Sota jyrää luontoa Arktiksen tutkimuksessa
Ilmastonmuutoksen ja alkuperäiskansojen tutkimus on vaikeutunut Ukrainan sodan aikana, mutta geopolitiikkaan riittää rahoitusta. Arktisessa keskuksessa jatketaan silti perinteisellä polulla.
Arktinen alue on noussut maailmanpolitiikan keskiöön. Venäjä on ollut epäsuorassa sodassa lännen kanssa jo kolme vuotta, ja Yhdysvaltain presidentti Donald Trump havittelee Grönlantia.
Arktiksen tutkimukseen vaikutus on kahdenlainen.
”Yhtäkkiä on valtava tarve ymmärtää suurvaltakamppailua pohjoisessa. Arktisen alueen tutkijoilta kysytään paljon geopolitiikan dynamiikoista, ja tähän aiheeseen tuntuu olevan nyt helpompi saada rahoitusta kuin muuhun Arktiksen tutkimukseen”, kertoo Lapin yliopiston Arktisen keskuksen arktisen geopolitiikan ja turvallisuuden tutkimusprofessori Sanna Kopra.
Esimerkiksi yhteispohjoismainen tutkimusrahoitusorganisaatio NordForsk on ilmoittanut avaavansa uuden rahoitushaun Baltian ja Pohjoismaiden kovaan turvallisuuteen liittyville tutkimuksille.
Perinteistä Arktiksen tutkimusta geopoliittinen kriisi kuitenkin on vaikeuttanut. Yhteistyö venäläisten tutkijoiden kanssa päättyi Ukrainan sotaan, mikä haittaa etenkin ilmastonmuutoksen tutkimusta.
Arktinen alue on noussut maailmanpolitiikan keskiöön. Venäjä on ollut epäsuorassa sodassa lännen kanssa jo kolme vuotta, ja Yhdysvaltain presidentti Donald Trump havittelee Grönlantia.
”Iso osa Arktista sijaitsee Venäjällä, mutta sieltä ei enää saada dataa ilmastomallinnuksiin. Myös ikiroudan sulamista voisi parhaiten tutkia Siperiassa, ja nyt tämä tutkimussuunta on jäissä.”
Ilmastonmuutostutkimusta Arktiksella vaikeuttaa entisestään Trumpin hallinnon päätös irtautua Pariisin ilmastosopimuksesta ja selvä kanta, että ilmastotutkimukseen ei liiemmin riitä resursseja.
”Jos tutkijat eivät saa edes mainita ilmastonmuutosta hallituksen rahoittamassa raportissa, tutkimus väistämättä jää politiikan jalkoihin”, Kopra toteaa.
Myös alkuperäiskansojen tutkimus kärsii. Aiemmin länsimaiden antropologit viettivät pitkiä aikoja Venäjällä alkuperäiskansojen parissa, mutta nyt he ovat siirtyneet Grönlantiin ja Kanadaan.
Sanna Kopra, arktisen geopolitiikan ja turvallisuuden tutkimusprofessori“Arktista koskevassa keskustelussa on tärkeää pitää esillä muutakin kuin kovaa turvallisuutta. Puhetta ilmastovastuusta tarvitaan enemmän kuin koskaan ennen.”
Maailmanpolitiikka on koetellut myös Kopran omia tutkimuksia. Kopra ryhmineen sai joulukuussa 2021 Koneen Säätiöltä rahoituksen normatiivis-utopistiselle hankkeelle, jossa pohditaan, millaiset kehityskulut voisivat johtaa siihen, että vuonna 2035 ilmastovastuu olisi kansainvälistä yhteistyötä ohjaava normi.
Ryhmä ajatteli Arktiksen olevan kansainvälisessä politiikassa sikäli poikkeuksellinen alue, että siellä yhteisvastuu painaa enemmän kuin valtiolliset intressit. Siksi se voisi toimia suunnannäyttäjänä ilmastopolitiikassa.
Kahden kuukauden kuluttua Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Arktinen yhteistyö loppui, ja visiot kävivät sotaisiksi.
Kopran ryhmä mietti kiivaasti, miten suunnata hanke uudestaan. Lopulta he päättivät jatkaa valitsemallaan tiellä.
”Arktista koskevassa keskustelussa on tärkeää pitää esillä muutakin kuin kovaa turvallisuutta. Puhetta ilmastovastuusta tarvitaan enemmän kuin koskaan ennen”, Kopra sanoo.
Toki reunaehdot sille, että ilmastovastuu ohjaisi Arktiksen yhteistyötä jo kymmenen vuoden päästä, ovat hankkeessa haastateltujen asiantuntijoiden mukaan varsin tiukat.
”Pitäisi tapahtua suuri katastrofi, kuten öljyonnettomuus Jäämerellä tai Siperian ikiroudasta pitäisi vapautua bakteereita, jotka aiheuttaisivat maailmanlaajuisen pandemian”, Kopra sanoo.
Toisen utopistisen hankkeensa Kopran ryhmä aloitti vuonna 2022. Siinä mietitään, miltä arktinen politiikka näyttäisi vuonna 2050, jos ajattelua ei ohjaisi vain ihmiskeskeisyys vaan myös Jäämeren ja sen eläinten näkökulma. Ryhmä toi jo hakuvaiheessa Suomen Akatemialle selväksi, että tällainen näkymä ei ole reaalipolitiikan valossa uskottava mutta sitä on tärkeä pohtia kestävyysmurroksen edistämiseksi.
”Tulevaisuudentutkimuksen menetelmillä voimme hahmotella maailmaa laatikon ulkopuolelta. Tämä voimaannuttaa ihmisiä. Tulevaisuus ei ole kiveen kirjoitettu, jos vain uskallamme ajatella toisin”, Kopra sanoo.
Tutkimusruuhkaan Grönlannissa törmäsi Arktisen keskuksen yhteiskuntatieteellinen ympäristötutkija Ilona Mettiäinen jo keväällä 2022. Hänen oli määrä haastatella kalastajia saaren kolmanneksi suurimman taajaman Ilulissatin satamassa.
Kaksivuotisessa monitieteisessä projektissa tarkasteltiin keinoja hillitä merenpohjaverhoilla mannerjäätiköiden sulamista. Ilulissatin jäävuonon suulle merenpohjaan asennettuna verho estäisi lämpimän meriveden virtausta vuonoon ja näin hidastaisi jäätiköiden sulamista. Projektissa Mettiäinen kartoitti laajasti paikallisten mielipiteitä.
Viikonlopuksi Mettiäinen ei saanut tulkkia. Maanantaina taas oli vaikea löytää haastateltavia, koska edellispäivinä toinen tutkimusryhmä oli haastatellut kalastajia, mikä oli vienyt heiltä paljon aikaa.
”Yhteisöt kokevat tutkimusväsymystä. Grönlannissa kenttätutkimuksia yritetään nykyään koordinoida, jotta samat paikalliset eivät joudu alati pyyntöjen kohteeksi”, Mettiäinen kertoo.
Ilona Mettiäinen”Arktinen alue on ilmastolle hyvin tärkeä. Se on myös yli neljän miljoonan ihmisen koti. Ilmastonkorjaustutkimusta pitää tehdä yhteistyössä paikallisyhteisöjen ja alkuperäiskansojen kanssa, heidän mielipiteitään kuunnellen ja heidän tarpeitaan ja oikeuksiaan kunnioittaen.”
Hanke oli aloitettu jo ennen Ukrainan sotaa, mutta sodan kuluessa Grönlanti on käynyt yhä ruuhkaisemmaksi, Venäjällä kun länsimaiden tutkijat eivät uusia hankkeita ole voineet aloittaa.
Verhohankkeessa paikallisia huoletti se, että jäävuono on tärkeä kalojen lisääntymispaikka. He pelkäsivät verhon estävän kalojen ja ravinteiden pääsyä vuonoon. Merijään hupenemiseen kalastajat olivat sopeutuneet siirtymällä koiravaljakoista pieniin veneisiin.
Paikallisia huoletti, että heidät sivuutetaan päätöksenteossa. Alkuperäiskansojen maailmankuvaan istui huonosti ajatus ihmisestä hallitsemassa luontoa. Mallinnuksissa ei löytynyt myöskään painavia globaaleja perusteita verhon asentamiselle jäävuonoon.
Mettiäinen on työprosessiin tyytyväinen. Projektissa löydettiin syitä, miksi paikalliset voivat suhtautua varauksella merenpohjan verhoihin. Tieto auttaa kehittämään ilmastonkorjausmenetelmiä heidän kannaltaan kestävämmiksi.
”Arktinen alue on ilmastolle hyvin tärkeä. Se on myös yli neljän miljoonan ihmisen koti. Ilmastonkorjaustutkimusta pitää tehdä yhteistyössä paikallisyhteisöjen ja alkuperäiskansojen kanssa, heidän mielipiteitään kuunnellen ja heidän tarpeitaan ja oikeuksiaan kunnioittaen.”
