Ainutlaatuisessa Kehittämö-ohjelmassa synnytetään kotimaisia elokuvauutuuksia

Mukaan valituista teoksista kaksi on dokumentaareja. Joel Karppasen Ruokalähetin päiväkirja (Wacky Tie Films / Pasi Hakkio) käsittelee nykypäivän työväenluokkaa. Ville Koskisen Lomalaisen tähti (Polygraf / Sandra Enkvist) on episodielokuva massaturismin aikakaudesta ja sen häämöttävästä lopusta.

Fiktioelokuvista August Joensalon Mielikuvitusystävä (Aamu Film Company / Emilia Haukka) kertoo Vihmasta, joka kohtaa lapsuuden mielikuvitusystävänsä. Pavel Andonovin Flowers of Farewell -draamaelokuvassa (Made / Ilona Tolmunen) suomalaisbulgarialainen Boriana matkaa Bulgariaan hautaamaan tuntemattomaksi jäänyttä äitiään.

Dokumentaarisia aineksia fiktioon yhdistelevä Ida-Maria Olvan Mehiläisvuosi (Bufo / Pilvi Waltzer) kertoo tarinan pölyttäjien pelastamiseen omistautuneesta mehiläishoitajasta, joka ei suostu hyväksymään mehiläishoidon ekologisuuteen liittyviä ristiriitaisuuksia.

Kehittämö on Suomessa ainoa laatuaan

Viime vuonna käynnistynyt Kehittämö-ohjelma on ensimmäinen audiovisuaalisen alan uusille tekijöille suunnattu kehittämisohjelma Suomessa. Valitut viisi hanketta saavat kukin 55 000 euron tuen teoksen kehittämiseen ja toteuttamiseen. Tämän lisäksi hankkeille räätälöidään yksilöllinen kehittämissuunnitelma sekä osoitetaan av-alan asiantuntija omaksi mentoriksi.

”Kehittämö on pitkään kaivattu ohjelma Suomen av-alalle, sillä se tarjoaa tukea varhaisessa vaiheessa olevan elokuvantekijän kehittämistyöhön”, toteaa ohjelmassa mukana olevan Mielikuvitusystävä-elokuvan tuottaja Emilia Haukka Aamu Film Companysta.

”Konkreettinen työskentely yhdessä tekijän kanssa on minulle tuottajana paras tapa löytää työkaluja ja yhteistä kieltä juuri hänen teoksensa ja tekijyytensä kehittämiseksi. On mahtavaa, että Kehittämöön osallistutaan ohjaaja−tuottajaparina – luottamuksellinen suhde tekijän ja tuottajan välillä on rohkean ja moniäänisen elokuvataiteen yksi peruskivistä.”

Kansainvälisen mentoroinnin avulla ohjelman tekijät verkostoituvat myös Suomen ulkopuolella, ja heidän teoksillaan on parempi mahdollisuus nousta kansainvälisesti alan tietoisuuteen. Tänä vuonna Kehittämön mentoreina ovat käsikirjoituskonsultoinnin työpari Franz Rodenkirchen (Hymyilevä mies, Metsurin tarina) ja Francoise von Roy (Hytti nro 6, Hölmö nuori sydän, Mummola), muun muassa Coenin veljesten kanssa työskennellyt käsikirjoituksen asiantuntija Karol Griffiths, kouluttaja ja tuottaja Grant Keir (mm. From Scotland with Love, Off the Rails) sekä dokumenttielokuvien kehittämisen, kansainvälisten rahoitusfoorumien ja levityksen asiantuntija Gitte Hansen.

Ohjelman tavoitteena on synnyttää uusia, korkeatasoisia audiovisuaalisia teoksia ja vahvistaa lahjakkaiden tekijöiden omaäänisyyttä. Noin 10 kuukautta kestävän kehittämisjakson aikana mukana olevista ideoista hiotaan vahvoja teosehdotuksia, jotka voivat menestyä kilpailluilla markkinoilla myös maailmalla.

”Kehittämön ensimmäinen vuosi oli erittäin onnistunut. Elokuvahankkeet ja tekijät löysivät oman polkunsa ja ilmaisumuotonsa, mikä on jo näkynyt hyvinä tuloksina jatkorahoitusta haettaessa”, kertoo AVEKin johtaja Ulla Simonen.

Kehittämöä toteuttaa AVEK, ja sen mahdollistaa Suomen Kulttuurirahaston taloudellinen tuki, joka tuo av-alalle liki miljoonan euron lisärahoituksen neljän vuoden aikana. Tekijöitä ja kehittyviä teoksia esitellään Finnish Film Affair -tapahtumassa syksyllä 2024.

Lisätietoa:

Ulla Simonen, johtaja, AVEK
ulla.simonen(at)avek.kopiosto.fi,
+358 44 790 0344

Suomen Kulttuurirahaston palkinnot Villu Jaanisoolle, Heini Junkkaalalle ja Jukka Pekolalle

Villu Jaanisoo

Villu Jaanisoo (s. 1963) on monialainen kuvanveistäjä, joka on toiminut muun muassa Taideyliopiston Kuvataideakatemian kuvanveiston professorina ja vaikuttanut näin merkittävällä tavalla suomalaisen kuvanveiston muotokielen ja filosofisen perustan uudistamiseen. Hän valmistui Viron taideakatemiasta vuonna 1989.

Kuvanveistäjänä Jaanisoo on tuonut perinteisten materiaalien kuten kiven, pronssin ja teräksen rinnalle esimerkiksi kierrätettyjä autonrenkaita, jotka ovat tunnusomaisia useissa hänen julkisissa teoksissaan, kuten veistoksissa Paradise Island (2018) ja Elephant (2018). Palmupuiden huojunta lempääläläisen liikenneympyrän keskellä tai elefantin askeltaminen Jyväskylässä haastavat katsojaa pohtimaan julkisen teoksen suhdetta kaupunkitilaan.

Julkisilla paikoilla sijaitsevat teokset, kuten Helsingin Kalasataman Kuukkeli (2016) mahdollistavat taiteen kohtaamisen arjen jokaisena päivänä. Jaanisoon viimeisimpiä julkisia teoksia ovat Minna Canthin ja Maria Jotunin muotokuvat Kuopion kaupunginteatterin lämpiössä (2023).

Mies seisoo värikkään veistoksen takana, taustalla korkeita taloja

Kuva: Riitta Supperi

Suomen Kulttuurirahaston palkinto myönnetään Villu Jaanisoolle, materiaalien kekseliäälle kesyttäjälle, ihmisten arjen ilahduttajalle.

Heini Junkkaala

Heini Junkkaala (s. 1975) on helsinkiläinen näytelmäkirjailija, ohjaaja ja dramaturgi. Hän valmistui Teatterikorkeakoulusta teatteritaiteen maisteriksi keväällä 2006. Vuoden 2024 alusta hän toimii määräaikaisena dramaturgian ja näytelmän kirjoittamisen professorina Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa.

Junkkaalaa kuvataan esitysten tekijänä omaääniseksi ja tinkimättömäksi. Hän käsittelee teoksissaan yhteiskunnallisesti ajankohtaisia ja kipeitä aihepiirejä, kuten seksuaalista identiteettiä, sukupuolen moninaisuutta sekä sukupolvisia ja kirkollisia uskomusparadokseja.

Aiheitaan hän tutkii epäillusorisen dokumentarismin keinoin, usein yksityisestä, henkilökohtaisesta näkökulmasta. Hänellä onkin tekijänä ihailtava kyky tehdä yksityisestä yleistä. Tämä luo katsojalle merkittävän samastumispinnan. Junkkaala tunnetaan paitsi lukuisista näytelmistään myös elämäkertateoksestaan Pirkko Saisio – Sopimaton, joka oli viime vuonna tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaana. 

Nainen nojaa penkkirivin selkänojaan, taustalla teatterin katsomo

Kuva: Riitta Supperi

Heini Junkkaala saa Suomen Kulttuurirahaston palkinnon tinkimättömästä teatterityöstä, yksityisen laajentamisesta yhteiseksi.

Jukka Pekola

Fysiikan professori Jukka Pekola (s. 1958) on Suomen kvanttiteknologiatutkimuksen pitkäaikainen edistäjä, taustavaikuttaja ja tutkijoiden kouluttaja. Pekolalla on yli 30 vuoden kokemus kvanttiteknologioiden tutkimuksesta. Hän on väitellyt tekniikan tohtoriksi vuonna 1984 ja on uransa aikana toiminut akatemiaprofessorina kahteen otteeseen. Hän on saanut lisäksi arvostetun Euroopan Unionin ERC Advanced Grant -rahoituksen. Professori Pekola on Suomalaisen Tiedeakatemian jäsen.

Tällä hetkellä Pekola johtaa Suomen Akatemian rahoittamaa kvanttiteknologian huippuyksikköä sekä Helsingin yliopiston, Aalto-yliopiston ja VTT:n yhteistä kvanttiosaajien keskittymää. IntituteQ:ksi nimetty osaamiskeskittymä kokoaa yhteen kansallisen kvanttiteknologian tutkimuksen, koulutuksen ja kaupallistamisen osaamisen. Tavoitteena on koordinoida kansallista tutkimustyötä, tarjota parasta mahdollista koulutusta sekä yliopistoissa että teollisuuden koulutusohjelmissa ja edistää innovaatioiden syntymistä. 

Pekola on aikaisemmin palkittu huomattavista ansioista nanoskaalan kvanttilaitteiden termodynamiikan, metrologian ja kryogeniikan tutkimuksessa. 

Mies tummassa paidassa istuu laboratoriokoneen takana.

Kuva: Riitta Supperi

Jukka Pekola saa Suomen Kulttuurirahaston palkinnon kvanttiteknologiatutkimuksen pitkäaikaisesta edistämisestä ja osallistumisesta ihmiskunnan haasteiden ratkaisemiseen.

Nykytanssia ja tanssielokuvaa tekien, kokien ja katsoen – hyvinvointia ja kulttuuria iäkkäille

Alinan kuvat: Marko Tikkinen
Teksti ja Elli Isokosken kuva: Anna Bui 

Elli Isokoski tekee tanssielokuvia ikäihmisten kanssa. Kuva: Anna Bui

Elli Isokoski tekee tanssielokuvia yhdessä ikäihmisten kanssa.

Tanssitaiteilija Elli Isokoski sai vuonna 2018 kolmivuotisen Taidetta hoitolaitoksiin -apurahan kotona asuvien ikäihmisten kanssa tehtävään taiteelliseen työskentelyyn. Hankkeen kohderyhmänä ovat kotona asuvat ikäihmiset, joiden on toimintakyvyn rajoituksista tai muista syistä johtuen haastavaa osallistua kodin ulkopuoliseen kulttuuritoimintaan.

– Olen valinnut osallistujat yhteistyössä Käpyrinne ry:n Iloa arkeen pysäkkitoiminnan ja Myllypuron palvelukeskuksen, sekä tapaamieni kotisairaanhoitajien kanssa. Tulevaisuudessa mukana saattaa olla muitakin tahoja. Pidän avoimia esittelytilaisuuksia keskusten päivätoiminnan yhteydessä. Näitä kanavia pitkin löydän osallistumaan innostuneet ikäihmiset, joita sitten tapaan heidän omissa kodeissaan, Isokoski kertoo.

Osallistujien kanssa katsotaan lyhyitä tanssielokuvia, keskustellaan ja liikutaan yhdessä. Tutustuminen ja yhdessä tekeminen voivat johtaa myös oman tanssielokuvan syntymiseen.

– Olen tavannut esimerkiksi 94-vuotiasta Alinaa tammikuusta lähtien noin kerran viikossa. Maaliskuun puolivälissä Alinalta tuli idea lyhytelokuvaksi, ja toukokuun alussa kuvasimme idean. Etsimme kevään tunnelmaa kylmänä ja vähän sateisena päivänä, ja hauskaa oli, Isokoski naurahtaa.

– Olen tehnyt ikäihmisten kanssa töitä vuodesta 2002 lähtien. Ihastuin tanssielokuviin ehkä kymmenen vuotta sitten katsojana Loikka-tanssielokuvafestivaalilla, Elli Isokoski muistelee.

– Minulle heräsi hyvin nopeasti ajatus, että tätä voisi tehdä ikäihmisten kanssa, ja vuonna 2010 toteutin ensimmäisen projektini, joka liittyi tanssielokuviin. Työskentelin silloin hoitolaitoksissa asuvien ikäihmisten kanssa. Nyt vanhustenhoidon trendi on muuttunut siten, että yhä enemmän halutaan panostaa kotihoitoon laitoksissa asumisen sijaan. Tämän projektin suunnittelussa on taustalla kiinnostuksen kohteeni työskennellä ikäihmisten ja tanssielokuvan parissa sekä vanhustyön puolelta tullut toive kehittää kulttuuritoimintaa ikäihmisille koteihin vietäväksi.

Isokoski on järjestänyt neljä avointa tilaisuutta, joissa hän on kertonut ikäihmisille ja muille kiinnostuneille toiminnastaan ja joissa osallistujat ovat päässeet myös itse jakamaan ajatuksiaan katsotuista elokuvista. 

Kantin Pysäkin elokuvahetkessä erityisesti Kurki-elokuva herättää ihastusta. Vanhempi rouva huudahtelee useaan otteeseen ihastuneesti, miten hieno lintu kurki on. Luonnon liikkeet -videossa taas naurattaa selvästi taustalla kuuluvan, kevättä rinnassa olevan sammakon kurnutus. Osallistujille jaetaan Pommacia, eli ”samppanjaa ja vaahtokarkkeja”. Kädet käyvät ahkerasti karkkikipolla ja kuuluu tyytyväisiä huokauksia, ”kun karkkia saa nykyään niin harvoin”.

– Seuraavan elokuvan, Ystävät, toteutin viikonlopun mittaisessa Kino Obscure -tapahtumassa. Elokuvassa on mukana kuusi lasta ja neljä vanhempaa ihmistä, joille kuvauspäivä oli hauskaa vaihtelua tavalliseen arkeen, Isokoski esittelee.

Ystävät-elokuvan päätyttyä tilassa on hiljaista. Tunnelma on harras, hieman surullinenkin. Elokuvan aiheet, ystävyys, aika ja ikääntyminen, koskettavat ja liikuttavat selvästi kaikkia osallistujia. Alina, jonka kanssa käydyistä keskusteluista idea elokuvaan sai alkunsa, kiteytti ajatuksensa näin: ”Ensin ystäviä on laumoittain ja sitten ei ketään”. Myös moni paikan päällä oleva vanhus saattaa kokea olonsa yksinäiseksi ja aihe selvästi herättää tunteita. Eräs rouva kertoo tarinan tyttärestään, joka asuu kaukana Espanjassa.

Viimeisenä elokuvana esitettävä irlantilaisen koreografin David Bolgerin Deep end dance kuitenkin aiheuttaa naurunpurskahduksia ja saa tunnelman jälleen keventymään. Hoitajan lämmin käsi silittää olkapäätä ja pehmeä ääni rauhoittaa. Elokuvahetki on päättynyt.

Väestön mielipiteitä syväluotaava 101 kaikkien puolesta -teos julkaistu verkossa

Tellervo Kalleisen ja Oliver Kochta-Kalleisen jättihanke 101 kaikkien puolesta julkaistaan verkossa lähes kokonaisuudessaan 25.3.2019 osoitteessa www.satayksi.fi. Suomen Kulttuurirahasto tuki teoksen laajaa mediahuomiota saanutta ensiesitystä Helsingin Taidehallissa 2015, ja teki aloitteen teoksen siirtämiseksi verkkoon 2019.

101 kaikkien puolesta on vuorovaikutteinen teos, joka sisältää 1900 henkilökohtaista tarinaa mielipiteiden takana. Kertojina on sata ihmistä, jotka muodostavat tilastollisen poikkileikkauksen Suomen väestöstä sukupuolensa, ikänsä, maakuntansa, koulutus- ja tulotasonsa, taustamaansa ja äidinkielensä perusteella.* Teokseen on poimittu julkisesta keskustelusta 30 mielipiteitä jakavaa väitettä.

Osallistujat kertovat pariminuuttisissa videoklipeissä millaisia kokemuksia, vaikutteita ja tarinoita löytyy heidän mielipiteidensä takaa liittyen esimerkiksi mielialalääkitykseen, soteen, perustuloon tai maahanmuuttoon – ja rakkauden ja taiteen rooliin elämässä. Mukana on tietenkin myös klassikkokysymys siitä, onko voi vai margariini terveellisempää. Intiimin teoksen kautta pääsee syvälle kansalaisten kokemuksiin, ja siihen, miten poliittiset päätökset näyttäytyvät ihmisten elämässä.

Tellervo Kalleinen ja Oliver Kochta-Kalleinen tekivät haastattelut osallistujien kodeissa edellisten eduskuntavaalien alla.

Jopa 92 sadasta osallistujasta suostui Suomen Kulttuurirahaston ehdotukseen käyttää heidän vastauksiaan myös teoksen verkkoversiossa. Teoksen kuvausten jälkeen on tapahtunut paljon, ja kenties osallistujien mielipiteet ovat ehtineet jo muuttua joidenkin aiheiden kohdalla. Mekanismi mielipiteiden muodostumiseen lienee kuitenkin muuttumaton ja teos kutsuukin tutkimaan tapaamme luoda käsityksiä. Toisaalta teos haastaa pohtimaan suuria poliittisia välineitä – tilastoja ja mielipidekyselyitä. Mitä yksi rasti janalla oikeastaan kertoo, ja millaisia yllätyksiä rastin takaa voi löytyä – jos ottaa aikaa kuuntelemiselle?

Teoksen installaatioversio on parhaillaan esillä Kielin Stadtgaleriessa Saksassa. Verkkoteokseen tullaan lähitulevaisuudessa liittämään englanninkieliset tekstitykset.

Alkuperäistä teosta ja näyttelyä rahoittivat Suomen Kulttuurirahasto, Koneen säätiö, AVEK, Oskar Öflundin säätiö ja Taiteen edistämiskeskus. Verkkoversiota on rahoittanut Suomen Kulttuurirahasto.

Teoksen väitteet:

1. Kerjääminen pitäisi kieltää lailla
2. Voi on terveellisempää kuin margariini
3. Alle 14-vuotiaille suunnattu mainonta pitäisi kieltää
4. Eutanasian tulisi olla laillista
5. Mielialalääkkeitä määrätään Suomessa liian helposti
6. Marihuana pitäisi laillistaa
7. Kaikki hoitomuodot, jotka eivät perustu länsimaiseen tieteeseen, tulisi kieltää potilasturvallisuuden nimissä
8. Suomessa demokratia toimii käytännön tasolla hyvin
9. Suomessa esiintyy enemmän korruptiota kuin mitä meille annetaan ymmärtää
10. Aseen omistamista ja käyttöä tulisi rajoittaa nykyistä enemmän
11. Suuri osa tämän ajan työtehtävistä siirtyy roboteille seuraavan 30 vuoden aikana
12. Kuilua matalimpien ja korkeimpien palkkojen välillä tulisi rajoittaa jollakin tavalla
13. Homo- ja lesbopareilla tulisi olla oikeus adoptiolapsen hankkimiseen
14. Kunnallisten sosiaali- ja terveyspalveluiden yksityistäminen on hyvä kehityssuunta
15. Suomalainen media on luotettava tiedonlähde
16. Suomessa tulisi siirtyä perustuloon
17. Kapitalistinen talousjärjestelmä ei ole paras yhteiskunnan perusta
18. Minä voin muuttaa maailmaa: valinnoillani voin vaikuttaa myös globaalilla tasolla
19. Suomen tulisi ottaa vastaan nykyistä paljon enemmän maahanmuuttajia
20. Tulevaisuudessa geenimanipuloitu ruoka on välttämätön, jotta kaikki saisivat tarpeeksi ruokaa
21. Suomen tulisi hankkiutua kokonaan eroon ydinvoimasta seuraavan 25 vuoden aikana
22. Suomen pitää olla mukana Venäjän vastaisissa pakotteissa, vaikka se haittaisi talouttamme
23. Suomessa on liikaa susia
24. Saunomisen maailmanmestaruuskilpailu ilmentää hyvin suomalaista sisua
25. Urheilulle annetaan liikaa tilaa mediassa
26. Taiteella on ollut suuri vaikutus elämääni
27. Elämässä tärkeintä on rakkaus
28. Jokainen on vastuussa omasta onnellisuudestaan
29. Kuoleman jälkeen on elämää
30. Maailma ilman sotia on mahdollinen

* Tilastokeskuksen vuoden 2014 tilaston mukaan

Huom: Teos ei toimi Internet Explorer -verkkoselaimella.

Yhteystiedot

Tellervo Kalleinen
Kuvataiteilija
p. 045 275 6463
tkalleinen@gmail.com

Annakaisa Tavast
Asiamies, viestintä, Suomen kulttuurirahasto
p. 09 6128 1216
annakaisa.tavast@skr.fi

Hymyilevän miehen tarina hurmasi ohjaajan

– Elokuvantekijälle taiteellinen vapaus on kaikki kaikessa. Ehkä nyt sitä on helpompi pyytää, kun voi osoittaa että on aiemminkin ollut luottamuksen arvoinen, pohtii ohjaaja Juho Kuosmanen. Hänen elokuvansa Hymyilevä mies voitti toukokuussa Cannesin elokuvajuhlilla Un Certain Regard -palkinnon ja sen jälkeen elokuvalle ja sen ohjaajalle on povattu suurta menestystä.

Cannesissa saadun huomion vaikutus kokonaisuudessaan selvinnee vasta myöhemmin, mutta Kuosmanen sanoo, että ainakin yhteistyökumppanit toki pitävät huomiosta. Hymyilevä mies vaikuttaa Kuosmasen mukaan myyvän hyvin ulkomaillakin ja ohjaaja iloitsee myös siitä, jos sen myötä muutkin suomalaiset tekijät saavat huomiota.

– Kun jostain maasta yksi tekijä huomataan, se kääntää katseet siihen maahan muutenkin.

Hymyilevän miehen tarina hurmasi ohjaajan

Poikkeuksellinen mies, poikkeuksellinen elokuva

Idea Hymyilevään mieheen tuli vuonna 2011. Kuosmanen koetti kirjoittaa pariakin käsikirjoitusta, mutta ne eivät millään tuntuneet sujuvan. Kuosmasen lopputyönään ohjaama Taulukauppiaat oli voittanut Cannesin parhaan opiskelijaelokuvan palkinnon. Se merkitsi, että Kuosmasen ensimmäinen pitkä elokuva esitettäisiin myös festivaaleilla, mikä toi lisää painetta työhön. Sitten Kuosmanen törmäsi nyrkkeilijä Olli Mäen tarinaan.

– Ajattelin, että sen kautta voisin käsitellä samoja tunteita, eli paineita ja menestystä, sitä mitä se kenellekin tarkoittaa.

Hymyilevä mies kuvaa Olli Mäen valmistautumista maailmanmestaruusotteluun. Samaan aikaan Mäki huomaa rakastuneensa.

Kuosmasta kiinnosti, miten Mäestä ennen ottelua rakennettiin kansakunnan sankarihahmoa, vaikka nyrkkeilijä itse koki, ettei tulossa ollut sankaritarinaa.

– Olli Mäki oli hyvä nyrkkeilijä, mutta hänen kiltti luonteensa oli ristiriidassa lajin kovuuden kanssa. Poikkeuksellisesta nyrkkeilijästä piti tehdä poikkeuksellinen nyrkkeilijäelokuva.

Mykkäelokuvista virkistystä

Nyt Kuosmasella on työn alla kaksi käsikirjoitusta ja talven aikana hän kuvaa mykkäelokuvaa Loud Silents -festivaaleille. Luvassa on uusi versio Suomen vanhimmasta elokuvasta, Salaviinanpolttajista vuodelta 1907.

Kuosmasella on mykkäelokuvan tekemisestä kokemusta jo vuodelta 2012, jolloin hän teki elokuvan Romu-Mattila ja Kaunis Nainen. Sitä esitetään taas Pariisin elokuva-arkistossa Hymyilevän miehen ensi-illan yhteydessä.

– Välit elokuvien välillä ovat pitkiä ja prosessit kestävät kauan, varsinkin kun haluaa olla kaikessa mukana. Siksi on hyvä, että on välissä lyhyempiä töitä, että hommassa pysyy mukana tekeminen ja leikkisyys. Mykkäelokuvat ovat virkistäviä projekteja ja tuovat myös ideoita.

Hymyilevä mies teattereissa 2.9.2016

Teksti: Jenni Heikkinen
Kuvat Hymyilevä mies -elokuvan kuvauksista.