Yleinen Archives - Page 48 of 68 - Suomen Kulttuurirahasto

Tietoa hautamuistomerkeistä ja niiden hoitamisesta 19. ja 20.12.

9.12.2016

Hautamuistomerkit ja niiden hoitaminen – Konservaattori ja taidehistorioitsija Suvi Leukumaavaara kertoo hautamuistomerkkien kunnostuksesta ja vastaa yleisön kysymyksiin. Tervetuloa!

Maanantaina 19.12.2016 klo 14-15
Rikhardinkadun kirjasto, Lukusali,
Rikhardinkatu 3, Helsinki

Tiistaina 20.12.2016 klo 14-15
Töölön kirjasto, Mika Waltari -sali
Topeliuksenkatu 6, Helsinki

Suomen Kulttuurirahaston Uudenmaan rahaston Miten hoidan hautamuistomerkkiä -julkaisu on käytännön opas hautamuistomerkin kunnostuksen lähtökohdista, hautapaikan haltijuudesta, muistomerkin materiaaleista sekä mahdollisiin vaurioihin liittyvistä asioista. Julkaisu on lainattavissa Helsingin kaupungin kirjastoista. Siihen voi tutustua myös verkossa osoitteessa www.skr.fi/hautamuistomerkit.

Yleisötilaisuudet järjestää Suomen Kulttuurirahaston Uudenmaan rahasto.

Lisätiedot: sihteeri Anu Aaltonen, etunimi.sukunimi@skr.fi, 050 522 3517

Kolme uutta jäsentä ja uusi sihteeri Etelä-Karjalan rahaston hoitokuntaan

7.12.2016

Suomen Kulttuurirahaston Etelä-Karjalan rahaston hoitokunta on saanut kolme uutta jäsentä: kuvataiteilija Reetta Ahosen, asianajaja Kari J. Laineen sekä valokuvaaja Ari Nakarin. Hoitokunnassa jatkavat toimitusjohtaja Minna Ikonen, kitaransoiton lehtori Niku Martikainen, prof. Matti I. Niemi, toiminnanjohtaja Minna Pirilä-Martti sekä viestintäpäällikkö Annakaisa Tavast. Uudeksi varapuheenjohtajaksi hoitokunta valitsi keskuudestaan prof. Kirsimarja Blomqvistin. Hoitokunnan puheenjohtajana jatkaa professori Ilkka Pöyhönen. Hoitokunnan jäsenten toimikausi on 3 x 3 vuotta.

Etelä-Karjalan rahaston asiamiehenä toimii fil. tohtori Päivikki Eskelinen-Rönkä ja uutena sihteerinä aloittaa Ritva Rehunen. Sihteeri Pirkko Kostamo jää tehtävästä eläkkeellä hoidettuaan sitä vuodesta 1979.

Etelä-Karjalan Kulttuurirahaston apurahojen hakuaika on 10.1.-10.2.2017. Maakuntarahasto jakaa 476 000 euroa apurahoja eteläkarjalaisille tieteen- ja taiteenharjoittajille sekä Etelä-Karjalassa suoritettavaa tai siihen kohdistuvaa tieteellistä tai taiteellista työtä varten. Tavanomaista suurempaa rahoitusta vaativiin Kärkihankkeisiin myönnetään 40 000 euroa yhtenä tai kahtena apurahana.

Etelä-Karjalan rahasto on yksi Suomen Kulttuurirahaston 17 maakuntarahastosta. Se perustettiin vuonna 1962. Rahasto jakaa apurahoja ja palkintoja eteläkarjalaisille tieteen- ja taiteenharjoittajille sekä Etelä-Karjalassa suoritettavaa tai Etelä-Karjalaan kohdistuvaa tieteellistä tai taiteellista työtä varten. Rahaston toimialueeseen kuuluu 9 kuntaa.

Lisätietoja:
Asiamies Päivikki Eskelinen-Rönkä
paivikki.eskelinen-ronka@skr.fi
etela-karjala@skr.fi
050 385 7603

Turvallinen maa – paneelikeskustelu ja teatteriesitys Kuusankoskella ja Kouvolassa

7.12.2016

Turvallinen maa? – paneelikeskustelu

Taideruukin Tapahtumatorilla (Taideruukki, Kyminväylä 2, Kuusankoski) lauantaina 10.12.2016 kello 13 -16

Mitä Suomessa tapahtui, kun entistä suurempi joukko turvapaikanhakijoita ylitti valtakunnan rajan syksyllä 2015? Synnyttivätkö pelot ja ennakkoluulot ääriliikkeet ja vihapuheen vai olivatko nämä jo olemassa odottamassa sopivaa toimintahetkeä?

Taideruukin Tapahtumatorilla keskustellaan ajankohtaisista asioista ja etsitään keinoja kuinka voitaisiin ehkäistä ennakolta radikalisoitumista ja ääriliikkeiden nousua. Tilaisuudessa kuullaan eri alojen ja oman elämänsä asiantuntijoita.

Keskustelun puheenjohtajana toimii Silja J.A. Talvi, tutkiva journalisti, tietokirjailija ja luennoitsija.

Paneelissa ovat mukana:
Suldaan Said Ahmed, Ei väkivallalle verkoston perustaja, Helsinki Esa-Henrik Holappa, rasisminvastainen aktivisti ja kirjailija, Minä perustin uusnatsijärjestön: Suomen Vastarintaliikkeen ex-johtajan muistelmat, Oulu Saara Ilvessalo, juristi, Rasismi rikoslakiin –aloitteen tekijä, Helsinki Emma Kari, kansanedustaja, ihmisoikeusaktivisti, erityisalueena kotoutumiskysymykset ja maahanmuuttopolitiikka, Helsinki Stiven Naatus, projektikoordinaattori, Shoulder to Shoulder –projekti, Kirkon Ulkomaanapu, Helsinki Aimal Hakimi, dokumentaristi, Kotka Anab Hassan, suomensomalialainen äiti ja entinen pakolainen, Kouvola Satu Kurri, maahanmuutto- ja pakolaistyöntekijä, eläkkeellä, Monikulttuurikeskus Saagan puheenjohtaja, Kouvola

Tilaisuuden järjestäjinä ovat HERÄÄ!-ryhmä ja Monikulttuurikeskus Saaga.

Lisätiedot paneelista:
Silja J.A. Talvi, sisunainen@neomailbox.ch, puh. # 045 172 7040.
Juha Huhtala, huhtalajvt@hotmail.com, puh. # 040 763 1318.
Satu Kurri, satu.kurri@gmail.com, puh. # 040 575 9296.
Taina Vainio, taina.vainio@hotmail.com, puh. # 040 517 0525.

Turvallinen maa – teatteriesitys
– turvapaikanhakijoiden ja suomalaisten yhteinen teatteriesitys oikeista tarinoista, todellisista tilanteista

Teatteriesitys toteutetaan Kouvolassa olevan Monikulttuurikeskus Saagan sekä Kotkassa sijaitsevan Monikulttuurisen toimintakeskus Myllyn yhteisproduktiona. Esityksen ohjaa teatteriopettaja Piia Kleimola.
Turvallinen maa – esityksen ensi-ilta on YK:n ihmisoikeuksien julistuksen vuosipäivänä lauantaina 10.12.2016 klo 16.30 Kuusankosken Taideruukin Tapahtumatorilla. Esitys nähdään Saagan ja toimintaryhmä Herää!n tapahtumapäivän seminaariosuuden päätteeksi. Esityksen mahdollistaa Suomen Kulttuurirahaston Kymenlaakson rahasto. Esityksen toteutus Voimateatteri.

Esitykset Taideruukin Tapahtumatorilla
– lauantaina 10.12. klo 16.30
– maanantaina 12.12. klo 16.30 ja 19
– tiistaina 13.12. klo 13 ja 19
Esitykset jatkuvat tammikuussa Kotkassa.

Esityksen arvioitu kesto 1 h 15 min.
Esityksen jälkeen nähtävissä projektin valmistumista seuraava dokumentti.
Suositusikäraja 13 v. ylöspäin.

Esityksiin on vapaa pääsy, mutta jos haluat varmistaa katsomopaikkasi, varaukset numerosta
040 3634038 (tekstiviestikin riittää; laita esitysajankohta, nimi ja
paikkavarausmäärä)

Tervetuloa!

Lisätietoja:
Toimintavoima Oy / Piia Kleimola, 040 5488016, piia.kleimola@toimintavoima.fi Monikulttuurikeskus Saaga, Kouvola / Taina Vainio 040 5170525, Satu Kurri 040 5759296, saaga.tiedotus@gmail.com Monikulttuurinen toimintakeskus Mylly, Kotka / Wolfgang Ludwig, 045 603 3606, wolfgang.ludwig@mylly.eu Asiamies Päivikki Eskelinen-Rönkä, 050 385 7603, paivikki.eskelinen-ronka@skr.fi

Unelmia kulttuurien kohtaamisesta

5.12.2016

– Siirtolaisuus ei ole mikään uusi asia, vaan ihmiset ovat aina muuttaneet maasta ja maanosasta toiseen. Ehkä nyt kun mielenosoitukset tuntuvat päättyvän tappeluihin, taide voisi olla keino joka auttaa ymmärtämään erilaisia ihmisiä ja heidän lähtökohtiaan, taiteilija Sepideh Rahaa pohtii.

Rahaan taidenäyttely A Dream That Came True on esillä Myymälä Galleriassa Helsingissä 11.12. saakka. Näyttely koostuu videoista, joilla kaksi Suomeen vuosia sitten muuttanutta naista pohtii unelmiaan, tavoitteitaan, elämäänsä Suomessa sekä uuteen kulttuuriin sopeutumista.

Teoksissa esiintyvät naiset, Fouzieh Feizi ja Hengameh R, ovat molemmat asuneet Suomessa jo yli kymmenen vuotta. Haastattelujen lisäksi videoilla kuullaan musiikkia ja runoja. Muusikkoina toimivat Juho Laitinen ja Aman Askarizad.

Rahaalle oli tärkeää, että haastatellut saivat puhua videoilla itse valitsemistaan aiheista. Kahden erilaisista taustoista lähtöisin olevan naisen kertomuksissa on kuitenkin myös paljon yhtäläisyyksiä. Molemmat halusivat olla avoimia ja kertoa suoraan omista kokemuksistaan.

– Eivät vain siirtolaiset tunne itseään vieraiksi tai ulkopuolisiksi, vaan myös monet muut, vaikkapa vähemmistöihin kuuluvat ihmiset tai poliittista oppositiota edustavat, Rahaa muistuttaa.

Maalauksellinen Suomi

Rahaan oma tausta on maalaustaiteessa, ja se näkyy videoillakin.

– Suomalaiset maisemat ovat kuin maalauksia. Ne ovat minulle tärkeitä, ja maisemissa näkyy myös oma läsnäoloni videoilla.

Teheranin yliopistossa työskennellyt Rahaa muutti Suomeen opiskelemaan neljä vuotta sitten. Aiemmissa töissään Rahaa on tutkinut enemmänkin itseään ja omaa identiteettiään, joten huomion kohdistaminen toisiin oli hänelle uusi aluevaltaus.

– Olen huomannut, että monella on joku tietty kuva iranilaisesta naisesta, enkä minä vastaa sitä, koska en ole mikään alistuva ja hiljainen hissukka. Pakolaiskriisi vahvistaa stereotypioita entisestaan.

Rahaa toivoisikin, että näyttely saisi ihmiset pysähtymään ja kuuntelemaan, mitä videoilla esiintyvillä naisilla on sanottavanaan.
– Keskustelun synnyttäminen on minulle aina tärkeää, ja toivon, että sen kautta syntyisi myös kulttuurillista vaihtoa, jossa kaikki osapuolet voisivat saada toisiltaan hyviä vaikutteita.

Teksti: Jenni Heikkinen
Kuvat: Sepideh Rahaa

Post doc -poolista jaettiin apurahat 39 tohtorille

2.12.2016

Säätiöiden post doc -pooliin kuuluvat säätiöt jakoivat 2.12.2016 kaikkiaan 39 tohtorille apurahoina yhteensä 1,73 miljoonaa euroa ulkomailla tehtävään tutkimustyöhön. Lisäksi varattiin aikaisempien päätösten nojalla toisen vuoden apurahoina neljälle tohtorille 195 000 euroa.

Suomen Kulttuurirahasto myönsi post doc -poolin kautta 17 apurahaa, yhteensä 767 500 euroa.

Kulttuurirahastolta apurahan saivat:

Kristian Forbes
ekologia
42 500 €

Mariangela Garofalo
farmasia
42 000 €

Behnam Ghalamchi
kone- ja valmistustekniikka
34 500 €

Daria Gritsenko
valtiotieteet
35 500 €

Vili Heinonen
fysiikka
50 000 €

Matias Kivikangas
psykologia
44 500 €

Lauri Kokkinen
sosiaalitieteet
54 000 €

Paula Korhonen
neurotiede
68 000 €

Joni Lehto
kemia
43 000 €

Janne Mäkelä
lääketiet. tekniikka
11 000 € (jatkoapuraha)

Nelli Piattoeva
kasvatustiede
26 500 €

Jenni Prokkola
kehitysbiologia
47 000 € (1. vuosi)

Kalle Sipilä
biolääketiede
52 000 €

Matias Slavov
filosofia
70 000 €

Helena Taberman
biokemia
52 000 € (1. vuosi)

Henriette Undeutsch
biolääketiede
43 000 € (1. vuosi)

Lauri Vaahtera
kasvibiologia
52 000 € (1. vuosi)

Säätiöiden post doc -pooli perustettiin vuonna 2009. Siihen kuuluu kaudella 2016–2018 kaksitoista säätiötä, jotka ovat sijoittaneet pooliin yhteensä 3,2 miljoonaa euroa vuosittain. Mukana ovat Emil Aaltosen Säätiö, Alfred Kordelinin Säätiö, Liikesivistysrahasto, Paulon Säätiö, Suomalainen Tiedeakatemia, Suomen Kulttuurirahasto, Suomen Lääketieteen Säätiö, Svenska Kulturfonden, Svenska litteratursällskapet, Tekniikan edistämissäätiö, Jenny ja Antti Wihurin Rahasto sekä Ulla Tuomisen Säätiö.

Lisätietoja: www.postdocpooli.fi

Vuoden 2016 soitinlainat myönnetty

2.12.2016

Suomen Kulttuurirahaston hallitus on päättänyt myöntää jakovuorossa olevat soittimet uudelle lainakaudelle seuraavasti:

Viulut
Giovanni Battista Guadagnini I, Milano 1754: Tami Pohjola
Spiritus Sorsana, ”Liisa Huovinen”, n. 1700: Sara Etelävuori,
Franco Simeoni I, Treviso 1990: Joonas Pekonen
Andrea Robin-Frandsen, Angers 1996: Vilma Tumanoff
Antonio Capela, Lissabon 1981: Elina Päkkilä
Tuntematon, ”S.S. Utinensis 1741”: Amanda Ernesaks

Alttoviulu
Felice Guadagnini, Torino 1856: Tiila Kangas

Sello
Claude Pierray, Pariisi 1714: Leonordo Chiodo

Myönnettyjen soittimien lainakausi alkaa joulukuusta 2016.

Suomen Kulttuurirahaston soitinkokoelma koostuu neljästäkymmenestäkuudesta jousisoittimesta. Kokoelma on lajissaan maamme arvokkain. Soitinkokoelman arvokkaimmat soittimet (14 kpl) on nimetty arvosoittimiksi.

Lainasopimusten tekeminen ja lisätiedot:
Erityisasiantuntija Veli-Markus Tapio, 09 6128 1217, 040 5366580

Lisätietoa soitinlainoista ja Kulttuurirahaston soitinkokoelmasta.

Ruoka herättää tunteita

29.11.2016

Vuonna 2013 alkanut Suomi syö ja juo on kerännyt suomalaisten ruokakuvia ja -muistoja, keskusteluttanut sosiaalisessa mediassa ja tuonut esiin museoiden ruokaan liittyviä kokoelmia. Se on nyt myös osa ELO-säätiön Syödään yhdessä -hanketta ja siten Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmaa.

Juhlavuoteen on jo valmistauduttu Kansallisruoka-äänestyksellä, jonka perusteella valittiin syyskuussa 12 finalistia karjalanpaistista ja viilistä aina mustikkapiirakkaan ja pitsaan, jotka saavat kukin juhlavuonna nimikkokuukautensa. Finalisteista äänestetty voittaja julistetaan Helsingin Matkamessuilla tammikuussa 2017.

– Kansallisruoka herättää suuria tunteita, mikä kertoo siitä, miten tärkeää ruoka meille on. Se on identiteettimme ydintä, kertoo Susanna Haavisto, Suomi syo ja juo -hankkeen koordinaattori ELO-säätiöstä.

Kansallisruoasta puhuminen saa Haaviston mukaan monen kaivautumaan omaan perinnepoteroonsa, joissa on vain yksi ainoa oikea tyyli tehdä suomalaista ruokaa.

– Moni haluaa ajatella, että juuri se meidän mummon karjalanpaisti on se oikea – ja sille henkilölle varmasti onkin. Mutta laajemmin ajatellen perinteiden suhteen tarvitaan avarakatseisuutta: ne ovat eläviä kokonaisuuksia. On parempi että joku tekee karjalanpaistia ja laittaa siihen vaikka parsakaalia, kuin se että kukaan ei tekisi koko ruokalajia vain sen takia, että se olisi tehtävä tietyllä ohjeella.

– Sellainen ajattelu, että ennen oli kaikki paremmin ja että vanha ruokakulttuuri oli puhdasta ja täydellistä, tuntuu ikävältä. Nykyinen tilannehan on aivan huikea, meillä on enemmän valinnanvaraa kuin koskaan ennen. Voimme ottaa perinteiden hyvät puolet kuten säästäväisyyden, raaka-aineiden tuntemuksen ja huolellisuuden, ja yhdistää ne nykypäivän hyviin puoliin.

Aktiivista keskustelua sosiaalisessa mediassa

Suomi syö ja juo toimii aktiivisesti sosiaalisessa mediassa. Keskustelussa on mukana kokkeja, yritysten edustajia, ruokaharrastajia ja sekä sekalainen joukko kotiäitejä ja -isiä, autonkorjaajia eli ketä tahansa kenellä sattuu olemaan jotain sanottavaa ruoasta.

– Twitterissä kaikki ovat jossain mielessä tasa-arvoisia keskustelijoita. Ruoka aiheena koskettaa kaikkia, joten se on jo valmiiksi maaperää, johon on helppo kaikkien tarttua. Se on ollut Suomi syö ja juo -hankkeen sydän. Lähivuosina emme olekaan tehneet tallennuksia, vaan olemme avanneet museoiden kokoelmia ja halunneet antaa takaisin yleisölle ruoka-aiheisia kuvia.

Haaviston mielestä sosiaalinen media onkin museoille hyvä toimintakanava. Kuvat ja tarinat kiinnostavat, kun ne tuodaan esiin oikealla tavalla. Lisäksi ihmisillä on mahdollisuus tuoda lisätietoa omien kokemustensa ja tietämyksensä mukaan, ja näin myös tapahtuu.

– Esimerkiksi kun Satakunnan Museo julkaisi kuvasarjan nahkiaisenpyynnistä, eräs porilainen mies tuli museolle kertomaan tunnistaneensa niistä isoisänsä. Hän näytti kuvia äidilleen, joka tunnisti niistä lähes kaikki henkilöt ja kertoi vielä taustatietoa heistä sekä antoi lisäkuvan työmiehistä.

Toinen tärkeä hanke juhlavuonna on ELO-säätiön Syödään yhdessä, jonka osana myös Suomi syö ja juo nyt toimii. Sadan yhteistyökumppanin yhteinen tavoite on lisätä yhdessä syömistä ja siten kasvattaa yhteisöllisyyttä ja uudenlaista yhteistyötä. Suomalaiset syövät vähiten yhdessä muihin OECD -maihin verrattuna, vaikka yhteisen ruokahetken monet hyvinvointia edistävät tekijät on osoitettu myös tutkimuksissa. Haaviston mielestä suomalaisten kannattaisikin opetella taas syömään yhdessä.

– Se mahdollistaisi monta hyvää asiaa, sillä yhdessäolo lisää hyvinvointia monin eri tavoin. Yhteiset ruokahetket lisäävät myös ruoan arvostusta, kun ruoan ääreen todella rauhoitutaan nauttimaan.

Lisää aiheesta joulukuussa ilmestyvässä Tammenlastuja 4/2016 -lehdessä.

Teksti: Jenni Heikkinen
Kuvat: Suomi syö ja juo/ Keski-Suomen museo ja Hotelli- ja ravintolamuseo, julkaistu CC-BY 4.0 –lisenssillä.

Internet ja lasten sosiaaliset taidot

22.11.2016

– Niin kuin muissakin ilmiössä, internetin käytöllä on hyvät ja huonot puolensa, terveystieteen maisteri ja väitöskirjatutkija Anne Riihilahti Tampereen yliopistosta sanoo.

Riihilahti tutkii, miten alakouluikäiset käyttävät internetiä ja miten se on yhteydessä heidän sosiaaliseen kompetenssiinsa sekä perheen vuorovaikutukseen. Lasten internetin käyttöä on tutkittu 2000-luvulla paljon, mutta sen yhteyttä sosiaaliseen kompetenssiin ei juurikaan.
Väitöskirjansa ensimmäisen artikkelin aineiston Riihilahti keräsi kyselytutkimuksella jossa neljäs-, viides- ja kuudesluokkalaiset lapset saivat arvioida omaa internetin käyttöään ja sosiaalisia taitojaan. Viidessä peruskoulussa tehtyyn kyselyyn vastasi 312 lasta.

Tutkimustuloksena oli, että arkisin 5−7 tuntia tai enemmän internetissä aikaa viettävät lapset olivat impulsiivisempia kuin suosituksen mukaisen (1−2h) ajan internetissä viettävät. Lisäksi viikonloppuisin 1−2 tuntia päivässä internetissä aikaa viettävät lapset olivat yhteistyötaitoisempia, empatiakykyisempiä, vähemmän häiritseviä ja vähemmän impulsiivisia kuin 5−7 tuntia internetissä aikaa viettävät lapset.

– Eli jos käytti nettiä oikein ja suositusten mukaisen ajan, se toi esiin hyvää, kun taas mitä pidempään koneella oli, sitä enemmän tuli esiin häiritsevyys ja impulsiivisuus, Riihilahti tiivistää.

Toisessa artikkelissa, jota Riihilahti parhaillaan viimeistelee, tulee esiin vanhempien näkökulma: mitä vanhemmat tietävät lapsensa internetin käytöstä ja miten he arvioivat perheen keskinäistä vuorovaikutusta. Myöhemmissä artikkeleissa Riihilahti perehtyy muun muassa kouluterveydenhoitajien tietoihin ja siihen, mitä he tarvitsisivat lisää voidakseen paremmin tukea lapsia ja perheitä netin käytössä.

Kultainen keskitie

Riihilahti kysyi lapsilta, miksi he viettävät aikaa internetissä.

– Tyttöjen mielestä netissä on helppo viettää aikaa, pojille se on totuttu tapa. Molemmilla nousi esiin se, että siellä tutustuu uusiin ihmisiin.

Riihilahden kyselyyn vastanneista kuudesluokkalaisista pojista neljäsosa ilmoitti pelaavansa usein myös ulkomaalaisten kavereiden kanssa. Se yllätti tutkijankin, mutta voi tuoda hyviä seurauksia, jos pelatessa kielitaito karttuu.

– Asioilla on puolensa, ja pitää löytää sieltä se kultainen keskitie, Riihilahti sanoo.

– Tarkoituksena ei ole leimata netin käyttöä huonoksi, vaan nostaa esiin niitä asioita, jotka voivat lapsen elämässä olla vuorovaikutusta hankaloittavia. Sosiaalinen kompetenssi on yksi lapsen tärkeimmistä kasvutekijöistä matkalla aikuisuuteen. Lapsella on oltava hyvä sosiaalinen kyvykkyys toisten lasten kanssa yhdessä toimimiseen, tuntea erilaisia tunteita ja tunnistaa niitä itsessään ja toisissa, jolloin hän osaa eläytyä muiden tunteisiin ja osaa toimia muiden kavereiden kanssa vuorovaikutuksessa.

– Olisi tärkeää, että sekä lapset että vanhemmat saisivat riittävän medialukutaidon ja että netinkäyttö olisi turvallista.
Riihilahti toivoo, että lapsen ja perheen tukemiseen internetin käytössä kiinnitettäisiin enemmän huomiota.

– Kouluterveydenhuollon tarkastuksissa mediankäyttötaidoista puhutaan, mutta niissä on paljon muutakin käsiteltävää. Ehditäänkö näitä käsitellä riittävästi? Onko se edes terveydenhoitajan tehtävä? Uudessa opetussuunnitelmassa medialukutaito on oppiaineena, mutta kenelle esimerkiksi pelaaminen, ikärajat ja pelimerkinnät kuuluvat?

Kuva: Jussi Helttunen/Lehtikuva

Kymenlaakson rahaston hoitokuntaan uusia jäseniä

18.11.2016

Suomen Kulttuurirahaston Kymenlaakson rahastoon on nimitetty kolme uutta jäsentä. Luottamustehtävänsä hoitokunnassa aloittavat toimitusjohtaja Tomi Hautala Kouvolasta, koulutusjohtaja, yhteiskuntat. tohtori Marja-Liisa Neuvonen-Rauhala Kouvolasta sekä kirkkoherra, teol. tohtori Juha Tanska Haminasta. Hoitokunnan jatkavat yhteiskuntat. maisteri Siru Ahopelto (pj.), brändituottaja Seppo Laaksonen (vpj.), lehtori Riku Halinen, kuvataidesihteeri, fil. maisteri Mirkka Kallio, tanssinopettaja Riikka-Liisa Kuoppa, mus. lis. Pekka Lappalainen, asiamies Tuula Mäenpää ja dos., ylilääkäri Pasi Pöllänen. Kymenlaakson rahaston asiamiehenä toimii fil. tohtori Päivikki Eskelinen-Rönkä ja sihteerinä tradenomi Camilla Grönlund.

Kymenlaakson Kulttuurirahaston apurahojen hakuaika on 10.1.-10.2.2017. Jaossa on 454 000 euroa apurahoja kymenlaaksolaisille tieteen- ja taiteenharjoittajille sekä Kymenlaaksossa suoritettavaa tai siihen kohdistuvaa tieteellistä tai taiteellista työtä varten. Tavanomaista suurempaa rahoitusta vaativiin Kärkihankkeisiin myönnetään 40 000 euroa yhtenä tai kahtena apurahana. Lasten ja nuorten kulttuuritoimintaan jaetaan 20 000 euroa.

Kymenlaakson rahasto on yksi Suomen Kulttuurirahaston 17 maakuntarahastosta. Se perustettiin vuonna 1960. Rahasto jakaa apurahoja ja palkintoja kymenlaaksolaisille tieteen- ja taiteenharjoittajille sekä Kymenlaaksossa suoritettavaa tai Kymenlaaksoon kohdistuvaa tieteellistä tai taiteellista työtä varten. Rahaston toimialueeseen kuuluu 7 kuntaa.

Lisätietoja:
Asiamies Päivikki Eskelinen-Rönkä
etunimi.sukunimi@skr.fi
kymenlaakso@skr.fi

Kymenlaakson rahasto

Kulttuurirahasto tukee Karjala-tietokannan loppuunsaattamista

9.11.2016

Suomen Kulttuurirahaston hallitus on myöntänyt 300 000 euroa Karjala-tietokannan digitaalisen tallennustyön loppuun saattamiseen. Tietokanta sisältää luovutetun Karjalan alueen vanhimpia ruotsin ja venäjän kielisiä kirkonkirjoja 1600-luvulta alkaen.

– Tietokannan kokoaminen on ollut työn alla jo pitkään ja pidämme sen valmistumista tärkeänä mm. historian- ja sukututkimuksen kannalta. Kulttuurirahastolla on useita karjalaistaustaisten lahjoittajien nimikkorahastoja. Tämän hankkeen kautta voimme osaltaan toteuttaa lahjoittajien tahtoa, toteaa Kulttuurirahaston yliasiamies Antti Arjava.

Tallennustyö tehdään kolmevuotisessa tutkimus- ja kehittämishankkeessa, jonka kokonaisarvo on 1,3 miljoonaa euroa. Suomen Kulttuurirahaston lisäksi hanketta rahoittavat Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiö, Karjalan kulttuurirahasto, Suomen evankelisluterilainen kirkko sekä opetus- ja kulttuuriministeriö. Tietojen tallennuksesta vastaa Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun Digitaalisen tiedonhallinnan tutkimus- ja kehittämiskeskus Digitalia Mikkelissä.

– Tarkoitus on samalla tehdä tutkimusyhteistyötä Kansallisarkiston kanssa ja kehittää automaattisia menetelmiä, joilla pystytään tunnistamaan määrämuotoista käsinkirjoitettua tekstiä. Tämä nopeuttaa tallennustyötä ja vapauttaa tallentajien aikaa vaikeimpien aineistojen tulkintaan, kehitysjohtaja Kalevi Niemi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulusta kertoo.

Valmis tietokanta luovutetaan Kansallisarkistolle

Valmis tietokanta tulee sisältämään 11,5 miljoonaa henkilötietuetta, esimerkiksi tiedot henkilöiden syntymästä, ripille pääsystä ja solmituista avioliitoista. Kun Karjala-tietokanta on saatu valmiiksi, se luovutaan Kansallisarkistolle tieteellisen tutkimuksen, sukututkimuksen ja kansalaisten käyttöön. Tietokantaa voidaan hyödyntää historiantutkimuksen lisäksi esimerkiksi lääketieteellisessä genetiikassa ja yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa. Se sopii esimerkiksi perherakenteen, muuttoliikkeen tai lapsikuolleisuuden selvittämiseen.

– Valmis tietokanta tulee olemaan tutkimuksellisesti erittäin arvokas, koska tutkimusaineisto on laaja ja monipuolinen ja koska tietokanta tarjoaa aineistoa hyvin monen tyyppiseen, eri tieteenaloja palvelevaan tutkimukseen, pääjohtaja Jussi Nuorteva Kansallisarkistosta sanoo.

Tiedoista on tällä hetkellä tallentamatta enää kymmenesosa, mutta tallennusprojektin jatko on ollut tänä vuonna vaakalaudalla rahoituksen päättymisen vuoksi. Tietokantaa ylläpitävä Karjala-tietokantasäätiö on hankkeen alkamisesta innoissaan.

– Olemme todella iloisia, että tallennustyö saadaan hallitusti loppuun. Ei ole itsestään selvyys, että meillä on alkuperäinen aineisto 1600-luvun alusta säilyneenä. Tutkimushankkeella se saadaan pian kokonaan digitaalisesti talteen ja käytettäväksi, Karjala-tietokantasäätiön puheenjohtaja Aki Kauranen sanoo.

Antrean seurakunnan rippikirja vuosilta 1790–1797, aukeamalla tietoja Pähkjärven kylästä. Kuva: Mikkelin maakunta-arkisto.