Yrjö Reenpää -luento tuo maailmankuulun paleoantropologi Richard Leakeyn Suomeen

Richard Leakey (s. 1944) on maailman tunnetuimpia ihmisen esihistorian tutkijoita. Hänen vanhempansa Louis ja Mary Leakey nousivat maailmanmaineeseen erityisesti nykyisen Tansanian Olduvai-rotkon varhaisimpien esi-ihmislöytöjensä ansiosta.

Tohtori Leakey on vaimonsa Meaven ja tyttärensä Louisen kanssa jatkanut vanhempiensa työtä ja avannut tutkimukselle Turkanajärven alueen runsasfossiiliset kerrostumat. Niistä ovat löytyneet monet tärkeimmistä ihmisen varhaisevoluutioon liittyvistä fossiileista.

Richard Leakey on toiminut myös esimerkiksi Kenian kansallismuseon johtajana, Kenian luonnonsuojeluviraston perustajana ja johtajana sekä Kenian eduskunnan jäsenenä ja ministerinä. Hän on pitkään ja näkyvästi toiminut luonnonsuojelun hyväksi ja varsinkin norsujen, sarvikuonojen ja ihmisapinoiden salametsästyksen torjumiseksi. Hän on Transparency Internationalin Kenian osaston puheenjohtaja ja luonnonsuojelujärjestö WildlifeDirectin perustaja.

Richard Leakey on antropologian professori Stony Brookin yliopistossa New Yorkissa, jossa hän toimii perustamansa Turkana Basin Instituten johtajana. Instituutti toimii Keniassa ja edistää elämän historian, muinaisen ilmastonmuutoksen ja ihmisen alkuperän tutkimusta.

Richard Leakeyn luennoi 6. toukokuuta Helsingin yliopiston juhlasalissa aiheesta 50 years of African origins as both researcher and observer. Luento on Suomen Kulttuurirahaston XVI Yrjö Reenpää -luento. Luento on myös osa 20 vuotta täyttävää Biosynteesi-symposiosarjaa.

Suomen Kulttuurirahaston Yrjö Reenpää -luennot

Suomen Kulttuurirahasto perusti 40 vuotta täyttäessään vuonna 1979 luennon kunniaesimiehensä, professori Yrjö Reenpään Suomen tiede- ja taide-elämän hyväksi tekemän elämäntyön kunnioittamiseksi. Alun perin luennot olivat täysin Kulttuurirahaston järjestämiä, mutta vuoden 2008 jälkeen luennot muutettiin haettavaksi apurahaksi Yrjö Reenpään nimeä kantavan vierailun järjestämiseen. Tätä apurahaa voivat hakea kaikki yliopistojen laitokset.

Fysiologian professori ja kulttuurivaikuttaja Yrjö Reenpää (1894-1976) oli mukana Suomen Kulttuurirahaston perustamisvaiheissa ja toimi Suomen Kulttuurirahaston Kannatusyhdistyksen ensimmäisenä puheenjohtajana 1937-1953, sen jälkeen rahaston hallintoneuvoston esimiehenä vuoteen 1968 asti, jolloin hänet nimitettiin Suomen Kulttuurirahaston kunniaesimieheksi.

Reenpää-luentoja on tähän mennessä järjestetty 15, Leakeyn luento on 16. Luentojen tarkoituksena on esitellä merkittävää tutkimusta ja rikastuttaa tiede- ja kulttuurikeskustelua. Luennoitsijat ovat alansa arvostetuimpia ulkomaisia tutkijoita. Luennoissa on alunperin ollut luonnontieteellinen painotus, mutta hakijatahoina voivat nykyisin olla kaikkien tieteenalojen laitokset. Luennot ovat kaikille avoimia.

Luennoitsijalle luovutetaan Wäinö Aaltosen suunnittelema Yrjö Reenpää -mitali.
 

Sukupolvia yhdistävälle toiminnalle kova kysyntä

Koko Suomi leikkii -hanke on osoittanut, että sukupolvien välisille kohtaamispaikoille on suuri tarve. Hankkeen ensimmäisenä vuonna syntyi 134 sukupolvia yhdistävää kohtaamispaikkaa, Terhokerhoa, 114 kunnan alueelle. Terhokerhon osallistujille ja vapaaehtoisille ohjaajille toteutetun kyselyn mukaan 72 % on saanut Terhokerhosta uusia ystäviä.

Suomen Kulttuurirahaston käynnistämän kolmivuotisen (2014–2016) suurhankkeen tavoitteena on innostaa kaikenikäiset suomalaiset leikkimään ja viettämään kiireetöntä aikaa yhdessä. Hankkeen toteuttavat Mannerheimin Lastensuojeluliitto ja Suomen Punainen Risti, jotka perustavat Terhokerhoja Suomen jokaiseen kuntaan. Kerhot ovat maksuttomia ja kaikille avoimia.

Terhokerhot ovat kokoontuneet keskimäärin joka toinen viikko. Osallistumiskertoja on ollut vuoden aikana yli 17 700. Osallistujista puolet on lapsia ja puolet aikuisia. Aikuisosallistujista 55 % on 18–50-vuotiaita ja 45 % yli 50-vuotiaita. Toiminta kiinnostaa yhtälailla sekä tyttöjä että poikia. Aikuisosallistujista joka neljäs on mies ja vapaaehtoisista miehiä on 14 %. Terhokerhot ovat vuoden aikana houkutelleet 320 uutta vapaaehtoista mukaan MLL:n ja SPR:n toimintaan.

– Toteuttamamme kyselyn mukaan Terhokerhoihin osallistutaan erityisesti sen mielenkiintoisen toimintaidean vuoksi: sukupolvien kohtaaminen, kiireetön yhdessäolo ja leikkiminen kiinnostavat. Parhaimmillaan paikalla onkin neljä sukupolvea yhtä aikaa. Myös kerhojen ohjelma koetaan innostavaksi. Jopa 92 % vastaajista koki, että osallistuminen on vaikuttanut positiivisesti heidän mielialaansa, kertoo hankkeen projektipäällikkö Tarja Satuli-Kukkonen.

Terhokerhot vähentämässä yksinäisyyttä

Yksinäisyys on yhä suurempi uhka hyvinvoinnille, ja yksin vietetty aika on Tilastokeskuksen viimeisimmän ajankäyttötutkimuksen mukaan lisääntynyt kaikissa ikäryhmissä. Yksi Terhokerhojen tärkeimmistä tavoitteista on vähentää yksinäisyyttä kaikissa ikäluokissa. Kyselyyn vastanneista 72 % oli saanut Terhokerhon kautta uusia ystäviä. Terhokerhon osallistujien vastauksissa myös joukkoon kuulumisen sekä tarpeellisuuden tunteet nousivat vahvasti esiin.

– Nyky-yhteiskunnassa on hyvin vähän sellaisia paikkoja, joihin eri-ikäiset voisivat kokoontua ja kohdata toisiaan. Terhokerhot tuovat yhteen erilaisia ihmisiä ja vahvistavat paikallista
yhteisöllisyyttä. Monet eläkeläiset käyttäisivät mielellään aikaa lasten kanssa, jos siihen olisi mahdollisuus. Kyselyn mukaan peräti 96 % vastaajista koki yhdessäolon lasten kanssa tuottavan iloa, Satuli-Kukkonen toteaa.

– Tässä toiminnassa ihanaa on juuri se, että kaikenikäisiä ihmisiä on yhdessä. Yleensähän lapset ovat omissa kerhoissaan ja ikäihmiset omissaan. On mukavaa tulla hyväksytyksi muuallakin kuin vanhojen kekkereissä. Tulee tunne, että olen vielä käyttökelpoinen, iloitsee eräs Terhokerho-osallistuja.

Lisätietoja:
Koko Suomi leikkii -hankkeen projektipäällikkö Tarja Satuli-Kukkonen, p. 040 524 0888, tarja.satuli-kukkonen(at)mll.fi
Viestintäjohtaja Liisa Partio, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, p. 040 580 8984, liisa.partio(at)mll.fi
Tiedottaja Jenni Hietala, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, p. 050 462 5832, jenni.hietala(at)mll.fi

www.kokosuomileikkii.fi

www.terhokerho.fi

Millainen ruokailuympäristö saa syömään terveellisesti?

– Ostoskäyttäytymistä on tutkittu iän kaiken, kaupat ja ravintolat haluavat vaikuttaa asiakkaisiinsa esimerkiksi musiikki- ja sisustusvalinnoillaan.  Miksei tietoa voisi valjastaa siihen, että ohjataan tai tuetaan ihmisiä terveellisempiin elämäntapoihin? elintarvikekehityksen tutkimusprofessori Anu Hopia pohtii.

Tutkimusprofessori Anu Hopia

Tutkimusprofessori Anu Hopia

Hopia yhdessä työryhmänsä kanssa pyrkiikin tutkimaan, miten ympäristö, jossa syödään, saisi ruokailijat valitsemaan terveellisempiä vaihtoehtoja. Mukana on monen alan asiantuntijoita markkinoinnista musiikkiin, sekä ravintoloita, keittiö- ja sisustustarvikkeiden myyjiä, arkkitehtitoimisto ja kauppa.

Haastattelua tehtäessä työryhmä oli juuri aloittamassa hypoteesien testaamisen tutkimusravintolassa. Siellä tutkijat voivat seurata, miten pienet muutokset ympäristössä – esimerkiksi äänimaailmassa ja visuaalisessa ilmeessä – vaikuttavat ruokailijoiden lounaskokemukseen, siihen mitä ruokaa he valitsevat ja miten viihtyvät ravintolassa.

– Tähän saakka hypoteesimme ovat toimineet, mutta kun lähdetään laboratoriosta ulos, tilanne muuttuu. Ravintolaympäristössä vaikuttavat niin monenlaiset asiat, ettei pelkkä lautasliinan väri ratkaise.

Miltä salaatti kuulostaa?

Hopian työryhmä on jo ehtinyt huomata, että kun säveltäjä säveltää salaatilta kuulostavan kappaleen, kuulijat tunnistavat sen sellaiseksi. Mutta saako salaattimusiikki syömään salaattia? Ainakin musiikki, jonka piti kuvata makeaa, sai koehenkilöt tekemään sokerisempia drinkkejä, kuin ”hapanta” musiikkia kuunnellut ryhmä.

Aiempien tutkimusten perusteella on myös selvää, että ruoan ulkonäkö vaikuttaa siihen, miten se maistetaan ja haistetaan. Esimerkiksi punainen maistetaan yleensä makeampana. Laihdutusruoan taas ehkä kannattaisi olla sinistä, sillä sitä ei yleensä haluta syödä.

Anu Hopia uskoo, että työn perusteella olisi saatavissa konkreettisia työkaluja ravintoloiden ja ruokaloiden käyttöön, niin tilojen suunnitteluun kuin ruoan esillepanoonkin. Itse Hopia toivoisi pääsevänsä tekemään tutkimusta myös laitoksiin, esimerkiksi sairaaloihin tai vanhainkoteihin.
– Siellä ruokailu voi olla päivän tärkein tilanne, joten sillä voisi olla iso vaikutus hyvinvointiin.

Tutkimusryhmän tekemä keittokirja viidelle aistille: www.5dcookbook.fi

Jos keittokirja ei avaudu selaimellasi, pääset Turun yliopiston uutiseen aiheesta tästä.

Teksti: Jenni Heikkinen
Kuvat: Harri Tahvanainen

Kuvauspaikkana toimi ravintola Pompier.

Päijät-Hämeen Kulttuurirahasto jakoi apurahoina 374 000 euroa

Suomen Kulttuurirahaston Päijät-Hämeen rahasto vietti 44. vuosijuhlaansa Lahdessa 25.4.2015.

Rahasto jakoi apurahoja yleis- ja nimikkorahastoista yhteensä 374 000 euroa, kaikkiaan 52 saajalle. Hakemuksia tuli tänä vuonna 307 kpl, yhteissummaltaan lähes 3,6 miljoonaa euroa. Edellisestä vuodesta hakemusten määrä kasvoi kahdeksalla prosentilla. Apurahoja jaetaan Päijät-Hämeessä syntyneille tai maakunnassa toimiville henkilöille ja yhteisöille sekä Päijät-Hämeeseen liittyviin ja sitä kehittäviin hankkeisiin.

Kokovuotisen 24 000 euron työskentelyapurahan saivat tänä vuonna filosofian maisteri Mari Dahl sedimenttien jätevesiperäisiä orgaanisia haitta-aineita käsittelevään väitöskirjatyöhön, filosofian maisteri Maija Jylhä-Ollila tekopohjaveden muodostamisen pitkäaikaisvaikutuksia käsittelevään väitöskirjatyöhön sekä kuvataiteilija Joakim Sederholm taiteelliseen työskentelyyn.

Maakunnallisesti erityisen merkittävien hankkeiden apurahoina myönnettiin yhteiskuntatieteiden maisteri Ari Hautaniemelle ja diplomi-insinööri Henri Koukalle kampusradiotoiminnan ja vaihtoehtoradion kehittämiseen Päijät-Hämeessä 20 000 euroa sekä Kauno ry:lle Tukeva porras -toimintamallin levittämiseen Päijät-Hämeen maakunnassa 20 000 euroa.

Päijät-Hämeen rahaston vuosijuhlassa esiintyivät Uusi Lahti -kamariorkesteri johtajanaan Janne Saarinen, sopraano Tiia Salminen sekä Jerry Piipponen (vibrafoni ja marimba) yhdessä Kaisa Kortelaisen (huilu) kanssa. Tilaisuuden tervehdyssanat lausui rahaston hoitokunnan puheenjohtaja, professori Martin Romantschuk. Juhlaesitelmän piti professori Harri Savilahti.
 

Päijät-Hämeen rahaston apurahat 2015

Tehokkaampien aurinkokennojen resepti

Aalto-yliopiston väitöskirjatutkija Hannu Laine kehittää tutkimusryhmässään reseptejä aurinkokennojen piikiekoille.
– Energiantuotanto on yksi ihmiskunnan keskeisimmistä ongelmista ja sen takia olen päätynyt tekemään väitöskirjaani aurinkokennoista, Laine kertoo.
Jokainen aurinkopaneeli koostuu useasta aurinkokennosta, jotka valmistetaan tyypillisimmin piistä. Pii, maankuoren toisiksi yleisin alkuaine, pystyy muuttamaan valon sähköksi.

Tutkimusryhmä, johon Laine kuuluu, tutkii piistä löytyviä epäpuhtausatomeja. Ne voivat estää tai heikentää prosessia jossa valo muuttuu sähköksi.
– Yksinkertaisimmillaan tutkimuksemme on vähän niin kuin ruoanlaittoa. Laitamme piikiekot uuniin, kokeilemme erilaisia reseptejä ja pyrimme löytämään helposti käytettäviä reseptejä ja kikkoja, joilla saataisiin vähennettyä epäpuhtauksien haitallisia vaikutuksia, Laine kuvailee.

Tule hyvä kiekko

Koska hyvin pienetkin epäpuhtaudet voivat vaikuttaa, laboratoriossa ollaan erittäin tiukkoja puhtaudesta ja käytössä onkin Pohjoismaiden suurin puhdastila. Myös piikiekot pitää aluksi pestä, eli niitä liotetaan hapoissa ja emäksissä. Pesun jälkeen kiekot voidaan laittaa uuniin, johon ajetaan fosforikaasua. Fosforikaasu vetää epäpuhtaudet kiekkojen pinnalle. Sitten kiekkojen ominaisuuksia voidaan mitata, ja tutkia millä reseptillä saadaan paras tulos.

– Jos keksittäisiin tosi hyvä resepti, parhaassa tapauksessa aurinkokennofirmat voisivat käyttää sitä ja saavuttaa sen avulla halvemmalla tehokkaampia aurinkokennoja, jolloin aurinkosähkön hinta laskisi – mistä tietysti hyötyisivät ihan kaikki.

Video: Verna Kovanen ja Ida Kukkapuro (Kuvituskuva: Mikko Raskinen / Aalto-yliopisto)
Puhdastilassa kuvaamiseen on saatu Aalto Nanofabin lupa.

Raamatun ja metallimusiikin mukaan

Kristillinen metalli tasapainoilee kahden kulttuurin välillä, ja se näkyy myös kielenkäytössä, kertoo tutkija Henna Jousmäki.
– Karkeasti jaotellen visuaalisuus ja ääni tulevat metalligenrestä, sanat kristinuskosta, Jousmäki sanoo. Hän tutki väitöskirjassaan, kuinka kristilliset metalliyhtyeet rakentavat identiteettiään kielenkäytön ja monisemioottisten keinojen kuten kuvien kautta. Tutkimuksessaan Jousmäki tutustui suomalaisten ja yhdysvaltalaisten yhtyeiden verkkosivuihin ja tutki niiden sanoituksia.

– Fontit, värit, tavat poseerata ja katseen suunta, luettelee Jousmäki metalligenrestä kertovia visuaalisia seikkoja. Yhtyeillä on kuitenkin keinonsa muokata niitä arvopohjaansa sopivaksi.
– Ristit tietysti käännetään oikein päin kun muuten metalliyhtyeillä ne saattavat olla ylösalaisin.

Tekstien kautta kytkeydytään kristinuskoon. Esimerkiksi bändin nimi voi tulla suoraan Raamatusta, mutta kirjasintyypillä ja muulla esitystavalla se muokataan metalligenreen sopivaksi. Sanoitukset voivat rakentua suoraan Raamatun teksteihin, tyypillisesti sanoituksena on teksti Vanhasta testamentista.

Puhuttelevat sanat

Jousmäki huomasi, että laulujen sanoitukset ovat usein luonteeltaan dialogisia. Niiden on tarkoitus puhutella kuulijaa ja viedä heille evankeliumia.
– Niissä voidaan asettaa vastakkain esimerkiksi eksynyt lammas ja auktoriteetin kuten Jumalan tai saarnaajan ääni.
Dialogisuus voi kuulua niin että musiikki tai laulajan ääni muuttuu eri roolien mukaan tai toinen laulaja voi tuoda toisen äänen keskusteluun.

Sanoitukset ovat joskus hyvinkin synkkiä.
– Kuvaillaan esimerkiksi helvettiä kaikin mahdollisin sanoin. Voidaan puhua ruumiiden pilaantumisesta, mätänemisestä. Ei siis ihan niin kaunista kuin ehkä muussa kristillisessä populaarimusiikissa.

Kaksi vaihtoehtoa

Jousmäen mukaan Raamatun asema on kristillisille metallibändeille keskeinen ja sen sanomaan suhtaudutaan kunnioittavasti.

Tutkija havaitsi, että yhtyeet tekevät sanoituksillaan ja tyylivalinnoillaan rajanvetoa ja vastakkainasettelua.
– On ikään kuin kaksi vaihtoehtoa, joista toinen on hyvä, toinen huono. Tällainen kaksijakoinen ajattelu on tuttua sekä Raamatusta että metallimusiikista.

– Ehkä vahva mielipiteen ilmaisu sopii metalliin ja kuuluu genreen. Jos jotain sanotaan, sen takana sitten todella seisotaan, tutkija pohtii.

Teksti: Jenni Heikkinen
Kuvitus: Harri Tahvanainen

Keski-Pohjanmaan rahasto julkaisi juhlakirjan ja jakoi tukea taiteelle ja tieteelle

Keski-Pohjanmaan rahasto jakoi apurahoja lähes 400 000 euroa

Suomen Kulttuurirahaston Keski-Pohjanmaan rahasto vietti 52. vuosijuhlaansa Kokkolassa perjantaina 10.4.2015. Apurahan sai tänä vuonna yhteensä 56 hakijaa jaon yhteissumman ollessa 398 000 euroa.

Vuosijuhlassa rahasto luovutti Suomen Kulttuurirahaston hallituksen myöntämän Elias Lönnrot -mitalin filosofian tohtori Erkki Kujalalle vuosikymmenten työstä kotiseudulle ja kulttuurille.

Keski-Pohjanmaan rahaston juhlakirja Luovuuden lähteillä – välähdyksiä keskipohjalaisesta kulttuurista julkaistiin vuosijuhlassa. Fil. maisteri, toimittaja Anni Saaren toimittama kirja koostuu keskipohjalaisten taiteen- ja tieteentekijöiden puheenvuoroista, ja kirjassa onkin haluttu päästää tekijät itse ääneen oman alansa näkökulmasta. E-kirjana toteutettu julkaisu löytyy täältä.

Apurahoja jaettiin laajasti eri taiteen- ja tieteenaloille. Kotiseututyön apurahan saivat mm. Sotainvalidien Veljesliiton Keski-Pohjanmaan piirin hanke, jossa tallennetaan ja tutkitaan sotainvalidien puolisoiden elämänkokemuksia. Eugen Söderströmin saama apuraha puolestaan mahdollistaa valokuvaaja Leo Torpan elämänvaiheita käsittelevän kirjan. Oskari Tokoi Seura ry tekee apurahan turvin tunnetuksi senaattori Oskari Tokoin elämäntyötä.

Apurahahakemuksia tuli tänä vuonna yhteensä 264 (vuonna 2014 yhteensä 240). Hoitokunnan tavoitteena oli jakaa tuntuvia, toteutuksen ja työskentelyn turvaavia apurahoja ja pitää samanaikaisesti huolta moniarvoisesta kulttuurin edistämisestä. Apurahojen keskisuuruus oli  7100 euroa ja apurahan saajien lukumäärä nousi vastaavasti hieman edellisvuodesta (52 vuonna 2014). Hakemuksista hyväksyttiin 21 %. Tieteen osuus myönnetyistä apurahoista nousi ollen nyt noin neljännes. Eniten apurahoja myönnettiin säveltaiteisiin, noin 20 %.  

Useita työskentelyapurahoja tieteeseen

Kokovuotisia 24 000 euron työskentelyapurahoja myönnettiin tänä vuonna kaksi. Apurahat saivat keraamikko Merja Pohjonen Kokkolasta taiteelliseen työskentelyyn toisen vuoden apurahana ja Tuomas Rounakari taiteelliseen tohtorintutkintoon ja kansainväliseen taiteelliseen toimintaan. Tieteessä yhdeksän kuukauden apurahan sai Kaisa Mäki-Petäjä väitöskirjan jälkeiseen tutkimukseen, ja puolivuotisin apurahoin tuetaan Dong Yuen, Davide Bergnan, Annamaria Weitz-Tuoretmaan ja Stefan Mattbäckin väitöskirjatöitä. Pasi Saarimäen tutkimusta Viljo S. Määttälästä maakunnallisena kulttuuripolitiikan vaikuttajana tuetaan kuuden kuukauden apurahalla. Säveltaiteen puolivuotisen työskentelytuen saivat Heidi Maria Paalanen ja Ville Kangas. Kuvataiteen puolivuotiset työskentelytuet saivat Katja Skinnari ja Annuli Viherjuuri.

Lisäksi rahasto myönsi useita lyhyempiä työskentelyapurahoja taiteen ja tieteen harjoittamiseen.

Vuosijuhlassa esiintyivät apurahojen saajat

Kuva: Aki Paavola

Vuosijuhla alkoi Ostrobotnia Jazz Orchestran tahdittamana. Heidi Maria Paalasen ja Hyvät Hyssykät -yhtyeen esitystä seurasi Käsi- ja taideteollisuusliitto Taito ry:n toiminnanjohtaja, fil. tohtori Marketta Luutosen juhlapuhe. Keski-Pohjanmaan rahaston juhlakirjan esitteli kirjan toimittaja Anni Saari.
 
Suomen Kulttuurirahaston hallituksen myöntämän Elias Lönnrot -mitalin luovutti asiamies Tuula Mäenpää Suomen Kulttuurirahastosta. Keski-Pohjanmaan apurahat jakoivat rahaston hoitokunnan puheenjohtaja Eino Laukka ja asiamies Mika Virkkala sihteeri Piia Hietasen avustamana. Keski-Pohjanmaan rahaston myöntämät apurahat ovat kokonaisuudessaan erillisessä tiedotteessa.

Marketta Luutonen piti juhlapuheen. Kuva: Aki Paavola.

Elias Lönnrot -mitalisti Erkki Kujalan esittely

Keski-Pohjanmaan apurahat 2015

Muovinen kauneus

Vanha sanonta siitä, että toisen roska on toisen aarre pitää todellakin paikkansa korutaiteilija Wiebke Pandikowin kohdalla. Pandikowin taiteen materiaalina ovat kierrätetyt muovipussit, joista hän muokkaa taidekoruja.

– Olen aina vihannut muovia. Se on hirveää, sitä on kaikkialla ja se tukkii koko luonnon. Nyt rakastan muovia, sehän taipuu mihin vaan, Pandikow sanoo.

Korujen aines on varsin arkinen ja niin on valmistustapakin: ne syntyvät silitysraudan avulla. Lehtien muotoilussa Pandikow käyttää myös kolvia. Kuumalla käsiteltäessä muovi muuttaa hitaasti muotoaan ja siitä tulee arkisten pussien sijaan jotain aivan muuta. Lämpötilasta riippuen se voi alkaa muistuttaa enemmän herkkää kasvia tai kulunutta luuta. Muovin hyvä puoli on sen kestävyys. Ohuet ja kepeätkin osat kestävät, eikä niitä tarvitse juuri varoa.

Puolitoista vuotta sitten hän alkoi kokeilla, mitä pusseista voisi saada ja huomasi niiden taipuvan varsin moneen muotoon. Muoviin Pandikow yhdistelee esimerkiksi luuta tai puunpalasia.

Perfoliata

Inspiraatio meren rannalta

Pandikow keksi alkaa tehdä koruja muovipusseista luettuaan pusseista tehdystä sadetakista. Puolitoista vuotta sitten hän alkoi kokeilla, mitä pusseista voisi saada ja huomasi niiden taipuvan varsin moneen muotoon. Muoviin Pandikow yhdistelee esimerkiksi luuta tai puunpalasia.

Ensimmäinen Pandikowin myymä muovikoru päätyi yhdysvaltalaisen keräilijän kokoelmaan. Osa koruista on puhtaasti taideteoksia, mutta moni varsin käyttökelpoinen kestävyytensä ansiosta.

Inspiraatio meren rannalta Pandikow keksi alkaa tehdä koruja muovipusseista luettuaan pusseista tehdystä sadetakista. Puolitoista vuotta sitten hän alkoi kokeilla, mitä pusseista voisi saada ja huomasi niiden taipuvan varsin moneen muotoon. Muoviin Pandikow yhdistelee esimerkiksi luuta tai puunpalasia.  Ensimmäinen Pandikowin myymä muovikoru päätyi yhdysvaltalaisen keräilijän kokoelmaan. Osa koruista on puhtaasti taideteoksia, mutta moni varsin käyttökelpoinen kestävyytensä ansiosta.

Perfoliata

Aiheensa Pandikow saa yleensä luonnosta ja osa materiaalistakin löytyy meren rannalla kävellessä.

– Olen kotoisin paikasta jossa on 20 asukasta, siksi luontoaiheet ovat läheisiä, Suomeen yhdeksän vuotta sitten Saksasta muuttanut taiteilija kertoo.

Luonto antaa inspiraatiota ja tavallaan myös materiaali kannustaa luontoaiheisiin: se on ihmisen tekemää ja tuo väistämättä mieleen ihmisen vaikutuksen luontoon.

Pandikowin internetsivu
Facebook-sivu

Kuvat ja video: Harri Tahvanainen
Kuva teoksesta Past: Wiebke Pandikow

Vuoden 2015 UWC-oppilaat on valittu!

Suomen UWC-yhdistys myöntää vuosittain kymmenkunta stipendiä lukiolaisille United World Colleges-opiskelua varten. Suomen Kulttuurirahasto on rahoittanut stipendejä vuodesta 1966.

Tänä vuonna hakemuksia saapui 179 kappaletta. Hakijoista 146 oli tyttöjä ja 33 poikia. Oppilasvalinnan suoritti Suomen UWC-yhdistys yhdessä UWC-toimikunnan kanssa.

23.3. valitut uudet UWC-stipendiaatit ovat:

UWC Red Cross Nordic, Norja:
Anna Helppi, Helsinki
Teo Kettunen, Helsinki (Svenska Kulturfondenin stipendiaatti)

UWC-USA, Yhdysvallat:
Jani Ijas, Sastamala
Matias Muuronen, Helsinki (Segerstråle-stipendiaatti)

UWC Mahindra, Intia:
Ella Könönen, Helsinki

UWC Mostar, Bosnia-Hertsegovina:
Emil Pellonpää, Orivesi

UWC Waterford Kamhlaba, Swasimaa:
Henna Tammi, Luvia
Peppiina Uotila, Turku

UWC Costa Rica:
Ingrid Holm, Björkboda

UWC Atlantic College, Wales:
Juulia Kontio, Mäntsälä
Marcus Pegg, Helsinki (Ari Lahti ja Vesa Vanha-Honko -stipendiaatti)

UWC Adriatic, Italia:
Ellen Henricson, Porvoo

UWC Pearson College, Kanada:
Alexandra Guryeva, Helsinki

UWC Li Po Chun, Hong Kong:
Eetu Loisa, Lappeenranta

 

Katso myös

Stipendit kansainvälisiin UWC-lukioihin

Terapiakoira Viljo saduttaa

Se on valtava. Sen kuononpää on nyrkinkokoinen.
– Berninpaimenkoiraksikin Viljo-Valdemar on suuri, painoa on 58 kiloa, sanoo omistaja, eläinavusteinen valmentaja, Hali-Koira-yrittäjä Maarit Haapasaari.

Kookas koira tekee vaikutuksen, mutta ei ole hippuakaan pelottava. Viljo-Valdemar on tarkkaavainen ja olemus henkii huolehtivaisuutta. Vieraiden luokse se ei mene ilman emännän lupaa. Sillä on rauhallinen luonne ja taitoa. Viljo on työskentelee terapiakoirana.

Viljo on ensimmäisiä lukukoiria ja tekee koira-avusteista työtä ”halikoirana”. Nyt se on laajentanut toimintaansa kirjoittamis- ja sadutuspuolelle.

Kerro Koiralle -tunneilla innostetaan lapsia kielelliseen ilmaisuun ja kasvatetaan samalla empatiakykyä. Lapsia kannustetaan kertomaan tarinoita koirasta ja koiralle. Työpajoissa tuotetaan pieniä minä-muotoisia tarinoita koiran näkökulmasta: miten koira kertoisi päivästään tai raportoisi haju-uutisia.

Koiran auktoriteetilla

Viljo-Valdemar, ammatti: halikoira

Viljo-Valdemar
Ammatti: Halikoira
Rotu: berninpaimenkoira
Ikä: 4 vuotta
Harrastus: jalkapallon kantaminen
Herkku: ryynimakkara

Taideohjauksen ja eläinavusteisuuden yhdistäminen on uutta kansainvälisestikin. Kokemukset ovat positiivisia. Sanataideohjaaja Veera Vähämaa kertoo, että Viljo luo rentoa ilmapiiriä ja hyvää yhdessäolon tunnelmaa.

Viljo on auktoriteetti ja muusa. Se rauhoittaa ja sillä on hyvä pelisilmä.
– Kun Viljo kävelee kähinän keskelle ja asettuu rapsutettavaksi, jatkuu työskentely pian.

Teksti: Taina Saarinen
Kuvat: Mari Männistö ja Maarit Haapasaari