Kulttuuri on kuntapäättäjän asia
Kulttuurin merkitys kunnissa ja kunnille puhututti Svenska Teaternissa järjestetyssä paneelikeskustelussa. Panelistit olivat yhtä mieltä siitä, että kulttuurilla on merkittävä rooli kuntien elinvoimaisuudessa ja houkuttelevuudessa.
Kulttuuri on yksi tärkeistä teemoista kevään alue- ja kuntavaaleissa. Kunnat vastaavat alueensa kulttuurin peruspalveluista, joilla tuetaan paikallista kulttuuritarjontaa sekä alan toimijoita. Yksilöllinen ja omaleimainen kulttuuri vahvistaa kuntien elinvoimaa.
Kulttuurin merkityksestä kunnissa keskustelivat Muonion kunnanjohtaja Laura Enbuska-Mäki, Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen, Oulun kulttuurisäätiön toimitusjohtaja Piia Rantala-Korhonen, Kuhmon kamarimusiikin toiminnanjohtaja Sari Rusanen sekä Lappeenrannan kaupungin kulttuurijohtaja Anu Talka. Baba Lybeckin juontaman paneelikeskustelun järjestivät Suomen Kulttuurirahasto, Säätiöt ja rahastot ry sekä Taike.
Panelisteille kulttuuri on sekä työtä että intohimoa. He olivat kaikki yksimielisiä siitä, että kulttuuri voi olla ratkaisevassa roolissa kuntien elinvoimaisuuden ja houkuttelevuuden kannalta. Kulttuuri on osa kaupungin brändiä.
”Aika harva vielä pari viikkoa sitten tiesi, missä on Vöyri. Iso osa ei varmaan ollut kuullutkaan koko paikkakunnasta. Nyt aika moni tietää. Se on hyvä esimerkki siitä, miten kulttuuriteolla voidaan rakentaa paikkakunnan brändiä”, Mikael Pentikäinen toi esiin viitaten suomenruotsalaisen KAJ-yhtyeen voittoon Ruotsin Melodifestivalenissa.
Merkittävä tulonlähde
Kulttuurileikkauksilla tavoitellaan säästöjä, mutta kulttuuri on myös iso tulonlähde. VTT:n mukaan luovien alojen liikevaihto oli vuonna 2022 noin 14 miljardia euroa. Vuonna 2023 päätyössään kulttuuriammateissa toimivia oli yli 130 000.
Kulttuuri myös houkuttelee kuntiin matkailijoita. Koko Euroopassa kulttuurimatkailun osuuden katsotaan olevan jopa 40 %.
”Kuhmon kamarimusiikkifestivaali tuo kahdessa viikossa matkailutuloja neljästä viiteen miljoonaan euroa. Kuntapäättäjien kannattaa investoida festivaaleihin”, sanoo Sari Rusanen.
Turun ollessa Euroopan kulttuuripääkaupunki vuonna 2011 yhden panostetun euron laskettiin tuoneen kaupungille viisi euroa. Asukkaiden tyytyväisyys kulttuuripalveluihin myös kasvoi hankkeen myötä. Vuonna 2026 on Oulun vuoro toimia kulttuuripääkaupunkina. Kulttuuripääkaupunkihankkeen kokonaisrahoitus on 50 miljoonaa.
”Kulttuuripääkaupunkihanke on pitkä prosessi, johon sitoutetaan koko kaupunkiyhteisö ja kaikki toimijat. Jokainen löytää sieltä oman kaistansa, ja tästä syntyvät talouden heijastusvaikutukset”, Piia Rantala-Korhonen kertoo.
Kulttuuriin kohdistuvat leikkaukset eivät kuitenkaan lannista keskustelijoita. Kulttuurista rahoitetaan valtaosa muutoin kuin julkisilla varoilla.
”Pienemmälläkin budjetilla voi tehdä luovia ratkaisuja. Tärkeää virkamiehille on löytää keinoja vaikutusten arviointiin. Säästökohteissa on lopulta kyse arvovalinnoista”, Laura Enbuska-Mäki toteaa.
Kunnat voivat tukea kulttuuria monin tavoin.
”Itse asemoin kunnat myös mahdollistajiksi. Miten annetaan eväitä vaikkapa festivaaleille tai pienille yrityksille? Miten voimme tukea heitä omassa tekemisessään? Raha ei ole aina välttämättä edes paras tapa auttaa. Apua voi olla myös vaikka tilan tarjoaminen tai neuvominen”, Anu Talka kertoo.
Polarisaatio huolestuttaa
Keskustelijat nostavat esiin huolensa kulttuurialan polarisaatiosta, mikä eriyttää Suomen kuntia. Puhutaan jopa kulttuurikadosta. He näkevät kuntapäättäjillä ison roolin tässä asiassa.
”60 prosenttia ammattitaiteilijoista asuu Uudellamaalla, Oulussa vain kolme prosenttia. Eriytymiskehitys kulttuurin alalla kiihtyy, mikäli asialle ei tehdä jotain”, Piia Rantala-Korhonen sanoo.
Kulttuurialan koulutuspaikkojen keskittyminen vaikuttaa luonnollisesti alan ammattilaisten asuinpaikkaan. Esimerkiksi Lappeenrannan ammattikorkeakoulun kuvataiteen koulutus on siirtymässä Lahteen.
”Kyllä siinä herää huoli, että kuvataiteilijoiden yhteisö lähtee rapautumaan. Opiskelijoiden määrä ja kuvataiteilijoille tärkeän satunnaistyön saamisen mahdollisuus vähenee”, Anu Talka sanoo.
Laura Enbuska-Mäki nostaa esiin kulttuuripalveluiden saavutettavuuden harvaseuduilla.
”Meillä Muoniossa hallinnoidaan pohjoismaalaista kirjastoautoa, joka kulkee pohjoisessa Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Se voi olla ainoa kaukaisimmissa kylissä saatavilla oleva kulttuuripalvelu. Päättäjienkin olisi hyvä muistaa, että meillä on laaja maa ja erilaiset kunnat.”
Kulttuuri on kunnille iso vetovoimatekijä ja yksi keino pitää kunnat asuttuina.
”Maassamuuton merkitystä ei aina oikein ymmärretä etenkään pääkaupunkiseudulla. Paikkakuntia tyhjenee ympäri Suomen, kun ihmiset muuttavat kasvukeskuksiin. Kulttuurilla on keskeinen rooli, kun ihmisiä houkutellaan kuntiin ja saadaan viihtymään. Tämä koskee myös maahanmuuttajia ja heidän kotoutumistaan”, Mikael Pentikäinen huomioi.
Pois elitismin leimasta
Kulttuurileikkauksia perustellaan joskus sillä, että kyseessä on harvojen hupi, luksus, joka kuuluu vain eliitille. Lybeck kysyi, mistä tämä keskustelijoiden mielestä kertoo?
”Varmaan osa ajattelee, että sellaiseen kulttuurin muotoon, jota he eivät itse käytä, ei pidä käyttää rahaa. Ihmisiä pitäisi rohkaista kokeilemaan sellaistakin, mitä ei ole ennen kokenut. Osallistumisen esteitä pitää purkaa. Jokainen saa kokea kulttuurielämyksen oman elämänkokemuksensa valossa”, Piia Rantala-Korhonen sanoo.
Panelistien mielestä kulttuurilla on kuitenkin keskeinen rooli osana hyvinvointivaltiota. Kulttuurin puolesta ei pidä pelätä.
”Koko suomalaisuus on rakentunut kulttuurin varaan. Luotan suomalaisiin ihmisiin ja siihen, että kulttuuri on niin vahva perimä, ettei siitä haluta luopua. Vaikka epämukaviakin aikoja voi tietenkin välillä olla”, Anu Talka toteaa.
Suomessa on herätty ymmärtämään kulttuuri osana henkistä kriisinkestävyyttä ja huoltovarmuutta. Yhteinen perimä luo turvallisuudentunnetta kriisienkin keskellä.
”Pandemia-aika osoitti, kuinka ihmisten kärsivällisyys oli vähällä loppua, kun kulttuuria ei ollut saatavilla. Kun puhutaan maanpuolustuksesta, pitää miettiä myös, miten kulttuuriperintöämme suojellaan”, Piia Rantala-Korhonen sanoo.
Lopuksi keskustelijat tuovat esiin, miksi kulttuurilla on kaikista mitattavista hyödyistä huolimatta myös itseisarvo. Kulttuurissa kiteytyy heidän mukaansa yhteinen historiamme ja kollektiivinen muisti, se kertoo meille maailmasta ja ihmisyydestä ja on läsnä kaikkialla.
”Kulttuuri tuo näkyväksi ajan ilmiöt, kyseenalaistaa ja antaa vastauksia. Kulttuuri on arvokasta juuri sellaisena kuin se on, eikä sitä tarvitse välinearvojen kautta perustella”, Sari Rusanen summaa.
