Etelä-Karjalan rahasto jakoi apurahansa ja palkintonsa 56. vuosijuhlassaan Lappeenrannassa keskiviikkona 23.5.2018. Rahasto vastaanotti 291 määräaikaan mennessä tullutta hakemusta, joista 47 sai myönteisen apurahapäätöksen.
Maakunnallinen Kärkihankeapuraha 40 000 euroa myönnettiin Kulttuuritila Nuijamies ry:lle. Vuoden 2018 jako oli yhteensä 511 000 euroa.
Tieteen osuus apurahoista oli 35 % ja taiteen 65 %. Tieteenaloista eniten tukea saivat humanistiset tieteet ja tekniset tieteet (kumpikin 28 %) sekä yhteiskuntatieteet (22 %). Taiteenaloista apurahoja eniten saivat kuvataiteet (34 %), muotoilu ja taidekäsityö (15 %) sekä valokuva- ja elokuvataide (14 %). Naisten osuus apurahansaajista oli 76 %. Hakemusten läpimenoprosentti oli noin 16 ja apurahan keskimääräinen suuruus lähes 11 000 euroa.
Kuusi kokovuotista, kahdeksan puolivuotista apurahaa
Taiteen kokovuotisen työskentelyapurahan, 24 000 euroa, saivat kuvataiteilija YAMK Tuulia Iso-Tryykäri, kuvataiteilija Anni Takala ja tait. kand. Sanna Vatanen. Tieteen kokovuotiset menivät M.Sc. (Tech) Anton Komleville, M. Sc. (Tech) Zlatan Mujkicille ja valtiot. tohtori Marja Vuoriselle (28 000 eura). Vähintään puolivuotisia apurahoja myönnettiin yhteensä kahdeksan, kaksi tieteelle ja kuusi taiteen eri aloille. Saajia olivat Ph.D. Constanza Cruz, kuvataiteilija Katri Kuparinen, kirjailija Annamari Marttinen, kuvataiteilija Kristiina Pellinen, tekstiilitaiteilija Elina Priha, teatterit. maisteri Samuli Punkka, lääket. tohtori Kaisa Pyrhönen, M.F.A. Tiina Rajakallio ja fil. maisteri Teemu Salohalme.
Kärkihankeapuraha Kulttuuritila Nuijamies ry:lle
Tämän vuoden Kärkihankeapuraha 40 000 euroa myönnettiin Kulttuuritila Nuijamies ry:lle. Lappeenrantalaisten eri alojen kulttuuritoimijoiden perustaman yhdistyksen hankkeessa vahvistetaan alueen toimijoiden verkostoitumista ja työllistymistä sekä rikastetaan ja laajennetaan Etelä-Karjalan kulttuurikenttää yhteistyössä paikallisten kulttuuritoimijoiden kanssa. Toiminnan keskukseksi yhdistys tavoittelee Lappeenrannan keskustassa sijaitsevaa entistä elokuvateatteri Nuijamiestä. Mikäli tätä ei saada, yhdistys on kartoittanut myös muita vaihtoehtoja toimintakeskuksen tiloiksi Lappeenrannassa.
Elias Lönnrot -mitali kuvataiteilija Annu Vertaselle
Mitali myönnettiin herkistä ja harkituista kuvista, muodon ja viivan eleganssista.
Annu Vertasen (synt. 1960) kuvataideopinnot käynnistyivät Imatran taidekoulussa, jatkuen Kankaanpään ja Lahden taidekoulujen kautta Taideteolliseen korkeakouluun, jossa hän suoritti Master of Arts -tutkinnon.
– Valitsin taiteilijan ammatin nuorena siksi, että opiskeltuani taidetta en enää voinut kuvitella tekeväni mitään muuta. Ajattelin, että jos tämä ei suju, voin vaihtaa alaa, toteaa Vertanen.
Alaa ei kuitenkaan ole tarvinnut vaihtaa. Eläminen on aina järjestynyt, vaikka taiteilijan toimeentulo on tunnetusti epävarmaa.
Nuorena taideopiskelijana ja taiteilijana Vertasella oli mahdollisuus tehdä matkoja Euroopan kaupunkeihin tutustuen museoihin ja gallerioihin. Näiden matkojen merkitys taiteelliseen uraan on ollut suuri.
– Ne ovat olleet varsinainen korkeakouluni ja avain sen hahmottamiselle, mitä taide voi olla ja mitä haluan itse tehdä. Oleskelu Japanissa puupiirrosta opiskellen 1990-luvun puolivälissä, kaiken kaikkiaan matkustaminen ja oleskelu ulkomailla, on muokannut paitsi ajatteluani, myös taiteen tekemistäni.
Annu Vertanen on pitänyt lukuisia näyttelyitä Suomessa ja ulkomailla. Tuottelias ja menestyksekäs ura on tuonut myös useita kansainvälisiä taidepalkintoja ja huomionosoituksia. Suomessa hänelle myönnettiin kuvataiteen valtionpalkinto 2014. Taiteellisen työnsä ohella Vertanen on toiminut myös opettajana ja luennoitsijana eri maiden yliopistoissa ja taideoppilaitoksissa, mm. Kanadassa, Ruotsissa, Islannissa ja Yhdysvalloissa. Tällä hetkellä hän on Taideyliopiston Kuvataideakatemian taidegrafiikan professori.
Taiteilijat Annu Vertanen rinnastaa alkutuottajiin, ruohonjuuritason toimijoihin, joiden työstä iso osa yhteiskuntaa lopulta hyötyy eri tavoin.
– Tästä syystä taide pysyy tarpeellisena osana ihmisten elämää ja kulttuuria, vaikka se toisaalta myös muuttuu koko ajan. Se ei olisi taidetta, ellei niin tapahtuisi. Taidetta ei voida kahlita eikä taiteen tulevaisuutta voi lukita mihinkään aikakauteen. Tässä on taiteen viehätys ja voima; vaikka olisi jo nähnyt kaiken, voi silti odottaa näkevänsä jotain aivan uutta. Taide kuorii nahkaansa koko ajan.
Suomen Kulttuurirahaston hallituksen Etelä-Karjalan rahaston hoitokunnan esityksestä myöntämän Elias Lönnrot -mitalin sai kuvataiteilija Annu Vertanen. Kuva: Jani Kautto
Vuosijuhlapuhe 2018, Juha-Matti Saksa
