Hae sivustolta

Aloita hakeminen kirjoittamalla hakusana. Haku ymmärtää synonyymit, välilyönnit ja eri taivutusmuodot. Ennakoiva toiminto ehdottaa hakusanoja kirjoittaessasi.
Hae sivustolta
Tiede ja taide
Ohjeet Yhteystiedot

Äidinkielen YO-kokeesta täydet pisteet kirjoittaneille Suomen Kulttuurirahaston Yrjö Koskisen stipendit

Kevään 2018 ylioppilaskirjoituksissa peräti 14 oppilasta kirjoitti äidinkielestä täydet 114 pistettä. Suomen Kulttuurirahasto myöntää 2 000 euron Yrjö Koskisen stipendin parhaiten äidinkielen (suomen) ylioppilaskirjoituksissa menestyneille oppilaille. 

– Äidinkielen kokeen suorittaminen täysin pistein on harvinaista, joten yleensä stipendin saajia on ollut vuosittain hyvin vähän. Stipendit jaetaan nyt 36. kerran, kertoo apurahasihteeri Eriika Johansson Suomen Kulttuurirahastosta.

Peräti kolme täydet pisteet kirjoittanutta on Lahden Tiirismaan lukiosta. Rehtori Leena Akola kertoo, että äidinkielen taso on jo pitkään ollut lukiossa hyvä, sadasta ylioppilaasta noin puolet saa tänä keväänä laudaturin tai eximian.

– Tiirismaan lukio on musiikkipainotteinen erityislukio ja oppilaamme harrastavat paitsi soittamista ja laulamista, myös nuoriso- ja musiikkiteatteria ja kirjoittamista. Oppilaat ovat suorittaneet kirjallisuusdiplomeita eri koulutasoilla, lukevat monipuolisesti ja tekevät erilaisia ilmaisupainotteisia projekteja. Lisäksi meillä on kolme erittäin ammattitaitoista ja innostavaa äidinkielenopettajaa, kertoo rehtori Akola hyvän osaamisen taustoiksi.

Suomen Kulttuurirahaston Yrjö Koskisen stipendin tarkoitus on tukea hyvää suomen kielen käyttämistä. Stipendi on nimetty professori, historioitsija, senaattori, fennomaani, toimittaja, kirjailija Yrjö Koskisen mukaan. Hän työskenteli koko elämänsä suomen kielen aseman vahvistamiseksi sekä suomalaisen kulttuurin ja kansansivistyksen edistämiseksi.

Yrjö Koskisen (10.12.1830–13.11.1903) historiantutkimuksen lähtökohtana oli kansallistunteen nostattaminen, ja hän oli J. V. Snellmanin ohella 1800-luvun merkittävin fennomaani. Kielitaistelun politisoiduttua hänestä tuli suomalaisen puolueen henkinen johtaja ja lopulta senaattori. Hän vaikutti koko koko koululaitokseemme kansakoulusta yliopistoon perustamalla runsaasti lisää etenkin suomenkielisiä oppikouluja.

Lisätiedot:

Suomen Kulttuurirahasto, Viestinnästä vastaava asiamies Annakaisa Tavast, p. 050 518 5970

Tiirismaan lukion rehtori Leena Akola, puh. 050 539 1680

Suomen Kulttuurirahaston Yrjö Koskisen stipendin saajat, kevät 2018:

  • Haapamäki Hulda, Tampereen yliopiston normaalikoulu                                
  • Hasunen Netta, Tohmajärven lukio
  • Heikkinen Ella, Kemin lyseon lukio
  • Henell Helmi, Luostarivuoren lukio, Turku
  • Jauhiainen Iida, Mäntsälän lukio
  • Kauniskangas Anni, Maunulan yhteiskoulu ja Helsingin matematiikkalukio
  • Kontiainen Mika, Tiirismaan lukio, Lahti
  • Koskenheimo Anna, Tiirismaan lukio, Lahti
  • Laitinen Riikka, Kuopion taidelukio Lumit
  • Miikki Sanni, Puolalanmäen lukio, Turku
  • Myllyneva Kaarle, Posion lukio
  • Naumanen Nelia, Sibelius-lukio, Helsinki
  • Norri Hanna, Puolalanmäen lukio, Turku
  • Pänkäläinen Lauri, Tiirismaan lukio, Lahti

Pohjois-Pohjanmaan rahaston 50-vuotisjuhlaa vietettiin tanssin teemalla

Pohjois-Pohjanmaan rahasto jakoi 25.5.2018 Oulussa Uudella Seurahuoneella järjestetyssä vuosijuhlassaan apurahoina, palkintona ja taidelahjoituksena 662 000 euroa.


Pohjois-Pohjanmaan rahaston apurahansaajat 2018. Kuva: Tuomas Kallio

Apurahoja jaettiin 50-vuotisjuhlassa yhteensä 50. Taiteilijaprofessori Pirjo Yli-Maunulalle myönnettiin 15 000 euron suuruinen tunnustuspalkinto hänen ansioistaan pohjoisen tanssin moniottelijana ja kulttuurisiltojen rakentajana. Juhlapuheen piti taiteilijaprofessori Jorma Uotinen. Lisäksi julkistettiin taidelahjoitus Siikajoen kunnalle.

Apurahat myönnetään yksityishenkilöiden ja yhteisöjen lahjoittamista varoista

Pohjois-Pohjanmaan Kulttuurirahasto vastaanotti 664 hakemusta, ja apurahoja myönnettiin 50 hakijalle. Haettujen apurahojen yhteisarvo oli viime vuoden tapaan lähes 11 miljoonaa euroa.

Arkkitehti Matti Lakkalalle myönnettiin kokovuotinen työskentelyapuraha (24 000 euroa) teollisen hirsirakentamisen mahdollisuuksia tutkivaan väitöskirjatyöhön. Hirren käytölle on kasvava kysyntä hirsirakennusten hyväksi koettujen sisäilmaominaisuuksien ja puun ekologisuuden vuoksi.

Toimittaja, filosofian tohtori Petri Laukalle ja valtiotieteen lisensiaatti Ari Turuselle myönnettiin 13 000 euron työskentelyapuraha (2 x 3 kk) solvaamisen ja vihapuheen kulttuurihistoriaa käsittelevän tietokirjan kirjoittamiseen.

Tanssin kokovuotisen (24 000 euroa) apurahan sai tanssitaitelija Milla Lehtinen. Apurahakaudellaan hän suunnittelee tanssiteosta, jossa yhdistyvät nykytanssi ja valotaide, sekä luo yhteistyöverkostoja ulkomaille. Lehtisen missiona on nostaa pohjoissuomalaista tanssitaidetta yli maantieteellisten ja taidemuotojen rajojen.

Nuori oululainen säveltäjä Niilo Korsulainen sai 4 000 euron apurahan Fanny ja Yrjö Similän rahastosta balettituotannon sävellystyöhön. Korsulainen esiintyi juhlassa yhdessä balettitanssija Eeva Pesosen kanssa.

Kotiseututyön apurahoja myönnettiin konserttitoimintaan Jokilaaksojen Kamarimusiikki ry:lle Haapavedelle (4 000 euroa), valokuvaaja Linda Sainiolle Suo parantaa -näyttelyn toteuttamiseen Kuusamossa (6 000 euroa), Vaalan Kulttuuriklubi ry:lle Oulujärven merirosvot -tapahtuman toteuttamiseen (5 000 euroa) ja sosionomi Sari Vierimaan työryhmälle Nivalaan virsikirjan lisävihkon äänitys- ja tallennustyöhön sekä konserttien ja virsien opetuksen järjestämiseen koululaisille (4 000 euroa).

Sarjakuva taidemuotona nousi tänä vuonna merkittävästi esille. Kokovuotisen apurahan (24 000 euroa) saivat sarjakuvataiteilijat Aapo Kukko ja Jyrki Mäki. Lisäksi Oulun Sarjakuvaseuralle myönnettiin kärkihankkeena 20 000 euroa Pohjois-Pohjanmaalle suuntautuvan lukuintohankkeen toteuttamiseen.

Toinen kärkihanke myönnettiin Tempo Sistema Oulu ry:lle soitinkeräyskampanjan järjestämiseen. 20 000 euron apurahan turvin yhdistys kartoittaa Pohjois-Pohjanmaalla kouluissa ja kodeissa käyttämättöminä olevia, mahdollisesti rikkinäisiäkin soittimia. Tempo Sistema Oulu ry tarjoutuu lunastamaan soittimet lahjoituksena tai korvausta vastaan ja kunnostamaan ne yhteisöllisen musiikkikasvatustoiminnan käyttöön. Soitinkeräyskampanjan tavoitteena on tarjota musiikin harrastamisen mahdollisuus lapsille tasapuolisesti ilman pääsykokeita.

Apurahoja myönnettiin tieteen ja taiteen eri aloille kunkin alan hakumäärät huomioiden. Suomen Kulttuurirahasto on yksityinen säätiö, joka jakaa apurahat yleisrahastoista sekä jakovuorossa olevista nimikkorahastoista lahjoittajiensa toivomiin tarkoituksiin.

Palkinto Pirjo Yli-Maunulalle

Pohjois-Pohjanmaan rahastolla on vuosittain mahdollisuus palkita alueen merkittävä kulttuuritoimija. Tämä vuonna palkinnon sai tanssitaiteilija Pirjo Yli-Maunula. Yli-Maunula on oululainen tanssitaiteilija, joka on työskennellyt ammatissa nelisenkymmentä vuotta. Hän on alansa moniosaaja: koreografi, tanssija, kuraattori, ohjaaja, tuottaja ja taiteellinen johtaja.

Taidelahjoitus Siikajoen kunnalle

Vuosijuhlassa julkistettiin Pohjois-Pohjanmaan rahaston 15 000 euron lahjoitus Siikajoen kunnalle. Lahjoitus käytetään julkisen taideteoksen hankintaan kuvanveistäjä Hannu Ahosolalta (s. 1979).

‒ Siikajoella syntynyt Ahosola yhdistää valloittavalla tavalla pronssia, kiveä ja erilaisia kierrätysmateriaaleja. Hänen veistoksissaan on kantaaottavuutta, huumoria unohtamatta. Teos sijoitetaan keskeiselle paikalle joen läheisyyteen Siikajoen kunnantalon viereen. Ahosolan teos kertoo Siikajoen vahvoista juurista ja sen perinteisestä elinkeinosta, luonnehtii aluetaidemuseotutkija Janne Kauppinen taiteilijaa.

Satakunnan tieteelle ja taiteelle 641 000 euroa

Satakunnan rahasto jakoi 23.5.2018 vuosijuhlassaan Kankaanpäässä 50 apurahaa, yhteensä 641 000 euroa, sekä mitalin taidekoulun perustajalle. Vuosijuhlan juhlapuheen piti Suomen Kulttuurirahaston yliasiamies Antti Arjava.


Satakunnan rahaston apurahansaajat vuosijuhlassa 2018. Kuva: Johanna Uusitalo

Kuvataide, historian tutkimus sekä monet muut alat saivat rahoitusta

Satakunnan Kulttuurirahaston apurahan sai 50 hakijaa. Kokovuotisia henkilökohtaisia työskentelyapurahoja myönnettiin yhteensä 11 kappaletta. Kokovuotisten apurahojen lisäksi vähintään puolivuotisia työskentelyapurahoja myönnettiin 13 kappaletta. Euromääräisesti eniten apurahoja myönnettiin kuvataiteisiin (110 000 euroa) ja historian tutkimukseen.

Kärkihankkeet myönnettiin kahdelle hakijalle: Rakastajat Teatteriryhmän Kannatus ry sai 25 000 euroa 19. Lainsuojattomat -teatterifestivaalin toteuttamiseen ja Satakunnan Museon ystävät ry 25 000 euroa Satakunnan Kansa -lehden vanhan valokuva-arkiston kuvien digitointiin ja tallentamiseen.

Tänä vuonna tieteelle myönnettiin euromääräisesti 54 % ja taiteelle 46 % apurahoista. Kappalemäärinä vastaavat luvut ovat tiede 19 apurahaa ja taide 31 apurahaa. Keskimääräinen myönnetty apuraha oli noin 13 000 euroa.

Satakunnan Kulttuurirahasto vastaanotti tänä vuonna 242 hakemusta, joiden yhteenlaskettu summa oli 3 600 436 euroa. Edellisenä vuonna hakemuksia oli 325 kappaletta ja haettu yhteissumma 4 513 361 euroa.

Elias Lönnrot -mitali abstraktin ilmaisun mestarille

Kankaanpäässä syntyneelle ja siellä edelleen asuvalle taidemaalari Juhani Tarnalle (s.1937), tilan ja värin yhdistäjälle ja abstraktin ilmaisun mestarille, luovutettiin vuosijuhlassa Elias Lönnrot – mitali. Tarna tunnetaan mittavasta elämäntyöstä taiteen ammattilaisena, Kankaanpään Taideyhdistyksen perustajajäsenenä (per. 7.1.1965), Kankaanpään taidekoulun perustajana yhdessä Kauko Räikkeen kanssa, sekä taidekoulun pitkäaikaisena opettajana ja rehtorina. Tarnan vuosikymmenten aikana erityisesti kotikaupunkinsa Kankaanpään taide-elämän hyväksi tekemä työ on laajuudessaan niin mittavaa, että vastaavaa on vaikea löytää Satakunnasta tai koko Suomesta.

Juhani Tarna oli pienestä pojasta asti ollut kiinnostunut kuvituksesta ja sarjakuvista. 18-vuotiaana Tarna päätti lähteä syventämään taitojaan ja päätyi opiskelemaan Vapaaseen Taidekouluun Helsinkiin vuosina 1956–1960. Tarnan opettajina Vapaassa Taidekoulussa olivat muun muassa Unto Pusa ja Sam Vanni.

Opintojen päätyttyä Tarna palasi Kankaanpäähän. Vuonna 1964 hän sai Suomen Kulttuurirahaston Satakunnan rahastolta apurahan, jonka turvin pystyi matkustamaan neljäksi kuukaudeksi Pariisiin. Pariisissa Tarna syventyi modernin taiteen uusimpiin virtauksiin Académie de la Grande Chaumièressä. Opinnot Pariisissa herättivät nuoren taiteilijan huomaamaan, miten Pariisissa toimivat pienet taidekoulut perustivat opetuksensa ajankohtaisiin kuvataiteen suuntauksiin. Sen seurauksena seuraavana vuonna Kankaanpäässä käynnistyivät kuvataidepedagogiset kurssit, jotka johtivat ensin Kankaanpään Taideyhdistyksen ja lopulta Kankaanpään taidekoulun perustamiseen (per. 13.9.1965).

Kun vielä 1950-luvun puolivälissä Tarna oli kiinnostunut populaarikulttuurista ja sarjakuvasta, siirtyi hän taideopinnot aloitettuaan konstruktivismiin. 1960-luvun alussa Tarnan ja Kauko Räikkeen ympärille muodostui niin sanottu ”Kankaanpään kolonia”, joka ammensi vaikutteitaan kubismista ja konkretismista. Ensimmäisen yksityisnäyttelynsä Tarna piti 1962 Helsingissä taidegalleria Pinxissä. Vuonna 1965 Tarna ja Räike perustivat Kankaanpään taidekoulun, jonka johtajana Tarna toimi vuodet 1973–1980. Tarna toimi kuvataidekoulun lisäksi myös Turun ja Porin läänin kuvataiteen läänintaiteilijana vuosina 1973-1976.

Etelä-Karjalan rahastolta yli puoli miljoonaa maakunnan kulttuurille

Etelä-Karjalan rahasto jakoi apurahansa ja palkintonsa 56. vuosijuhlassaan Lappeenrannassa keskiviikkona 23.5.2018. Rahasto vastaanotti 291 määräaikaan mennessä tullutta hakemusta, joista 47 sai myönteisen apurahapäätöksen.

Maakunnallinen Kärkihankeapuraha 40 000 euroa myönnettiin Kulttuuritila Nuijamies ry:lle. Vuoden 2018 jako oli yhteensä 511 000 euroa.

Tieteen osuus apurahoista oli 35 % ja taiteen 65 %. Tieteenaloista eniten tukea saivat humanistiset tieteet ja tekniset tieteet (kumpikin 28 %) sekä yhteiskuntatieteet (22 %). Taiteenaloista apurahoja eniten saivat kuvataiteet (34 %), muotoilu ja taidekäsityö (15 %) sekä valokuva- ja elokuvataide (14 %). Naisten osuus apurahansaajista oli 76 %. Hakemusten läpimenoprosentti oli noin 16 ja apurahan keskimääräinen suuruus lähes 11 000 euroa.

Kuusi kokovuotista, kahdeksan puolivuotista apurahaa

Taiteen kokovuotisen työskentelyapurahan, 24 000 euroa, saivat kuvataiteilija YAMK Tuulia Iso-Tryykäri, kuvataiteilija Anni Takala ja tait. kand. Sanna Vatanen. Tieteen kokovuotiset menivät M.Sc. (Tech) Anton Komleville, M. Sc. (Tech) Zlatan Mujkicille ja valtiot. tohtori Marja Vuoriselle (28 000 eura). Vähintään puolivuotisia apurahoja myönnettiin yhteensä kahdeksan, kaksi tieteelle ja kuusi taiteen eri aloille.  Saajia olivat Ph.D. Constanza Cruz, kuvataiteilija Katri Kuparinen, kirjailija Annamari Marttinen, kuvataiteilija Kristiina Pellinen, tekstiilitaiteilija Elina Priha, teatterit. maisteri Samuli Punkka, lääket. tohtori Kaisa Pyrhönen, M.F.A. Tiina Rajakallio ja fil. maisteri Teemu Salohalme.

Kärkihankeapuraha Kulttuuritila Nuijamies ry:lle

Tämän vuoden Kärkihankeapuraha 40 000 euroa myönnettiin Kulttuuritila Nuijamies ry:lle. Lappeenrantalaisten eri alojen kulttuuritoimijoiden perustaman yhdistyksen hankkeessa vahvistetaan alueen toimijoiden verkostoitumista ja työllistymistä sekä rikastetaan ja laajennetaan Etelä-Karjalan kulttuurikenttää yhteistyössä paikallisten kulttuuritoimijoiden kanssa. Toiminnan keskukseksi yhdistys tavoittelee Lappeenrannan keskustassa sijaitsevaa entistä elokuvateatteri Nuijamiestä. Mikäli tätä ei saada, yhdistys on kartoittanut myös muita vaihtoehtoja toimintakeskuksen tiloiksi Lappeenrannassa.

Elias Lönnrot -mitali kuvataiteilija Annu Vertaselle

Mitali myönnettiin herkistä ja harkituista kuvista, muodon ja viivan eleganssista.

Etelä-Karjalan rahaston palkinnonsaaja 2018, Annu Vertanen

Annu Vertasen (synt. 1960) kuvataideopinnot käynnistyivät Imatran taidekoulussa, jatkuen Kankaanpään ja Lahden taidekoulujen kautta Taideteolliseen korkeakouluun, jossa hän suoritti Master of Arts -tutkinnon.

– Valitsin taiteilijan ammatin nuorena siksi, että opiskeltuani taidetta en enää voinut kuvitella tekeväni mitään muuta. Ajattelin, että jos tämä ei suju, voin vaihtaa alaa, toteaa Vertanen.

Alaa ei kuitenkaan ole tarvinnut vaihtaa. Eläminen on aina järjestynyt, vaikka taiteilijan toimeentulo on tunnetusti epävarmaa.

Nuorena taideopiskelijana ja taiteilijana Vertasella oli mahdollisuus tehdä matkoja Euroopan kaupunkeihin tutustuen museoihin ja gallerioihin. Näiden matkojen merkitys taiteelliseen uraan on ollut suuri.

– Ne ovat olleet varsinainen korkeakouluni ja avain sen hahmottamiselle, mitä taide voi olla ja mitä haluan itse tehdä. Oleskelu Japanissa puupiirrosta opiskellen 1990-luvun puolivälissä, kaiken kaikkiaan matkustaminen ja oleskelu ulkomailla, on muokannut paitsi ajatteluani, myös taiteen tekemistäni.

Annu Vertanen on pitänyt lukuisia näyttelyitä Suomessa ja ulkomailla. Tuottelias ja menestyksekäs ura on tuonut myös useita kansainvälisiä taidepalkintoja ja huomionosoituksia. Suomessa hänelle myönnettiin kuvataiteen valtionpalkinto 2014. Taiteellisen työnsä ohella Vertanen on toiminut myös opettajana ja luennoitsijana eri maiden yliopistoissa ja taideoppilaitoksissa, mm. Kanadassa, Ruotsissa, Islannissa ja Yhdysvalloissa. Tällä hetkellä hän on Taideyliopiston Kuvataideakatemian taidegrafiikan professori.

Taiteilijat Annu Vertanen rinnastaa alkutuottajiin, ruohonjuuritason toimijoihin, joiden työstä iso osa yhteiskuntaa lopulta hyötyy eri tavoin.

– Tästä syystä taide pysyy tarpeellisena osana ihmisten elämää ja kulttuuria, vaikka se toisaalta myös muuttuu koko ajan. Se ei olisi taidetta, ellei niin tapahtuisi. Taidetta ei voida kahlita eikä taiteen tulevaisuutta voi lukita mihinkään aikakauteen. Tässä on taiteen viehätys ja voima; vaikka olisi jo nähnyt kaiken, voi silti odottaa näkevänsä jotain aivan uutta. Taide kuorii nahkaansa koko ajan.

Suomen Kulttuurirahaston hallituksen Etelä-Karjalan rahaston hoitokunnan esityksestä myöntämän Elias Lönnrot -mitalin sai kuvataiteilija Annu Vertanen. Kuva: Jani Kautto

Vuosijuhlapuhe 2018, Juha-Matti Saksa

Museovisio-apurahoilla uutta puhtia museoille

– Hakemuksista näkee, että museokentällä on suurta uudistumisen halua, ja visio omasta tulevaisuudesta on monella viritetty korkealle. Suunnitteluapurahojen avulla museoiden henkilökunta pääsee tutustumaan korkeatasoisiin verrokkikohteisiin ulkomailla, järjestämään työpajoja ja tekemään asiakastutkimuksia oman uudistustyönsä tueksi, kertoo erityisasiantuntija Johanna Ruohonen Suomen Kulttuurirahastosta.

– Yleisesti toivomme, että apurahojen avulla museot ideoivat eri tavoin uudenlaista näyttelytoimintaa, yleisötyötä tai elämyksellisyyttä ja myös arvioivat visioiden toteuttamisen keinoja kriittisesti. Tavoite on, että suunnitelmat johtavat kasvavia kävijämääriä ja uusia museokokemuksia tuoviin uudistuksiin joko Museovisio-haun toisen vaiheen apurahalla tai muulla rahoituksella, Ruohonen jatkaa.

Museovisio-apurahojen haku on kaksivaiheinen. Toisen vaiheen apurahoja, joiden suuruus on 100 000–300 000 euroa, voivat elokuussa 2019 hakea ammatillisesti hoidetut museot riippumatta menestyksestä ensimmäisen vaiheen apurahajaossa. Toisen vaiheen apurahat on tarkoitettu uudistussuunnitelmien toteuttamiseen vuosien 2020–2022 aikana.

Museovisio-apurahat jaetaan Suomessa toimiville, ammatillisesti hoidetuille museoille tai museokohteille. Haku on suunnattu ensisijaisesti keskikokoisille museoille, joilla on henkilökuntaresurssit uudistusten läpiviemiseen.

Museovisio-apurahan saaneet löytyvät täältä.

Lisätietoja

Maailman kulttuurit Tammerkosken rannalla

Filosofian maisteri Marjo-Riitta Saloniemi toi tuolinsa ja puhelimensa raakaan teollisuustilaan vuonna 1991. Paikka oli Tampereen keskustassa talousvaikeuksien seurauksena hiljalleen tyhjentyvän Tampellan tehdashalli, josta viimeisiä koneita kannettiin pois. Uusia tiloja oli etsitty aktiivisesti pari vuotta, Teknillisen museon tuhoisasta palosta saakka.  ”Esineistöä piti saada turvaan, ja kun lisäksi muut museot sijaitsivat hajallaan ympäri kaupunkia, aloimme ajaa museokeskuksen perustamista tähän tilaan. Asiat etenivät, ja vuonna 1996 nykyinen sisääntulotila ja 25 metriä teollisuushallia avattiin museona”, kertoo Saloniemi.

EU-puheenjohtajavuoden ohjelma ajoi museoväen vielä kuukausiksi väistötiloihin, mutta hyvityksenä kaupunki rakensi museokeskuksen tilat nopeutetusti valmiiksi vuonna 2000. Viime vuonna Suomen ensimmäinen museokeskus saavutti ennätykselliset 206 000 kävijää. Suurin yksittäinen kävijäryhmä ovat lapsiperheet ja yläkouluikäiset pojat, pieni ihme museovieraiden joukossa. Heitä houkuttelee Suomen pelimuseon perjantai-iltapäivien ilmainen sisäänpääsy.

Seitsemän museota yhdellä lipulla -konsepti toi Vapriikille toukokuussa Euroopan Vuoden museo -kilpailun kunniamaininnan. Viime vuonna se valittiin Vuosisadan museoksi.

Innovatiivisen ja iloisen edelläkävijän maine on saavutettu kovalla työllä ja kymmenien vuosien aikana rakennetuilla verkostoilla, haistelemalla maailman tuulia, pitämällä yhteyttä muihin museoihin ja tutustumalla aina uusiin ihmisiin. Niiden ansiosta Tampereella on nähty muiden muassa suurnäyttelyt Kielletty kaupunki – elämää Kiinan keisarien hovissa, Terrakotta-armeija ja Kiinan keisarien aarteet, Fabergén aika, Samurai, Samaanit, Tiibet, Sitting Bull, Jadeprinsessa – elämää Han-keisarien Kiinassa ja agitaatioposliinia esitellyt Luokaamme uusi maailma, kaikki Saloniemen käsikirjoittamina ja tuottamina.

Marjo-Riitta Saloniemi sai Pirkanmaan rahaston palkinnon

Vapriikin museoyhteisö on kasvanut alun kymmenestä nykyiseen noin sataan ammattilaiseen. ”Meidän pitää olla tarkkana, että säilytämme tason ja pysymme mielenkiintoisena edelläkävijänä. Käy työstä keksiä asioita ennen muita”, sanoo Marjo-Riitta Saloniemi.
 

Suuritöisin Saloniemen näyttelyistä on ollut terrakotta-armeija. ”Sitä varten ostettiin työtä, asiantuntemusta ja palveluja 130 ihmiseltä neljästä eri maasta. Näyttely oli pakattuna kolmeen lentokoneeseen. Savihevosen tarvitsema rahtikone oli liian iso laskeutuakseen Helsinkiin, joten matkustin patsaan kanssa ensin Amsterdamiin ja sieltä Travemünden kautta laivalla Suomeen.”

Sisällöllisesti hienoimpana näyttelynään Saloniemi pitää Eremitaasista Pietarista tuodun Lomonosovin posliinitehtaan kokoelmaa ja näyttelyä, joka valotti 1920-luvun alun kuohuvia vuosia. ”Neuvosto-Venäjällä elettiin silloin käsittämättömän kokeellista aikaa ja uskottiin kaiken olevan mahdollista.”

Fabergé taas liittyi tutkimuksellisesti juuri siihen aikaan, johon Saloniemi perehtyi omissa yliopisto-opinnoissaan: vuosikymmeniin ennen Venäjän vallankumousta ja Suomen itsenäistymistä, aikakauteen jolloin Helsinki ja Pietari olivat samaa kulttuurialuetta.

”Muuten en ole asiantuntija missään, vaikka tässä työssä oppii ihan valtavasti. Asiantuntemus löytyy verkostojen avulla muista museoista ja yliopistoista. Ja jokaisen näyttelyn kohdalla hämmästyttää sama ilmiö: se että varsinaisten asiantuntijoiden lisäksi Suomesta löytyy valtavasti vakavia ja osaavia harrastajia, samuraita suunnitellessa esimerkiksi ikebanan, budolajien tai maalaustaiteen.”

Saloniemi työskenteli 2000-luvulla pitkään UNESCOn alaisessa Kansainvälisessä museoneuvostossa (ICOM). Kenttätyömatkat ovat vieneet ”suomalaisen museoihmisen ja kaupungin virkamiehen” niin Venezuelan intiaanien pariin kuin Uralin taakse. Etuoikeutetuksi ja nöyräksi hän on tuntenut itsensä Kielletyssä kaupungissa ja Pietari Suuren perustamassa maailman vanhimmassa museossa Kunstkamerassa Pietarissa.

”Muinaiskulttuurien kanssa yhtä tärkeää on populaarikulttuuri, ja kaikki projektit vievät mukanaan. Laajojen suurnäyttelyjen välillä on mukava tehdä sellaisia, joissa asioita voi katsoa läheltä ja tehdä yksityiskohtia näkyviksi.”

”Tamperelaiselle museokeskukselle ei voisi olla parempaa paikkaa kuin kosken partaalla vanhassa tehdaskiinteistössä. Koko kaupunki on syntynyt Tammerkosken takia, ja sen identiteetti nojaa teollisuuteen”, sanoo Marjo-Riitta Saloniemi.

Vapriikin museoyhteisö on kasvanut alun kymmenestä nykyiseen noin sataan ammattilaiseen. ”Meidän pitää olla tarkkana, että säilytämme tason ja pysymme mielenkiintoisena edelläkävijänä. Käy työstä keksiä asioita ennen muita”, sanoo Marjo-Riitta Saloniemi.

Teksti: Kati Vastamäki
Kuvat: Mikko Ovaska

 

 

 

Keski-Suomen rahasto jakoi hulppean summan apurahoina tieteelle ja taiteelle

Suomen Kulttuurirahaston Keski-Suomen rahaston vuosijuhla järjestettiin sunnuntaina 20.5. Jyväskylässä. Juhlassa jaettiin rahaston vuoden 2018 apurahat ja opintostipendit sekä julkistettiin Schildtin palkinnon saaja.


Keski-Suomen rahaston apurahansaajat 2018. Kuva: Jaakko Manninen

Joka toinen vuosi myönnettävä Schildtin palkinto kohdennettiin opetusalalle ja myönnettiin Jyväskylän yliopiston luku- ja kirjoitustaitotutkijalle, professori Marja-Kristiina Lerkkaselle, lasten lukutaidon tutkijalle, lukemattomien ovien avaajalle.

Apurahan sai 45 hakijaa tai hakijayhteisöä. Haettujen apurahojen lisäksi jaettiin 12 opintostipendiä hakemuksetta Oy Wilh. Schauman Ab:n rahastosta ohjesäännön mukaisesti Jyväskylän Lyseon abiturienteille. Aiemmin toukokuussa Keski-Suomen rahaston Kulttuuripalkinto myönnettiin juhlassa esiintyneelle Ruamjai-kuorolle suurella yhteisellä sydämellä lauletuista lauluista ja taitavista tulkinnoista. Kuoron lisäksi esiintyjinä juhlassa nähtiin harmonikkataiteilija Matti Ekman sekä katutanssiryhmä Suicide Squad 2.0. feat. Sanaz Hassani.  Vuosijuhlaesitelmän piti professori Marja-Kristiina Lerkkanen otsikolla Lukemattomat seikkailut odottavat – lukutaito luodaan varhain.

Keski-Suomen rahasto jakoi apurahoja, palkintoja ja stipendejä tänä vuonna yhteensä 637 000 euroa. Hakemuksia oli käsittelyssä kaikkiaan 492 kappaletta, joista määräaikaan mennessä lähetettyjä työskentely- tai kuluapurahahakemuksia oli 478. Kaikkiaan hakemusten yhteissumma oli 7,35 miljoonaa euroa, josta haetun summan mukaan tieteen osuus oli 58 % (4,2 M€) ja taiteen 42 % (3,1 M€).

Myönnetyistä apurahoista ja palkinnoista lukumäärän mukaan tiede saa 19 kpl (32 %) taiteen osuuden ollessa 28 kpl (48 %). Myönnettyjen summien mukaan tiede saa 51 % (326 000 €) ja taide 48 % (305 000 €) ja opintostipendit 1 % (6 000 €). Jakovuoden keskimääräinen myöntö oli 14 948 euroa.

Kärkihankkeeksi Kulttuuritalo Villa Rana

Tänä vuonna Kärkihankeapuraha (42 000 €) myönnettiin Jyväskylän Kulttuuritalon tukiyhdistys ry:lle Kulttuuritalo Villa Ranan esitystilojen varusteluun. – Hoitokunta katsoi, että hanke on erittäin merkittävä ja siksi se haluaa puhaltaa tuulta purjeisiin, jotta Kulttuuritalon toiminta pääsisi hyvällä myötäisellä vauhtiin, asiamies Antti Niskanen kuvailee.

Tilaisuudessa myönnettiin kaikkiaan kahdeksan kokovuotista työskentelyapurahaa. Väitöskirjatyöhön sen saivat Veera Jokipalo, Anna-Maija Malmisalo-Lensu, Kaisu Peltoperä ja Viola Penttinen, kukin 24 000 euroa. Lisäksi väitöksen jälkeiseen tutkimukseen kokovuotiset myönnettiin Ying Gaolle, Pilvi Hämeenaholle ja Satu Olkkoselle, kullekin 28 000 euroa. Rahasto jakaa vuosittain kokovuotisen apurahan (24 000 euroa) taiteelliseen työskentelyyn visuaalisen taiteen edustajalle ja tällä kertaa se myönnettiin kuvataiteilija Jonna Suurhaskolle.

Edellisten lisäksi jaettiin 14 puolivuotista apurahaa. Tieteen puolivuotiset saivat fil. maisteri Satu Hakanen, fil. maisteri Ari Helenius, fil. maisteri Oskari Koskela, Ph.D. Timothy Riggs, kasvatust. ja fil. maisteri Anssi Roiha sekä fil. maisteri Sanna Ryynänen. Taiteen puolivuotiset myönnettiin ohjaaja-tuottaja Seija Hakkaraiselle, teatterit. maisteri Annukka Kiurulle, dokumenttielokuvaohjaaja  Jari Kokolle, kuvataiteilija Kaisa Koljoselle, luontoelokuvaaja Arttu Kotisaralle, kirjailija Eeva-Kaisa Rohakselle, teatteri-ilmaisun ohjaaja Annu Sankilammelle sekä kuvataiteilija Yuichiro Satolle.

Keski-Suomen rahaston Schildtin palkinto professori Marja-Kristiina Lerkkaselle

Vuosijuhlassa Jyväskylän yliopiston juhlasalissa jaettiin apurahojen lisäksi Schildtin palkinto, joka on arvoltaan 15 000 euroa. Keski-Suomen rahasto myönsi palkinnon lasten lukutaidon tutkijalle, lukemattomien ovien avaajalle. Joka toinen vuosi myönnettävän palkinnon sai professori Marja-Kristiina Lerkkanen erityisesti luku- ja kirjoitustaitoon liittyvästä tutkimustyöstä, jota hän on myös soveltanut käytäntöön aapiskirjojen tekijänä. 

Professori Marja-Kristiina Lerkkanen on työskennellyt professorina Jyväskylän yliopiston opettajakoulutuslaitoksessa vuodesta 2014 lähtien. Lisäksi hän toimii vierailevana professorina Stavangerin yliopistossa Norjassa. Professori Lerkkasen tutkimus kohdentuu monipuolisesti oppimisen ja opetuksen vuorovaikutusprosesseihin esiopetuksessa, peruskoulussa ja kotiympäristössä. Hänen tutkimuksensa on keskittynyt erityisesti lukutaidon ja matematiikan taitojen kehitykseen sekä motivaation ja opetuksen laatutekijöiden merkitykseen oppimisessa.

Marja-Kristiina Lerkkanen on Suomen Akatemian rahoittaman Oppimisen ja opetuksen monitieteisen tutkimuksen profilointihankkeen (MultiLeTe) johtaja. Hanke jatkuu aina vuoteen 2019 saakka ja se yhdistää kymmeniä professoreita ja tutkijoita kasvatustieteen, opettajakoulutuksen, erityispedagogiikan, psykologian ja kognitiivisen neurotieteen aloilta. Professori Lerkkanen tunnetaan myös Suomen Akatemian rahoittamasta laajasta, yli 2000 oppilaan Alkuportaat -seurantatutkimuksesta, joka alkoi jo vuonna 2006 ja jatkuu edelleen. Siinä tutkittiin opetuksen laadun yhteyttä oppimiseen ja motivaatioon koulu- ja kotiympäristössä.

Viimeisimpänä tunnustuksena Suomalainen Tiedeakatemia valitsi huhtikuussa professori Marja-Kristiina Lerkkasen jäsenekseen merkittävistä saavutuksista tutkijan uralla. Tiedeakatemia kutsuu jäsenekseen ansioituneita, tieteellisesti korkeatasoisia ja yleisesti arvostettuja tieteentekijöitä, ja sen jäsenyys on elinikäinen.

Vuosijuhlassa professori Marja-Kristiina Lerkkanen piti juhlaesitelmän otsikolla Lukemattomat seikkailut odottavat – lukutaito luodaan varhain.

Marja-Kristiina Lerkkanen sai Keski-Suomen rahaston Schildtin palkinnon 2018. Kuva: Petteri Kivimäki

Taidekoti Kirpilän kesänäyttely paljastaa teosten taakse kätkeytyvät kuvat

”Kätketyt kuvat – Taidekoti Kirpilän kaksipuoliset kankaat” asettaa näkyville yleisön harvoin näkemiä maalauskankaiden toisille puolille tehtyjä maalauksia, jotka on unohdettu tai hylätty jostakin syystä. Miksi taustapuoli on hylätty, sitä voimme jälkikäteen vain arvailla.

Taustapuoli teoksesta ”Poika” (William Lönnberg, 1910-luku). Taidekoti Kirpilä. Kuva: Harri Tahvanainen.

– Todennäköisin syy lienee yksinkertaisesti taiteilijan tyytymättömyys lopputulokseen, museonjohtaja Johanna Ruohonen pohtii.

1900-luvun alkupuoliskolla taiteilijat käyttivät kankaista usein kummatkin puolet, koska materiaalit olivat kalliita ja vaikeasti saatavissa. Jo työstettyä kangasta ei kannattanut heittää hukkaan, jos toinen puoli vain oli edelleen käyttökunnossa.

Kaikkiaan Kirpilän kokoelmassa on parikymmentä kaksipuolista teosta. Keräilijä Juhani Kirpilän (1931–1988) suosima ajanjakso näkyy myös hänen hankkimiensa kaksipuolisten teosten määrässä.

– Ripustuksemme näyttää museokävijöille maalauksia, joita taiteilija ei ollut lopullisiksi teoksiksi ja siten katsottavaksi tarkoittanut. Toivomme ripustuksen kulttuurihistoriallisen kiinnostavuuden kuitenkin hyvittävän tämän taiteilijoita kohtaan kenties epäreilun valintamme, Ruohonen kuvailee.

Taustapuoli teoksesta ”Makaava alaston nainen (Kaarina)” (Yrjö Saarinen, 1948). Taidekoti Kirpilä. Kuva: Harri Tahvanainen.

Näyttelyssä esitellään väärinpäin ripustettuna kahdeksan teosta, jotka on tehty vuosina 1909–1948. Ilmari Aallon maiseman takana on toinen maisema. William Lönnbergin anonyymin muotokuvan ja Yrjö Saarisen alastonmallin toisella puolella on alastontutkielma. Frans Hiivanaisen omakuvan takaa löytyy asetelma. Kosti Meriläisen ja Janne Muusarin omakuvien takapuolella on muotokuva. Alexander Paischeffin omakuvan takaa paljastuu hevosia, ja Emil Leinon omakuvan takaa tuntematon maisema. Kankaiden oikeisiin puoliin voi tutustua näyttelytiloissa kuvien ja amanuenssi Pia Hyttisen kirjoittamien teosesittelyiden avulla.

Näyttelyyn voi tutustua 23.5.–29.8.2018 museon tavanomaisina aukioloaikoina keskiviikkoisin klo 14−18 ja sunnuntaisin 12−16.

Taidekoti Kirpilä on lääkäri Juhani Kirpilän (1931−1988) Suomen Kulttuurirahastolle lahjoittama koti, jossa on esillä hänen keräämänsä suomalaisen taiteen kokoelma. Pohjoisella Hesperiankadulla sijaitseva taidekoti on avoinna yleisölle maksutta keskiviikkoisin klo 14−18 ja sunnuntaisin 12−16. Ryhmille järjestetään maksullisia kierroksia myös muina aikoina.

Pohjois-Savon rahastolta yli miljoonalla eurolla apurahoja

Pohjois-Savon rahaston jakosumma kohosi tänä vuonna ensimmäisen kerran miljoonaan euroon. Apurahansaajia oli yhteensä 78. Uutena avauksena Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan maakuntarahastot jakoivat tänä vuonna 100 000 euron suuruisen yhteisen apurahan.

Apurahansaajien ryhmäkuva Pohjois-Savon rahaston vuosijuhlassa 16.5.2018 Kuopion kaupungintalolla. Kuva: Petri Laitinen.

Pohjois-Savon rahaston vuoden 2018 apurahansaajat yhteiskuvassa. Kuva: Petri Laitinen

Rahaston 55. vuosijuhla ja apurahojen jakotilaisuus järjestettiin Kuopion kaupungintalon juhlasalissa keskiviikkona 16.5.2018. Rahasto jakoi tänä vuonna 1 009 000 euroa yhteensä 78 apurahana. Apurahoista 42 oli tiedeapurahaa, yhteensä 627 000 euroa ja taiteen tukemiseen jaettiin 36 apurahaa, 382 000 euroa. Kokovuotisia työskentelyapurahoja myönnettiin yhteensä 14, suuruudeltaan 24 000 euroa tai väitelleille 28 000 euroa. Apurahoja myönnettiin eniten lääketieteeseen ja säveltaiteeseen.

Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan maakuntarahastot jakoivat tänä vuonna ensimmäistä kertaa yhteisen Kärkihanke-apurahan, jonka suuruus on 100 000 euroa. Apurahan sai Katja Kanninen ja työryhmä ilmansaasteiden ja Alzheimerin taudin yhteyttä käsittelevään tutkimukseen. Molemmat maakuntarahastot myönsivät apurahansaajalle 50 000 euroa.

Yhteisessä apurahassa haettiin korkeatasoista, eri tieteenaloja yhdistävää hanketta, joka edistää tieteenalojen välistä tutkimusta. Hankkeessa tuli olla toimijoita kummastakin maakunnasta.

– Taustalla oli ajatus siitä, että Itä-Suomen yliopisto toimii kahden maakunnan alueella, jolloin myös yhteistyötä ja tutkimusta tehdään kahdella eri kampuksella ja maakuntarahaston alueella. Apurahaa kokeiltiin kertaluonteisesti, mutta mietimme mahdollista jatkoa rauhassa, kertoi Pohjois-Savon rahaston hoitokunnan puheenjohtaja Maija-Riitta Hirvonen apurahan taustoista.

Apurahoja haettiin lähes 9 miljoonalla eurolla

Tänä vuonna apurahahakemuksia tuli yhteensä 513 (viime vuonna 518) ja niillä anottiin yhteensä lähes 8 900 000 euroa. Hakemuksia tuli tieteisiin 246 ja taiteisiin 267 kappaletta.

– Saapuneiden hakemusten määrä on ollut laskussa viime vuosina. Laskua on ollut lähinnä tieteen puolella. Kaiken kaikkiaan hakemukset painottuvat Kuopion alueelle ja toivoisimme hakemuksia kattavammin koko maakunnan alueelta, kuvaa Pohjois-Savon rahaston asiamies Antti Meurman hakemustilastoja.

Pianotaiteilija Katariina Liimatainen esiintyi Pohjois-Savon rahaston vuosijuhlassa 16.5.2018. Kuva: Petri Laitinen

Pianotaiteilija Katariina Liimatainen esiintyi Pohjois-Savon rahaston vuosijuhlassa 16.5.2018. Kuva: Petri Laitinen

Vuosijuhlapuheen piti tänä vuonna professori, A.A. Laaksosen rahaston valvoja Juhani Nuutinen aiheesta Aarne August (Aku) Laaksonen ja aikalaisensa. Laaksosen nimikkorahasto perustettiin vuonna 1973. Se on toiseksi vanhin ja jakovaraltaan suurin Pohjois-Savon rahaston nimikkorahastoista. Laaksosen nimikkorahasto tukee vuosittain lääketieteen tutkimusta ja siitä myönnettiin tänä vuonna 19 apurahaa, yhteensä 215 500 euroa.

 

Uusmaalaiselle kulttuurille lähes 1 200 000 euroa

Suomen Kulttuurirahaston Uudenmaan rahasto jakoi apurahoina 1 163 000 euroa vuosijuhlassaan Helsingissä Taidetehdas Korjaamolla 16.5.2018. 15 000 euron palkinto myönnettiin kuvataiteilija Anna Retulaiselle.

Kuvataiteilija Anna Retulainen

Kärkihankeapurahan 40 000 euroa sai Alfa Omega Raseborg rf  rakennustaiteelliseen kehitystyöhön ja uudenlaisen asuntoaluekokonaisuuden suunnitteluun kulttuurihistoriallisesti arvokkaan Västerbyn kartanon miljööseen Tammisaareen. Hankkeessa halutaan kehittää ikääntyvien ihmisten tarpeisiin uudenlainen yhteisöllinen talotyyppi, jossa luotaisiin myös sukupolvet yhdistävää toimintaa ja koko lähiseutua palvelevaa kulttuuritoimintaa. Asuinalueen arkkitehtuurista halutaan kansainvälisesti poikkeuksellista, ja rakennuksista itsessään jo taidetta. Rakennukset toteutettaisiin luonnollisilla ja myrkyttömillä rakennusmateriaaleilla, kuten puulla, oljella ja savella, uusimpia rakennusinnovaatioita käyttäen. Tavoitteena on kokonaisvaltaisesti turvallinen ympäristö, joka ottaa huomioon ympäröivän arvostetun rakennuskulttuurin ja josta tulee kansainvälisesti rakennustaiteellisesti tunnettu vierailukohde.

Vuosiapurahan 24 000 euroa saivat taidegraafikko Inka Bell ja kuvataiteilija Anna Estarriola taiteelliseen työskentelyyn, tait. maisteri Melli Maikkula kahden elokuvakäsikirjoituksen kirjoittamiseen ja teatteri-ilmaisun ohjaaja Jonna Wikström Ryhmäteatterin yleisötyön toteuttamiseen.

Uudenmaan rahaston apurahan avulla järjestetään mm. Helsingin kävelyfestivaali, Ruusu Open Mic -runoklubeja, performanssi- ja videotaiteeseen keskittyvä Putkifestivaali, inklusiiviseen tanssiin keskittyvä X Dance Festival -tapahtuma, tanssi-improvisaatioon keskittyvä Hetki-festivaali, sirkusfestivaali Lohjalla ja Lux Musicae -tapahtuma Siuntiossa.

Kaikkiaan apurahan sai 141 henkilöä, työryhmää tai yhteisöä. Hakemuksia tuli 1906, niiden yhteissumma oli 26,5 miljoonaa euroa. Myönnettyjen apurahojen keskisuuruus oli 8 200 euroa. Apurahansaajista 30 % edusti kuvataiteita, 16 % säveltaiteita ja 16  % näyttämötaiteita. Arkkitehtuurin, elokuva- ja valokuvataiteen, kirjallisuuden, muotoilun, lastenkulttuurin sekä kotiseututyön edustajia oli 2-9 % apurahansaajista. Puolivuotisen (12 000 €) tai sitä suuremman työskentelyapurahan sai 26 henkilöä.

Kuvataiteilija Anna Retulaiselle 15 000 euron palkinto

Suomen Kulttuurirahaston Uudenmaan rahasto myönsi 15 000 euron palkinnon kuvataiteilija Anna Retulaiselle, muistijälkien energiselle etsijälle, värikkäämmän todellisuuden tavoittajalle.

Anna Retulainen (s. 1969) lukeutuu Suomen eturivin taiteilijoihin, joka tunnetaan erityisesti ekspressiivisistä värikkäistä maalauksistaan. Hänen maalauksensa käsittelevät jokapäiväisen elämän, matkojen ja taidehistoriallisten mestariteosten yksityiskohtia – hänen maalauksensa ovat päiväkirjamerkintöjä paikoista ja tilanteista, joita hän on kokenut. Anna Retulaiselle piirtäminen on elämäntapa ja tapa luoda muistijälkiä. Kokemukset muuttuvat todeksi, kun niistä piirtää kuvan.

Retulainen kertoo työskentelystään näin: ”Ainoa olemassa oleva kuva tapahtuneesta on mielessäni. Kuvaan liittyvät paitsi visuaalinen muisto, myös muut aistit ja kokemus. Miten maalata muisto? Se, että ei ole varma, että on ainoastaan tunne, että se oli jotenkin noin. Ääriviiva ei voi olla selkeä ja väri ei voi olla kuin ehdotus jostain. Maalaaminen on hidasta. Kerros kerrokselta lähestyn loppua, jolloin maalaus ehkä kertoo siitä, mitä haluan muistaa. Tavoittelen kuvaa, jonka uskon tunnistavani, jos saan sen esille. Siveltimen jäljet paljastavat haurauden – ja ärtymyksen siitä, etten pysty tavoittamaan muistoa. Näennäisen nopeat jäljet ovat hitaita. Olen toistanut ne monta kertaa, pyyhkinyt pois ja toistanut edelleen, ennen kuin olen antanut niiden jäädä.”

Anna Retulainen asuu ja työskentelee pääosin Helsingissä. Hän on opiskellut Taideteollisessa korkeakoulussa ja Konstfackissa Tukholmassa. Hän on pitänyt lukuisia yksityisnäyttelyitä ja osallistunut ryhmänäyttelyihin 1990-luvun puolivälistä lähtien eri puolilla Eurooppaa.  Retulainen on ollut ehdolla Carnegie Art Award -palkinnon saajaksi kahdesti, vuosina 1999 ja 2014. Hänen teoksiaan löytyy mm. Nykytaiteen museo Kiasman, Saastamoisen säätiön, Sara Hildénin taidemuseon, Serlachiuksen taidesäätiön ja Jenny ja Antti Wihurin rahaston kokoelmista sekä lukuisista yritys- ja yksityiskokoelmista.

Vuosijuhla Taidetehdas Korjaamon ratikkahallissa

Vuosijuhlassa esiintyi monipuolisesti Uudenmaan Kulttuurirahaston aiempien vuosien apurahansaajia. Uudenmaan rahaston puheenjohtaja Juha Ilonen johdatteli juhlayleisön rahaston apurahoihin ja jakoi palkinnon ja Kärkihankeapurahan yhdessä rahaston asiamies Leena Tammivuoren kanssa.  

Klovni, sirkustaiteilija Hanna Terävä nauratti yleisöä Uudenmaan rahaston vuosijuhlassa 16.5.2018. Kuva: Heikki Tuuli

Uudenmaan Kulttuurirahasto on yksi Suomen Kulttuurirahaston 17 maakuntarahastosta.  Se tukee taidetta, kulttuuria ja kotiseututyötä Uudellamaalla.