Koko kansan historioitsija

Juttu julkaistiin ensimmäistä kertaa Tammenlastuja-lehden numerossa 1/2023. Koko lehden voit lukea täältä.

Podcastien eli nauhoitettujen, verkossa julkaistavien puheohjelmien kulutus on Suomessa voimakkaassa kasvussa. Suosituinta niiden kuuntelu on alle 30-vuotiaiden keskuudessa, ja siihen joukkoon kuuluu myös historioitsija Lotta Vuorio.

Paitsi podcastien kuuntelija, Vuorio on myös suositun Menneisyyden Jäljillä -podcastin tekijä. Hän perehtyy historiaan helposti lähestyttävien ja arkistenkin teemojen välityksellä haastattelemalla kulloiseenkin aiheeseen perehtynyttä tutkijaa tai asiantuntijaa.

Noin tunnin mittaisten jaksojen suosituimpia aiheita ovat olleet muun muassa köyhäintalot, kuukautisten historia, 1700-luvun teinitytöt, seksuaalisuuden historia ja kolonialismi. Mikään aihe ei Vuorion mukaan ole liian pieni, sillä tavoitteena on hahmottaa menneisyyden moninaisuus.

”Minua kiinnostaa, miksi ihmiset ovat toimineet kuten ovat toimineet, tai mitä asiat ovat merkinneet suhteessa ympäristöön, materiaaliseen kulttuuriin, muihin ihmisiin tai eläimiin. Parhaiten kulttuurihistorian äärelle ohjaa kysymys miksi”, Vuorio sanoo.

Menneisyyden Jäljillä -podcastilla on tällä hetkellä noin 4 000 tilaajaa, ja sen jaksoja on kuunneltu lähes
80 000 kertaa. Vuoriolle mahdollisuus tarjota kuuluvuutta tutkimustiedolle on merkityksellinen, sillä se voisi muuten jäädä suuren yleisön saavuttamattomiin.

”On olemassa valtava määrä historiallista tutkimustietoa, joka koskettaa kaikkia ja joka voisi tuoda maailmaan ymmärrystä. Välillä tuntuu, että hieno vertaisarvioitu artikkeli on arvostettu vain tiedeyhteisön sisällä, eivätkä akateemisen yhteisön ulkopuoliset välttämättä pääse siihen käsiksi”, hän toteaa.

”Historiantutkijan harjoittama tietynlainen sydämen sivistyksen taito auttaa tässä hetkessä paremmin ymmärtämään toisia ihmisiä ja kulttuureja.”

Vuorio haluaa tehdä tutuksi myös tieteen tekemistä. Tiede ei synny tyhjästä, vaan tutkijan tulkinnalla on siinä aina rooli. Samasta tutkimusaineistosta voi tehdä erilaisia tulkintoja. Lähdekriittinen tarkastelu on tärkeää, mutta niin on myös asiayhteyden ymmärtäminen.

Menneisyys saa tässä ajassa osakseen kauhistelua, mutta sitä tulisi Vuorion mukaan osata arvioida oikeassa kontekstissa. Menneisyys voi myös valottaa syitä olemassa oleville merkityksille ja rakenteille. Historian tuntemuksessa onkin hänen mukaansa kyse kokonaisvaltaisesta ymmärryksestä ja kyvystä asettua toisten ihmisten asemaan.

”Historiantutkijan harjoittama tietynlainen sydämen sivistyksen taito auttaa tässä hetkessä paremmin ymmärtämään toisia ihmisiä ja kulttuureja. Tehtyjä tekoja ei tarvitse hyväksyä tai pitää oikeina, mutta on tärkeää ymmärtää, että ihmisillä on aina motiivi ja merkitys sille, miksi asioita tehdään.”

Vaikka menneisyys onkin jäänyt taakse, Vuorion näkemyksen mukaan se kulkee rinnakkain nykyhetken ja tulevaisuuden kanssa – toisaalta menneisyyttä tuotetaan tässä hetkessä tämän hetken tarpeisiin. Mennyttä ei kuitenkaan sellaisenaan saada palautettua.

”Meillä on vain menneisyyden jäljet, mistä podcastin nimikin tulee. Niiden perusteella muodostetaan kuva siitä, mitä menneisyys todennäköisesti on ollut”, Vuorio tiivistää.

KUKA?
Lotta Vuorio
• Fil. maisteri, historian väitöskirjatutkija, Helsingin yliopisto
• Kotoisin Salosta, asuu Helsingissä
• Sai vuonna 2020 nelivuotisen apurahan 1800-luvun lopun Britannian liikuntaa ja kehollisuutta käsittelevään väitöskirjatyöhön.
• ”Sivistys on ymmärrystä ja taitoa asettua toisen ihmisen asemaan.”

Säätiöiden post doc -poolin keväthaun tulokset – 27 tohtoria sai rahoituksen

Yhteiskuntatieteiden tohtori Paula Rauhala tutkii Karl Marxin Pääoman editio-, käännös- ja reseptiohistoriaa Neuvostoliiton ja lännen välissä: jaetussa Saksassa ja Suomessa. ”Apurahan ansiosta pääsen työskentelemään Saksaan kirjastoihin ja arkistoihin. Opiskelen myös saksan kielen kääntäjäksi, joten on hienoa, että pääsen vihdoin asumaan pidemmäksi aikaa Saksaan ja kehittämään kielitaitoani”, Rauhala toteaa innoissaan ja kertoo tutkimuksestaan.

Mustahiuksinen mies, silmälasit päässä. Istuu tuolilla ja nojaa kädellään leukaansa.

Filosofian tohtori Chaoxiong Ye tekee tutkimusta ihmisen tiedonkäsittelykyvystä.

Marx tuo monille mieleen pompöösit neuvostopatsaat ja punaliput, joissa vanha Marx poseeraa tuimana Leninin ja Stalinin rinnalla. Hän oli tosiasiassa kuitenkin 1800-luvun puolen välin eurooppalainen, ei neuvostoliittolainen ajattelija”, Rauhala kertoo. Hän erittelee projektissaan sitä, mikä Pääoman alkukielisissä editioissa – ja teoksen suomennoksissa – suodattuu 1900-luvun ajattelutapojen kautta.

Rauhalan mukaan mielikuvamme Marxista neuvostoideologia marxismi-leninismin ”klassikkona” on suurelta osin peräisin Neuvostoliiton ja DDR:n rahoittamista massiivisista kustannusprojekteista, mukaan luettuna näissä maissa tuotetut Pääoman editiot. Hän kysyy tutkimuksessaan, kuinka teoksen alkukielisissä, kylmän sodan aikaisissa editioissa heijastuu kilpailu siitä, kenelle Marx klassikkona kuului –  sosiaalidemokraateille, radikaalivasemmistolle vai neuvostomarxismille? Entä miten neuvostoideologia heijastuu teoksen suomennoksessa? Mikä ensimmäisen osan 110 vuotta vanhassa (ja ainoassa) suomennoksessa kaipaa päivittämistä?

Filosofian tohtori Chaoxiong Ye puolestaan tutkii ihmisten tiedonkäsittelykykyä. Tutkimuksen tavoitteena on ymmärtää, kuinka ihmisen aivot käsittelevät visuaalista tietoa ja kohdistavat resursseja työmuistin tukemiseen. Tämän tutkimiseksi Ye työryhmineen ehdottaa käytettäväksi kaksivaiheista mallia.

”Teemme kaksivaiheista tutkimusta käyttämällä elektroenkefalografiatallenteita (EEG) sekä kognitiivisia harjoitusparadigmoja. Toivomme paljastavamme sekä kognitiiviset että hermostolliset mekanismit, jotka helpottavat visuaalisen työmuistin (VWM) resurssien joustavaa allokointia. Suunnittelemme myös kognitiivisia harjoitusmetodeja, jotka voivat parantaa yksilöiden VWM-kapasiteettia”, Ye kertoo. Projektin tulokset antavat tärkeitä näkökulmia VWM-resurssien kohdistamisen kognitiivisista ja hermostollisista perusteista. Kognitiivisia harjoitusmetodeilla voidaan myös mahdollisesti luoda käytännön sovelluksia ihmisen kognitiivisen kapasiteetin parantamiseksi.

Post doc poolin tavoitteet

Poolin tehtävänä on edistää Suomen tieteen kansainvälistymistä. Kahdenkymmenenseitsemän hakukierroksen jälkeen jo yli 700 tohtoria on saanut poolin kautta rahoituksen vähintään yhden lukuvuoden kestävän ulkomaisen tutkimusjakson järjestämiseksi. Heistä noin kolmannes on saanut kaksivuotisen rahoituksen.

Vuodesta 2022 alkaen post doc -poolista voi hakea rahoitusta myös entistä lyhyemmille, vähintään puoli vuotta kestäville ulkomaisille tutkimusjaksoille. Poolin seuraava hakukierros järjestetään 15.8.–15.9.2023, jolloin jaettavana on noin 1,8 miljoonaa euroa. Haun tulokset julkistetaan marras-joulukuussa 2023.

Säätiöiden post doc -pooli on osoittautunut tärkeäksi tiederahoituksen instrumentiksi, jonka ansiosta nuoret perheelliset tutkijat voivat rahoittaa tutkimusjakson ulkomaisessa huippuyliopistossa. Poolin kautta myönnetyt apurahat määräytyvät joustavasti hakijan tarpeen mukaan ja niihin voidaan sisällyttää esimerkiksi perheen muuttokulut sekä lasten hoito- tai koulumaksut.

Säätiöiden post doc -pooli perustettiin vuonna 2009. Siihen kuuluu kaudella 2022–2024 kolmetoista säätiötä, jotka ovat sijoittaneet pooliin yhteensä 3,25 miljoonaa euroa vuosittain. Mukana ovat Ella ja Georg Ehrnroothin Säätiö, Emil Aaltosen Säätiö, Alfred Kordelinin Säätiö, Liikesivistysrahasto, Päivikki ja Sakari Sohlbergin Säätiö, Suomalainen Tiedeakatemia, Suomen Kulttuurirahasto, Suomen Lääketieteen Säätiö, Svenska Kulturfonden, Svenska litteratursällskapet, Tekniikan edistämissäätiö, Jenny ja Antti Wihurin rahasto sekä Ulla Tuomisen Säätiö.

Kulttuurirahaston myöntämät Post doc -apurahat:

  • Lääket. tohtori Shady Awad, biolääketiede, 76 000 €
  • Tekn. tohtori Niko Cajander, tuotantotalous, 28 400 €
  • Maat. ja metsät. tohtori Ehsan Daneshvar, maatalous- ja metsätieteet, 48 000 €
  • Fil. tohtori Nicholas Downes, solubiologia, 60 000 €
  • Tekn. tohtori Md Nurul Huda, tekniset tieteet, 75 000 €
  • Fil. tohtori Olesia Ignatenko, biolääketiede, 48 000 €
  • Fil. tohtori Jasmin Lukkari, historia, 39 000 €
  • Tekn. tohtori Ekaterina Nepovinnykh, tekniset tieteet, 59 000 €
  • Teol. tohtori Marika Pulkkinen, teologia, 39 000 €
  • Yhteiskuntat. tohtori Paula Rauhala, filosofia/käännöstutkimus, 41 000 €
  • Yhteiskuntat. tohtori Jenny Säilävaara, naistutkimus, 55 000 €
  • Tekn. tohtori Henna Tahvanainen, tekniset tieteet/akustiikka, 44 000 €
  • Dos. Chaoxiong Ye, neurotiede, 50 0000 €

www.postdocpooli.fi

Keski-Pohjanmaalle puoli miljoonaa apurahoina – Kärkihankeapuraha elokuva-alan residenssille

Vanha valkoinen kartano, etualalla puinen vene. Taivaalla on pilviä.

Kulttuurisatama ry perustaa Kokkolaan kansainvälisen elokuva-alan residenssin, Tyyssijan.

40 000 euron kärkihankeapuraha myönnettiin Kulttuurisatama ry:n elokuva-alan residenssin perustamiseen. Tyyssija on uusi, elokuva-alan kansainvälinen residenssi-, työpaja- ja vapaan taiteen tila Kokkolassa. ”On ilo nähdä, miten maakuntaan syntyy uusia ja taiteellisesti kunnianhimoisia kulttuurikeskittymiä. Keski-Pohjanmaan rahasto katsoikin hyväksi tukea tätä projektia kärkihankeapurahalla juuri alkuvaiheessa”, hoitokunnan puheenjohtaja Janne Ylinen kertoo.

Apurahoja jaettiin laajasti eri taiteen- ja tieteenaloille. Taidetta kaikille -apuraha myönnettiin mm. Kulttuurikorjaamo ry:lle muistisairaiden kuntoutumisen ja toimintakyvyn sekä heidän läheistensä hyvinvoinnin tukemiseen kulttuuri- ja taidelähtöisin menetelmin.

Maakunnallista yhteistyötä edustavat puolestaan Eläkeliiton Kaustisen yhdistys ry:n Laulujen viesti – maakunnan puolesta yhteislaulun voimalla -projekti sekä Keski-Pohjanmaan kulttuuriliitto ry:n Keski-Pohjanmaan siirtolaisuustiedon keräyshankkeen saama apuraha. Lasten ja nuorten kulttuuritoimintaa tuetaan mm. Kokkolan elävän musiikin yhdistys ry:n Mestoille – elävää ja osallistavaa musiikkikulttuuria nuorille -hankkeelle myönnetyllä apurahalla.

Useita kokovuotisia työskentelyapurahoja

Nainen seisoo valkoisessa huoneessa kahden veistoksen välissä. Takaseinälle piirtyy veistosten varjot.

Kuvataiteilija Anni Laukan varjoteokset heijastelevat ajankohtaisia aiheita. Kuva: Daria Gatska

Kokovuotisia työskentelyapurahoja (28 000 euroa) myönnettiin tänä vuonna seitsemän. Tohtoriopintoja tuettiin Päivi Bergin ja Tuija Kuorikosken väitöskirja-apurahoilla sekä Pilvi Järvelän apurahalla taiteelliseen tohtorintutkintoon. Visuaalisissa taiteissa kokovuotisen apurahan saivat Anni Laukka ja Emilia Nurmivaara ja säveltaiteessa Mikko Pellinen. Juho Kuorikoski puolestaan kehittää apurahalla loputonta kasvua käsittelevää tarinallista konsolipeliä.

Kuuden kuukauden työskentelyapurahoja myönnettiin eri taiteenaloille kaikkiaan kuusi. Lisäksi rahasto myönsi useita lyhyempiä työskentelyapurahoja taiteen harjoittamiseen sekä kuluapurahoja kulttuurihankkeiden toteuttamiseen.

Apurahahakemuksia tuli tänä vuonna yhteensä 193 (vuonna 2022 yhteensä 220). Hoitokunnan tavoitteena oli jakaa tuntuvia, toteutuksen ja työskentelyn turvaavia apurahoja ja pitää samanaikaisesti huolta monipuolisesti kulttuurin edistämisestä. Apurahojen keskisuuruus oli reilut 11 000 euroa.

Vuosijuhlaa vietettiin Kokkolassa

Vuosijuhlassa Kokkolan Tullipakkahuoneella ohjelmassa oli mm. Sonja Vertaisen ja Teresa Myllykankaan musiikkiesitykset sekä Eleni Pierideksen tanssiesitys. Yliasiamies Antti Arjavan avauspuheenvuoron jälkeen kuultiin tiede- ja kulttuuriministeri Petri Honkosen juhlapuhe.

Parrakas ja silmälasipäinen mies istuu suuressa oranssissa nojatuolissa katsoen kameraan.

Pelisuunnittelija Juho Kuorikoski sai apurahan tarinallisen konsolipelin kehittämiseen. Kuva: Centria Ammattikorkeakoulu/Markus Kunelius

Keski-Pohjanmaan rahaston kulttuuripalkinnon ja apurahat jakoivat rahaston hoitokunnan varapuheenjohtaja Taina Lehtonen ja asiamies Mika Virkkala sihteeri Piia Hietasen avustamana. Keski-Pohjanmaan rahaston myöntämät apurahat ovat kokonaisuudessaan erillisessä liitteessä.

Miten tukea sepelvaltimotautipotilaiden elintapamuutosta?

Good results from counselling patients with coronary artery disease

Hymyilevä nainen mustassa asussa seisoo messualueella vihko kädessään.
Pramila Gaudel

Coronary artery disease (CAD) is the leading cause of death and disability worldwide. Unhealthy lifestyle habits are fundamental risk factors of CAD that require more emphasis and focus. Incidence of cardiovascular events among CAD patients can be reduced with positive lifestyle changes. Improving patients’ health by increasing their adherence to healthy habits is a major challenge that requires significant effort. Effective interventions to modify unhealthy lifestyle and improve patients’ health must be identified and implemented, especially for patients with limited access to a healthcare facility.

The research conducted by Pramila Gaudel at Tampere university as a doctoral candidate aimed to gain insight into the prevalence of modifiable risk factors and to investigate the effect of a nurse-led lifestyle modification intervention among CAD patients.

Seven modifiable lifestyle-related risk factors were studied simultaneously among 224 CAD patients in Nepal. The studied modifiable risk factors were unhealthy diet, physical inactivity, overweight or obesity, perceived stress, non-adherence to medication, smoking, and alcohol consumption.

Nurse-led lifestyle counselling intervention was developed and implemented in this study with the help of audio-visual aids. Counselling was supplemented with informative pictorial pamphlets on the modification of habits causing health risks. Of the 224 total study participants, 112 patients in the intervention group received structured intervention plus the usual care provided by a hospital. A total of 112 patients in the usual care group received short verbal information plus the hospital’s usual care.

Six different standard instruments were used to collect data on studied lifestyle variables. The same instruments were used to collect data at baseline, one-month, and six-month follow-ups.

The findings of the study, based on self-reported data, showed a high prevalence of multiple lifestyle-related risk factors among the studied patients, with stress being the most prevalent and current alcohol consumption the least. Male patients and patients with a high income had higher odds of being in the medium- and high-risk groups respectively. A general linear model repeated measure analysis showed a greater improvement in lifestyle-related risk factor habits in the intervention group compared with the usual care group. The effects were statistically significant for dietary habits, physical activity, medication adherence, and perceived stress at one-month and six-month follow-ups. More cardiac events were reported in the usual care group than in the intervention group at the follow-ups. Compared to the baseline, a greater change in lifestyle habits was found after one month than after six months of the intervention.

The results of this study added insights on effectiveness of nurse led counselling intervention on reducing health risk behaviour of patients with CAD in lowand middleincome countries settings.

More extensive and longer-term experimental research among a larger population is receommended to generalise the effectiveness of the intervention for healthy lifestyle modification.

In 2022 Pirkanmaa Regional Fund awarded M.Sc. Pramila Gaudel a grant for evaluating the effect of lifestyle modification intervention on CAD patient’s adherence to lifestyle changes in Nepal.

Esa Ruuttuselle Kyösti Kallio -mitali

Mies sinivalkoruudullisessa paidassa hirsiseinän edessä

Oopperalaulaja Esa Ruuttunen palkittiin Keski-Pohjanmaan rahaston Kyösti Kallio -mitalilla keväällä 2023.

Esa Ruuttunen (s. 1950) on pitkän kansainvälisen ja kotimaisen uransa aikana vaikuttanut merkittävästi myös syntymäkotikunnassaan Nivalassa. Hänen yhdessä Merja Wirkkalan kanssa 1987 aloittamansa Nivalan laulukurssit laajenivat 2000-luvun alussa oopperatoiminnaksi, joka ammensi aiheensa myös paikallisesta historiasta.

Oopperoista ensimmäinen, Konikapinaan perustuva Pula!-ooppera, sai ensi-iltansa 2004. Libreton laativat nivalalaiset kirjailijat Varpu Vilkuna ja Jaakko Alatalo, ja oopperan sävelsi Ilkka Kuusisto. Teoksen ohjasi Hannu-Matti Tyhtilä ja lavasti Kari Junnikkala, molemmat Nivalasta lähtöisin. Suuren suosion saanutta Pula!-oopperaa esitettiin kolmena kesänä peräkkäin yhteensä kymmenille tuhansille kuulijoille. Seuraavina vuosina ohjelmassa olivat Jorma Panulan Joutilas mies, Joonas Kokkosen Viimeiset kiusaukset ja viimeisenä Jukka Linkolan Rockland 2012.

”Kaikkien näiden teosten toteutuksessa pyrimme hankkimaan tekijät Nivalasta ja lähiseudun alueelta. Ajatuksenamme oli hyödyntää oman alueen musiikkiopistojen ja muiden taidelaitosten koulutusta alueella, joka näitä laitoksia kustantaa ja pitää yllä”, Esa Ruuttunen kertoo. ”Itse olin vahvasti sitoutunut toimintaan sekä laulajana että taiteellisena johtajana ja pidin suurena vahinkona koko seudun kulttuurielämälle, että toiminta jouduttiin lopettamaan taloudellisten vaikeuksien vuoksi.”

Esa Ruuttunen toimi ennen ammattilaulajan uraansa papin virassa Helsingissä Temppeliaukion kirkossa. Työn ohessa hän suoritti yksinlaulun diplomin Sibelius-Akatemiassa opettajanaan professori Matti Lehtinen. Ruuttunen oli kiinnitettynä Suomen Kansallisoopperassa 1987–2005 ja esiintyi lähes vuosittain Savonlinnan Oopperajuhlilla yli kahdenkymmenen vuoden ajan.

Vuodesta 1996 lähtien hän on tehnyt laajan kansainvälisen uran oopperalaulajana, mm. Berliinissä, Münchenissä, Stuttgartissa, Wienissä, Lontoossa, Bregenzin ja Kanariansaarten musiikkijuhlilla sekä Buenos Airesissa. Esa Ruuttusen yli 50 oopperaroolista merkittävimpiä ovat Wagnerin Lentävä hollantilainen, Alberich ja Wotan, Enescun Oedipe, Puccinin Scarpia, Tikan Luther ja Kokkosen Paavo Ruotsalainen. Konserttilaulajana hän on esiintynyt mm. Euroopassa, USA:ssa, Kanadassa, Japanissa ja Venäjällä. Esa Ruuttunen esiintyy edelleen vierailijana useissa oopperaproduktioissa kotimaassa ja konsertoi säännöllisesti mm. kirkko- ja muun hengellisen musiikin esittäjänä.

Savonlinnan Oopperajuhlien vuoden taiteilijaksi Esa Ruuttunen nimettiin kesällä 2000. Hän sai samana vuonna myös rovastin arvon. Pro Finlandia -mitalin hän sai 2001, Romanian valtion musiikkikomentajan arvon 2004 sekä Mikael Agricolan ristin 2012. Vuonna 2007 ilmestyi musiikkitietokirjailija Pekka Hakon kirjoittama henkilökuvateos Oopperapappi.

Suomen Kulttuurirahaston Keski-Pohjanmaan rahaston Kyösti Kallio -mitalin luovuttivat oopperalaulaja Esa Ruuttuselle Keski-Pohjanmaan hoitokunnan varapuheenjohtaja Taina Lehtonen ja hoitokunnan jäsen Saara Howe.  Kyösti Kallio -mitalin on suunnitellut kuvanveistäjä Kalervo Kallio (1909–1969).

Kulttuurin tukijoukot: Sataprosenttinen savolainen Kai Kaarniranta

Kuinka päädyit lääkäriksi?

Muutaman mutkan kautta. Olin koulussa hyvä oppilas, mutta lukio ei kiinnostanut. Suoritin ammattikoulussa elektroniikka-asentajan tut­kinnon. Tosin sitä työtä en ole tehnyt, sillä sotilasura alkoi kiinnostaa. Kadettikouluun päästäkseni menin iltalukioon. Päivällä tein maataloustöitä, iltaisin kier­sin tiskijukkana Savonlinnan seudun tanssiravintoloita.

Armeijan jälkeen pääsin opiskelemaan luonnontieteitä Joensuuhun. Opiskelutovereiden innostamana aloitin lääketieteen opinnot Kuopiossa. Valmistuin Kuopion yliopiston tutkijakoulusta sekä lääkäriksi että biotek­nologian maisteriksi vuonna 2000 ja tohtoriksi 2002.

Miten Kulttuurirahasto on vaikuttanut elämääsi?

Ensimmäisen apurahani sain Pohjois-Savon rahastolta vuonna 1998. Se oli opiskelijalle tärkeä kan­nustin. Rahasto myönsi apurahan myös väitöstut­kimukseeni. Monet tutkimusryhmäni jäse­net ovat saaneet rahastolta vuosien varrella apurahoja väi­töskirjatyöhön.

Pohjois-Savon rahasto kuuluu alueen merkittävimpiin tieteen ja taiteen tukijoihin. Puheen­johtajana olen oppinut ymmärtämään yhteiskuntaa uudella tavalla.

Mitä kansainväliset luottamustehtävät antavat tai ottavat?

Olen onnekas, kun pääsen edustamaan maa­ilmalla Itä-Suomen yliopistoa ja Suomea. Yhteistyö on avartanut ajatteluani ja avannut uuden ystäväpii­rin kautta maailman. Pysyn ammatissani ajan tasalla, ja pääsen seuraamaan myös alallamme käytävää kil­pailua.

Olen muun muassa johtanut Euroopan silmätutkimusyhdistystä, ja olen nyt ensimmäisenä suoma­laisena yhdistyksen Acta Ophthalmologica -lehden pää­toimittaja. Lehti täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Se on yksi näkyvimmistä silmätautialan julkaisusarjoista.

Työ vie aikaa, sillä toimitukseen tulee vuosittain lähes 3 000 käsikirjoitusta päätoimittajan arvioitavaksi. Luen niitä joka ilta 1–2 tuntia. Teen karkean linjanvedon, lopulli­seen arviointiin etsin asiantuntemuksen maailmalta.

Kulttuurin tukijoukot -juttusarjassa esitellään ihmisiä, jotka antavat panoksensa tieteen, taiteen ja kulttuurin hyväksi toimimalla Suomen Kulttuurirahaston luottamushenkilöinä tai työntekijöinä.

Kulttuurirahaston tuki mahdollistaa aivopesurin hankinnan Ouluun

”Kulttuurirahaston tukipäätös tuli juuri oikeaan aikaan. Yhdistettynä aiemmin saatuihin 1,5 miljoonan euron lahjoitusvaroihin ja -sitoumuksiin FUS-laitteen eli kansankielellä aivopesurin hankkimiseksi tarvittavat varat ovat nyt koossa. Laite vie tutkimushankettamme merkittävästi eteenpäin”, iloitsee toiminnallisen neurokuvantamisen professori Vesa Kiviniemi Oulun yliopistosta.

magneettikuva aivoista ja punaisia pulssiviivoja.

Tutkimusmetodi perustuu aivojen nopeaan toiminnalliseen magneettikuvantamiseen, jonka ansiosta raakasignaalista saadaan eroteltua pulsaatioita edustavat signaalit (vihreä viiva vasomotorinen aalto, sininen viiva hengityksen aiheuttama ja punainen viiva sykkeen aiheuttama osasignaali). Kuva: Matti Järvelä

”Kun aivot eivät pääse puhdistumaan normaalilla tavalla unen aikana, ne keräävät kuona-aineita. Tämä voi vuosien kuluessa johtaa aivosairauden kehittymiseen. Aivojen lääkinnällinen puhdistaminen on vaikeaa, sillä aivot on suunniteltu hylkimään kaikkea ulkoa tulevaa. FUS-laitteen avulla aivojen sulkujärjestelmää eli veriaivoestettä voidaan hetkellisesti avata ja saattaa lääkeaineet perille täsmällisesti oikeisiin paikkoihin ja samalla myös huuhdella kuona-aineita pois”, Kiviniemi kertoo.

Professori Vesa Kiviniemi kollegoineen tekee Oulun yliopistossa kansainvälisen tason tutkimusta aivojen veriaivoesteen sisällä sijaitsevan glymfaattisen huuhtelujärjestelmän diagnostiikasta ja kohdennetuista hoitomahdollisuuksista eri aivosairauksissa, kuten Alzheimerin taudissa, aivolymfoomassa ja epilepsiassa. Työssä ovat mukana onkologian professori Outi Kuittinen, neurokirurgian professori Mikael von und zu Fraunberg, neurologian ja psykiatrian tutkimusryhmiä sekä Biocenter Oulun mikroskopiatutkijoita professori Lauri Eklundin johdolla.

Laitehankinnan ja siihen liittyvän tutkimusryhmän kautta Ouluun saadaan ainutlaatuinen kansainvälisen tason tutkimuskeskus. Vastaavaa tutkimuslaitekokonaisuutta ei ole muualla Pohjoismaissa. Yhteistyötä tehdään tiiviisti kansallisella tasolla yliopistojen ja sairaalakeskusten kanssa sekä kansainvälisesti tutkimuskeskustasolla. 

Suomen Kulttuurirahasto on yksityinen säätiö, jonka koko pääoma on kertynyt testamenteista ja lahjoituksista.

”Monen lahjoittajan oma tai läheisen sairaus on perusteena tietyn tutkimusalan rahoittamiseen. Kulttuurirahastolla on useita nimikkorahastoja, joista varoja tulee ohjata Alzheimerin taudin, muiden aivoperäisten sairauksien sekä neurologisten sairauksien tutkimiseen”, kertoo Kulttuurirahaston hallituksen puheenjohtaja Hanna Hiidenpalo.

”Alzheimer ja muut muistisairaudet koskettavat valitettavasti yhä kasvavaa joukkoa suomalaisista ja heidän läheisistään. Kiitämme Kulttuurirahaston lahjoittajia, joiden mahdollistamilla varoilla voimme tukea kansainvälistä läpimurtoa näiden vaikeiden sairauksien tutkimuksessa”, Hiidenpalo toteaa. 

Tiedustelut

  • Suomen Kulttuurirahasto, yliasiamies Antti Arjava, puh. 09 612 810
  • Oulun yliopisto, yhteyspäällikkö Sakari Jussi-Pekka, puh. 040 546 6866

Näytelmälöydöt ensiesittelyssä Suomessa

Kollaasi ihmisistä eri värisissä laatikoissa.

Kolmivuotinen Maailma näyttämölle -hanke on edennyt toisen vuoden näytelmävalintoihin. Näytelmäkirjailijoista, dramaturgeista ja teatterintekijöistä koottu asiantuntijaryhmä on jälleen kuratoinut 25 näytelmän listan Suomessa aiemmin esittämättömistä teoksista. Suomen Kulttuurirahaston aloitteesta syntynyt ja sen rahoittama näytelmäkäännöshanke tukee draaman kääntämistä suomeksi ja teosten esitystuotantoja suomalaisiin teattereihin.

Näytelmävalikoima esiteltiin Maailma näyttämölle -tapahtumassa Maailman teatteripäivänä 27.3.2023, jossa vierailivat myös ruotsalainen Anders Duus, italialainen Giuliana Musso ja ukrainalainen Ludmila Timoshenko.

Maailma näyttämölle -hankkeen eetoksen mukaisesti nyt haetaan käännettävää ja teatterissa esitettävää sellaisilta kielialueilta, jotka tavallisesti ovat jääneet katveeseen ohjelmistojen suunnittelussa. Asiantuntijaryhmä, tämänkertaiselta kokoonpanoltaan teatterintutkija ja teatteriohjaaja Davide Giovanzana, näytelmäkirjailija ja dramaturgi Marie Kajava, näytelmäkirjailija ja dramaturgi E.L. Karhu, näytelmäkirjailija, dramaturgi ja suomentaja Elli Salo, Teatterin tiedotuskeskuksen (TINFO) johtaja Linnea Stara ja teatteriohjaaja ja kirjailija Saara Turunen haravoivat läpi maailman näytelmäkirjallisuutta ja lukivat teoksia yhteensä noin 20 kieleltä valitessaan nyt 25 suomalaisille teattereille suositeltavaksi.

Valittujen näytelmien kirjoitusvuodet sattuvat haarukkaan 2003–2023. Teosten kirjoituskieliä on 13: englanti, espanja, italia, japani, katalaani, liettua, norja, ranska, ruotsi, saksa, tanska, tšekki ja ukraina. Kirjailijoiden nykyisiä kotimaita on 17, synnyinmaita tätä enemmän. Kirjailijoidensa taustojen kautta teosten maantieteellinen ja kulttuuris-yhteiskunnallinen kattavuus ulottuu Pohjoismaista muuta Eurooppaa koluten ristiin rastiin, Syyrian ja Israelin kautta Brasiliaan ja Argentiinaan, sieltä Yhdysvaltoihin ja Japaniin ja edelleen läntisen Afrikan Senegaliin, Norsunluurannikolle ja Burkina Fasoon. Genrejen kirjoa löytyy, nykydraamasta, komediasta ja monologeista lasten- ja nuortennäytelmiin, draamanjälkeisestä dokumenttiteatterin kautta kissaterapiaan.

Lue lisää Maailma näyttämölle -hankkeesta

Viisi uutta kotimaista elokuvateosta muovautuu Kehittämössä

Mukaan valituista teosideoista kaksi on dokumentaareja. Rabbe Sandströmin Kuinka kuolemme kertoo saattohoidosta ja siihen kouluttautuvien vapaaehtoisten kokemuksista. Katri Myllyniemen Mootrix on dokumentaari ultramoderneilla maitotiloilla asuvista lehmistä ja niiden onnea ja tehokkuutta valvovasta koneistosta.

Fiktioelokuvista Kaivo (ohj. Siiri Halko) on absurdi draama kaksikymppisestä Emmistä, jonka rooli vastuuntuntoisena auttajana ja sijaissiskona on uhattuna, kun perheeseen lapsena sijoitetun täysi-ikäistyvän Iidan biologiset vanhemmat päättävät uida pihakaivosta takaisin tyttärensä elämään. Elisa Kujalan Elektra taas kertoo pelimaailman ennakkoluuloista sekä yhden naisen taistelusta kohti tasavertaisempaa tulevaisuutta.

Sawandi Groskindin kokeellinen Skarpnabba matkaa yli puolivuosisataa muistin ja historian välimaastossa. Alkaen Werneristä 1960-luvun Pohjanmaalta ja jatkuen Adaan nykyhetken Helsingissä teos tutkii Suomen vanhempaa maalaismaisemaa ja uudempaa kaupunkimiljöötä lukuisten historiallisten, kulttuuristen ja luontoreferenssien kautta.

Rahallista tukea ja kansainvälistä mentorointia

Valitut viisi hanketta saavat kukin 55 000 euron tuen teoksen kehittämiseen ja toteuttamiseen. Tämän lisäksi hankkeille räätälöidään yksilöllinen kehittämissuunnitelma sekä osoitetaan oma mentori. Kansainvälisen mentoroinnin avulla ohjelmassa olevat tekijät verkostoituvat myös Suomen ulkopuolella, ja heidän teoksensa nousevat heti kansainvälisesti alan tietoisuuteen.

Noin puolen vuoden kehittämisjakson tavoitteena on saada ideoista hiottua vahvoja teosehdotuksia, jotka menestyvät kilpailluilla markkinoilla myös maailmalla.

”Entisenä tuottajana tiedän, että tämä on hanke, jota Suomessa on tarvittu. Aiemmin suomalaisten tekijöiden on täytynyt lähteä maksullisiin kansainvälisiin kehittämisohjelmiin. Nyt voimme viimein tarjota vastaavaa myös kotimaassa − ja vieläpä niin, että ohjelmaan valitut hankkeet saavat mentoroinnin lisäksi kehittämiseen myös taloudellista tukea”, kertoo AVEKin johtaja Ulla Simonen.

Lisätietoa:

AVEKin johtaja Ulla Simonen
ulla.simonen(at)avek.kopiosto.fi
+358 44 790 0344

www.kopiosto.fi/avek

Suomentaja kuljettaa ajatuksia

Suomen Kulttuurirahasto käynnisti vuonna 2022 uuden tukimuodon, jonka tavoitteena on kääntää ja tuoda suomenkielisten lukijoiden käsiin maailmankirjallisuutta etenkin sellaisista alkukielistä, joista nykyisellään suomennetaan niukasti.

Kymmenen vuoden aikana tuki on yhteensä miljoona euroa, ja sillä saadaan suomeksi sata oman aikamme laatukirjaa maailmalta. Käännettävät teokset voivat olla aikuisille suunnattua proosaa, lyriikkaa tai esseitä.

Nainen istuu kahvilan pöydän ääressä läppäri sylissään. Takana avautuu kaupunkinäkymä ikkunasta.

Vuonna 2022 tukea myönnettiin kustantamoille 14 teoksen suomentamiseksi ja julkaisemiseksi. Kirjojen alkukieliä ovat muun muassa italia, puola, ranska ja hollanti. Yksi ensimmäisistä ilmestyneistä kirjoista oli tanskalaisen Olga Ravnin romaani Alaiset – 2100-luvun työpaikkaromaani, jonka suomensi Sanna Manninen.

”Kääntäjänä olen ilahtunut siitä, että Kulttuurirahasto on käynnistänyt tällaisen ison kirjallisuuden suomentamiseen liittyvän hankkeen, etenkin kun kyse on vähemmän suomeksi käännetyistä kielistä”, Manninen sanoo.

Ruotsi on Mannisen vahvin vieras kieli. Hän asui lapsena Skånessa ja opintojen jälkeen kolme vuotta Tukholmassa. Hän on myös opiskellut ruotsin kieltä.

Yliopistossa Manninen opiskeli yleistä kirjallisuutta ja sen jälkeen käännöstiedettä. Valmistuttuaan hän työskenteli kustantamossa, kunnes ryhtyi vapaaksi kaunokirjallisuuden kääntäjäksi. Aluksi hän käänsi ruotsista suomeen, mutta pian rinnalle tulivat tanska ja norja, jotka hän on oppinut käytännössä lukemalla kirjoja.

”Kaunokirjallisuuden kääntäjäksi oppii tekemällä, mutta paljon hyötyä on ollut myös erilaisista kääntäjille suunnatuista kursseista ja seminaareista”, Manninen sanoo. Hänen ensimmäisestä kaunokirjallisesta käännöksestään on 20 vuotta, ja yhteensä hän on suomentanut yli 90 kirjaa.

Mannisen mukaan parasta suomentajan työssä on se, että saa tehdä töitä kirjojen parissa. ”Kaunokirjallisuuden suomentaminen on myös hyvin luovaa, ja ammattina se on todella vapaa.”

Useimmiten Manninen kääntää sellaisia kirjoja, joita kustantamot hänelle tarjoavat.  ”Pohjoismaissa kustantamoilla on kattavat kontaktit, mutta monilla muilla kielialueilla tarvitaan enemmän kääntäjien apua kirjavalinnoissa.”

Englannista käännetään eniten

Englannin kielestä käännetyt kirjat hallitsevat suomennetun kirjallisuuden markkinoita. Fennica-tietokannan mukaan vuonna 2022 yli puolet Suomessa ilmestyvistä kaunokirjallisuuden käännöksistä tehtiin englannin kielestä ja vajaa viidennes ruotsin kielestä. Loppuosuuteen mahtuvat kaikki muut maailman kielet.

Manninen arvelee, että englannin kielestä käännetään paljon, koska anglosaksinen kulttuuri on suomalaisille tuttua. Englannista käännettyjä kirjoja on kenties helpompi lähestyä ja siksi niitä kustannetaan enemmän. Sama pätee pohjoismaisiin kirjoihin.

Mitä vähemmän jotain kieltä Suomessa osataan, sitä tärkeämpää on tehdä siitä suomennoksia, hän painottaa. Ja vaikka vierasta kieltä osaisikin hyvin, kaunokirjallisen teoksen maailmaan pääsee aivan eri tavalla, kun sen lukee omalla äidinkielellään ammattitaitoisen kääntäjän tulkitsemana.

Maailmankirjallisuuden suomennostuen lisäksi Kulttuurirahasto tukee kaunokirjallisuuden kääntämistä apurahoin joka vuosi. Manninen on saanut Kulttuurirahastolta useamman työskentelyapurahan pohjoismaisen kirjallisuuden suomentamiseen.

Apurahan taloudellinen merkitys on suuri. ”Raha tarkoittaa aikaa ja aika laatua”, hän kuvaa. Apurahan ansiosta työn hiomiseen on yleensä enemmän mahdollisuuksia, jolloin käännöksestä tulee parempi. Osaltaan apuraha myös kannustaa ja motivoi kehittymään ammatissa.

Outoja esineitä runollisesti

Kosmos-kustantamon julkaisema Olga Ravnin Alaiset – 2100-luvun työpaikkaromaani on yksi ensimmäisistä Maailmankirjallisuuden käännöstuen hedelmistä.

Ravn tunnetaan Tanskassa etenkin runoilijana. Hän on sanonut, ettei ole kovin kiinnostunut perinteisen romaanin muodoista. Alaiset onkin fragmentaarinen, runollinen teksti, ei mikään perinteinen juoniromaani. Esiin nousevat esimerkiksi kaikkiin aisteihin vetoavat kuvaukset oudoista, elottomista esineistä.

Se oli kääntäessä kiehtova haaste. ”On todella vaikeaa yrittää kuvailla suomeksi erikoisia esineitä, joita ei reaalimaailmassa ole olemassa.”

Työ helpottui, kun Manninen sai tietää, että romaanin taustalla olivat Ravnin erääseen taidenäyttelyyn kirjoittamat katalogitekstit, joissa kuvataan näyttelyssä olleita teoksia. Osa kirjassa kuvailluista esineistä oli ollut esillä näyttelyssä ja niistä oli saatavissa kuvia. Se auttoi löytämään oikeat ilmaisut.

”Alaiset on kapitalismikritiikkiä spekulatiivisen fiktion muodossa. Se on eräänlaista eksistentiaalista scifiä”, kuvailee Manninen ja jatkaa, että teos ei välttämättä kerro kovin paljon Tanskasta ja tanskalaisista, pikemminkin yhden tanskalaisen nykykirjailijan ajattelusta.

”Sitä käännetty kirjallisuus onkin: ei kerrota pelkästään, millaista muissa maissa on, vaan myös miten muualla ajatellaan.”

Lisätietoa

Tähän mennessä julkaistut teokset löydät kirjagalleriastamme.

Kustantamoille suunnattu Maailmankirjallisuuden suomennostuki on haettavissa Kulttuurirahaston Maaliskuun haussa.

Lopuksi vielä kirjavinkki Manniselta: Jos realistinen, humoristinen kurkistus tanskalaisen pikkupaikkakunnan elämänmenoon kiinnostaa, kannattaa lukea viime vuonna WSOY:ltä ilmestynyt Stine Pilgaardin romaani Metriä sekunnissa, jonka on suomentanut Anna Skogster.

Kirjagalleriaan