Teknologia mahdollistaa kulttuurin kaikille

Teksti: Jari Andersson

Pirkanmaan rahaston hoitokunnan jäsen Jari Andersson.

Rehtori Jari Andersson. Kuva: Pasi Heiskanen

Sosiaalisen median välityksellä pidetään yhteyksiä toisiin nuoriin ja omiin sidosryhmiin. Tekninen kehitys etenee huikeaa tahtia, minkä vuoksi osalla on vaikeata ottaa haltuun uusia toimintatapoja. Osa adaptoituu nopeasti ja pystyy hyödyntämään uutta teknologiaa samalla pitäen huolta sosiaalisista suhteistaan, vuorokausirytmistään ja fyysisestä kunnostaan.

Osalle sosiaalisesta mediasta ja erilaisista kännykän sovelluksista peleineen on tullut isäntä, joka hallitsee päivärytmiä, jopa estää niin sanotun tavallisen arjen toteutumisen ja rajoittaa sosiaalista kanssakäymistä. Nettiriippuvuus lisääntyy hälyttävää vauhtia.

Käyttäytyminen eri sosiaalisen median alustoilla on muuttunut. Yrityksille ja kuluttajille on lisätty paljon uusia ominaisuuksia, algoritmit ovat kehittyneet, sosiaalisen median kautta tehtävät verkko-ostokset ovat lisääntyneet ja trendit muuttuvat nopeaan tahtiin. Myös taiteen ja kulttuurin tekijät ovat verkossa.

Kun viidennen sukupolven datayhteys saadaan laajaan käyttöön, mahdollistaa se kulttuurin hyödyntämisen aivan uudenlaisella tavalla. Taide, erilaiset produktiot, konsertit ja performanssit voidaan toteuttaa siten, että laajat yleisöjoukot pääsevät osallistumaan eri tapahtumiin ilman yhteyksien katkeamisia. Etänä olevalle yleisölle esitystä tai esimerkiksi taideteosta voidaan täydentää niin sanotun lisätyn todellisuuden keinoin. Informaatiota ja tietoa erilaisista kulttuuritapahtumista, taidenäyttelyistä ja kaupungissa olevista teoksista on mahdollista lisätä siten, että tietoa tulee lähellä olevan kännykkään tai vaikkapa laseihin katsojan niin halutessa.

Suomen Kulttuurirahasto on Taidetestaajat-hankkeessa jo vuosia mahdollistanut kaikille Suomen 8.-luokkalaisille kaksi taide-elämystä, nyt Covid-19:n aikana myös etäyhteyksin. Taide ja kulttuuri on tullut monelle tutuksi tavalla, jota ei koskaan aikaisemmin Suomen historiassa ole voitu toteuttaa. Osa materiaaleista ja tutustumisista sekä vuorovaikutuksesta on tapahtunut verkon välityksellä.

Nuorille verkossa toteutettavat produktiot, esitykset ja myös erilaiset kyselyt ovat luonteva osa arkisia toimia. Kun nuori saa oikean informaation ja linkin esimerkiksi jonkin taidelaitoksen sivustolle ja siellä on häntä kiinnostavaa materiaalia tai tekemistä, on mahdollista, että myöhemmin nuori palaa itsenäisesti kyseisen taidemuodon pariin myös konkreettisesti.

Kulttuurille uusi teknologia tuskin tulee olemaan uhka, vaan mahdollisuus. Se, miten nuoret saadaan kiinnostumaan kulttuurista, taiteesta ja konserteista riippuu paljolti siitä, miten kulttuurin parissa toimivat ottavat sosiaalisen median sekä uuden teknologian tuomat hyödyt ja mahdollisuudet käyttöönsä. 

Kirjoittaja on Suomen Kulttuurirahaston Pirkanmaan rahaston hoitokunnan ja työvaliokunnan jäsen ja Sylvään yläkoulun rehtori Sastamalasta.

Kulttuurirahaston tuella lisää maailmankirjallisuutta suomeksi

Suomeksi julkaistaan yhä vähemmän laadukasta oman aikamme maailmankirjallisuutta. Käännöksiä tehdään verraten paljon anglosaksiselta kielialueelta, mutta muilta kielialueilta niukasti. Laadukkaan maailmankirjallisuuden saavutettavuus on heikentynyt, ja tarjonta on kapea-alaista.

Suomalaisen kirjallisuuden ja kulttuurin kannalta on välttämätöntä, että me suomalaiset lukijat hengitämme samaa ilmaa muun maailman kanssa. On tärkeä lukea kansainvälisen kirjallisuuden kärkeä ja vieläpä niin, että ymmärrämme lukemamme äidinkielisen tavoin. Vain siten voimme pitää itseämme maailman parhaina lukijoina ja luoda itsekin maailmanluokan kirjallisuutta, sanoo kirjailija Karo Hämäläinen, Suomen Kulttuurirahaston hallituksen jäsen.

Kustantajat voivat hakea apurahaa ensimmäisen kerran Kulttuurirahaston maaliskuun 2022 haussa, ja haku toistetaan tulevina vuosina samaan aikaan. Apurahan suuruus on 5 000-15 000 euroa käännettävää teosta kohden. Yhteensä Kulttuurirahaston uusi tuki maailmankirjallisuuden kääntämiseen ja julkaisemiseen on miljoona euroa.

Kustantajat esittävät itse teoksen, joka tulisi kääntää. Kustantajia kuitenkin ohjeistetaan tarjoamaan teoksia eritoten muulta kuin anglosaksiselta kulttuurialueelta. Esim. afrikkalais-aasialaistaustainen englanninkielinen kirjallisuus tulee kuitenkin kyseeseen, koska se on usein kirjoitettu suoraan englanniksi.

Toivomme, että kustantajat käyttävät uutta apurahaa täydentääkseen ja rikastuttaakseen tarjontaansa ja että tukimuoto tuo uusia mahdollisuuksia myös maamme korkeatasoisille kääntäjille, Karo Hämäläinen toteaa.

Apurahalla tulee aina julkaista painettava kirja – äänikirja on kustantajan harkinnassa oleva lisäoptio. Kustantajien tulee perustella teosvalintaa laadun ja kulttuurista kiinnostuneen laajan yleisön kiinnostuksen näkökulmasta.

Suomen Kulttuurirahasto on viime vuosina tukenut laajasti lukemista Suomessa. Lukulahja lapselle -hankkeen avulla on jaettu neuvoloiden kautta kirjakasseja kaikille vuosina 2019−2021 syntyneille ja syntyvillle vauvoille. Lukuklaani-hankkeiden avulla on hankittu sekä ala- että yläasteiden koulukirjastoihin yli 200 000 kirjaa ja kannustettu opettajia lukupiiritoimintaan.

Kylän historiaa kyläkoulun seinällä

Teksti: Marika Aspila

Lähes 100 neliöinen teos alkaa saada hahmoa. Kuva: Päivi Takala

Lähes 100 neliöinen teos alkaa saada hahmoa. Kuva: Päivi Takala

– Yhteisötaideprojekti sai alkunsa paikallisten aloitteesta, kun Venejärven kylän asukkaat halusivat muraalin entisen kyläkoulun päätyseinään. Minua pyydettiin mukaan taiteilijaksi ja rahoitus järjestyi Taiteiden kesä -hankkeen kautta, taiteen maisteriksi keväällä valmistunut rovaniemeläinen Päivi Kallio kertoo.

– Katutaiteesta ammentanut hankkeemme oli kylän yhteisöllisyyteen liittynyt ponnistus, jonka avulla haluttiin ilmentää ajatuksia: me olemme olemassa ja olemme tässä hienossa kulttuuriperinteitä sisältävässä ja vaalivassa kylässä yhä ajassa kiinni.

Muraalin kuva-aiheen haluttiin käsittelevän kylän historiaa ilmentäen tukkilaisuutta, ja referenssiksi annettiin vaatimattomasti Pekka Halosen teos Tukinuitto. Venejärven kylältä oli mukana kymmenen työ- ja eläkeikäistä innokasta henkilöä. Projekti toteutettiin Kolarin Kansalaisopiston kurssina, jota veti käsityön opettaja Päivi Takala.

– Hanke onnistui yli odotusten. Olimme tyytyväisiä ja kiitollisia nostaessamme Pommac-lasilliset valmiin muraalin edessä, Päivi Kallio muistelee. 

Muraali valmistui kolmen päivän yhteisen urakoinnin tuloksena. Kuva: Päivi Kallio

Muraali valmistui kolmen päivän yhteisen urakoinnin tuloksena. Kuva: Päivi Kallio

– Maalaustyöhön oli varattu viisi päivää, joista kaksi jouduttiin perumaan sateen vuoksi, mutta hyvällä yhteishengellä motivoitunut ryhmämme sai teoksen valmiiksi kolmessa päivässä. Yhteisötaideprojektiin osallistuneet kyläläiset olivat aidosti yllättyneitä omista kyvyistään ja innostumisestaan tekemiseen. Myös muut paikalliset ovat ottaneet muraalin vastaan erittäin hyvin ja spontaaneja kehuja on tullut paljon. Erityisansiona on pidetty aiheen lisäksi teoksen värimaailman sopivuutta ympäristöön.

– Parasta oli taiteilijan roolissa olla mukana kyläyhteisön yhteisessä kulttuuriteossa, ja auttaa mukana olleita löytämään ja kehittämään omaa kuvallisen ilmaisun osaamistaan. Upean kaunis miljöö antoi projektille erittäin suotuisat puitteet, Päivi Kallio kiittää. 

Maito – tärkeä ravintoaineiden lähde vai uhka lasten terveydelle?

Kuvat ja teksti: Laura Iisalo

Runsaan maitovalmisteiden käytön todettiin olevan yhteydessä kohonneeseen tyypin 1 diabeteksen kehittymiseen. Kuva: Laura Iisalo

Tyypin 1 diabeteksen esiintyvyys on lisääntynyt Suomessa moninkertaisesti 1950-luvulta lähtien, ja runsaan lehmänmaidon kulutuksen on todettu olevan yhteydessä suurempaan sairauden riskiin.

Helsingin yliopiston väestön terveyden tohtoriohjelman tohtorikoulutettava Katariina Koivusaari on viimeiset kolme ja puoli vuotta tutkinut, mikä on maidon prosessoinnin yhteys lasten tyypin 1 diabeteksen puhkeamiseen. Myöhemmin tutkimus on laajentunut selvittämään yhteyttä myös astmaan.

– Lehmänmaito on suomalaisille lapsille proteiinin ja useiden ravintoaineiden kuten kalsiumin, jodin, d-vitamiinin ja joidenkin b-ryhmän vitamiinien lähde, ja täällä käytetään varsin paljon maitotuotteita. Toisaalta Suomessa on maailman suurin tyypin 1 diabeteksen esiintyvyys ja siksi tutkimuksen tekeminen täällä on mielekästä, Koivusaari toteaa.

Ennen väitöskirjaansa Koivusaari opiskeli elintarviketieteiden maisteriksi, ja luokitteli pro gradu -tutkielmassaan kaikki kansallisen elintarviketietokannan maitovalmisteet niiden kuumennus- ja homogenointiprosessien mukaan.

Kuumennus inaktivoi maidon proteiineja ja voimakkaassa kuumennuksessa syntyy lisäksi uusia yhdisteitä. Homogenoinnissa taas maidon sisältämä rasva pilkotaan pieneksi, jolloin sen pintarakenne muuttuu, mikä voi Koivusaaren mukaan vaikuttaa rasvaan liittyvien proteiinien rakenteeseen.

Mukana olivat juotavien maitojen lisäksi rahka-, juusto-, jogurtti- ja muut maitovalmisteet. Lasten ruokiin kiinnitettiin erityistä huomiota ja mukaan luokiteltiin paitsi lastenmaidonkorvikkeet, myös esimerkiksi puurot, vellit ja lehmänmaitoa sisältävät hedelmäsoseet.

– Maito on hyvin kompleksinen aine ja aikaisemmissa tutkimuksissa on jäänyt epäselväksi, mikä on sairauksien riskiin liittyvä tekijä. Tämä olisi tärkeä ymmärtää, jotta se voitaisiin prosessoinnissa huomioida, sanoo Koivusaari.

Voimakkaalla lämpökäsittelyllä on yhteys astmaan

Katariina Koivusaarelle myönnettiin vuonna 2018 keskusrahastosta 24 000 euron apuraha maidon prosessoinnin yhteyttä lasten tyypin 1 diabetekseen tutkivaan väitöskirjatyöhön. Kuva: Laura Iisalo

Koivusaari toteutti väitöskirjatutkimuksensa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella. Prosessointiluokituksen lisäksi siinä hyödynnettiin myös suomalaista vuodesta 1996 alkaen kerättyä Type 1 Diabetes Prediction and Prevention eli DIPP-tutkimusta, joka on Koivusaaren mukaan yksi maailmanlaajuisesti tärkeimmistä aiheesta kootuista aineistoista.

Tilastolliset analyysit teki Tampereen yliopiston tohtorikoulutettava Essi Syrjälä ja ohjaajina toimivat Tapani Alatossava Helsingin yliopistolta sekä Suvi Virtanen ja Sari Niinistö Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.

Tutkimuksessa ei havaittu, että mikään prosessointiryhmistä olisi ollut toista huomionarvoisempi tekijä, mutta runsaan maitovalmisteiden käytön todettiin olevan yhteydessä kohonneeseen tyypin 1 diabeteksen kehittymiseen.

Voimakkaasti lämpökäsitellyt maitovalmisteet, joihin kuuluvat muun muassa äidinmaitokorvikkeet, vaikuttavat taas olevan yhteydessä suurempaan astmariskiin. Kyseessä on ensimmäinen tutkimus, jossa mahdollinen kytkös on havaittu.

Nyt saadut tulokset ovat lupaavia, mutta ne tulee vielä vahvistaa uusissa tutkimuksissa. Koivusaaren on tarkoitus väitellä aiheesta vuoden loppuun mennessä, jonka jälkeen hän aikoo jatkaa uuden lapsiin ja elintarvikkeisiin liittyvän tutkimuksen parissa.

– Elintarvikkeet ovat aina ajankohtaisia, sillä syöminen on ihmiselle välttämätöntä. Minusta on mielekästä päästä käyttämään alan tuntemusta nimenomaan lapsiin liittyvässä tutkimuksessa, se tuntuu itselle tärkeältä ja kiinnostavalta, Koivusaari toteaa.

Helsingin yliopiston tohtorikoulutettava Katariina Koivusaarelle myönnettiin vuonna 2018 keskusrahastosta 24 000 euron apuraha maidon prosessoinnin yhteyttä lasten tyypin 1 diabetekseen tutkivaan väitöskirjatyöhön.

Olavi Veistäjän palkinnot Oulun teatterin Alma Lehmuskalliolle ja Anu-Maarit Moilaselle sekä freelance-taiteilija Pirjo Liiri-Majavalle

Työpari Alma Lehmuskallio ja Anu-Maarit Moilanen

Taiteellinen johtaja Alma Lehmuskallio ja toimitusjohtaja Anu-Maarit Moilanen työskentelevät Oulun teatterissa tiiviinä työparina.

Alma Lehmuskallio aloitti taiteellisena johtajana Oulussa vuonna 2020. Hän ryhtyi määrätietoisesti edistämään teatterissaan tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusasioita. Lehmuskallio on tuonut nämä kysymykset näkyvästi myös julkiseen keskusteluun tekemällä vuosien ajan Suomen Teatteriohjaajat ja dramaturgit (STOD) ry:lle ohjaajien työllistymiseen liittyvää selvitystä. Se paljasti maassamme yhä olevan vahvoja sukupuolittuneita käytäntöjä.

Alma Lehmuskallio on tanssija- ja näyttelijätaustainen teatteriohjaaja. Lehmuskallio on valmistunut Teatterikorkeakoulusta vuonna 2015. Hän on tehnyt ennen Oulun kauttaan teatteri-, tanssi- ja sirkusohjauksia muun muassa Teatteri Jurkkaan, Kotkan kaupunginteatteriin, Teatteri Takomoon ja Sivuhenkilöt-työryhmälle. Lehmuskallion erityisiä kiinnostuksen kohteita ovat toden ja fiktion suhde, fyysisyys näyttämöllä, mahdollisuuksien tasa-arvo sekä eri taiteenlajien väliset hybridit.

Lehmuskallion ensimmäinen oma ohjaus Oulun teatterin johtajana oli Kaboom ja kuvittelun voima, joka oli koko perheelle suunnattu teos leikin tärkeydestä ja oman elämänpolun löytämisestä. Teoksessa oli mukana teatterin koko näyttelijäensemble vahvistuksenaan kolme vierailevaa sirkustaiteilijaa. Esitys yhdisti vahvasti sekä talon henkilökunnan että loi teatteriin monitaiteisen maailman yhdistäen nykysirkusta, liikettä ja tanssia.

”Kenties Oulun teatterissa on alkanut uuden taiteellisen johtajan johdolla aika, jonka pääosassa todella on taide – ja ihminen”, todettiin kulttuurilehti Kaltion arviossa Kaboom-esityksestä.

Anu-Maarit Moilanen on työskennellyt Alma Lehmuskallion työparina Oulun teatterin toimitusjohtajana syksystä 2020 saakka. Hän on koulutukseltaan kauppatieteiden maisteri Oulun yliopistosta ja taiteen maisteri Taideteollisesta korkeakoulusta. Moilanen on aiemmin työskennellyt kulttuurin ja koulutuksen aloilla.

Moilanen näkee teatterin merkityksen laaja-alaisena: tärkeänä yhteiskunnallisten aiheiden käsittelijänä, moniammatillisena työllistäjänä ja paikallisten yritysten yhteistyökumppanina. Yleisötyö on lähellä hänen sydäntään ja Moilanen aikoo kehittää Oulun teatterin yleisötyötä ja siitä viestimistä entistä monipuolisemmaksi.

Moilasen keskeisiä tavoitteita on teatterin ja taiteen saavutettavuuden parantaminen. Hän toimi ennen Oulun teatteriin siirtymistään Taidetestaajien hankepäällikkönä. Valtakunnallinen Taidetestaajat vie kaikki Suomen kahdeksasluokkalaiset kokemaan taidetta.

Moilanen työskentelee mahdollistajana, jolle taidelaitos ei näyttäydy erillisenä kuplana vaan tärkeänä ja vaikuttavana osana yhteiskuntaa.

oulunteatteri.fi

Pirjo Liiri-Majava

Pirjo Liiri-Majava on freelancerina työskentelevä lavastaja ja pukusuunnittelija. Hän valmistui Taideteollisesta korkeakoulusta vuonna 2000 taiteen maisteriksi. Hänet tunnetaan erityisesti näyttämöllisiin suurteoksiin tekemistään tarkoista ja kokonaisvaltaisista, hyvin vaikuttavista töistä.

Liiri-Majava on työlleen omistautunut suunnittelija, jonka visualisoinnit ovat taideteoksia jokaisen yksityiskohdan viimeistelyä myöten. Pukusuunnittelijana hänen teatteripukunsa nousevat aina esiin itse teoksen ehdoilla, herkästi näyttämöteoksen kokonaisuutta rakentaen.

Liiri-Majava on työskennellyt lukuisissa teattereissa, teatteriryhmissä ja oopperaproduktioissa eri puolilla Suomea. Viime vuosina hän on suunnitellut muun muassa puvut Tampereen Työväen Teatterin Billy Elliot -musikaaliin sekä lavastuksen ja puvut Adalmiinan helmi -teokseen, puvut Helsingin Kaupunginteatterin Pieni merenneito -musikaaliin ja koko visualisoinnin Giron Sámi Teaternin Cirkel av aska -tuotantoon Ruotsissa.

Pirjo Liiri-Majava on kuunteleva ja myönteistä ilmapiiriä ympärilleen luova työyhteisön jäsen. Hänen keskusteleva työtapansa vie eteenpäin luovaa ilmapiiriä teosten valmistamisprosessien kaikissa vaiheissa.

pirjoliirimajava.com

Professori Olavi Veistäjä (1908–1988) oli Aamulehden kulttuuritoimituksen esimies ja tamperelainen kulttuurivaikuttaja. Suomen Kulttuurirahaston Olavi Veistäjän rahasto perustuu Tampereen Teatterikerhon, Aamulehden, Olavi Veistäjän ja Tampereen kaupungin lahjoituksiin. Rahaston tarkoituksena on jakaa Olavi Veistäjä -palkintoja joka toinen vuosi valtakunnallisesti merkittävistä teatteriteoista sekä edistää teatteritaidetta.

Palkintolautakuntaan kuuluivat johtaja Martti Silvennoinen (pj.), kulttuuritoimittaja Ilkka Kuosmanen, vastaava päätoimittaja Jussi Tuulensuu ja toiminnanjohtaja Annukka Ruuskanen sekä teatterinjohtaja Mikko Kanninen.

Kotimaista koronavirusrokotetta kehittävälle Rokote Laboratories Finlandille merkittävä rahoitus

Ferring Ventures SA, Jenny ja Antti Wihurin rahasto ja Suomen Kulttuurirahasto ovat tehneet Rokote Laboratories Finland Oy:öön 3,5 miljoonan euron pääomasijoituksen. Sen lisäksi Business Finland on myöntänyt yritykselle 5,5 miljoonan euron lainan koronarokotteen jatkokehittämistä ja kliinisiä kokeita varten.

– Nyt saadun rahoituksen turvin voimme edetä FINCoVac-rokotekandidaatin valmistamisen käynnistämisessä ja varmistaa ihmisillä tehtävän testauksen ensimmäisen ja toisen vaiheen läpiviemisen, sanoo Pasi Kemppainen Rokote Laboratories Oy:sta.

Rahoitettava koronarokote perustuu Helsingin yliopistossa ja Itä-Suomen yliopistossa tehtyyn tutkimukseen. Tutkimustyötä on tehty virologian professori Kalle Sakselan, akateemikko Kari Alitalon ja akatemiaprofessori Seppo Ylä-Herttualan laboratorioissa ja sitä ovat tukeneet Suomen Akatemia, Wihurin tutkimuslaitos ja Sakari Alhopuron säätiö. Molemmat yliopistot ovat myös Rokote Laboratories Finland Oy:n osaomistajia.  

Rokote hyödyntää Ylä-Herttualan tutkimusryhmän pitkään kehittämää geeninsiirtoteknologiaa, jota on kokeiltu jo useissa potilastutkimuksissa syövän ja sydän- ja verisuonitautien ja syöpien geeniterapiaan.

–  Rokote koostuu turvalliseksi osoitetusta adenoviruskuljettimesta, johon on kloonattu SARS-CoV-2 viruksen S-proteiinin DNA-juoste. Sen avulla nenänielun solut voidaan ohjelmoida tuottamaan rokotevasteen aikaansaavaa SARS-CoV-2 viruksen pintaproteiinia. Muita viruksen osia rokotteessa ei ole, Ylä-Herttuala kertoo.

Helposti muunneltava rokote auttaa vastaamaan vi­rus­muun­nok­siin

Koronaviruksen perimän muuntumisen odotetaan jatkuvan nopeana.

–  Kehitettävällä rokotteella pyrimme vastaamaan uusien virusmuunnosten tuomaan haasteeseen. Se voi tulevaisuudessa toimia helposti annosteltavana tehosteena perinteisen rokotteen jo saaneille, Kalle Saksela kertoo.

Samalla menetelmällä voidaan myöhemmin tehdä rokotteita myös muita viruksia vastaan.

–  Rokote Laboratories Finland Oy:n kehitystyö vakiinnuttaa uuden rokoteteknologian käytön Suomessa. Sen avulla voimme varautua uhkaavia pandemioita vastaan myös tulevaisuudessa, Saksela täydentää.

Lisätietoja:

  • Akatemiaprofessori Seppo Ylä-Herttuala, Itä-Suomen yliopisto, p. 040 355 2075, seppo.ylaherttuala(at)uef.fi
  • Professori Kalle Saksela, Helsingin yliopisto, p. 0294126770, kalle.saksela(at)helsinki.fi
  • Pasi Kemppainen, Rokote Laboratories Finland Oy, pasi(at)rokote.com

Viimeiset Ilmastonmuutosvoima-apurahat jaettu – nuorten ilmastotekoja toteutuu kesällä 49 kappaletta

Suomen Kulttuurirahaston ja Allianssin Ilmastonmuutosvoima-hankkeessa jaettiin apurahoja nuorten ilmastotekoihin. Hankkeessa myönnettiin 50-5000 euron suuruisia apurahoja nuorten, alle 25-vuotiaiden omaehtoisiin ilmastoprojekteihin. Tänä vuonna rahoitettiin yhteensä 49 projektia ja rahaa jaettiin noin 112 000 euroa.

Neljännellä  kierroksella rahoitetut projektit olivat tapahtumia, viestintäkampanjoita, kirjoja, messuja, metsiä, pölyttäjäpuutarhoja sekä erilaisia teemapäiviä. Erityisesti kestävä muotiteollisuus oli aiheena useammassakin projektissa, kuten Mikael Nummin ja hänen kavereidensa järjestämässä Bägären Street Market -muotitapahtumassa. Muita tapahtumia ovat esimerkiksi Soome Eesti Noored ry:n järjestämät vironkieliset kirjamessut.

Muutoksen lähteenä on tieto. Apurahan turvin pystymme nostattamaan ilmastotietoisuutta sekä tukemaan nuoria etsimään tietoa ja vaikuttamaan omalla äidinkielellään. Vironkielisen ilmastokirjallisuuden saatavuus Suomessa on hyvin heikkoa, vaikka virolaisnuorten määrä on suuri. Toivomme, että tämän projektin avulla pystymme antamaan mahdollisimman monelle nuorelle mahdollisuuden lukea ilmastokriisistä omalla äidinkielellään, kertoo Miro Maaranen, yhdistyksen hallituksen sihteeri.

Lotta Arvilommin projektissa tuetaan marginalisoitujen ryhmien äänen kuulumista ilmastokeskustelussa. Viime vuonna toteutetun Ilmastokriisilinja-podcastin jaksoista valittujen teemojen ympärille perustetaan työpajoja viestintäkampanjoiden toteuttamiseksi. Miia Zittingin projektissa puolestaan valmistuu Itämeri-aiheinen puuhakirja, jonka on tarkoitus toimia oppimateriaalina 1.-2. luokkalaisille pääkaupunkiseudulla. Väinö von Koch istuttaa Leppävirralle metsää Ilmastonmuutosvoima-apurahan turvin.

Rahoitettavista nuorten projekteista päättää hankkeen asiantuntijaraati, johon kuuluvat ilmasto- ja ympäristöministeri Krista Mikkonen, Suomen ympäristökeskuksen ympäristöpolitiikkakeskuksen johtaja Eeva Furman, nuorten ilmastodelegaatti Emma Sairanen sekä Helsingin kaupungin ympäristötoiminnan nuorisotyöyksikön toiminnanjohtaja Susanne Österlund-Toivonen.

Kahtena peräkkäisenä vuonna toteutetun Ilmastonmuutosvoima-hankkeen aikana on jaettu yhteensä noin 220 000 euroa nuorten ilmastotekoihin ja rahoitettu yhteensä 100 nuorten ilmastoprojektia. Tänä vuonna aiemmin rahoitettuihin projekteihin voi tutustua täältä: 1. kierroksen myönnöt, 2. kierroksen myönnöt, 3. kierroksen myönnöt.

Kaikki rahoitetut nuorten hankkeet:

Kasvisruokapäivä Rantakylän yhtenäiskoululla, 4 500 euroa
Sanni Ukkonen, Mikkeli

Vironkieliset ilmastokirjamessut, 5 000 euroa
Soome Eesti Noored ry, Helsinki

Viestintäkampanjoita Ilmastokriisilinja-podcastin pohjalta, 4 000 euroa
Lotta Arvilommi, Tampere

Bägären Street Market -tapahtuma, 4 500 euroa
Mikael Nummi, Helsinki

Tapahtumapäivä Niemisjärvellä, 4 400 euroa
Victoria Salomaa, Jyväskylä

Esittävän taiteen kokonaisuus ilmastonmuutoksesta ja eriarvoisuudesta, 1 500 euroa
Selma Kekäläinen, Kuopio

Light harvesting complex -näyttelytila nuorille taiteilijoille, 900 euroa
Sara Blosseville, Vantaa

Elokapinan tapahtumakokonaisuus, 3 900 euroa
Jessica Piasecki, Helsinki

Puuntaimien jakaminen Kangasniemellä, 700 euroa
Anniina Mikkonen / Kangasniemen nuorisovaltuusto, Kangasniemi

Ilmastovaikuttaminen.fi -sivujen kehittäminen, 1 850 euroa
Tiia Hartikainen, Kuopio

Nooa Norppa -Itämeriaiheinen puuhakirja lapsille, 5 000 euroa
Miia Zitting, Espoo

Ilmastotyöpajoja koulukavereille, 700 euroa
Sissi Ronkainen, Vieremä

Clothing Swap -tapahtuma Joensuussa, 700 euroa
Siiri Siitonen, Joensuu

Viestintäkampanja ilmastonmuutoksesta eurooppalaisesta näkökulmasta, 800 euroa
Suomen Euroopan Nuorten Parlamentti, Helsinki

Harkiten henkariin -ryhmän kampanja kestävästä muotiteollisuudesta, 1 000 euroa
Katarina Lensu, Kotka

Puiden istutusprojekti, 500 euroa
Väinö von Koch, Leppävirta

Helppoja kasvisruokareseptejä nuorille, 1 200 euroa
Pirkko van der Rijt, Maalahti

Vaatteiden uusiokäyttö ja kierrätys projekti, 200 euroa
Donna Aho, Turku

Verkkosivujen rakentaminen nuorten kiertotalous start upille, 2 000 euroa
Murrost Oy, Tampere

Kaupunkiviljelyä omalla pihalla, 200 euroa
Inka Gonzales, Turku

Pölyttäjäpuutarha, 200 euroa
Vilja Gonzales, Turku

Kirja-arvioita ilmastoaiheisista kirjoista Instagram-tilille, 500 euroa
Aliisa Valta, Tampere

Muistisairauteen sairastuminen ei ole maailmanloppu, mutta monipuolisempaa tukea tarvittaisiin

Teksti: Mari Aaltonen
Kuva: Jutta Pulkki

Terveystieteiden tohtori Mari Aaltonen työryhmineen sai vuonna 2020 apurahan muistisairauteen sairastuneiden ja heidän omaistensa arkielämää ja hoitoa käsittelevään tutkimukseen.

Terveystieteiden tohtori Mari Aaltonen työryhmineen sai apurahan muistisairauteen sairastuneita käsittelevään tutkimukseen.

Muistisairaus tuo tullessaan muuttuvia ja eteneviä oireita, jotka vaikeuttavat tiettyjä toimintoja ja lisäävät tarvetta uudenlaisiin järjestelyihin arjessa sekä erilaisiin hoiva- ja tukipalveluihin. Suuri osa kaikista muistisairauteen sairastuneista asuu kotona, usein omaisten avun ja jotkut myös virallisten palvelujen turvin. Miten kotona asuminen onnistuu, jos muisti ei oikein toimi ja persoonallisuuteenkin saattaa tulla uusia piirteitä?

Tutkimusryhmämme haastatteli sekä muistisairauteen sairastuneita henkilöitä että heidän puolisoitaan. Halusimme saada molempien äänen kuuluviin, kun keskustelimme sairauden luonteesta, siitä millaista arki on sairauden kanssa, millaista hoitoa ja hoivaa ihmiset saavat, ja tukeeko palvelujärjestelmä heitä riittävästi.

Kekseliäisyyttä ja päättäväisyyttä tarvitaan – löytyykö niitä kaikilta?

Kuten me kaikki, myös muistisairauteen sairastuneet ovat yksilöitä ja heidän sairautensa oireet ja niiden eteneminen on yksilöllistä. Siten on mahdotonta kertoa mitään yksittäistä kuvausta siitä, millaista tyypillisesti on muistisairauden kanssa eläminen jokapäiväisessä elämässä. Tutkimusta tehdessämme me tutkijat opimme, että samalla kun jokaisen tarina on erilainen, niin ovat myös arjessa selviytymisen keinot, kun eteen tulee uusia muistisairauden tuottamia haasteita. Samalla sekä sairastunut että hänen läheisenä joutuvat väistämättä sopeutumaan ajatukseen siitä, että sairaus on etenevä ja lisää haasteita on tulossa tulevaisuudessa. Toisaalta huoli ja hoivaaminen tai hoivan saaminen ovat monelle vain yksi asia elämässä, ja elämän muita osa-alueita pyritään elämään kuten aina ennekin. Moni tässä onnistuukin, osa jopa vuosia ennen kuin sairaus etenee vaikeaan vaiheeseen, jolloin kotona asuminen ja siellä kaikista tarpeista huolehtiminen muuttuvat hyvinkin hankaliksi, ellei mahdottomiksi.

Onko sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmämme valmis muistisairautta sairastavien lukumäärän kasvuun?

Vaikka muistisairauksia voidaan nykytietämyksen valossa ainakin siirtää elämän myöhempiin vaiheisiin esimerkiksi erilaisilla elämäntapavalinnoilla, tosiasia on, että korkea ikä on muistisairauksien suuri tai jopa suurin riskitekijä. Niinpä hyvin vanhojen ihmisten määrän kasvaessa myös muistisairauksia sairastavien ihmisten määrä kasvaa tulevaisuudessa. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, https://thl.fi/fi/web/kansantaudit/muistisairaudet/muistisairauksien-yleisyys.) Vaikka sairauden alku- ja keskivaiheessa pysyttäisiinkin asumaan kotona pääosin läheisten avun ja tuen turvin, ei tilanne jatku sellaisenaan loputtomiin. Jossain vaiheessa kotiin tarvitaan enemmän apua, jotta myös omainen ei sairastu suuren hoivatyömäärän vuoksi. Siinä vaiheessa, kun kotona asuminen käy mahdottomaksi, tarvitaan ympärivuorokautista hoitoa ja hoivaa.

Tutkimuksemme tulokset antavat viitteitä siitä, että kotona asuvien muistisairautta sairastavien ja heidän puolisoidensa saama apu ja tuki on liian usein hajanaista ja puutteellista. Julkinen järjestelmä hoitaa muistisairauden testaamisen, mutta sen jälkeen apua tarvitsevat henkilöt kokevat jäävänsä oman onnensa nojaan – toki toisenlaisiakin kokemuksia on. Palvelujärjestelmässä navigointi ja niiden ihmisten löytäminen, jotka ottavat tilanteen kokonaisvaltaisesti huomioon, vaatii monenlaisia taitoja. Näitä taitoja on harvalla muistisairauteen sairastuneella juuri sairauden oireiden vuoksi. Vastuu jää siis läheisille, jotka toimivatkin sairastuneen asianajajina – jos vain mahdollista. Kaikilla ei ole läheisiä tai omaisia ollenkaan, tai sellaisia omaisia, jotka pystyvät järjestelemään apua ja tukea monenlaisiin tarpeisiin.  Henkinen tuki on usein hyvin vähäistä, vaikka juuri sitä moni kaipaisi – keskustelua ja ajatusten jakamista sekä neuvoja.

Ainakin muistisairautta sairastavien ja heidän puolisoidensa näkökulmasta katsottuna sosiaali- ja terveyspalvelujen tulisi laajentaa muistisairauteen sairastuneille ja heidän omaisilleen tarjottavaa tukea, ja pyrkiä kokonaisvaltaisempaan tuen tarpeen arviointiin. Tämä mahdollistaisi mielekkään kotona asumisen etenevän muistisairauden kanssa.     

Terveystieteiden tohtori Mari Aaltonen työryhmineen sai vuonna 2020 apurahan muistisairauteen sairastuneiden ja heidän omaistensa arkielämää ja hoitoa käsittelevään tutkimukseen.

Hurraa! Erätauko-säätiö jatkaa toimintaansa vuosina 2022-2025

Erätauko-säätiö – Dialogpaus-stiftelsen – perustettiin keväällä 2019 tukemaan yhdessä muiden dialogista kiinnostuneiden toimijoiden kanssa rakentavaa keskustelukulttuuria Suomessa, vähentämään yhteiskunnan jakautumista ja vahvistamaan ihmisten osallisuutta. Toimintaa halutaan nyt jatkaa.

Dialogpaus-stiftelsen har redan under de två första verksamhetsåren uppnått ett betydande genomslag i sitt grunduppdrag att genom dialog uppnå förtroende och därigenom främja demokratin. Dialogpaus-metoden är inte ett komplement till den nationella diskussionskulturen utan en förutsättning för en dialog och ett samhälle där alla människor ges möjlighet att få sin röst hörd – på lika villkor. Det här går hand i han med Svenska kulturfondens vision – att skapa ett öppet och inkluderande samhälle.” Sören Lillkung, VD, Svenska kulturfonden.

Erätauko-säätiö toteutti keväällä 2021 vaikuttavuuden arvioinnin kahdesta ensimmäisestä toimintavuodestaan. Arvioinnin mukaan säätiö on pystynyt hyvin lyhyessä ajassa verrattain pienillä panostuksilla luomaan toiminnan nykyiset vaikutukset ja kokonaisuudessaan säätiön toimintaa voidaan pitää erittäin onnistuneena. Vielä kuitenkin riittää tehtävää.

Erätauko-säätiön toiminnalle on edelleen vahva yhteiskunnallinen tilaus. Voimistunut polarisaatio ja heikentynyt keskustelukulttuuri koetaan yhdeksi keskeisemmäksi demokratian ongelmaksi ja tämän takia Sitra haluaa olla mukana varmistamassa, että yhteiskunnallinen keskustelu ei jäisi ainoastaan kaikkein äänekkäimmille ja kärjekkäimmille. Erätauko-menetelmän avulla voimme vaikuttaa siihen, että keskustelu on turvallista ja toisia kunnioittavaa.” Veera Heinonen, Demokratia ja osallisuus -teeman johtaja, Sitra.

Ensi vuodesta lähtien Erätauko-säätiö keskittyy toiminnassaan edelleen yhteistyöhön mediasektorin, koulutussektorin sekä muiden toimijoiden kanssa. Säätiö jatkaa yhteistyötä esimerkiksi Ylen kanssa viisivuotisen Hyvin sanottu -hankkeen parissa, jota säätiö ja Yle yhdessä koordinoivat. Hankkeessa on mukana jo yli 130 yhteistyökumppania. Lisäksi säätiö paneutuu dialogi- ja vuorovaikutustaitojen oppimisen tukemiseen perusasteella ja toisella asteella.

Erätauko-säätiö on saavuttanut suuren osan sille asetetuista tavoitteista. Sen päämäärät jaetaan laajasti, kuten osoittaa tiivis yhteistyö YLEn Hyvin sanottu -kampanjan kanssa. Nyt meidän on keskityttävä vielä määrätietoisemmin vaikeisiin aiheisiin, jotka jakavat suomalaisia ja luovat keinotekoisiakin rajalinjoja yhteiskuntaan. Kulttuurirahasto syntyi aikoinaan eri kansalaispiirien yhteistyöllä, ja se velvoittaa meitä edistämään keskinäistä luottamusta ja ymmärrystä yhä edelleen.” Antti Arjava, yliasiamies, Suomen Kulttuurirahasto.

Tulevina vuosina jatketaan myös Erätauko-keskustelujen järjestämistä vaikeista, kansalaisia jakavista aiheista. Viime vuosina tällaisia keskusteluja on järjestetty esimerkiksi metsistä, ilmastosta ja luonnosta, maaseudusta, ruuasta, suomalaisuudesta ja hyvinvoinnista.

Erätauko-säätiön toiminta on lähtenyt vauhdikkaasti liikkeelle. Jatkorahoitus varmistaa, että rakentavan keskustelun menetelmät leviävät entistäkin laajemmalle. Osattomuuden tunne yhteiskunnallisissa kysymyksissä oli mahdollisesti yksi syistä tuoreiden vaalien alhaiseen äänestysprosenttiin. Dialogitaidot ja siten pääsy mukaan keskusteluun vahvistavat myös demokratian toteutumista. Jenny ja Antti Wihurin rahasto tehtävänä on mahdollistaa hyvinvoivan yhteiskunnan perusedellytyksiä, joita Erätauko-säätiön edistämät rakentavan dialogin taidot ovat.” Arto Mäenmaa, asiamies, Jenny ja Antti Wihurin rahasto

Erätauko-säätiö jatkaa yhteistyötä Erätaukoa kouluttavien toimijoiden sekä Erätauko-verkoston kanssa. Vuonna 2020 eri tahot kouluttivat yli 900 uutta Erätauko-ohjaajaa. Uudet ohjaajat ja Erätauko-keskustelujen järjestäjät ovat erittäin tärkeässä osassa, jotta Erätauko-keskusteluja toteutetaan eri puolilla Suomea ja ulkomailla ja jotta erilaiset ihmiset pääsevät osallistumaan rakentavaan, yhteiskunnalliseen keskusteluun. Erityisesti mukaan kutsutaan heitä, jotka eivät yleensä osallistu. Erätauko-keskusteluihin on osallistunut jo yli 60 000 suomalaista.

”On hienoa päästä jatkamaan tärkeää työtä yhdessä ja yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa. 60% suomalaisista kokee, että keskustelukulttuuri on muuttunut huonommaksi eikä 24% suomalaisista halua osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun, koska pelkää muiden reaktioita. Samalla 80% suomalaisista kertoo nauttivansa syvällisistä keskusteluista ja arvostavansa eri tavoin ajattelevia. Keskustelukulttuuri muuttuu tekojen avulla ja suomalaisilla on halu keskustella. Näiden, osaltaan herättelevien ja osaltaan toiveikkaiden huomioiden myötä lähdemme rakentamaan Erätauko-säätiön tulevia vuosia.” Laura Arikka, toimitusjohtaja, Erätauko-säätiö

Erätauko-säätiön kotisivut:

www.eratauko.fi
www.dialogpaus.fi

Hyvin sanottu -hankkeen kyselytutkimuksen tuloksia suomalaisesta keskustelukulttuurista

Lisätietoja:

  • Laura Arikka, toimitusjohtaja, Erätauko-säätiö: +358 44 579 2686, laura.arikka(a)eratauko.fi
  • Sören Lillkung, ordförande i styrelsen: +358 40 620 7500, soren.lillkung(a)kulturfonden.fi

Ihanat kamalat apurahat

Joulukuussa 2020 päättynyt Apurahamuistoni-keruu tuotti pienen mutta monipuolisen aineiston. 40 vastaajaa kirjoitti apurahan hakemisesta ja apurahalla työskentelystä. Kirjoittajat toivat esille, että apuraha ei ole muusta elämästä erillinen saareke, vaan se limittyy palkkatyö- ja työttömyysjaksoihin sekä muuhun elämään. Aineistoa kertyi kaikkiaan 119 sivua. Tekstien pituus vaihteli puolesta sivusta seitsemään sivuun. Kirjoitukset olivat korkealaatuisia, kiinnostavalla tavalla omakohtaisia ja niissä kuvattiin rehellisesti apurahoihin liittyviä erilaisia tunteita: iloa ja onnellisuutta, pettymystä, epävarmuutta, katkeruutta ja jopa häpeää.  

Kirjoitukset monipuolistavat kuvaa siitä, miten apurahatutkijuutta ja -taiteilijuutta kuvataan julkisessa puheessa.  

Apurahamyöntö koettiin arvostuksen osoituksena ja joskus jopa lahjana. 
”Ajattelin väitöskirjaa tehdessäni ja ajattelen edelleen, että säätiöiltä saamani rahoitus oli jotakin käsittämättömän ylellistä, kuin taivaan lahja. Joku antoi minulle rahaa ja sain ajatella vain omia ajatuksiani, tutkia minulle tärkeää aihetta ja kirjoittaa omaa tekstiä – ja sain tehdä sitä vuosikausia.”

Myöntö ei kuitenkaan itsestään selvästi herätä vain positiivisia tunteita. Myönteinen apurahapäätös loi monelle paineita osoittautua apurahan arvoiseksi. Ristiriitaisia tunteita herätti myös, kun itse sai apurahan ja kollega ei. Miksi oma työ oli katsottu rahoituksen arvoiseksi, mutta kollegan työ ei?  

Apurahahakemuksia on kirjoitettu innostuneena, turhaantuneena, paniikissa, tympääntyneenä ja toiveikkaana.

Apurahahakemuksen kirjoittaminen oli jäänyt monelle lähtemättömästi mieleen: miten kuvata oma projekti ymmärrettävästi tuntemattomalle arvioijalle? Miten välittää oma asiantuntemus, kiinnostus ja motivaatio? ”Apurahahakemuksia on kirjoitettu innostuneena, turhaantuneena, paniikissa, tympääntyneenä ja toiveikkaana.” Työhän kulutettiin tunteja, ja apurahapäätöksen tultua: ”Pettymys siitä, että huolella laadittu hakemus ei tuottanutkaan toivottua lopputulosta. Pettymys siitä, että omalle työlle ja tutkimusaiheelle ei annettu arvoa. Pettymys siitä, että apurahatutkijaa ei hyväksytä osaksi tutkimuksellista työyhteisöä.” 

Toimeentulon epävarmuus, apuraha-, palkkatyö- ja työttömyyskausien vuorottelu mainittiin monissa kirjoituksissa. Kirjoittajat toivat esille ongelmia, joita apurahatutkija kohtaa esimerkiksi sosiaaliturvaan liittyvissä kysymyksissä. Työskentelyn vapaus ja byrokratian vähyys mainittiin apurahalla työskentelyn hyvinä puolina. Apuraha oli monen nuoren tutkijan ja taiteilijan mielestä paras mahdollisuus toteuttaa itse suunnittelemansa projekti, joka parhaimmassa tapauksessa avasi ovia myös ulkomaille. 

Apurahamuistoni-keruun voittaja ja erikoismaininnan saaja (1. sija) on Lasse Lehtinen. Muut rahapalkinnon saajat (sijat 2.–6.) ovat Paula Arvas, Milja Heikkinen, Merja A.T. Reunanen, Minna Santaoja ja Kimmo Laitinen. 

Palkintoraatiin kuuluivat Suomen Kulttuurirahaston edustajana professori, emeritus Kimmo Kontula, Svenska kulturfondenin edustajana asiamies Katarina von Numers-Ekman, Jenny ja Antti Wihurin rahaston edustajana vastaava museolehtori Leena Svinhufvud ja Alfred Kordelinin säätiön edustajana akatemiatutkija Hanna Kuusela. 

Muistitietokeruun apurahan hakijoille ja saajille järjesti Alfred Kordelinin säätiö yhdessä Suomen kulttuurirahaston, Jenny ja Antti Wihurin rahaston ja Svenska kulturfondenin sekä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ja Svenska litteratursällskapet i Finland kanssa. Keruu toteutettiin 1.1.–31.12.2020 välisenä aikana.  

Lisätiedot:

Katri Kivilaakso, p. 040 5341923
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura  

Yrsa Lindqvist, p. 050 563 4654
Svenska litteratursällskapet i Finland 

Katarina von Numers-Ekman, p. 050 360 7436 
Svenska kulturfonden 

Marita Seitsalo, p. 050 433 0655 
Alfred Kordelinin säätiö