Hae sivustolta

Aloita hakeminen kirjoittamalla hakusana. Haku ymmärtää synonyymit, välilyönnit ja eri taivutusmuodot. Ennakoiva toiminto ehdottaa hakusanoja kirjoittaessasi.
Hae sivustolta
Tiede ja taide
Ohjeet Yhteystiedot

Viisi uutta kotimaista elokuvateosta muovautuu Kehittämössä

Mukaan valituista teosideoista kaksi on dokumentaareja. Rabbe Sandströmin Kuinka kuolemme kertoo saattohoidosta ja siihen kouluttautuvien vapaaehtoisten kokemuksista. Katri Myllyniemen Mootrix on dokumentaari ultramoderneilla maitotiloilla asuvista lehmistä ja niiden onnea ja tehokkuutta valvovasta koneistosta.

Fiktioelokuvista Kaivo (ohj. Siiri Halko) on absurdi draama kaksikymppisestä Emmistä, jonka rooli vastuuntuntoisena auttajana ja sijaissiskona on uhattuna, kun perheeseen lapsena sijoitetun täysi-ikäistyvän Iidan biologiset vanhemmat päättävät uida pihakaivosta takaisin tyttärensä elämään. Elisa Kujalan Elektra taas kertoo pelimaailman ennakkoluuloista sekä yhden naisen taistelusta kohti tasavertaisempaa tulevaisuutta.

Sawandi Groskindin kokeellinen Skarpnabba matkaa yli puolivuosisataa muistin ja historian välimaastossa. Alkaen Werneristä 1960-luvun Pohjanmaalta ja jatkuen Adaan nykyhetken Helsingissä teos tutkii Suomen vanhempaa maalaismaisemaa ja uudempaa kaupunkimiljöötä lukuisten historiallisten, kulttuuristen ja luontoreferenssien kautta.

Rahallista tukea ja kansainvälistä mentorointia

Valitut viisi hanketta saavat kukin 55 000 euron tuen teoksen kehittämiseen ja toteuttamiseen. Tämän lisäksi hankkeille räätälöidään yksilöllinen kehittämissuunnitelma sekä osoitetaan oma mentori. Kansainvälisen mentoroinnin avulla ohjelmassa olevat tekijät verkostoituvat myös Suomen ulkopuolella, ja heidän teoksensa nousevat heti kansainvälisesti alan tietoisuuteen.

Noin puolen vuoden kehittämisjakson tavoitteena on saada ideoista hiottua vahvoja teosehdotuksia, jotka menestyvät kilpailluilla markkinoilla myös maailmalla.

”Entisenä tuottajana tiedän, että tämä on hanke, jota Suomessa on tarvittu. Aiemmin suomalaisten tekijöiden on täytynyt lähteä maksullisiin kansainvälisiin kehittämisohjelmiin. Nyt voimme viimein tarjota vastaavaa myös kotimaassa − ja vieläpä niin, että ohjelmaan valitut hankkeet saavat mentoroinnin lisäksi kehittämiseen myös taloudellista tukea”, kertoo AVEKin johtaja Ulla Simonen.

Lisätietoa:

AVEKin johtaja Ulla Simonen
ulla.simonen(at)avek.kopiosto.fi
+358 44 790 0344

www.kopiosto.fi/avek

KULTTUURILOSSI – Avoin haku Lounais-Suomen saariston kulttuurihankkeeseen

Avoin haku 1.3.–31.3.2023

Haemme taidesisältöjä, jotka sopivat kaikenikäiselle yleisölle suunnattuihin tapahtumiin Varsinais-Suomen ja Satakunnan saaristossa heinä–elokuussa 2023. Otamme vastaan ehdotuksia olemassa olevista näyttämöteoksista, musiikkikokonaisuuksista, visuaalisen taiteen sisällöistä, katutaiteesta, sanataiteesta ja muista taiteenlajeista. Sisällöt voivat inspiroitua ympäristöstä tai kommentoida sitä.

Tapahtumat levittäytyvät kolmelle saarelle parhaaseen loma-aikaan ja kutsuvat mukaansa paikallisia asukkaita, mökkeilijöitä ja matkailijoita. KULTTUURILOSSI pyrkii edistämään yhteisöllisyyttä, luontoarvoja ja monimuotoista kulttuuria. Kesäisen päivän ja iltapäivän aikana voi esimerkiksi nauttia taiteesta, osallistua luontoteemaiseen työpajaan, tutkia saarta opastetulla kävelyretkellä ja esittää kysymyksiä luontoillassa.

Etsimme teoksia, jota asettuvat saarten herkkään luontoon ja epätyypillisiin esitysympäristöihin. Pakataan taide mukaan kevyesti, jotta se kulkee letkeästi yhteysaluksilla ja toimii luontevasti kallioilla, terasseilla, merellä tai pihamaalla.

Ajankohdat ja kohteet

Lauantai 8.7., Iniö

Iniö on Saariston Rengastien varrella. Saaren läpi kulkee matkailijoita ja saarella on vilkasta yhteisöllistä toimintaa asukkaiden ja mökkeilijöiden toimesta. Iniössä on yli tuhat saarta ja luotoa ja tapahtuma sijoittuu Norrbyn saaren vierasvenesataman ympäristöön ulkotiloihin.

Lauantai 29.7., Kuuskajaskari

Kuuskajaskari on vilkas matkailukohde, jossa vierailee päivittäin noin 200–300 matkailijaa. Saari on entinen puolustusvoimien puolustus- ja koulutuslinnake ja sieltä löytyy yhä vanhoja kasarmirakennuksia ja armeijan kalustoa. Ulkokohteiden lisäksi esityspaikkana voi toimia kesäteatterikäytössä ollut vanha tykkihalli, jonne mahtuu 150 katsojaa.

Lauantai 5.8., Saaristokeskus Korpoström

Saaristokeskus Korpoström tarjoaa monipuolista ohjelmaa ja palveluita veneilijöille, kulttuurista ja Saaristomerestä kiinnostuneille sekä lapsiperheille. Kesän 2023 päänäyttely Migration käsittelee muuttoliikkeitä nykytaiteen keinoin ja Junnulabrassa lapset pääsevät tutkimaan merenpohjan eliöitä ja vesinäytteitä. Tapahtumamme voi levittäytyä niin sisä- kuin ulkotiloihin.

Hakulomake

Teosehdotus jätetään Läntisen tanssin aluekeskuksen sähköisellä hakulomakkeella. Lomakkeen voi täyttää myös ruotsiksi tai englanniksi.

Lomakkeella kysytään:

  • Teoksen tai esityksen nimi
  • Taiteilijan tai työryhmän nimi
  • Sopivat kohteet ja ajankohdat
  • Lyhyt teos- tai esityskuvaus markkinointia varten
  • Markkinointikuva ja kuvaajan nimi
  • Teoksen kesto (jos relevantti)
  • Korvaus palkkana vai ostopalveluna
  • Arvio matkakuluista/kohde (edullisin julkinen kulkuneuvo tai tarvittaessa kilometrikorvaukset)
  • Kirjallinen kuvaus valmiista teoksesta (max 1 A4) sekä esityspaikkatoive
  • Mahdollista kuva- ja/tai audiomateriaalia linkkeinä mahdollisine salasanoineen
  • Yhteystiedot (sähköpostiosoite, puhelinnumero, www-sivun osoite tai nettiportfolio, työryhmällä yhteyshenkilö)
  • PDF -tiedostona: kustannusarvio materiaalikuluista, tekniikan vuokrista tms. sekä lista tarvittavasta tekniikasta ja muut teoksen pystyttämiseen/esittämiseen liittyvät tiedot
  • Muita huomioita
  • HUOM! Lomake tulee saada täytettyä 60 minuutissa, joten olennaiset asiat ja tarvittavat liitteet on hyvä olla valmiina ennen lomakkeen täyttämistä.

Valinta ja palkkio

Tapahtumien taideohjelman valitsee järjestäjistä koottu jury, jolla on oikeus konsultoida tarvittaessa asiantuntijoita. Jury voi myös ehdottaa idean jatkokehittelyä. Valinnassa kiinnitetään huomiota taiteelliseen laatuun ja teoksen/esityksen sopivuuteen ohjelmakokonaisuuteen. Päätökset tehdään 30.4.2023 mennessä. Tämän jälkeen taiteilijan/taiteilijaryhmän kanssa tehdään sopimus. Olemme yhteydessä kaikkiin hakijoihin.

Juryn kokoonpano: Satakunnan rahaston asiamies Risto Kupari, hankekoordinaattori Sari Torvinen ja Varsinais-Suomen rahaston asiamies Timo Vuorisalo.

Työstä maksetaan valituille taiteilijoille tai taiteilijaryhmille palkkaa ja päivärahaa. Halutessaan summan voi myös laskuttaa, jolloin laskutettavassa summassa huomioidaan päivärahat ja työnantajakulut, joista laskuttaja vastaa itse. Korvaamme lisäksi matkakulut kodin ja kohteen välillä Suomen Kulttuurirahaston matkustussäännön mukaisesti. Joissakin kohteissa voi olla perusteltua korvata myös majoituskulut, jos liikenneyhteydet sen vaativat.

Erittele teokseen tai esitykseen liittyvät materiaali- tai tekniikkakulut selkeästi hakemuksessasi. Korvaamme ne mahdollisuuksien mukaan.

Lisätiedot:

Sari Torvinen, hankekoordinaattori
sari.torvinen@skr.fi
044 9064 764

Järjestäjät:

Suomen Kulttuurirahaston Satakunnan ja Varsinais-Suomen rahastot

Yhteistyökumppanit:

Läntinen tanssin aluekeskus, Svenska kulturfonden, Taiteen edistämiskeskus, Varsinais-Suomen liitto

Suomen Kulttuurirahaston palkinnot merkittävistä kulttuuriteoista Benito Casagrandelle, Pekka Kuusistolle ja Mirja Salkinoja-Saloselle

Arkkitehti Benito Casagrande

Turussa vuonna 1942 syntynyt Benito Casagrande opiskeli arkkitehdiksi Teknillisessä korkeakoulussa Otaniemessä. Hän perehtyi jo vuonna 1970 valmistuneessa diplomityössään Turun kaupungin historialliseen identiteettiin ja teki ratkaisuehdotuksia, jotka ottaisivat huomioon sekä ajalliset kerrostumat että nykyajan vaatimukset.

Casagrande julkaisi vuonna 1983 Turun vanhan kaupungin elävöittämissuunnitelman. Se oli pohja kehitykselle, jossa vanhaa kaupunkimiljöötä onnistuttiin palauttamaan alkuperäisempään asuun. Vanha suurtori raivattiin parkkipaikoista ja muista asiaankuulumattomista rakennelmista, ja useita vanhoja puutaloja Aurasillan ja Vähätorin välisellä alueella pelastettiin. Sen onnistumiseksi vaadittiin myös Casagranden hyvää yhteistyötä virkamiesten ja museoviraston kanssa ja ennen kaikkea periksiantamattomuutta ja kotiseuturakkautta.

Aurajoen länsirannalla jo purku-uhan alla ollut nk. Ingmanin talo kunnostettiin Casagranden ansiosta museoviraston valvonnassa historiaa kunnioittavaksi, kukoistavaksi kiinteistöksi. Nykyisin se on yksi Turun kauneimmista vanhoista rakennuksista ja siellä toimii ravintoloita, kahviloita, myymälöitä ja liikeyrityksiä. Kiinteistön alta arkeologisissa kaivauksissa löytyneen kirkon raunioiden ja sinne haudattujen vainajien muisto on palautettu rakentamalla paikalle katolinen Pyhän Hengen kappeli.

Benito Casagranden vaikutus näkyy eri puolilla kaupunkia: Turun yliopiston laajalla kampusalueella, edistyneen tekniikan ja tieteellisen tutkimuksen keskittymässä Turun Tiedepuistossa, kulttuuritilaksi muutetuissa vanhoissa tehdaskiinteistössä kuten Manillatehtaalla ja Rettigin tehdaskiinteistössä sekä lukuisissa liike- ja toimistokiinteistöissä. Hänen energiansa, aktiivisuutensa ja luovuutensa on ulottunut kymmenien luottamustehtävien kautta kulttuurin ja liike-elämän eri alueille paikallisesti, maakunnallisesti ja valtakunnallisesti.

Palkinto myönnetään historian kunnioittamisesta, kauniin säästämisestä.

Muusikko Pekka Kuusisto

Pekka Kuusisto (s. 1976) on tullut tunnetuksi poikkeuksellisen monipuolisena muusikkona, joka on yhtä luonteva viulukonserttojen solistina, kapellimestarina, kamarimuusikkona, säveltäjänä, sovittajana, festivaalinjohtajana ja kansanmuusikkona kuin sirkuksessa tai teatterilavalla, jazzin tai elektronisen musiikin maailmassa – ja ottamassa kantaa luonnon tai oikeudenmukaisuuden puolesta.

Kolmivuotiaana aloitettu viulunsoiton opiskelu kuljetti Kuusiston Itä-Helsingin musiikkiopistosta Sibelius-Akatemian kautta Indianan yliopistoon ja toistaiseksi ainoana suomalaisena Sibelius-viulukilpailun voittoon vuonna 1995. Pekka Kuusiston koti on Pernajassa, mutta vahvan kansainvälisen uransa myötä hänen työpaikkanaan on lähes koko maailma. Vakituiset orkesterityöt ovat tällä hetkellä Oslossa, Baselissa, San Franciscossa, Bremenissä ja pian myös Helsingissä.

Klassinen repertoaari ulottuu barokista kokeellisimpaan nykymusiikkiin, ja hänen soittamiensa kantaesitysten lista on hengästyttävä. Viulun jousen rinnalle on nyttemmin noussut myös kapellimestarin tahtipuikko, ja Kuusisto nähdäänkin yhä useammin orkesterinjohtajana eri puolilla maailmaa.

Palkinto myönnetään viulun, puikon ja bittien mestarille, rajojen ravistelijalle.

Kemian tohtori Mirja Salkinoja-Salonen

Mirja Salkinoja-Salonen (s. 1940) on mittavan tieteellisen uran tehnyt mikrobiologian emeritaprofessori Helsingin yliopistosta. Hän tekee edelleen tutkimustyötä Aalto-yliopiston sähkötekniikan ja automaation laitoksella keskittyen anturitekniikan soveltamiseen rakennusten sisäilmaongelmien tutkimuksessa.

Uransa alkuaikoina Salkinoja-Salonen tutki synteettisten ja kloorattujen yhdisteiden hajoamista ja keskittyi lähinnä puunjalostuksessa käytettäviin sellua valkaiseviin aineisiin. Salkinoja-Salosen tutkimukset vaikuttivat keskeisesti siihen, että puuteollisuudessa luovuttiin myrkyllisen, vesistöjen pohjiin kertyvän kloorifenolin käytöstä sellun käsittelyssä.

1990-luvulta lähtien Mirja Salkinoja-Salonen on tutkinut kemikaalien yhteyttä rakentamis- ja asumisterveyteen. Maaleissa, liimoissa, desinfiointi- ja puhdistusaineissa sekä kosmetiikassa yleisesti käytetyt PHMB-yhdisteet ovat osoittautuneet haitallisiksi erityisesti hengitysilmassa. Salkinoja-Salosen tutkimukset ovat osoittaneet, että kun sisäilmaongelmia pyritään ehkäisemään ennalta tai hoitamaan kemikaaleilla, saadaan pahimmillaan aikaan myrkyllisiä yhdisteitä, jotka aiheuttavat pysyviä vaurioita ihmisen hermostoon ja immuunipuolustusjärjestelmään.

Tekninen, kemiallinen sekä mikrobiologinen tutkimus yhdistyvät Salkinoja-Salosen työssä poikkeuksellisella tavalla. Hän ei ole arastellut tuoda esiin tutkittua tietoa, vaikka se olisi poikennut elintarvike- ja rakennusteollisuuden tai maatalouden vallitsevista käytännöistä.

Salkinoja-Saloselle on myönnetty Aalto-yliopiston tekniikan kunniatohtorin arvonimi ja hänet kutsuttiin vuonna 2013 American Academy of Microbiologyn jäseneksi.

Palkinto myönnetään ilman, maan ja veden puhdistajalle, terveyden edistäjälle.

Kulttuurirahasto jakoi 31,5 miljoonaa euroa – suurapurahoja muinaisen DNA:n ja tulevaisuuden teknologioiden tutkimiseen

Lokakuun haku on suurin Kulttuurirahaston neljästä vuosittaisesta hausta. Tänä vuonna haussa jaettiin 31,5 miljoonaa euroa. Yhteensä Suomen Kulttuurirahasto tukee suomalaista tiedettä, taidetta ja kulttuuria vuosittain lähes 60 miljoonalla eurolla.

Lokakuun hakukierroksella saatiin lähes 10 000 hakemusta, joista 1080 menestyi. Myönnetyistä apurahaeuroista tieteen osuus oli 61 % ja taiteen 38 %. Jakaumaa selittävät haun erityiskohteet, jotka painottuivat tällä kertaa tieteeseen. ”Muinais-DNA:n tutkimus sai vuoden suurimmat apurahat, yhteensä kaksi miljoonaa euroa. Toisaalta kurotimme tulevaisuuteen tukemalla vihreää siirtymää vauhdittavien uusien materiaalien ja teknologioiden kehittämistä 1,25 miljoonalla eurolla”, kertoo Suomen Kulttuurirahaston hallituksen puheenjohtaja Hanna Hiidenpalo.

Vuositasolla tieteen ja taiteen jakauma tasoittuu Kulttuurirahaston monien taiteeseen painottuvien hankkeiden ja erityiskohteiden myötä.

Kulttuurirahaston tavoitteena on ollut lisätä koko- ja monivuotisia apurahoja, jotka mahdollistavat saajalle kokopäiväisen tieteellisen tai taiteellisen työn vähintään vuodeksi. Kokovuotisia apurahoja myönnettiin 464 ja monivuotisia 159, joista seitsemän oli nelivuotisia apurahoja.

Keskimäärin joka kymmenes hakemus menestyi. Läpimenoprosentit kuitenkin vaihtelevat tieteen- ja taiteenaloittain, sillä Kulttuurirahaston lahjoittajien määrittelemät tarkoitukset ohjaavat apurahojen jakoa.

”Monet lahjoittajamme ovat halunneet tukea lääketieteen eri aloja. Siksi olemme voineet myöntää merkittäviä apurahoja, kuten 250 000 euroa fil. tohtori Anu Kauppisen tutkimusryhmälle (Itä-Suomen yliopisto) silmänpohjan ikärappeuman lääkekehitystä käsittelevään tutkimukseen”, kertoo apurahoista vastaava asiamies Juhana Lassila Suomen Kulttuurirahastosta.

Taiteen hakemusmäärät ovat selvässä kasvussa. ”Erityisesti kuvataiteissa hakemuksia tulee valtavasti, ja apurahoille tuntuu olevan kova tarve”, sanoo Lassila.

Kulttuurirahastoon saapuvat apurahahakemukset käsitellään paneeleissa, jotka muodostuvat vuosittain vaihtuvista kyseisen alan asiantuntijoista. Tänä vuonna hakemuksia arvioi yhteensä noin 150 asiantuntijaa. ”Asiantuntijoita kannustetaan valitsemaan hakijoista ne, joihin he itse uskovat ja joiden haluavat saavan mahdollisuuden. Laatu ja kiinnostavuus ratkaisevat”, kertoo Lassila.

Kulttuurirahaston lähes kahden miljardin euron omaisuus koostuu yli 80 vuoden aikana saaduista pienistä ja suurista lahjoituksista. Peruspääoma hankittiin vuonna 1938 kansalaiskeräyksellä, johon osallistui 170 000 suomalaista. Apurahat jaetaan lahjoittajien määrittelemien tarkoitusten mukaisesti. Siksi Kulttuurirahasto tukee mitä moninaisimpia hankkeita tieteen, taiteen ja kulttuurin eri aloilla.

Muinaisen DNA:n salat julki yhdeksässä tutkimushankkeessa

Kulttuurirahasto tuki kahden miljoonan euron erityisrahoituksella muinais-, ympäristö- ja sedimentti-DNA:n tutkimusta. Muinais-DNA:n tutkimus on laajentanut arkeologian menetelmiä ja tietämystä ihmisen menneisyydestä. Maaperän kerrostumissa piilevä ympäristö- ja sedimentti-DNA taas tuottaa tietoa menneistä ja nykyisistä ekosysteemeistä.

”Muinais-, ympäristö- ja sedimentti-DNA:n tutkimus kehittyy voimakkaasti maailmalla. Halusimme tällä tuntuvalla tuella edistää alaa Suomessa ja kannustaa eri tieteenaloilta tulevien tutkijoiden yhteistyötä”, kertoo Kulttuurirahaston yliasiamies Antti Arjava. ”Muinaiset kerrostumat kätkevät tietoa ajankohtaisista ilmiöistä, kuten ilmastonmuutoksesta, pandemioista ja luontokadosta.”

Rahoitus jaettiin yhdeksän tutkimushankkeen kesken. Fil. tohtori Petri Auvisen työryhmä tutkii jääkauden jälkeisiä ekosysteemimuutoksia (Helsingin yliopisto, 400 000 e), professori Antti Sajantilan ryhmä muinaisia ihmisiä ja heidän kantamiaan mikrobeja, (Helsingin yliopisto, 400 000 e) sekä fil. tohtori Sanna Huttusen ryhmä kasvien, eläinten ja hyönteisten sekä eliöyhteisöjen monimuotoisuutta Suomessa kivikaudelta nykyaikaan (Turun yliopisto, 240 000 e).

Lue juttu: Muinaisista DNA-näytteistä eväitä tulevaisuuteen

Vihreä siirtymä vaatii uusia materiaaleja ja teknologioita

Toinen Lokakuun haun isoista erityiskohteista vahvistaa 1,25 miljoonalla eurolla tutkimusta, joka paneutuu vihreää siirtymää jouduttaviin materiaaleihin ja teknologioihin. ”Vihreän siirtymän vauhdittamisella on kiire. Tutkimusaiheet kuulostavat kenties hankalilta maallikon korviin, mutta voivat vaikuttaa kaikkien arkeen tulevaisuudessa”, sanoo yliasiamies Arjava.

Apurahaa sai yhteensä kuusi hanketta, muun muassa fil. tohtori Antti Karttusen työryhmä hukkalämpöä sähköenergiaksi muuntavien materiaalien tutkimiseen (Aalto-yliopisto, 200 000 e), fil. tohtori Jussi Topparin työryhmä tehokkaampiin aurinkokennoihin tähtäävään tutkimukseen (Jyväskylän yliopiston nanotiedekeskus, 250 000 e) sekä Ph.D. Yagut Allahverdiyeva-Rinteen työryhmä biohybriditeknologian kehittämiseen yhteyttävien bakteerien ja kestävien materiaalien avulla (Turun yliopisto, 200 000 e).

Lue juttu: Vihreä siirtymä vaatii uusia keinoja

Suuria apurahoja metsäkylpyihin ja Itämeren kulttuurihistoriaan

Yli 100 000 euron apurahoja myönnettiin yhteensä 24. Saajia ovat muun muassa lääket. tohtori Heikki Hyöty ja työryhmä, jotka saivat apurahan varhaislapsuudessa annettavaa päivittäistä metsäkylpyä allergisten sairauksien ehkäisijänä käsittelevään tutkimukseen (Tampereen yliopisto, 200 000 e), professori Anu Kantele ja työryhmä ulosteensiirron tehoa toistuvien virtsatieinfektioiden ehkäisyssä käsittelevään tutkimukseen (Helsingin yliopisto, 170 000 e), Helsingin Barokkiorkesteri Itämeren kulttuurihistoria 1700-luvulla -hankkeeseen (110 000 e) sekä muusikko Harri Lidsle Vaskisoitinakatemia 2.0 -koulutushankkeeseen (100 000 e). 

Näkövammaisuutta koskeviin aiheisiin myönnettiin yhteensä runsaat 500 000 euroa. Fil. maisteri Jonna Heynke sai 28 000 euroa opaskoiran muistelmien kirjoittamiseen ja tamperelainen Rajataide ry 30 000 euroa nykytaiteen kuvailutulkkaamiseen näkövammaisille.

Uhanalaisiin suomalaisiin vähemmistökulttuureihin liittyviä aiheita käsittelee muun muassa Lindsay Doran, joka sai apurahan saamelaisten ja Pohjois-Amerikan chippewa-yhteisöjen asuinkoulukäytäntöjä käsittelevään väitöskirjatyöhön (28 000 e). Suvi West taas tarkastelee kirjassaan saamelaisnaisen asemaa, alkuperäiskansataiteilijuuden kipupisteitä ja esiäitien voiman etsimistä (28 000 e). 

Tiedekasvatus, Taidetta kaikille ja Eminentia erityiskohteina

Lokakuun haussa oli ensimmäistä kertaa erityiskohteena lasten ja nuorten tiedekasvatus. Kaikkiaan siihen jaettiin kahdeksan apurahaa, yhteensä 550 000 euroa. Apurahaa myönnettiin yliopistoille, yhdistyksille ja säätiöille ympäri Suomen, esimerkiksi kenttäkursseihin tutkimusasemilla Lapissa (Helsingin yliopisto, 96 000 e), ulkoluokkakonseptin kehittämiseen (Pohjois-Savossa toimiva Arkkitehtuuri- ja ympäristökulttuurikoulu Lastu, 72 000 e) sekä monimediaisten matematiikkakerhojen kehittämiseen (MAOL ry, 50 000 e).

Taidetta kaikille -apurahoja (aiemmin Taidetta hoitolaitoksiin) on jaettu jo vuodesta 2014. Tukimuodon tavoitteena on lisätä tukea tai hoitoa tarvitsevien ihmisten mahdollisuuksia kokea korkealaatuista taidetta. Tänä vuonna jaettava summa oli runsaat 400 000 euroa. Kasvatust. maisteri Pyry-Pekka Jaala ja työryhmä 25 000 euroa rapmusiikkihankkeen toteuttamiseen syrjäytymisvaarassa olevien nuorten kanssa ja tait. maisteri Elina Airikkala 33 000 euroa Syliryijy-metodin toteuttamiseen vanhusten, kielitaidottomien ja vammaisten parissa.

Kulttuurirahaston 25 000 euron suuruiset Eminentia-apurahat on tarkoitettu tieteellisen tai taiteellisen elämäntyön sekä siitä saadun kokemuksen pohdiskeluun ja jakamiseen kirjallisessa muodossa. Kahdeksan apurahansaajan joukossa ovat professori emeritus Matti Kortteinen erityyppisten aineistojen yhdistämistä empiirisessä sosiaalitutkimuksessa käsittelevän kirjan kirjoittamiseen, akateemikko Marjo Kuusela pohdintojen ja mietteiden kokoamiseen elämästä tanssitaiteen ja teatterin parissa sekä professori emeritus Tapio Vapaasalo muotoilusta, viestinnästä ja opetuksesta saatujen kokemusten kokoamiseen. 

Seuraava haku maaliskuussa

Kulttuurirahaston seuraava haku on maaliskuussa 2023. Silloin ovat haettavina soitinlainat, liikkuvuusapurahat sekä Taide2-apurahat, jotka on tarkoitettu laajaa yleisöä puhutteleville korkealaatuisille taidehankkeille. Jaossa on myös Maailmankirjallisuuden suomennostuki, jota voivat hakea kirjojen kustantajat korkeatasoisen maailmankirjallisuuden suomentamiseen.

Lue lisää myönnetyistä apurahoista

Vanhan musiikin matkassa Itämeren ympäri ja runouden siivillä kieli-ilon maailmaan

Vanhaan musiikkiin keskittyvä Helsingin Barokkiorkesteri perehtyy tulevina vuosina Kulttuurirahaston tuella Itämeren alueen taidemusiikin historiaan. Sekä musiikillisesti että kulttuurihistoriallisesti kiinnostava kolmivuotinen hanke on orkesterin mittakaavassa iso, kertoo Helsingin Barokkiorkesterin taiteellinen johtaja Aapo Häkkinen. ”Ilman ulkopuolista tukea meidän ei olisi mahdollista tehdä tällaisia laajempia monivuotisia kokonaisuuksia.”

Pohjoinen ulottuvuus on vanhan musiikin ja esityskäytäntöjen tutkimuksessa jäänyt suhteellisen vähäiselle huomiolle, sillä eteläisempi saksalainen ja italialainen musiikki on jättänyt sen varjoonsa.

Nyt Itämeren alueen musiikillinen perintö nostetaan uudella tavalla esiin. Hankkeen aikana saadaan kuulla musiikkia 1600-luvun puolivälistä 1800-luvun alkuun. Esiin tuodaan esimerkiksi 1600-luvun Hansa-kaupunkien kukoistavaa taidetta ja 1700-luvun Ruotsin vilkasta ja kansainvälistä musiikkielämää.

Tuolloista Suomen aluetta voi luonnehtia musiikilliseksi takapajulaksi, mutta osana Ruotsia se oli kuitenkin tiiviisti mukana Itämeren kulttuuripiirissä. Suurimmat taiteen keskukset olivat muualla: Hampurissa, Lyypekissä, Tukholmassa ja Riiassa.

”Näihin kaupunkeihin muodostui Suomestakin kulttuurisiltoja, joita yritämme tässä projektissa hahmottaa”, sanoo Häkkinen.

Itämeren kulttuurihistoriaan liittyvät konsertit järjestetään Helsingin Musiikkitalossa, ja tarkoitus on lähteä ohjelmiston kanssa myös kiertueelle Suomeen ja ulkomaille. Teemoitettujen konserttien lisäksi suunnitteilla on luento- ja keskustelutilaisuuksia, verkkoseminaareja sekä julkaisuja, joiden avulla Itämeren alueen musiikki ja kulttuurihistoria tavoittaa myös sellaisia yleisöjä, jotka eivät pääse paikan päälle kuuntelemaan musiikkia.

”Tutkimuksen ja käytännön musiikintekemisen saumaton vuorovaikutus on Helsingin Barokkiorkesterin toiminnan ytimessä”, kertoo Häkkinen. Orkesterin taiteellinen suunnittelu nojaa vahvasti musiikkitieteelliseen ja musiikin historialliseen tutkimukseen, ja keskeinen osa sen työtä on tuoda esiin aiemmin tuntematonta, kulttuurihistoriallisesti tärkeää vanhan musiikin ohjelmistoa. ”Monet näistä ainutlaatuisista teoksista kuullaan jopa ensimmäistä kertaa sitten sävellysajankohdan.”

Kirsi Kunnaksen runomaailmaa juhlitaan 2024

Kirsi Kunnas (1924–2021) viitoitti tietä suomalaiselle modernille lastenrunoudelle kokoelmallaan Tiitiäisen satupuu vuonna 1956. Hän loi lapsilähtöisen ja lapsen maailmaa ymmärtävän, sanoilla, kirjaimilla ja ajatuksilla leikkivän runomaailman, joka puhuttelee myös aikuisia.

Lempäälässä sijaitseva, alueellisesti ja valtakunnallisesti toimiva Kulttuurikeskus PiiPoo suunnittelee vuodelle 2024 Kirsi Kunnas 100-juhlavuotta, joka juhlistaa Kunnaksen kirjallista perintöä. Laajan joukon yhteistyönä syntyy taiteellisesti monipuolinen ohjelmakokonaisuus. Yhdenvertaisuuteen, runoon, ajattelun voimaan, kilttiin anarkiaan ja leikkisyyteen nojaava hanke kutsuu mukaan kaikenikäiset ihmiset eri puolilta Suomea.

Silmälasipäinen nainen, ruskeat polkkapituiset hiukset. Lähikuva kasvoista.
Kulttuurikeskus PiiPoon toiminnanjohtaja Pilvi Kuitu.

”Kirsi Kunnas käytännössä synnytti lastenrunouden genren Suomessa, mikä on valtavan iso asia. Hän oli kulttuurihistoriallinen merkkihenkilö ja koko kansan taiteilija”, sanoo PiiPoon toiminnanjohtaja Pilvi Kuitu. ”Kirsin runot eivät ole kiiltokuvia. Niissä on kurittomia lapsia ja kaikenlaista elämää. Toivon, että myös juhlavuodesta tulee elämänmakuinen eikä mikään mausoleumi.”

Kunnas puhui paljon lapsen kielellisen kehityksen tukemisesta ja siitä, miten sanat ja kieli ovat avain ajattelun avartumiseen. Kielellä leikkiminen, runon rytmistä nauttiminen ja riimeillä hulluttelu olivat hänen poetiikkansa kulmakiviä.

”Nykyisin puhutaan paljon lukemisen haasteista. Jos lukeminen on tekninen suoritus, josta puuttuu kyky nauttia kielellä leikkimisestä, se laskee motivaatiota”, sanoo Kuitu.

Juhlavuosi kutsuukin kulttuuritoimijat kaikkialla Suomessa juhlimaan Kunnaksen leikkisän ja kiltin anarkian hengessä, nostaa lastenrunouden, lukuilon ja aikuisille suunnatun runouden teemoja yhteiseen keskusteluun ja kouluttaa esi- ja alkuopetuksen opettajia käyttämään runoja ja sanataidetta työssään. Hanke ulottuu myös Suomen rajojen ulkopuolelle ympäri maailmaa toimivien Suomi-koulujen kanssa tehtävänä yhteistyönä.

Kirsi Kunnaksella oli Kuidun mukaan vahva ajatus siitä, että lapset ovat taiteellisia toimijoita ja että leikki on taidetta ja taide leikkiä. Hän kertoo tarinan lapsuudestaan, jolloin hän asui perheensä kanssa Ylöjärvellä ja kävi lauantaisin runokerhossa.

”Yhtenä lauantaina runokerhoon tuli nainen, jonka kanssa teimme yhdessä riimejä ja runoja. Hän innostui meistä lapsista ja meidän tekemisistämme kovasti. Muistan, kuinka hän katsoi meitä ihaillen. Sillä hetkellä oivalsin, että tulin näkyväksi taiteen kautta ja olin hänen kollegansa – taiteilija itsekin. Nainen oli Kirsi Kunnas, ja tämä tapaaminen on viitoittanut omaa tietäni kulttuurin parissa.”

Helsingin Barokkiorkesterin yhdistykselle myönnettiin 110 000 euroa Itämeren kulttuurihistoria 1700-luvulla -hankkeen toteuttamiseen ja Kulttuurikeskus PiiPoon kannatusyhdistykselle 100 000 euroa Kirsi Kunnas 100 -valtakunnallisen kulttuurihankkeeseen vuonna 2023.

Susanna Pettersson Suomen Kulttuurirahaston toimitusjohtajaksi

Susanna Pettersson on työskennellyt vuodesta 2018 lähtien Ruotsin Nationalmuseumin pääjohtajana ja sitä ennen muun muassa Ateneumin taidemuseon johtajana, Suomen Lontoon instituutin johtajana, Alvar Aalto -säätiön ja Alvar Aalto -museon johtajana sekä eri tehtävissä Valtion taidemuseossa. Pettersson on väitellyt filosofian tohtoriksi taidehistoriasta Helsingin yliopistossa. Hän on museologian dosentti Jyväskylän yliopistossa ja lisäksi hänellä on laaja kokemus kansallisista ja kansainvälisistä luottamustehtävistä.

”Susanna Petterssonin vahva osaaminen ja monipuolinen kokemus taide- ja säätiökentältä sekä tieteentekijänä antavat erinomaiset valmiudet johtaa yhtä Suomen suurimmista säätiöistä sekä kehittää sen toimintaa ja vaikuttavuutta”, sanoo Kulttuurirahaston hallituksen puheenjohtaja Hanna Hiidenpalo.

”Suomen Kulttuurirahasto on aktiivinen tieteen ja taiteen tukija ja uuden ajattelun mahdollistaja. Rahaston rooli moniarvoisen yhteiskunnan rakentajana on erityisen tärkeä tässä ajassa. Olen todella iloinen siitä, että saan liittyä kulttuurirahastolaisten osaavaan ja sitoutuneeseen joukkoon”, Susanna Pettersson toteaa.

Kulttuurirahaston nykyinen yliasiamies, professori Antti Arjava jatkaa tehtävässään 31.5.2023 saakka ja jää sen jälkeen eläkkeelle.

Suomen Kulttuurirahasto on yksi Suomen suurimmista yksityisin varoin toimivista säätiöistä. Kulttuurirahaston omaisuus, joka koostuu yli 80 vuoden aikana saaduista lahjoituksista, jakautuu keskusrahaston ja maakuntarahastojen yleisrahastoihin sekä lähes 900 nimikkorahastoon. Säätiön pääoma on lähes 2 miljardia euroa.

Suomen Kulttuurirahasto tukee maamme kulttuurielämää apurahojen ja hankkeiden kautta vuosittain noin 60 miljoonalla eurolla. Säätiössä työskentelee kokopäiväisesti 30 henkilöä, ja maakuntarahastojensa kautta se on edustettuna koko Suomessa.

Miljoonalla eurolla selkokirjoja heikosti lukeville nuorille

Suomen Kulttuurirahasto käynnistää kaksivuotisen hankkeen, jossa lahjoitetaan Suomen kaikille vuosiluokkia 7–9 opettaville kouluille kirjapaketti. Paketti sisältää 50–150 varta vasten tuotettua tai hiljattain ilmestynyttä selkokirjaa ja helppolukuista kirjaa. Hankkeen toteuttaa Lastenkirjainstituutti. Kouluihin otetaan yhteyttä hankkeen käynnistyttyä, ja kirjapaketti toimitetaan kaikkiin vuosiluokkia 7–9 opettaviin kouluihin kesällä 2024.

Kohderyhmänä ovat yläkouluikäiset nuoret, jotka eivät eri syistä kykene lukemaan yleiskielistä teosta, mutta jotka harjaannuttuaan pystyisivät siirtymään yleiskielen lukijoiksi. Syitä lukemisen vaikeuksille voivat olla esimerkiksi vähäinen kokemus, erilaiset keskittymisen vaikeudet ja lukihäiriöt, maahanmuuttajatausta tai motivaation puute.

Opettajille tarjotaan koulutusta ja materiaaleja selkokirjojen ja helppolukuisten kirjojen hyödyntämiseen. Samalla nykyinen selkokirjojen valikoima laajentuu kirjapaketteja varten tilattujen uusien teosten myötä.

”Selkokirjoista hyötyvät nuoret ovat kiinnostuneita samoista teoksista kuin muutkin ja haluaisivat lukea selkomukautuksia suosituista kirjoista”, kertoo Lastenkirjainstituutin toiminnanjohtaja Kaisa Laaksonen. Kauhua, dekkareita, fantasiaa, scifiä ja romantiikkaa toivotaan lisää, samoin tietokirjoja ja elämäkertoja urheilijoista ja muista julkisuuden henkilöistä. Yläkoululaisille tehdään hankkeen alkaessa kysely, joka kartoittaa tarkemmin, millaiset kirjat lisäisivät nuorten lukuintoa.

”Monille nuorille olemassa olevat selkokirjat ovat liian helppoja, mutta yleiskieliset liian vaikeita. Tarvitsemme monipuolisemman valikoiman kirjoja”, sanoo äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja Elina Mäntylammi tamperelaisesta Juhannuskylän koulusta. ”Selkokielisestä tekstistä on kouluissa huutava pula. Tämä kirjalahjoitus helpottaa opettajan työtä, sillä se mahdollistaa sopivan tasoisen lukemisen tarjoamisen erilaisille oppilaille.”

Selkokirjat voivat innostaa heikkoja lukijoita

Suomalaisten nuorten lukutaito on 2000-luvun aikana heikentynyt. Peruskoulun päättävistä jopa 14 prosentilta puuttuu arjen tilanteisiin riittävä lukutaito.

Selkokirjoja käytetään yläkouluissa monipuolisesti vastaamaan erilaisiin lukutaidon haasteisiin. Luki- tai keskittymisvaikeuksista kärsivät nuoret voivat lukea niitä liian vaikean yleiskielisen kirjan sijaan, ja suomea toisena kielenä lukeville ne toimivat oppimateriaaleina. Lukurutiinin tai -motivaation puuttuessa selkokirjoja voi tarjota lukuinnon herättelyyn ja lukutekniikan harjoittamiseen. Selkomukautukset mahdollistavat myös kaiken tasoisten lukijoiden yhteiset ryhmätyöt. Selkokielisistä kirjoista voi harjoituksen myötä siirtyä helppolukuisiin ja niistä edelleen yleiskielisiin kirjoihin.

Vaikka selkokirjojen tarve kouluissa on kasvanut, koulukirjastoissa niitä on niukasti. ”Selkokirjojen hankkiminen on kouluille vaivalloista ja kallista. Tukemme ansiosta yläkoululaisten saatavilla olevien uusien selkokirjojen määrä kasvaa huimasti. Ei muuta kuin lukemaan!” sanoo Suomen Kulttuurirahaston hallituksen jäsen, kirjailija Karo Hämäläinen.

Kulttuurirahasto on jo pitkään tukenut johdonmukaisesti lukutaidon kehittämistä eri tavoin. Vuonna 2019 käynnistyneen Lukulahja lapselle -ohjelman tavoitteena on lisätä ääneen lukemista pikkulapsiperheissä jakamalla neuvoloiden kautta kirjakasseja. Lukuklaani taas keskittyi koulukirjastojen ja niiden valikoiman kehittämiseen vuosina 2017–2019. Yhteensä Kulttuurirahasto tuki näinä vuosina lukemista lähes neljällä miljoonalla eurolla.

Maakuntarahastojen haku alkaa – jaossa 13 miljoonaa euroa

Tammikuun haussa maakuntarahastot jakavat apurahoja oman maakuntansa tieteen ja taiteen tukemiseksi. Tällä kertaa mukana on 16 maakuntarahastoa, sillä Uudenmaan rahasto jakaa apurahoja vain joka toinen vuosi, seuraavan kerran tammikuussa 2024.

Maakuntarahastot myöntävät apurahoja maakunnassa asuville tai syntyneille hakijoille sekä siellä suoritettavaan tai siihen kohdistuvaan tieteelliseen tai taiteelliseen työhön ja erilaisiin kulttuurihankkeisiin.

Kaikille maakuntarahastoille yhteisiä erityiskohteita ovat kotiseututyöhön kohdistuvat hankkeet, Taidetta kaikille -apurahat ja Kärkihankeapurahat. Lisämiljoona sydän- ja verisuonitautien tutkimukseen on haettavana kaikkien maakuntien alueella. Maakunnilla saattaa olla myös omia erityiskohteita.

Tukea sydän- ja verisuonitautien tutkimukseen

Tammikuussa kaikkien maakuntien alueella on haettavana maakuntarahastojen yhteinen lisämiljoona sydän- ja verisuonitautien tutkimukseen. Lisämiljoona kohdistuu lääketieteiden aloille, mutta hakemukset voivat sisältää sydän- ja verisuonitautien erityisaloihin tai lähitieteisiin liittyviä komponentteja.

Tukea voi hakea esimerkiksi tutkimusryhmien perustamiseen ja hankkeiden toteuttamiseen. Hakijana voi olla myös työryhmä tai tutkimuskonsortio, ja rahoitusta voi hakea monivuotisena. Tyypillisesti lisämiljoona-rahoitus on ollut 100 000 – 250 000 euroa hanketta kohden, mutta myös suurempiin hankkeisiin voi hakea apurahaa. Hakemukset arvioidaan lääketieteellisin perustein ja kansallisen tai kansainvälisen merkittävyyden pohjalta ilman maakunnallista näkökulmaa.

Taidetta kaikille -apurahat pitkäjänteisiin hankkeisiin

Taidetta kaikille -apurahan tarkoituksena on tavoittaa ihmisiä, joiden on vaikea päästä taiteen äärelle. Hankkeiden mahdollisia toteutusympäristöjä ovat muun muassa erilaiset laitokset ja tuki- ja palveluasumisyksiköt.

Maakuntarahastoista Tammikuun haun yhteydessä haettavan Taidetta kaikille -apurahan minimisumma on 10 000 euroa. Tavoitteena on, että rahoitettavat hankkeet ovat pitkäjänteisiä, jolloin toiminnalla olisi mahdollisimman suuri vaikutus. Työskentelyn tulee tapahtua joko useiden yleisöjen kanssa tai yhden kohderyhmän kanssa pitkäkestoisesti.

Maakuntien erityisapurahat

Suurapuraha kestävämmän tulevaisuuden kehittämiseen

Etelä-Karjalan rahasto tukee enintään 100 000 euron hankkeita, jotka yhdistävät taidetta, tiedettä ja teknologiaa sekä kohdistuvat ekologisuuteen, kiertotalouteen tai yhteiskunnalliseen resilienssiin.

Suurapuraha energia-alan tutkimukseen

Etelä-Savon rahasto jakaa enintään 100 000 euron suurapurahan energia-alan tutkimukseen. Hankkeessa voidaan selvittää esimerkiksi uusiutuvien luonnonvarojen kestävää hyödyntämistä, energian varastointia tai muita huoltovarmuuteen liittyviä ratkaisuja.

Puhu rohkeasti suomea!

Etelä-Pohjanmaan rahasto myöntää Puhu rohkeasti suomea! -apurahaa taiteellisen tai tieteellisen työskentelytuen lisäksi. Apurahan suuruus on 3000 euroa, ja sen saaja sitoutuu kehittämään suomen kielen taitoaan apurahakauden aikana.

Valmisteluapuraha

Pirkanmaan rahastosta voi hakea vuoden 2024 Kärki- ja Suurhankkeiden valmisteluapurahaa. Valmisteluapurahan suuruus on 2500 euroa, ja sen tarkoituksena on helpottaa tavallista vaativampien hankkeiden suunnittelemista ja kehittämistä.

Lisätietoja

Maakuntarahastojen apurahoista saa lisätietoa kunkin maakunnan alasivuilta sekä Kulttuurirahaston YouTube-kanavan maakuntarahastokohtaisista apurahatietoiskuista. 

Maakuntarahastot järjestävät yhteisen apurahainfotilaisuuden ti 31.1. klo 14–16. Lisätietoa löytyy myöhemmin Tammikuun haun sivuilta.

Apurahat ulkomaisiin residensseihin kahdeksalle taiteilijalle

Kulttuurirahaston residenssiohjelmassa on tällä hetkellä kahdeksan kohdetta seitsemässä maassa, mutta koronapandemian aiheuttamien poikkeusolosuhteiden vuoksi kaikkiin kohteisiin ei ole voitu valita uusia apurahansaajia.

New Yorkin Triangle-residenssiin Kulttuurirahasto on lähettänyt kuvataiteilijoita vuodesta 2019 lähtien. Vuonna 2023 residenssissä työskentelevät Sari Palosaari, jonka residenssi on siirtynyt vuodelta 2020, sekä tämän syksyn haussa valittu Sauli Sirviö.

Vaaleahiuksinen nainen harmaassa hupparissa, selfie-kuva

Kuvataiteilija Liinu Grönlund.

”Työskentelyni residenssin aikana painottuu kenttätyöskentelyyn, jossa tallennetaan infrastruktuurin rappeutumista, kadonneiden lokaatioiden sekä tilojen synnyttämiä haamuja. Kerään kaupungin reunamilta hylättyä materiaalia ja muodostan niistä veistoksia, jotka dokumentoidaan tulevaa julkaisua varten”, Sirviö kertoo.

Kuvataiteilija Liinu Grönlund lähtee Tanskaan Fabrikkenin residenssiin tarkoituksenaan rauhoittua ja keskittyä pohtimaan omaa tekemistään ja työskentelyään.

Tummahiuksinen, silmälasipäinen nainen hymyilee kameralle

Kirjallisuuden kääntäjä Anna-Leea Häkli. Kuva: Anna Lannemo

”Residenssikauden aikana aion katsoa uusin silmin aikaisempia luonnontieteilijöiden kanssa kuvaamiani materiaaleja ja kuvata lisää Tanskan luonnossa kehittäen uutta esseemäistä teosta. Teen mahdollisesti yhteistyötä paikallisten tutkijoiden kanssa, erityisesti minua kiinnostaa tutustua Vaddenseen vuorovesirantoihin”, Grönlund toteaa innoissaan.

Fabrikkeniin lähtee myös kuvataiteilija Jonna Kina, ja NART-residenssiin Viron Narvaan puolestaan sarjakuvataiteilija Ivande Jansone sekä valokuvataiteilija Saara Tuominen. Etelä-Korean Soulissa sijaitsevaan SeMA Nanji -residenssiin paikan sai kuvataiteilija Felicia Honkasalo ja Tokyo Arts and Space -residenssiin elokuvantekijä ja valokuvataiteilija Marko Vuorinen.

Tällä erää kaukaisimpaan residenssiin matkustaa kirjallisuuden kääntäjä Anna-Leea Häkli, joka lähtee Argentiinaan kääntämään keväällä 2024 julkaistavaa argentiinalaista Buenos Airesiin sijoittuvaa romaania.

”Residenssijakson aikana aion lukea mahdollisimman paljon argentiinalaista nykykirjallisuutta ja toivon myös tapaavani paikallisia kirjailijoita. Minua kiinnostavat Buenos Airesin värikäs historia ja paikallinen puhekieli, joka on vahvasti esillä myös suomennettavassa teoksessa.”

Residenssiohjelman taiteilijat valitaan kaksivaiheissa arvioinnissa, jossa vastaanottava kohde tekee lopullisen valinnan Kulttuurirahaston esivalinnan perusteella. Ohjelmaa kehitetään yhteistyössä HIAP:in (Helsinki International Artist Programme) kanssa.

 

Työskentelyapuraha Kulttuurirahaston residensseissä on 7 000 euroa kolmen kuukauden jaksolta. Lisäksi myönnetään matka-apuraha, jonka suuruus on 500–1 000 euroa. Kulttuurirahasto kannustaa residenssiin lähteviä taiteilijoita valitsemaan mahdollisimman ilmastoystävällisiä matkustusvälineitä.

Kuvataidekriitikko Sanna Lipposelle 20 000 euron arvostelijapalkinto

Sanna Lipponen (s. 1985) nousi kirjoittajana esiin vuonna 2014 toimintansa aloittaneesta EDIT-mediasta, jonka perustajiin hän kuuluu. EDIT monipuolisti kuvataiteeseen keskittyvien verkkolehtien tarjontaa jutuilla, joissa taidetta ja taiteilijoita lähestyttiin välittömillä, mutta asiantuntevilla haastatteluilla, esseillä ja kritiikeillä.

Viime vuosina Lipposen tekstejä on julkaistu EDITin lisäksi muun muassa Helsingin Sanomissa ja Imagessa. Hänen tuotantoonsa kuuluvat myös katalogiesseet. Lipposen ammattikuvan kehittyminen kuvaa hyvin nykykritiikin kirjoittamisen vaativuutta: valmiiden työurien puuttuessa Lipponen on luonut oman persoonallisen tiensä kuvataidearvostelijana.

Kirjoittajana Lipponen käsittelee laajasti eri taidelajeja maalaustaiteesta installaatioon, veistokseen ja tekstiilitaiteeseen. Päivälehtikriitikolle taito lähestyä monipuolisesti eri taiteenlajeja on elintärkeä. Erityistä osaamista vaatii vielä kartoittamattoman nykytaiteen sanoittaminen selväsanaisesti suurelle lukijakunnalle.

Lipposen kirjoittajaääni on avoin ja lukijan kokemukselle tilaa jättävä: kirjoittajana hän ei lukitse teosten merkityssisältöjä tai tulkintatapoja vaan uskaltaa kirjoittaa auki taiteen kokemisen omakohtaisuuden. Lipponen tunnetaan erityisesti materiaalisensitiivisestä otteesta, jossa kriitikko peilaa omaa kokemustaan suhteessa teoksen ominaisuuksiin. Lopputuloksena on teoksen henkeä hengittävä teksti. Tämä kriitikon kokemuksesta ponnistava ilmaisu on vakiintunut Lipposen tunnistettavaksi piirteeksi kuvataidearvostelijana.

Suomen Kulttuurirahasto myöntää E. J. Vehmas-palkinnon vähintään joka kolmas vuosi taidearvostelijalle, erityisesti kuvataidearvostelijalle. Viimeksi sen ovat saaneet Camilla Granbacka (2019) sekä Sini Mononen ja Harri Kalha (2017). Kaikki aiemmat saajat voit katsoa täältä. Palkinto luovutettiin 16.12. Taidekoti Kirpilässä Helsingissä.

E. J. Vehmaksen rahasto on perustettu kunnioittamaan professori E. J. Vehmaksen elämäntyötä taidearvostelijana. Rahaston peruspääoma muodostuu varoista, jotka Suomen arvostelijain liitto vastaanotti lahjoituksena Sara Hildéniltä ja luovutti Suomen Kulttuurirahastolle vuonna 1972.