Hae sivustolta

Aloita hakeminen kirjoittamalla hakusana. Haku ymmärtää synonyymit, välilyönnit ja eri taivutusmuodot. Ennakoiva toiminto ehdottaa hakusanoja kirjoittaessasi.
Hae sivustolta
Tiede ja taide
Ohjeet Yhteystiedot

Suomen Kulttuurirahaston suurpalkinnot Heikki Hiilamolle, Jaakko Kapriolle ja Sirpa Kähköselle

Professori Heikki Hiilamo

Heikki Hiilamo (s. 1964) on väitellyt tohtoriksi sekä sosiaalipolitiikasta että kansanterveystieteestä. Hän työskentelee Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professorina ja THL:n tutkimusprofessorina ja on toiminut myös KELAn tutkimusprofessorina ja Kirkkohallituksessa diakonian alan johtajana.

Heikki Hiilamon tutkimus kattaa laajasti pohjoismaisen hyvinvointivaltion ajankohtaisia haasteita. Hän on tutkinut mm. köyhyyttä, velkaantumista, perhepolitiikkaa, kirkon diakoniatyötä, sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmiä sekä alkoholi- ja tupakkapolitiikkaa, ja kirjoittanut näistä aiheista yli 20 tietokirjaa. Lisäksi Hiilamo on julkaissut yli 100 tieteellistä artikkelia, joista suuri osa kansainvälisiä. Hän on toiminut vierailevana tutkijana mm. Berkeleyn yliopistossa Kaliforniassa sekä vierailevana professorina Oslossa.

Erittäin aktiivinen osallistuminen yhteiskunnalliseen keskusteluun kolumnistina, tietokirjailijana ja asiantuntijana kuuluu olennaisesti Heikki Hiilamon tutkijaprofiiliin. Hiilamo onkin yksi johtavista yhteiskuntapoliittisista asiantuntijoista Suomessa, mistä hän sai vuonna 2016 Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon. Heikki Hiilamo on toiminut myös Ydin-lehden ja Yleisradion toimittajana. Hiilamon teos ”Kuoleman listat. Suomalaisten salainen apu Chilen vainotuille” (2010) toimi pohjana vuoden parhaana eurooppalaisena draamana palkitulle tv-sarjalle ”Invisible Heroes”.


Palkinto myönnetään pahoinvoinnin tutkimisesta, hyvinvoinnin puolustamisesta.

Professori Jaakko Kaprio

Jaakko Kaprio (s. 1952) on toiminut vuodesta 2018 alkaen tutkimusprofessorina Suomen molekyylilääketieteen instituutissa ja sitä ennen mm. sen johtajana, akatemiaprofessorina sekä professorina Oulun ja Helsingin yliopistoissa.

Jaakko Kaprion ominta tutkimusalaa on geneettinen epidemiologia. Suomalaisiin kaksosiin kohdistuvan tutkimuksen hän aloitti jo väitöskirjassaan vuonna 1984 ja on sen jälkeen vastannut laajojen kaksoskohorttiaineistojen pohjalta useiden kaksosiin kohdistuvien seurantatutkimusten suunnittelusta ja toteutuksesta Helsingin yliopistossa. Kaksostutkimusten avulla Kaprio tutkimusryhmineen on pystynyt selvittämään ympäristötekijöiden ja geneettisen alttiuden osuutta riippuvuuksien kehittymiseen ja mm. tunnistanut useita tupakointiin liittyviä geenejä.

Kaprio teki kansainvälistä tutkimusta jo aikana, jolloin se ei ollut yhtä yleistä kuin nyt. Hän on eräs viitatuimmista suomalaisista tieteentekijöistä, ja hänen julkaisuluettelossaan on yli 1300 nimikettä. Jaakko Kaprio on toiminut aktiivisesti useissa suomalaisissa ja kansainvälisissä tieteellisissä seuroissa sekä muissa luottamustehtävissä.


Palkinto myönnetään perimän ja ympäristön selittämisestä, synnynnäiselle kaksosten tutkijalle.

Kirjailija Sirpa Kähkönen

Sirpa Kähkönen kirjoittaa yhteiskunnasta kertomalla ihmisistä. Hän kertoo ajankohtaisista kysymyksistä kirjoittamalla historiasta.

Kuopiossa vuonna 1964 syntynyt kirjailija Sirpa Kähkönen opiskeli kirjallisuustiedettä ja historiaa ja työskenteli kustannustoimittajana ennen kuin ryhtyi täysipäiväiseksi kirjailijaksi. Opinnot antoivat selvän suunnan: Kähkönen on tunnettu erityisesti historiallisen romaanin mestarina.

Lehtiarkistojen parissa taustatöissä viihtyvä kirjailija taitaa yksityiskohdat, joiden avulla hän saa menneen elämään. Kuvaamalla yksityistä hän saa teoksensa yleisiksi ja tuo tapahtumat lähelle. Kähkönen kysyy henkilöidensä kautta elämän suuria kysymyksiä ja panee lukijansa vastaamaan niihin.

Kirjailija on luonut tyystin oman maailmansa, menneiden vuosikymmenten Kuopion, joka on kerrottu mutta tosi. Petrogradiin/Leningradiin sijoittuvassa Graniittimiehessä inhimillisyyden ja idealismin kaipuu kohtaa raadollisen realismin.


Sirpa Kähköstä luonnehtii humaanius. Hän on aina ihmisen puolella. Palkinto myönnetään raudan ja graniitin, ajan ja ihmisen kertojalle.

Suomen Kulttuurirahaston suurpalkinnot merkittävistä kulttuuriteoista Kaisa Häkkiselle, Mauno Järvelälle ja Kuutti Lavoselle

Kaisa Häkkinen

Emeritaprofessori, akateemikko Kaisa Häkkinen on kertonut suomalaisille, mitä kieltä käytämme ja mistä kielemme sanat tulevat.

Kaisa Häkkisen akateeminen ura kielitieteen, fennistiikan ja suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen alalla on huikea. Uralilaisen vogulin kielen murteen äännerakenteen Häkkinen selvitti jo pro gradu -työssään 1973. Sen jälkeisinä vuosikymmeninä hän oli monissa eri tehtävissä Turun yliopistossa, Åbo Akademissa ja Suomen Akatemiassa. Yliopistomaailmaa ja tiedeyhteisöä Häkkinen on palvellut assistenttina, dosenttina, oppikirjojen tekijänä, professorina, dekaanina, instituuttien ja tieteellisten seurojen johdossa sekä tutkimuslaitosten johtoryhmien jäsenenä.

Jokaiselle suomen arkikielen käyttäjälle Kaisa Häkkisen Nykysuomen etymologinen sanakirja on aarreaitta. Se kertoo, mistä perussanamme tulevat, minkälaisia kerrostumia kielessämme on, mitä sanojen äänneasusta ja levikistä voidaan päätellä ja mikä kirjakielessämme on lainaa, mikä vanhaa. Hänen teoksensa Kielitieteen perusteet on toiminut pääsykoekirjana lähes kaikissa yliopistoissa.

Kaisa Häkkinen sai Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon vuonna 2005 kirjasta Linnun nimi. Professoriliitto valitsi hänet Vuoden professoriksi 2007. Akateemikoksi hänet nimitettiin marraskuussa 2020.

Palkinto myönnetään kielen kerrosten kuorinnasta, sanojen selityksistä.

Kaisa Häkkisen valokuva: Robert Seger

Mauno Järvelä

Pelimanni ja viulupedagogi Mauno Järvelän yhä jatkuvalla työuralla on ollut ratkaiseva merkitys pelimannimusiikin säilymiselle ja suomalaisen nykykansanmusiikin kasvulle. Pedagogina hän on elvyttänyt ja uudistanut lasten ja nuorten musiikkiharrastustoimintaa kehittämänsä näppäripedagogiikan kautta. Siinä keskeistä on yhteisöllinen musisointi ja kaikkien pääseminen mukaan. Monikymmenvuotisen viikonloppu- ja kesäkurssitoiminnan ansiosta kansanliikkeeksi muodostuneen näppäritoiminnan osallistujamäärät lasketaan nykyisin tuhansissa. Järvelän työ on säilyttänyt elävänä kaustislaisen viulunsoittoperinteen, joka on matkalla Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon.

Muusikkona Järvelä on vaikuttanut keskeisesti nykykansanmusiikin kehittymiseen erityisesti 1970- ja 1980-luvuilla toimineen Kankaan pelimannien ja 1980-luvulla perustetun ja edelleen toimivan JPP-yhtyeen kautta. Taiteellinen työ erityisesti yhtyemusisoinnin uudistamisessa sekä säveltäjänä, sovittajana ja esiintyjänä on myötävaikuttanut lukuisten viulunsoittoon nojaavien nykykansanmusiikkiyhtyeiden tyyliin.

Usein vähemmälle huomiolle jää Mauno Järvelän työ pelimannisävelmien taltioijana ja nuotintajana. Kansanmusiikki-instituutin kautta julkaistujen nuottikirjojen määrä on huomattava ja osaltaan turvaamassa ainutlaatuisen suomalaisen perinnemusiikin siirtymistä uusille soittajapolville.

Palkinto myönnetään perinteen pelastajalle, iloisen soiton opettajalle.

 

Mauno Järvelän valokuva: Ulla Nikula

Kuutti Lavonen

Kuutti Lavonen on taidemaalari, taidegraafikko, valokuvataiteilija, professori ja runoilija. Hän on opiskellut Pohjois-Italiassa Instituto Superiore per le Industrie Artistichessa. Kuvataiteilijana hän on toiminut vuodesta 1978 nostaen suomalaisen kuvataiteen asemaa sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Lavosen teoksia löytyy arvostetuista kokoelmista niin Ruotsista, Ranskasta kuin Espanjastakin.

2000-luvun merkittävimpiin Lavosen teoksiin kuuluvat koristelu- ja maalaustyöt Osmo Rauhalan kanssa Tyrvään Pyhän Olavin kirkossa. Tekijöille myönnettiin Kirkon Kulttuuripalkinto 2009, ja teos liitti Lavosen hengellisyyttä heijastavien taiteilijoiden pitkään historialliseen jatkumoon. Pyhyyden maalaaminen yhdistää Lavosen sekä renessanssiin että barokkiin, joita hän niin puhuttelevasti teoksissaan peilaa.

Lavonen on toiminut Kuvataideakatemian taidegrafiikan professorina vuosina 1999-2003 sekä Helsingin kivipainon perustajana. Hänen kunniakseen voidaan lukea suomalaisen taidegrafiikan uudistaminen ja uusien taiteilijapolvien innoittaminen. Lavosen taiteellinen tuotanto ja ajatukset nostavat nähtäväksi sen, miten avoimiksi taide meidät kirjoittaa ja kuinka kuva antaa ajatuksille muodon.

Kuutti Lavonen tarjoaa meille palan ikiaikaista kauneutta ja sitä peilaavia voimakkaita tunteita. Ne ovat vuosikymmenten ajan kutsuneet yleisöä pohtimiaan käsityksiään oikeudesta, totuudesta ja hyvyydestä. Lavonen tuo teoksissaan historian ajattomasti nykypäivään näyttäen ihmisen alastomana, paljaana ja inhimillisenä. Hänen teoksensa ovat kuin pilkahdus ikuisuuden ikkunasta.

Palkinto myönnetään pyhyyden taiteesta, ihmisyyden kuvaamisesta.

Kuutti Lavosen valokuva: Sami Mannerheimo

Kulttuurirahastolta 500 kokovuotista apurahaa

Kokovuotisia työskentelyapurahoja jaetaan nyt 500, joista tieteeseen 321 ja taiteeseen 179. Monivuotisia apurahoja myönnettiin peräti 135 (viime vuonna 72). Kaksivuotisia apurahoja on 93, kolmivuotisia 36 ja nelivuotisia 6. Eniten kokovuotisia apurahoja, 208 kappaletta, myönnettiin väitöskirjojen tekemiseen.

– Olemme viime vuosina määrätietoisesti kasvattaneet pitkäjänteistä tieteellisen ja taiteellisen työskentelyn tukea, sanoo hallituksen puheenjohtaja Jari Sokka.

– Siksi tulevina vuosina apurahan saajien lukumäärä ei välttämättä kasva, vaikka euroissa jaammekin toivottavasti enemmän.

Selloakatemian perustajat Tuomas Lehto vas ja Tuomas Ylinen

Selloakatemian perustajat Tuomas Lehto (vas.) ja Tuomas Ylinen

Maamme lahjakkaimmat nuoret sellistit saavat laadukasta lisäopetusta ja mahdollisuuden vertaisoppimiseen ja yhdessä soittamiseen Selloakatemiassa, jolle myönnettiin taiteen suurin, 200 000 euron apuraha.

– Apuraha turvaa toimintamme useaksi vuodeksi. Sen avulla voimme laskea opiskelijoiden kurssimaksuja sekä monipuolistaa toimintaamme vierailevien opettajien ja konserttitoiminnan muodossa. Pääsemme näin kasvattamaan uutta sellistisukupolvea ja rikastuttamaan Suomen musiikkielämää, iloitsee Selloakatemian perustajajäsen Tuomas Ylinen. 

– Yksi kiinnostava trendi tämän vuoden apurahoissa on tekoälyyn liittyvä tutkimus. Rahoituksen sai mm. Aalto-yliopiston väitöskirjatutkija Kunal Ghosh, joka tutkii tekoälyä uusien teknisten materiaalien löytämisessä, sekä HUSin kardiologian professori Juha Sinisalon työryhmä, jolle myönnettiin 150 000 euroa keinoälyn kliinistä soveltamista valtimokovettumataudissa käsittelevään tutkimukseen, yliasiamies Antti Arjava kertoo.

Dokumentaristi Juhani Haukan elokuva liittyen Kansallisarkiston laajaan tutkimukseen Venäjällä kadonneista Suomen kansalaisista sai 105 000 euron apurahan.  Haukan dokumentissa seurataan Kansallisarkiston tutkijoiden työtä ja tutkimuksen etenemistä viiden vuoden ajan Suomessa ja Venäjällä. Professori Pirjo Hiidenmaa ja työryhmä saivat 120 000 euron apurahan kaksivuotiseen hankkeeseen, jossa selvitetään, miten kirjallisuus on läsnä lukijoiden elämässä ja mikä merkitys teoksilla ja lukemisella on.

Professori Arja Rautio

Professori Arja Rautio. Kuva: Juha Sarkkinen

Saamelaiskulttuuria tukeviin hankkeisiin myönnetään kymmenen apurahaa. Kolttakulttuurisäätiön 200 000 euron apurahalla toteutetaan kolttasaamelaisten lasten ja nuorten omakielinen koulupolku kielipesistä peruskouluun ja tuotetaan koltansaamenkielistä oppimateriaalia. Professori Arja Rautio ja saamelaisista, suomalaisista ja kanadalaisista tutkijoista koostuva työryhmä saa 100 000 euron apurahan saamelaisten poronhoitajien hyvinvointia ja voimavaroja selvittävään tutkimukseen. Sámi Duodji ry saa 22 000 euron Taidetta hoitolaitoksiin -apurahan Saamelaiskulttuuri taiteena Utsjoen hoitolaitoksiin -hankkeeseen.

Taidetta hoitolaitoksiin -apurahoilla tuetaan ikäihmisten hyvinvointia

Taiteen aloilla jaetaan Taidetta hoitolaitoksiin -apurahoja kaikkiaan 24, yhteissummaltaan 401 500 euroa. Tukimuodon tavoitteena on edistää kulttuurista yhdenvertaisuutta ja lisätä erityistä tukea tai hoitoa tarvitsevien ihmisten elämänlaatua taiteen keinoin.

– Olemme halunneet tukea erityisesti ikäihmisten hyvinvointia taiteen avulla. Koronan takia monet ovat joutuneet olemaan eristyksissä läheisistään pitkiä aikoja. Toivomme, että myös taide voisi antaa ikäihmisille voimaa ja merkitystä elämään heti, kun se koronapandemian näkökulmasta on turvallista, sanoo Antti Arjava.

Taidetta hoitolaitoksiin -apurahan saivat mm. seuraavat: Sirkustaiteilija-pedagogi Linda Kulmala ja sirkustaiteilija-pedagogi Marianne Vaalimaa Turusta, 11 500 euroa sirkusesityksen toteuttamiseen Turun seudun vanhainkodeissa; Lahden Lähimmäispalvelu ry, 15 000 euroa ikäihmisten esiintyvän ryhmän toimintaan ja esitysten viemiseen kotipalveluasiakkaille; mus. maisteri Heidi Luosujärvi ja mus. maisteri Petteri Waris konserttien järjestämiseen vanhusten hoitolaitoksissa Lapissa 18 000 euroa; Teatteri-ilmaisun ohjaaja AMK Tytti Marttila Balticum, Kalajuttu -esityskiertueeseen vanhainkotien pihoilla 4 500 euroa, ja Osuuskunta Sirkus Aikamoinen sirkuskiertueeseen Uudenmaan senioripalvelutaloissa 10 000 euroa.

Tiede hyötyy monivuotisissa

Tieteen osuus jaetuista apurahoista on viime vuoden tavoin 52 % ja taiteen 47 %. Apurahojen käyttötarkoituksista taiteellisen työskentelyn osuus kasvoi peräti 40 %:iin (viime vuonna 35 %), väitöskirjatyön osuus oli 28 %, tutkimuksen 7 % ja post doc -tutkimuksen 8 %. Apurahoista 9 % menee tapahtuman järjestämiseen, tyypillisimmin taiteen aloilla.

– Taiteellisen työskentelyn tuen osuutta on nyt nostettu. Koska monivuotisia myöntöjä tehtiin enemmän tieteen aloilla, tiede kuitenkin hyötyy enemmän jatkovuosien rahoituksen kautta, Arjava sanoo.

Tieteen hakemuksista meni läpi 13 % (kpl) ja 10 % (€), taiteessa vastaavasti 10 % (kpl) ja 8 % (€). Tieteen läpimenoprosentit olivat viime vuoden tasoa, taiteessa hieman tiukemmat. Eri tieteen ja taiteen aloilla on kuitenkin eroja Kulttuurirahaston saamien lahjoitusten takia. Helsinkiläisten osuus apurahansaajissa kasvoi 51 %:iin, hakijoissa helsinkiläisiä oli 42%.

Naisten osuus apurahansaajista on tieteessä 56 % ja taiteessa 61 %, sekä tieteessä että taiteessa naisten osuus saajista on hieman suurempi kuin hakijoista. Ulkomaan kansalaisten osuus hakemuksista oli 12 % ja apurahoista 13 %. Lokakuun hakukierroksen perusteella apurahoja jaettiin noin 90 kunnan alueelle Suomessa; maakuntarahastojen apurahat jaetaan myöhemmin keväällä tammikuun hakukierroksen perusteella.

Kuusi Eminentia-apurahaa

Kulttuurirahaston Eminentia-apurahat on tarkoitettu tieteellisen tai taiteellisen elämäntyön ja siitä saadun kokemuksen pohdiskelevaan työstämiseen, tieteiden- tai taiteidenvälisyyden edistämiseen tai aloitteelliseen työskentelyyn kulttuurin yhteiskunnallisen merkityksen lisäämiseksi.

– Eminentia-apurahat ovat mahdollisuus jakaa oman uran aikana kertynyttä osaamista muille, myös muille tieteen ja taiteen aloille, toteaa Jari Sokka. Maat. ja metsät. tohtori Markku Kanninen sai Eminentia-apurahan metsäkatoa ja metsien muutoksia sekä niiden seurauksia ilmastolle, luonnolle ja ihmiskunnan tulevaisuudelle käsittelevän kirjan kirjoittamiseen. Muut 25 000 euron suuruisen Eminentia-apurahan saajat ovat sirkustutkija Markku Aulanko, teollinen muotoilija Hannu Kähönen, kuvatait. tohtori Silja Rantanen, fil. tohtori Hannu Saha ja professori emerita Irma Sulkunen.

Keväällä jaetaan maakuntien apurahat, maaliskuun haussa mukana taas Taide2 -apurahat

Kulttuurirahasto sai lokakuun haussa yhteensä 9 700 hakemusta. Tieteen hakijamäärä pysyi ennallaan, taiteen kasvoi kymmenellä prosentilla.  Koronan takia haettavissa olleesta taiteen lisärahoituksesta kilpaili 380 hakijaa. Koronasta johtuva lisärahoitus myönnettiin jo joulukuussa 53 vapaan kentän taideyhteisölle. Koronatuen yhteismäärä oli 1,5 milj. euroa.

Kulttuurirahasto jakaa apurahoja vuonna 2021 yhteensä noin 44 miljoonaa euroa. Keskusrahaston Lokakuun 2020 haun perusteella jaettiin nyt 25 miljoonaa euroa ja maakuntarahastojen Tammikuun haussa 13 miljoonaa. Loput jaetaan mm. post doc -poolin sekä Kulttuurirahaston Maalis- ja Elokuun hakujen kautta.

Maaliskuussa ovat haettavina mm. Taide2 -apurahat, joilla tuetaan korkealaatuisia ja sisällöltään merkityksellisiä taidehankkeita entistä suurempien yleisömäärien tavoittelemiseksi. Näiden lisäksi Rahasto käyttää varoja kulttuurin hyväksi erilaisten hankkeiden kautta. Suurin käynnissä oleva hanke on Taidetestaajat. Kokonaistuki kulttuurille on toimintavuoden aikana noin 50 milj. euroa.

Katso kaikki keskusrahaston Lokakuun haun apurahansaajat täältä.

Kuinka teknologisoituva kulutuskulttuuri vaikuttaa yksilön minäkuvaan?

Teksti ja kuvat: Laura Iisalo

Teknologinen kehitys etenee vauhdilla, ja algoritmit ohjaavat valintojamme yhä enenevissä määrin, kun vietämme aikaa digitaalisessa ympäristössä kuten sosiaalisessa mediassa.

Aiheesta käydään yhteiskunnallista keskustelua, mutta kauppatieteiden tohtori Joel Hietasen mielestä tekoälyn mahdollista automaatio nähdään Suomessa usein elämää helpottavana, neutraalina asiana, ja siihen liittyvät ongelmat pyritään ratkaisemaan optimoimalla tai mekaanisesti korjaamalla. Hänen mukaansa olisi tärkeämpää puhua algoritmien vaikutuksista yksilöön.

– On hämmästyttävää, että vaikka ihmiset yleisesti ottaen vaalivat yksityisyyttään, sitä ei sosiaalista mediaa tai automaatioteknologiaa käyttäessä koeta tärkeäksi. Kodit ja ranteet laitetaan täyteen erilaisia ylikansallisten yritysten valmistamia laitteita, jotka keräävät dataa ja lähettävät sitä pitkin maailmaa. Suomessa ei käydä kriittistä keskustelua siitä, miksi tämän tapainen kuluttaja-automaatio tai algortiminen läsnäolo on niin houkuttelevaa ja nautinnollista, hän sanoo.

”On hämmästyttävää, että vaikka ihmiset yleisesti ottaen vaalivat yksityisyyttään, sitä ei sosiaalista mediaa tai automaatioteknologiaa käyttäessä koeta tärkeäksi.”

Professorina Helsingin yliopistolla toimiva Hietanen johtaa uutta tutkimusta, joka pyrkii selvittämään, mitä ihmisen minäkuvalle tapahtuu automatisoidun teknologian ohjailemassa ja kulutukseen perustuvassa ympäristössä.

Hanke kokoaa yhteen joukon kulutuskulttuuriin ja teknologiaan perehtyneitä tutkijoita, joihin kuuluvat muun muassa tohtori ja professori Eric J. Arnould Aalto-yliopistosta sekä Mikael Andéhn ja professori Alan Bradshaw Lontoon Yliopistoon kuuluvasta Royal Hollowaysta.

– Haluamme tutkia ja filosofisesti pohtia, kuinka paljon teknologia käskee ihmistä ja luo minäkuvan maailman rajat. Mehän kuvittelemme hallitsevamme teknologiaa ja jo sana user, eli käyttäjä, viittaa siihen. Teknologia kuitenkin käyttää meitä jopa enemmän kuin uskallamme ajatella ja nykyään tunnistetaan, että sosiaalinen media aiheuttaa esimerkiksi masennusta ja eristäytyneisyyttä maailmasta, Hietanen sanoo.

Algoritmit ruokkivat vihapuhetta

Minuuteen liittyvien kysymysten lisäksi kolmivuotisen tutkimus pyrkii tarkastelemaan ihmisten ryhmäkäyttäytymistä digitaalisessa ympäristössä ja selvittämään, kuinka automaatioteknologia vaikuttaa esimerkiksi vihapuheen ja niin kutsutun parviälyn syntyyn.

– Algoritmejä hyödyntävien yritysten logiikka on hajottaa ihminen datapaloiksi ja kohdistaa ja myydä niitä globaalissa kontekstissa. Ihmiset halutaan saada tuottamaan dataa ja tuottamisesta tulee nopeampaa, jos heidän tunnetilojaan kiihdytetään antamalla vahvoja ärsykkeitä, jolloin syntyy vihapuhetta ja innostusta. Se taas johtaa kuplien syntyyn ja viime aikoina ollaan Amerikassa nähty, kuinka esimerkiksi sosiaalisessa mediassa kiihtyneet salaliittoteoriat siirtyivät kaduille, Hietanen sanoo.

”Ihmiset halutaan saada tuottamaan dataa ja tuottamisesta tulee nopeampaa, jos heidän tunnetilojaan kiihdytetään antamalla vahvoja ärsykkeitä.”

Myös muuttuva aikakäsitys ja monet muut kiihtyvän kehityksen ja kaupallistamisen vaikutukset kiinnostavat Hietasta. Tarkoituksena ei kuitenkaan ole määritellä, ovatko teknologisoituvan kulutuskulttuurin aiheuttamat muutokset hyviä tai huonoja, vaan tarkastella niitä ilmiönä. Toistaiseksi Hietasella on aiheeseen liittyen kysymyksiä enemmän kuin vastauksia.

– Millainen tunnelma vallitsee maailmassa, joka on enenevissä määrin algoritmien ohjaama? Ja ennen kaikkea: Mikä siinä meidän subjektiivisuudessa on se, joka niin mielellään ottaa vastaan tämän automaation ja antaa itsestään sille kaiken? Millainen on minuus, joka on tullut imaistuksi mukaan tällaiseen?

Kauppatieteiden tohtori Joel Hietasen johtamalle tutkimukselle minäkuvan muutoksesta teknologisoituvassa kulutuskulttuurissa myönnettiin 180 000 euron apuraha vuonna 2021.

Yhteistyö tuottaa uusia tapoja lisätä saamelaisten poronhoitajien hyvinvointia

Teksti: Laura Iisalo

Ympäristön jatkuvat muutokset kuormittavat poronhoitajien hyvinvointia. Ilmaston lämpeneminen on arktisilla alueilla kaksi kertaa keskimääräistä nopeampaa, ja lisäksi globaali pandemia, uudet lait ja asetukset sekä muuttuva asema esimerkiksi kaivostoiminnan ja matkailun rinnalla tuovat poronhoitoon monenlaisia elämänlaatua heikentäviä haasteita.

– Arktinen alue on tärkeässä roolissa, jotta voimme ymmärtää suurta muutosta globaalissa kontekstissa. Ikiroudan sulaminen ja sen vaikutukset vaikuttavat ihmisten arkeen monin tavoin; yhteiskunta muuttuu ja tulee uusia tapoja toimia, jotka eivät välttämättä enää tue alkuperäiskansojen elämää ja kulttuurin siirtymistä sukupolvelta toiselle, kertoo Oulun yliopiston arktisen tutkimuksen professori ja Arktisen yliopiston vararehtori Arja Rautio.

Keskusrahasto myönsi saamelaisten poronhoitajien hyvinvointia ja voimavaroja käsittelevälle tutkimukselle 100 000 euron apurahan. Kuvassa tutkimusta johtava Arja Rautio sekä tutkijatohtori Ulla Timlin. (Kuva Ulla Timlin)

Kuvassa tutkimusta johtava Arja Rautio sekä tutkijatohtori Ulla Timlin. (Kuva Ulla Timlin)

Hän johtaa kansainvälistä ja monitieteellistä Saamelaisten poronhoitajien hyvinvointi -hanketta, joka pyrkii ymmärtämään saamelaisten poronhoitajien ja heidän perheidensä elämää kehittääkseen uusia, mielenterveyttä tukevia palveluita. Rautio on perehtynyt arktiseen terveyteen ja hyvinvointiin viidentoista vuoden ajan ja tehnyt hankkeessa mukana olevan Oulun yliopiston tutkijatohtorin Ulla Timlinin kanssa yhteistyötä vuodesta 2008 alkaen.

Tutkimustietoa on kertynyt runsaasti, mutta nyt tarkastelun kohteena on nimenomaan mielen hyvinvointi. Itsemurhat aiheuttavat suurta surua pienille yhteisöille ja erityisesti nuorten miesten kuolemat ovat alkuperäiskansojen keskuudessa yleisiä. Aiheeseen liittyy tabuja, eikä apu aina tavoita sitä tarvitsevia.

– Mielenterveysongelmat ovat yleisesti ottaen tosi hankalia – kun ei itsekään välttämättä tiedä, mikä itseä vaivaa, niin kuinka siitä voi kertoa muille? Usein poronhoitajien perheissä puhutaan äidinkielenä pohjoissaamea, joten asioista voi olla vaikea kertoa suomenkielellä ihmiselle, jolla ei välttämättä ole käsitystä poronhoidon luonteesta. On tärkeää madaltaa kynnystä avun saamiselle ja löytää tarkoituksenmukaisia tukimuotoja, jotta ihmiset pääsevät puhumaan mielenterveyteen liittyvistä kysymyksistä omalla kielellä ja omilla termeillä, Rautio toteaa.

Pitkäaikainen yhteistyö luo pohjan luottamukselle

Kolmivuotiseen hankkeeseen on koottu kansainvälinen ja monitieteinen tutkimusryhmä. Mukana on Raution ja Timlinin lisäksi Professori Roberta Woodgate Manitoban yliopistosta Kanadasta sekä SámiSoster ry:n perustaja ja toiminnanjohtaja sekä Tampereen yliopiston kunniatohtori Ristenrauna Magga, jolla on vuosikymmenten aikana kertynyt tietotaito saamelaisten terveyteen ja hyvinvointiin liittyen.

Aikaisemmissa selvityksissä on tullut esille, että yhteisöllisyys on saamelaisille tärkeä vertaistukimuoto. Keskiössä onkin läheinen yhteistyö paikallisten toimijoiden kanssa, ja tavoitteena on, että tutkimukseen osallistuvat paikalliset itse määrittelevät asiat, jotka ovat heille tärkeitä. Myös Utsjoen kunta tukee hanketta.

”Jotta voidaan ymmärtää tulevaisuutta, täytyy tuntea menneisyys ja perehtyä nykyhetkeen.”

–  Pienellä paikkakunnalla elämä on erilaista kaupunkeihin verrattuna ja luonnon mukaan eläminen yhdistettyinä ulkopuolisiin paineisiin aiheuttaa haasteita. Nuoria mietityttää, mikä on poronhoidon tulevaisuus, miten voi hankkia elannon, ja mihin muuttuvassa maailmassa voi luottaa. Yhteistyö mahdollistaa asioiden syvällisen tarkastelun ja luo luottamusta, sanoo Rautio.

Laadullisten ja määrällisten tutkimusmenetelmien lisäksi hankkeessa hyödynnetään taideperäisiä menetelmiä, ja työryhmän toiveena on koota tuotokset yhteen paikallisten osallistujien kanssa yhdessä sovitulla tavalla. Timlinin mukaan taide helpottaa mielen hyvinvointiin liittyvistä asioista puhumista ja antaa osallistujille vahvan tunteen osallisuudesta. Taide on myös tärkeä osa saamelaista kulttuuria.

Ensimmäiset tulokset on tarkoitus julkistaa mahdollisesti vuonna 2022, mutta Raution mukaan tavoitteena on, että tutkimuksen myötä löytyisi hyvinvointia lisääviä toimintatapoja, jotka jäisivät käytäntöön myös projektin päätyttyä.

–  Jotta voidaan ymmärtää tulevaisuutta, täytyy tuntea menneisyys ja perehtyä nykyhetkeen. Tämä on ihana jatkumo, jossa voimme koota tietoa, taitoa ja ymmärrystä yhteen, ja nimenomaan yhdessä. Projekti on vasta alussa ja kaikki on mahdollista.

Professori Arja Rautio työryhmineen sai vuonna 2021 100 000 euron apurahan saamelaisten poronhoitajien hyvinvointia ja voimavaroja käsittelevään tutkimukseen.

Vuoden 2020 suurpalkinnot merkittävistä kulttuuriteoista

Reetta Kivelä

Palkinto myönnetään täydellisestä peruskaurasta, vastuullisesta kulinarismista, ruokapöytämme uudistamisesta

Reetta Kivelä on elintarviketieteen tohtori ja kaurapohjaisen kasviproteiinituotteen nyhtökauran toinen kehittäjä.

Kivelä valmistui Helsingin yliopistosta elintarvikekemian maisteriksi vuonna 2003. Vuonna 2011 hänen tutkimuksensa valittiin Helsingin yliopiston soveltavien biotieteiden vuoden väitöskirjaksi. Kivelä oli ensimmäisenä maailmassa löytänyt hapettumismekanismista syyn siihen, miksi kauran beetaglukaani usein pilkkoutuu säilytyksessä.

Vuonna 2014 Reetta Kivelä lähti pitkäaikaisen ystävänsä, teollisen muotoilijan Maija Itkosen idean pohjalta testaamaan kauran käyttömahdollisuuksia proteiininlähteenä. Itkonen, Kivelä ja Zhongqing Jiang perustivat start up -yritys Gold&Green Foodsin. Kiinaan saakka ulottuneen pitkän ja mutkaisen polun kautta nyhtökauraksi nimetty tuote saatiin kauppoihin vuonna 2016. Nyhtökauran raaka-aineluettelossa on vain viisi perusosaa: kaura, keltaherne, härkäpapu, kylmäpuristettu rypsiöljy ja suola. Nyhtökauran suosio ja kysyntä oli alusta saakka suurta, ja vuonna 2017 kuluttajat äänestivät Nyhtökauran Vuoden elintarvikkeeksi.

Reetta Kivelä on palkittu muun muassa vuoden teknologiajohtajana, vuoden nuorena tutkijayrittäjänä sekä Helsingin yliopiston vuoden alumnina.

Outi Pieski

Palkinto myönnetään ikimuistoisten solmujen solmijalle, pohjoisen luonnon ja ihmisen puolustajalle, sanattoman historian eläväksi tekemisestä

Kuvataiteilija Outi Pieski tunnetaan vaikuttavista installaatioista sekä maalauksista ja valokuvista, joiden teemat liittyvät pohjoiseen luontoon ja saamelaiseen kulttuuriin.

Pieski on kasvanut Helsingissä ja valmistunut Kuvataideakatemiasta. Hän on opiskellut saamen käsitöitä Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa Inarissa. Nykyisin hän asuu ja työskentelee sekä Etelä-Suomessa että saamelaisen isänsä kotiseudulla Utsjoella.

Saamelaiskäsityöt ovat perimätiedon mittaamattoman arvokas lähde. Pieski on yhdistänyt Saamenmaan käsitöiden ikivanhoja värejä, muotoja ja menetelmiä nykytaiteen traditioihin. Hänen maalauksissaan loistaa pohjoisen valo ja niiden taustalla on ajankohtaisia teemoja. Pieskin taiteen keskeisiä aiheita ovat saamelaisten historia ja tulevaisuus, alkuperäiskansojen oikeudet, suhde luontoon, tasa-arvo ja kestävä kehitys. Lux Helsinki -valotaidetapahtumassa vuonna 2017 Helsingin tuomiokirkon ikkunoista vuolaana vetenä virtaava valotaideteos ohjasi huomiota vapaan veden, vedenkäytön ja luonnonsuojelun kysymyksiin.

Pieski on sekä aktiivinen saamelaiskulttuurin puolestapuhuja että kädentaidoissaan mestarillinen tekijä. Pieskin työskentelyssä luonto, kulttuuri ja taideteos tuntuvat samanaikaisesti paikkaan sidotuilta ja universaaleilta. Hän sai vuonna 2017 Suomen Taideakatemian palkinnon ja osallistui vuonna 2019 Suomen paviljongin teoksen toteuttamiseen Venetsian biennaalissa.

Risto Saarinen

Palkinto myönnetään ekumeeniselle ajattelijalle siltojen rakentamisesta, toivon ylläpitämisestä

Risto Saarinen on Helsingin yliopiston ekumeniikan professori, laajalti arvostettu ja syvällinen tieteentekijä, uskonnollisiin ja vakaumuksellisiin katsomuksiin sitoutumattoman kansainvälisen teologisen tiedeyhteisön jäsen.

Saarinen on sekä teologian että filosofian tohtori Helsingin yliopistosta ja lisäksi teologian kunniatohtori Kööpenhaminan yliopistosta. Hän on johtanut lukuisia tutkimushankkeita, viimeksi Suomen Akatemian tutkimuksen huippuyksikköä ”Reason and Religious Recognition”.

Saarinen on julkaissut satoja tutkimuksia ja 27 kirjaa. Mittavan kansainvälisen uransa ohella hän on kirjoittanut populaarimpia teoksia, kuten Jeesus Jokisen tapaus, ja saanut hiljattain valmiiksi Gaudeamuksen julkaiseman trilogian, joka on suunnattu sekä tutkijoille että suurelle yleisölle: Oppi Rakkaudesta, Luottamuksesta ja Toivosta.

Saarinen ohjaa nuoren polven teologeja ja filosofeja kaikilla tasoilla, peruskurssien opiskelijoista kotimaisiin ja ulkomaisiin lahjakkuuksiin. Hän on edistänyt merkittävästi kansainvälisiä tutkimusverkostoja. Teologian sisällä Saarinen luo siltaa systemaattisen, empiirisen ja käytännöllisen teologian välillä. Viime aikoina Saarinen on myös pureutunut ajankohtaiseen teemaan, uskonnon ja politiikan välisiin suhteisiin. Hänen vastauksensa pelkoon ja viholliskuviin on toivon teologia.

Kulttuurirahasto jakaa 39 miljoonaa euroa, lokakuun hausta vuosiapurahoja yli 440

Kulttuurirahasto jakaa vuosijuhlassaan kokovuotisia työskentelyapurahoja 170 taiteilijalle. Tieteen puolella vuosiapurahoja myönnetään 275. Kaikkiaan Kulttuurirahasto tukee tulevana vuonna 310:tä väitöskirjaa ja 81:tä väitöksen jälkeistä tutkimusta, ja yhteensä 410 henkilöä saa apurahan taiteelliseen työskentelyyn. Jaetuista apurahoista tieteen osuus on 54 % ja taiteen 46 %.

Keskusrahastoon tuli lokakuun haussa yhteensä 8 300 hakemusta, apurahan saa 13 % hakijoista. Tieteen hakijamäärä laski noin 400 hakemuksella vuoteen 2018 verrattuna, taiteessa hakijoita oli 200 edellisvuotta vähemmän.

– On mahdollista, että kiinnostus akateemiseen uraan on laskenut. Toisaalta on todennäköistä, että yliopistojen tiukentuneet jatko-opintovaateet näkyvät nyt säätiöissä, toteaa Kulttuurirahaston hallituksen puheenjohtaja Jari Sokka.

Kilpailu apurahoista vaihtelee tieteen ja taiteen aloittain Kulttuurirahastossa. Tieteessä aloittaiset läpimenoprosentit vaihtelevat välillä 11 % -24 %, taiteessa välillä 7 % -31 %. Eri alojen väliset erot johtuvat ennen kaikkea Kulttuurirahaston nimikkorahastoista, joista valtaosa tukee tiedettä. Myös säveltaiteissa esimerkiksi klassisen laulun tukemiseen on käytettävissä lahjoittajien varoja.

– Vaikka hakijamäärät ovat laskeneet, kilpailu useimmilla aloilla on kuitenkin yhä erittäin kovaa, sanoo Sokka.

Apurahoja kaikkialle Suomeen

Nyt myönnettävät apurahat jakautuvat yhteensä 94 kunnan alueelle, Inarista ja Enontekiöstä Hankoon ja Helsinkiin. Myös isoja apurahoja myönnetään eri puolille Suomea.

Teatteri 2.0:n perustajat, teatterin toiminnanjohtaja ja UNOn vetäjä Saara Rautavuoma ja teatterin taiteellinen johtaja, UNOn suunnitteluryhmän jäsen Saana Lavaste, yhdessä UNOssakin asiantuntijana toimivan Kati Sirénin kanssa.

Saara Rautavuoma, Saana Lavaste ja Kati Sirén, Kulttuuri- ja teatteriyhdistys Kaksikko ry. Kuva: Jukka Salminen / Tiikerikuva

Kansanmusiikki-instituutti ry Kaustiselta saa 100 000 euroa kaustislaisen viulunsoiton saattamiseksi Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Kulttuuri- ja teatteriyhdistys Kaksikko ry Tampereelta saa suomalaisen näytelmäkirjallisuuden kehittämishankkeeseen 90 000 euroa. Hankkeessa mm. tuetaan ammattinäytelmäkirjailijoiden taiteellista työskentelyä ja yhteistyötä teattereiden kanssa sekä edistetään suomalaisen uuden näytelmän ja tekijöiden kansainvälistymistä.

Sodankylän elokuvafestivaali ry:tä tuetaan 60 000 eurolla Sodankylän elokuvajuhlien esitystekniikan uusimiseksi. Keski-Suomen alueooppera ry Jyväskylästä saa 55 000 euroa Giacomo Puccinin La Bohème -oopperan tuottamiseen kansainvälisenä yhteistyönä Kroatian kansallisteatteriin kuuluvan Rijekan oopperan kanssa.

Kasvatust. tohtori Eija Sevón ja työryhmä Jyväskylästä saavat 200 000 euroa konflikteja ja vallankäyttöä lasten ja nuorten lähisuhteissa käsittelevään tutkimukseen. Tutkimuksen tarkoituksena on rakentaa ymmärrystä lasten ja nuorten lähisuhteiden ristiriitatilanteista ja vallankäytöstä sekä etsiä niihin ratkaisuja. Hankkeessa yhdistetään uudella tavalla tarinallisia, teatterin ja sosiaalisen median keinoja.

Yhteiskuntat. tohtori Johanna Peltoniemi ja dosentti Hanna Wass Tampereelta saavat ulkosuomalaisten poliittisen osallisuuden vahvistamista käsittelevään tutkimukseen 120 000 euroa. Professori Jouni Jaakkola ja työryhmä Oulusta saavat 100 000 euroa tutkiakseen saamelaisten sopeutumista ilmastonmuutokseen ja ilmastonmuutoksen vaikutuksia saamelaiskulttuuriin. Professori Baoru Yang ja työryhmä Turusta saavat 60 000 euroa tutkimukseen, joka käsittelee vihreitä ratkaisuja korkealaatuisen kalaöljyn eristämiseen silakasta ihmisten ravinnoksi. Fil. tohtori Raul Hakli ja työryhmä Helsingistä saavat 120 000 euroa robotteja eettisinä toimijoina käsittelevään tutkimukseen.

Helsinkiläisten osuus kaikista lokakuun haun apurahansaajista on 46 %. Tammikuun haun perusteella jaettavat maakuntarahastojen apurahat kattavat Suomen keskusrahaston jakoa laajemmin.

Lääketieteeseen miljoona euroa lisää

Kulttuurirahasto julisti lokakuussa 2018 haettavaksi miljoonan euron erityisen rahoituksen genomilääketieteen ja täsmälääketieteen kliiniseen tutkimukseen, haku oli avoinna kaikille lääketieteen aloille. Rahoitus päätettiin suunnata erityisesti nuorille, oman tutkimusryhmän perustamisvaiheessa oleville kliinisille tutkijoille. Lisärahoitus herätti runsaasti kiinnostusta, ja kliinisen lääketieteen hakijamäärä kasvoi 40 %, hakusumma peräti kuusinkertaistui.

Ylimääräisen miljoonan euron avulla tuetaan yhteensä viittä isoa tutkimushanketta. Lääket. tohtori, kauppat. maisteri Emmi Helle ja dosentti Tiina Ojala saavat 200 000 euroa synnynnäisten sydänvikojen genetiikkaa käsittelevään tutkimukseen. Rakenteelliset synnynnäiset sydänviat ovat yleisimpiä synnynnäisiä epämuodostumia, joita esiintyy noin yhdellä sadasta vastasyntyneestä. Tutkimuksen tarkoituksena on löytää uusia geenivariantteja ja molekyylitason mekanismeja, jotka myötävaikuttavat synnynnäisten sydänvikojen kehittymiseen.

Silmälääkäri Joni Turunen

Lääket. tohtori Joni Turunen ja Silmägenetiikan tutkimusryhmä saavat 200 000 euron apurahan tutkimukseen. Kuva: Anna Bui

Lääket. tohtori Anniina Färkkilä saa niin ikään 200 000 euroa DNA-vaurioiden aiheuttaman immunologisen vasteen hyödyntämistä munasarjasyövän hoidossa käsittelevään tutkimukseen. Fil. tohtori Matti Kankaiselle ja HemaVir-työryhmälle myönnetään samansuuruinen apuraha viruksien ja bakteerien roolia virusetiologian omaavissa verisyövissä ja reumassa käsittelevään tutkimukseen. Dosentti Päivi Lakkisto ja työryhmä saavat 200 000 euroa sydän- ja verisuonitautien yksilöllistä diagnostiikkaa, ennusteen arviointia ja uusien lääkehoidon kohteiden tunnistamista transkriptomiikan keinoin käsittelevään tutkimukseen. Lääket. tohtori Joni Turunen ja Silmägenetiikan tutkimusryhmä saavat 200 000 euron apurahan harvinaisten silmäsairauksien aiheuttajageenejä käsittelevään tutkimukseen.

Lääketieteen korotetun jaon mahdollistavat Kulttuurirahaston lääketiedettä tukevat nimikkorahastot.

Pelit uutena hakualana

Lokakuun hakukierroksella pelit olivat ensimmäistä kertaa mukana omana hakualanaan. Apurahaa saattoi hakea pelien taiteelliseen suunnitteluun tai toteuttamiseen, ja tuetulla pelillä tuli olla taiteellisia, kulttuurisia tai yhteiskunnallisia tavoitteita. Hakemuksia tuli yhteensä peräti 94, ja apuraha myönnettiin kahdeksalle. Kokovuotiset työskentelyapurahat myönnettiin BA Zuzanna Buchowskalle interaktiivisen alt+ctrl peli-installaatioteoksen ”Go date yourself!” toteuttamiseen sekä taiteen maisteri Mike Pohjolalle pelitaiteelliseen työskentelyyn. Taiteen kandidaatti Vera Anttila ja työryhmä saivat 24 000 euron apurahan ilmastonmuutosta käsittelevän virtuaalitodellisuuspelin ”VR Stranded” suunnitteluun ja toteuttamiseen.

Kulttuurisen yhdenvertaisuuden puolesta

Kulttuurirahasto tukee yli 350 000 eurolla taiteen hankkeita, joiden tavoitteena on edistää kulttuurista yhdenvertaisuutta ja lisätä erityistä tukea tai hoitoa tarvitsevien ihmisten elämänlaatua taiteen keinoin. Näiden Taidetta hoitolaitoksiin -hankkeiden kantava idea on, että työskentely tai hanke toteutuu hoito- ja hoivalaitoksissa tai muissa ympäristöissä, joiden asukkaiden tai käyttäjien on vaikea päästä taiteen äärelle.

Taidetta hoitolaitoksiin -apurahaa tavoitteli yhteensä 247 hakijaa. Rahoituksen saavat mm. seuraavat: Teatteritait. maisteri Tero Heinämäki ja työryhmä Seinäjoelta saavat 50 000 euroa Duo Ohoivan musiikilliseen vanhustyönkierrokseen. Klovnit Ilman Rajoja ry Helsingistä saa 26 000 euron apurahan lastensuojelun vastaanottolaitoksissa lapsille ja nuorille järjestettävien sanataiteellisten esitystapahtumien järjestämiseen, fil. maisteri Aija Kuparinen Helsingistä saa 24 000 euroa taiteelliseen työskentelyyn saattohoito- ja palliatiivisilla osastoilla. Sininauhasäätiö sr Helsingistä saa 24 000 euroa asunnottomuutta kokeneiden henkilöiden osallistavan kulttuuritoiminnan toteuttamiseen.

Apurahojen keskisuuruus kasvaa tieteessä

Tieteessä apurahojen keskisuuruus nousee 25 000 euroon (viime vuonna 24 000). Kasvu johtuu siitä, että väitöksen jälkeisen tutkimuksen vuosiapurahan suuruus on nostettu 30 000 euroon. Toisaalta Kulttuurirahasto myöntää entistä enemmän apurahoja isompiin tutkimushankkeisiin, lokakuun haun perusteella yhteensä yli 3,3 miljoonaa euroa. Taiteessa keskisuuruus on viimevuotiseen tapaan noin 17 000 euroa.

Naisten osuus tieteen hakijoista oli 57 % ja saajista 58 %. Taiteessa naisten osuus hakijoista oli 60 % ja saajista 62 %. Kaikista hakijoista ulkomaalaisten osuus oli 11 % ja saajista 10 %.

Keskusrahaston lokakuun haun apurahansaajat löytyvät täältä.