Ilmajoen toimintatalon, Lappajärven toimintakeskuksen, Eskoon Kaarisillan teatteriryhmien ja Pähkä-orkesterin Moottoripyörämusikaali Pizzaa & moottoripyöriä oli riemastuttava kokemus niin yli 30 esiintyjälle kuin katsojillekin. Maakunnallisen kehitysvammaisten musikaalin toteutti Kulttuuriyhdistys  KoHo:n ohjaaja Laura Kivimäen johdolla.  Etelä-Pohjanmaan rahasto myönsi hankkeelle 5 000 euron hanketuen. Ensiesitys oli Ilmajoen kunnantalon lavalla 30. tammikuuta.  

Näytelmän juoni, roolit ja kohtaukset valmistuivat ryhmälähtöisesti yhdistelemällä ryhmäläisten ajatuksia hyvästä näytelmästä.  ”Musikaalin tekemisessä haluttiin painottaa jokaisen toiveita ja unelmia rooleista ja näyttämöllä esiintymisestä”, Laura Kivimäki kertoo.  Niiden pohjalta Kivimäki kirjoitti nykyajan Robin Hood -tarinan, jossa oli hyvä ja pahat, jotka näytelmän lopussa pantiin järjestykseen.

Esitystä valmisteltiin ja harjoiteltiin toimintakeskuksissa kerran viikossa viimeiset puoli vuotta. Jokaisen yksikön draamaryhmä toteutti itsenäisesti kolmasosan näytelmästä. Vasta esityspäivänä Ilmajoella kaikki esiintyjät kohtasivat ensimmäisen kerran ja esitys pantiin yhteen. Ilmajokelaiset ja seinäjokelaiset pääsivät harjoittelemaan muutaman kerran yhdessä ennen ensiesitystä. Lappajärveläiset olivat niin kaukana, etteivät yhteisharjoitukset olleet mahdollisia. Ongelma ratkaistiin Skypen avulla. ”Skypen käyttö harjoituksissa oli itsellenikin uusi ja hauska kokemus”, Kivimäki kertoo.

Skypen lisäksi ohjaaja kuvasi ja äänitti ryhmien kohtauksia ja näytti niitä toisille ryhmille. ”Ryhmäläisille on ollut hieno kokemus saada uusia tuttuja muualta maakunnasta ja nähdä, miten muut ryhmät toimivat.”

Ilmajoen toimintatalon draamaryhmän jäsen Tommi Kivimäki esittää moottoripyöräjengin arvonsa tuntevaa johtajaa. Paikkakuntalaisille tuttu Kivimäki on esiintynyt näytelmissä ennenkin, mutta tämä rooli oli haastavin – vaikka onhan Kivimäki käynyt Idolsissakin.  ”Minulla oli kolmisenkymmentä repliikkiä, ja niitä piti harjoitella aika paljon. Mutta tosi kivaa oli”, kertoi Tommi esityksen jälkeen.

Niin näytti olevan kaikilla muillakin esityksessä mukana olleilla. Pähkä-orkesterin esittämä rokki soi kovaa ja meno lavalla oli villiä. Sieltä välittyi valtava esittämisen riemu. Kaikki olivat sitä mieltä, että Lappajärvellä 6.2. menee vieläkin paremmin. Laura Kivimäki iloitsi menestyksestä yhdessä esiintyjien kanssa. ”Kulttuuri jättää jäljen, hän totesi tyytyväisenä.” 

Teksti: Marika Aspila
Kuva: Sari Haapala, Ilmajoki-lehti

Suomessa saa muun muassa jokamiehenoikeuden perusteella liikkua hyvin vapaasti niin yksityishenkilöiden kuin valtionkin omistamissa metsissä. Metsien käyttö voi kuitenkin aiheuttaa erilaisia ristiriitoja.

– Jos vaikka taluttaisin koiraa metsässä aina samassa paikassa, lumen tultua talloisin polun ja sitten joku muu vetäisi polulle oman latunsa jolla ei hänen mukaansa saa kävellä, riita olisi valmis, tutkija Anne Matilainen kuvaa.

”Metsään kehittyy omistajuuden tunne, joka ei välttämättä ole mitenkään yhteydessä lailliseen omistajuuteen: on ”omat” marjapaikat, lenkkipolut ja metsästysmaat.”

Hänen mukaansa riidan taustalla on usein se, että metsään kehittyy omistajuuden tunne, joka ei välttämättä ole mitenkään yhteydessä lailliseen omistajuuteen: on ”omat” marjapaikat, lenkkipolut ja metsästysmaat. Maasto, jossa on liikkunut paljon ja josta on ehkä pitänyt huolta, alkaa tuntua omalta, vaikkei sitä virallisesti ehkä olekaan. Matilainen tutkii tällaista luonnonvaroihin kohdistuvaa psykologista omistajuutta ja toivoo sen auttavan erilaisten maankäyttöön liittyvien konfliktien ratkaisemisessa.

– Erimielisyyttä aiheuttavat esimerkiksi riistakysymykset, eli vaikkapa voiko metsästyslupia antaa matkailukäyttöön, tai saako osan Lapin luvista antaa etelästä tulleille lupametsästäjille, Matilainen kuvaa.

Pienemmät riidat voivat olla kirjoittelua yleisöosastolla, isoimmat vahingontekoa. Valtion maiden osalta ristiriitoja aiheuttaa, mihin ja miten maita käytetään ja se, kenellä on oikeus vaikuttaa.

Luontoyrittäjät tasapainoilemassa

Yksi mahdollisten konfliktien aiheuttaja on luontomatkailu.

– Luontoyrittäjillä on sinänsä erikoinen tilanne, että he eivät välttämättä omista tärkeintä tuotantoresurssiaan, eli luontoa, joka Suomessa usein tarkoittaa metsiä.

Metsänomistajan näkökulmasta siis joku muu saa taloudellista hyötyä hänen metsästään. Se ei välttämättä ole ongelma, mutta voi aiheuttaa ristiriitoja. Yrittäjillä on erilaisia toimintatapoja ja suhteita metsänomistajiin. Osa yrittäjistä ei koskaan mene metsäalueelle ilman sen omistajan lupaa ja jopa korvaa metsänkäyttöä jotenkin, osa taas ei lupia kysele.

– Jos luontomatkailuyrittäjä ymmärtää psykologista omistajuutta ja tajuaa, miten omistajaa kunnioitetaan, monet ongelmat voi välttää, Matilainen sanoo. Kyse ei välttämättä ole taloudellisesta korvauksesta vaan enemmänkin omistajuuden ja omistajan aseman kunnioittamisesta.

Pohjoisessa Suomessa lähes kaikki maa on valtion omistuksessa, mutta esimerkiksi Matilaisen kotiseudulla Etelä-Pohjanmaalla hyvin suuri osa maista on yksityisomistuksessa.

– Etelä-Pohjanmaalla ei voi tehdä oikein mitään menemättä yksityisille maille.  Silloin konfliktien riski on suurempi.

Järki ja tunteet

Matilaisen mukaan on tärkeää ymmärtää, että konfliktitilanteissa omaa kantaa puolustamaan saatetaan käyttää aivan muita perusteluita, vaikka taustalla olisi omistajuuden kokemus.

– Omaksi mieltämääni polkuani puolustaakseni saattaisin vaikka perustella, että hiihtäminen jotenkin vahingoittaa maastoa, Matilainen kuvailee.

Kun taustalla on tunne omistajuudesta, mielipide ei muutu, vaikka osoitettaisiin, ettei hiihtäminen haittaa maastoa mitenkään. Samalla tavoin esimerkiksi susia pelkäävä ei muuta mielipiteitään, vaikka hänelle kuinka näytetään tilastoista, etteivät sudet todellisuudessa ole tappaneet ihmisiä yli 150 vuoteen.

”Kun taustalla on tunne omistajuudesta, mielipide ei muutu, vaikka osoitettaisiin, ettei hiihtäminen haittaa maastoa mitenkään.”

– Luonnonvara-alalla on totuttu ajattelemaan, että faktat ratkaisevat ja niiden perusteella tehdään päätökset. Ihmiset kuitenkin itse asiassa harvoin toimivat rationaalisesti, joten auttaa kun ymmärtää, millaisia tunteita argumenttien taustalla on.

Kuvat: Harri Tahvanainen

Kristillinen metalli tasapainoilee kahden kulttuurin välillä, ja se näkyy myös kielenkäytössä, kertoo tutkija Henna Jousmäki.
– Karkeasti jaotellen visuaalisuus ja ääni tulevat metalligenrestä, sanat kristinuskosta, Jousmäki sanoo. Hän tutki väitöskirjassaan, kuinka kristilliset metalliyhtyeet rakentavat identiteettiään kielenkäytön ja monisemioottisten keinojen kuten kuvien kautta. Tutkimuksessaan Jousmäki tutustui suomalaisten ja yhdysvaltalaisten yhtyeiden verkkosivuihin ja tutki niiden sanoituksia.

– Fontit, värit, tavat poseerata ja katseen suunta, luettelee Jousmäki metalligenrestä kertovia visuaalisia seikkoja. Yhtyeillä on kuitenkin keinonsa muokata niitä arvopohjaansa sopivaksi.
– Ristit tietysti käännetään oikein päin kun muuten metalliyhtyeillä ne saattavat olla ylösalaisin.

Tekstien kautta kytkeydytään kristinuskoon. Esimerkiksi bändin nimi voi tulla suoraan Raamatusta, mutta kirjasintyypillä ja muulla esitystavalla se muokataan metalligenreen sopivaksi. Sanoitukset voivat rakentua suoraan Raamatun teksteihin, tyypillisesti sanoituksena on teksti Vanhasta testamentista.

Puhuttelevat sanat

Jousmäki huomasi, että laulujen sanoitukset ovat usein luonteeltaan dialogisia. Niiden on tarkoitus puhutella kuulijaa ja viedä heille evankeliumia.
– Niissä voidaan asettaa vastakkain esimerkiksi eksynyt lammas ja auktoriteetin kuten Jumalan tai saarnaajan ääni.
Dialogisuus voi kuulua niin että musiikki tai laulajan ääni muuttuu eri roolien mukaan tai toinen laulaja voi tuoda toisen äänen keskusteluun.

Sanoitukset ovat joskus hyvinkin synkkiä.
– Kuvaillaan esimerkiksi helvettiä kaikin mahdollisin sanoin. Voidaan puhua ruumiiden pilaantumisesta, mätänemisestä. Ei siis ihan niin kaunista kuin ehkä muussa kristillisessä populaarimusiikissa.

Kaksi vaihtoehtoa

Jousmäen mukaan Raamatun asema on kristillisille metallibändeille keskeinen ja sen sanomaan suhtaudutaan kunnioittavasti.

Tutkija havaitsi, että yhtyeet tekevät sanoituksillaan ja tyylivalinnoillaan rajanvetoa ja vastakkainasettelua.
– On ikään kuin kaksi vaihtoehtoa, joista toinen on hyvä, toinen huono. Tällainen kaksijakoinen ajattelu on tuttua sekä Raamatusta että metallimusiikista.

– Ehkä vahva mielipiteen ilmaisu sopii metalliin ja kuuluu genreen. Jos jotain sanotaan, sen takana sitten todella seisotaan, tutkija pohtii.

Teksti: Jenni Heikkinen
Kuvitus: Harri Tahvanainen