Yleinen Arkistot - Page 60 of 70 - Suomen Kulttuurirahasto

Kulttuurijournalismin mestarikurssi 2016

7.12.2015

Suomen Kulttuurirahasto järjestää syksyllä 2016 laajan toimittajille suunnatun koulutuskokonaisuuden kulttuurijournalismista. Koulutuksen tavoitteena on antaa toimittajille perustiedot eri taiteenaloista ja taustatietoa niiden kriittiseen arviointiin sekä kannustaa keskusteluun kulttuurijournalismin tehtävistä ja yleisön tavoittamisen keinoista. Kantavana ajatuksena on, että hyvin kirjoitetut tekstit ja muut sisällöt tuovat kulttuurijutuille lisää lukijoita ja sitä kautta parantuvaa näkyvyyttä mediataloissa. Samalla myös itse kulttuuri tulee lähemmäs yleisöään.

Koulutus on tarkoitettu sekä vakituisessa työsuhteessa oleville toimittajille että freelancereille,kokeneille ja nuoremmille, kulttuuriin suuntaaville yleistoimittajille tai jo erikoistuneille. Edellytyksenä on jonkinlainen näyttö osaamisesta kirjoittajana tai radio- tai tv-toimittajana ja mielellään kokemusta mediassa työskentelystä.

Kurssille valitaan korkeintaan 15 henkilöä, jotka saavat viiden kuukauden ajaksi yhteensä 10 000 euron verottoman apurahan elinkustannusten kattamiseen. Lisäksi pääkaupunkiseudun ulkopuolella asuvien on mahdollista hakea erillistä kuluapurahaa kattamaan kurssin aikaisia matka- ja majoituskuluja.

Kurssi alkaa ennakkotehtävillä ja etätyöskentelyllä 1.8.2016. Lähiopetus alkaa 18.8. ja kurssi päättyy 21.12.2016. Koulutus sisältää yhteensä 10 viikkoa tiivistä opetusta Helsingissä arkipäivisin, seitsemän etätyöviikkoa, kaksi yhteistä matkaviikkoa kotimaassa sekä viikon matkan ulkomaille.

Kurssi sisältää paljon kirjoittamista, ryhmätyöskentelyä, erilaisia selvitystehtäviä sekä yleisöyhteistyön ja tapahtumien suunnittelua. Iltaisin käydään kulttuuritapahtumissa, joiden pohjalta tehdään harjoitustöitä. Kurssin ohjelma on niin tiivis, että osallistujat eivät voi tehdä töitä kurssin aikana. Kurssille valittavan tulee itse varmistaa työnantajansa suostumus opintovapaaseen.

Kurssin rehtori on toimittaja, VTM Jaakko Lyytinen. Kurssin luennoijiksi ja työpajojen vetäjiksi kutsutaan asiantuntijoita laajasti eri aloilta. Kurssilaisten kehittymistä kirjoittajina tukevat myös mentorit.

Haku kurssille alkaa Kulttuurirahaston verkkosivuilla 1.3.2016 ja päättyy 18.3.2016. Päätökset kurssille valittavista tehdään toukokuun alussa 2016.

Lisätiedot:

Yliasiamies Antti Arjava, etunimi.sukunimi@skr.fi
Viestintäpäällikkö Annakaisa Tavast, etunimi.sukunimi@skr.fi
Kurssikoordinaattori Maija Karasvaara, etunimi.sukunimi@skr.fi, p. 050 4343 464

Mestarikurssin 2016 rakenne

Viikko (alkaen maanantaista)
1.8.	Ennakkotyöskentelyä etänä
8.8.	Ennakkotyöskentelyä etänä
15.8.	Lähiopetusviikko
22.8.	Lähiopetusviikko
29.8.	Matkaviikko 1
5.9.	Etätyöskentelyviikko
12.9.	Lähiopetusviikko
19.9.	Lähiopetusviikko
26.9.	Etätyöskentelyviikko
3.10.	Lähiopetusviikko
10.10.	Lähiopetusviikko
17.10.	Etätyöskentelyviikko
24.10.	Lähiopetusviikko
31.10.	Lähiopetusviikko
7.11.	Etätyöskentelyviikko
14.11.	Lähiopetusviikko
21.11.	Matkaviikko 2
28.11.	Etätyöskentelyviikko
5.12.	Ulkomaanviikko
12.12.	Lähiopetusviikko
19.12.	Lähiopetusviikko

Uusi tukimuoto kannustaa laajoihin ja uudistaviin taidehankkeisiin

3.12.2015

Suomen Kulttuurirahasto alkaa vuonna 2016 myöntää uudenlaista, suuriin taidehankkeisiin tarkoitettua apurahaa. Uusi Taide²-apuraha on tarkoitettu taiteellista tuotantoa uudistaviin hankkeisiin, jotka pyrkivät monipuolistamaan ja parantamaan taiteen laatua sekä laajentamaan taiteen yleisöpohjaa. Yksittäiselle hankkeelle voidaan myöntää 100 000–200 000 euroa.

Taide²-apurahaa (Taide toiseen) voivat hakea muun muassa taiteen alan rekisteröidyt yhdistykset ja säätiöt sekä poikkeuksellisesti myös julkiset taidelaitokset ja taiteen alan yritykset, halutessaan yhteistyössä keskenään tai vapaiden toimijoiden kanssa. Apurahaa eivät voi hakea yksityishenkilöt tai työryhmät yksinään.

– Apurahalla halutaan mahdollistaa laaja-alainen yhteistyö erilaisten toimijoiden välillä, ja siksi haku avataan myös taidealan julkisrahoitteisille laitoksille. Toiveena on, että rahoituksen avulla saataisiin luotua pysyviä yhteistyön malleja taidekentälle, kertoo erityisasiantuntija Johanna Ruohonen.

Taide²-apurahalla halutaan tarjota taiteen tekijöille mahdollisuus pitkäaikaiseen suunnittelutyöhön ja suurten hankkeiden toteutukseen. Tavoitteena on tehdä taiteesta entistä kiinnostavampaa laajan yleisön silmissä.

Apurahan hakumenettely on kaksivaiheinen: ensimmäisellä hakukierroksella enintään kymmenen kiinnostavaa hanketta valitaan jatkokehittelyyn. Vasta tämän jälkeen tehdään rahoituspäätökset.

Uuden apurahan ensimmäinen hakukierros on 15.2.-11.3.2016. Rahoitettavista hankkeista päätetään elokuussa 2016.

Lisätietoa:

Erityisasiantuntija Johanna Ruohonen
09 6128 1247, 040 516 3475, johanna.ruohonen@skr.fi

www.skr.fi/taidetoiseen

Kuvissa elämän paikat

1.12.2015

Kuvassa vanha rouva syö jäätelöä maauimalan luona. Toinen poseeraa kerrostalon edessä Esplanadilla. Valokuvaaja Helena Inkerin toteuttamassa Elämän paikat –näyttelyssä kuvataan ikäihmisiä heille tärkeissä paikoissa ja kerrotaan niihin liittyviä muistoja.

Valokuvaaja Helena Inkerin toteuttamassa Elämän paikat –näyttelyssä kuvataan ikäihmisiä heille tärkeissä paikoissa ja kerrotaan niihin liittyviä muistoja. — Valokuvaaja Helena Inkerin toteuttamassa Elämän paikat –näyttelyssä kuvataan ikäihmisiä heille tärkeissä paikoissa.

– Halusin tarkastella ikäihmisten kanssa heille tärkeitä muistoja – kuitenkin niin, että muistoja voidaan tuoda ja heijastaa valittujen paikkojen kautta tähän päivään, Helena Inkeri kertoo.

Inkeri halusi tarjota hoivapalveluiden piirissä eläville ikäihmisille tilaisuuden tulla kuulluksi ja nähdyksi omana itsenään sekä tuoda esiin muistoja ajalta, jolloin osallistujat kokevat olleensa vahvoilla.

– Kun ikää tulee, tulee usein myös sairauksia, kipuja ja haasteita arjesta selviytymisessä. Niiden alle hautautuu helposti osa ihmisen persoonasta ja elämänkokemuksesta, Inkeri pohtii.

Projektiin osallistui 11 vanhusta. Mukana oli kaksi pariskuntaa, joten kuvat kertovat yhdeksän tarinaa. Ensin osallistujien kanssa tavattiin useita kertoja sekä ryhmässä että yksityisesti, tutustuttiin, katseltiin vanhoja valokuvia ja jaettiin muistoja. Sitten oli vuorossa kuvausmatka jokaisen tärkeään paikkaan.

Kuvausmatkat vaativat tarkkaa suunnittelua, jotta kaikki sujuisi turvallisesti ja vanhukset jaksaisivat olla mukana. Kaikki muistelijat eivät itse pystyneet matkustamaan, ja tällöin Inkeri lähti kuvausmatkalle mukanaan vanha valokuva, jonka avulla muistelija saatiin mukaan uuteen kuvaan.

Alkuun epäilytti

Osa osallistujista myös suhtautui projektiin aluksi hieman epäillen. Esimerkiksi vaimonsa Hilkan kanssa projektiin osallistunut Väikkä arveli, että osallistuminen voisi olla liian työlästä ja raskasta. Avajaisten jälkimainingeissa Väikkä kuitenkin kiittelee Helena Inkeriä kovasti.

– Sinä kyllä olet ammatissasi, osaat niin hienosti tehdä tätä ja aina olet huomioinut meitä, Väikkä kiittää.

Väikälle jäi kuvaprojektista hyvä tunne, sillä muihin osallistujiin tutustuminen oli mukavaa ja keskustelut Inkerin kanssa kiinnostavia. Alkuun puhuminen tuntui kuitenkin vaikealta.

– Oli vähän outoa puhua vieraan ihmisen kanssa asioista, joista ei ole oikeastaan puhunut kenellekään ja haikeita muistojakin tuli mieleen, Väikkä kertoo.

– Muistojen lisäksi meillä oli syvällisiä juttutuokioita myös esimerkiksi omaishoitajuudesta. On mieletön kunnia, että ihmiset ovat kertoneet elämistään avoimesti, sanoo Inkeri.

– Toivon, että näyttelyn myötä että osallistujien ääni ja arvokkaat tarinat pääsevät laajemminkin esiin. Vaikka tarinat ovat henkilökohtaisia, niissä on aina jotakin tunnistettavaa ja jaettua, jotakin, mihin muut voivat peilata omia kokemuksiaan.

Vaikka tarinat ovat henkilökohtaisia, niissä on aina jotakin tunnistettavaa ja jaettua.

Lisätietoa ja tarinoita luettavissa projektin verkkosivuilla ja Facebookissa:

www.elamanpaikat.fi
www.facebook.com/elamanpaikat

Teksti: Jenni Heikkinen
Kuvat: Harri Tahvanainen

Vuoden 2015 soitinlainat myönnetty

1.12.2015

Kulttuurirahaston hallitus on päättänyt syksyllä 2015 haettavina olleiden soittimien lainansaajat. Myönnettyjen soittimien lainakausi alkaa joulukuusta 2015.

Suomen Kulttuurirahaston soitinkokoelma koostuu neljästäkymmenestäkuudesta jousisoittimesta. Kokoelma on lajissaan maamme arvokkain.

Soitinkokoelman arvokkaimmat soittimet (14 kpl) on nimetty arvosoittimiksi. Arvosoittimien laina-aika on noin viisi vuotta.

Hallitus päätti myöntää lainaan seuraavat soittimet:

Viiden vuoden lainakaudelle

Viulut:

Anon., ”Antonio Stradivari 1699”: Matti Koponen
Antonio Capela, Lissabon 1981: Kati Välimaa
Gand & Bernardel, Paris 1888: Jasmin Mönkkönen
Giovanni Battista Guadagnini II, Parma 1760: Sini-Maaria Simonen
Joseph Hel, Lille 1889: Beata Kavander
Patrick Robin (Medaille d´or), Paris 1991: Raffaello Chiodo
Pierre & Hippolyte Silvestre I, Lyon 1838: Eeva Oksala
Pierre & Hippolyte Silvestre II, Lyon 1840: Reeta Aho

Alttoviulu:

Eero Haahti, Helsinki 2009: Anna-Maria Viksten

Sellot:

Justin Derazey, Mirecourt n. 1860: Ella Hämäläinen
Charles Jacquot, Paris 1856: Lukas Stasevskij
Claude Pierray, Paris 1714: Senja Rummukainen

Kolmen vuoden lainakaudelle

Viulu (barokki):
Gianbattista Rogeri, Brescia 1691: Kreeta-Maria Kentala

Alttoviulu (barokki):
Anon., ”Ranskalainen”, n. 1750: Helsingin Barokkiorkesterin yhdistys ry

Etelä-Karjalan rahaston hoitokuntanimitykset

26.11.2015

Suomen Kulttuurirahaston Etelä-Karjalan rahaston hoitokunnan puheenjohtajana jatkaa professori Ilkka Pöyhönen Lappeenrannasta ja varapuheenjohtajana valokuvaaja Eeva Hakalisto Imatralta. Hoitokunnan jäseninä jatkavat dramaturgi Helena Anttonen, prof. Kirsimarja Blomqvist, projektipäällikkö Minna Ikonen, koulutusjohtaja Juhani Järvinen, prof. Matti I. Niemi, kitaransoiton lehtori Niku Martikainen, varatuomari Mika Peltonen, toiminnanjohtaja Minna Pirilä-Martti sekä viestintäpäällikkö Annakaisa Tavast.

Etelä-Karjalan rahaston asiamiehenä toimii fil. tohtori Päivikki Eskelinen-Rönkä ja sihteerinä Pirkko Kostamo.

Etelä-Karjalan Kulttuurirahaston apurahojen hakuaika on 10.1.-10.2.2016. Jaossa on 442 000 euroa apurahoja eteläkarjalaisille tieteen- ja taiteenharjoittajille sekä Etelä-Karjalassa suoritettavaa tai siihen kohdistuvaa tieteellistä tai taiteellista työtä varten. Tavanomaista suurempaa rahoitusta vaativiin Kärkihankkeisiin myönnetään 40.000 euroa yhtenä tai kahtena apurahana. Apurahoja myönnetään myös lasten ja nuorten kulttuuritoimintaan sekä kotiseututyöhön.

Etelä-Karjalan rahasto on yksi Suomen Kulttuurirahaston 17 maakuntarahastosta. Se perustettiin vuonna 1962. Rahasto jakaa apurahoja ja palkintoja eteläkarjalaisille tieteen- ja taiteenharjoittajille sekä Etelä-Karjalassa suoritettavaa tai Etelä-Karjalaan kohdistuvaa tieteellistä tai taiteellista työtä varten. Rahaston toimialueeseen kuuluu 9 kuntaa.

Lisätietoja:
Asiamies Päivikki Eskelinen-Rönkä
etunimi-sukunimi@skr.fi

Valot sammuivat vanhassa teatterissa

23.11.2015

– Tästä hetkestä sunnuntai-iltaan asti tämä kuolemaan tuomittu talo on täynnä valoa, virtaa ja energiaa, sanoi Helena Anttonen Lappeenrannan vanhan kaupunginteatterin lavalla marraskuun alussa.

Vanhalle teatteritalolle jätettiin marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna jäähyväisiä nuorten taidetapahtuman merkeissä. Pian purettava talo täyttyi musiikki-, tanssi- ja teatteriesityksistä ja kuvataiteesta kolmen päivän ajaksi.

Avoimet ovet tekijöille ja yleisölle

Viimeinen sammutta valot -tapahtuman valmistelu alkoi jo keväällä ja alusta asti oli selvää, että tapahtumasta haluttiin monitaiteinen. Esiintymään tai taidetta tekemään sai tulla kuka tahansa. Tekijät ottivatkin talon haltuunsa ja taideteoksia löytyi niin kellarista kuin saunastakin.

– Ei tämä ihan helpoin tapa ole, koska ohjelma elää koko ajan, tapahtuman koordinoinut Maria Fomin totesi avajaispäivänä perjantaina.

Yllätykset jatkuivatkin vielä avajaispäivänä, kun osa esiintyjistä perui osallistumisensa ja aikatauluja viilattiin uuteen uskoon. Järjestäjät saivat soitella uusista esiintymisajoista sopien ja juosta painossa hakemassa uusia versioita ohjelmajulisteista. Fomin ei kuitenkaan ottanut asiasta turhaa stressiä.

– Aina sattuu ja tapahtuu. Ei ole niin tärkeää, että kaikki menee ihan just oikein. Tärkeintä on, että tämä on sellainen tapahtuma, missä kaikilla on hyvä olla.

Viikonlopun ajan teatterin ovet olivat auki ja myös yleisö sai kierrellä talossa vapaasti. Moni olikin saapunut paikalle paitsi seuraamaan ohjelmaa, myös jättämään vanhalle teatterille omat jäähyväisensä.

Vapaasti kokeilemaan

– Olemme pyrkineet saamaan mukaan myös niitä, jotka eivät ole missään taidekouluissa tai vastaavissa jo mukana, järjestelyissä mukana ollut Roope Kojo kertoi.

– Se tavallinen asenne taitaa olla, että en mie uskalla, en mie ole hyvä, sanoo Roope Kojo — Roope Kojo

– Se tavallinen asenne taitaa olla, että en mie uskalla, en mie ole hyvä. Olemme yrittäneet viestiä, että täällä on kynnys matalalla, tai sitä ei ole oikeastaan ollenkaan. Nyt saa tulla kokeilemaan ilman painetta, vaikka ei olisi koskaan tehnyt mitään vastaavaa.

Graffittityöpajaa vetänyt Ville Silvennoinen oli itse maalannut teatterin kellaritilan.

Ennen viikonlopun tapahtumaa nuorille tarjottiin mahdollisuus tulla opettelemaan taiteen tekemistä työpajoihin. Graffittityöpajaa vetänyt Ville Silvennoinen oli itse maalannut teatterin kellaritilan. Hänen työpajaansa osallistui sekä aikuisia että lapsia ja työskentelyn tulokset olivat esillä teatterilla.

– Halusin näyttää, ettei tarvitse osata tehdä taidetta, jotta voi tehdä sitä. En koe että itsekään osaan, minä vain teen – menen sydän edellä puuhun.

– Jos joku saa kimmokkeen mihin tahansa taiteen lajiin, se on bonus. Vaikka vain yksikin nuori innostuisi täällä, löytäisi jonkun tavan jolla pystyy toteuttamaan omaa sisäistä maailmaansa näkyväksi itselleen ja muille, tavoitteemme on saavutettu, Fomin muotoili.

Teksti: Jenni Heikkinen
Kuvat: Noora Pesonen

Etelä-Savon rahaston hoitokunta järjestäytyi

20.11.2015

Suomen Kulttuurirahaston Etelä-Savon rahaston hoitokunnan puheenjohtajana jatkaa dosentti, fil. tohtori Timo Tossavaisen (Savonlinna) ja varapuheenjohtajana rehtori, kasvatust. maisteri Päivi Majoinen (Pieksämäki). Uutena jäsenenä hoitokunnassa aloittaa fysiologian ja isotooppilääketieteen erikoislääkäri, lääket. tohtori Tuula Tarkiainen. Hoitokunnan jäseninä jatkavat kirjailija Reijo Honkonen, toimitusjohtaja Heikki Hämäläinen, fil. kandidaatti Anna-Maria Larikka, maat. ja metsät. tohtori Yrjö Niskanen, johtava kanttori Minna Raassina, eversti evp. Markku Riittinen sekä varatuomari Kristiina Rintala.

Etelä-Savon rahaston asiamiehenä toimii fil. tohtori Päivikki Eskelinen-Rönkä ja sihteerinä yhteisöpedagogi Merja Ikonen.

Etelä-Savon Kulttuurirahaston apurahojen hakuaika on 10.1.-10.2.2016. Jaossa on 664 000 euroa apurahoja eteläsavolaisille tieteen- ja taiteenharjoittajille sekä Etelä-Savossa suoritettavaa tai siihen kohdistuvaa tieteellistä tai taiteellista työtä varten. Tavanomaista suurempaa rahoitusta vaativiin Kärkihankkeisiin myönnetään 40.000 euroa yhtenä tai kahtena apurahana. Apurahoja myönnetään myös lasten ja nuorten kulttuuritoimintaan sekä kotiseututyöhön.

Vuonna 1961 perustettu Etelä-Savon rahasto on yksi Suomen Kulttuurirahaston 17 maakuntarahastosta. Se toteuttaa tarkoitustaan, Etelä-Savon maakunnan henkisen ja taloudellisen kulttuurin vaalimista ja kehittämistä, myöntämällä apurahoja ja palkintoja sekä järjestämällä muutakin kulttuuritoimintaa toimialueensa 14 kunnan alueella.

Lisätietoja:
Asiamies Päivikki Eskelinen-Rönkä
paivikki.eskelinen-ronka@skr.fi

Uusi puheenjohtaja Kymenlaakson rahastoon

19.11.2015

Kaupunginjohtaja Hannu Muhosen toimikausien täytyttyä Suomen Kulttuurirahaston Kymenlaakson rahaston uudeksi puheenjohtajaksi on nimitetty yhteiskuntatieteiden maisteri Siru Ahopelto Virolahdelta.

Varapuheenjohtajaksi valittiin brändituottaja Seppo Laaksonen Kouvolasta. Hoitokunnan uusina jäseninä aloittavat lehtori Riku Halinen, mus. lis. Pekka Lappalainen ja konttorinjohtaja Kari Kuusisto. Hoitokunnassa jatkavat edelleen kuvataidesihteeri, fil. maisteri Mirkka Kallio, ekonomi Tuula Mäenpää, tanssinopettaja Riikka-Liisa Ovaskainen ja dos., ylilääkäri Pasi Pöllänen.
Kymenlaakson rahaston asiamiehenä toimii fil. tohtori Päivikki Eskelinen-Rönkä ja sihteerinä tradenomi Camilla Grönlund.

Kymenlaakson Kulttuurirahaston apurahojen hakuaika on 10.1.-10.2.2016. Jaossa on 437 000 euroa apurahoja kymenlaaksolaisille tieteen- ja taiteenharjoittajille sekä Kymenlaaksossa suoritettavaa tai siihen kohdistuvaa tieteellistä tai taiteellista työtä varten. Tavanomaista suurempaa rahoitusta vaativiin Kärkihankkeisiin myönnetään 40.000 euroa yhtenä tai kahtena apurahana. Apurahoja myönnetään myös lasten ja nuorten kulttuuritoimintaan sekä kotiseututyöhön.

Kymenlaakson rahasto on yksi Suomen Kulttuurirahaston 17 maakuntarahastosta. Se perustettiin vuonna 1960. Rahasto jakaa apurahoja ja palkintoja kymenlaaksolaisille tieteen- ja taiteenharjoittajille sekä Kymenlaaksossa suoritettavaa tai Kymenlaaksoon kohdistuvaa tieteellistä tai taiteellista työtä varten. Rahaston toimialueeseen kuuluu 7 kuntaa.

Lisätietoja:
Asiamies Päivikki Eskelinen-Rönkä
paivikki.eskelinen-ronka@skr.fi

Ihannetyttöjen kapina

17.11.2015

– Tyttökirjojen ajatellaan olevan konservatiivisia, mutta sehän ei pidä paikkaansa! suomalaisia tyttökirjoja tutkinut Myry Voipio sanoo.

Voipio tarkastelee väitöskirjassaan suomalaisia tyttökirjoja vuodesta 1889 nykypäivään. Vanhin mukana oleva teos on Toini Topeliuksen Tea-nimimerkillä julkaisema I utvecklingstid, tuoreimpia Vilja-Tuulia Huotarisen valoa valoa valoa ja Henrika Andersonin Emma Gloria med lust och fägring stor vuodelta 2011.

– Päähenkilöt ovat edelleen oman aikakautensa ihannetyttöjä. Ihanteet vain ovat muuttuneet ja elämä on vapautunut.

Tutkimuksessaan Voipio havaitsi, että suomalaiset tyttökirjat ovat aina kuvanneet pinnalla olleita aiheita, esimerkiksi 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa Suomen itsenäistymispyrkimyksiä.

– 1910-luvulla käsitellään yhteis- ja tyttökoulua. Esimerkiksi Anni Swan ja Mary Marck eli Kersti Berglund kirjoittivat kirjoihinsa myönteisiä käsityksiä siitä, että tytöt käyvät nimenomaan yhteiskoulua.

1960-luvulla kirjoissa alettiin puhua enemmän esimerkiksi murrosiästä ja kirjoissa mainittiin ajankohtaisia aiheita kuten Vietnamin sota ja Beatles. Uusimmissa teoksissa pohditaan muun muassa seksuaalisuutta lesbo- ja bi-hahmojen kautta. Seksuaalisuuden kuvaus onkin suurin kirjoissa tapahtunut muutos.

Myry Voipio tutkii suomalaisia tyttökirjoja

Villikot ja neuvottelijat

Voipio nosti väitöskirjansa otsikkoon emansipaation ja ohjailun. Näiden kahden ristiveto on peräisin jo varhaisimmistä tyttökirjoista, joiden piti kasvattaa tytöistä oikeanlaisia naisia. Silti tyttökirjoissa on alusta asti ollut oman aikansa normeja vastaan kapinoineita villikkohahmoja ja niissa on kuvattu esimerkiksi tyttöjen koulutustavoitteita. Sama linja on säilynyt ja nykytyttökirjoissa kritisoidaan esimerkiksi ulkonäköpaineita.

Voipion mielestä on kiinnostavaa, että suoran kapinallisuuden lisäksi tyttökirjoissa on paljon tyttöjä, jotka neuvottelemalla kehittävät itselleen parempaa asemaa.

– Tekla Roschierin kirjassa Auringon noustessa vuodelta 1898 päähenkilö Aini on tavattoman kiltti ja kunnollinen. Mutta kun hän oivaltaa haluavansa opiskella ylioppilaaksi, hän ei suinkaan paisko ovia tai karkaile, vaan tekee työnsä entistä paremmin, opettaa torpparien lapsia ja auttaa kotitöissä vielä enemmän. Tällä tavoin Aini todistaa vanhemmilleen, että pystyy opiskelemaankin, Vopio kertoo.

Paljon on tyttökirjoissa säilynyt samana läpi vuosien. Ammatista ja koulutuksesta on tullut itsestäänselvyyksiä, mutta edelleen hahmot pohtivat, mikä olisi heille sopiva ala ja miten tavoitteen voi saavuttaa. Myös perhe, ystävyys ja ihmissuhteet ovat pysyneet tärkeinä.

Enemmän keskustelua lastenkirjallisuudesta

Voipio toivoisi, että julkisessa kirjallisuuskeskustelussa käsiteltäisiin enemmän lasten ja nuorten kirjoja. Näin uudetkin kirjat saisivat ansaitsemaansa huomiota ja lukijat löytäisivät ne paremmin.

– Jos lasten- ja nuorten kirjallisuudesta puhutaan vain silloin kun kauhistellaan, etteivät nuoret lue, se ei ole kovin kannustavaa!

Kulttuurirahaston työntekijöiden suosikkityttökirjoja:

Anni Polva: Tiina-sarja
L. M. Montgomery: Vihervaaran Anna
L. M. Alcott: Pikku naisia
Rauha S. Virtanen: Seljan tytöt
L.M. Montgomery: Pieni runotyttö
Anni Swan: Iiris rukka (ja muut Swanin teokset)
Merja Jalo: Nummelan ponitalli
Carolyn Keene: Neiti etsivä

Kuvat: Harri Tahvanainen, Jenni Heikkinen

Kallio houkuttelee luovia yrittäjiä

10.11.2015

Helsingin Kalliosta on kehittynyt monen luovan alan yrittäjän työpaikka ja suuri osa heistä myös asuu alueella. Itsekin Kalliossa asuva tutkija Olga Gurova huomasi alueelle ilmestyneen paljon pieniä työhuoneita ja halusi selvittää, keitä niissä työskentelee. Hän ryhtyi haastattelemaan yrittäjiä ja päätyi tekemään heistä dokumenttia yhteistyössä assistenttinsa Daria Morozovan ja taiteilija Alissa Javitsin kanssa.

– Halusimme näyttää, mitä Kalliossa on tällä hetkellä meneillään, Gurova kertoo.

Tutkija Olga Gurova huomasi Kallion alueelle ilmestyneen paljon pieniä työhuoneita ja halusi selvittää, keitä niissä työskentelee. — Tutkija Olga Gurova huomasi Kallion alueelle ilmestyneen paljon pieniä työhuoneita ja halusi selvittää, keitä niissä työskentele

Kallion muotialan yrittäjistä useimpien konsepti on kestävä muoti: on kierrätystä, vanhan uudistamista ja erikoisia materiaaleja. Suunnittelijoiden lisäksi alueelle on keskittynyt ompelimoja, vintage-liikkeitä ja kirpputoreja.

Putiikit sijaitsevat usein pienissä ryppäissä lähekkäin. Useat yrittäjät myös työskentelevät jaetuissa tiloissa, esimerkiksi Made in Kallio -työhuoneella työskentelee noin kymmenen yrittäjää. Työtilojen jakaminen on edullista ja lisäksi suunnittelijat saavat kaipaamaansa seuraa.

– Saman alan yrittäjät eivät niinkään kilpaile keskenään vaan auttavat toisiaan ja hyötyvät toisistaan, Gurova kertoo.

Kallion muotialan yrittäjistä useimpien konsepti on kestävä muoti: on kierrätystä, vanhan uudistamista ja erikoisia materiaaleja. — Kallion muotialan yrittäjistä useimpien konsepti on kestävä muoti: on kierrätystä, vanhan uudistamista ja erikoisia materiaaleja

Ei liian keskiluokkaista

Kallion imago houkuttelee luovia ihmisiä niin yrittäjiksi kuin asukkaiksikin. Alue on muuttunut kovasti viime vuosina, mutta Gurova ei usko Kallion muuttuvan yläluokkaiseksi, vaikka se onkin siistiytynyt.

– En usko että Kallio koskaan kokonaan keskiluokkaistuisi. Täällä toimivat Hursti, Pelastusarmeija, vastaanottokeskus ja monet muut toimijat, jotka tuovat alueelle monenlaisia ihmisiä.

Tällainen moniarvoisuus ja erilaisuuden hyväksyvä ilmapiiri on monelle alueen yrittäjälle mieleen.

– Suunnittelijoita ei pelota, että alueella on köyhiä ja juoppoja, mutta liika keskiluokkaistuminen ehkä vähän pelottaa.

Gurovan mukaan Kalliota on tutkittu yllättävänkin vähän, vaikka aiheita riittäisi.

– Olen pohtinut esimerkiksi miksi vintage on täällä niin suosittua. Voisiko se liittyä historiaan työläisalueena?

Tutkija tekemässä elokuvaa

Gurovan tutkimus yhdistää sosiaalitieteitä ja taidetta. Videot ovat usein osa sosiaalitieteiden tutkimusta, mutta laajemmalle yleisölle tehty dokumentti vaati uudenlaista lähestymistapaa. Gurova kertoo tuskailleensa tieteellisen kielen kanssa.

– Selostuksistani tuli jatkuvasti liian akateemisia.

Tieteen ja taiteen yhdistäminen oli kuitenkin Gurovalle mieleen.

– Toinen tapa ilmaista ajatuksia, uusi kieli, avaa uudenlaisia mahdollisuuksia ja inspiroi.

Gurova suositteleekin videon tekemistä muillekin tutkijoille, sillä hänen mielestään video tuo tieteen lähemmäs ihmisiä.

– Akateemiset ihmiset ovat joustavia ja haluaisivat kertoa tutkimuksistaan ihmisille, mutta eivät aina löydä oikeita tapoja tai kanavia. Videot voisivat olla yksi uusi tapa.