Yleinen Arkistot - Page 31 of 68 - Suomen Kulttuurirahasto

Tutkittu tieto ja päätöksenteko -ohjelmasta rahoitusta viidelle hankkeelle

20.6.2018

Ohjelman tarkoituksena on selvittää sitä, kuinka paljon tutkittu tieto vaikuttaa yhteiskunnallisen päätöksenteon eri alueilla. Lisäksi halutaan selvittää sitä, miten tilanne on mahdollisesti muuttunut viimeisten vuosikymmenten aikana.

Ohjelmaan tuli 73 hakemusta. Mukaan valitut hankkeet saavat kukin 100 000 euron rahoituksen vuoden ajaksi. Rahoitetut tutkimusryhmät toimivat Helsingin yliopistossa, Suomen Ympäristökeskuksessa, Svenska Handelshögskolanissa ja Turun yliopistossa. Kulttuurirahasto on valmistellut ohjelmaa yhdessä Suomen Akatemian kanssa.

Hankkeissa selvitetään muun muassa sitä, millä tavoin tutkitun tiedon käyttö näkyy kriminaalipolitiikkaan liittyvän lainsäädännön valmistelussa, miten tiedontuotanto on ohjannut suomalaisia yhteisöverouudistuksia, kuinka paljon asiantuntijoita käytetään ministeriöiden valmistelutyöryhmien jäseninä, miten ympäristötieto välittyy maakuntakaavoitukseen sekä millainen tieto hyväksytään osaksi päätöksentekoa.

Tutkittu tieto ja päätöksenteko -ohjelmaan valitut hankkeet

25 vuotta yhteisöverouudistuksia

Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa professori Heikki Hiilamon johdolla toteutettavassa hankkeessa selvitetään, millainen tutkimustieto on ohjannut suomalaisia yhteisöverouudistuksia sekä niihin liittyviä osinkoverouudistuksia vuosina 1993–2014. Hanketta varten kerättävän asiakirja- ja haastatteluaineiston avulla analysoidaan lisäksi, minkälaisten mekanismien kautta tutkimustieto on välittynyt yhteisö- ja osinkoveroa koskevaan poliittiseen päätöksentekoon. Hankkeen päätteeksi järjestetään seminaari, jossa innostetaan muita tutkijoita ja toimittajia aineiston käyttämiseen.

Lisätiedot: Professori Heikki Hiilamo, heikki.hiilamo(at)helsinki.fi

Tiedontuotannon regiimit ja asiantuntijavalta Suomessa (TIRAS)

Svenska Handelhögskolanissa toteuttavassa hankkeessa tarkastellaan yhteiskunnalliseen päätöksentekoon vaikuttavien ideoiden ja tiedontuotannon organisointitapaa sekä siihen liittyvän asiantuntijavallan luonnetta. Empiirisen tarkastelun kohteena ovat kotimaisessa palkka-, työeläke- ja innovaatiopolitiikassa vaikuttavan tiedon tuotantotavat, tuottajat ja näiden väliset auktoriteettisuhteet. Hankkeen tapaustutkimukset antavat kattavan kuvan asiantuntijatiedon ja päätöksenteon suhteesta Suomessa.

Lisätiedot: Apulaisprofessori Ville-Pekka Sorsa, ville-pekka.sorsa(at)hanken.fi

Tutkittu ympäristötieto ja sen vaikuttavuus maakuntakaavoituksessa (TUUMA)

Suomen ympäristökeskus SYKE:n toteuttamassa hankkeessa tarkastellaan tutkitun ympäristötiedon välittymistä alueidenkäytön suunnitteluun maakunnan tasolla viimeisen 20 vuoden aikana. Tavoitteena on analysoida empiirisesti Kymenlaakson maakunnan suunnitteluasiakirja-aineistosta viranomaisten, päätöksentekijöiden ja osallisten näkökulmia tutkittuun ympäristötietoon sekä erilaisen tutkitun ympäristötiedon käyttökelpoisuuden ja validiteetin muutoksia ja ympäristötiedolla argumentointia. Lisäksi tavoitteena on ymmärtää, miten merkittävästi lisääntynyt tutkittu ympäristötieto on mahdollisesti institutionalisoitunut maakuntatason päätöksenteossa käyttökelpoiseksi tiedoksi. Suomen ympäristökeskus (SYKE) toteuttaa hankkeen yhteistyössä Kymenlaakson liiton, Tampereen yliopiston sekä Ympäristötiedon foorumin kanssa.

Lisätiedot: Ryhmäpäällikkö Riikka Paloniemi, riikka.paloniemi(at)ymparisto.fi ja päätutkija Aino Rekola, aino.rekola(at)ymparisto.fi

Tutkitun tiedon käyttö ja sen vaikutukset kriminaalipoliittisessa päätöksenteossa vuosien 1991-2017 välillä lainvalmistelun kontekstissa

Turun yliopistossa professori Anne Alvesalo-Kuusen johtamassa tutkimushankkeessa tarkastellaan lainvalmistelu- ja haastattelumateriaalin avulla tutkitun tiedon käyttöä ja vaikutuksia kriminaalipoliittisessa lainvalmistelussa vuosien 1991 ja 2017 välillä. Kriminaalipolitiikalla tarkoitetaan rikollisuutta ja sen kontrollia koskevaa päätöksentekoa, johon kuuluu tärkeänä osana lakien säätäminen ja lakien soveltamista koskeva päättäminen. Kriminaalipolitiikka on ajankohtainen politiikan alue tutkimustiedon roolin tarkasteluun sekä sen poikkihallinnollisen luonteen että suomalaisen kriminaalipolitiikan kansainvälisesti hyvän maineen vuoksi. Tutkimus tuottaa uutta tietoa tutkimustiedon roolista osana yhteiskunnallista päätöksentekoa viimeisten vuosikymmenten ajalta.

Lisätiedot: Tutkija Maija Helminen, Oikeustieteellinen tiedekunta, Turun yliopisto, anmahel(at)utu.fi

Tieteen asiantuntijoiden ja tutkitun tiedon rooli ja merkitys ministeriöiden työryhmävalmistelussa

Projekti tutkii tieteen asiantuntijoiden ja heidän edustamansa tutkimustiedon hyödyntämistä keskeisessä, mutta pitkälti tutkimatta jääneessä suomalaisen poliittisen valmistelun instituutiossa, ministeriöiden työryhmävalmistelussa. Projekti kysyy, mikä on tieteen asiantuntijoiden edustaman tutkimustiedon asema ja merkitys työryhmävalmistelussa ja miten se on muuttunut 1980-luvulta lähtien erityisesti valtionhallinnon uusien tiedonhankintatapojen yleistymisen myötä. Saatuja tuloksia vertaillaan muissa Pohjoismaissa tekeillä oleviin tutkimuksiin. Tutkimuksessa sovelletaan korporatiivisen vaihdannan ja poliittisten neuvonantojärjestelmien teorioita sekä kriittistä tiedon, tieteen ja asiantuntijuuden tutkimusta. Jo olemassa olevan työryhmiä koskevan määrällisen aineiston lisäksi tutkimuksessa hyödynnetään projektin aikana tehtäviä teemahaastatteluja sekä kyselyaineistoa. Tutkimusryhmän jäseninä ovat professori Anne Maria Holli, tohtorikoulutettava Saara Turkka sekä projektin tutkimusavustaja.

Lisätiedot: Professori Anne Maria Holli, anne.holli(at)helsinki.fi

Kadonneen polkuverkoston jäljillä

19.6.2018

Mullankaivajat-apurahojen tavoitteena on tarjota nuorille tilaisuus osallistua arkeologiseen tutkimukseen kotiseudullaan ja lisätä heidän kiinnostustaan tieteellisiin menetelmiin sekä oman lähialueen menneisyyteen ja historiaan.

Forssassa tutkimuskohteeksi valikoitui Yhtiönpuiston polkuverkosto. Puisto tunnetaan paikkakunnalla myös Tehtaanpuistona tai Wahreninpuistona, ja se sai alkunsa 1840-luvulla Forssan Kehräämön perustamisen yhteydessä. ”Yhtiönpuisto on kokenut vuosien varrella monia muutoksia. Rakennuksia on palanut, istutukset ovat yksinkertaistuneet ja polut vaihtaneet paikkaa”, kertoo hanketta vetävä arkeologi Minna Lehtola Kulttuuriyhdistys Kuvio ry:stä. Yhdistys toteuttaa hanketta yhdessä Forssan museon kanssa. ”Mullankaivajien tavoitteena on arkeologisia menetelmiä käyttäen päästä kiinni 1800-luvun polkuverkostoon.”

Yhteistyö pilottiluokaksi valikoituneen Heikan koulun vitosluokan kanssa käynnistyi alkuvuodesta. ”Aikataulutimme hankkeen työpajakerrat yhteen luokan lukujärjestyksen kanssa. Se oli helppoa, sillä nykyinen opetussuunnitelma sallii Mullankaivajien kaltaisen ilmiöoppimisen ja erilaiset oppimisympäristöt”, kertoo hankkeen projektityöntekijä Tuuli Ravantti Forssan museosta. Ensimmäisessä työpajassa johdateltiin arkeologiaan ja heräteltiin ajatuksia pienryhmissä työskennellen. ”Koska työpajat järjestettiin ensimmäistä kertaa, mekin opimme paljon luokan oppilailta. Tämä auttaa meitä kehittämään työpajapakettia, jota tarjoamme myöhemmin paikallisille kouluille. Meillä on jo tiedossa toinen työpajasta kiinnostunut 5. luokka, jonka tapaamme syyslukukaudella.”

Kadonneen polkuverkoston jäljillä Forssassa — Forssalaisen Heikan koulun 5. luokkalaiset olivat toukokuussa kenttätyössä Forssan Yhtiönpuistossa

Toukokuussa toteutettujen kaivausten kohde oli tehtaanjohtajan talon entinen sijaintipaikka Yhtiönpuistossa ja talon takana oleva polkuverkosto. Talo paloi vuonna 1969. ”Purettu rakennus ja siihen kytkeytyvä arki sekä puiston myöhempi käyttö olivat jättäneet maahan runsaasti materiaalia mullankaivajille. Runsaat löydöt olivat varsinkin oppilaiden mieleen”, Ravantti sanoo. Niiden joukossa oli mm. vanhoja takorautaisia nauloja, lasikuonaa, ikkuna- ja astialasia sekä tiilenkappaleita, jotka kertovat rakennuksesta ja sen viimeisistä hetkistä.

Töitä tehtiin kahdessa ryhmässä ja paikalla oli kerrallaan 13 oppilasta. Kentällä ryhmä jaettiin kaivajiin ja tutkimusavustajiin. Kun kaivajat kaivoivat, avustajat tekivät dokumentointi- ja karttatehtäviä tutustuen Yhtiönpuiston vanhaan polkuverkostoon ja jäljentäen polkujen paikkoja nurmikkoon.

”Työskentelyyn nuorten kanssa on kuulunut ongelmanratkontaa, pohtimista, käsillä tekemistä, retkipäivä, aineistontuntemusta, kotiseutuhistoriaa, tiedonhakua, dokumentointitehtäviä, kyselytunti ja tietenkin kenttätöitä kaivauksilla. Syksyllä palaamme kaivausten löytöjen pariin jälkitöiden merkeissä”, Minna Lehtola kertoo. ”Mullankaivajat on paitsi tutustuttanut nuoret arkeologiaan, myös herättänyt heidät ajattelemaan, mitä heidän omasta toiminnasta jää jälkeen: mitä tulevaisuuden arkeologit löytävät nykypäivästä. Tämä avartaa ymmärrystä siitä, kuinka kauan eri materiaalit säilyvät ympäristössä.”

”Kevään aikana tutustuimme arkeologiaan ja opimme paljon historiasta ja arkeologiasta. Kokemuksemme oli hauska ja oppia täynnä. Historiaa on joka puolella, kun vain siitä tietää ja osaa etsiä, siksi arkeologin työ on niin monipuolista”, kertoo Heikan koulun 5. luokan oppilas Kaisla Haarlo, yksi mullankaivajista. ”Löysimme kaivauksissa palasia lasista, rautanauloja, hiiltä, tiilen paloja ja vuoden 1973 kolikon. Kokemuksemme oli täynnä uutta ja toivoisimme, että tällainen oppiminen voisi jatkua tulevaisuudessa.”

Teksti: Marika Aspila
Kuvat: Lassi Puhtimäki

Liikkuvuusapurahat ja residenssipaikat haettavissa 10.–31.8.

18.6.2018

Suomen Kulttuurirahasto myöntää vuosittain apurahoja työskentelyyn taiteilijaresidensseissä. Lisäksi haettavana on myös apurahoja ulkomaisen oleskelujakson kuluihin vapaavalintaisessa kohteessa. Residenssipaikat sekä liikkuvuusapuraha vuodelle 2019 ovat haettavissa 10.–31.8.2018.

Taiteilijaresidenssien hakukohteita on seitsemän: uusina kohteina Triangle New Yorkissa sekä Institute for Provocation Pekingissä Kiinassa. Muut kohteet ovat Hôtel Chevillon Ranskassa, SeMA Nanji Soulissa Etelä-Koreassa, Tokyo Arts and Space (entinen Tokyo Wondersite) Japanissa, O Espaço do Tempo Portugalissa ja Artspace Sydneyssä Australiassa. Työskentelyapuraha on 2 000 euroa kuukaudessa ja O Espaço do Tempoon 800–1200e henkilöä kohden.

O Espaço do Tempo -residenssi on tarkoitettu tanssi- ja näyttämötaiteen tekijöille, muut kohteet pääosin kuvataiteilijoille. Pekingin Institute for Provocation on kuvataiteiteeseen painottuva tutkimuksellinen residenssi, mutta hakea voivat myös muiden alojen taiteilijat sekä esimerkiksi arkkitehdit, joilla on kohteeseen liittyvä tutkimuksellinen intressi.

Rahaston pitkäaikainen yhteistyö Hôtel Chevillonin kanssa on päättymässä. Haku kuvataiteilijoille on auki viimeistä kertaa vuodelle 2019, ja kirjailijoille erityistä hakukohdetta ei tänä vuonna ole. Uutta kirjailijoiden ja kääntäjien kohdetta Euroopan ulkopuolelta valmistellaan vuodelle 2020.

Tukea kansainväliseen liikkuvuuteen

Liikkuvuusapurahalla voi kattaa taiteellisen työskentelyn kuluja ulkomailla. Apurahan tavoitteena on mahdollistaa taiteilijalle ulkomaisen oleskelujakson avulla uusia välineitä ja verkostoja taiteellisen työskentelyn tueksi. Apurahaa voivat hakea taiteilijat yksin tai työryhmänä kaikilta taiteen aloilta yli kahden viikon kestoisiin ulkomaanmatkoihin.

Liikkuvuusapuraha on suuruudeltaan 3 000–10 000 euroa esimerkiksi residenssityöskentelyyn, festivaaliosallistumisiin, näyttelyprojekteihin ja kansainvälisiin yhteishankkeisiin liittyviin matkoihin.

Molempia apurahoja voi hakea verkkopalvelun kautta 10.–31.8.2018. Yhdellä hakukierroksella voi hakea joko Kulttuurirahaston tarjoamia residenssipaikkoja tai liikkuvuusapurahaa, mutta ei molempia.

Lisätietoa:

Taiteilijaresidenssit

Liikkuvuusapuraha

Taas tukku tohtoreita töihin!

8.6.2018

Kevään apurahahakukierroksella rahoitettiin 16 uutta tohtorien ja yritysten yhteistyöprojektia. Kulttuurirahaston rahoituksella ohjelmaan pääsivät Juhani Aakko, Jiang Dong, Janne Hakkarainen ja Narashima Boopathi Sivasubramanian.

PoDoCo-tohtorit vauhdittamaan tekoälyä, puupohjaisia tuotteita ja suomalaista koulutusvientiä

PoDoCo-ohjelma on onnistunut hienosti, tohtoreita ja yrityksiä yhdistävä Post Docs in Companies -ohjelma on siivittänyt jo 82 tohtoria elinkeinoelämän palvelukseen. Työllistyneiden tohtoreiden myötä niin pienet kuin suuretkin suomalaisyritykset saavat tuoretta tutkimusosaamista innovaatioitaan vauhdittamaan.

PoDoCo-ohjelman kevään 2018 hakukierrokseen osallistui lähes 300 nuorta tai pian valmistuvaa tohtoria ja lähes 50 yritystä. Tohtoreiden ja yritysten yhteistyöprojekteja syntyi yhteensä 28 kappaletta, joista rahoitettiin 16. Uudet PoDoCo-tohtorit tutkivat muun muassa tekoälyn soveltamista, uusien puupohjaisten tuotteiden kehittämistä ja uusien koulutustuotteiden luomista.

Juhani Aakko tutkii yhdessä CGI Suomen kanssa tekoälyn soveltamismahdollisuuksia keuhkoahtaumataudin diagnosoinnissa ja yksilöllisessä hoidossa. ”Keuhkoahtaumatauti on yleinen sairaus sekä Suomessa että maailmalla. Yksin Suomessa keuhkoahtaumataudin kustannukset ovat satoja miljoonia euroja vuosittain. Taudin diagnosointi ja oikean hoidon valinta on haastavaa taudin oireiden yksilöllisyyden vuoksi”, Aakko taustoittaa tutkimusta.

PoDoCo-projektin tavoitteena on kehittää uusia laskennallisia menetelmiä, joiden avulla voidaan tukea keuhkoahtaumataudin diagnosointia ja arvioida taudin etenemistä. ”Tämä projekti on osa CGI:n tavoitetta kehittää tekoälyyn pohjautuvia ratkaisuja, joiden avulla voidaan helpottaa ja nopeuttaa lääkärien työtä sekä auttaa tekemään entistä tarkempia diagnooseja. Tekniikan tohtori Aakko tuo tiimimme kaivattua tutkimusosaamista tekoälyyn liittyen”, CGI:n Lead Data Scientist Elina Jeskanen täydentää.

Eräs tohtorin palkkaavista yrityksistä on UPM-Kymmene, joka tutkii yhdessä Hemanathan Kumarin kanssa uusien puupohjaisten tuotteiden kehittämistä sellutehtaan sivuvirroista bio- ja kiertotalouden teemojen mukaisesti.

”UPM:n strategia pohjautuu uusiutuvan puubiomassan moninaiseen käyttöön. PoDoCo-projektissa kehitetään ja pilotoidaan uusia teknologioita ja ratkaisuja, joiden avulla suomalaisen metsän hyödyntämistä voidaan edistää uusien tuotteiden muodossa. Tällä on merkittäviä vaikutuksia myös Suomen talouden kehittymiselle”, kertoo UPM-Kymmenen tutkimus- ja kehitysjohtaja Janne Varvemaa.

Työn hedelminä mahdollisuuksia nuorille

PoDoCo-ohjelma tarjoaa myös nuorille yrityksille oivia mahdollisuuksia hyödyntää viimeisintä akateemista tutkimusta. Startup-yritykset Rounders Entertainment ja GroPlay keskittyvät suomalaisen peli- ja koulutusosaamisen yhdistämiseen tähdäten suomalaisen koulutusosaamisen vientiin kansainvälisille markkinoille.

Psykologian tohtori Maryam Zarra-Nezhad tutkii yhdessä Rounders Entertainmentin kanssa mahdollisuuksia opettaa lapsille tunne-elämän taitoja viihteen keinoin. Uutta konseptia, johon kuuluu kirjoja, animaatiosarja sekä mobiilipelejä- sovellus, testataan PoDoCo-projektissa yhdessä lasten kanssa Suomessa, Sveitsissä, Hongkongissa ja Japanissa.

Mohsen Saadatmand puolestaan tutkii yhdessä GroPlayn kanssa mahdollisuuksia STEAM-aineiden (Science, Technology, Engineering, Art, Mathematics) opettamiseen alakoululaisille poikkitieteellisin menetelmin digitaalisten pelien avulla. Projekti on erittäin mielenkiintoinen, koska tutkimusten mukaan STEAM-aineiden poikkitieteellinen opetus lisää lasten ja nuorten kiinnostusta matemaattisiin aineisiin. Viime aikaisen koulutuskeskustelun mukaan nuorten innostusta juuri matemaattisiin aineisiin tulisi lisätä.

PoDoCo-tohtorit työllistyneet yrityksiin erinomaisesti

PoDoCo-ohjelman kautta on rahoitettu jo 82 tohtorien ja yritysten yhteistyöprojektia, joista ensimmäiset 24 projektia ovat päättyneet. Päättyneissä projekteissa suurin osa on työllistynyt pysyvästi yritysten palvelukseen. Tohtorit ovat kokeneet PoDoCo-ohjelmaan laajentaneen heidän uranäkymiään ja vaikuttaneen käänteentekevästi tohtoreiden urapolkuihin. Myös yritykset ovat kokeneet saavansa valtavasti uutta osaamista, joka tukee yritysten uusiutumista.

Lisäksi PoDoCo-projektien puitteissa tehty yhteistyö on avannut yrityksille uusia mahdollisuuksia laajempaan yritys-yliopisto yhteistyöhön. Useiden päättyneiden PoDoCo-projektien seurauksena yhteistyö yrityksen ja yliopiston välillä onkin tiivistynyt ja lisääntynyt uusien hankkeiden muodossa.

”PoDoCo-ohjelma on onnistunut loistavasti tavoitteissaan lisäten nuorten tohtoreiden siirtymistä elinkeinoelämään ja tukien yritysten strategista uusiutumista. Näemme myös jo nyt, kuinka PoDoCo-ohjelma edistää laajemminkin yritysten ja yliopistojen välistä yhteistyötä ja vuorovaikutusta”, iloitsee PoDoCo-ohjelman ideoinut ohjelman johtoryhmän puheenjohtaja Professori Yrjö Neuvo.

Seuraava apurahahakukierros syksyllä 2018

PoDoCo-ohjelman seuraava apurahahakukierros järjestetään 15.9–31.10.2018. Ohjelmaan voi osallistua toimialariippumattomasti mikä tahansa yritys ja kuka tahansa väitöskirjan vastikään tehnyt tai lähiaikana väittelevä henkilö.

PoDoCo -ohjelmaa rahoittavat Suomen Kulttuurirahasto, Jenny ja Antti Wihurin rahasto, Maa- ja vesitekniikan tuki ry, Svenska Kulturfonden, Tekniikan edistämissäätiö, KAUTE-säätiö, Liikesivistysrahasto, Maj ja Tor Nesslingin säätiö ja Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiö sijoittaen yhteensä ohjelmaan vuosittain lähes miljoona euroa. Tämä mahdollistaa arviolta 35 kokovuosiapurahan myöntämisen vuosittain.

PoDoCo-ohjelmaa organisoi DIMECC Oy, joka on Suomen teollisuuden johtava innovaatioalusta. DIMECCin omistavat Suomen johtavat valmistavan ja digitaalisen teollisuuden yritykset, yliopistot ja tutkimuslaitokset. Yli 2000 teollisuuden ja tutkimuksen huippuammattilaista on mukana DIMECCin innovointityössä.

PoDoCo-ohjelman kevään 2018 apurahat myönnettiin seuraaville henkilöille:

Aakko Juhani	CGI Finland Oy	Tietojenkäsittely ja informaatiotieteet
Dong Jiang	VimAI Oy	Tietojenkäsittely ja informaatiotieteet
Duarte Luís	Gasera OY	Kemia
Hakkarainen Janne	Forendo Pharma Ltd	Lääketiede
Kumar Hemanathan	UPM-Kymmene Oyj	Kemia
Kärkkäinen Katarzyna	EduCluster Finland	Kasvatustieteet
Laulainen Janne	RECENART Oy	Fysiikka
Lundahl Meri	Teraloop	Materiaalitekniikka
Primetta Anja	Biosafe – Biological Safety Solutions Ltd	Biologia
Rantala Lauri	Akordi Oy	Sosiologia
Rostedt Antti	Pegasor Oy	Fysiikka
Saadatmand Mohsen	GroPlay	Kasvatustieteet
Sandén Simon	Mirka Ltd.	Fysiikka
Sivasubramanian Narashima Boopathi	Finpeda Oy	Liiketaloustiede
Zarra-Nezhad Maryam	Rounders Entertaiment Oy	Psykologia
Zhou-Kangas Yue	Kone Corporation	Tietojenkäsittely ja informaatiotieteet

www.podoco.fi

Kansallistunne yhdistää, eriarvoisuus ja pätkätyöt huolestuttavat

6.6.2018

Myös suomalaisia yhdistäviä tekijöitä on paljon ja väestöryhmien väliset erot ovat monelta osin yllättävän pieniä. Esimerkiksi kansallistunne koetaan laajasti myönteiseksi. Tulokset ilmenevät Suomen Kulttuurirahaston ja e2:n tuoreesta julkaisusta Samat huolet, eri näkökulmat – Tutkimus suomalaisten asenteista ja identiteeteistä. Sen ovat tehneet e2:n tutkijat, valtiotieteiden tohtorit Ville Pitkänen ja Jussi Westinen.

Kansallistunne yhdistää erilaisia suomalaisia

Suomalaisista 83 prosenttia pitää kansallistunnetta enemmän myönteisenä kuin kielteisenä asiana. Myös voimakkaasti itsensä eurooppalaisiksi mieltävistä yli 80 prosenttia ajattelee näin. Kansallistunnetta pidetään myönteisenä asiana kaikissa väestöryhmissä, riippumatta esimerkiksi suhtautumisesta turvapaikanhakijoihin tai ylipäätään ulkomaalaistaustaisiin ihmisiin.

– Kiihkeä maahanmuutto- ja pakolaiskeskustelu ei ole saanut suomalaisia vieroksumaan perinteistä kansallistunnetta, Jussi Westinen sanoo.

Kansallistunteeseen nihkeästi suhtautuvia on eniten vihreissä (18 %) ja vasemmistoliitossa (29 %), mutta näidenkin puolueiden kannattajien enemmistö suhtautuu suopesti kansallistunteeseen. Kansallistunteen ohella myös maanpuolustushenki yhdistää kansalaisia. Sitä pitää myönteisenä asiana 83 prosenttia suomalaisista. Näin ajattelee myös selvä enemmistö alle 30-vuotiaista (74 %).

Etninen tausta ei määritä suomalaisuutta

Kaksi kolmesta (63%) suomalaisesta on sitä mieltä, että ”suomalaisuus ei ole kiinni ihmisen etnisestä taustasta”. Keskimääräistä enemmän näin ajattelevia on niissä, jotka samastuvat voimakkaasti eurooppalaisuuteen tai maailmankansalaisuuteen. Etnistä suomalaisuutta korostavia on eniten arvokonservatiiveissa ja perussuomalaisissa.

Suhtautuminen turvapaikanhakijoihin jakaa mielipiteitä enemmän. Kansalaisista 32 prosenttia arvioi, että turvapaikanhakijat ovat liian hyvässä asemassa, ja 43 prosenttia arvioi heidän olevan liian huonossa asemassa.

Median yksipuolisuus ja tutkijoiden motiivit askarruttavat

Kansalaiset arvioivat kriittisesti perinteistä mediaa. Lähes puolet (47%) vastaajista kokee median tuottavan yksipuolista tietoa ja yli puolet (57 %) kokee sen liioittelevan mielipide-eroja. Myös tutkijoiden tarkoitusperiä epäillään. Enemmistö (57 %) ajattelee, että monet tutkijat ajavat julkisuudessa omia arvolatautuneita päämääriään. Kriittisimpiä ovat arvokonservatiivit sekä perus- tai ammattikoulun käyneet.

– Mielenkiintoista on, että lähes puolet myös korkeasti koulutetuista arvioi tutkijoilla olevan julkisissa kannanotoissaan poliittisia vaikuttimia, tutkija Ville Pitkänen toteaa.

Huoli pätkätyöntekijöistä

Peräti 84 prosenttia suomalaisista arvioi pätkätyöntekijöiden olevan heikossa asemassa. Heidän koetaan olevan jopa useammin heikommassa asemassa kuin työttömien. Enemmistön mielestä sekä työntekijöillä että yrittäjillä menee sen sijaan mukavasti.

– Mielenkiintoinen yksityiskohta liittyy puolueiden kannattajien välisiin asenne-eroihin. Perussuomalaisten kannattajat kantavat huolta työntekijöistä enemmän kuin demarit ja yrittäjistä enemmän kuin kokoomuksen kannattajat, Ville Pitkänen kertoo.

Kaupungistumisen vauhdittamiselle ei tukea

Kansalaiset ovat pikemmin säilyttäjiä kuin kiihdyttäjiä suhtautumisessaan kaupungistumiskehitykseen. Ainoastaan 16 prosenttia katsoo, että julkisen vallan tulisi vauhdittaa kaupungistumista.

– Kaupunkikeskeisimpiä ovat odotetusti suurten kaupunkien asukkaat, mutta heistäkin näin ajattelee vain 23 prosenttia, Jussi Westinen huomauttaa.

Vaikka suomalaisista noin 70 prosenttia asuu kaupungeissa, enemmistö (65 %) viihtyy kaupunkien sijaan luonnon läheisyydessä.

Tutkimusraportti ”Samat huolet, eri näkökulmat – Tutkimus suomalaisten asenteista ja identiteeteistä” on toinen neljästä samaan aihepiiriin liittyvästä julkaisusta. Ensimmäinen tutkimusraportti Sittenkin samanlaisia? Tutkimus suomalaisten identiteeteistä ilmestyi maaliskuussa. Loput kaksi julkaisua ilmestyvät vuoden 2018 aikana.

Tutkimustulokset perustuvat 6 398 henkilön vastauksiin. Taloustutkimus keräsi aineiston käyntihaastatteluin ja internetpaneelilla 5.10.2017–11.1.2018. Analyysit ja tutkimusraportin on tehnyt e2. Suomen Kulttuurirahasto ja e2 ovat vastanneet yhdessä tutkimushankkeen suunnittelusta ja rahoituksesta.

Tutkimusraportti Samat huolet, eri näkökulmat – tutkimus suomalaisten asenteista ja identiteeteistä julkistetaan eduskunnan Pikkuparlamentin kansalaisinfossa 6.6.2018. Tilaisuuden avaa puhemies Paula Risikko. Tulosten esittelyn jälkeen tutkimuksesta keskustelevat Talouselämän päätoimittaja Emilia Kullas, Varman toimitusjohtaja Risto Murto ja STTK:n puheenjohtaja Antti Palola.

Lue raportti tästä.

Kunnioitusta, antirasismia ja yhdenvertaisuutta vaihtoehtolajien parissa

5.6.2018

Tutkija Anni Rannikko kiinnostui skeittauksesta, scoottauksesta ja roller derbystä, kun hän työskenteli aihetta koskevassa tutkimushankkeessa.

“Esimerkiksi skeittaus kiehtoi minua, koska siinä on vahva arvomaailma. Skeittaajat karsastavat kilpailua ja autoritäärisyyttä. He vastustavat rasismia jopa siinä määrin, että skeittaajien ja uusnatsien välillä oli 90-luvulla konflikteja”, Rannikko kertoo.

Myös skeittaajilta itseltään voi kuulla saman tyyppistä palautetta: “Monen skeittaajan mielestä perinteiset kilpaurheilun piirteet eivät kuulu skeittaamiseen. Jopa ammattilaistasolla ilmapiiri on lähes päinvastainen, kuin jonkun toisen yksilöurheilulajin huipputasolla. Taitavaksi skeittaajaksi tuleminen ei myöskään edellytä kilpailemista. Koska skeittauksessa ei ole sääntöjä tai rajoitteita, sen arvosteleminen ja pisteytys on joidenkin mielestä ongelmallista, tai jopa turhaa”, eräs skeittari toteaa.

Rannikko on tehnyt tutkimusta etnografisesti havainnoimalla ja haastattelemalla lajin harrastajia. 15-29 -vuotiaat harrastajat suhtautuivat tutkijaan avoimen suopeasti, koska tutkimus lisää lajien legitimiteettiä. Katulajit ovat perinteisesti esimerkiksi kaupunkisuunnittelun kannalta altavastaajan asemassa.

“Akateeminen kiinnostus tuo lajeille uskottavuutta ja edesauttaa esimerkiksi uusien liikuntapaikkojen rakennuttamista.”

Yhdenvertaisista periaatteista huolimatta harrastajien välillä vallitsee hierarkioita. Roller derbyä lukuunottamatta Rannikon tutkimat lajit ovat miesvaltaisia ja harrastajien keskuudessa vallitsee hetero-oletus. Kaatuvaa skeittaria saatetaan yhä haukkua homoksi.

“Kun kysyin haastateltavilta, miten he suhtautuisivat skeittaavaan homoon, moni sanoi, että homous ei olisi tietenkään ongelma. Kukaan ei kuitenkaan sanonut tuntevansa yhtään skeittaavaa homoa.”

Naisharrastajien homoseksuaalisuutta ei koettu yhtä uhkaavana, pikemminkin “lesbous” yhdistettiin urheilulliseen kyvykkyyteen. Toisaalta sateenkaarevuus ja queer ovat oleellinen osa roller derby -kulttuuria.

“Naisskeittarit kertoivat, että ‘skeittityttöystävän’ roolista voi päästä irti vain silloin, jos on taitava. Monilla naisilla on skeittipaikalla niin kovia suorituspaineita, että he menevät harjoittelemaan aikoina, jolloin siellä on mahdollisimman tyhjää. Tämä johtuu siitä, että naisskeittarit kokevat, että heitä arvioidaan koko sukupuolensa edustajana. Kun naisskeittari on taitava, häneen saatetaan yhä suhtautua niin, että vitsi, että olet hyvä…tytöksi.”

Skeittarit ajattelevat, että skeittaus kuuluu kaikille. Ideaali, oletusarvoinen skeittari on kuitenkin edelleen hyvässä fyysisessä kunnossa oleva nuori mies. Yleisesti ottaen tämän kaltaiset henkilöt saavat määrittää sen, mitä skeittaus on ja vaikuttaa esimerkiksi siihen, millaisia liikuntapaikkoja rakennetaan.

Määrittelyvalta on alakulttuurien hierarkkisuuden ytimessä. Se, kuka saa ja uskaltaa kertoa, mitä skeittaus on, “hallitsee” lajia.

Katulajeissa tehdään tilapolitiikkaa. Scoottaajat eli potkulautailijat ovat tyypillisesti skeittaajia nuorempia, joten he ottavat tilan haltuunsa menemällä paikalle isolla porukalla. Tällainen tilapolitiikka ei ole kuitenkaan yhtä arvostettua kun rauhallinen argumentointi.

Vaihtoehtolajien harrastajat pyrkivät siihen, että kaikki ovat tervetulleita mukaan yhteisöihin. Aina he eivät tasavertaisten rakenteiden muodostamisessa kuitenkaan onnistu.

Harrastajat viljelevät sanoja ‘kunnioitus’ ja ‘yhdenvertaisuus’. Lajit halutaan pitää tyypillisestä kilpailusta vapaina alueina.

“Kertoo jotain uusliberalistisesta ajastamme, jos kunnioitusta ja yhdenvertaisuutta pitää erikseen vaalia alakulttuureissa. Käytäntöjä voidaan muuttaa vasta sitten kun ne tunnetaan. Joku viisas sanoi jossain, että utopia ei ole ‘tila’, johon voitaisiin päästä vaan prosessi,” Rannikko sanoo.

Teksti: Iida Sofia Hirvonen
Kuvat: Heikki Tuuli
Kuvien skeittarit eivät liity tutkimukseen.

Anni Rannikko sai 22 000 euron apurahan Pohjois-Karjalan rahastosta vuonna 2014 vaihtoehtoisia liikuntalajeja ja niiden sisällä muotoutuvia moraalisia järjestyksiä käsittelevään väitöskirjatyöhön.

Äidinkielen YO-kokeesta täydet pisteet kirjoittaneille Suomen Kulttuurirahaston Yrjö Koskisen stipendit

2.6.2018

Kevään 2018 ylioppilaskirjoituksissa peräti 14 oppilasta kirjoitti äidinkielestä täydet 114 pistettä. Suomen Kulttuurirahasto myöntää 2 000 euron Yrjö Koskisen stipendin parhaiten äidinkielen (suomen) ylioppilaskirjoituksissa menestyneille oppilaille.

– Äidinkielen kokeen suorittaminen täysin pistein on harvinaista, joten yleensä stipendin saajia on ollut vuosittain hyvin vähän. Stipendit jaetaan nyt 36. kerran, kertoo apurahasihteeri Eriika Johansson Suomen Kulttuurirahastosta.

Peräti kolme täydet pisteet kirjoittanutta on Lahden Tiirismaan lukiosta. Rehtori Leena Akola kertoo, että äidinkielen taso on jo pitkään ollut lukiossa hyvä, sadasta ylioppilaasta noin puolet saa tänä keväänä laudaturin tai eximian.

– Tiirismaan lukio on musiikkipainotteinen erityislukio ja oppilaamme harrastavat paitsi soittamista ja laulamista, myös nuoriso- ja musiikkiteatteria ja kirjoittamista. Oppilaat ovat suorittaneet kirjallisuusdiplomeita eri koulutasoilla, lukevat monipuolisesti ja tekevät erilaisia ilmaisupainotteisia projekteja. Lisäksi meillä on kolme erittäin ammattitaitoista ja innostavaa äidinkielenopettajaa, kertoo rehtori Akola hyvän osaamisen taustoiksi.

Suomen Kulttuurirahaston Yrjö Koskisen stipendin tarkoitus on tukea hyvää suomen kielen käyttämistä. Stipendi on nimetty professori, historioitsija, senaattori, fennomaani, toimittaja, kirjailija Yrjö Koskisen mukaan. Hän työskenteli koko elämänsä suomen kielen aseman vahvistamiseksi sekä suomalaisen kulttuurin ja kansansivistyksen edistämiseksi.

Yrjö Koskisen (10.12.1830–13.11.1903) historiantutkimuksen lähtökohtana oli kansallistunteen nostattaminen, ja hän oli J. V. Snellmanin ohella 1800-luvun merkittävin fennomaani. Kielitaistelun politisoiduttua hänestä tuli suomalaisen puolueen henkinen johtaja ja lopulta senaattori. Hän vaikutti koko koko koululaitokseemme kansakoulusta yliopistoon perustamalla runsaasti lisää etenkin suomenkielisiä oppikouluja.

Lisätiedot:

Suomen Kulttuurirahasto, Viestinnästä vastaava asiamies Annakaisa Tavast, p. 050 518 5970

Tiirismaan lukion rehtori Leena Akola, puh. 050 539 1680

Suomen Kulttuurirahaston Yrjö Koskisen stipendin saajat, kevät 2018:

Haapamäki Hulda, Tampereen yliopiston normaalikoulu
Hasunen Netta, Tohmajärven lukio
Heikkinen Ella, Kemin lyseon lukio
Henell Helmi, Luostarivuoren lukio, Turku
Jauhiainen Iida, Mäntsälän lukio
Kauniskangas Anni, Maunulan yhteiskoulu ja Helsingin matematiikkalukio
Kontiainen Mika, Tiirismaan lukio, Lahti
Koskenheimo Anna, Tiirismaan lukio, Lahti
Laitinen Riikka, Kuopion taidelukio Lumit
Miikki Sanni, Puolalanmäen lukio, Turku
Myllyneva Kaarle, Posion lukio
Naumanen Nelia, Sibelius-lukio, Helsinki
Norri Hanna, Puolalanmäen lukio, Turku
Pänkäläinen Lauri, Tiirismaan lukio, Lahti

Pohjois-Pohjanmaan rahaston 50-vuotisjuhlaa vietettiin tanssin teemalla

25.5.2018

Pohjois-Pohjanmaan rahasto jakoi 25.5.2018 Oulussa Uudella Seurahuoneella järjestetyssä vuosijuhlassaan apurahoina, palkintona ja taidelahjoituksena 662 000 euroa.

Pohjois-Pohjanmaan rahaston apurahansaajat 2018. Kuva: Tuomas Kallio

Apurahoja jaettiin 50-vuotisjuhlassa yhteensä 50. Taiteilijaprofessori Pirjo Yli-Maunulalle myönnettiin 15 000 euron suuruinen tunnustuspalkinto hänen ansioistaan pohjoisen tanssin moniottelijana ja kulttuurisiltojen rakentajana. Juhlapuheen piti taiteilijaprofessori Jorma Uotinen. Lisäksi julkistettiin taidelahjoitus Siikajoen kunnalle.

Apurahat myönnetään yksityishenkilöiden ja yhteisöjen lahjoittamista varoista

Pohjois-Pohjanmaan Kulttuurirahasto vastaanotti 664 hakemusta, ja apurahoja myönnettiin 50 hakijalle. Haettujen apurahojen yhteisarvo oli viime vuoden tapaan lähes 11 miljoonaa euroa.

Arkkitehti Matti Lakkalalle myönnettiin kokovuotinen työskentelyapuraha (24 000 euroa) teollisen hirsirakentamisen mahdollisuuksia tutkivaan väitöskirjatyöhön. Hirren käytölle on kasvava kysyntä hirsirakennusten hyväksi koettujen sisäilmaominaisuuksien ja puun ekologisuuden vuoksi.

Toimittaja, filosofian tohtori Petri Laukalle ja valtiotieteen lisensiaatti Ari Turuselle myönnettiin 13 000 euron työskentelyapuraha (2 x 3 kk) solvaamisen ja vihapuheen kulttuurihistoriaa käsittelevän tietokirjan kirjoittamiseen.

Tanssin kokovuotisen (24 000 euroa) apurahan sai tanssitaitelija Milla Lehtinen. Apurahakaudellaan hän suunnittelee tanssiteosta, jossa yhdistyvät nykytanssi ja valotaide, sekä luo yhteistyöverkostoja ulkomaille. Lehtisen missiona on nostaa pohjoissuomalaista tanssitaidetta yli maantieteellisten ja taidemuotojen rajojen.

Nuori oululainen säveltäjä Niilo Korsulainen sai 4 000 euron apurahan Fanny ja Yrjö Similän rahastosta balettituotannon sävellystyöhön. Korsulainen esiintyi juhlassa yhdessä balettitanssija Eeva Pesosen kanssa.

Kotiseututyön apurahoja myönnettiin konserttitoimintaan Jokilaaksojen Kamarimusiikki ry:lle Haapavedelle (4 000 euroa), valokuvaaja Linda Sainiolle Suo parantaa -näyttelyn toteuttamiseen Kuusamossa (6 000 euroa), Vaalan Kulttuuriklubi ry:lle Oulujärven merirosvot -tapahtuman toteuttamiseen (5 000 euroa) ja sosionomi Sari Vierimaan työryhmälle Nivalaan virsikirjan lisävihkon äänitys- ja tallennustyöhön sekä konserttien ja virsien opetuksen järjestämiseen koululaisille (4 000 euroa).

Sarjakuva taidemuotona nousi tänä vuonna merkittävästi esille. Kokovuotisen apurahan (24 000 euroa) saivat sarjakuvataiteilijat Aapo Kukko ja Jyrki Mäki. Lisäksi Oulun Sarjakuvaseuralle myönnettiin kärkihankkeena 20 000 euroa Pohjois-Pohjanmaalle suuntautuvan lukuintohankkeen toteuttamiseen.

Toinen kärkihanke myönnettiin Tempo Sistema Oulu ry:lle soitinkeräyskampanjan järjestämiseen. 20 000 euron apurahan turvin yhdistys kartoittaa Pohjois-Pohjanmaalla kouluissa ja kodeissa käyttämättöminä olevia, mahdollisesti rikkinäisiäkin soittimia. Tempo Sistema Oulu ry tarjoutuu lunastamaan soittimet lahjoituksena tai korvausta vastaan ja kunnostamaan ne yhteisöllisen musiikkikasvatustoiminnan käyttöön. Soitinkeräyskampanjan tavoitteena on tarjota musiikin harrastamisen mahdollisuus lapsille tasapuolisesti ilman pääsykokeita.

Apurahoja myönnettiin tieteen ja taiteen eri aloille kunkin alan hakumäärät huomioiden. Suomen Kulttuurirahasto on yksityinen säätiö, joka jakaa apurahat yleisrahastoista sekä jakovuorossa olevista nimikkorahastoista lahjoittajiensa toivomiin tarkoituksiin.

Palkinto Pirjo Yli-Maunulalle

Pohjois-Pohjanmaan rahastolla on vuosittain mahdollisuus palkita alueen merkittävä kulttuuritoimija. Tämä vuonna palkinnon sai tanssitaiteilija Pirjo Yli-Maunula. Yli-Maunula on oululainen tanssitaiteilija, joka on työskennellyt ammatissa nelisenkymmentä vuotta. Hän on alansa moniosaaja: koreografi, tanssija, kuraattori, ohjaaja, tuottaja ja taiteellinen johtaja.

Taidelahjoitus Siikajoen kunnalle

Vuosijuhlassa julkistettiin Pohjois-Pohjanmaan rahaston 15 000 euron lahjoitus Siikajoen kunnalle. Lahjoitus käytetään julkisen taideteoksen hankintaan kuvanveistäjä Hannu Ahosolalta (s. 1979).

‒ Siikajoella syntynyt Ahosola yhdistää valloittavalla tavalla pronssia, kiveä ja erilaisia kierrätysmateriaaleja. Hänen veistoksissaan on kantaaottavuutta, huumoria unohtamatta. Teos sijoitetaan keskeiselle paikalle joen läheisyyteen Siikajoen kunnantalon viereen. Ahosolan teos kertoo Siikajoen vahvoista juurista ja sen perinteisestä elinkeinosta, luonnehtii aluetaidemuseotutkija Janne Kauppinen taiteilijaa.

Satakunnan tieteelle ja taiteelle 641 000 euroa

23.5.2018

Satakunnan rahasto jakoi 23.5.2018 vuosijuhlassaan Kankaanpäässä 50 apurahaa, yhteensä 641 000 euroa, sekä mitalin taidekoulun perustajalle. Vuosijuhlan juhlapuheen piti Suomen Kulttuurirahaston yliasiamies Antti Arjava.

Satakunnan rahaston apurahansaajat vuosijuhlassa 2018. Kuva: Johanna Uusitalo

Kuvataide, historian tutkimus sekä monet muut alat saivat rahoitusta

Satakunnan Kulttuurirahaston apurahan sai 50 hakijaa. Kokovuotisia henkilökohtaisia työskentelyapurahoja myönnettiin yhteensä 11 kappaletta. Kokovuotisten apurahojen lisäksi vähintään puolivuotisia työskentelyapurahoja myönnettiin 13 kappaletta. Euromääräisesti eniten apurahoja myönnettiin kuvataiteisiin (110 000 euroa) ja historian tutkimukseen.

Kärkihankkeet myönnettiin kahdelle hakijalle: Rakastajat Teatteriryhmän Kannatus ry sai 25 000 euroa 19. Lainsuojattomat -teatterifestivaalin toteuttamiseen ja Satakunnan Museon ystävät ry 25 000 euroa Satakunnan Kansa -lehden vanhan valokuva-arkiston kuvien digitointiin ja tallentamiseen.

Tänä vuonna tieteelle myönnettiin euromääräisesti 54 % ja taiteelle 46 % apurahoista. Kappalemäärinä vastaavat luvut ovat tiede 19 apurahaa ja taide 31 apurahaa. Keskimääräinen myönnetty apuraha oli noin 13 000 euroa.

Satakunnan Kulttuurirahasto vastaanotti tänä vuonna 242 hakemusta, joiden yhteenlaskettu summa oli 3 600 436 euroa. Edellisenä vuonna hakemuksia oli 325 kappaletta ja haettu yhteissumma 4 513 361 euroa.

Elias Lönnrot -mitali abstraktin ilmaisun mestarille

Kankaanpäässä syntyneelle ja siellä edelleen asuvalle taidemaalari Juhani Tarnalle (s.1937), tilan ja värin yhdistäjälle ja abstraktin ilmaisun mestarille, luovutettiin vuosijuhlassa Elias Lönnrot – mitali. Tarna tunnetaan mittavasta elämäntyöstä taiteen ammattilaisena, Kankaanpään Taideyhdistyksen perustajajäsenenä (per. 7.1.1965), Kankaanpään taidekoulun perustajana yhdessä Kauko Räikkeen kanssa, sekä taidekoulun pitkäaikaisena opettajana ja rehtorina. Tarnan vuosikymmenten aikana erityisesti kotikaupunkinsa Kankaanpään taide-elämän hyväksi tekemä työ on laajuudessaan niin mittavaa, että vastaavaa on vaikea löytää Satakunnasta tai koko Suomesta.

Juhani Tarna oli pienestä pojasta asti ollut kiinnostunut kuvituksesta ja sarjakuvista. 18-vuotiaana Tarna päätti lähteä syventämään taitojaan ja päätyi opiskelemaan Vapaaseen Taidekouluun Helsinkiin vuosina 1956–1960. Tarnan opettajina Vapaassa Taidekoulussa olivat muun muassa Unto Pusa ja Sam Vanni.

Opintojen päätyttyä Tarna palasi Kankaanpäähän. Vuonna 1964 hän sai Suomen Kulttuurirahaston Satakunnan rahastolta apurahan, jonka turvin pystyi matkustamaan neljäksi kuukaudeksi Pariisiin. Pariisissa Tarna syventyi modernin taiteen uusimpiin virtauksiin Académie de la Grande Chaumièressä. Opinnot Pariisissa herättivät nuoren taiteilijan huomaamaan, miten Pariisissa toimivat pienet taidekoulut perustivat opetuksensa ajankohtaisiin kuvataiteen suuntauksiin. Sen seurauksena seuraavana vuonna Kankaanpäässä käynnistyivät kuvataidepedagogiset kurssit, jotka johtivat ensin Kankaanpään Taideyhdistyksen ja lopulta Kankaanpään taidekoulun perustamiseen (per. 13.9.1965).

Kun vielä 1950-luvun puolivälissä Tarna oli kiinnostunut populaarikulttuurista ja sarjakuvasta, siirtyi hän taideopinnot aloitettuaan konstruktivismiin. 1960-luvun alussa Tarnan ja Kauko Räikkeen ympärille muodostui niin sanottu ”Kankaanpään kolonia”, joka ammensi vaikutteitaan kubismista ja konkretismista. Ensimmäisen yksityisnäyttelynsä Tarna piti 1962 Helsingissä taidegalleria Pinxissä. Vuonna 1965 Tarna ja Räike perustivat Kankaanpään taidekoulun, jonka johtajana Tarna toimi vuodet 1973–1980. Tarna toimi kuvataidekoulun lisäksi myös Turun ja Porin läänin kuvataiteen läänintaiteilijana vuosina 1973-1976.

Etelä-Karjalan rahastolta yli puoli miljoonaa maakunnan kulttuurille

23.5.2018

Maakunnallinen Kärkihankeapuraha 40 000 euroa myönnettiin Kulttuuritila Nuijamies ry:lle. Vuoden 2018 jako oli yhteensä 511 000 euroa.

Tieteen osuus apurahoista oli 35 % ja taiteen 65 %. Tieteenaloista eniten tukea saivat humanistiset tieteet ja tekniset tieteet (kumpikin 28 %) sekä yhteiskuntatieteet (22 %). Taiteenaloista apurahoja eniten saivat kuvataiteet (34 %), muotoilu ja taidekäsityö (15 %) sekä valokuva- ja elokuvataide (14 %). Naisten osuus apurahansaajista oli 76 %. Hakemusten läpimenoprosentti oli noin 16 ja apurahan keskimääräinen suuruus lähes 11 000 euroa.

Kuusi kokovuotista, kahdeksan puolivuotista apurahaa

Taiteen kokovuotisen työskentelyapurahan, 24 000 euroa, saivat kuvataiteilija YAMK Tuulia Iso-Tryykäri, kuvataiteilija Anni Takala ja tait. kand. Sanna Vatanen. Tieteen kokovuotiset menivät M.Sc. (Tech) Anton Komleville, M. Sc. (Tech) Zlatan Mujkicille ja valtiot. tohtori Marja Vuoriselle (28 000 eura). Vähintään puolivuotisia apurahoja myönnettiin yhteensä kahdeksan, kaksi tieteelle ja kuusi taiteen eri aloille. Saajia olivat Ph.D. Constanza Cruz, kuvataiteilija Katri Kuparinen, kirjailija Annamari Marttinen, kuvataiteilija Kristiina Pellinen, tekstiilitaiteilija Elina Priha, teatterit. maisteri Samuli Punkka, lääket. tohtori Kaisa Pyrhönen, M.F.A. Tiina Rajakallio ja fil. maisteri Teemu Salohalme.

Kärkihankeapuraha Kulttuuritila Nuijamies ry:lle

Tämän vuoden Kärkihankeapuraha 40 000 euroa myönnettiin Kulttuuritila Nuijamies ry:lle. Lappeenrantalaisten eri alojen kulttuuritoimijoiden perustaman yhdistyksen hankkeessa vahvistetaan alueen toimijoiden verkostoitumista ja työllistymistä sekä rikastetaan ja laajennetaan Etelä-Karjalan kulttuurikenttää yhteistyössä paikallisten kulttuuritoimijoiden kanssa. Toiminnan keskukseksi yhdistys tavoittelee Lappeenrannan keskustassa sijaitsevaa entistä elokuvateatteri Nuijamiestä. Mikäli tätä ei saada, yhdistys on kartoittanut myös muita vaihtoehtoja toimintakeskuksen tiloiksi Lappeenrannassa.

Elias Lönnrot -mitali kuvataiteilija Annu Vertaselle

Mitali myönnettiin herkistä ja harkituista kuvista, muodon ja viivan eleganssista.

Etelä-Karjalan rahaston palkinnonsaaja 2018, Annu Vertanen

Annu Vertasen (synt. 1960) kuvataideopinnot käynnistyivät Imatran taidekoulussa, jatkuen Kankaanpään ja Lahden taidekoulujen kautta Taideteolliseen korkeakouluun, jossa hän suoritti Master of Arts -tutkinnon.

– Valitsin taiteilijan ammatin nuorena siksi, että opiskeltuani taidetta en enää voinut kuvitella tekeväni mitään muuta. Ajattelin, että jos tämä ei suju, voin vaihtaa alaa, toteaa Vertanen.

Alaa ei kuitenkaan ole tarvinnut vaihtaa. Eläminen on aina järjestynyt, vaikka taiteilijan toimeentulo on tunnetusti epävarmaa.

Nuorena taideopiskelijana ja taiteilijana Vertasella oli mahdollisuus tehdä matkoja Euroopan kaupunkeihin tutustuen museoihin ja gallerioihin. Näiden matkojen merkitys taiteelliseen uraan on ollut suuri.

– Ne ovat olleet varsinainen korkeakouluni ja avain sen hahmottamiselle, mitä taide voi olla ja mitä haluan itse tehdä. Oleskelu Japanissa puupiirrosta opiskellen 1990-luvun puolivälissä, kaiken kaikkiaan matkustaminen ja oleskelu ulkomailla, on muokannut paitsi ajatteluani, myös taiteen tekemistäni.

Annu Vertanen on pitänyt lukuisia näyttelyitä Suomessa ja ulkomailla. Tuottelias ja menestyksekäs ura on tuonut myös useita kansainvälisiä taidepalkintoja ja huomionosoituksia. Suomessa hänelle myönnettiin kuvataiteen valtionpalkinto 2014. Taiteellisen työnsä ohella Vertanen on toiminut myös opettajana ja luennoitsijana eri maiden yliopistoissa ja taideoppilaitoksissa, mm. Kanadassa, Ruotsissa, Islannissa ja Yhdysvalloissa. Tällä hetkellä hän on Taideyliopiston Kuvataideakatemian taidegrafiikan professori.

Taiteilijat Annu Vertanen rinnastaa alkutuottajiin, ruohonjuuritason toimijoihin, joiden työstä iso osa yhteiskuntaa lopulta hyötyy eri tavoin.

– Tästä syystä taide pysyy tarpeellisena osana ihmisten elämää ja kulttuuria, vaikka se toisaalta myös muuttuu koko ajan. Se ei olisi taidetta, ellei niin tapahtuisi. Taidetta ei voida kahlita eikä taiteen tulevaisuutta voi lukita mihinkään aikakauteen. Tässä on taiteen viehätys ja voima; vaikka olisi jo nähnyt kaiken, voi silti odottaa näkevänsä jotain aivan uutta. Taide kuorii nahkaansa koko ajan.

Suomen Kulttuurirahaston hallituksen Etelä-Karjalan rahaston hoitokunnan esityksestä myöntämän Elias Lönnrot -mitalin sai kuvataiteilija Annu Vertanen. Kuva: Jani Kautto

Vuosijuhlapuhe 2018, Juha-Matti Saksa