Etelä-Karjalan rahastolta 39 apurahaa maakunnan tieteelle ja kulttuurille, mitali Matti J. Kuroselle

Apurahoja henkilökohtaiseen työskentelyyn ja kuluihin taiteen ja tieteen eri aloille myönnettiin 20 yksityishenkilölle ja 5 työryhmälle. Kuluapurahoja jaettiin 14 yhteisölle erilaisten kulttuurihankkeiden toteuttamiseen.

Kärkihankeapuraha Etelä-Karjalan Taiteilijaseuralle

Kärkihankeapuraha, 40 000 euroa, myönnettiin Etelä-Karjalan Taiteilijaseuralle Itäinen Suomi eläväksi kulttuurin keinoin -hankkeeseen. Taiteilijaseuran kolmivuotisen hankkeen tavoitteena on parantaa kulttuurin ja erityisesti kuvataiteen toimintaedellytyksiä Etelä-Karjalassa sekä laajemmin itäisessä Suomessa. Hankkeessa kehitetään tulevaisuuden työkaluja, toimintamalleja ja toimialoja ylittävää yhteistyötä kulttuurin ja taiteen tukemiseksi.

Etelä-Karjalan Taiteilijaseura (EKTS) on perustettu 1980 ja jäsenistöltään se on Kaakkois-Suomen suurin taiteilijaseura. Taiteilijaseuran monipuolinen näyttely- ja tapahtumatoiminta on ollut keskeinen osa seuran toimintaa jo yli 30 vuoden ajan. Viime vuosina seuran järjestämiä näyttelyitä on ollut esillä muun muassa Imatran taidemuseossa, Taidekeskus Idässä ja Tukholman Supermarket Art Fair -messuilla. Taiteilijaseura on perustanut ja ylläpitää yhdessä Korutaideyhdistyksen kanssa Taidekeskus Itää Lappeenrannassa. Taidekeskus sai Etelä-Karjalan rahaston palkinnon 2024.

Kuva: avajaiset Imatran Taidemuseolla.

Kuusi kokovuotista työskentelyapurahaa

Yksi kuudesta kokovuotisesta työskentelyapurahasta myönnettiin kaksivuotisena, ja sen sai kuvataiteen maisteri Jussi Nykänen. Apurahakaudella Nykänen jatkaa karjalaissuomalaisen kansanrunouden aiheita ja romuestetiikkaa yhdistävän Suojat-veistossarjan valmistamista. Materiaalit teoksiinsa Nykänen kerää Saimaan alueen rannoilta, saarista ja jättömailta. Veistossarjan lisäksi Nykänen työstää taidegrafiikan Profetia-teoskokonaisuutta, jonka pohjamateriaalina käytetään frottage-menetelmällä kerättyjä Saimaan rantakallioiden pintakuvioita. Hän vertaa kiveen luonnollisesti piirtyneitä kuvioita esihistoriallisiin kalliopiirroksiin ja hieroglyfeihin sommitellen niistä runoja ja painaen vedoksia. Hankkeessa kokeillaan myös merkkien kääntämistä ihmiskielille tekoälyn avulla.

Väitöksen jälkeiseen tutkimukseen myönnettiin kaksi kokovuotista apurahaa. Post doc -apurahan, arvoltaan 36 000 euroa, saivat D.Sc. (Tech) Amadi Miracle ekologiaan sovellettujen laskennallisten menetelmien kehittämiseen sekä fil. tohtori Tuukka Karlsson kolonialistisia diskursseja karjalaisessa aineistossa käsittelevään tutkimukseen.

Taiteelliseen työskentelyyn myönnettiin kolme kokovuotista, arvoltaan 32 000 euron apurahaa. Sellaisen saivat kuvataiteilija YAMK Janette Holmström, kuvataiteilija AMK Jarkko Liutu sekä kirjailija Annamari Marttinen.  

Tukea yhteisöille hankkeisiin ja tapahtumiin

Yhteisöille apurahoja myönnettiin tieteeseen sekä monipuolisesti elokuvataiteeseen, tanssiin, musiikkiin, arkeologiaan ja museodraamaan. Lappeenrannan-Lahden teknillinen yliopisto LUT sai 35 000 euroa kestävyysmurrosta yritysjohdon tulkitsemana käsittelevään tutkimushankkeeseen. Hankkeen tavoitteena on lisätä ymmärrystä, miten kestävyysmurros vaikuttaa yritysjohdon kognitioon eli uskomuksiin ja kokemuksiin, jotka ohjaavat päätöksentekoa. Hankkeessa keskitytään keskisuurten suomalaisyritysten valmiuksiin ja mahdollisuuksiin kestävyysmurroksessa haastattelujen kautta. Tutkimushankkeen vastuullinen johtaja on kauppat. tohtori Anni Tuppura.

Äänellä itkijät ry sai 10 000 euroa itkukurssiohjaajien koulutusohjelman valmistamiseen. Itkuvirsiä hyödynnetään seurakunta- ja nuorisotyössä, psykoterapiassa, draamatyöpajoissa, teatterissa ja kansanmusiikissa. Yhdistyksen itkukursseille on osallistunut yli 3 000 henkilöä, joista moni työskentelee sosiaali-, kulttuuri- ja taidealoilla. Tarve uusille kursseille ja kouluttajille kasvaa jatkuvasti. Edellinen koulutus järjestettiin vuonna 2010. Myönnetyllä apurahalla varmistetaan koulutuksen jatkuminen ja vahvistetaan osaamista. Koulutus perehdyttää osallistujat itkuvirsiperinteeseen, itkutekniikoihin, itkuprosessin ymmärtämiseen sekä itkujen soveltamiseen nykypäivän tarpeisiin ja antaa valmiudet toimia itkuvirsikurssien kouluttajana.

Kuvassa Pirkko Fihlman, joka on karjalaisen itkuvirsiperinteen elvyttäjä ja jatkaja ajassa, jossa yhteisölliseen kokemiseen ja tunteiden jakamiseen kytkeytyvä kansanperinne on vaipumassa unholaan.

Tammikuun haussa Etelä-Karjalan rahasto vastaanotti 243 hakemusta, joista 39 sai myönteisen päätöksen. Apurahoja haettiin yhteensä yli viidellä miljoonalla eurolla jakosumman ollessa 519 000 euroa. Jaettava euromäärä on noin 10 % haetusta määrästä. Taiteen osuus apurahoista oli 73 % ja tieteen 27 %. Tieteessä eniten tuettiin yhteiskuntatieteitä (36 %), humanistisia tieteitä (27 %) ja luonnontieteitä (26 %). Taiteessa eniten tukea saivat kuvataiteet (45 %), säveltaiteet (20 %) ja kirjallisuus (12 %). Apurahojen läpimenoprosentti oli noin 16 ja keskikoko noin 13 000 euroa.

J. V. Snellman -mitali Matti J. Kuroselle

Mitali myönnetään ihmisyyden sanoittamisesta, ajattelun avartamisesta

Matti J. Kuronen (s. 1940) syntyi välirauhan aikana Lappeenrantaan. Hän valmistui teologian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1964 ja sai samana vuonna myös pappisvihkimyksen. Kurosen varsinainen pappisura alkoi Konnunsuon keskusvankilassa. Hän palveli vankilassa vuoteen 1969 asti, jolloin hän perusti Lappeenrannan perheasiain neuvottelukeskuksen.

Kuronen on urallaan toiminut lukuisissa luottamustoimissa ja tehtävissä, kuten mielenterveys­seuran puheenjohtajana, seksuaaliterapeuttina ja parisuhdeneuvojana. Lisäksi hän on pitänyt aamuhartauksia Ylen Radio 1:ssä ja perustanut Lappeenrantaan Tuonen tupa -nimisen kahvilan, jossa keskustellaan kuolemasta.

Kuronen ei ole vierastanut myöskään alueellista vaikuttamista ja poliittista toimintaa. Hän on osallistunut Lappeenrannan kaupungin ja kulttuurin kehittämiseen toimien muun muassa Etelä-Karjalan liiton kulttuurityöryhmän puheenjohtajana. Kuronen oli lisäksi perustamassa poliittisesti sitoutumatonta kansalaisjärjestö MYÖ ry:tä, jonka edustajana hän toimi kaupunginvaltuutettuna ja kaupunginhallituksessa.

Kuronen koki vahvan yhteyden karjalaiseen identiteettinsä käydessään Lahdenpohjassa 1980-luvun alussa.

”Karjalainen identiteetti alkoi löytyä omasta sielustani. Minulla on karjalaiset geenit mutta niiden päälle on puettu karjalaisen meemit, tiedostamattomat matkimamme käyttäytymis- ja kokemismallit, joita kutsumme karjalaisuudeksi. Tätä karjalaisuutta kuvaa Topeliuksen teoksessa Maamme kirja esiintyvä luonnehdinta: ’Karjalainen on ikään kuin Suomen kansan päiväpuoli, avomielinen ja vilkas’”, Kuronen kuvailee.

Matti Kurosen kirjallinen tuotanto on varsin runsas. Hän käänsi muun muassa Katekismuksen eteläkarjalaisten evakoiden murteelle. Teoksesta otettiin kuusi painosta. Kustantajan mukaan monet tilasivat useita kappaleita lahjoiksi perheenjäsenilleen ja sukulaisilleen. Tieto vahvisti, etteivät kaikki nykykarjalaiset asu Etelä-Karjalassa. Kirjassaan Ihmisen ääni Kuronen tiivistää oman suhteensa tähän maisemaan

”Lappeenranta on minun tilani maailmassa. Minun asiani on elää omaa Lappeenrantaani omaksi Etelä-Karjalakseni, isieni ja lasteni maaksi. En voi jäädä siihen, mitä on ollut, enkä siihen, mitä ei enää ole. Voin olla vain siinä, mikä on ja tehdä sen, mitä ei vielä ole tehty.”