Hae sivustolta

Aloita hakeminen kirjoittamalla hakusana. Haku ymmärtää synonyymit, välilyönnit ja eri taivutusmuodot. Ennakoiva toiminto ehdottaa hakusanoja kirjoittaessasi.
Hae sivustolta
Tiede ja taide
Ohjeet Yhteystiedot

Lapin rahastolta taidelahjoitus Savukoskelle

Lapin rahaston lahjoituksella hankittava taide tulee sijoittaa julkiseen tilaan, jossa mahdollisimman monet kuntalaiset ja vierailijat voivat nähdä sen. Savukosken teokset on sijoitettu koulukeskuksen uudisrakennukseen, joka valmistui tänä vuonna edellisen koulukeskuksen pihapiiriin. Tiloissa toimivat kaikki luokka-asteet esiopetuksesta lukioon asti. Lisäksi koulukeskuksen tiloja käyttävät iltaisin kansalaisopisto ja musiikkiopisto sekä monet harrastusryhmät. Tiloissa järjestetään erilaisia kulttuuritilaisuuksia, Lapin kamariorkesterin konsertteja sekä muita kuntaan tulevia vierailuesityksiä.

Savukosken taideteokset tilattiin Kittilässä asuvalta kuvataiteilijapari Raisa Raekalliolta ja Misha del Valilta.

Savukosken taideteokset tilattiin Kittilässä asuvalta kuvataiteilijapari Raisa Raekalliolta ja Misha del Valilta.

Taidelahjoituksen yleinen merkitys

Ennen Savukoskea myös Sallan ja Pellon kunnat ovat saaneet Lapin rahaston 15 000 euron taidehankintarahan. Lahjoituksen kohteeksi soveltuu jokin julkinen rakennus, ja teos hankitaan tai tilataan sille sopivaan paikkaan.

– Teos tuo tilaan uutta ilmettä ja voi herättää näkemään koko tilan uusin silmin. Taide nostaa aina tilan arvoa, Lapin rahaston asiamies Marjut Kuusisto sanoo.

Lapin pienissä kunnissa koulut toimivat yleensä ns. monitoimitaloina. Kouluista pyritään tekemään virikkeellisiä ja viihtyisiä kohteita monenlaiseen toimintaan.

– Taidelahjoitukset tukevat luontevasti tätä päämäärää, Marjut Kuusisto kertoo.

Romaniaktivismin juuret ulottuvat luultua syvemmälle menneisyyteen

Teksti ja kuvat: Laura Iisalo 

Risto Blomster, kuva: Laura Iisalo

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistotutkija Risto Blomster on perehtynyt romanikulttuuriin 1980-luvun lopulta alkaen. Hän kertoo ymmärtäneensä vasta viime vuosina, että romaniaktivismi alkoi Suomessa luultua aikaisemmin, ja ettei vuonna 1953 perustettu Romanengo Staggos olekaan ensimmäinen yhdistys, jonka romanit perustivat kohentaakseen sosiaalista asemaansa.

Jo keväällä 1917 Suomessa toimi Suomen romanien sivistysseura, joka sai alkunsa useiden romanimuusikoiden toimesta heidän erkaantuessaan pääväestön perustamasta Suomen mustalaislähetyksestä. Mitä Suomen itsenäisyyden alla tarkalleen ottaen tapahtui, on edelleen hämärän peitossa.

– Ilmiötä ei ole aikaisemmin juuri tunnettu, eikä sitä ole siksi tutkittu. Yritän nyt selvittää, keitä Suomen romanien sivistysseurassa oli mukana, miksi he erkaantuivat evankeliselta pohjalta omaa yhteiskunnallista toimintaansa harjoittaneesta Suomen mustalaislähetyksestä, ja millaiseksi toiminta muotoutui, Blomster sanoo.

Keskeistä vuosisadan alun romaniaktivismissa oli sen suhde musiikkiin, ja erityisesti 1700-luvulta asti pinnalla olleeseen mustalaisromantiikkaan. Blomsteria kiinnostaa, kuinka romanit itse suhtautuivat pääväestön luomaan ilmiöön, joka ei vastannut todellisuutta.

– Romaniaktivistit olivat aikakautensa taiteilijoita, jotka pyrkivät aktiivisesti kehittämään itseään ja siinä ohessa tuomaan yhteiskunnallista sanomaansa esille. Lähtivätkö he esittämään ilmiön edellyttämää kuvaa mustalaisuudesta ja omaksuivatko he näitä mustalaisromanttisia sävellyksiä kaupallisista tai muista syistä, hän pohtii.

Musiikki oli romaniaktivismin kantava teema

Uusi tutkimus on jatkoa aikaisemmille hankkeille, jossa Blomster on ollut mukana. Hän oli yksi vuonna 2012 julkaistun, Suomen romanien historia -tietokirjan tekijöistä, ja jo tuolloin työryhmä pani merkille, kuinka vähän romaneja koskevaa henkilö- ja yhdistysaineistoa suomalaisissa arkistoissa on ylipäätään olemassa.

Keskeistä vuosisadan alun romaniaktivismissa oli sen suhde musiikkiin, ja erityisesti 1700-luvulta asti pinnalla olleeseen mustalaisromantiikkaan.

Tilanteen parantamiseksi vuonna 2016 käynnistettiin Suomen Kulttuurirahaston rahoittama romanien kulttuuriperintöhanke, jonka avulla taltioitiin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ja Kansallisarkiston kokoelmiin toistakymmentä arkistoa. Nyt Blomster aikoo hyödyntää kerättyä materiaalia tutkimuksessaan.

Hän arvelee perehtyvänsä hankkeen aikana erityisesti muutamiin, Suomen romanien sivistysseurassa vaikuttaneisiin henkilöihin, ja heidän elämänkulkuunsa. Yksi keskeisistä hahmoista oli Säkkijärvellä syntynyt viulisti Aleksander Åkerlund, joka Helsinkiin muuttaessaan verkostoitui paikallisten teatteri- ja taidepiirien kanssa. Myös Aino Acktén oppilaana ollut Ida Blomerus ja viulisti Ferdinand Nikkinen olivat aktiivisesti mukana toiminnassa.

Lähdeaineistojen, vanhojen sanomalehtien ja musiikkikiertueita varten laadittujen ohjelmistojen sekä puheiden lisäksi Blomster aikoo perehtyä menneisyyden tapahtumiin tekemällä tiivistä yhteistyötä romaniyhteisön kanssa.

– En aio istua yksin kammiossani. Haluan keskustella ja tutkiskella aihetta romaniväestön kanssa. Yritän saada ihmisiä kiinnostumaan aikakaudesta ja jakamaan suvuissa kulkevaa muistitietoa eteenpäin. Olen myös Suomen romaniyhdistyksen hallituksen jäsenenä jatkuvasti yhteydessä tämän päivän romaniaktivisteihin, hän kertoo.

Blomsterin tarkoituksena on saada tuloksille laajaa näkyvyyttä julkaisemalla niitä kansainvälisen RomaInterbellum: Roma Civic Emancipation Between The Two World Wars -tutkimushankkeen julkaisuissa. Alustavana suunnitelmana on myös järjestää vuoden 2022 Etnosoi!-festivaalin yhteydessä aiheeseen liittyvä luentokonsertti.

– Koska kantavana teemana tutkimuksessa on musiikki, niin pitäähän se saada soimaan. Uusien tulkintojen mukaisia, mustalaisromanttisia iltoja on tiedossa, Blomster lupaa.

Suomen kulttuurirahasto myönsi vuonna 2021 30 000 euron apurahan Risto Blomsterin hankkeelle, joka pyrkii selvittämään romaniaktivismia ja sen suhdetta musiikin mustalaisromantiikkaan 1900-luvun alkupuolella.

Kulttuurirahastolta tukea koronakoiratutkimukseen

Koirien tarkasta hajuaistista on hyötyä paitsi kadonneiden ihmisten ja eläinten, myös mm. sairauksien ja infektioiden löytämisessä. Pandemian torjunnassa sairastuneiden ja altistuneiden nopea testaus, jäljitys ja eristäminen ovat oleellisia toimia. Viime aikoina Suomessa on selvitetty erikoiskoulutettujen hajukoirien hyödyntämistä Covid-19 -infektioon sairastuneiden tunnistamisessa. Koirien käyttöä on rajoittanut, ettei tunnistuksen luotettavuudesta ole ollut tieteellistä näyttöä.

Helsingin yliopiston infektiosairauksien professori Anu Kantele, zoonoosivirologian professori Olli Vapalahti ja eläinlääketieteen dosentti Anna Hielm-Björkman ovat tehneet lupaavia kokeita koulutettujen koirien kyvystä tunnistaa Covid-19-infektioon sairastuneiden näytteitä. Kulttuurirahaston apurahan turvin kokeiden luotettavuutta varmistetaan ns. kaksoissokkoutetulla tutkimuksella. Jokainen koira on testaajana tiiviin, 1-2 viikon tutkimusjakson aikana ja tutkii 420 näytettä.

-Koirien hajuaisti on ihmeellinen. Vaikka kokeet ovat tähän mennessä olleet hyvinkin lupaavia, pidän välttämättömänä, että hajuerottelu testataan tieteen sääntöjen mukaisilla varmistuskokeilla, Anu Kantele kertoo.

Kaksoissokkoasetelmassa koira ja ohjaaja eivät etukäteen tiedä mitä näytteet ovat. Kokeissa käytettävät positiiviset näytteet ja negatiiviset kontrollinäytteet kerätään henkilöiltä, joille on tehty PCR-testi edeltävästi eikä testinäytteitä ole haisteltu aiemmin. Tarvittaessa epäselvissä tapauksissa näytteen luovuttaneita voidaan kutsua myöhemmin vasta-ainetesteihin. Kaksoissokkokokeet toteutetaan erillisessä testausympäristössä, jossa koira ja ohjaaja ovat suljetussa huoneessa kaksin ja heille annetaan luukusta tietokoneen arpomia näytesarjoja koiran haistettavaksi. Testiä seurataan videoyhteyden avulla ja videot tallennetaan. Ohjaaja ilmoittaa kunkin näytteen suhteen, tunnistaako koira sen positiiviseksi vai negatiiviseksi. Paikalla on koko ajan tutkimuksen ulkopuolinen koiratyöskentelyn ammattilainen valvojana.

-Jos hajukoirat pystyvät erottamaan koronavirusinfektiopotilaiden näytteet muiden näytteiden joukosta, olemme askeleen lähempänä sitä, että hajukoiria voidaan hyödyntää nopeassa massaseulonnassa, esimerkiksi seulomaan rajoilla maahantulijoiden joukosta koronavirusinfektion sairastuneita, Anu Kantele kertoo.

Toisessa tutkimushankkeessa Seppo Vainion tutkimusryhmä varmentaa molekyylibiologisten ja biokemiallisten tekniikoiden avulla koiran hajuhavaintojen luotettavuutta. Käytännössä koronapositiivisten henkilöiden iho-, veri- ja virtsanäytteiden ja koirien ilmaisemien positiivisten näytteiden välille haetaan vastaavuutta.

-Jo aiemmissa tutkimuksissamme olemme huomanneet, että koirien kyky erottaa solu- ja molekyylitason näytteitä on hyvin tarkka. Jatkamalla Anu Kanteleen tutkimusryhmän tuottaman aineiston analyysiä pystymme toivottavasti edistämään Covid-19-infektioon sairastuneiden varhaista tunnistamista. Tämä voi jatkossa edistää myös muiden sairauksien kuten Alzheimerin, syövän ja diabeteksen koiravälitteistä diagnostiikkaa, Seppo Vainio toteaa.

Taidetestaajilla luvassa ennätyslukuvuosi 2021–2022

Vuonna 2017 alkanut Suomen suurin kulttuurikasvatusohjelma Taidetestaajat on toimintavuosiensa aikana avannut uusia yhteistyömahdollisuuksia, kehittänyt nuorten yleisöjen kohtaamista, tukenut koulujen retkiosaamista sekä edesauttanut kokonaan uuden toiminnan syntymistä Suomen taidekentällä.

Lukuvuonna 2021–22 valtio osallistuu jälleen eduskunnan päätöksellä Taidetestaajien rahoitukseen 1,4 miljoonalla eurolla. Suomen Kulttuurirahasto ja Svenska kulturfonden maksavat edelleen kustannuksista suurimman osan, jotta vierailuja päästään jatkamaan täydellä teholla heti koronatilanteen helpotuttua.

Mukana peräti 73 vierailukohdetta ympäri Suomen

Vierailukohteiden valinnoissa painotettiin erityisesti nuorille sopivaa yleisötyökokonaisuutta sekä kiinnostavaa sisältöä. Uusia toimijoita on mukana yhdeksän, ja taidelajit vaihtelevat sirkuksesta teatteriin ja oopperasta taidenäyttelyyn. Mukana on ensimmäistä kertaa muun muassa alueoopperaa Tampereelta. Lisäksi nuorille tarjotaan eri taidelajeja yhdisteleviä monitaidekokonaisuuksia, esimerkiksi Rovaniemen taidemuseossa kuvataide ja Lapin kamariorkesterin soitto yhdistyvät kiehtovaksi kokonaisuudeksi.

– Taidetestaus vain paranee vanhetessaan. Vierailukohteet ovat oppineet ottamaan nuoret katsojat huomioon ja uusia pääsee mukaan, kouluille matkoista on muodostunut rutiinia, ja hankeorganisaatio on epidemian keskellä kouliutunut loistavasti venymään muuttuviin tilanteisiin. Seuraavaksi huomio on kiinnitettävä siihen, että koulut hyödyntäisivät vierailut tehokkaammin eri aineissa osana opetussuunnitelmaa, toteaa yliasiamies Antti Arjava Kulttuurirahastosta.

Nuorten palaute erityisen arvokasta

Etko- ja jatkotehtävien avulla tuetaan nuorten taidekokemusta, ja koulujen toivotaan varaavan niihin riittävästi aikaa. Nuorten palautteiden keräämiseen käytettävä arviointisovellus uudistetaan kesän 2021 aikana nuorten kanssa yhteistyössä.

– Pyrimme entistä enemmän tähdentämään arvioiden tärkeyttä. Niitä on tähänkin mennessä kertynyt valtavasti – maaliskuuhun 2021 mennessä yli 124 000 – mutta toivomme, että erityisesti avoimiin kenttiin saisimme enemmän vastauksia. Niistä kertyy sekä meille että taideorganisaatioille todella arvokasta tietoa siitä, mikä toimi tai ei toiminut ja mikä nuorissa resonoi, kertoo hankepäällikkö Joonas Keskinen.

Svenska kulturfondenin toimitusjohtaja Sören Lillkung suuntaa jo katseensa tulevaan.

– Nyt on ehkä tärkeämpää kuin koskaan, että nuoret saavat kokea korkeatasoista taidetta ja kulttuuria paikan päällä autenttisissa ympäristöissä. Pandemia vei meiltä tämän mahdollisuuden lähes kokonaan pois. Me voimme kaikki auttaa toisiamme löytämään uudelleen sen maagisen tunteen, joka syntyy, kun taide ja yleisö kohtaavat tässä ja nyt. Tässäkin Taidetestaajat-toiminnalla on tärkeä rooli.

Mikä Taidetestaajat?

Taidetestaajat vie kaikki Suomen kahdeksasluokkalaiset korkealaatuisen taiteen pariin. Kokonaisuuteen kuuluu etko- ja jatkotehtävät sekä palautteen antaminen. Taidetestaajat on osa Suomen lastenkulttuurikeskusten liiton toimintaa, ja sitä rahoittavat Suomen Kulttuurirahasto, Svenska kulturfonden sekä Opetus- ja kulttuuriministeriö.

Lisätiedot:

www.taidetestaajat.fi

Kauden 2021–22 vierailukohteet

  • Aineen taidemuseo
  • Amos Rex
  • Ateneumin taidemuseo
  • Aurinkobaletti
  • Flow Productions
  • Game Music Collective
  • Helsingin Kaupunginteatteri
  • Hämeenlinnan Kaupungin Teatteri Oy
  • Hämeenlinnan taidemuseo
  • Joensuun kaupunginorkesteri
  • Joensuun kaupunginteatteri
  • Jyväskylä Sinfonia
  • Jyväskylän kaupunginteatteri
  • Jyväskylän taidemuseo
  • Kajaanin kaupunginteatteri
  • Kajaanin taidemuseo
  • Kamariorkesteri Avanti!
  • Kansallisooppera ja baletti
  • Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteri
  • Nykytaiteen museo Kiasma
  • Kinetic Orchestra
  • Kokkolan kaupunginteatteri
  • Konserttikeskus
  • Kotkan Kaupunginteatteri Oy
  • Kouvolan Teatteri
  • Kuhmon Kamarimusiikki
  • Kuopion kaupunginorkesteri
  • Kuopion kaupunginteatteri
  • Kuopion taidemuseo
  • Lahden kaupunginorkesteri – Sinfonia Lahti
  • Lahden kaupunginteatteri
  • Lappeenrannan kaupunginteatteri
  • Lappeenrannan taidemuseo
  • Lohjan kaupunginorkesteri
  • Mikkelin taidemuseo
  • Mikkelin Teatteri
  • Oulun taidemuseo
  • Oulu Sinfonia
  • Oulun teatteri
  • Porin taidemuseo
  • Porin Teatteri
  • Rakastaja Teatteriryhmän kannatus ry
  • Red Nose Company
  • Rovaniemen taidemuseo ja Lapin kamariorkesteri
  • Rovaniemen teatteri
  • Seinäjoen kaupunginteatteri
  • Seinäjoen taidehalli
  • Serlachius-museot
  • Sinebrychoffin taidemuseo
  • Sorin Sirkus
  • Suomen Kansallisteatteri
  • Suomen valokuvataiteen museo
  • Svenska Teatern
  • Särestöniemi-museo
  • Taidemuseo Eemil
  • Tampere Filharmonia
  • Tampereen ooppera
  • Tampereen Teatteri
  • Tanssiteatteri Hurjaruuth
  • Tanssiteatteri Minimi
  • Teater Viirus
  • Teatterikone
  • Turun filharmoninen orkesteri
  • Turun Kaupunginteatteri
  • Turun taidemuseo
  • UMO Helsinki Jazz Orchestra
  • Vaasan kaupunginteatteri
  • Varkauden Teatteri
  • Voipaalan Taidekeskus
  • WAM Turun kaupungin taidemuseo
  • Wasa Teatern
  • Åbo Svenska Teater
  • Ålands konstmuseum

Kainuun nuoret kesämuusikot valittu

Kesämuusikoiden varsinainen toimintakausi on heinäkuu 2021 ja harjoitusperiodit ovat touko-kesäkuussa. Tavoitteena on järjestää esiintymisiä kaikissa Kainuun kunnissa heinäkuussa 2021. Kesämuusikoille maksetaan vähintään 1 200 euron korvaus.

Valintaraadissa toimivat asiantuntijoina KAOn konservatorion tutkintovastaava Tapani Komulainen ja Kuhmon musiikkiopiston opettaja dir.mus. Arrigo Blom sekä Rauniokaupungin edustajana muusikko Juho Hannikainen.

”Valintaraadin tehtävä oli todella vaikea, koska hakijoina oli paljon hyviä lahjakkuuksia. Raati valitsi sellaiset muusikot, joista voidaan koota mahdollisimman monipuolinen kokoonpano. Ryhmässä on mukana eri instrumentteja ja musiikkityylejä edustavia taitavia soittajia sekä laulajia. Ryhmän on pystyttävä toimimaan itsenäisenä oma-aloitteisena, laadukkaana ryhmänä”, raadin jäsenet kertovat.

Kainuun nuoriksi kesämuusikoiksi valittiin

Auvinen Matilda, koskettimet ja laulu
Hyvönen Ukko, rummut ja laulu
Karhu Suvi-Eevi, kantele ja laulu
Lipponen Aatu kitara, saksofoni
Mustonen Aida, huilu ja pasuuna
Pääkkönen Petteri, kitara ja koskettimet
Pääkkönen Valtteri, basso
Vattulainen Jenni, laulu ja viulu

 

 

Omatoimisuus PoDoCo-haussa siivitti Sanna Turusen tuotepäälliköksi teknologiastartuppiin

Teksti: Antti Kivimäki
Kuvat: Rami Marjamäki

Brinter Oy:n tuotepäällikkö Sanna Turunen suosittelee tohtoreita haarukoimaan yrityskumppaneita sen mukaan, mitä heitä itseään kiinnostaisi tutkia, ja sen jälkeen ottamaan rohkeasti yhteyttä.

”Kannattaa muistella, onko yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa ollut joskus mukana yrityskumppaneita, ja lähestyä heitä.”

– Messuilla ja konferensseissa voi helpoiten päästä kahvipöytäkeskusteluetäisyydelle yritysjohdon kanssa, mutta koronan aikaan tämä on tietenkin vaikeaa. Kannattaa muistella, onko yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa ollut joskus mukana yrityskumppaneita, ja lähestyä heitä, Turunen sanoo.

Turunen itse oli hyvin aktiivinen omassa PoDoCo-haussaan. Käytännössä hän hoiti kaiken itse.

Vuonna 2017 Turunen teki Tampereen yliopistossa väitöskirjaa mikrorakenteiden valmistuksesta laserpohjaisella 3D-tulostusmenetelmällä. Eräässä bioprinttereitä käsittelevässä tutkimuspalaverissa hän tutustui teolliseen 3D-tulostukseen erikoistuneen salolaisen 3DTech-startupin perustajiin.

Tapaamisen jälkeen Turunen oivalsi voivansa auttaa yritystä kehittämään bioprintteriä PoDoCo-ohjelman turvin. Yrityksen perustajat eivät olleet kuulleet ohjelmasta. Turunen selitti, että he saisivat ilmaista tutkijatyövoimaa vuodeksi. Yhdessä he kehittivät tutkimusideaa tarkemmaksi. Turunen muotoili hakemuksen ja sai Kulttuurirahastolta myöntävän päätöksen. Vuoden 2018 helmikuussa Turunen alkoi suunnitella 3DTechin leivissä biotulostinta, joka yhdistää eri tulostustekniikoita ja tulostuspäitä.

Liki ensitöikseen Turunen ryhtyi hakemaan 3DTechiä mukaan EU:n Horisontti 2020-ohjelman Restore-hankkeeseen, jossa etsitään uusia menetelmiä korjata nivelrikkovaurioita polven rustossa toiminnallisten nanomateriaalien avulla. Biotulostus on toinen näistä uusista päälinjoista, ja 3DTech saikin tähän lähes 400 000 euroa tutkimusrahaa kolmeksi ja puoleksi vuodeksi.

PoDoCo-tutkijasta tuotepäälliköksi

Vuoden 2019 helmikuussa Turusen olisi PoDoCo-protokollan mukaan pitänyt siirtyä seuraavaan vaiheeseen eli vuoden määräaikaiseen työsuhteeseen 3DTechin palkkalistoilla. Yritys kuitenkin päätti palkata hänet suoraan vakituiseksi työntekijäksi tuotepäällikön tittelillä.

– Pienessä yrityksessä toimenkuvaani kuuluu vähän kaikkea. Vastaan 3D-bioprintterin tuotekehityksestä, mutta teen myös tutkimusta ja testausta tulostuspäillä, hankin materiaaleja ja tarjoan teknistä tukea myynnille ja markkinoinnille, Turunen kertoo. 

Tämän vuoden alussa yritys jakautui kahdeksi yhtiöksi, joista 3DTech jatkaa tulostuspalveluliiketoimintaa ja Brinter Oy biotulostimen kehitystä ja myyntiä.

Tällä haavaa yritys on myynyt 3D-biotulostimia lähinnä Suomeen tutkimuslaitoksille ja yliopistojen tutkimusryhmille. Perusprintteri maksaa noin 25 000 euroa. Kun siihen lisää erilaisia tarvittavia tulostuspäitä, hinta nousee noin 40 000 euroon.

Biotulostuksen pitkän tähtäimen tavoite on tuottaa markkinoille kokonaisia elimiä, kuten maksa tai haima sellaista tarvitsevalle.

Bioprintterissä biomustesäiliöihin ladataan hydrogeelissä lilluvia soluja, tukimateriaaleja, kasvutekijöitä ja kaikkea mitä elävä kudos tarvitsee. Printteri pyrkii tulostamaan nämä oikeanmuotoiseksi kolmiulotteiseksi kokonaisuudeksi. Eri rakennuspalikat tarvitsevat erilaisia suuttimia. Esimerkiksi solut tarvitsevat erityisen hellää pursotusta, jotta ne eivät kuole.

Biotulostuksen pitkän tähtäimen tavoite on tuottaa markkinoille kokonaisia elimiä, kuten maksa tai haima sellaista tarvitsevalle. Tähän kuitenkin kulunee Turusen mukaan vielä 30–40 vuotta.

Nyt biotulostimet palvelevat tieteen apuvälineinä. Niillä voidaan tulostaa maksakudosta, syöpäkudosta ja ihoa tutkimustarkoituksiin, ja näin voidaan vähentää koe-eläinten käyttöä. 

– Suurissa kudospaloissa ja elimissä ei ole vielä keksitty, miten niihin saadaan tulostettua toimiva verisuonisto. Siksi ensimmäiset sovellukset ovat rustoa, luuta ja ihoa, joissa verisuonia on vähemmän, Turunen selittää.

Lisätietoa PoDoCo-apurahoista.

Tekn. tohtori Sanna Turunen sai 28 000 euron PoDoCo-apurahan vuonna 2018 3D-biotulostustekniikoiden yhdistämistä käsittelevään väitöksen jälkeiseen tutkimukseen.

Taidetta yhdessä ja lähellä

Teksti: Pilvi Kuitu
Kuva: Teija Longi/PiiPoo 

Kutsuimme hankkeeseen pirkanmaalaisia taidelaitoksia ja festivaaleja, joilla on vahva toiminnan perusta ja korkea taiteellinen laatu, sekä sote-toimijoita, joilla on kokemusta taiteen tuomisesta osaksi palvelujaan. Mukaan lähtivät Tampere-talo, Tampereen Työväen Teatteri, Tanssiteatteri MD, Tampere Filharmonia, Tampereen Musiikkijuhlat, Suomen Nuorisoseurat, Pispalan Sottiisi, Tanssimania, Tampereen Teatterikesä, Tanssivirtaa Tampereella -nykytanssifestivaali, Tampereen taidemuseo, Muumimuseo, Tampereen yliopistollinen sairaala Tays, Pirkanmaan sairaanhoitopiiri, Lempäälän Kotokampus, Tampereen kaupunki, Sointu Senioripalvelut ja Kangasalan kaupunki.

Tehdään sitä missä ollaan hyviä – yhdessä

Kaksivuotisen hankkeen perusidea on yksinkertainen: kysytään, kuunnellaan, ymmärretään, kehitetään ja kokeillaan YHDESSÄ. Ajatuksena on, että kun kaikki kulttuurilaitokset ja festivaalit tuottavat vuosittain vähintään yhden lähelle vietävän sisällön ja tarjoavat niitä keskitetysti, syntyy uusiutuva ja kiinnostava tarjonta, joka tukee kaikkia Pirkanmaan kuntia ja sote-toimijoita kulttuuripalveluiden hankkimisessa ja saavutettavuuden edistämisessä.

Hankkeen ensimmäisen vuoden aikana on keskitytty keräämään tietoa ja ideoita ja synnyttämään yhteistä ymmärrystä. Olemme kutsuneet hankekumppanit säännöllisesti koolle keskustelemaan siitä, miten taide- ja kulttuuripalvelut voivat olla vahvemmin osa sote-ympäristöissä asuvien ja kulttuuripalveluiden katveessa olevien ihmisten elämää. Olemme rakentaneet ajattelua ja toimintatapoja, jossa taidelaitokset ja festivaalit tuottavat ja räätälöivät sisältöjä näille yleisöille luontevana ja kestävänä osana toimintaansa ja ohjelmistoaan.

Viime syksynä sukellettiin syvemmälle sisältöihin ja mahdollisuuksiin jokaisen hankekumppanin kanssa käydyissä kehittämiskeskusteluissa. Niissä kiteytyi 70 lähelle vietävää taidesisältöä: näyttelyjä, esityksiä, konsertteja, taiteilijatapaamisia, avoimia harjoituksia ja taidetyöpajoja. Vuoden 2021 aikana ainakin 20 näistä palveluista pilotoidaan. Samalla kehitetään yhteistä tapaa tarjota ja hankkia lähelle vietäviä palveluja tulevaisuudessa. Tarjonnan kanavaksi kehitellään alueellista kulttuuripalvelutarjotinta, sitäkin tiiviissä yhteistyössä kolmen muun hankkeen kanssa.

Yhteistyön ja ymmärtämisen voimasta

Vain muutama viikko hankkeen startin jälkeen korona sulki Suomen. Sekä hankkeen toteuttamisen että kulttuuripalvelujen lähelle viemisen tavat jouduttiin miettimään uudelleen. Toisaalta koronarajoitusten ansiosta ymmärrämme nyt aiempaa paremmin, miltä tuntuu olla eristyksissä, erillään, ilman taidetta, kulttuuria ja kohtaamisia. Kokemus on johdattanut tärkeisiin keskusteluihin ja vahvistanut halua tuottaa kulttuuria ja taiteellisia sisältöjä kaikille.

Tapaamisissa on kiteytynyt ajatus, että taiteen arvoon ei vaikuta, missä kulttuuria koetaan ja kenen välisessä vuorovaikutuksesta se syntyy. Palvelukeskukset, sairaalat, aulat ja sängynvierustat nähdään näyttämöinä ja uudet yleisöt kiinnostavina. Hankkeen ansiosta meille on syntynyt ymmärrystä, miten nämä uudet näyttämöt voisivat toimia tekijöille ja yleisölle kohtaamisen paikkoina. Toisaalta ilmassa on vielä paljon kysymyksiä, joihin tulevat pilottivierailut toivottavasti tuovat vastauksia.

Kohta käynnistyvät pilotoinnit toteutetaan rajoitusten ehdoilla, osa etänä ja osa toivottavasti lähellä kohdaten. Varmaa on, että taidetta viedään lähelle yleisöjä kunnioittaen, intohimolla ja laadusta tinkimättä. Tekijöitä ovat innostaneet sote-toimijoiden toiveet: taiteelta halutaan syvyyttä, rohkeutta, erotiikkaa, keveyttä, iloa, ääntä, väriä. Ennen kaikkea halutaan taidetta, joka puhuttelee, pysäyttää, herättää ajatuksia ja koskettaa. Kuten taiteessa yleensä, lähelle vietävässäkään taiteessa mikään teema ei ole vieras.

Pilvi Kuitu on tänä vuonna 15 vuotta täyttävän Kulttuurikeskus PiiPoon perustaja ja toiminnanjohtaja. Kuitu on erikoistunut taide- ja kulttuuritoimijoiden ja eri toimialojen väliseen yhteistyöhön, kulttuurin saavutettavuuden ja yhdenvertaisuuden edistämiseen, kulttuuripalveluiden ja niiden rakenteiden kehittämiseen. Kulttuurikeskus PiiPoo on paikallisesti, alueellisesti ja valtakunnallisesti toimiva kulttuurihyvinvoinnin asiantuntija ja kulttuurin saavutettavuuden edistäjä.

Kulttuurirahastolta kahden miljoonan euron lisätuki freelancereille

Taiteen apurahahakemusten määrä kasvoi Kulttuurirahaston Tammikuun haussa merkittävästi. Tammikuun haun kokonaismäärä oli 10 239 (viime vuonna 9 549), josta taiteen hakemuksia oli 7 539 eli 13 % enemmän kuin vuoden 2020 Tammikuun haussa. Eniten taiteen hakemusten määrä kasvoi Uudellamaalla, jossa kasvua oli 600 hakemuksen verran eli 30 %. Varsinais-Suomessa kasvua oli 24 % ja Pirkanmaalla 21 %.

Koska lisätuki kohdistetaan nimenomaan työrauhan tarjoaviin kokovuotisiin ja puolivuotisiin apurahoihin, niiden saamista ei estä esimerkiksi Taiteen edistämiskeskukselta saatu lyhyempi kriisiapuraha. Kahden miljoonan lisätuki jaetaan maakuntiin taiteen hakemusmäärien nousun suhteessa. Käytännössä tämä tarkoittaa esim. Uudellemaalle 50 kokovuotisen tai 100 puolivuotisen apurahan lisäystä.

– Kulttuurialan korona-ahdinko jatkuu, ja freelancereiden tilanne on todella vaikea. Osoittamalla tukea erityisesti pitkäjänteiseen taiteelliseen työskentelyyn täydennämme muita saatavilla olevia tukimuotoja, sanoo Kulttuurirahaston hallituksen puheenjohtaja Jari Sokka.

Tammikuun haun hakemusten käsittely on parhaillaan käynnissä, ja päätökset ilmoitetaan hakijoille pääosin huhtikuun aikana.

Nyt jaettava tuki mukaan lukien Kulttuurirahasto on jakanut lisätukea taiteisiin koronan takia 4,5 miljoonaa euroa. Viime keväänä jaettiin ylimääräisiä apurahoja puolella miljoonalla eurolla maakuntarahastojen kautta sekä samalla summalla osana OKM:n ja muiden säätiöiden lisärahoituspakettia. Joulukuussa 2020 myönnettiin 1,5 miljoonaa euroa taiteen vapaan kentän yhteisöille. Yhteensä Kulttuurirahaston tuki tieteelle ja taiteelle on tällä toimintakaudella noin 50 miljoonaa euroa.

Suomen Kulttuurirahaston suurpalkinnot merkittävistä kulttuuriteoista Kaisa Häkkiselle, Mauno Järvelälle ja Kuutti Lavoselle

Kaisa Häkkinen

Emeritaprofessori, akateemikko Kaisa Häkkinen on kertonut suomalaisille, mitä kieltä käytämme ja mistä kielemme sanat tulevat.

Kaisa Häkkisen akateeminen ura kielitieteen, fennistiikan ja suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen alalla on huikea. Uralilaisen vogulin kielen murteen äännerakenteen Häkkinen selvitti jo pro gradu -työssään 1973. Sen jälkeisinä vuosikymmeninä hän oli monissa eri tehtävissä Turun yliopistossa, Åbo Akademissa ja Suomen Akatemiassa. Yliopistomaailmaa ja tiedeyhteisöä Häkkinen on palvellut assistenttina, dosenttina, oppikirjojen tekijänä, professorina, dekaanina, instituuttien ja tieteellisten seurojen johdossa sekä tutkimuslaitosten johtoryhmien jäsenenä.

Jokaiselle suomen arkikielen käyttäjälle Kaisa Häkkisen Nykysuomen etymologinen sanakirja on aarreaitta. Se kertoo, mistä perussanamme tulevat, minkälaisia kerrostumia kielessämme on, mitä sanojen äänneasusta ja levikistä voidaan päätellä ja mikä kirjakielessämme on lainaa, mikä vanhaa. Hänen teoksensa Kielitieteen perusteet on toiminut pääsykoekirjana lähes kaikissa yliopistoissa.

Kaisa Häkkinen sai Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon vuonna 2005 kirjasta Linnun nimi. Professoriliitto valitsi hänet Vuoden professoriksi 2007. Akateemikoksi hänet nimitettiin marraskuussa 2020.

Palkinto myönnetään kielen kerrosten kuorinnasta, sanojen selityksistä.

Kaisa Häkkisen valokuva: Robert Seger

Mauno Järvelä

Pelimanni ja viulupedagogi Mauno Järvelän yhä jatkuvalla työuralla on ollut ratkaiseva merkitys pelimannimusiikin säilymiselle ja suomalaisen nykykansanmusiikin kasvulle. Pedagogina hän on elvyttänyt ja uudistanut lasten ja nuorten musiikkiharrastustoimintaa kehittämänsä näppäripedagogiikan kautta. Siinä keskeistä on yhteisöllinen musisointi ja kaikkien pääseminen mukaan. Monikymmenvuotisen viikonloppu- ja kesäkurssitoiminnan ansiosta kansanliikkeeksi muodostuneen näppäritoiminnan osallistujamäärät lasketaan nykyisin tuhansissa. Järvelän työ on säilyttänyt elävänä kaustislaisen viulunsoittoperinteen, joka on matkalla Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon.

Muusikkona Järvelä on vaikuttanut keskeisesti nykykansanmusiikin kehittymiseen erityisesti 1970- ja 1980-luvuilla toimineen Kankaan pelimannien ja 1980-luvulla perustetun ja edelleen toimivan JPP-yhtyeen kautta. Taiteellinen työ erityisesti yhtyemusisoinnin uudistamisessa sekä säveltäjänä, sovittajana ja esiintyjänä on myötävaikuttanut lukuisten viulunsoittoon nojaavien nykykansanmusiikkiyhtyeiden tyyliin.

Usein vähemmälle huomiolle jää Mauno Järvelän työ pelimannisävelmien taltioijana ja nuotintajana. Kansanmusiikki-instituutin kautta julkaistujen nuottikirjojen määrä on huomattava ja osaltaan turvaamassa ainutlaatuisen suomalaisen perinnemusiikin siirtymistä uusille soittajapolville.

Palkinto myönnetään perinteen pelastajalle, iloisen soiton opettajalle.

 

Mauno Järvelän valokuva: Ulla Nikula

Kuutti Lavonen

Kuutti Lavonen on taidemaalari, taidegraafikko, valokuvataiteilija, professori ja runoilija. Hän on opiskellut Pohjois-Italiassa Instituto Superiore per le Industrie Artistichessa. Kuvataiteilijana hän on toiminut vuodesta 1978 nostaen suomalaisen kuvataiteen asemaa sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Lavosen teoksia löytyy arvostetuista kokoelmista niin Ruotsista, Ranskasta kuin Espanjastakin.

2000-luvun merkittävimpiin Lavosen teoksiin kuuluvat koristelu- ja maalaustyöt Osmo Rauhalan kanssa Tyrvään Pyhän Olavin kirkossa. Tekijöille myönnettiin Kirkon Kulttuuripalkinto 2009, ja teos liitti Lavosen hengellisyyttä heijastavien taiteilijoiden pitkään historialliseen jatkumoon. Pyhyyden maalaaminen yhdistää Lavosen sekä renessanssiin että barokkiin, joita hän niin puhuttelevasti teoksissaan peilaa.

Lavonen on toiminut Kuvataideakatemian taidegrafiikan professorina vuosina 1999-2003 sekä Helsingin kivipainon perustajana. Hänen kunniakseen voidaan lukea suomalaisen taidegrafiikan uudistaminen ja uusien taiteilijapolvien innoittaminen. Lavosen taiteellinen tuotanto ja ajatukset nostavat nähtäväksi sen, miten avoimiksi taide meidät kirjoittaa ja kuinka kuva antaa ajatuksille muodon.

Kuutti Lavonen tarjoaa meille palan ikiaikaista kauneutta ja sitä peilaavia voimakkaita tunteita. Ne ovat vuosikymmenten ajan kutsuneet yleisöä pohtimiaan käsityksiään oikeudesta, totuudesta ja hyvyydestä. Lavonen tuo teoksissaan historian ajattomasti nykypäivään näyttäen ihmisen alastomana, paljaana ja inhimillisenä. Hänen teoksensa ovat kuin pilkahdus ikuisuuden ikkunasta.

Palkinto myönnetään pyhyyden taiteesta, ihmisyyden kuvaamisesta.

Kuutti Lavosen valokuva: Sami Mannerheimo