Nyt tarvitaan kulttuuriloikka

Tummahiuksinen, silmälasipäinen nainen hymyilee kameralle
Kaija Reiman-Salminen

Lapsen oikeuksien sopimuksen tarkoituksena on turvata lapsen etu. Kyse on ihmisoikeuksista, jotka ovat jakamattomia. Oikeudet muodostavat kokonaisuuden, jossa mikään oikeus ei lähtökohtaisesti ole toista tärkeämpi. Oikeuden loukkaamista ei voi perustella toisella oikeudella.

Yksi lapsen oikeuksista on oikeus kulttuurielämään ja taiteisiin (Lapsen oikeuksien sopimus 31. artikla). Meillä jokaisella on kokemuksia siitä, miten erilaiset kulttuurikokemukset vahvistavat meitä, mahdollistavat sosiaaliset kontaktit, tuottavat iloa ja onnistumisen tunnetta. Luovuus, ajattelu, oppiminen, itsetunto ja niin edelleen. Loputon luettelo siitä, mitä merkityksiä taide ja kulttuuri meille antavat.

Ilahduttavaa on, että lapsille suunnatut kulttuuripalvelut ovat lisääntyneet ja lapset on otettu ei vain kohteeksi, vaan myös aktiivisiksi toimijoiksi taiteen tuottajina ja kulttuuripalveluiden kehittäjinä. On perustettu lastenkulttuurikeskuksia, käynnistetty erilaisia hankkeita ja kehitetty uusia palveluja. Mutta mitä tälle oikeudelle kulttuurielämään ja taiteisiin tapahtuu, kun kohtaamme kriisin, talous taantuu ja kaikesta on karsittava.

Yhtäkkiä elämme keskellä pandemiaa ja sota kolkuttaa naapurissa. Tiedämme, että lasten ja nuorten masentuneisuus ja yksinäisyys ovat lisääntyneet pandemian aikana, kun sosiaalisia kontakteja on rajoitettu ja esimerkiksi harrastuksiin ei ole voinut osallistua. Kuntien talous on tiukalla. Ennaltaehkäisevät palvelut, esimerkiksi vapaa-ajanpalvelut, kulttuuri ja taide, ovat kunnissa ensimmäisten palveluiden joukossa, kun säästökohteita mietitään.

Tiukassa taloudellisessa tilanteessa oikeus taiteeseen ja kulttuurielämään jää helposti muiden oikeuksien varjoon. Toisaalta tiedossamme on, että juuri kulttuuripalveluiden käyttö ja taide eri muodoissaan vaikuttavat kokemukseen hyvästä elämänlaadusta ja vähentävät ahdistuneisuutta ja masennusta.

”Kriisien keskellä tarvitaan kykyä rakentaa ja toteuttaa yhteistyötä eri palveluiden ja eri toimijoiden välillä.”

Kriisien keskellä tarvitaan eri toimijoiden yhteistyötä. Tarvitaan kykyä rakentaa ja toteuttaa yhteistyötä eri palveluiden ja eri toimijoiden välillä. Jotta kaikilla lapsilla ja nuorilla olisi tasavertaiset mahdollisuudet kulttuuripalveluihin ja taiteeseen, nyt jos koskaan on tilausta erilaisille kulttuuriseteleille ja -läheteille ja uusille, spesifeille taiteen käytön sovelluksille.

Moniin kuntiin on perustettu lasten parlamentteja ja nuorisovaltuustoja. Niiden avulla lapset ja nuoret saavat äänensä kuuluviin. Kulttuurirahaston yksi painopiste on lasten ja nuorten kulttuuriharrastus. Olisipa mielenkiintoista, jos Kulttuurirahasto kutsuisi myös lapsia ja nuoria kuulolle miettiessään uusia hankkeita.

Miten nopeasti tapahtuikaan digiloikka työelämässä.

Nyt tarvitaan kulttuuriloikka! Uutta tapaa tuoda kulttuuri ja taide kaikkien ulottuville, osaksi arkea ja hyvinvointia.

Lapsen oikeuksien päivänä: nostetaan lippu salkoon ja annetaan uusien tuulien puhaltaa!

Marraskuun 20. päivänä vietetään lapsen oikeuksien päivää. 1989 YK:n yleiskokous hyväksyi lapsen oikeuksien yleissopimuksen, jonka Suomi ratifioi 1991. Suomalaiseen kalenteriin lapsen oikeuksien päivä vakiintui yleiseksi liputuspäiväksi vuonna 2020.

Leena Reittu tekee hakkuista taidetta

Nainen tekee puista veistossa lumisessa metsässä.
Reitun teos ”Katso, tule lähemmäs”. Kuva on vuodelta 2021 Pirkkolan hakkuualueella.

Kolin Luontokeskus Ukossa on esillä pieniä puuveistoksia, joita näkyy myös seinille ripustetuissa valokuvissa. Vaikka ollaan Pohjois-Karjalassa, teosten juuret ovat osaltaan helsinkiläisessä Pirkkolan metsässä. Muutama vuosi sitten Pirkkolan puistoon suunnitellusta monitoimihallista nousi kiivas keskustelu. Monet paikalliset vastustivat hallihanketta, jonka tieltä kaadettiin vanhaa metsää.

Kuvataiteilija Leena Reittu osallistui silloin osana maisteriopintojaan aktivismikurssille, jolla käytiin tutkimassa Pirkkolan hakkuuaukean herättämiä tunteita. Pirkkolassa hän alkoi kaivaa kantoja esiin lumesta ja sai idean performanssista, jossa kaivetaan kaikki hakkuuaukean kannot esiin ja ikään kuin annetaan kaarnan nähdä auringonvalo viimeisen kerran. Siitä lähtien hakkuuaukeat ovat olleet osa hänen taidettaan.

Reitun teoksia on esillä Luontokeskus Ukossa 28.12.2022 asti. Hän työskentelee itsekin Kolilla ja vaikuttaa Kolin kulttuuriseurassa, joka muun muassa pyörittää taiteilijaresidenssiä Kolin kylällä.

Kolilla esillä olevissa valokuvissa ja teoksissa näkyy hyvin Reitun työskentelyprosessi. Hän ottaa hakkuuaukeilta hakkuujätettä, tekee siitä veistoksen ja vie sen takaisin hakkuupaikalle, missä se jatkaa elämäänsä. Patsaiden muodot ottavat inspiraatiota jäkälien mikroskooppisista kaarista.

Hakkuuaukeilla sijaitsevia veistoksia ei ole merkitty tai kulkua niiden luo opastettu. Silti Reittu ajattelee, että ne ovat myös ihmisille. ”Mie tykkään yllätyksellisyydestä, että voi sattumanvaraisesti kävellä jonnekin ja sitten siellä on joku outo möykky.”

Yllätyksellisyyttä tuo myös luonto itse. ”Joku oli jossain vaiheessa yrittänyt siirtää yhtä veistosta ja se oli kastunut ja alkanut kasvaa lahottajaa, mikä oli tosi siistiä – kiitos vaan sille vandaalille”, nauraa Reittu.

Puinen veistos lattialla
Leena Reitun teos Pitele.

Puu on ollut opinnoista asti hänelle tärkeä materiaali. Valmistuttuaan Saimaan ammattikorkeakoulusta vuonna 2015 hän osti puunrungon ja teki siitä teossarjan. Nyt samasta rungosta on tullut jo neljä teossarjaa – joka kerta aina vähän pienempiä teoksia.

”Tällainen kierrättäminen tuntuu omalta jutulta”, sanoo Reittu. ”Haluan, että puulla on jokin muukin tarkoitus, se on kuitenkin elävää materiaalia. Olen lukenut paljon puista ja ottanut selvää niiden elämästä. Sen myötä suhtaudun puihin empaattisemmin kuin ennen. Yritän, etten työlläni ainakaan lisäisi kaikkea sitä sotkua, mitä maailmassa on.”

Reittu kuvailee, miten pääkaupunkiseudulla pieniäkin metsäplänttejä puolustetaan kiivaasti. Pohjois-Karjalassa on Reitun mukaan eri tilanne, vaikka sielläkin joistakin ihmisille tärkeistä paikoista syntyy meteliä. ”On surullista, missä mittakaavassa hakkuita täällä tehdään. Vaikuttamisen keinot ovat aika vähissä”, kuvailee Reittu.

Hän pitää taidettaan osaltaan aktivismina. ”Jollain tavalla on pakko yrittää käsitellä omaa turhautumistaan hakkuisiin. Hyviä keinoja vaikuttaa ei ole, mutta jotain tyydytystä voi saada siitä, että tekee edes jotakin. Kun olen taiteilija, miksen käyttäisi sitä kanavaa vaikuttamiseen.”

Leena Reittu on saanut vuosina 2019 ja 2022 puolen vuoden apurahan taiteelliseen työskentelyyn Pohjois-Karjalan rahastosta.

Uudet klassikot -rahaston ensimmäiset tuet on myönnetty

Uudet klassikot -rahaston historian ensimmäinen haku esittävän taiteen yhteisöille järjestettiin syyskuussa 2022. Hakemuksia saapui yhteensä 54. Hakemukset arvioi ensin taiteellinen asiantuntijaryhmä, minkä jälkeen ne käsiteltiin valtion ja perustajasäätiöiden edustajista koostuvassa toimikunnassa. Tukea myönnettiin 31 yhteisölle.

”Myöntöjen määrää voi pitää huomattavan korkeana, kun sitä vertaa tavanomaiseen apurahahakuun, jossa vain noin joka kymmenes hakija menestyy”, sanoo rahaston sihteeri Veli-Markus Tapio. ”Toimikunta halusi tukea laajasti ja näkyvästi haun tavoitteen mukaista toimintaa ja samalla kannustaa tulevia hakijoita riittävään kunnianhimoisuuteen jatkossa. Erityistä huomiota tulee kiinnittää tuotantojen taloudelliseen elinkelpoisuuteen ja kestävyyteen.”

Hakijamäärä edusti yli neljäsosaa hakukelpoisista, joita olivat Taiteen edistämiskeskuksen toiminta-avustusta saavat esittävän taiteen yhteisöt, noin 180 kpl. Hakijoilta edellytettiin yhteistyötä vähintään yhden valtionosuuden piirissä olevan esittävän taiteen toimijan tai museon tai kansallisen taidelaitoksen kanssa.

Tukea saivat sisällöllisesti hyvin erilaiset hankkeet taaperoteatterista performatiiviseen installaatiotaiteeseen ja nykynukketeatterista iltamaperinteen uudistamiseen. Monet hankkeista yhdistävät luovasti useampia taiteenaloja.

Uudet klassikot -tukimuodon yksi erityispiirre on sen kaksivaiheisuus. Heti maksettavan perusosan lisäksi tuensaajalla on oikeus pääsylipputulojen mukaan laskennallisesti määräytyvään osaan tulevaisuudessa. Molemmat huomioon ottaen nyt myönnetyn tuen arvioitu kokonaismäärä viiden vuoden aikana on noin kolme miljoonaa euroa.

Uudet klassikot – Nya klassiker on uusi rahasto, joka tukee taidealalla asemansa jo vakiinnuttaneiden toimijoiden työskentelyn ja kasvun edellytyksiä. Sen tarkoituksena on parantaa taiteen asemaa sekä ylläpitää sen merkityksellisyyttä yhteiskunnassa. Kannustamalla uudenlaiseen, rahoitusmuotojen rajat ylittävään yhteistyöhön se pyrkii kasvattamaan teosten ja tuotantojen elinkaarta, yleisömääriä, levinneisyyttä ja tunnettavuutta.

Rahaston ovat perustaneet yhdessä opetus- ja kulttuuriministeriö ja neljä säätiötä: Suomen Kulttuurirahasto, Svenska kulturfonden, Alfred Kordelinin säätiö sekä Jenny ja Antti Wihurin rahasto. Seuraavan haun toteuttamisesta tiedotetaan ensi keväänä.

Uudet klassikot -tuen saajat

  • Cirko – Uuden sirkuksen keskus, Sirkustaiteilijoiden työllistäminen Cirkon ja Svenska Teaternin yhteistuottamassa Ronja Rövardotter -näytelmässä kaudella 2023–2024 
  • Esittävän taiteen osuuskunta Kaukasus, Performatiivinen installaatio, joka käsittelee ilmastokriisiä mustikan näkökulmasta, yhteistyössä kaupunginmuseoiden ja kaupunginorkesterin kanssa 
  • Flow ry, Immersiivinen, paikkasidonnainen, monitaiteellinen teos Vihreät Niityt, jonka tuotantoyhteistyökumppaneina ovat Flow Productions ja Oulun Teatteri
  • Folk Extreme, Käärmeenpääntallaajat – uuden immersiivisen teoksen tuotanto, edistäminen sekä vierailut teattereiden suurella näyttämöllä
  • Frigg Oy, Kansanmusiikkiyhtye Friggin vierailut suomalaisten orkesterien solistina vuosina 2023–2025      
  • Greta tuotanto oy, Brechtiä jokanaiselle -musiikkiteatteriesityksen kiertue                         
  • Guardia Nueva orkesteriyhdistys ry, Kokonaisvaltainen yhteistaidekokemus, jossa yhdistyvät argentiinalais-suomalainen tango ja nykytanssi. Esitykset 10:llä eri paikkakunnalla Suomessa                          
  • Kinetic Orchestra, Tanssin suuren näyttämön kiertuemallin kehittäminen kahden vos-toimijan ja yhden vapaan kentän ryhmän yhteistuotantona
  • KokoTeatteri -yhdistys ry, KokoTeatterin Norminäytelmän kiertueversion valmistaminen ja kiertäminen Suomessa, ensimmäisenä paikkana ja kumppanina Tampereen Teatteri      
  • Kulttuuriyhdistys Ensemble Nylandia ry, Kaupunkibarokki. Barokkikollektiivi Ensemble Nylandia ja kaupunginorkesterit yhdistävät voimansa ja osaamisensa yhteistyökonserteissa ympäri Suomen            
  • Nomadi ry, Alpo Aaltokoski Companyn, Oulu Sinfonian ja Jojo Oulun tanssin keskuksen yhteistuotanto Leevi Madetojan balettipantomiimista Okon Fuoko            
  • Nukketeatteritaiteilijayhdistys Aura of Puppets ry, Nykynukketeatterin helmiä: neljästä teoksesta koostuva räätälöity esityssarja tutustuttaa nukketeatteri-ilmaisun rikkauteen 
  • Oblivia rf Pleasure – ett experimentellt musikteaterverk och en finsk-tysk samproduktion                          
  • Opera BOX ry, Opera BOXin tuotannot 2022: Stefan Lindgren In transit, Antonio Vivaldi: Ottone in Villa ja Tuomas Kantelinen Viola ja Valkoparrat   
  • Pohjoinen Liike ry, Nordisk Rörelse rf, Pelirakenteisen Valvojat-esityksen toteuttaminen Kansallisteatterin kanssa Helsingissä kesällä 2023 ja lokalisointi muihin kaupunkeihin 2024-2025                 
  • Routa – Kajaanin tanssin edistämisyhdistys ry, Nykytanssin ja teatterin keinoin toteutettu uusi tulkinta Minna Canthin kirjallisuusklassikosta Anna Liisa     
  • Saaristo-oopperayhdistys, Sallisen Punainen viiva -ooppera Saaristo-oopperan, Turun Kaupunginteatterin ja Turun filharmonisen orkesterin yhteistuotantona   
  • Saimaan Teatteri ry, Iltamaperinnettä uudistavaan teokseen ”Ilta Saimaalla” yhteistyössä Lappeenrannan kaupunginteatterin kanssa
  • Sirkus Supiainen, Joensuun taidemuseo Onnin ja Sirkus Supiaisen yhteistyössä luoma taidekokonaisuus taidenäyttelykokonaisuuden ja sirkustaiteen välimaastossa                   
  • Sivuun Ensemble ry, Silentopia – Taiteen- ja tieteentekijöiden ritualistiset teokset näyttämöille ja niiden ulkopuolelle
  • Taiteilijayhdistys Hiljaisuus ry, Lapin Kamariorkesterin ja Hiljaisuus ry:n yhteistuotantona syntyvä konserttikokonaisuus, joka rakennetaan uuden monitaiteisen sävelteoksen ympärille                          
  • Tanssiryhmä Off/Balance ry, Monitaiteellinen Hiljaista iloa -teos Jyväskylän kaupunginteatterin isolla näyttämöllä
  • Teaterföreningen Blaue Frau r.f., Ett hybridprojekt som består av en filmad mockumentär samt en live föreställning, i samarbete med Five Corners Production och Svenska YLE
  • Teatteri Avoimien Ovien kannatusyhdistys ry, Suomalais-venäläis-ukrainalaisena yhteistyönä syntynyt episodinäytelmä Talvisota               
  • Teatteri ILMI Ö, Metsämosaiikki-vauva- ja taaperoteatteriesitys ja työpaja: kolmen teatterin yhteistyökiertue                        
  • Teatteri Metamorfoosi Coproduction, gathering 4 theatres to put on stage the play Anatomy of a suicide by A. Birch
  • Teatteri Telakka ry, Kajastus – ruumiillisen runon ilta, runouden ja tanssin rajapinnoilta ammentava musiikillinen teatteriesitys kahden teatterin yhteistuotantona                         
  • Tehdas Teatteri, Sukupuuttoparatiisi – Nykynukketeatteria lapsettomuuden hedelmällisyydestä esityskiertueen toteuttamiseen             
  • Todellisuuden tutkimuskeskus, Voyer on esitys, joka avaa yhteisen tilan katsomisen tapahtumalle; ruumiillisen kommunikaation avulla ilman sanoja                 
  • Urbaanin Taidetanssin Tuki ry, Teosten camouflage ja Cosmic Latte saattaminen uudelleen ensi-iltaan sekä esittäminen vuosina 2023–2024                   
  • W A U H A U S ry., WAUHAUSin, Espoon kaupunginteatterin ja Kamariorkesteri Avantin yhteistuotanto Pipsa Longan näytelmästä Neljän päivän läheisyys  

Yhteyshenkilöt:

Johanna Ruohonen
Uudet klassikot -rahaston sihteeri

040 516 3475
johanna.ruohonen@skr.fi

Sören Lillkung
vd, Svenska kulturfonden
040 620 7500
soren.lillkung@kulturfonden.fi

Kymmenen uutta näytelmäkäännöstä suomalaisteattereihin

Teattereille suunnattu Maailma näyttämölle -tukimuoto oli ensimmäistä kertaa haettavana elokuussa 2022. Nyt myönnettyjen apurahojen turvin käännetään kymmenen laadukasta oman aikamme näytelmää eri kieliltä suomeksi ja esitetään ne kotimaisilla näyttämöillä laajalle kulttuurista kiinnostuneelle yleisölle. Tukea jaettiin ensimmäisellä hakukierroksella runsaat 250 000 euroa.

”Saimme hyvän määrän hakemuksia siihen nähden, että haku toteutettiin ensimmäistä kertaa. Erityisen iloinen olen siitä, että hakijoiden joukko oli hyvin moninainen. Myös alkukielten valikoima oli iso”, kertoo hausta vastaava maakunta-asiamies Antti Niskanen Suomen Kulttuurirahastosta.

Näytelmien alkukieliä ovat muun muassa arabia, islanti, katalaani, ranska ja venäjä. Mukana on myös yksi osin pidgin-englanniksi kirjoitettu näytelmä. Tukea käännösten tekemiseen ja näytelmien esittämiseen saivat niin työryhmät, vapaan kentän toimijat kuin isot teatteritkin. Ensimmäiset apurahan saaneet esitykset nähdään suomalaisnäyttämöillä vuoden 2023 aikana.

Apurahaa saaneissa on useita pohjoismaisia näytelmiä: Christina Ouzounidisin ruotsinkielinen Heterofil, islantilaisen Ólafur Haukur Símonarsonin Græna landið sekä norjalaisen Arne Lygren Tid for glede. Kaukaisempia kieliä edustaa esimerkiksi Basim Kaharin arabiankielinen näytelmä Orange.

Maailma näyttämölle -apurahojen taustalla on havainto, että Suomessa teattereissa tuotetaan yhä vähemmän korkeatasoisia oman aikamme näytelmiä muualta kuin anglosaksiselta kielialueelta. Uusi laadukas eurooppalainen tai muun maailman näytelmäkirjallisuus on vähemmistössä teattereiden ohjelmistossa. Kulttuurirahasto toivookin hakemusmäärän jatkossa kasvavan ja hakemusten kohdistuvan ensisijaisesti muista kielistä kuin englannista käännettäviin näytelmiin.

”Tukemme on omiaan rikastamaan ja monipuolistamaan suomalaisten teattereiden ohjelmistoa. Toivomme, että käännökset myös jäävät elämään ja kiertämään suomalaisella teatterikentällä”, sanoo Antti Niskanen.

Kulttuurirahaston kumppanina vuosina 2022–2024 käynnissä olevassa Maailma näyttämölle -hankkeessa on Teatterin tiedotuskeskus TINFO, joka on muun muassa koonnut kuratoidun tietokannan ajankohtaisista, käännettäväksi sopivista näytelmistä.

”Mahtavaa, että näin moni teatteri ja teatteriryhmä ehti mukaan heti hankkeen ensimmäiseen hakuun ottaen huomioon, miten paljon ylimääräistä työtä pandemian jälkihoito tuotantojen siirtymisineen on teattereissa teettänyt. Olemme erityisen iloisia siitä, kuinka laajasti näytelmät eri puolilta maailmaa ovat puhutelleet teattereita”, sanoo TINFOn johtaja Linnea Stara.

Maailma näyttämölle -tuen tavoitteena on saada suomalaiset teatterit käännättämään suomeksi ja esittämään yhteensä 30 uutta näytelmää. Kulttuurirahaston tuki kokonaisuudessaan on noin 1,2 miljoonaa euroa. Seuraavan kerran Maailma näyttämölle -apurahat ovat haussa elokuussa 2023.

Näytelmien ruotsintamiseen ja niiden esittämiseen maamme ruotsinkielisillä näyttämöillä tukea myöntää Svenska Kulturfonden, jonka seuraava haku on marraskuussa 2022.

Maailma näyttämölle -apurahan saaneet

  • Helsingin Teatterisäätiö sr norjalaisen Arne Lygren Tid for glede -näytelmän suomentamiseen sekä muihin hankkeesta aiheutuviin kuluihin, 16 000 euroa
  • Yhteiskuntat. tohtori Anu Hirsiaho ja fil. maisteri Charles Ogu nigerialaisen Soji Colen Embers-näytelmän kääntämiseen ja tuottamiseen, 30 000 euroa
  • Jyväskylän kaupunginteatteri Eric-Emmanuel Schmittin ranskankielisen Petits crimes conjugaux -näytelmän kääntämiseen ja suomenkielisen kantaesityksen toteuttamiseen, 10 000 euroa
  • Keski-Uudenmaan teatterin kannatusyhdistys ry Marta Barcelón katalaaninkielisen Tocar Mare -näytelmän käännöstyöhön ja tuotantoon, 30 000 euroa
  • KokoTeatteri -yhdistys ry Enis Macin saksankielisen WÜST Or The Marquise Of O…. – Faster, Pussycat! Kill! Kill! -näytelmän kääntämiseen ja tuottamiseen, 30 000 euroa
  • Teatterit. kand. Joel Lehtonen ja työryhmä Svetlana Aleksijevitsin Neuvostoihmisen loppu -romaanista sovitetun Toisista raamatuista ja toisista uskovaisista -näytelmän suomentamiseen ja tuottamiseen, 22 500 euroa
  • Mustan ja Valkoisen Teatteri-yhdistys ry venäläisen Mikhail Durnenkovin Sota ei ole vielä alkanut -näytelmän käännöstyöhön ja näytelmän tuottamiseen, 30 000 euroa
  • Rauman Kaupunginteatterin Kannatusyhdistys ry islantilaisen Ólafur Haukur Símonarsonin Græna landið -näytelmän kääntämiseen ja tuottamiseen, 30 000 euroa
  • Suomen Kansallisteatterin Osakeyhtiö Basim Kaharin arabiankielisen näytelmän Orange kääntämiseen ja tuottamiseen, 27 000 euroa
  • Valtimonteatteri ry Christina Ouzounidisin ruotsinkielisen Heterofil-näytelmän suomentamiseen ja teoksen näyttämölle toteuttamiseen, 30 000 euroa

Elokuussa ennätysmäärä liikkuvuusapurahahakemuksia, 39 myönnettyä apurahaa

Liikkuvuusapurahojen tarkoituksena on tukea esimerkiksi ulkomaille sijoittuvaa residenssityöskentelyä, esiintymiskiertueita ja näyttelyprojekteja sekä kansainvälisiin yhteishankkeisiin liittyviä matkoja.

Kansainvälisten rajojen avautuminen koronapandemian vihdoin hellittäessä saattoi tänä vuonna kasvattaa hakemusten määrää, mutta yhtä lailla asiaan saattoi vaikuttaa esimerkiksi Taiken päätös lopettaa erillisten liikkuvuusapurahojen jakaminen.

”Koronapandemia on saattanut aiheuttaa myös sen, että apurahamme on saavuttanut aiempaa laajemman tunnettuuden kulttuurialalla. On hyvin ymmärrettävää, että pandemian jälkeen taiteilijat hakeutuvat entistä hanakammin työskentelemään ulkomaille, jolloin apurahoille on entistä suurempi tarve”, toteaa hausta vastaava erityisasiantuntija Veli-Markus Tapio.

Polkupyörällä Saksasta Sveitsiin, nykysirkusta Eurooppaan

Kuva: Sami Perttilä

Suvi Oskala ja Emilia Lajunen. Kuva: Sami Perttilä

Myönnettyjen apurahojen summat vaihtelivat 2 000 eurosta 8 000 euroon. Mus. maisterit Suvi Oskala ja Emilia Lajunen saivat 5 000 euron apurahan levynjulkaisukiertueen toteuttamiseksi polkupyörillä Saksasta Sveitsiin.

”Otamme pyöräkiertueillamme konkreettisilla teoilla kantaa ilmastonmuutoksen tuomiin haasteisiin livemusiikin kentällä. Pandemian jälkeen festivaalit pyrkivät toimimaan mahdollisimman ekologisesti ja kannustavat artisteja matkustamaan muilla keinoin kuin lentäen. Matkustaminen pyörillä ja lautalla on lentämistä hitaampaa, mutta ilmaston kannalta kestävämpää”, toteaa Oskala. Duo Emilia Lajunen & Suvi Oskala soittaa viisikielisillä viuluilla kamarikansanmusiikkia ja on esiintynyt laajasti ulkomailla kuten Kiinassa, Etelä-Koreassa, Intiassa sekä Pohjoismaissa.

Kaksi naista pahvisen kyltin kanssa. Kyltissä lukee 20 years later, still here!

Sirkusartistit Stina Kopra ja Lotta Paavilainen.

Sirkusartistit Stina Kopra ja Lotta Paavilainen saivat työryhmineen 6 000 euron apurahan 20 years later, still here! -nykysirkusesityksen residenssi-, esitys- ja verkostoitumismatkaan Euroopassa.

”Esitys on kurkistus kahden naissirkustaiteilijan 20-vuotiseen yhteiseen taipaleeseen sirkuksen, taiteen ja ystävyyden parissa. Karistamme esityksellämme stereotyyppisiä ennakkoluuloja ja kannustamme kaikkia olemaan oma itsensä”, Kopra kertoo. Tasapainoakrobatiaa, fyysistä komediaa ja stand uppia esityksissään yhdistelevät taiteilijat ovat tasapainoilleet yhdessä vuodesta 2001 ja edustaneet suomalaista huipputason sirkusosaamista ympäri Eurooppaa, Israelissa, Japanissa sekä Filippiineillä.

Nainen toppatakissa seisoo betonista tehdyssä huoneessa.

Sini Tuominen. Kuva: Huong Hoang

Sini Tuominen puolestaan on tanssija, tanssinopettaja ja kulttuurituottaja katu- ja klubitanssien parissa. Hänelle myönnettiin juuri 7 000 euron apuraha Urban Artistryn projektiin osallistumiseen Washington D.C:ssä sekä opintomatkaan, joka suuntautuu New Yorkiin ja Los Angelesiin.

Liikkuvuusapuraha avaa ovet kansainväliseen toimintaan

Muusikko Samuli Majamäen tarkoituksena oli jo ennen koronapandemiaa äänittää toinen albumi tansanialaisen laulaja-lauluntekijän Andrew Ashimban kanssa.

”Pandemia laittoi hankkeen jäihin, mutta nyt olemme toteuttamassa äänitteen, jossa yhdistellään ainutlaatuisella tavalla musiikkia ja luonnonääniä. Tavoitteenamme on tuoda kuulijoille intiimi kuuntelukokemus ja matka sielua hiveleviin melodioihin, rytmeihin ja Afrikan luonnon äänimaisemiin”, kertoo Majamäki, jolle myönnettiin 3 500 euron apuraha esiintymis- ja äänitysmatkan toteuttamiseen Tansaniaan. Maa on Majamäelle ennestään tuttu, sillä hän on asunut siellä vuosina 2003–2005.

Sumuinen kuva silmälasipäisestä miehestä alhaaltapäin kuvattuna.

Kari Yli-Annala

Kuvataiteilija ja tutkija Kari Yli-Annalan teosten keskeiset teemat liittyvät aikaan, intensiteetteihin ja muutoksiin. Yli-Annala sai 4 000 euron apurahan taiteellisen ja tutkimuksellisen työskentelyn matkakuluihin Kööpenhaminassa ja Berliinissä sekä kuvausmatkan toteuttamiseen Palestiinaan.

Mies soittaa lyömäsoitinta syksyisessä maisemassa.

Issiaka Dembele. Kuva: Era Kahyaoglu

”Tallennan muutoksia Al’Arroubin pakolaisleirin ympäristössä Hebronissa. Teoksen keskiössä on sen vieressä oleva, pakolaisleirin asukkaille tärkeä kukkula”, Yli-Annala kertoo.

Perinnemuusikko Issiaka Dembelen mukaan musiikki kuuluu alkujuurilleen, missä esi-isät ja henget ovat läsnä.

”Matkustan setäni ja isäni luokse, jotka ovat mestareita perinteisissä soittimissa (balafon, kora) ja melodioissa. Osa musiikista on pyhää ja henkistä, eikä sitä saa soittaa miten tahansa. Haluan tehdä tätä arvokasta perinnettä tunnetuksi länsimaissa ja nykyaikaisilla alustoilla kuten Spotify”, Dembele kertoo. Hänelle myönnettiin 2 500 euron apuraha manding-musiikkiin ja afrikkalaiseen bluesiin liittyvään sävellys-, tutkimus- ja äänitysmatkaan Länsi-Afrikkaan.

Kulttuurirahaston liikkuvuusapurahoja voi hakea kaksi kertaa vuodessa, Maaliskuun ja Elokuun hauissa. Kaikki vuonna 2022 myönnetyt liikkuvuusapurahat löydät täältä. Valitse pudotusvalikosta erillishaut ja liikkuvuusapurahat.

Saimaan salaisuuksia Rantaraitin luontopäivässä

Ihmiset tutkivat vesiötököitä lätäköstä.

Tule tutkimaan millaisia vesiötököitä Sammonlahden uimarannan pohjalla kuhisee näin syyskylmillä! Kuva: Kari-Matti Vuori

”Harva tietää, että syksyisellä uimarannalla rantavedessä kuhisee satojen tuhansien uimareiden joukko. Siellä on monenlaisia vesiperhosen ja korentojen toukkia ynnä muita vesiötököitä. Ne valmistelevat parhaillaan järveä talvikuntoon. Vedenalainen kuhina on osa hiilen kiertoa. Syksy tuo veteen paljon lehtikariketta ja huuhtoo valumavesien mukana muutenkin maalta hiiltä ja ravinteita järveen. Tapahtumassa kerrotaan miten järvi nappaa hiilen ja ravinteet talteen”, kertoo järvitohtori Kari-Matti Vuori.

Tapahtumassa pelataan Saimaa-rallia ja etsitään luontorasteilla kartioiden alle piilotettuja Saimaan eläimiä ja kasveja. Rantarastilla haavitaan ruovikon reunoilta karike- ja möhnänäytteitä ja etsitään niiden seasta vesiötököitä purkkeihin ja pieneen akvaarioon lähemmin tutkittavaksi.

Paikalla olevat luonto-ohjaajat opastavat syksyisen Saimaan salaisuuksien äärelle. Tilaisuudessa kerrotaan myös, mitä jokainen voi tehdä Saimaan suojelemiseksi.

Tapahtumapaikkana on Lappeenrannan Sammonlahden uimaranta. Rasteilla voi seikkailla lauantaina 22.10. klo 10-14. Tarjolla kuumaa mehua ja keksejä.  

Lisätietoja:

Kari-Matti Vuori
kari-matti.vuori@saimaarium.fi
044 971 9962

Uudet Argumenta-hankkeet pureutuvat ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin

Argumenta-apurahoilla tuetaan hankkeita, joissa etsitään ratkaisuja useilla tieteenaloilla käsiteltyihin yhteiskunnallisesti merkittäviin kysymyksiin. Rahoituksen saaneet hankkeet ovat aiheiltaan ajankohtaisia ja tähtäävät pitkälle tulevaisuuteen. Hankkeiden taustalla on ajatus luoda laajaa keskustelua aiheista, jotka ovat sekä tieteellisesti että yhteiskunnallisesti merkittäviä.

Argumenta-hankkeiden tavoitteena on tuoda yhteen eri alojen tutkijoita ja saattaa keskustelujen tulokset julkisuuteen tieteen sisäpiiriä laajemmalle yleisölle. Tausta-ajatuksena on mahdollisuus vaikuttaa yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Tänä vuonna kaikille hankkeille myönnettiin 150 000 euron rahoitus. Hankkeet toteutetaan vuosina 2023−2025.

Väitöskirjatutkija Anna Mustonen ja työryhmä, Kestävyysmurroksen marginaalit -hanke

Anna Mustonen johtaa Kestävyysmurroksen marginaalit -hanketta.

Globaalien ympäristökriisien ja geopoliittisten kuohuntojen vaikutukset kulkeutuvat eri tavoin yksilöiden ja yhteisöjen elämään, arkipäivän mikrotasolle. Samoin kansallisten ja alueellisten politiikkatoimien, kuten hyvinvointipolitiikan tai aluekehittämisen vaikutukset näkyvät eri tavoin paikallistasolla ja kukin reagoi niihin omasta elämänpiiristään käsin.

Poliittisen äärioikeiston tai konservatiivisten äänien vahvistumisen lisäksi yhteiskunnassa nähdään tällä hetkellä myös ympäristö- ja kestävyystieteiden vastaista liikehdintää, ilmastonmuutoksen hillinnän ja luontokadon torjunnan kyseenalaistamista sekä ekologisen kestävyyden asettamista jyrkästi vastakkain taloudellisen kestävyyden kanssa.

”Jännitteinen vastakkainasettelu synnyttää ääriajattelua. Haluamme rakentaa tieteidenvälistä yhteyttä kestävyyden sosiaalisen, kulttuurisen ja ekologisen ulottuvuuden välille siellä, missä edellytykset kestävyysmurroksen toteuttamiselle ovat heikot, mutta tarve hallitulle murrokselle suuri”, toteaa hankkeen johtaja, yhteiskuntat. maisteri ja väitöskirjatutkija Anna Mustonen.

Hankkeessa pääsevät ääneen sekä tutkijat että maallikot, sillä työpajoina toteutettaviin tapahtumiin pyritään saamaan eri ikäisiä ja eri taustoista lähtöisin olevia marginaaliin jääneitä ihmisiä (syrjäseutujen ihmiset; syrjäytyneet, haavoittuvat, polarisoituneet ja sivustakatsojat). He osallistuvat fasilitoituun työpajaan tuomalla keskusteluun omia näkökulmiaan ja hahmottamalla omaa asemaansa kestävyysmurroksessa.

Fil. tohtori Nuri Emrah Aydinonat ja työryhmä, taloustieteen rooli yhteiskunnassa globaalien kriisien aikakaudella

  Emrah Aydinonatin ja työryhmän mukaan taloustieteen roolia yhteiskunnassa on välttämätöntä pohtia uudelleen.

Tohtori, dosentti Nuri Emrah Aydinonatin (Helsingin yliopisto, TINT – Centre for Philosophy of Social Science) ja työryhmän mukaan taloustiede ja -politiikka kohtaavat tällä hetkellä uudenlaisia haasteita, ja siksi on tarpeen pohtia uudelleen niiden sisältöjä, menettelytapoja ja viestintästrategioita. Kasvavat paineet juontuvat meneillään olevista mittavista kriiseistä, kuten pandemia, sota sekä ilmastonmuutos ja lajikato; sekä tulevaisuuden sosiaalisista haasteista kuten epätasa-arvo, vanheneva väestö ja tekoälyn vaikutukset. Taloustieteen käyttökelpoisuus ja yhteiskunnallinen asema riippuu siitä, miten hyvin se mukautuu muuttuvan maailman haasteisiin.

Aydinonat työryhmineen järjestää poikkitieteellisiä tapahtumia kuten paneelikeskusteluja ja luentoja, joissa pureudutaan yllä mainittuihin ja muihin haasteisiin ja niiden seurauksiin. Aiheita käsitellään päätöksenteon, metodologian, instituutioiden ja kestävyyden näkökulmista. Kantava kysymys on, kuinka perusteellisesti taloustieteen ja -politiikan olisi uudistuttava onnistuakseen kohtaamaan nykyiset kriisit ja tulevat sosiaaliset haasteet ja niin muodoin säilyttääkseen yhteiskunnallisen auktoriteettinsa.

Lisätietoa hankkeesta alla olevasta linkistä.


Terveystiet. tohtori Jenni Kulmala ja työryhmä, muistisairaiden ihmisten hyvän elämän edellytykset

Väestön ikääntymisen myötä muistisairaiden ihmisten määrän arvioidaan jopa kolminkertaistuvan tulevien kolmen vuosikymmenen aikana. Nykyisen noin 200 000 muistisairaan ihmisen sijaan on todennäköistä, että vuonna 2050 Suomessa elää yli puoli miljoonaa muistisairautta sairastavaa ihmistä.

”Etenevä muistisairaus ei kosketa vain sairastunutta itseään, vaan sairaus on vahvasti läsnä myös läheisten arjessa. Muistisairaudet koskettavat siksi suurinta osaa ihmisistä jollakin tavalla. Tulevina vuosina yhteiskunnastamme ei siis voi enää puhua hyvinvointiyhteiskuntana, mikäli muistisairauksien kanssa elävien ihmisten ja heidän läheistensä osallisuutta ja hyvinvointia ei nosteta vahvemmin esiin”, sanoo hanketta johtava Tampereen yliopiston gerontologian tenure track -professori Jenni Kulmala.

Argumenta-hanke nostaa muistisairaudet ja niihin liittyvät teemat tieteiden väliseen ja laajaan yhteiskunnalliseen keskusteluun. Hankkeessa toteutetaan monitieteisten tulevaisuustyöpajojen sarja, jossa käydään laajaa tieteiden välistä keskustelua. Syntyvän uuden ja entistä laajemman ymmärryksen avulla on tavoitteena kehittää yhteiskuntaa muistiystävällisemmäksi ja valmistautua innovatiivisella ja kestävällä tavalla tulevaisuuteen, jossa suurin osa meistä on arjessaan jollakin tavalla kosketuksissa etenevien muistisairauksien kanssa.


Professori Seppo Vainio ja työryhmä, Terve Ympäristö – Terve Ihminen

Kuvassa vas. kehitysbiologian professori, tieteellinen johtaja Seppo Vainio, koordinaattori Pirjo Taskinen, tutkimuskoordinaattori Jouko Inkeröinen, koordinaattori Riitta Kamula ja tutkimusjohtaja Jussi Paakkari.

”Luonto on ihmisen perusta. Nykyinen tehokkuutemme vaarantaa kuitenkin sekä luonnon että ihmisen olemassaolon. Onko ihmiskeskeinen kulttuurimme teknisine kyvykkyyksineen tiensä päässä vai uuden alussa?”, kysyy professori Seppo Vainio, joka työryhmineen pyrkii hankkeessaan luomaan monitieteistä ja integroitua kokonaiskuvaa luonnon ja ihmisen suhteesta.

Terve Ympäristö – Terve Ihminen -hanke tavoittelee kokonaisvaltaista näkökulmaa ympäristöterveyden ja luonnonvarojen hyödyntämisen sekä digitalisaation yhteen kietoutuneessa kokonaisuudessa. Hankkeessa keskustellaan muun muassa siitä, miten ihmisen vastustuskyky tauteja vastaan syntyy ja muuttuu ja miten luontosuhteemme vaikuttaa pandemioiden syntymiseen.

Hankkeen toinen kokonaisuus käsittelee alueiden rooleja kestävyysmurroksessa ja niiden heijastuksia hyvinvointiin. Miten luontosuhteen muutos vaikuttaa siihen, millaisessa yhdyskuntarakenteessa halutaan elää? Kolmas osio käsittelee luontoyhteyden digimurrosta. Onko kaupungistunut ja tietoverkkojen kautta tapahtuva vuorovaikutus etäännyttänyt meitä luonnollisilta juuriltamme? Entä digitaalisten ratkaisujen tuomat uudet mahdollisuudet? Auttaako tekemämme loikka digikuilun yli ylittämään myös muita etäisyyksiä ja palauttamaan luontoyhteyttämme, yhteyttä toisiimme, itseemme ja kokemuksiimme?

Lukuhalujen historiaa

Teologian tohtori Tuija Laine tutkii suomalaisten lukumotivaatiota 1600-luvulta 1900-luvun alkupuolelle asti. Jo noilla vuosisadoilla jotkut ovat olleet lukemisesta motivoituneempia kuin toiset. “Minua kiinnostaa, minkälaiset tekijät siihen ovat vaikuttaneet”, kertoo Laine.

Hän hyödyntää tutkimuksessaan nykyaikaisen motivaatiotutkimuksen käsitteistöä. Miten kompetenssin, autonomian ja yhteenkuuluvuuden tarpeet on eri aikoina pystytty tyydyttämään lukemisen ja kirjoittamisen avulla ja mikä merkitys näillä on ollut henkilön motivoitumisessa lukemaan tai kirjoittamaan?

Rahvaankin on täytynyt osata lukea, sillä sitä on pidetty myös edellytyksenä avioliiton solmimiselle.

Mustavalkoinen kuva naisesta nojaamassa kaiteeseen

Tutkittavien joukossa on oppineitakin ihmisiä, mutta pääpaino on rahvaassa ja lapsissa. Rahvaankin on täytynyt osata lukea, sillä sitä on pidetty kansalaisvelvollisuutena ja myös edellytyksenä avioliiton solmimiselle.

Avioliiton solmimisen mahdollisuus on ollut vahva ulkoinen motivaatio lukemistaidolle, mutta lukemismotivaatioon ovat vaikuttaneet myös monet muut tekijät. Motivaatiota lisää, jos pystyy itse vaikuttamaan omaan lukemiseensa ja jos tuntee olevansa siihen kykenevä. Yhteisön tuki on myös tärkeää.

“Varhaisemmiltakin vuosisadoilta löytyy viitteitä esimerkiksi lukivaikeuksista, joita ei sellaisenaan ole tunnistettu mutta jotka aineistoni perusteella ovat saattaneet olla vaikuttamassa lukemishaluihin.”

Laine on taustaltaan kirkkohistorioitsija, jonka ominta alaa on kirjahistoria. Hän väitteli hartauskirjallisuuden reseptiosta ja käännöksistä, on tutkinut kirjakauppaa ja toiminut kirjahistorian professorina. Hän on myös ollut mukana kansallisbibliografiaprojektissa.

Rippikirjat kertovat lukemisen kulttuurista

Miten sitten on mahdollista saada tietoa historiallisista lukemisen tavoista, kun ihmisiä ei voi haastatella?

“Rippikirjat ovat tärkeä lähde. Niistä pystyy seuraamaan yksittäisten ihmisten tai heidän perheenjäsentensä lukutaidon kehittymistä ja hahmottamaan asioita, jotka olisivat mahdollisesti voineet toimia lukemista rohkaisevina tai hankaloittavina tekijöinä”, kertoo Laine.

Sosiaalinen tilanne, vaikkapa puolison kuolema, on voinut vaikuttaa voimakkaasti lukutaidon kehittymiseen.

Rippikirjoihin kirjattiin, kuka oli käynyt lukutaidon kuulusteluissa ja millaisella menestyksellä. Niistä on löydettävissä hyvin inhimillisiä, traagisiakin kohtaloita. Sosiaalinen tilanne, vaikkapa puolison kuolema, on voinut vaikuttaa voimakkaasti lukutaidon kehittymiseen.

Mustapaitainen nainen nojaa valkoiseen pylvääseen.

Muitakin lähteitä Laineella on. Jotkut ovat olleet niin harjaantuneita lukemisessa ja kirjoittamisessa, että ovat pystyneet kirjoittamaan omaelämäkerrallisia tekstejä. Tietoa on myös siitä, millaisia lukutaitoon liittyviä käytäntöjä aiemmin on ollut: kinkerit ja kiertokoulut esimerkiksi. Oppikirjat ovat opastaneet, mihin kannattaa kiinnittää huomiota, jos haluaa oppia lukemaan.

”Monia asioita, joita nyt pidetään lukemaan oppimisen kannalta järkevinä, on jo monta sataa vuotta pidetty sellaisina”, sanoo Laine. Kun niitä nykyaikana on tutkittu enemmän, käsitykset ovat vahvistuneet.  Esimerkiksi musiikin hyödyllisyys lukemaan oppimisessa on ymmärretty jo keskiajalla, jolloin laulamisen avulla opeteltiin tekstejä ja lukemista. ”Myös ääneen lukemisen on pitkään tiedetty hyödyttävän lukemista ja ymmärtämistä.”

Historia avaa perspektiivejä myös nykyajan lukemismotivaatiota koskeviin keskusteluihin, vaikkapa huoleen poikien lukuhaluttomuudesta. ”Lukeminen ei ole kadonnut tästä maailmasta – täytyy vain löytää oikeat tavat ja keinot. Jos löytyy kiinnostava teksti ja kannustava sosiaalinen ympäristö, niin lukeminenkin luonnistuu”, sanoo Laine.

Teologian tohtori, dosentti Tuija Laine sai vuonna 2020 apurahan suomalaisten lukemismotivaatiota 1600–1900-luvuilla käsittelevään väitöksen jälkeiseen tutkimukseen Eija ja Yrjö Wirlan rahastosta.

Varhaislapsuuden stressikokemukset altistavat mielialaoireille

Lapsuusiän varhaisilla stressikokemuksilla on iso merkitys aivojen hermoverkkojen myöhemmälle kehitykselle. Monen neuropsykiatrisen sairauden, kuten esimerkiksi aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön ADHD:n, alkujuuri näyttää olevan varhaislapsuudessa ja siinä, onko lapsi potenut silloin voimakasta stressiä.

Stressi ja negatiiviset tunnekokemukset vaikuttavat aivojen limbiseen järjestelmään ja etenkin mantelitumakkeeseen – eli niihin osiin aivoissa, jotka säätelevät tunteitamme, sosiaalista käyttäytymistä ja tunneperäistä oppimista.

”Voimakkaat stressikokemukset voivat altistaa oireilulle myöhemmällä iällä.”

”Voimakkaat stressikokemukset voivat jättää muistijäljen aivojen limbisten osien hermoverkkoihin ja altistaa oireilulle myöhemmällä iällä”, toteaa tutkimusjohtaja Sari Lauri Helsingin yliopistosta.

Mustapaitainen nainen istuu penkillä viherkasvien edessä kameraan katsoen.

Varhainen stressi voi sairastuttaa

Varhaista ja voimakasta stressiä, kuten esimerkiksi perheväkivaltaa, kokeneilla nuorilla on todettu muun muassa masennusta, erilaisia pelkotiloja, yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä sekä esimerkiksi ongelmia vihanhallinnassa.

Yksin lapsuusiän voimakas stressi ei Laurin mukaan oireilua ja sairastumista todennäköisesti aiheuta, mutta varhaiset negatiiviset kokemukset ovat riskitekijä niiden myöhemmälle ilmaantumiselle.

”Aivojen limbisen järjestelmän sekä mantelitumakkeen hermoverkkojen kehitys jatkuu syntymän jälkeen, lapsuusvuosina – aina nuoruusikään asti. Sen vuoksi juuri nämä aivoalueet ovat aivojen muita osia alttiimpia varhaisiän negatiivisille tunnekokemuksille.”

Jos varhaisessa lapsuudessa tapahtuu emotionaalisesti voimakkaita, kielteisiä kokemuksia, ne vaikuttavat lapsen aivojen hermoverkkojen kehitykseen.

”Myös tunnetaitojen kehitys, kuten sosiaalisten taitojen hallinta sekä kanssakäyminen muiden ihmisten kanssa, voivat lapsella häiriintyä.”

Perustutkimuksesta avaimia ennaltaehkäisyyn ja hoitoon

Laurin tutkimusryhmä on keskittynyt tutkimaan etenkin aivojen mantelitumaketta eli amygdalaa sekä sitä, millä tavoin stressikokemukset varhaislapsuudessa muovaavat tumakkeen hermoverkkoja.

”Näyttää siltä, että stressivaikutus kohdistuu erityisesti GABA-välitteisiin hermovälisoluihin – ja erityisesti yhteen solutyyppiin näiden joukossa”, Lauri kertoo.

GABA eli gamma-aminovoihappo on yksi yleisimmistä aivojemme välittäjäaineista.

”Varhaiset negatiiviset kokemukset ovat riskitekijä oireiden ja sairastumisen myöhemmälle ilmaantumiselle.”

”On tärkeää selvittää, miten muutokset solujen toiminnassa vaikuttavat pitkäkestoisesti hermoverkkojen kehitykseen, ja miten ne ohjaavat käytöstä paitsi lapsuusaikana ja nuoruudessa, myös aikuisiällä. Vaikka altistuminen voimakkaalle stressille tapahtuisi varhain, oireet voivat kehittyä pitkälläkin viiveellä.”

Lauri uskoo, että sinnikkään perustutkimuksen ansiosta myös lasten ja nuorten neuropsykiatrisia sairauksia sekä masennusta ja ahdistusta pystytään tulevaisuudessa hoitamaan tehokkaammin – kenties jopa ehkäisemään ajoissa.

”Nyt tehtävä tutkimustyö niin meillä kuin muualla antaa toivottavasti valmiuksia sille, että oireita voidaan jatkossa hallita ja hoitaa esimerkiksi uusilla ja hermosoluihin täsmennetymmin vaikuttavilla lääkeaineilla, terapiaan yhdistettynä.”

Asiakeskeisesti pomon roolissa

Sari Lauri vetää seitsemän tutkijan ryhmää Helsingin yliopiston Neurotieteen tutkimuskeskuksessa.

”Minulle tutkimustyö on parhaimmillaan oivaltamista, uusien näkökulmien hakemista ja oppimista. On hienoa tutkia jotakin tieteellistä olettamaa eli hypoteesia, testata sitä ja katsoa, pitikö hypoteesi paikkansa. Sellainen innostaa aina eteenpäin”, hän sanoo.

Suomen Kulttuurirahaston apuraha tuli Laurin mukaan tärkeään paikkaan. Apurahan turvin on tuettu esimerkiksi vierailevien tutkijoiden työntekoa.

”Olen tutkimusjohtajana aika asiakeskeinen tyyppi, ja pyrin varmistamaan, että alaisillani on mahdollisimman hyvät työskentelyolosuhteet. Siten me kaikki voimme keskittyä olennaiseen.”

Sari Laurin tutkimusryhmä sai 39 000 euron apurahan Lastenlinnan säätiön rahastosta varhaisiän stressiin liittyvien psykiatristen oireyhtymien neurobiologisia mekanismeja käsittelevään tutkimukseen.

Suomen Kulttuurirahastolta 400 000 euroa ukrainalaislasten taidetoimintaan

Sotaa Suomeen paenneet ukrainalaisperheet saavat mahdollisuuden luovaan tekemiseen ja tunteiden purkamiseen Suomen lastenkulttuurikeskusten liiton koordinoimassa valtakunnallisessa toiminnassa, jossa viikoittain tapaavat lapsi- tai perheryhmät pääsevät kokeilemaan erilaisia taidemuotoja. Samalla tarjoutuu tilaisuus luoda yhteyksiä ukrainalaisten ja suomalaisten välille.

3 tyttöä katsoo kameraan

Kulttuurikeskus Piipoo on on järjestänyt ukrainalaislapsille tilaisuuksia mm. sirkuksen, musiikin ja askartelun parissa. Kuva: Kulttuurikeskus PiiPoo

Suomen Kulttuurirahaston 400 000 euron tuen ansiosta toiminta tavoittaa pakolaisperheitä ympäri Suomen kesään 2023 asti. Lastenkulttuurikeskukset järjestävät maksuttomia taideryhmiä eri puolilla Suomea joko omissa tiloissaan tai siellä, missä pakolaisperheet asuvat, esimerkiksi vastaanottokeskuksissa. 

Viikoittainen kokoontuminen taiteen äärellä tarjoaa tervetulleen hengähdystauon arkeen. Lapset saavat mieluisaa tekemistä eri taidemuotojen äärellä. Ryhmien toimintaa muokataan siihen osallistuvien lasten ja aikuisten toiveiden ja tilanteen mukaan. ”Toiminta on jokaisella paikkakunnalla omanlaistaan. Osa perheistä toivoo toimintaa ukrainalaisryhmässä, osa taas yhteyksien luomista suomalaisten kanssa. Taide on ryhmissä yhteinen nimittäjä”, sanoo Suomen lastenkulttuurikeskusten liiton toiminnanjohtaja Aleksi Valta.

Hankkeessa hyödynnetään kokemuksia ukrainalaispakolaisille suunnatusta ryhmätoiminnasta, jota lastenkulttuurikeskukset ovat kevään ja kesän 2022 aikana kokeilleet. Esimerkiksi Kulttuurikeskus PiiPoossa Lempäälässä ohjelmassa on ollut ohjattua ja vapaata leikkiä, liikkumista, sirkusta, maalausta, piirtämistä, musiikkia ja askartelua. 

”Monet ukrainalaiset pakolaislapset ovat kotimaassaan harrastaneet taidetta tavoitteellisesti ja kaipaavat omaa taideharrastusta. Yksi toiminnan tavoitteista onkin ohjata taidetta kotimaassaan opiskelleet lapset taiteen perusopetuksen pariin. Jos ryhmissä on tilaa, myös muut kuin ukrainalaiset voivat osallistua”, sanoo Suomen Kulttuurirahaston yliasiamies Antti Arjava.

Lisätiedot:

Antti Arjava
Suomen Kulttuurirahaston yliasiamies
antti.arjava@skr.fi
050 385 7600

Aleksi Valta
Suomen lastenkulttuurikeskusten liiton toiminnanjohtaja
aleksi.valta@lastenkulttuuri.fi
040 820 5425