahahauista.

Ohjelma on maksuton. Sen tarjoavat Diabetestutkimussäätiö, Emil Aaltosen Säätiö sr, Jalmari Finnen säätiö, Kunnallisneuvos C. V. Åkerlundin säätiö, Majaoja-säätiö, Suomen Kulttuurirahaston Pirkanmaan rahasto, Pro Musica Säätiö sr, Suomen kirjainstituutin säätiö ja Tampereen Oopperatoimintasäätiö.

Tutustu ohjelmaan ja tule mukaan!

Tule tutustumaan tiedettä ja taidetta tukeviin säätiöihin Pirkanmaan Säätiöpäivään maanantaina 1.10.2018 kello 14–19. Tapahtuma järjestetään Tampereella Kulttuuritalo Laikussa (Keskustori 4).