Maakuntarahastojen apurahat haettavina 10.1.-10.2.2016

Suomen Kulttuurirahaston 17 maakuntarahaston apurahojen haku alkaa 10.1.2016. Maakuntarahastot tukevat oman maakuntansa alueella tehtävää kulttuurityötä jakamalla apurahoja ja palkintoja. Vuonna 2016 maakunnat jakavat apurahoja yhteensä 11,5 miljoonan arvosta.

Maakuntarahastot tukevat taiteen aloilla työskentelyä ja erilaisia hankkeita, tieteen apurahat on suunnattu erityisesti väitöskirjatöihin ja niiden jälkeiseen tieteelliseen työskentelyyn. Yhteisöt voivat hakea apurahoja erilaisten kulttuurihankkeiden toteuttamiseen. Apurahoista päätettäessä etusijalla ovat maakunnassa asuvat tai syntyneet hakijat, maakunnassa suoritettava tai siihen kohdistuva työ sekä maakunnallisesti erityisen merkittävät kulttuuri- ja kehittämishankkeet.

Jokainen maakuntarahasto myöntää vähintään 40 000 euroa yhtenä tai kahtena apurahana maakunnan kärkihankkeisiin. Lisäksi jokainen rahasto myöntää lasten- ja nuortenkulttuuriin vähintään 20 000 euroa. Pienimmät myönnettävät apurahat ovat 2000 euroa, poikkeuksena opintoapurahat, jotka voivat olla pienempiä. Maakuntarahastoilla on myös omia painopisteitään, esimerkiksi alueen elinvoimaa ja identiteettiä uudistavat hankkeet, yhteisöllisyys sekä lasten- ja nuortenkulttuuri.

Apurahoja haetaan verkkopalvelussa hakuohjeiden mukaisesti. Apurahat jaetaan kunkin maakuntarahaston omassa vuosijuhlassa keväällä.

Käsiteltäväksi otetaan hakemukset, jotka on toimitettu maakuntarahastoihin sähköisessä verkkopalvelussa ja sieltä tulostettavana, allekirjoitettuna paperikopiona. Tietosisältöjen tulee olla yhdenmukaiset. Tulostettu paperikopio postitetaan maakuntarahastoon, ja niissä tulee olla viimeistään viimeisen 10.2. hakupäivän postileima. Ulkomailta tulevien hakemusten tulee olla perillä viimeiseen hakupäivään mennessä.

Lisätietoa apurahoista ja niiden hakemisesta:
www.skr.fi/apurahat

Lisätietoa maakuntarahastoista:
www.skr.fi/mkr
 

Sylva ry:lle 30 000 euroa syöpää sairastavien lasten ja nuorten hyvinvointiin

Pirkanmaan rahasto myönsi Sylva ry:lle syöpää sairastavien lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseen Eeva ja Jouko Järvisen nimikkoapurahana 30 000 euroa. Rahoituksesta 15 000 euroa kohdennetaan murrosikäisten nuorten alueellisen vertaistukitoiminnan käynnistämiseen ja 15 000 euroa nuorten itsetuntoa vahvistaviin tarpeisiin TAYSin ja sen erityisvastuualueella. Sylva ry toimii tässä hankkeessa yhteistyössä Tampereen yliopistollisen sairaalan, TAYSin, kanssa.

Joka vuosi noin 35 TAYSin ja sen erityisvastuualueen perhettä – ja 160 perhettä koko Suomen alueella – saa kuulla järkyttävän uutisen: lapsi tai nuori on sairastunut syöpään. Arjen täyttävät sairaala, lääkärit, huolestuneet ilmeet, paha olo, hiusten lähtö… Hoitojaksot kestävät useita kuukausia, jopa vuosia, eikä aina ole mahdollisuutta tavata kavereita infektioriskin vuoksi.

Lapsuus ja nuoruus ovat elämänvaiheita, joiden aikana luodaan pohja koko myöhemmälle elämälle. Kuulluksi tulemisen kokemus, pysyvät ihmissuhteet sekä vanhempien ja lähiyhteisön tuki ovat tärkeimpiä hyvän elämän rakennuspuita. Kaikki tämä muuttuu haasteelliseksi, kun lapsi tai nuori sairastuu vakavasti. Silloin tukea tarvitaan, jotta elämän kehitys ja koulutus jatkuvat syövästä huolimatta ja syövän kanssa. Vain saman kokenut voi ymmärtää.

Eeva ja Jouko Järvinen tekivät elämäntyönsä nokialaisen teollisuuden palveluksessa. Heidän lahjoituksensa avulla Pirkanmaan Kulttuurirahasto voi myöntää merkittävässä määrin rahoitusta myös tulevia vuosina sekä syöpälasten hyvinvoinnin edistämiseen että syöpätutkimukseen. Seuraavan kerran nämä nimikkoapurahat ovat haettavissa Pirkanmaan Kulttuurirahaston hakuaikana 10.1.–10.2.2016.

Pirkanmaan Kulttuurirahasto on yksi Suomen Kulttuurirahaston maakuntarahastoista, joka myöntää apurahoja maakuntansa kulttuurin, tieteen ja taiteen, edistämiseen ja maakunnallisiin erityishankkeisiin. Lisätietoa lahjoittamisesta Pirkanmaan rahaston kautta alueemme tieteen ja taiteen hyväksi saa Suomen Kulttuurirahaston kotisivuilta ja Pirkanmaan rahaston asiamieheltä.

Sylva ry on vuonna 1982 perustettu yhdistys, joka toimii valtakunnallisesti Suomen syöpäsairaiden lasten ja nuorten hyväksi. Sylva on jäsenenä myös seuraavissa järjestöissä: Suomen Syöpäyhdistyksen potilasjärjestö, Lastensuojelun Keskusliitto, Vastuullinen Lahjoittaminen ry sekä ICCCPO (The International Confederation of Childhood Cancer Parent Organisations).

Lisätiedot:

Pirkanmaan Kulttuurirahasto: puheenjohtaja Esa Halme, esa.halme(at)pirkanmaa.fi
asiamies Silja Minkkinen-Poikolainen, silja.minkkinen-poikolainen(at)skr.fi

Sylva ry: vt. toiminnanjohtaja Sonja Vuorela, puhelin 0400 300 879, sonja.vuorela(at)sylva.fi
www.sylva.fi
 

Dramaturgi Aila Lavasteelle Suomen Kulttuurirahaston Elias Lönnrot -mitali

Suomen Kulttuurirahaston hallitus on myöntänyt Keski-Suomen rahaston esityksestä dramaturgi-ohjaaja Aila Lavasteelle Elias Lönnrot -mitalin tunnustuksena toiminnastaan Keski-Suomen rahaston hoitokunnassa.

Lavaste toimi hoitokunnan jäsenenä kolmen toimikauden ajan, yhteensä yhdeksän vuotta, joista hoitokunnan puheenjohtajana neljä vuotta. Lavasteen puheenjohtajakaudella toteutettiin muun muassa monivuotinen, maakunnallinen Minä osaan -taidekasvatushanke, jossa koululaiset pääsivät koulutyönsä ohessa työskentelemään ammattitaiteilijoiden johdolla.

– Lavasteella on ollut ehdottoman hyvät edellytykset toimia monipuolisesti keskisuomalaisen kulttuurin hyväksi. Erityisesti hänen osaamisensa ja tietämyksensä teatterin, kirjallisuuden sekä lasten ja nuorten kulttuurin osa-alueilla on ollut merkittävää, hoitokunnan puheenjohtaja, professori Hanna-Leena Pesonen kertoo.

Aiemmin Elias Lönnrot -mitalin ovat jyväskyläläisistä saaneet kaupunkineuvos Jaakko Lovén, professori Mauno Jokipii sekä kotiseutuneuvos Ilta Ikkala.

Uuden toimikauden alkaessa hoitokuntaan nimettiin uusia jäseniä

Hoitokunnan uusi toimikausi käynnistyi 1.10. Suomen Kulttuurirahaston hallitus täydensi Keski-Suomen rahaston hoitokuntaa kahdella uudella jäsenellä. Nyt toiminnasta poisjääneen Lavasteen ja jo aiemmin hoitokuntapaikkansa jättäneen muusikko Pentti Rasinkankaan tilalle nimettiin fil. maisteri Antti Ikonen Hankasalmelta ja teatteri-ilmaisun ohjaaja (AMK) Pasi Saarinen Saarijärveltä. Muina jäseninä jatkavat professori Hanna-Leena Pesonen, kuvataiteilija Hannu Castrén, fil. tohtori Hannu Koponen, valt. kandidaatti Eeva Kuusela, toimittaja Markku Möttönen,  johtaja Hilkka Alatalo-Korpi, tanssitaiteilija Tarja Sara, fil. maisteri Sari Toivakka sekä Keskusrahaston edustajana asiamies Ralf Sunell.

Ensi keväänä Keski-Suomen rahasto tukee keskisuomalaista taidetta ja tiedettä työskentely- ja kuluapurahoin yhteensä 551 000 eurolla yleisrahastosta sekä jakovuorossa olevista nimikkorahastoista. Apurahahaku on ajalla 10.1.–10.2.2016.

Lisätiedot
asiamies Antti Niskanen, etunimi.sukunimi@skr.fi
 

Arkea iltapäiväkerhoissa lasten kuvaamana

– Oletukseni on, että lasten kuvat ovat merkittäviä ja ne kertovat arjesta, kertoo tutkija Kristiina Eskelinen. Hän tekee väitöskirjaa koululaisten iltapäivätoiminnasta eli iltapäiväkerhoista lasten itsensä kuvaamien valokuvien kautta.

Eskelinen keräsi kuvamateriaalinsa iltapäivätoiminnassa joka on tarkoitettu ensimmäisen ja toisen luokan oppilaille. Hän vei lapsille kameroita ja antoi näiden kuvata omaa arkeaan iltapäivätoiminnassa. Eskelinen katsoi kunkin lapsen kanssa valokuvat läpi ja samalla lapset saivat kertoa niistä. Lopuksi lapset valitsivat kuvistaan ne viisi, jotka heidän mielestään kuvasivat parhaiten heidän kokemuksiaan iltapäivätoiminnasta.

– Minua kiinnostaa, mitä lapset kuvaavat, mutta myös miten he kuvaavat.

Kristiina Eskelinen tekee väitöskirjaa koululaisten iltapäivätoiminnasta eli iltapäiväkerhoista lasten itsensä kuvaamien valokuvien kautta.

Kristiina Eskelinen tekee väitöskirjaa koululaisten iltapäivätoiminnasta.

Eskelinen keräsi materiaalinsa vuosina 2009-2010, ja hän arvelee lasten suhteen kuvaamiseen jo muuttuneen hiukan. Tuolloin lapset eivät saaneet käyttää kännyköitä iltapäivätoiminnassa, eikä lapsilla ollutkaan vielä älypuhelimia. Kuvaaminen oli osalle uutta.

Lapset kuvasivat ympäristöään, lelujaan, kavereitaan, touhujaan ja ottivat omakuvia. Lisäksi he kuvasivat leikkipaikkojaan ja muita heille tärkeitä paikkoja.

Lasten etana

Lasten tekemä etana lasten kuvaamana.

Mitä kuva kertoo

Tällä hetkellä Eskelinen etsii tapoja teoretisoida, miten kuvia pitäisi tulkita: millaisia ääniä kuvissa on ja mitä ne kertovat. Yksi tapa on tarkastella kuvaa tilan kautta: mihin oma katse kiinnittyy ensin, missä kohtaa kuvaa lapset ovat, miten he ovat ryhmittyneet ja onko kuvassa esimerkiksi tyhjää tilaa.

– Tilan kautta tarkasteleminen kertoo esimerkiksi sosiaalisista suhteista.

Kun Eskelinen tarkasteli kuvia yhdessä lasten kanssa, paljastui usein, että lapsi oli kuvallaan halunnut kertoa jostain paljon laajemmasta kuin mitä kuvassa ensisilmäyksellä näkyi. Esimerkiksi kun kuvassa oli piha, lapsi saattoi kertoa ottaneensa kuvan kun keinui – aiheena ei siis ollutkaan yleiskuva pihasta vaan oma keinuminen.

– Valokuvan voi nähdä kehyksenä tapahtumille, jotka jatkuvat kuvan ulkopuolella. On tärkeää nähdä, minkä keskellä kuva on otettu.

– Valokuvan voi nähdä kehyksenä tapahtumille, jotka jatkuvat kuvan ulkopuolella. On tärkeää nähdä, minkä keskellä kuva on otettu.

– Valokuvan voi nähdä kehyksenä tapahtumille, jotka jatkuvat kuvan ulkopuolella. On tärkeää nähdä, minkä keskellä kuva on otettu

Ohjattu vapaa-aika

– Halusin selvittää, millaista on lasten arki ohjatussa vapaa-ajantoiminnassa, Kristiina Eskelinen kertoo. Iltapäivätoiminta järjestetään usein koulun tiloissa, joten lasten päivä ei ainakaan ulkoisesti näytä suuresti muuttuvan kun koulupäivä vaihtuu iltapäivätoiminnaksi.

– Iltapäivätoiminta on kuitenkin lasten vapaa-aikaa, joten lapsella pitää ohjatun toiminnan lisäksi olla mahdollisuus levätä, toimia vapaasti ja toteuttaa luovuuttaan, Eskelinen sanoo. Lasten tarpeet pitäisikin huomioida myös tiloissa, jotka iltapäivätoiminnalle osoitetaan.

Tutkija Kristiina Eskelinen

Kuvassa Kristiina Eskelinen, tutkija itsekin pääsi kuvaan.

Kuvat ovat osa Kristiina Eskelisen tutkimuksen materiaalia, eli iltapäivätoimintaan osallistuneiden lasten ottamia.
Teksti: Jenni Heikkinen
 

Ensimmäiset Post Docs in Companies -apurahat jaettiin

Post Docs in Companies (PoDoCo) -ohjelman ensimmäinen apurahakierros tohtorien siirtymiseksi elinkeinoelämään oli menestys. Apurahaa haki 285 tohtoria useilta eri aloilta, myös yritysten kiinnostus ohjelmaa kohtaan oli suurta. Lopulta 29 yritys-tohtoriparia muodostui ja ensimmäiset 9 apurahaa jaettiin marras-joulukuun vaihteessa.

Suomessa tohtoreita työllistyy tällä hetkellä elinkeinoelämän palvelukseen kilpailijamaita, kuten Saksaa ja Yhdysvaltoja, vähemmän. PoDoCo edistää elinkeinoelämän pitkäjänteistä uudistumista ja tohtorien siirtymistä elinkeinoelämän palvelukseen kaksivaiheisella ohjelmalla: aluksi nuori tohtori paneutuu annettuun ongelmaan säätiörahoituksella julkisen perustutkimuksen keinoin ja jatkaa sen jälkeen aiheen jatkokehittelyä yrityksen tarpeiden ohjaamana ja yrityksen rahoittamana.
”Suomessa peräänkuulutetaan uusia keinoja elinkeinoelämän uudistamiseksi juuri nyt, kun talouden näkymät ovat synkät. PoDoCo-ohjelma on konkreettinen ja Suomen Kulttuurirahastolle luonteva tapa olla tukemassa korkeasti koulutettujen työllistymistä elinkeinoelämään”, linjaa Kulttuurirahaston hallituksen puheenjohtaja Elina Ikonen.

PoDoCo-tohtorit vauhdittavat radikaalien liiketoimintainnovaatioiden syntymistä konepajateollisuudessa ja epilepsiapotilaiden diagnostiikkamenetelmien kehitystä

Ohjelmaan osallistuneet yritykset edustivat useita eri toimialoja ja ohjelmaan osallistui sekä pk-yrityksiä että suuryrityksiä. PoDoCo-tohtori Andrey Zhdanov Aalto yliopistosta tutkii uusia menetelmiä epilepsiapotilaiden diagnosointiin ja aivoleikkauksien suunnitteluun yhteistyössä kliinisiä ratkaisuja aivosairauksien hoitoon kehittävän Elekta Oy:n kanssa. Tutkimus tehdään yhteistyössä Helsingin yliopistollisen keskussairaalan BioMag-laboratorion kanssa. ”Olen jo vuosia tutkinut videoteknologiaa ja kuvantamista. PoDoCo-ohjelman kautta avautui mahdollisuus nostaa tutkimukseni vaikuttavuutta soveltaen osaamistani lääketekniikan alalla”, kertoo Zhdanov.

Toinen tohtorin palkkaavista yrityksistä on vaneriteollisuuden älykkäitä tuotantojärjestelmiä rakentava nastolalainen Raute Oyj, joka vahvistaa tohtorilla Kajaanin yksikkönsä osaamista. ”Strategiamme on tarjota asiakkaille alan parhaita ja uusimpia teknologioita. Näitä kehittämään tarvitaan parhaita voimia. PoDoCo- ohjelman avulla pyrimme löytämään uusia tapoja vahvistaa pitkäjänteistä kilpailukykyämme”, kuvaa toimitusjohtaja Tapani Kiiski. ”Projektissa on tarkoitus soveltaa lääketieteessä ja biologiassa kehitettyjä menetelmiä perinteiseen teollisuuteen”, täydentää filosofian tohtori Janne Kauttonen.

Uudenlaista näkökulmaa edustaa myös kauppatieteiden tohtori Abayomi Baiyere. Baiyere tutkii teollisuuden automaatiojärjestelmiä valmistavan Fastems Oy:n kanssa, millaisia radikaaleja liiketoimintainnovaatioita teollinen internet voi tarjoa teollisuusyritykselle. ”Näemme digitalisaation mahdollistajana, jonka innoittamana olemme päättäneet haastaa nykyiset toimintamallimme. Uskomme, että digitalisaatio synnyttää radikaaleja liiketoimintainnovaatioita, jotka haastavat koko toimialan toimintaa”, taustoittaa Fastems Oy:n toimitusjohtaja Tomas Hedenborg.

Myös pk-yritykset ovat vahvasti edustettuina PoDoCo-ohjelmassa. Nuori ohjelmistoyritys Quva Oy kehittää yhdessä PoDoCo-tohtori Pekka Wartiaisen kanssa uudenlaisia data-analyysimenetelmiä teollisuuden tuotanto- ja laatupoikkeamien ennakoimiseksi. ”Meillä on kehitysorientoitunut ja asiakaskeskeinen tiimi. Pienelle yritykselle tohtorien palkkaaminen voi luoda kilpailuetua. Yrityksessämme työskentelee jo entuudestaan tohtoreita ja heidän osaamisensa tuo merkittävää lisäarvoa toiminnallemme”, tiivistää toimitusjohtaja Emil Ackerman.

Seuraava apurahahakukierros keväällä 2016

PoDoCo-ohjelman kokeiluvaihe osoittautui menestyksekkääksi. Seuraava apurahahakukierros järjestetään 1.3–15.4.2016. Ohjelmaan voi osallistua toimialariippumattomasti mikä tahansa yritys, kuka tahansa väitöskirjan vastikään tehnyt tai lähiaikana väittelevä henkilö.

”Ensimmäisen hakukierroksen saaman suosion innoittamana olemme nyt vakinaistamassa PoDoCo- ohjelmaa. Haemme parhaillaan lisää säätiöitä mukaan ja teemme ohjelmaa tutuksi sekä yrityksille että yliopistoille”, PoDoCo-ohjelman johtoryhmän puheenjohtaja professori Yrjö Neuvo kertoo ohjelman tulevaisuudesta.

PoDoCo-ohjelmaa rahoittavat Suomen Kulttuurirahaston lisäksi Kaute-säätiö, Tekniikan edistämissäätiö ja Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiö. Ohjelman toteutuksesta vastaa FIMECC Oy.
PoDoCon ensimmäiset apurahat myönnettiin seuraaville henkilöille:

Nimi Ala Yhteistyöyritys Apuraha (€) Säätiö
Janne Kauttonen Fysiikka Raute 28 000 Tekniikan edistämissäätiö
Juho Kokkala Matematiikka Kone Oyj 14 000 Suomen Kulttuurirahasto
Ingrit Lillemäe Konetekniikka Meyer Turku Oy 28 000 Tekniikan edistämissäätiö
Mikko Vänskä Konetekniikka Viafin Terästorni Oy 28 000 Suomen Kulttuurirahasto
Rita Lavikka Tuotantotalous Fira Oy 14 000 Suomen Kulttuurirahasto
Ville-Valtteri Visuri Materiaalitekniikka Outokumpu Stainless Oy 28 000 Suomen Kulttuurirahasto
Abayomi Baiyere Kauppatieteet Fastems Oy 28 000 Kaute-säätiö
Pekka Wartiainen Tietojenkäsittelytiede Quva Oy 28 000 Suomen Kulttuurirahasto
Andrey Zhdanov Lääketieteellinen bioteknologia Elekta Oy 28 000 Suomen Kulttuurirahasto

Lisätietoja:
Prof. Yrjö Neuvo, Aalto-yliopisto, yrjo.neuvo(at)aalto.fi
Toimitusjohtaja Harri Kulmala, FIMECC Oy, harri.kulmala(at)fimecc.com

Kahvia, polkupyöriä ja ekologisia arvoja

Muotoilija ja yrittäjä Lasse Oivan kanssa on hiukan hankalaa sopia haastattelua. Sovittua aikaa joudutaan siirtämään parikin kertaa varsin mukavan syyn takia: Velopresso-kahvilapyörän tilaukset pitävät Oivan kiireisenä.

Haastatteluhetkellä Oiva yhtiökumppaneineen on rakentamassa kahdennettatoista Velopresso-pyörää. Pyörä valmistuu yrityksen omassa tuotantotilassa Lontoossa, jossa yrittäjien itsensä lisäksi työskentelee yksi rungonrakentaja.

Oiva ja hänen yhtiökumppaninsa Amos Field Reid tapasivat Royal College of Artissa kun heidät määrättiin pareiksi tehtävässä, jossa piti suunnitella uusi lisäfunktio polkupyörän polkuvoimalle. Molemmat miehet olivat kiinnostuneita pyöräilystä ja kahvista, ja he keksivät, että polkemalla voisi jauhaa kahvia ja alkoivat kehitellä ideaa kahvilapyörästä. Ensimmäiset lopulliseen tuotantoon päätyneen mallin pyörät myytiin alkuvuodesta 2015.

Velopresso-kahvilapyörä

Velopresso-kahvilapyörän tekoa

Tavoitteena toimiva kokonaisuus

Suunnittelijoille oli tärkeää, että pyörä on itsenäisesti toimiva yksikkö, jossa on kaikki tarvittava mukana. Velopressossa kahvipavut, vesi, kaasu ja kaikki kahvinvalmistukseen tarvittavat välineistöt kulkevat mukana. Maidolle on kylmäsäilytystila ja välineistön pesua varten allas vesisuihkulla.

– Koska olemme suunnitelleet lähestulkoon kaiken itse, olemme voineet miettiä, miten asiat vaikuttavat toisiinsa ja toimivat kokonaisuutena.

Pyöriä on toimitettu jo Englantiin, Australiaan, Yhdysvaltoihin, Luxenburgiin, Hollantiin, Espanjaan, Sveitsiin, Kanadaan ja Puerto Ricoon.

– Meille oli tärkeää, että Velopressolla pystyy tekemään kannattavaa kahvinmyyntiä ilman kompromisseja. Emme halunneet, että se on vain hienonnäköinen tuote, jolla voi lisäksi tehdä kahvia, Oiva kertoo.

Kahvia polkemalla

Velopresso-pyörän käyttäja voi kytkinvivusta vetämällä vaihtaa polkuvoimansa pyörän eturenkaan pyörittämisesta kahvimyllyn käyttöön. Kahvimyllyn lisäksi polkuvoima pyörittää vesipumppua joka mahdollistaa kahvikoneen boilerin uudelleen täyttämisen ja paineistaa pesualtaan vesisuihkun.

– Suunnittelimme kahvimyllyn varta vasten pyörään ja polkemalla operoitavaksi. Tavoitteena oli laite joka tekee tinkimättömän laadukasta kahvipurua, Oiva sanoo.

– Laadukas espresso vaatii tuoretta, vastajauhettua kahvia ja jauhannan karkeuskin vaikuttaa makuun. Tässä on kaiken muun ohella pitänyt opiskella baristaksi, jotta ymmärtää riittävästi kahvista.

 

Suunnittelijoille oli tärkeää, että pyörä on itsenäisesti toimiva yksikkö, jossa on kaikki tarvittava mukana.

Suunnittelijoille oli tärkeää, että pyörä on itsenäisesti toimiva yksikkö, jossa on kaikki tarvittava mukana.

Kestävää ja esteettistä

Velopresson osia valmistaa 60 eri toimijaa, joista lähes kaikki toimivat Englannissa. Kaasulla toimivan kahvinkeittimen tekee Oivan ja Field Reidin suunnitelmien mukaisesti Birminghamissä toimiva yritys, joka on valmistanut kahvikoneita yli 50 vuotta.

– Halusimme, että pyörä on mahdollisimman helppo käyttää ja korjata, jos jotain korjattavaa sattuisi tulemaan, Oiva sanoo.

Jokaisen osan kohdalla on mietitty myös sen ulkoasua

– Pyörän pitää näyttää hyvältä, mutta funktionaalisuus on kuitenkin tärkeintä. Ei ole mitään järkeä tehdä tuotetta, jonka käytettävyys kärsii ulkoisiin ominaisuuksiin keskittyneestä muotoilusta.

Teksti: Jenni Heikkinen
Kuvat: Ivan Coleman

Lisää Velopressosta Kulttuurirahaston Tammenlastuja-lehdessä 4/2015.

Kulttuurijournalismin mestarikurssi 2016

Suomen Kulttuurirahasto järjestää syksyllä 2016 laajan toimittajille suunnatun koulutuskokonaisuuden kulttuurijournalismista. Koulutuksen tavoitteena on antaa toimittajille perustiedot eri taiteenaloista ja taustatietoa niiden kriittiseen arviointiin sekä kannustaa keskusteluun kulttuurijournalismin tehtävistä ja yleisön tavoittamisen keinoista. Kantavana ajatuksena on, että hyvin kirjoitetut tekstit ja muut sisällöt tuovat kulttuurijutuille lisää lukijoita ja sitä kautta parantuvaa näkyvyyttä mediataloissa. Samalla myös itse kulttuuri tulee lähemmäs yleisöään.

Koulutus on tarkoitettu sekä vakituisessa työsuhteessa oleville toimittajille että freelancereille,kokeneille ja nuoremmille, kulttuuriin suuntaaville yleistoimittajille tai jo erikoistuneille. Edellytyksenä on jonkinlainen näyttö osaamisesta kirjoittajana tai radio- tai tv-toimittajana ja mielellään kokemusta mediassa työskentelystä.

Kurssille valitaan korkeintaan 15 henkilöä, jotka saavat viiden kuukauden ajaksi yhteensä 10 000 euron verottoman apurahan elinkustannusten kattamiseen. Lisäksi pääkaupunkiseudun ulkopuolella asuvien on mahdollista hakea erillistä kuluapurahaa kattamaan kurssin aikaisia matka- ja majoituskuluja.

Kurssi alkaa ennakkotehtävillä ja etätyöskentelyllä 1.8.2016. Lähiopetus alkaa 18.8. ja kurssi päättyy 21.12.2016. Koulutus sisältää yhteensä 10 viikkoa tiivistä opetusta Helsingissä arkipäivisin, seitsemän etätyöviikkoa, kaksi yhteistä matkaviikkoa kotimaassa sekä viikon matkan ulkomaille.

Kurssi sisältää paljon kirjoittamista, ryhmätyöskentelyä, erilaisia selvitystehtäviä sekä yleisöyhteistyön ja tapahtumien suunnittelua. Iltaisin käydään kulttuuritapahtumissa, joiden pohjalta tehdään harjoitustöitä. Kurssin ohjelma on niin tiivis, että osallistujat eivät voi tehdä töitä kurssin aikana. Kurssille valittavan tulee itse varmistaa työnantajansa suostumus opintovapaaseen.

Kurssin rehtori on toimittaja, VTM Jaakko Lyytinen. Kurssin luennoijiksi ja työpajojen vetäjiksi kutsutaan asiantuntijoita laajasti eri aloilta. Kurssilaisten kehittymistä kirjoittajina tukevat myös mentorit.

Haku kurssille alkaa Kulttuurirahaston verkkosivuilla 1.3.2016 ja päättyy 18.3.2016. Päätökset kurssille valittavista tehdään toukokuun alussa 2016.

 

Lisätiedot:

Yliasiamies Antti Arjava, etunimi.sukunimi@skr.fi
Viestintäpäällikkö Annakaisa Tavast, etunimi.sukunimi@skr.fi
Kurssikoordinaattori Maija Karasvaara, etunimi.sukunimi@skr.fi, p. 050 4343 464

 

Mestarikurssin 2016 rakenne

Viikko (alkaen maanantaista)  
1.8. Ennakkotyöskentelyä etänä
8.8. Ennakkotyöskentelyä etänä
15.8. Lähiopetusviikko
22.8. Lähiopetusviikko
29.8. Matkaviikko 1
5.9. Etätyöskentelyviikko
12.9. Lähiopetusviikko
19.9. Lähiopetusviikko
26.9. Etätyöskentelyviikko
3.10. Lähiopetusviikko
10.10. Lähiopetusviikko
17.10. Etätyöskentelyviikko
24.10. Lähiopetusviikko
31.10. Lähiopetusviikko
7.11. Etätyöskentelyviikko
14.11. Lähiopetusviikko
21.11. Matkaviikko 2
28.11. Etätyöskentelyviikko
5.12. Ulkomaanviikko
12.12. Lähiopetusviikko
19.12. Lähiopetusviikko

 

Uusi tukimuoto kannustaa laajoihin ja uudistaviin taidehankkeisiin

Suomen Kulttuurirahasto alkaa vuonna 2016 myöntää uudenlaista, suuriin taidehankkeisiin tarkoitettua apurahaa. Uusi Taide²-apuraha on tarkoitettu taiteellista tuotantoa uudistaviin hankkeisiin, jotka pyrkivät monipuolistamaan ja parantamaan taiteen laatua sekä laajentamaan taiteen yleisöpohjaa. Yksittäiselle hankkeelle voidaan myöntää 100 000–200 000 euroa.

Taide²-apurahaa (Taide toiseen) voivat hakea muun muassa taiteen alan rekisteröidyt yhdistykset ja säätiöt sekä poikkeuksellisesti myös julkiset taidelaitokset ja taiteen alan yritykset, halutessaan yhteistyössä keskenään tai vapaiden toimijoiden kanssa. Apurahaa eivät voi hakea yksityishenkilöt tai työryhmät yksinään.   

– Apurahalla halutaan mahdollistaa laaja-alainen yhteistyö erilaisten toimijoiden välillä, ja siksi haku avataan myös taidealan julkisrahoitteisille laitoksille. Toiveena on, että rahoituksen avulla saataisiin luotua pysyviä yhteistyön malleja taidekentälle, kertoo erityisasiantuntija Johanna Ruohonen.

Taide²-apurahalla halutaan tarjota taiteen tekijöille mahdollisuus pitkäaikaiseen suunnittelutyöhön ja suurten hankkeiden toteutukseen. Tavoitteena on tehdä taiteesta entistä kiinnostavampaa laajan yleisön silmissä.

Apurahan hakumenettely on kaksivaiheinen: ensimmäisellä hakukierroksella enintään kymmenen kiinnostavaa hanketta valitaan jatkokehittelyyn.  Vasta tämän jälkeen tehdään rahoituspäätökset.

Uuden apurahan ensimmäinen hakukierros on 15.2.-11.3.2016. Rahoitettavista hankkeista päätetään elokuussa 2016.

Lisätietoa:

Erityisasiantuntija Johanna Ruohonen  
09 6128 1247, 040 516 3475, johanna.ruohonen@skr.fi

www.skr.fi/taidetoiseen
 

Kuvissa elämän paikat

Kuvassa vanha rouva syö jäätelöä maauimalan luona. Toinen poseeraa kerrostalon edessä Esplanadilla. Valokuvaaja Helena Inkerin toteuttamassa Elämän paikat –näyttelyssä kuvataan ikäihmisiä heille tärkeissä paikoissa ja kerrotaan niihin liittyviä muistoja.

Valokuvaaja Helena Inkerin toteuttamassa Elämän paikat –näyttelyssä kuvataan ikäihmisiä heille tärkeissä paikoissa ja kerrotaan niihin liittyviä muistoja.

Valokuvaaja Helena Inkerin toteuttamassa Elämän paikat –näyttelyssä kuvataan ikäihmisiä heille tärkeissä paikoissa.

– Halusin tarkastella ikäihmisten kanssa heille tärkeitä muistoja – kuitenkin niin, että muistoja voidaan tuoda ja heijastaa valittujen paikkojen kautta tähän päivään, Helena Inkeri kertoo.

Inkeri halusi tarjota hoivapalveluiden piirissä eläville ikäihmisille tilaisuuden tulla kuulluksi ja nähdyksi omana itsenään sekä tuoda esiin muistoja ajalta, jolloin osallistujat kokevat olleensa vahvoilla.

– Kun ikää tulee, tulee usein myös sairauksia, kipuja ja haasteita arjesta selviytymisessä. Niiden alle hautautuu helposti osa ihmisen persoonasta ja elämänkokemuksesta, Inkeri pohtii.

Projektiin osallistui 11 vanhusta. Mukana oli kaksi pariskuntaa, joten kuvat kertovat yhdeksän tarinaa. Ensin osallistujien kanssa tavattiin useita kertoja sekä ryhmässä että yksityisesti, tutustuttiin, katseltiin vanhoja valokuvia ja jaettiin muistoja. Sitten oli vuorossa kuvausmatka jokaisen tärkeään paikkaan.

Kuvausmatkat vaativat tarkkaa suunnittelua, jotta kaikki sujuisi turvallisesti ja vanhukset jaksaisivat olla mukana. Kaikki muistelijat eivät itse pystyneet matkustamaan, ja tällöin Inkeri lähti kuvausmatkalle mukanaan vanha valokuva, jonka avulla muistelija saatiin mukaan uuteen kuvaan.

Kuvausmatkat vaativat tarkkaa suunnittelua, jotta kaikki sujuisi turvallisesti ja vanhukset jaksaisivat olla mukana.

Kuvausmatkat vaativat tarkkaa suunnittelua, jotta kaikki sujuisi turvallisesti ja vanhukset jaksaisivat olla mukana.

Alkuun epäilytti

Osa osallistujista myös suhtautui projektiin aluksi hieman epäillen. Esimerkiksi vaimonsa Hilkan kanssa projektiin osallistunut Väikkä arveli, että osallistuminen voisi olla liian työlästä ja raskasta. Avajaisten jälkimainingeissa Väikkä kuitenkin kiittelee Helena Inkeriä kovasti.

– Sinä kyllä olet ammatissasi, osaat niin hienosti tehdä tätä ja aina olet huomioinut meitä, Väikkä kiittää.

Väikälle jäi kuvaprojektista hyvä tunne, sillä muihin osallistujiin tutustuminen oli mukavaa ja keskustelut Inkerin kanssa kiinnostavia. Alkuun puhuminen tuntui kuitenkin vaikealta.

– Oli vähän outoa puhua vieraan ihmisen kanssa asioista, joista ei ole oikeastaan puhunut kenellekään ja haikeita muistojakin tuli mieleen, Väikkä kertoo.

– Oli vähän outoa puhua vieraan ihmisen kanssa asioista, joista ei ole oikeastaan puhunut kenellekään ja haikeita muistojakin tuli mieleen, Väikkä kertoo.

– Oli vähän outoa puhua vieraan ihmisen kanssa asioista, joista ei ole oikeastaan puhunut kenellekään.

– Muistojen lisäksi meillä oli syvällisiä juttutuokioita myös esimerkiksi omaishoitajuudesta. On mieletön kunnia, että ihmiset ovat kertoneet elämistään avoimesti, sanoo Inkeri.

– Toivon, että näyttelyn myötä että osallistujien ääni ja arvokkaat tarinat pääsevät laajemminkin esiin. Vaikka tarinat ovat henkilökohtaisia, niissä on aina jotakin tunnistettavaa ja jaettua, jotakin, mihin muut voivat peilata omia kokemuksiaan.

Vaikka tarinat ovat henkilökohtaisia, niissä on aina jotakin tunnistettavaa ja jaettua.

Vaikka tarinat ovat henkilökohtaisia, niissä on aina jotakin tunnistettavaa ja jaettua.

Lisätietoa ja tarinoita luettavissa projektin verkkosivuilla ja Facebookissa:

www.elamanpaikat.fi
www.facebook.com/elamanpaikat

Teksti: Jenni Heikkinen
Kuvat: Harri Tahvanainen

 

Vuoden 2015 soitinlainat myönnetty

Kulttuurirahaston hallitus on päättänyt syksyllä 2015 haettavina olleiden soittimien lainansaajat. Myönnettyjen soittimien lainakausi alkaa joulukuusta 2015.

Suomen Kulttuurirahaston soitinkokoelma koostuu neljästäkymmenestäkuudesta jousisoittimesta. Kokoelma on lajissaan maamme arvokkain.

Soitinkokoelman arvokkaimmat soittimet (14 kpl) on nimetty arvosoittimiksi. Arvosoittimien laina-aika on noin viisi vuotta.

Hallitus päätti myöntää lainaan seuraavat soittimet:

Viiden vuoden lainakaudelle

Viulut:

Anon., ”Antonio Stradivari 1699”: Matti Koponen
Antonio Capela, Lissabon 1981: Kati Välimaa
Gand & Bernardel, Paris 1888: Jasmin Mönkkönen
Giovanni Battista Guadagnini II, Parma 1760: Sini-Maaria Simonen
Joseph Hel, Lille 1889: Beata Kavander
Patrick Robin (Medaille d´or),  Paris 1991: Raffaello Chiodo
Pierre & Hippolyte Silvestre I, Lyon 1838: Eeva Oksala
Pierre & Hippolyte Silvestre II, Lyon 1840: Reeta Aho

Alttoviulu:

Eero Haahti, Helsinki 2009: Anna-Maria Viksten

Sellot:

Justin Derazey, Mirecourt n. 1860: Ella Hämäläinen
Charles Jacquot, Paris 1856: Lukas Stasevskij
Claude Pierray, Paris 1714: Senja Rummukainen

Kolmen vuoden lainakaudelle

Viulu (barokki):
Gianbattista Rogeri, Brescia 1691: Kreeta-Maria Kentala

Alttoviulu (barokki):
Anon., ”Ranskalainen”, n. 1750: Helsingin Barokkiorkesterin yhdistys ry