Hae sivustolta

Aloita hakeminen kirjoittamalla hakusana. Haku ymmärtää synonyymit, välilyönnit ja eri taivutusmuodot. Ennakoiva toiminto ehdottaa hakusanoja kirjoittaessasi.
Hae sivustolta
Tiede ja taide
Ohjeet Yhteystiedot

Olavi Veistäjän palkinnot Oulun teatterin Alma Lehmuskalliolle ja Anu-Maarit Moilaselle sekä freelance-taiteilija Pirjo Liiri-Majavalle

Työpari Alma Lehmuskallio ja Anu-Maarit Moilanen

Taiteellinen johtaja Alma Lehmuskallio ja toimitusjohtaja Anu-Maarit Moilanen työskentelevät Oulun teatterissa tiiviinä työparina.

Alma Lehmuskallio aloitti taiteellisena johtajana Oulussa vuonna 2020. Hän ryhtyi määrätietoisesti edistämään teatterissaan tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusasioita. Lehmuskallio on tuonut nämä kysymykset näkyvästi myös julkiseen keskusteluun tekemällä vuosien ajan Suomen Teatteriohjaajat ja dramaturgit (STOD) ry:lle ohjaajien työllistymiseen liittyvää selvitystä. Se paljasti maassamme yhä olevan vahvoja sukupuolittuneita käytäntöjä.

Alma Lehmuskallio on tanssija- ja näyttelijätaustainen teatteriohjaaja. Lehmuskallio on valmistunut Teatterikorkeakoulusta vuonna 2015. Hän on tehnyt ennen Oulun kauttaan teatteri-, tanssi- ja sirkusohjauksia muun muassa Teatteri Jurkkaan, Kotkan kaupunginteatteriin, Teatteri Takomoon ja Sivuhenkilöt-työryhmälle. Lehmuskallion erityisiä kiinnostuksen kohteita ovat toden ja fiktion suhde, fyysisyys näyttämöllä, mahdollisuuksien tasa-arvo sekä eri taiteenlajien väliset hybridit.

Lehmuskallion ensimmäinen oma ohjaus Oulun teatterin johtajana oli Kaboom ja kuvittelun voima, joka oli koko perheelle suunnattu teos leikin tärkeydestä ja oman elämänpolun löytämisestä. Teoksessa oli mukana teatterin koko näyttelijäensemble vahvistuksenaan kolme vierailevaa sirkustaiteilijaa. Esitys yhdisti vahvasti sekä talon henkilökunnan että loi teatteriin monitaiteisen maailman yhdistäen nykysirkusta, liikettä ja tanssia.

”Kenties Oulun teatterissa on alkanut uuden taiteellisen johtajan johdolla aika, jonka pääosassa todella on taide – ja ihminen”, todettiin kulttuurilehti Kaltion arviossa Kaboom-esityksestä.

Anu-Maarit Moilanen on työskennellyt Alma Lehmuskallion työparina Oulun teatterin toimitusjohtajana syksystä 2020 saakka. Hän on koulutukseltaan kauppatieteiden maisteri Oulun yliopistosta ja taiteen maisteri Taideteollisesta korkeakoulusta. Moilanen on aiemmin työskennellyt kulttuurin ja koulutuksen aloilla.

Moilanen näkee teatterin merkityksen laaja-alaisena: tärkeänä yhteiskunnallisten aiheiden käsittelijänä, moniammatillisena työllistäjänä ja paikallisten yritysten yhteistyökumppanina. Yleisötyö on lähellä hänen sydäntään ja Moilanen aikoo kehittää Oulun teatterin yleisötyötä ja siitä viestimistä entistä monipuolisemmaksi.

Moilasen keskeisiä tavoitteita on teatterin ja taiteen saavutettavuuden parantaminen. Hän toimi ennen Oulun teatteriin siirtymistään Taidetestaajien hankepäällikkönä. Valtakunnallinen Taidetestaajat vie kaikki Suomen kahdeksasluokkalaiset kokemaan taidetta.

Moilanen työskentelee mahdollistajana, jolle taidelaitos ei näyttäydy erillisenä kuplana vaan tärkeänä ja vaikuttavana osana yhteiskuntaa.

oulunteatteri.fi

Pirjo Liiri-Majava

Pirjo Liiri-Majava on freelancerina työskentelevä lavastaja ja pukusuunnittelija. Hän valmistui Taideteollisesta korkeakoulusta vuonna 2000 taiteen maisteriksi. Hänet tunnetaan erityisesti näyttämöllisiin suurteoksiin tekemistään tarkoista ja kokonaisvaltaisista, hyvin vaikuttavista töistä.

Liiri-Majava on työlleen omistautunut suunnittelija, jonka visualisoinnit ovat taideteoksia jokaisen yksityiskohdan viimeistelyä myöten. Pukusuunnittelijana hänen teatteripukunsa nousevat aina esiin itse teoksen ehdoilla, herkästi näyttämöteoksen kokonaisuutta rakentaen.

Liiri-Majava on työskennellyt lukuisissa teattereissa, teatteriryhmissä ja oopperaproduktioissa eri puolilla Suomea. Viime vuosina hän on suunnitellut muun muassa puvut Tampereen Työväen Teatterin Billy Elliot -musikaaliin sekä lavastuksen ja puvut Adalmiinan helmi -teokseen, puvut Helsingin Kaupunginteatterin Pieni merenneito -musikaaliin ja koko visualisoinnin Giron Sámi Teaternin Cirkel av aska -tuotantoon Ruotsissa.

Pirjo Liiri-Majava on kuunteleva ja myönteistä ilmapiiriä ympärilleen luova työyhteisön jäsen. Hänen keskusteleva työtapansa vie eteenpäin luovaa ilmapiiriä teosten valmistamisprosessien kaikissa vaiheissa.

pirjoliirimajava.com

Professori Olavi Veistäjä (1908–1988) oli Aamulehden kulttuuritoimituksen esimies ja tamperelainen kulttuurivaikuttaja. Suomen Kulttuurirahaston Olavi Veistäjän rahasto perustuu Tampereen Teatterikerhon, Aamulehden, Olavi Veistäjän ja Tampereen kaupungin lahjoituksiin. Rahaston tarkoituksena on jakaa Olavi Veistäjä -palkintoja joka toinen vuosi valtakunnallisesti merkittävistä teatteriteoista sekä edistää teatteritaidetta.

Palkintolautakuntaan kuuluivat johtaja Martti Silvennoinen (pj.), kulttuuritoimittaja Ilkka Kuosmanen, vastaava päätoimittaja Jussi Tuulensuu ja toiminnanjohtaja Annukka Ruuskanen sekä teatterinjohtaja Mikko Kanninen.

Kotimaista koronavirusrokotetta kehittävälle Rokote Laboratories Finlandille merkittävä rahoitus

Ferring Ventures SA, Jenny ja Antti Wihurin rahasto ja Suomen Kulttuurirahasto ovat tehneet Rokote Laboratories Finland Oy:öön 3,5 miljoonan euron pääomasijoituksen. Sen lisäksi Business Finland on myöntänyt yritykselle 5,5 miljoonan euron lainan koronarokotteen jatkokehittämistä ja kliinisiä kokeita varten.

– Nyt saadun rahoituksen turvin voimme edetä FINCoVac-rokotekandidaatin valmistamisen käynnistämisessä ja varmistaa ihmisillä tehtävän testauksen ensimmäisen ja toisen vaiheen läpiviemisen, sanoo Pasi Kemppainen Rokote Laboratories Oy:sta.

Rahoitettava koronarokote perustuu Helsingin yliopistossa ja Itä-Suomen yliopistossa tehtyyn tutkimukseen. Tutkimustyötä on tehty virologian professori Kalle Sakselan, akateemikko Kari Alitalon ja akatemiaprofessori Seppo Ylä-Herttualan laboratorioissa ja sitä ovat tukeneet Suomen Akatemia, Wihurin tutkimuslaitos ja Sakari Alhopuron säätiö. Molemmat yliopistot ovat myös Rokote Laboratories Finland Oy:n osaomistajia.  

Rokote hyödyntää Ylä-Herttualan tutkimusryhmän pitkään kehittämää geeninsiirtoteknologiaa, jota on kokeiltu jo useissa potilastutkimuksissa syövän ja sydän- ja verisuonitautien ja syöpien geeniterapiaan.

–  Rokote koostuu turvalliseksi osoitetusta adenoviruskuljettimesta, johon on kloonattu SARS-CoV-2 viruksen S-proteiinin DNA-juoste. Sen avulla nenänielun solut voidaan ohjelmoida tuottamaan rokotevasteen aikaansaavaa SARS-CoV-2 viruksen pintaproteiinia. Muita viruksen osia rokotteessa ei ole, Ylä-Herttuala kertoo.

Helposti muunneltava rokote auttaa vastaamaan vi­rus­muun­nok­siin

Koronaviruksen perimän muuntumisen odotetaan jatkuvan nopeana.

–  Kehitettävällä rokotteella pyrimme vastaamaan uusien virusmuunnosten tuomaan haasteeseen. Se voi tulevaisuudessa toimia helposti annosteltavana tehosteena perinteisen rokotteen jo saaneille, Kalle Saksela kertoo.

Samalla menetelmällä voidaan myöhemmin tehdä rokotteita myös muita viruksia vastaan.

–  Rokote Laboratories Finland Oy:n kehitystyö vakiinnuttaa uuden rokoteteknologian käytön Suomessa. Sen avulla voimme varautua uhkaavia pandemioita vastaan myös tulevaisuudessa, Saksela täydentää.

Lisätietoja:

  • Akatemiaprofessori Seppo Ylä-Herttuala, Itä-Suomen yliopisto, p. 040 355 2075, seppo.ylaherttuala(at)uef.fi
  • Professori Kalle Saksela, Helsingin yliopisto, p. 0294126770, kalle.saksela(at)helsinki.fi
  • Pasi Kemppainen, Rokote Laboratories Finland Oy, pasi(at)rokote.com

Viimeiset Ilmastonmuutosvoima-apurahat jaettu – nuorten ilmastotekoja toteutuu kesällä 49 kappaletta

Suomen Kulttuurirahaston ja Allianssin Ilmastonmuutosvoima-hankkeessa jaettiin apurahoja nuorten ilmastotekoihin. Hankkeessa myönnettiin 50-5000 euron suuruisia apurahoja nuorten, alle 25-vuotiaiden omaehtoisiin ilmastoprojekteihin. Tänä vuonna rahoitettiin yhteensä 49 projektia ja rahaa jaettiin noin 112 000 euroa.

Neljännellä  kierroksella rahoitetut projektit olivat tapahtumia, viestintäkampanjoita, kirjoja, messuja, metsiä, pölyttäjäpuutarhoja sekä erilaisia teemapäiviä. Erityisesti kestävä muotiteollisuus oli aiheena useammassakin projektissa, kuten Mikael Nummin ja hänen kavereidensa järjestämässä Bägären Street Market -muotitapahtumassa. Muita tapahtumia ovat esimerkiksi Soome Eesti Noored ry:n järjestämät vironkieliset kirjamessut.

– Muutoksen lähteenä on tieto. Apurahan turvin pystymme nostattamaan ilmastotietoisuutta sekä tukemaan nuoria etsimään tietoa ja vaikuttamaan omalla äidinkielellään. Vironkielisen ilmastokirjallisuuden saatavuus Suomessa on hyvin heikkoa, vaikka virolaisnuorten määrä on suuri. Toivomme, että tämän projektin avulla pystymme antamaan mahdollisimman monelle nuorelle mahdollisuuden lukea ilmastokriisistä omalla äidinkielellään, kertoo Miro Maaranen, yhdistyksen hallituksen sihteeri.

Lotta Arvilommin projektissa tuetaan marginalisoitujen ryhmien äänen kuulumista ilmastokeskustelussa. Viime vuonna toteutetun Ilmastokriisilinja-podcastin jaksoista valittujen teemojen ympärille perustetaan työpajoja viestintäkampanjoiden toteuttamiseksi. Miia Zittingin projektissa puolestaan valmistuu Itämeri-aiheinen puuhakirja, jonka on tarkoitus toimia oppimateriaalina 1.-2. luokkalaisille pääkaupunkiseudulla. Väinö von Koch istuttaa Leppävirralle metsää Ilmastonmuutosvoima-apurahan turvin.

Rahoitettavista nuorten projekteista päättää hankkeen asiantuntijaraati, johon kuuluvat ilmasto- ja ympäristöministeri Krista Mikkonen, Suomen ympäristökeskuksen ympäristöpolitiikkakeskuksen johtaja Eeva Furman, nuorten ilmastodelegaatti Emma Sairanen sekä Helsingin kaupungin ympäristötoiminnan nuorisotyöyksikön toiminnanjohtaja Susanne Österlund-Toivonen.

Kahtena peräkkäisenä vuonna toteutetun Ilmastonmuutosvoima-hankkeen aikana on jaettu yhteensä noin 220 000 euroa nuorten ilmastotekoihin ja rahoitettu yhteensä 100 nuorten ilmastoprojektia. Tänä vuonna aiemmin rahoitettuihin projekteihin voi tutustua täältä: 1. kierroksen myönnöt, 2. kierroksen myönnöt, 3. kierroksen myönnöt.

Kaikki rahoitetut nuorten hankkeet:

Kasvisruokapäivä Rantakylän yhtenäiskoululla, 4 500 euroa
Sanni Ukkonen, Mikkeli

Vironkieliset ilmastokirjamessut, 5 000 euroa
Soome Eesti Noored ry, Helsinki

Viestintäkampanjoita Ilmastokriisilinja-podcastin pohjalta, 4 000 euroa
Lotta Arvilommi, Tampere

Bägären Street Market -tapahtuma, 4 500 euroa
Mikael Nummi, Helsinki

Tapahtumapäivä Niemisjärvellä, 4 400 euroa
Victoria Salomaa, Jyväskylä

Esittävän taiteen kokonaisuus ilmastonmuutoksesta ja eriarvoisuudesta, 1 500 euroa
Selma Kekäläinen, Kuopio

Light harvesting complex -näyttelytila nuorille taiteilijoille, 900 euroa
Sara Blosseville, Vantaa

Elokapinan tapahtumakokonaisuus, 3 900 euroa
Jessica Piasecki, Helsinki

Puuntaimien jakaminen Kangasniemellä, 700 euroa
Anniina Mikkonen / Kangasniemen nuorisovaltuusto, Kangasniemi

Ilmastovaikuttaminen.fi -sivujen kehittäminen, 1 850 euroa
Tiia Hartikainen, Kuopio

Nooa Norppa -Itämeriaiheinen puuhakirja lapsille, 5 000 euroa
Miia Zitting, Espoo

Ilmastotyöpajoja koulukavereille, 700 euroa
Sissi Ronkainen, Vieremä

Clothing Swap -tapahtuma Joensuussa, 700 euroa
Siiri Siitonen, Joensuu

Viestintäkampanja ilmastonmuutoksesta eurooppalaisesta näkökulmasta, 800 euroa
Suomen Euroopan Nuorten Parlamentti, Helsinki

Harkiten henkariin -ryhmän kampanja kestävästä muotiteollisuudesta, 1 000 euroa
Katarina Lensu, Kotka

Puiden istutusprojekti, 500 euroa
Väinö von Koch, Leppävirta

Helppoja kasvisruokareseptejä nuorille, 1 200 euroa
Pirkko van der Rijt, Maalahti

Vaatteiden uusiokäyttö ja kierrätys projekti, 200 euroa
Donna Aho, Turku

Verkkosivujen rakentaminen nuorten kiertotalous start upille, 2 000 euroa
Murrost Oy, Tampere

Kaupunkiviljelyä omalla pihalla, 200 euroa
Inka Gonzales, Turku

Pölyttäjäpuutarha, 200 euroa
Vilja Gonzales, Turku

Kirja-arvioita ilmastoaiheisista kirjoista Instagram-tilille, 500 euroa
Aliisa Valta, Tampere

Muistisairauteen sairastuminen ei ole maailmanloppu, mutta monipuolisempaa tukea tarvittaisiin

Teksti: Mari Aaltonen
Kuva: Jutta Pulkki

Terveystieteiden tohtori Mari Aaltonen työryhmineen sai vuonna 2020 apurahan muistisairauteen sairastuneiden ja heidän omaistensa arkielämää ja hoitoa käsittelevään tutkimukseen.

Terveystieteiden tohtori Mari Aaltonen työryhmineen sai apurahan muistisairauteen sairastuneita käsittelevään tutkimukseen.

Muistisairaus tuo tullessaan muuttuvia ja eteneviä oireita, jotka vaikeuttavat tiettyjä toimintoja ja lisäävät tarvetta uudenlaisiin järjestelyihin arjessa sekä erilaisiin hoiva- ja tukipalveluihin. Suuri osa kaikista muistisairauteen sairastuneista asuu kotona, usein omaisten avun ja jotkut myös virallisten palvelujen turvin. Miten kotona asuminen onnistuu, jos muisti ei oikein toimi ja persoonallisuuteenkin saattaa tulla uusia piirteitä?

Tutkimusryhmämme haastatteli sekä muistisairauteen sairastuneita henkilöitä että heidän puolisoitaan. Halusimme saada molempien äänen kuuluviin, kun keskustelimme sairauden luonteesta, siitä millaista arki on sairauden kanssa, millaista hoitoa ja hoivaa ihmiset saavat, ja tukeeko palvelujärjestelmä heitä riittävästi.

Kekseliäisyyttä ja päättäväisyyttä tarvitaan – löytyykö niitä kaikilta?

Kuten me kaikki, myös muistisairauteen sairastuneet ovat yksilöitä ja heidän sairautensa oireet ja niiden eteneminen on yksilöllistä. Siten on mahdotonta kertoa mitään yksittäistä kuvausta siitä, millaista tyypillisesti on muistisairauden kanssa eläminen jokapäiväisessä elämässä. Tutkimusta tehdessämme me tutkijat opimme, että samalla kun jokaisen tarina on erilainen, niin ovat myös arjessa selviytymisen keinot, kun eteen tulee uusia muistisairauden tuottamia haasteita. Samalla sekä sairastunut että hänen läheisenä joutuvat väistämättä sopeutumaan ajatukseen siitä, että sairaus on etenevä ja lisää haasteita on tulossa tulevaisuudessa. Toisaalta huoli ja hoivaaminen tai hoivan saaminen ovat monelle vain yksi asia elämässä, ja elämän muita osa-alueita pyritään elämään kuten aina ennekin. Moni tässä onnistuukin, osa jopa vuosia ennen kuin sairaus etenee vaikeaan vaiheeseen, jolloin kotona asuminen ja siellä kaikista tarpeista huolehtiminen muuttuvat hyvinkin hankaliksi, ellei mahdottomiksi.

Onko sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmämme valmis muistisairautta sairastavien lukumäärän kasvuun?

Vaikka muistisairauksia voidaan nykytietämyksen valossa ainakin siirtää elämän myöhempiin vaiheisiin esimerkiksi erilaisilla elämäntapavalinnoilla, tosiasia on, että korkea ikä on muistisairauksien suuri tai jopa suurin riskitekijä. Niinpä hyvin vanhojen ihmisten määrän kasvaessa myös muistisairauksia sairastavien ihmisten määrä kasvaa tulevaisuudessa. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, https://thl.fi/fi/web/kansantaudit/muistisairaudet/muistisairauksien-yleisyys.) Vaikka sairauden alku- ja keskivaiheessa pysyttäisiinkin asumaan kotona pääosin läheisten avun ja tuen turvin, ei tilanne jatku sellaisenaan loputtomiin. Jossain vaiheessa kotiin tarvitaan enemmän apua, jotta myös omainen ei sairastu suuren hoivatyömäärän vuoksi. Siinä vaiheessa, kun kotona asuminen käy mahdottomaksi, tarvitaan ympärivuorokautista hoitoa ja hoivaa.

Tutkimuksemme tulokset antavat viitteitä siitä, että kotona asuvien muistisairautta sairastavien ja heidän puolisoidensa saama apu ja tuki on liian usein hajanaista ja puutteellista. Julkinen järjestelmä hoitaa muistisairauden testaamisen, mutta sen jälkeen apua tarvitsevat henkilöt kokevat jäävänsä oman onnensa nojaan – toki toisenlaisiakin kokemuksia on. Palvelujärjestelmässä navigointi ja niiden ihmisten löytäminen, jotka ottavat tilanteen kokonaisvaltaisesti huomioon, vaatii monenlaisia taitoja. Näitä taitoja on harvalla muistisairauteen sairastuneella juuri sairauden oireiden vuoksi. Vastuu jää siis läheisille, jotka toimivatkin sairastuneen asianajajina – jos vain mahdollista. Kaikilla ei ole läheisiä tai omaisia ollenkaan, tai sellaisia omaisia, jotka pystyvät järjestelemään apua ja tukea monenlaisiin tarpeisiin.  Henkinen tuki on usein hyvin vähäistä, vaikka juuri sitä moni kaipaisi – keskustelua ja ajatusten jakamista sekä neuvoja.

Ainakin muistisairautta sairastavien ja heidän puolisoidensa näkökulmasta katsottuna sosiaali- ja terveyspalvelujen tulisi laajentaa muistisairauteen sairastuneille ja heidän omaisilleen tarjottavaa tukea, ja pyrkiä kokonaisvaltaisempaan tuen tarpeen arviointiin. Tämä mahdollistaisi mielekkään kotona asumisen etenevän muistisairauden kanssa.     

Terveystieteiden tohtori Mari Aaltonen työryhmineen sai vuonna 2020 apurahan muistisairauteen sairastuneiden ja heidän omaistensa arkielämää ja hoitoa käsittelevään tutkimukseen.

Hurraa! Erätauko-säätiö jatkaa toimintaansa vuosina 2022-2025

Erätauko-säätiö – Dialogpaus-stiftelsen – perustettiin keväällä 2019 tukemaan yhdessä muiden dialogista kiinnostuneiden toimijoiden kanssa rakentavaa keskustelukulttuuria Suomessa, vähentämään yhteiskunnan jakautumista ja vahvistamaan ihmisten osallisuutta. Toimintaa halutaan nyt jatkaa.

”Dialogpaus-stiftelsen har redan under de två första verksamhetsåren uppnått ett betydande genomslag i sitt grunduppdrag att genom dialog uppnå förtroende och därigenom främja demokratin. Dialogpaus-metoden är inte ett komplement till den nationella diskussionskulturen utan en förutsättning för en dialog och ett samhälle där alla människor ges möjlighet att få sin röst hörd – på lika villkor. Det här går hand i han med Svenska kulturfondens vision – att skapa ett öppet och inkluderande samhälle.” Sören Lillkung, VD, Svenska kulturfonden.

Erätauko-säätiö toteutti keväällä 2021 vaikuttavuuden arvioinnin kahdesta ensimmäisestä toimintavuodestaan. Arvioinnin mukaan säätiö on pystynyt hyvin lyhyessä ajassa verrattain pienillä panostuksilla luomaan toiminnan nykyiset vaikutukset ja kokonaisuudessaan säätiön toimintaa voidaan pitää erittäin onnistuneena. Vielä kuitenkin riittää tehtävää.

”Erätauko-säätiön toiminnalle on edelleen vahva yhteiskunnallinen tilaus. Voimistunut polarisaatio ja heikentynyt keskustelukulttuuri koetaan yhdeksi keskeisemmäksi demokratian ongelmaksi ja tämän takia Sitra haluaa olla mukana varmistamassa, että yhteiskunnallinen keskustelu ei jäisi ainoastaan kaikkein äänekkäimmille ja kärjekkäimmille. Erätauko-menetelmän avulla voimme vaikuttaa siihen, että keskustelu on turvallista ja toisia kunnioittavaa.” Veera Heinonen, Demokratia ja osallisuus -teeman johtaja, Sitra.

Ensi vuodesta lähtien Erätauko-säätiö keskittyy toiminnassaan edelleen yhteistyöhön mediasektorin, koulutussektorin sekä muiden toimijoiden kanssa. Säätiö jatkaa yhteistyötä esimerkiksi Ylen kanssa viisivuotisen Hyvin sanottu -hankkeen parissa, jota säätiö ja Yle yhdessä koordinoivat. Hankkeessa on mukana jo yli 130 yhteistyökumppania. Lisäksi säätiö paneutuu dialogi- ja vuorovaikutustaitojen oppimisen tukemiseen perusasteella ja toisella asteella.

”Erätauko-säätiö on saavuttanut suuren osan sille asetetuista tavoitteista. Sen päämäärät jaetaan laajasti, kuten osoittaa tiivis yhteistyö YLEn Hyvin sanottu -kampanjan kanssa. Nyt meidän on keskityttävä vielä määrätietoisemmin vaikeisiin aiheisiin, jotka jakavat suomalaisia ja luovat keinotekoisiakin rajalinjoja yhteiskuntaan. Kulttuurirahasto syntyi aikoinaan eri kansalaispiirien yhteistyöllä, ja se velvoittaa meitä edistämään keskinäistä luottamusta ja ymmärrystä yhä edelleen.” Antti Arjava, yliasiamies, Suomen Kulttuurirahasto.

Tulevina vuosina jatketaan myös Erätauko-keskustelujen järjestämistä vaikeista, kansalaisia jakavista aiheista. Viime vuosina tällaisia keskusteluja on järjestetty esimerkiksi metsistä, ilmastosta ja luonnosta, maaseudusta, ruuasta, suomalaisuudesta ja hyvinvoinnista.

”Erätauko-säätiön toiminta on lähtenyt vauhdikkaasti liikkeelle. Jatkorahoitus varmistaa, että rakentavan keskustelun menetelmät leviävät entistäkin laajemmalle. Osattomuuden tunne yhteiskunnallisissa kysymyksissä oli mahdollisesti yksi syistä tuoreiden vaalien alhaiseen äänestysprosenttiin. Dialogitaidot ja siten pääsy mukaan keskusteluun vahvistavat myös demokratian toteutumista. Jenny ja Antti Wihurin rahasto tehtävänä on mahdollistaa hyvinvoivan yhteiskunnan perusedellytyksiä, joita Erätauko-säätiön edistämät rakentavan dialogin taidot ovat.” Arto Mäenmaa, asiamies, Jenny ja Antti Wihurin rahasto

Erätauko-säätiö jatkaa yhteistyötä Erätaukoa kouluttavien toimijoiden sekä Erätauko-verkoston kanssa. Vuonna 2020 eri tahot kouluttivat yli 900 uutta Erätauko-ohjaajaa. Uudet ohjaajat ja Erätauko-keskustelujen järjestäjät ovat erittäin tärkeässä osassa, jotta Erätauko-keskusteluja toteutetaan eri puolilla Suomea ja ulkomailla ja jotta erilaiset ihmiset pääsevät osallistumaan rakentavaan, yhteiskunnalliseen keskusteluun. Erityisesti mukaan kutsutaan heitä, jotka eivät yleensä osallistu. Erätauko-keskusteluihin on osallistunut jo yli 60 000 suomalaista.

”On hienoa päästä jatkamaan tärkeää työtä yhdessä ja yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa. 60% suomalaisista kokee, että keskustelukulttuuri on muuttunut huonommaksi eikä 24% suomalaisista halua osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun, koska pelkää muiden reaktioita. Samalla 80% suomalaisista kertoo nauttivansa syvällisistä keskusteluista ja arvostavansa eri tavoin ajattelevia. Keskustelukulttuuri muuttuu tekojen avulla ja suomalaisilla on halu keskustella. Näiden, osaltaan herättelevien ja osaltaan toiveikkaiden huomioiden myötä lähdemme rakentamaan Erätauko-säätiön tulevia vuosia.” Laura Arikka, toimitusjohtaja, Erätauko-säätiö

Erätauko-säätiön kotisivut:

www.eratauko.fi
www.dialogpaus.fi

Hyvin sanottu -hankkeen kyselytutkimuksen tuloksia suomalaisesta keskustelukulttuurista

Lisätietoja:

  • Laura Arikka, toimitusjohtaja, Erätauko-säätiö: +358 44 579 2686, laura.arikka(a)eratauko.fi
  • Sören Lillkung, ordförande i styrelsen: +358 40 620 7500, soren.lillkung(a)kulturfonden.fi

Ihanat kamalat apurahat

Joulukuussa 2020 päättynyt Apurahamuistoni-keruu tuotti pienen mutta monipuolisen aineiston. 40 vastaajaa kirjoitti apurahan hakemisesta ja apurahalla työskentelystä. Kirjoittajat toivat esille, että apuraha ei ole muusta elämästä erillinen saareke, vaan se limittyy palkkatyö- ja työttömyysjaksoihin sekä muuhun elämään. Aineistoa kertyi kaikkiaan 119 sivua. Tekstien pituus vaihteli puolesta sivusta seitsemään sivuun. Kirjoitukset olivat korkealaatuisia, kiinnostavalla tavalla omakohtaisia ja niissä kuvattiin rehellisesti apurahoihin liittyviä erilaisia tunteita: iloa ja onnellisuutta, pettymystä, epävarmuutta, katkeruutta ja jopa häpeää.  

Kirjoitukset monipuolistavat kuvaa siitä, miten apurahatutkijuutta ja -taiteilijuutta kuvataan julkisessa puheessa.  

Apurahamyöntö koettiin arvostuksen osoituksena ja joskus jopa lahjana. 
”Ajattelin väitöskirjaa tehdessäni ja ajattelen edelleen, että säätiöiltä saamani rahoitus oli jotakin käsittämättömän ylellistä, kuin taivaan lahja. Joku antoi minulle rahaa ja sain ajatella vain omia ajatuksiani, tutkia minulle tärkeää aihetta ja kirjoittaa omaa tekstiä – ja sain tehdä sitä vuosikausia.”

Myöntö ei kuitenkaan itsestään selvästi herätä vain positiivisia tunteita. Myönteinen apurahapäätös loi monelle paineita osoittautua apurahan arvoiseksi. Ristiriitaisia tunteita herätti myös, kun itse sai apurahan ja kollega ei. Miksi oma työ oli katsottu rahoituksen arvoiseksi, mutta kollegan työ ei?  

Apurahahakemuksia on kirjoitettu innostuneena, turhaantuneena, paniikissa, tympääntyneenä ja toiveikkaana.

Apurahahakemuksen kirjoittaminen oli jäänyt monelle lähtemättömästi mieleen: miten kuvata oma projekti ymmärrettävästi tuntemattomalle arvioijalle? Miten välittää oma asiantuntemus, kiinnostus ja motivaatio? ”Apurahahakemuksia on kirjoitettu innostuneena, turhaantuneena, paniikissa, tympääntyneenä ja toiveikkaana.” Työhän kulutettiin tunteja, ja apurahapäätöksen tultua: ”Pettymys siitä, että huolella laadittu hakemus ei tuottanutkaan toivottua lopputulosta. Pettymys siitä, että omalle työlle ja tutkimusaiheelle ei annettu arvoa. Pettymys siitä, että apurahatutkijaa ei hyväksytä osaksi tutkimuksellista työyhteisöä.” 

Toimeentulon epävarmuus, apuraha-, palkkatyö- ja työttömyyskausien vuorottelu mainittiin monissa kirjoituksissa. Kirjoittajat toivat esille ongelmia, joita apurahatutkija kohtaa esimerkiksi sosiaaliturvaan liittyvissä kysymyksissä. Työskentelyn vapaus ja byrokratian vähyys mainittiin apurahalla työskentelyn hyvinä puolina. Apuraha oli monen nuoren tutkijan ja taiteilijan mielestä paras mahdollisuus toteuttaa itse suunnittelemansa projekti, joka parhaimmassa tapauksessa avasi ovia myös ulkomaille. 

Apurahamuistoni-keruun voittaja ja erikoismaininnan saaja (1. sija) on Lasse Lehtinen. Muut rahapalkinnon saajat (sijat 2.–6.) ovat Paula Arvas, Milja Heikkinen, Merja A.T. Reunanen, Minna Santaoja ja Kimmo Laitinen. 

Palkintoraatiin kuuluivat Suomen Kulttuurirahaston edustajana professori, emeritus Kimmo Kontula, Svenska kulturfondenin edustajana asiamies Katarina von Numers-Ekman, Jenny ja Antti Wihurin rahaston edustajana vastaava museolehtori Leena Svinhufvud ja Alfred Kordelinin säätiön edustajana akatemiatutkija Hanna Kuusela. 

Muistitietokeruun apurahan hakijoille ja saajille järjesti Alfred Kordelinin säätiö yhdessä Suomen kulttuurirahaston, Jenny ja Antti Wihurin rahaston ja Svenska kulturfondenin sekä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ja Svenska litteratursällskapet i Finland kanssa. Keruu toteutettiin 1.1.–31.12.2020 välisenä aikana.  

Lisätiedot:

Katri Kivilaakso, p. 040 5341923
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura  

Yrsa Lindqvist, p. 050 563 4654
Svenska litteratursällskapet i Finland 

Katarina von Numers-Ekman, p. 050 360 7436 
Svenska kulturfonden 

Marita Seitsalo, p. 050 433 0655 
Alfred Kordelinin säätiö  

Ilmastonmuutosvoima-projekteja rahoitettu – nuorten ilmastoteot kertovat vaikuttamisen halusta

Carola Jäderholm, Kulutammeko toisemme loppuun? -tanssiteos, rahoitettu Ilmastonmuutosvoiman vuoden 2021 ensimmäisellä hakukierroksella huhtikuussa 2021.

Carola Jäderholm, Kulutammeko toisemme loppuun? -tanssiteos sai apurahan vuoden 2021 ensimmäisellä hakukierroksella.

Suomen Kulttuurirahaston Ilmastonmuutosvoima-hankkeen apurahoja nuorten ilmastotekoihin jaettiin nyt kolmannen kerran vuonna 2021. Hankkeessa myönnetään 50-5000 euron suuruisia apurahoja nuorten, alle 25-vuotiaiden omaehtoisiin ilmastoprojekteihin. Hankkeen viimeinen hakukierros umpeutuu 11.6.

Rahoitettujen projektien aiheet vaihtelivat tapahtumista ja koulutuksista tila- ja tanssitaiteeseen sekä valokuvanäyttelystä pölyttäjäpeltoon. Pääkaupunkiseudun Eurooppanuoret järjestävät apurahan turvin koulutustapahtuman nuorille EU:n ilmastopolitiikasta. Hanke on jatkoa Ilmastonmuutosvoiman viime vuonna rahoittamalle tapahtumalle

– Opetus tapahtuu suurimmaksi osaksi vuorovaikutteisilla menetelmillä, kuten simulaatioilla ja pienryhmillä. Koulutuksen ohessa osallistujat pääsevät nauttimaan Suomen luonnosta saunoen, uiden ja retkeillen. Halusimme järjestää tapahtuman uudestaan, koska se oli viime vuonna valtava menestys ja tapahtuman innoittamana nuoret julkaisivat kaksi erinomaista kannanottoa EU:n ilmastopolitiikasta,  kertoo Satu Westerholm, Pääkaupunkiseudun Eurooppanuorten puheenjohtaja. 

Marikki Nyforsin projekti (R)EHEVÖITYMINEN käsittelee puolestaan Itämeren tilaa ja ilmastonmuutoksen vaikutuksia siihen tanssitaiteen keinoin.

– Idea Itämeri-teemaiseen projektiin syntyi asuessani Reykjavíkissa. Islannissa koen, että saarta ympäröivää merta todella arvostetaan ja ympäristöstä ylipäänsä pidetään huolta ja siitä puhutaan yhteiskunnassa eri tavalla kuin Suomessa. Tuntuu, että Suomessa merestä puhumiseen on kyllästytty. Minua kiinnostaa myös visuaalisesti näytettävä ristiriitaisuus, erityisesti se, kuinka levä voi näyttäytyä todella kauniina huolimatta siitä, mitä se ilmiönä edustaa, Nyfors kuvailee.

Rahoitettavista nuorten projekteista päättää hankkeen asiantuntijaraati, johon kuuluvat ilmasto- ja ympäristöministeri Krista Mikkonen, Suomen ympäristökeskuksen ympäristöpolitiikkakeskuksen johtaja Eeva Furman, nuorten ilmastodelegaatti Emma Sairanen sekä Helsingin kaupungin ympäristötoiminnan nuorisotyöyksikön toiminnanjohtaja Susanne Österlund-Toivonen.

– Tällä kierroksella me raatilaiset olimme harvinaisen yksimielisiä. Rahoitusta saivat nuoria osallistavat projektit, useampi tunteita ja ajatuksia herättävä taideprojekti sekä monta pientä konkreettista tekoa, kuten linnunpöntöt golfkentälle ja pörriäisniitty. Viimeiselle kierrokselle odotan vielä laajempaan yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen tähtääviä, kunnianhimoisia projekteja, joilla on selkeä linkki ilmastonmuutoksen hillintään, kertoo Sairanen.

Yhteensä kolmannella hakukierroksella rahoitettiin yhtätoista nuorten ilmastoprojektia yhteensä noin 14 000 euron edestä. Ilmastonmuutosvoiman neljäs ja viimeinen hakukierros on käynnissä ja päättyy 11.6.

Kaikki rahoitetut nuorten hankkeet:

Etelä-Savon Ilmastonuorten (Ilmasto-Esa) ilmastoystävällinen Etelä-Savon matka, 980 euroa
Vilma Paasonen, Mikkeli

Digivalokuvanäyttely Suomen metsälle, 1000 euroa
Viivi Liikkanen, Hamina

Ilmastomarkkinakoju Valkeakosken markkinoille, 2 150 euroa
Iisa Paija, Valkeakoski

EU:n ilmastopolitiikka koulutusviikonloppu, 3 700 euroa
Satu Westerholm (Pääkaupunkiseudun Eurooppanuoret), Helsinki

Linnunpönttöjä Imatra Golfin alueelle, 500 euroa
Ilona Rääpysjärvi, Imatra

Ansa -tilataideinstallaatio, 1 900 euroa
Aki Nummela, Helsinki

(R)EHEVÖITYMINEN tanssitaideteos, 850 euroa
Marikki Nyfors, Espoo

Villiniitty pölyttäjille, 1 000 euroa
Aada Turtiainen, Tampere

Auton etanolikonvertointi, 600 euroa
Teemu Sorsa, Kuopio

Ilmastonmuutos ja vastuullinen muoti Instagram-blogi, 600 euroa
Sofia Kraptsak, Helsinki

Info-taulu Salon lukion kompostorista ja pähkinäpuista, 700 euroa
Henry Vaga, Salo

Taiteiden kesä koskettaa kautta maan

– Syrjäseudulla taiteen kokeminen voi olla haastavaa ja jopa harvinaista, ja korona-aikana vähäinenkin kulttuuritoiminta on ollut pääosin tauolla. Siksi haluan koskettaa tohmajärveläisiä antamalla Mustelmia-teokseni Tohmajärven kirjastolle, joka toimii Tohmajärven kyliä ja eri-ikäisiä kyläläisiä yhdistävänä paikkana uudessa sivistyskeskuksessa, kertoo yksi Taiteiden kesän taiteilijoista, pienessä Värtsilän kylässä asuva kuvataiteilija Jonna Hyttinen.

Taiteiden kesä sijoittuu eri puolille Suomea tiettyinä ajankohtina kesäkuukausina. Teoksista tullaan uutisoimaan Taiteiden kesän somekanavissa. Hanke sisältää myös yksittäisiä teoksia, jotka ovat auki kaikille, kuten tilattavia sähköposteja.

Taiteilijoita on mukana laajasti eri taiteen aloilta: tanssia, sirkusta, performanssia, äänitaidetta ja internettaidetta. Taiteilijoita on mukana Hangosta Enontekiölle, Kiteeltä Pietarsaareen ja teoksia toteutetaan kaikilla Suomen Kulttuurirahaston 17 maakuntarahaston alueella.

Tukea vastavalmistuneille taiteilijoille ja lääkettä kulttuurinnälkään

Henna Tanskanen, Kirsimaria E. Törönen ja Riku Lievonen

Henna Tanskanen (kuva: Heli Blåfield), Kirsimaria E. Törönen ja Riku Lievonen (kuva: Tero Ahonen)

Taiteiden kesään haki mukaan 197 vastavalmistunutta taiteen ammattilaista. Valinnan suoritti ohjausryhmä, jonka puheenjohtajana toimi Uuden sirkuksen keskus Cirkon toiminnanjohtaja Riku Lievonen ja muina jäseninä näyttelijä Henna Tanskanen, taiteilija Noah Kin, muusikko Pekko Käppi ja kuvataiteilija Kirsimaria E Törönen.

– Kaikki hakemukset olivat todella korkealuokkaisia. On mahtava huomata, kuinka iso, upea ja monimuotoinen Suomen kulttuurikenttä on, iloitsee Taiteiden kesän viestintäkoordinaattori Eetu Kevarinmäki.

Taiteiden kesän teoksissa korostuu taiteilijan suhde yleisöön. Hankkeen tarkoitus on tarjota ympäri Suomen mahdollisuus nähdä vastavalmistuneen taiteen ammattilaisen teos. Näin juhlitaan uusia taiteen ammattilaisia, tarjotaan ihmisille lääkettä kulttuurinnälkään ja tuetaan vastavalmistuneita nuoria, jotka ovat valmistuneet koronan aikana erittäin haastavaan työmarkkinatilanteeseen.

– Taiteilijoita pyrittiin auttamaan jo hakuvaiheessa parhaamme mukaan. Tarjoamme myös ei-valituille hakijoille mahdollisuuden palautteeseen, joka on tärkeää apurahapainotteisella alalla. Taiteiden kesän ohjausryhmä on myös taiteilijoiden tukena läpi kesän, kertoo Kevarinmäki.

Taiteiden kesästä ja siihen valituista taiteilijoista lisätietoja antaa Kulttuuri- ja taidealan keskusjärjestö KULTA ry:n viestintäkoordinaattori Eetu Kevarinmäki: +358 400483381.

Tervetuloa matkalle Suomeen maakuntarahastojen kanssa!

Kulttuurirahaston maakuntarahastot viettävät toukokuun lopussa yhteistä virtuaalista vuosijuhlaa. Mukana on apurahansaajia eri vuosilta ja jokaisesta maakunnasta. Parituntisen verkkolähetyksen aikana toimittaja Kimmo Ohtonen, apurahansaajat ja muut kiinnostavat vieraat puhuvat maakuntien perinnöstä globaalissa maailmassa sekä luovuuden salaisuudesta ja voimasta. Kuulemme myös kestävistä tavoista elää ja toimia tasapainoisesti luonto huomioiden. Lähetyksen lopussa kuljetaan nuorten kanssa kohti valoisampaa tulevaisuutta.  

Lisätietoja juhlasta löydät osoitteesta skr.fi/matkallasuomessa

MASKIN TAKAA – korona-arkea nuorten sanoin

Arkeaan ja tuntemuksiaan avaa kymmenen kymenlaaksolaista eri elämänvaiheessa olevaa 16-23 vuotiasta nuorta. Videotoimisto Ikimedian valmistamilla lyhyillä videoilla he kertovat omin sanoin, millaista arki on, miten se poikkeaa arjesta ennen koronaa ja miltä muutos tuntuu.

Korona on muuttanut nuorten arkea monella tapaa ja poikkeuksellisen ajan selviytymisstrategiat vaihtelevat elämäntilanteiden ja kiinnostuksen kohteiden mukaan. Yhteistä kaikille oli kuitenkin oman perheen, läheisten ihmissuhteiden ja ystävien merkityksen kasvaminen sekä pienten arkisten asioiden uusi arvostus. Epävarmasta poikkeusajasta ja haasteista huolimatta tarinat kertovat luottamuksesta tulevaan.

Kaikki Kymenlaaksolaisten nuorten tarinat löydät täältä. Nuoret kertovat videoilla rehellisesti ja aidosti tuntemuksiaan korona-ajan vaikeuksista ja toisaalta niistä pienistä positiivisista asioista, joita poikkeusaika on kenties tuonut tullessaan.

Lisätietoja:

Asiamies Päivikki Eskelinen-Rönkä, paivikki.eskelinen-ronka@skr.fi
Videotoimisto Ikimedia Titta Halloran, titta.halloran@videotoimistoikimedia.fi
Videotoimisto Ikimedia Thomas Halloran, thomas.halloran@videotoimistoikimedia.fi