Paikallisten maatiaiseläinten ja ihmisen yhteinen historia on jopa vuosituhansia pitkä. Esimerkiksi länsisuomalainen maatiaiskarja kuuluu tiiviisti Suomen karjanhoidon historiaan. Vastustuskykyisillä ja paikallisiin olosuhteisiin sopeutuneilla alkuperäisroduilla on monia ominaispiirteitä, jotka ovat yhä nykypäivänä kannatettavia niin eläingeenivarojen ja luonnon monimuotoisuuden kuin ruokaturvan ja huoltovarmuuden näkökulmista.
Maatiaiseläinten ja ihmisen yhteistyön pitkä ketju on kuitenkin katkeamassa länsisuomalaisen maatiaiskarjan osalta, mikäli nykytilanteeseen ei saada muutosta. Länsisuomenkarjaa on jäljellä enää noin tuhat lehmää.
Länsisuomalainen maatiaiskarja on ollut häviämisvaarassa ennenkin. Sen menettäminen oli lähellä myös 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Kuva: Faba osk
Länsisuomalainen maatiaiskarja on ollut häviämisvaarassa ennenkin. Sen menettäminen oli lähellä myös 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Sitä ennen muodissa oli nimittäin ollut kansainvälisen esimerkin mukainen jalostussuuntaus, jossa paikallisia maatiaiseläimiä risteytettiin ulkomailta tuoduilla jalostuseläimillä.
Harvinaistuvan, alkuperäisen länsisuomalaisen maatiaiskarjan pelasti katoamiselta kansainvälisten eläinjalostusoppien uusi suuntaus. Nyt päätavoitteena oli jalostaa eri eläinkantoja toisistaan erillisinä, omina rotuina. Käännettä vahvisti entisestään Tanskasta samaan aikaan levinnyt maatiaiseläinten puolustusideologia.
Vuosina 1898–1906 syntynyt päätös nykyisen länsisuomenkarjarodun perustamisesta oli merkittävä. Ennen vastaavaa päätöstä – ja siinä pysymistä – alkuperäisiä eläinkantoja ehti hävitä eri eläintyyppien risteytyksen seurauksena sukupuuttoon niin Suomesta kuin laajemmin Pohjoismaista. Kotieläinjalostuksen kansainvälinen murros loi siten pohjan muidenkin nykyään suojeltujen alkuperäisrotujen olemassaololle.
Nähtäväksi jää, miten 120 vuotta sitten perustetun, nyt uhanalaisen länsisuomenkarjan käy haastavassa nykytilanteessa. Länsisuomenkarja tarvitsee osakseen jatkuvaa huomiota ja uusia nostoja. Tätä tukeakseni tein Pirkanmaan rahaston rahoittamassa hankkeessa yhteistyötä alkuperäisrotujen säilytys- ja suojelutyöstä vastaavien organisaatioiden kanssa. Jalkautin hankkeessa tuottamaani tutkimustietoa suomenkarja-alan itsensä hyödynnettäväksi esimerkiksi esitelmillä alan tapahtumissa.
Ahlmanin suomenkarjan geenipankkitilan länsisuomenkarjaa laiduntamassa maatalouden ja luonnonvarojen tutkimuksen esittelypuisto Elonkierrossa kesällä 2022. Kuva: Mervi Honkatukia
Nykypäivänä usein uhanalaisten maatiaiseläinten historiaa on tutkittu kansainvälisessä kotieläinten jalostushistorian tutkimusperinteessä, saati Suomessa, yllättävän vähän. Suomalaisessa maataloushistorian tutkimuksessa on esitetty ansiokkaasti kotieläintalouden kehityksen suuret linjat, mutta viimeisen puolen vuosisadan aikana paikalliset maatiaiseläimet ovat jääneet historiantutkimuksessa marginaaliin.
Toivon, että tutkimukseni länsisuomenkarjarodun syntyhistoriasta kannustaa huomaamaan maatiaiseläinten historiallista merkitystä myös laajemmin. Pirkanmaan rahaston rahoittamassa hankkeessa syntyikin ilokseni kokonainen Maatiaiseläimet-teemanumero Aikakauskirja Genokseen, joka ilmestyy joulukuussa 2024. Olen kiitollinen, että olen saanut olla osaltani rakentamassa alkuperäisroduille niiden ansaitsemaa paikkaa suomalaisen historiankirjoituksen lehdillä.
Filosofian tohtori Hilja Solala sai vuonna 2023 Pirkanmaan rahaston apurahan länsisuomalaisen maatiaiskarjan häviämisen uhan historiaa käsittelevään väitöksen jälkeiseen tutkimukseen.
Mitkä ovat olleet pitkän työurasi suurimmat haasteet?
Jouduin kovaan kouluun melkein välittömästi aloitettuani, kun syksyllä 1989 käynnistyi haastava jakso Suomen taloudessa. Pörssi romahti, korot nousivat ennätyskorkealle ja Suomen markka devalvoitiin. Tuli pankkikriisi, konkurssiaalto ja työttömyysaste nousi ennen näkemättömälle tasolle. Yhteiskunnallinen ilmapiiri oli synkkä ja ahdistava. Toisaalta juuri noina vuosina tapahtunut yhteiskunnallinen ja taloudellinen murros pakotti meidät Kulttuurirahastossa tekemään ratkaisuja, joiden hedelmistä voimme nauttia nyt. Kriisin aikana loimme aihiot tulevalle nousulle. Kehitimme mm. yhteisesti sijoitettavan omaisuuden konseptin eli perustimme sijoituspoolin (tuottorahaston) sekä uudistimme voimakkaasti rakenteita.
Ralf Sunell tuli Kulttuurirahaston varainhoidosta vastaavaksi asiamieheksi vuonna 1989. Kuva: Kulttuurirahaston kuva-arkisto
Tuottorahaston perustaminen eli yhdessä sijoitetun omaisuuden konsepti oli käytännössä myös maakuntarahastojen pääomien pelastusoperaatio. Maakuntarahastot olivat tuohon aikaan melko itsenäisiä toimijoita, ja osakesijoitukset olivat niiden omien nimikkorahastojen taseissa. Omistuksia oli mm. pankkien osakkeissa, joista aiemmin oli saanut hyvän osinkotuoton. Maakuntarahastoilla oli myös sijoituksia paikallisissa ja alueellisissa yrityksissä. Pankkikriisin ja konkurssiaallon seurauksena omaisuusarvot romahtivat ja maakuntarahastojen pääomat olivat vaarassa hävitä.
Ilman tuottorahaston perustamista ja Kulttuurirahaston keskusrahaston tekemää tukioperaatiota koko Kulttuurirahasto näyttäisi todennäköisesti aivan toiselta kuin tänä päivänä. Maakuntarahastojen varallisuuspohja olisi hyvin erilainen. Tuottorahaston perustaminen on vaikuttanut merkittävästi myös kaikkien nimikkorahastojen pääomien kehitykseen ja mahdollisuuksiin jakaa apurahoja. Tässä järjestelmässä kaikki ilot ja surut eli tuotot ja mahdolliset tappiot jaetaan yhteisesti ja oikeudenmukaisesti pääomien suhteessa.
Rafl Sunell Bulevardin toimistolla syksyllä 2024.
Pankkiosakkeiden myymisessä ja Nokian osakkeiden ostamisessa 1990-luvun alussa oli myös onni myötä. Juuri Nokian avulla rakennettiin sittemmin salkun omaisuuslajihajautus, eli hyödynnettiin laman jälkeen käynnistynyt valtava arvonnousu. Myös suurin sijoituksemme Huhtamäki pärjäsi vaikeina lamavuosina varsin hyvin ja oli pörssin ainoita yrityksiä, joka maksoi osinkoja. Suomi liittyi Euroopan unioniin 1995 ja myöhemmin euro otettiin käyttöön. Suljettu taloutemme avautui, ja sijoitustoiminnassa kansainvälinen hajautus tuli mahdolliseksi ja välttämättömäksi. Tullessani taloon kaikki Kulttuurirahaston sijoitukset olivat kotimaisia.
Kun haasteista puhutaan, helppoa ei ole ollut 1990-luvun alun laman jälkeenkään. Aasian ja Venäjän talouskriisit olivat 1997 ja 1998, ja teknologiakupla puhkesi 2000. WTC-tornien terrori-isku New Yorkissa tapahtui 9.11.2001, ja 2007–2009 koettiin finanssikriisi eli maailmanlaajuinen pankki- ja rahoituskriisi. Krimin valtaus tapahtui 2014 ja Ukrainan sodan alkaminen 2022 aiheutti Euroopassa energiakriisin. Salkun hajautus ja terve sisältö ovat kuitenkin vieneet Kulttuurirahaston kriisien läpi. Olemme suhtautuneet niihin vakavasti joutumatta kuitenkaan paniikkiin. Kasvu on ollut vahvaa. Salkkumme arvo oli alle 200 miljoonaa 1990-luvun alkupuolella, nyt olemme kahdessa miljardissa eurossa. Sijoitustoiminta on ollut onnistunutta. Unohtaa ei kuitenkaan pidä myöskään Kulttuurirahaston lahjoittajia, joiden jatkuva luottamus on kerryttänyt pääomaa vuosikymmenten saatossa. Päättyneellä tilikaudella lahjoituksia tuli 19,1 miljoonaa euroa ja perustimme 17 uutta nimikkorahastoa.
Entä merkittävimmät saavutukset?
Tuottorahaston perustaminen eli yhdessä sijoitetun omaisuuden konseptin luominen 1990-luvun alussa. Toinen merkittävä uudistus oli Kulttuurirahaston hallintorakenteen uudistaminen ja säätiön sekä Kannatusyhdistyksen välisen suhteen uudistaminen. Ne rakenneuudistukset, joita teimme sisäiseen järjestelmäämme 1990-luvun aikana ovat mahdollistaneet sen, missä me olemme tällä hetkellä. Niihin kuuluu mm. maakuntarahastojen hoitokuntien nimeämiskäytäntöjen muuttaminen ja nimeämisoikeuden siirtäminen pois Maakuntaliitoilta, sittemmin Seutukaavaliitoilta, kokonaan Kulttuurirahastolle. Tämä käynnisti henkisen muutoksen, jonka ansiosta voimme nyt olla koko Suomen rahasto, jolla on yhteinen strategia ja tavoitteet.
Millainen on ollut roolisi säätiöiden yhteistyön edistäjänä?
Tullessani Kulttuurirahastoon kotimaisilla säätiöillä ei ollut kovinkaan järjestäytynyttä yhteistoimintaa. Oli vapaamuotoinen, osanottajajoukoltaan hyvin suppea 1970 perustettu säätiöiden yhteistyöelin eli Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunta. Kulttuurirahaston yhteydessä toimi Säätiöpalvelu, joka muun muassa opasti hakijoita muiden säätiöiden apurahoista. Sain tehtäväkseni osallistua Säätiöpalvelun ja Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunnan toimintaan.
Ralf Sunell edisti aktiivisesti Säätiöt ja rahastot ry:n perustamista. Lispe Palotie toimi Kulttuurirahastossa paitsi sihteerinä ja toimistoesimiehenä, myös SKR:n yhteydessä toimineen Säätiöpalvelun toimistonhoitajana. Kuva: Kulttuurirahaston kuva-arkisto
Edustin neuvottelukuntaa eli apurahoja jakavia suomalaisia säätiöitä 1989 perustetussa EFC:ssä (European Foundation Centre) ja osallistuin sen erilaisten toimikuntien työskentelyyn. Totesin kuitenkin varsin pian, että suomalainen säätiökenttä tarvitsee rekisteröidyn, laajaan jäsenkuntaan perustuvan edunvalvontayhdistyksen. Säätiöillä ei ollut virallista jäsenistöä edustavaa asemaa mm. viranomaisiin nähden. Lähdin voimakkaasti ajamaan rekisteröidyn yhdistyksen perustamista. Säätiöt ja rahastot ry perustettiinkin 2003, jolloin 52 perustajatahoa allekirjoitti perustamiskirjan. Nyt Säätiöt ja rahastot ry:ssä on 234 jäsentä. Jäsenkunta edustaa säätiöitä, yhdistyksiä ja rahastoja, jotka jakavat vuosittain yhteensä yli puoli miljardia euroa tieteen, taiteen ja yhteiskunnan tukemiseen. Istuin useaan otteeseen vuosia yhdistyksen hallituksessa. Olen ylpeä ja iloinen siitä, että meillä on suomalaisten apurahanjakajien yhdistys, jonka toiminta on esimerkillistä. Se on jäsentensä etujen ajaja, verkottaja ja keskustelufoorumi, säätiötiedon tuottaja, asiantuntija ja kouluttaja.
”Yhteistyön merkitys ja tarve niin säätiöiden kesken kuin säätiöiden ja julkisen vallan kesken vain korostuvat näinä aikoina, jolloin tieteen ja taiteen aloille kohdistuu merkittäviä taloudellisia leikkauksia”, Rafu toteaa.
Säätiöiden välinen yhteistyö on lisääntynyt merkittävästi. Aloitimme sen 1990-luvulla sijoituspuolella yhdessä Jenny ja Antti Wihurin rahaston ja Emil Aaltosen säätiön kanssa. Teimme yhdessä sijoituksia omaisuusluokkiin, joissa panoksemme yksittäisinä toimijoina olisi ollut liian pieni. Sen jälkeen on apurahojen jakamisessa esim. Säätiöt ja rahastot ry:n kautta toteutettu esim. Professoripooli ja Post doc -pooli, joissa Kulttuurirahasto on ollut yksi käynnistävistä voimista. On ollut hienoa olla omasta tehtävästäni käsin mukana kehittämässä rakenteita ja tarpeita palvelevia asioita sekä puhumassa säätiöyhteistyön puolesta. Yhteistyön merkitys ja tarve niin säätiöiden kesken kuin säätiöiden ja julkisen vallan kesken vain korostuvat näinä aikoina, jolloin tieteen ja taiteen aloille kohdistuu merkittäviä taloudellisia leikkauksia. Voimien yhdistäminen on välttämätöntä, ja se perustuu vuosien varrella rakennetulle luottamukselle.
Mikä on ollut mottosi?
Minulla on ollut kaksi mottoa. Olen jatkuvasti muistutellut organisaatiotamme siitä, että ”rahan jakaminen on paljon helpompaa kuin sen tekeminen”. Taloudellinen kasvumme on mahdollistanut hurjan kehityksen Kulttuurirahaston toiminnassa. Eikös kamreerien tehtävä ole vähän jarrutella? Säätiön varainkäytön on oltava kestävää ja tasa-arvoista myös eri sukupolvien kesken. Aikaulottuvuutta ei saa unohtaa. Ja kuten historiakin todistaa, kasvukäyrä ei voi olla jyrkän nousujohteinen koko ajan. Toinen mottoni, joka liittyy niin sijoitus- kuin apurahatoimintaan, on ollut ”kokemus tuo varmuutta”.
Taaksesi jää pian 36 vuotta Kulttuurirahaston palveluksessa. Mitä ajatuksia se herättää?
Rahaston pitkässä ikuisuusjuoksussa olen ollut mukana vain yhden pätkän, mutta voin lähteä eläkkeelle hyvillä mielillä ja ylpeänä, vaikkakin myös haikeana. Kulttuurirahasto on osa identiteettiäni. Pääasiallinen vastuualueeni eli rahaston sijoitukset ja tase ovat hyvässä kunnossa, ja ne jäävät hyviin käsiin.
Rafun 40-vuotisjuhlia vietettiin Kulttuurirahastossa Blues Brothers -tyyliin. Kuva: Kulttuurirahaston kuva-arkisto
Olen kiitollinen Kulttuurirahastolle. On ollut etuoikeus saada palvella säätiötä ja olla toteuttamassa sekä edistämässä sen edustamia arvoja. Olen saanut tehdä yhteistyötä suuren ihmisjoukon ja verkoston kanssa. On ollut etuoikeus myös tavata paljon mielenkiintoisia ihmisiä laaja-alaisesti yhteiskunnan eri aloilta. Kaikessa mitä me teemme, on positiivinen arvolataus. Se on tuonut oman mausteensa työhöni ja koko elämääni. Jään kaipaamaan ihania työtovereitani, ystäviäni ja kollegoitani niin Suomessa kuin maailmalla.
Rahaston pitkässä ikuisuusjuoksussa olen ollut mukana vain yhden pätkän, mutta voin lähteä eläkkeelle hyvillä mielillä ja ylpeänä, vaikkakin myös haikeana.
Suomen Kulttuurirahaston uudet verkkosivut on julkaistu osoitteessa skr.fi. Uuden sivuston tärkeimpiin lähtökohtiin kuuluu entistä parempi selkeys ja käytettävyys erilaisille käyttäjäryhmille. Tavoitteena oli muun muassa helpottaa apurahan hakijan ja saajan etenemistä sivustolla. Siksi etenkin apurahoja koskevat osiot ovat uudistuneet huomattavasti.
Halusimme myös parantaa sivuston navigaatiota, visuaalisuutta ja saavutettavuutta sekä tuoda paremmin esiin ajankohtaissisältöjä ja Tiede & Taide -lehteämme.
Teimme uudistuksen pohjaksi aiemman skr.fi-sivuston laajan käyttäjätutkimuksen. Uuden sivuston rakennusvaiheessa testasimme myös sen suunniteltua rakennetta käyttäjillä ja keräsimme havaintoja muun muassa navigaation parantamiseksi. Kumppaninamme uudistuksessa on ollut Redandblue.
Kehittämistyö jatkuu myös julkaisun jälkeen. Sisältöjä lisätään etenkin englanninkieliselle puolelle, monia yksityiskohtia hiotaan ja seuraavat jatkokehitysprojektit käynnistetään. Myös kieliversioita tulee lisää tulevaisuudessa.
Nyt kun sivusto on julki, kuulemme mielellämme sivuston käyttäjiltä palautetta kaikesta mahdollisesta: uusista ratkaisuista, teksteistä, visuaalisuudesta ja yleisestä toimivuudesta. Arvostamme kovasti myös havaintoja mahdollisista virheistä ja ongelmista sivuston käytössä.
Palautetta voi lähettää osoitteeseen tiedotus@skr.fi. Jos palaute koskee tiettyä sivua, liitäthän mukaan sivun URL-osoitteen.
Tasavallan Presidentti Alexander Stubb myöntää itsenäisyyspäivänä kunniamerkkejä alallaan ansioituneille Suomen kansalaisille.
Toimitusjohtaja, dosentti Susanna Petterssonille myönnettiin Suomen Leijonan komentajamerkki. Susanna Pettersson aloitti Kulttuurirahaston toimitusjohtajana 1.6.2023. Petterssonin johdolla Kulttuurirahaston toiminnassa korostuvat vastuu kestävästä elämästä, moniarvoisesta ja demokraattisesta yhteiskunnasta sekä tieteen, taiteen ja kulttuurin tekemisen ja kokemisen mahdollisuuksista koko Suomessa. Hän luo niin ikään uusia tapoja julkisen ja kolmannen sektorin, elinkeinoelämän ja säätiöiden yhteistyön edistämiseksi.
Toimitusjohtajan assistentti Terhi Korpimäki sai Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitalin ja varainhoidosta vastaava asiamies Ralf Sunell Suomen Valkoisen Ruusun ritarimerkin. Molemmat ovat tehneet usean vuosikymmenen mittaisen uran Suomen Kulttuurirahastossa.
Lämpimät onnittelut kaikille kunniamerkin saajille!
Apurahoista kolme on jatkoapurahoja ja neljätoista kahden vuoden apurahoja. Poolin syksyn hakukierrokselle osallistui 152 tohtoria eri puolilta Suomea, mikä merkitsi 31 prosentin nousua viime vuoden tasosta. Apuraha voitiin myöntää miltei 16 prosentille hakijoista.
Poolin tehtävänä on edistää Suomen tieteen kansainvälistymistä. Kolmenkymmenen hakukierroksen jälkeen jo miltei 800 tohtoria on saanut poolin kautta rahoituksen ulkomaisen tutkimusjakson järjestämiseksi. Heistä kolmannes on saanut kaksivuotisen rahoituksen.
Poolin tulevalle kolmevuotiskaudelle 2025–2027 osallistuvat samat kolmetoista säätiötä kuin aikaisemminkin. Säätiöt jakavat ulkomaisiin tutkimusjaksoihin vuosittain yhteensä 3,2 euroa. Post doc -tutkimusjaksojen pituudet vaihtelevat puolesta vuodesta kahteen vuoteen.
Poolin seuraava hakukierros järjestetään 1.1.–31.1.2025, jolloin jaettavana on noin 1,6 miljoonaa euroa. Haun tulokset julkistetaan huhti-toukokuussa 2025.
Säätiöiden post doc -pooli on osoittautunut tärkeäksi tiederahoituksen instrumentiksi, jonka ansiosta nuoret perheelliset tutkijat voivat rahoittaa tutkimusjakson ulkomaisessa huippuyliopistossa. Poolin kautta myönnetyt apurahat määräytyvät joustavasti hakijan tarpeen mukaan ja niihin voidaan sisällyttää esimerkiksi perheen muuttokulut sekä lasten hoito- tai koulumaksut.
Säätiöiden post doc -pooli perustettiin vuonna 2009. Siihen kuului kaudella 2022–2024 kolmetoista säätiötä, jotka sijoittivat pooliin yhteensä 3,25 miljoonaa euroa vuosittain. Mukana ovat Ella ja Georg Ehrnroothin Säätiö, Emil Aaltosen Säätiö, Alfred Kordelinin Säätiö, Liikesivistysrahasto, Päivikki ja Sakari Sohlbergin Säätiö, Suomalainen Tiedeakatemia, Suomen Kulttuurirahasto, Suomen Lääketieteen Säätiö, Svenska Kulturfonden, Svenska litteratursällskapet, Tekniikan edistämissäätiö, Jenny ja Antti Wihurin rahasto sekä Ulla Tuomisen Säätiö.
Lisätietoja: www.postdocpooli.fi, info(at)postdocpooli.fi sekä koordinaattori Mikko-Olavi Seppälä, puh. 0400-868 006
Ville Hänninen (s. 1976) on pitkän linjan sarjakuvakriitikko ja sarjakuvaneuvos, joka on 1990-luvulta asti väsymättä nostanut esille teoksia ja tekijöitä, jotka eivät muuten olisi saaneet huomiota. Hänninen viihtyy siellä, missä kuva ja teksti kohtaavat – ja saa myös lukijansa viihtymään riippumatta siitä, millaiset taustatiedot heillä aiheesta on.
”Taide on yhteiskunnan peili. Taidekritiikin tehtävänä on puolestaan katsoa miltä peilikuva näyttää. Vehmas-palkinnolla haluamme nostaa esiin kulttuurijournalismin monimuotoisuuden ja moniäänisyyden merkitystä. Ville Hännisen kaltaisilla kriitikoilla on tässä keskeinen rooli”, sanoo Kulttuurirahaston toimitusjohtaja Susanna Pettersson.
Ville Hänninen on erikoistunut sarjakuvaan, mutta liikkuu ennakkoluulottomasti visuaalisen kulttuurin kritiikin alueella.
Hän on lähes ainoana suomalaisena kriitikkona kiinnittänyt huomiota kirjankansitaiteeseen. Samalla hän on tehnyt aiheen parissa poikkeuksellisen perusteellista työtä, esimerkiksi luonut pitkäikäisen palstan Parnasso-lehteen, kirjoittanut useamman kirjan ja toiminut näyttelykuraattorina.
”Sarjakuvakriitikko ei ole aiemmin saanut E. J. Vehmaksen palkintoa. Sen saaminen onkin minulle paitsi yllätys myös suuri kunnia. Aiempien palkittujen listalla on useita jollei esikuviani niin esimerkillisiä ja riemastuttavan erilaisia kriitikoita, kuten Otso Kantokorpi, Erik Kruskopf ja äskettäin edesmennyt Marja-Terttu Kivirinta”, sanoo Ville Hänninen.
E. J. Vehmaksen rahasto on perustettu kunnioittamaan professori E. J. Vehmaksen (1902–1980) elämäntyötä taidearvostelijana. Vehmas kirjoitti pitkällä urallaan ajankohtaista päivälehtikritiikkiä, joka heijasti nykytaiteen kehitystä. E. J. Vehmaksen rahaston peruspääoma muodostuu varoista, jotka Suomen arvostelijain liitto vastaanotti lahjoituksena Sara Hildéniltä ja luovutti Suomen Kulttuurirahastolle vuonna 1972. Suomen Kulttuurirahasto on aiemmin myöntänyt E. J. Vehmas-palkinnon muun muassa Sanna Lipposelle (2022), Camilla Granbackalle (2019) sekä Sini Monoselle ja Harri Kalhalle (2017).
Valtion ja neljän säätiön vuonna 2022 perustamasta Uudet klassikot – Nya klassiker -rahastosta voivat hakea tukea vuorovuosin esittävän taiteen yhteisöt sekä kuvataiteen toimijat, kuten galleriat ja taidelainaamot, jotka järjestävät näyttelyitä ja myyvät teoksia.
Uudet klassikot -rahasto kannustaa taideorganisaatioita kasvuun. Sen tavoitteena on parantaa taiteen asemaa yhteiskunnassa sekä kasvattaa teosten ja tuotantojen elinkaarta ja yleisömääriä. Samalla se kannustaa organisaatioita ja niissä toimivia taiteilijoita hallinnolliset ja rahoitusmuotojen rajat ylittävään yhteistyöhön.
Tällä hakukierroksella Uudet klassikot -tukea sai kuvataide. Rahoituksella halutaan kasvattaa kuvataiteen näkyvyyttä ja antaa kuvataiteen toimijoille mahdollisuus kehittää toimintaansa. Teosmyynnin kasvaessa paranevat myös taiteilijoiden toimintaedellytykset.
Rahoitusta myönnettiin kymmenelle kuvataiteen toimijalle eri puolille Suomea. Sillä kehitetään muun muassa suomalaisen mediataiteen myyntiä ja välitystä (suomalaisen mediataiteen keskus AV-arkki), analogisen elokuvan ja valokuvan myyntinäkymiä (Vaasassa sijaitsevan Filmverkstaden-yhteisön Fringe Gallery), taidelainaamo- ja galleriatoimintaa (Kuopion Kuvataiteilijat ry Ars Libera) sekä teosmyyntiä ja näyttelytoiminnan kansainvälistä näkyvyyttä (turkulainen taidegalleria Makasiini Contemporary).
Uudet klassikot -tukimuodon keskeinen erityispiirre on apurahan määräytymisen tapa. Hakemuksen perusteella myönnettävän mahdollisen perusosan lisäksi yhteisöt saavat apurahakauden aikana lisärahoitusta, jonka suuruus kuvataiteen alalla määräytyy teosmyynnin perusteella. Syksyn hakukierroksella myönnettiin perusosaa yhteensä 377 000 euroa, minkä lisäksi kukin apurahansaaja voi saada seuraavan kolmen vuoden aikana enintään 150 000 euroa teosmyyntiin perustuvaa lisärahoitusta.
Uudet klassikot -rahaston ovat perustaneet yhdessä opetus- ja kulttuuriministeriö ja neljä säätiötä: Suomen Kulttuurirahasto, Svenska kulturfonden, Alfred Kordelinin säätiö sekä Jenny ja Antti Wihurin rahasto.
Myönnetyillä apurahoilla toteutettavissa Tiede tutuksi -hankkeissa lapsille ja nuorille esitellään yleistajuisesti eri tieteenaloja. Hankkeiden tavoitteena on parantaa lasten ja nuorten valmiuksia hankkia, käsitellä ja arvioida uutta tietoa sekä mahdollisuuksia seurata tiedettä ja sen kehitystä oman kehitystason mukaisesti. Lisäksi niissä tarjotaan mahdollisuus kohdata tutkijoita ja tutustua tieteen tekemiseen yliopistokontaktien avulla. Tärkeänä pidetään lasten ja nuorten toiveiden huomioon ottamista hankkeen eri toteutusvaiheissa.
Arvostettu reumalääkäri Juhani Kirpilä (1931–1988) oli omien sanojensa mukaan ”herrasperheen ainoa kakara”, ystävien ja yleisön tuntema kokeilunhaluinen herkkusuu, kiihkeä taiteenrakastaja, tottunut maailmanmatkaaja, innokas lukija, taitava sijoittaja, ahkera kirjoittaja ja vannoutunut autoilija. Hän keräsi elämänsä aikana mittavan taidekokoelman, joka koostuu 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun suomalaisesta taiteesta. Kokoelmaan voi nykyisin tutustua Helsingin Töölössä sijaitsevassa yleisölle avoimessa Taidekoti Kirpilässä – asunnossa, jossa Juhani Kirpilä asui elämänkumppaninsa Karl Rosenqvistin kanssa.
Suuri yleisö oppi tuntemaan Kirpilän myös teräväkielisenä pakinoitsijana, jonka kirjoituksia julkaistiin Kauneus ja terveys -lehdessä yli 20 vuoden ajan. Arvoiltaan konservatiivinen mutta luonteeltaan alituisen utelias Kirpilä havainnoi pakinoissaan huumorin varjolla niin helsinkiläistä elämänmenoa kuin maailman kummallisuuksia, kirjoittaen eloisasti matkakokemuksistaan ja kulinaarisista elämyksistään. Hänen suosikkiaiheitaan olivat muun muassa lentokoneiden palvelutason arvosteleminen, dry martinien juominen ja Kreikassa matkustaminen.
Toimittaja ja tietokirjailija Antti Järven kokoama Nautiskelijan ajanlasku -kirja sisältää 22 kiinnostavinta pakinaa Kirpilän kirjoitusten joukosta. Alun perin vuosina 1962–1988 julkaistujen tekstien aiheet liittyvät niin ruokaan ja taiteeseen kuin Kirpilän ympäri maailmaa tekemiin matkoihin. Antti Järven kirjoittaman esipuheen sisältävä teos tarjoaa Kirpilän pakinoiden kautta hykerryttävän ajankuvan lähihistorian vuosikymmeniin, joiden aikana suomalainen yhteiskunta muuttui kaikilla elämän alueilla.
Antti Järvi on toimittaja ja tietokirjailija, jonka teos Minne katosi Antti Järvi? palkittiin tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnolla vuonna 2023. Joulukuun 2024 alussa ilmestyvä teos Nautiskelijan ajanlasku – Juhani Kirpilän pakinoita 1962 – 1988 julkaistaan yhteistyössä Taidekoti Kirpilän kanssa.
Kulttuurirahasto käynnistää syksyllä 2025 Mirjam Helin -akatemian, joka tarjoaa lisäkoulutusta tavoitteellisille laulajille ja tukee heitä oman taiteilijuutensa löytämisessä. Ohjelma on kaksivuotinen, ja opetusta annetaan periodimaisesti viikonloppu- ja kesäleireillä eri puolilla Suomea, yhteistyössä alan suomalaisten toimijoiden kanssa.
Suomella on maine klassisen musiikin pienenä suurmaana, joka tuottaa kapellimestareita, laulajia ja muusikoita maailman parhaisiin orkestereihin ja arvostetuimpien oopperatalojen näyttämöille.
”Suomalaisilla on lähtökohtaisesti hyvä kansainvälinen noste, mutta tarvitsemme myös käytännön tekoja lahjakkuuksien tukemiseksi. Olemme päättäneet tehdä merkittävän investoinnin uuteen koulutusohjelmaan, joka kannustaa nuoria laulajia kohti kansainvälisiä läpimurtoja”, sanoo Suomen Kulttuurirahaston toimitusjohtaja Susanna Pettersson.
Mirjam Helin -akatemiaan voivat hakea lahjakkaat laulun opiskelijat ja ammattilaiset, jotka tavoittelevat korkeaa kansainvälistä tasoa. Haku avautuu tammikuussa 2025. Laulajat opiskelevat muun muassa esiintymistä, ohjelmiston rakentamista, laulutekniikkaa sekä musiikkialan käytännön taitoja. Kulttuurirahasto kattaa opiskelijoiden kaikki kulut.
Sopraano Camilla Nylund. Kuva: Anna S.
”Emme halua rajata hakemista liian tiukasti esimerkiksi ikärajoin. Toivomme hakijoita moninaisista taustoista ja kaikkialta Suomesta. Korkea taso on saavutettavissa erilaisista lähtökohdista, ratkaisevaa on sitoutuminen ja tavoitteellisuus”, sanoo Pettersson.
Mirjam Helin -akatemian opettajiin kuuluu yksi kansainvälisistä laulajatähdistämme, menestyksekästä uraa Euroopan arvostetuimmissa oopperataloissa tekevä sopraano Camilla Nylund.
”Laulajan ura on paljon muutakin kuin laulamista. On osattava rakentaa arkensa laulamisen ympärille. Kovan kilpailun keskellä on löydettävä paikka, jossa oma ääni ja olemus voivat kukoistaa. Mirjam Helin -akatemiassa on mietitty tarkkaan, mitkä ovat parhaita keinoja tukea nuorten laulajien kasvua. Odotan kovasti, millaisten äänten kanssa saamme alkaa tehdä töitä”, Nylund sanoo.
Mirjam Helin -akatemian opettajat rekrytoidaan alan huipulta, ja he ovat oopperalaulajia, kapellimestareita, ohjaajia ja musiikin asiantuntijoita. Yksi opettajista on bassobaritoni Luca Pisaroni, joka toimi myös Mirjam Helin -laulukilpailun tuomarina kesällä 2024.
Kulttuurirahasto kannustaa lahjakkuuksia ja laulua
Suomen Kulttuurirahasto on pitkään tukenut laajasti Suomen musiikkielämää. Näkyvin esimerkki on maailman merkittävimpiin klassisen laulun kilpailuihin kuuluva kansainvälinen Mirjam Helin -laulukilpailu. Moni kilpailun palkituista on myöhemmin noussut laulumaailman huipulle. Kulttuurirahasto panostaa kilpailuun aiempaa vahvemmin ja järjestää sen jatkossa kolmen vuoden välein.
Lokakuussa 2024 Kulttuurirahasto kertoi tukevansa Kansallisoopperan uuden oopperan laboratoriota 1,2 miljoonalla eurolla. Laboratoriossa syntyy taiteilijoiden yhteistyönä uutta nykyoopperaa. Samalla lisätään oopperan monimuotoisuutta.
Kuten Mirjam Helin -laulukilpailu, myös Mirjam Helin -akatemia rahoitetaan Mirjam ja Hans Helinin nimikkorahastosta. Sen tarkoituksena on tukea paitsi laulukilpailua, myös laulunopiskelua ja muita säveltaiteita. Suurlahjoituksen Kulttuurirahastolle tehnyt professori Mirjam Helin (1911–2006) oli laulutaiteilija ja pidetty laulunopettaja, joka rakasti opetustyötään ja jatkoi sitä yli 80-vuotiaaksi asti.
Mirjam Helin -akatemia
Kaksivuotinen lisäkoulutus klassisille laulajille
Periodimaista opetusta viikonloppuisin ja kesäisin eri puolilla Suomea
