Hae sivustolta

Aloita hakeminen kirjoittamalla hakusana. Haku ymmärtää synonyymit, välilyönnit ja eri taivutusmuodot. Ennakoiva toiminto ehdottaa hakusanoja kirjoittaessasi.
Hae sivustolta
Tiede ja taide
Ohjeet Yhteystiedot

Satakunnan tieteelle ja taiteelle 656 000 euroa

Kuvataide, humanistiset tieteet, lääketiede ja säveltaide sekä monet muut alat saivat rahoitusta

Satakunnan Kulttuurirahaston apurahan sai 53 hakijaa. Kokovuotisia henkilökohtaisia työskentelyapurahoja myönnettiin yhteensä 8 kappaletta. Kokovuotisten apurahojen lisäksi vähintään puolivuotisia työskentelyapurahoja myönnettiin 10 kappaletta. Euromääräisesti eniten apurahoja myönnettiin kuvataiteisiin (122 000€), humanistisiin tieteisiin (101 000€), lääketieteeseen (80 500€) ja säveltaiteisiin (80 000€). Nuorin apurahan saaja on vasta 12-vuotias. Kappalemääräisesti eniten apurahoja myönnettiin Poriin (19 kpl), Turkuun (7 kpl) ja Helsinkiin (5 kpl).

Satakunnan Kulttuurirahaston Kärkihankkeet myönnettiin kahdelle hakijalle: FM Tommi Iivonen sai 32 000 euroa porilaisten underground -muusikkojen ja -vaikuttajien haastattelemiseen ja haastattelujen litteroimista käsittelevään tutkimukseen ja FT Kati Salo Satakunnan esihistoriallisten ihmisluiden tutkimusta käsittelevään väitöksen jälkeiseen tutkimukseen 30 000 euroa.

Taidetta hoitolaitoksiin apurahoja myönnettiin neljälle hakijalle, yhteensä 25 500 euroa. Lastenkulttuuriin apurahoja myönnettiin kolmelle hakijalle, yhteensä 33 500 euroa.

Tänä vuonna taiteelle myönnettiin euromääräisesti 51% ja tieteelle 49% apurahoista. Kappalemäärinä vastaavat luvut ovat tiede 19 apurahaa ja taide 34 apurahaa. Keskimääräinen myönnetty apuraha oli noin 12 300 euroa.

Satakunnan Kulttuurirahasto vastaanotti tänä vuonna 287 hakemusta, joiden yhteenlaskettu summa oli 4 458 589 euroa. Edellisenä vuonna hakemuksia oli 265 kappaletta ja haettu yhteissumma 3 786 989 euroa.

Kaikki vuonna 2020 myönnetyt apurahat löytyvät täältä.

Tammikuun haku käynnistyi, jaettavana 13 miljoonaa euroa

Maakuntarahastojen erityiskohteet

Maakuntarahastot myöntävät apurahoja maakunnassa asuville tai syntyneille hakijoille sekä siellä suoritettavaan tai siihen kohdistuvaan tieteelliseen tai taiteelliseen työhön, sekä erilaisiin kulttuurihankkeisiin.

Kärkihankeapurahaa voi hakea tavanomaista suurempaa rahoitusta vaativiin hankkeisiin. Kärkihankkeisiin jaetaan vähintään 40 000 euroa yhtenä tai kahtena apurahana. Osa maakuntarahastoista myöntää myös huomattavasti suurempia Kärkihankeapurahoja tai monivuotista rahoitusta.

Taidetta hoitolaitoksiin –apurahan tavoitteena on edistää kulttuurista yhdenvertaisuutta ja lisätä erityistä tukea tai hoitoa tarvitsevien ihmisten elämänlaatua taiteen keinoin. Taiteilijat, työryhmät ja yhteisöt voivat hakea apurahaa työskentelyyn tai hankkeisiin, jotka voivat toteutua hoito- ja hoivalaitoksissa tai muissa ympäristöissä, joiden asukkaiden tai käyttäjien on vaikea päästä taiteen äärelle.

Kotiseututyöapuraha on tarkoitettu paikalliskulttuurin ja kulttuuriympäristön vaalimiseen liittyviin hankkeisiin, kuten kotiseudun kulttuuriperinnön tallennukseen ja esittelemiseen, paikallisyhteisöjen ja -yhdistysten historiikkeihin, näyttelyihin ja tapahtumiin.

Lisää joustoa apurahan käyttömahdollisuuksiin

Vuoden 2020 haussa apurahan erilaisia käyttömahdollisuuksia ja joustoa on lisätty. Esimerkiksi, aiemmasta poiketen, apurahaa voidaan myöntää kokoaikaisen palkkatyön ohessa toteutettavaan tieteelliseen tai taiteelliseen hankkeeseen, joka ei liity varsinaiseen palkkatyöhön. Hankkeen suuruutta ei määritellä, mutta tällainen ns. puhdeapuraha voi olla korkeintaan 3 000 euroa henkilöä kohden.

Lisätietoa tammikuun hausta löytyy osoitteesta skr.fi/tammikuunhaku. Hakuohjeisiin kannattaa tutustua huolellisesti. Tutustuthan myös maakuntarahastojen omiin painopisteisiin ja hakuohjeisiin.

Hakuaika päättyy maanantaina 10.2.2020 klo 16.00, jolloin hakemusten ja lausuntojen tulee olla toimitettu verkkopalvelussa. Ohjeita ja linkki lausunnonantajan verkkopalveluun löytyvät täältä.

Apurahainfotilaisuus

Maakuntarahastojen yhteinen apurahainfotilaisuus järjestetään torstaina 23.1.2020 klo 15.00–16.30 Intellin auditoriossa osoitteessa Seminaarinkatu 2, Kajaani. Tilaisuutta voi seurata myös suorana tai tallenteena jälkikäteen sosiaalisen median kanavissamme:

Satakunnan tieteelle ja taiteelle 635 000 euroa

Satakunnan Kulttuurirahaston palkinto Ognian ja Mira Vassileville

Kuoronjohtajat Ognian ja Mira Vassilev palkittiin Satakunnan Kulttuurirahaston vuosijuhlassa 10 000 euron rahapalkinnolla. Heille myönnettiin palkinto satakuntalaisen kuorokulttuurin uudistamisesta ja kansainvälisesti tunnetuksi tekemisestä.

Humanistiset tieteet, kuvataide sekä monet muut alat saivat rahoitusta

Satakunnan Kulttuurirahaston apurahan sai 60 hakijaa. Kokovuotisia henkilökohtaisia työskentelyapurahoja myönnettiin yhteensä 7 kappaletta. Kokovuotisten apurahojen lisäksi vähintään puolivuotisia työskentelyapurahoja myönnettiin 17 kappaletta. Euromääräisesti eniten apurahoja myönnettiin humanistisiin tieteisiin (126 000€) ja kuvataiteisiin (89 500€).

Satakunnan Kulttuurirahaston Kärkihankkeet myönnettiin kahdelle hakijalle: Työryhmä Eeva Karhunen & Laura Puolamäki saivat 30 000 euroa Eurajokilaakso tietokirjaksi -hankkeen toteuttamiseen ja Satakunnan Oopperayhdistys ry 20 000 euroa toimintansa käynnistämiseen.

Taidetta hoitolaitoksiin -apurahoja myönnettiin kolmelle hakijalle, yhteensä 15 300 euroa. Lastenkulttuuriin apurahoja myönnettiin neljälle hakijalle, yhteensä 24 200 euroa.

Tänä vuonna tieteelle myönnettiin euromääräisesti 61% ja taiteelle 39% apurahoista. Kappalemäärinä vastaavat luvut ovat tiede 29 apurahaa ja taide 31 apurahaa. Keskimääräinen myönnetty apuraha oli noin 11 000 euroa.

Satakunnan Kulttuurirahasto vastaanotti tänä vuonna 265 hakemusta, joiden yhteenlaskettu summa oli 3 786 989 euroa. Edellisenä vuonna hakemuksia oli 242 kappaletta ja haettu yhteissumma 3 600 436 euroa.

Satakunnan tieteelle ja taiteelle 641 000 euroa

Satakunnan rahasto jakoi 23.5.2018 vuosijuhlassaan Kankaanpäässä 50 apurahaa, yhteensä 641 000 euroa, sekä mitalin taidekoulun perustajalle. Vuosijuhlan juhlapuheen piti Suomen Kulttuurirahaston yliasiamies Antti Arjava.


Satakunnan rahaston apurahansaajat vuosijuhlassa 2018. Kuva: Johanna Uusitalo

Kuvataide, historian tutkimus sekä monet muut alat saivat rahoitusta

Satakunnan Kulttuurirahaston apurahan sai 50 hakijaa. Kokovuotisia henkilökohtaisia työskentelyapurahoja myönnettiin yhteensä 11 kappaletta. Kokovuotisten apurahojen lisäksi vähintään puolivuotisia työskentelyapurahoja myönnettiin 13 kappaletta. Euromääräisesti eniten apurahoja myönnettiin kuvataiteisiin (110 000 euroa) ja historian tutkimukseen.

Kärkihankkeet myönnettiin kahdelle hakijalle: Rakastajat Teatteriryhmän Kannatus ry sai 25 000 euroa 19. Lainsuojattomat -teatterifestivaalin toteuttamiseen ja Satakunnan Museon ystävät ry 25 000 euroa Satakunnan Kansa -lehden vanhan valokuva-arkiston kuvien digitointiin ja tallentamiseen.

Tänä vuonna tieteelle myönnettiin euromääräisesti 54 % ja taiteelle 46 % apurahoista. Kappalemäärinä vastaavat luvut ovat tiede 19 apurahaa ja taide 31 apurahaa. Keskimääräinen myönnetty apuraha oli noin 13 000 euroa.

Satakunnan Kulttuurirahasto vastaanotti tänä vuonna 242 hakemusta, joiden yhteenlaskettu summa oli 3 600 436 euroa. Edellisenä vuonna hakemuksia oli 325 kappaletta ja haettu yhteissumma 4 513 361 euroa.

Elias Lönnrot -mitali abstraktin ilmaisun mestarille

Kankaanpäässä syntyneelle ja siellä edelleen asuvalle taidemaalari Juhani Tarnalle (s.1937), tilan ja värin yhdistäjälle ja abstraktin ilmaisun mestarille, luovutettiin vuosijuhlassa Elias Lönnrot – mitali. Tarna tunnetaan mittavasta elämäntyöstä taiteen ammattilaisena, Kankaanpään Taideyhdistyksen perustajajäsenenä (per. 7.1.1965), Kankaanpään taidekoulun perustajana yhdessä Kauko Räikkeen kanssa, sekä taidekoulun pitkäaikaisena opettajana ja rehtorina. Tarnan vuosikymmenten aikana erityisesti kotikaupunkinsa Kankaanpään taide-elämän hyväksi tekemä työ on laajuudessaan niin mittavaa, että vastaavaa on vaikea löytää Satakunnasta tai koko Suomesta.

Juhani Tarna oli pienestä pojasta asti ollut kiinnostunut kuvituksesta ja sarjakuvista. 18-vuotiaana Tarna päätti lähteä syventämään taitojaan ja päätyi opiskelemaan Vapaaseen Taidekouluun Helsinkiin vuosina 1956–1960. Tarnan opettajina Vapaassa Taidekoulussa olivat muun muassa Unto Pusa ja Sam Vanni.

Opintojen päätyttyä Tarna palasi Kankaanpäähän. Vuonna 1964 hän sai Suomen Kulttuurirahaston Satakunnan rahastolta apurahan, jonka turvin pystyi matkustamaan neljäksi kuukaudeksi Pariisiin. Pariisissa Tarna syventyi modernin taiteen uusimpiin virtauksiin Académie de la Grande Chaumièressä. Opinnot Pariisissa herättivät nuoren taiteilijan huomaamaan, miten Pariisissa toimivat pienet taidekoulut perustivat opetuksensa ajankohtaisiin kuvataiteen suuntauksiin. Sen seurauksena seuraavana vuonna Kankaanpäässä käynnistyivät kuvataidepedagogiset kurssit, jotka johtivat ensin Kankaanpään Taideyhdistyksen ja lopulta Kankaanpään taidekoulun perustamiseen (per. 13.9.1965).

Kun vielä 1950-luvun puolivälissä Tarna oli kiinnostunut populaarikulttuurista ja sarjakuvasta, siirtyi hän taideopinnot aloitettuaan konstruktivismiin. 1960-luvun alussa Tarnan ja Kauko Räikkeen ympärille muodostui niin sanottu ”Kankaanpään kolonia”, joka ammensi vaikutteitaan kubismista ja konkretismista. Ensimmäisen yksityisnäyttelynsä Tarna piti 1962 Helsingissä taidegalleria Pinxissä. Vuonna 1965 Tarna ja Räike perustivat Kankaanpään taidekoulun, jonka johtajana Tarna toimi vuodet 1973–1980. Tarna toimi kuvataidekoulun lisäksi myös Turun ja Porin läänin kuvataiteen läänintaiteilijana vuosina 1973-1976.

Tarinat luovat tunteen paikkaan kuulumisesta

Asukkaiden vahva alueellinen identiteetti voi olla hyvin merkittävä asuinalueiden suojelussa, sanoo tutkija Eeva Karhunen.

– Asukkaille henkisesti tärkeiden rakennusten säästäminen on todella tärkeää kulttuurisesti kestävän kehityksen kannalta. Kun asukkaat kokevat, että heille tärkeitä rakennuksia suojellaan, he sitoutuvat tekemään työtä koko alueen eteen.

Karhunen on tutkinut asuinalueesta kerrottujen tarinoiden ja alueen rakennusten suhdetta Porin Kuudennessa kaupunginosassa eli Kuukkarissa. Kuukkari on alun perin teollistuvan kaupungin työväestölle suunniteltu alue, joka on edelleen suosittu omaleimaisuutensa ja keskeisen sijaintinsa ansiosta.

Tarinat luovat tunteen paikkaan kuulumisesta. Asukkaiden arvioissa korostuu aineeton kulttuuriperintö: muistot ja tarinat.

Asukkaiden arvioissa korostuu aineeton kulttuuriperintö: muistot ja tarinat.

Karhusta kiinnostaa, mitä asukkaat itse pitävät arvokkaimpana asuinalueessaan. Asukkaiden arvioissa korostuu aineeton kulttuuriperintö: muistot ja tarinat. Heidän näkökulmansa on paikan sisäpuolella ja tärkeitä ovat tekeminen ja kokemuksellisuus. Viranomaiset taas katsovat aluetta ulkopuolelta, aineellisista lähtökohdista. He pyrkivät arvottamaan aluetta niin, että kriteerit voidaan siirtää paikasta toiseen.

Tutkija muistuttaa asukkaiden kokemusten merkityksestä:

– Kulttuurillisesti kestävä kehitys rakentuu yhteisölle ja paikkaan kuulumisen kokemukselle. Sen perustana on vahva alueellinen identiteetti ja se on usein emotionaalisesti latautunutta tietoisuutta omista juurista. Sen rakennusainetta ovat muun muassa kotiseudusta kerrotut tarinat ja niitten merkitsemät paikat.

Tutkija muistuttaa asukkaiden kokemusten merkityksestä: – Kulttuurillisesti kestävä kehitys rakentuu yhteisölle ja paikkaan kuulumisen kokemukselle.

Tutkija Eeva Karhunen muistuttaa asukkaiden kokemusten merkityksestä.

 

Kuukkarin kasvatti

Tutkimuksensa aikana Karhunen on kerännyt alueen asukkaiden muistoja Kuukkarista. Vanhat asukkaat muistelevat lämmöllä esimerkiksi klapitalkoita, joihin yksi jos toinenkin on lapsena joutunut tai päässyt. Monelle iloa tuo se, että samat, jo lapsuudesta tutut touhut ovat arkea nykyäänkin.

– Asun itsekin Kuukkarissa, 1888 rakennetussa pikku talossa, jonka tontti on kuulunut isäni suvulle 1870-luvulta asti, Karhunen kertoo.

Hän onkin monesti saanut vastata kyselyihin, miten tutkimukseen vaikuttaa se, että kohde on tutkijalle itselleen kovin läheinen ja tutkija on osa tutkimaansa yhteisöä.

– Toimin tutkijana kotikentälläni, ja tutkijan osallisuudesta tutkimuskohteeseensa ollaan tiedemaailmassa montaa mieltä.

Karhunen on kuitenkin hyötynyt monella tapaa siitä, että tuntee tutkimuskohteensa hyvin omakohtaisesti. Hänen mukaansa tutkittavat ovat suhtautuneet luottavaisesti tutkijaan, jonka isovanhemmatkin ovat heille tuttuja. Keskustelut on ollut helppo aloittaa.

Tutkijan poika Johannes Lähteenmäki klapitalkoissa.

Tutkijan poika Johannes Lähteenmäki klapitalkoissa.

Ensimmäinen kuva: Voitto Niemelä 1969, Satakunnan Museon kuvakokoelma
Kuva Eeva Karhusesta: Marika Aspila
Muut kuvat: Eeva Karhunen