Taidetestaajat on mukana Suomen suurimmassa opetus- ja kasvatusalan tapahtumassa Educa-messuilla 27.-28. tammikuuta Messukeskuksessa Helsingissä.
Taidetestaajat vie kolmen vuoden aikana kaikki Suomen kahdeksasluokkalaiset – lähes 200 000 nuorta – kokemaan ja arvioimaan taidetta. Hanke on Suomen Kulttuurirahaston historian suurin ja se toteutetaan yhteistyössä Svenska kulturfondenin ja Suomen lastenkulttuurikeskusten liiton kanssa. Ensimmäiset Taidetestaajat lähtevät liikkeelle syksyllä 2017.
Taidetestaajien osastolla 6k78 messuvieraat pääsevät testaamaan ensimmäisten joukossa nuorille suunnattua arviointityökalua.
Perjantaina 27.1. Taidetestaajista kerrotaan myös Educa-messujen Opettajien olohuoneessa klo 11 alkaen. Tarjolla on makupaloja Taidetestaajien kulttuuritarjonnasta seuraavan aikataulun mukaisesti:
11.00 Teatteri Taimine: lyhennelmä näytelmästä “Piece of Cake”
11.20 Haastattelussa Antti Arjava, yliasiamies, Suomen Kulttuurirahasto
12.00 Teatteri Taimine: lyhennelmä näytelmästä “Piece of Cake”
12.20 Haastattelussa Iina Berden, neuvotteleva virkamies, Opetus- ja kulttuuriministeriö
13.00 Compañía Kaari & Roni Martin: otteita teoksesta ”Kill Carmen”
13.30 Keskustelussa Saara Vesikansa, toiminnanjohtaja ja Anu-Maarit Moilanen, vastaava koordinaattori, Suomen lastenkulttuurikeskusten liitto
14.00 Compañía Kaari & Roni Martin: otteita teoksesta ”Kill Carmen”
14.30 Haastattelussa Kaari Martin, taiteellinen johtaja ja koreografi sekä Siiri Oinonen, aluekoordinaattori, Suomen lastenkulttuurikeskusten liitto
15.00 Suomen Kansallisooppera: Otteita oopperoista “Sevillan parturi” ja “Taikahuilu”
15.30 Haastattelussa Lauri Pokkinen, Yleisö- ja yhteiskuntavastuupäällikkö, Suomen Kansallisooppera ja –baletti
16.00 Suomen Kansallisooppera: Otteita oopperoista “Sevillan parturi” ja “Taikahuilu”
Uusi ja uudenlainen festivaali Tampere Chamber Music tuo kamarimusiikin lumon Tampereelle 19.–22. tammikuuta 2017. Vaikuttavien konserttien lisäksi suurelle yleisölle on tarjolla luentoja ja muusikoille mestarikursseja ja klinikkatyöskentelyä.
– Festivaalin lähtökohtina ovat olleet omat kokemukseni muusikkona, kiinnostukseni hyvinvointiin sekä yleensä musiikin valtava voima ja vaikutus ihmiseen, sanoo festivaalin taiteellinen johtaja, pianotaiteilija Heini Kärkkäinen.
Kun taide täyttää elämän, myös sen mukanaan tuomat ilot ja surut vaikuttavat erityisen voimallisesti.
Musiikki hoitaa, mutta sen tekemiseen ja esittämiseen liittyy asioita, jotka voivat jopa tuottaa vahinkoa. Ja kun taide täyttää elämän, myös sen mukanaan tuomat ilot ja surut vaikuttavat erityisen voimallisesti. Muusikon ammatti on sekä fyysisesti että psyykkisesti kuluttava ja paljon vaativa.
– Muusikon pitää omaksua teoksia, tulla muiden kanssa toimeen yhteissoitollisesti, kestää ahdistavat esiintymis- ja onnistumispaineet. Menestystä taas seuraa lähes vääjäämättä arvokeskustelu oman itsen kanssa: miten välttää narsismi ja säilyttää terve suhtautuminen tekemiseen. Toisaalta muusikon pitää sietää yksin puurtamista. Työttömyydenkään aikana ei saa menettää uskoa siihen, että taiteella ja omalla tekemisellä on merkitys.
Kärkkäinen vastustaa suoritus- ja kilpailukeskeistä kulttuuria ja haluaa vahvistaa aidompaa arvomaailmaa.
– Kvaliteetti on muusikolle tärkeä asia, mutta tämä aika korostaa virheetöntä suorituskulttuuria. Julkisuutta ja menestymistä tavoitellaan. Taiteen arvo on jotain ihan muuta. Se on jakamista ja kokemista soittajien ja yleisön kesken. Se on jotain hienompaa, puhtaampaa ja intiimimpää kuin mitä suurten areenojen tähtikultti voi tarjota.
Tavoitteena löytää uutta yleisöä
Kaikki konserttien teokset, niiden säveltäjät ja esittäjät ovat Kärkkäiselle itselleen läheisiä.
– Festivaalin esiintyjät ovat pitkäaikaisia kollegoitani ja ystäviäni – maailman huippuja, mutta silti megajulkisuuden yläpuolella olevia vaatimattomia taiteilijoita. Mukana ovat muiden muassa sellisti Robert Cohen, viulisti Priya Mitchell sekä jazz-muusikko ja saksofonisti Jukka Perko. Kuuden konsertin sarjasta muodostuu kokonaisuus, joka ilmentää musiikin erilaisia ulottuvuuksia ja joka varmasti jättää jälkensä kuulijaan. Konserttien teemat ovat liike, voima, sointi, yhdessä, lämpö ja rauha, ja niihin sopivat teokset olen valinnut pitkälti vaistonvaraisesti. Kaikki teokset ja säveltäjät ovat olleet minulle itselleni tärkeitä.
Festivaalin tavoitteena on myös voittaa kamarimusiikille uutta yleisöä. Kuva: Maarit Kytöharju
– Voin luvata, että musiikista ei tarvitse tietää mitään tullakseen konsertteihin. Kuultavat Ravelin, Franckin, Beethovenin, Debussyn ja muiden säveltäjien teokset ovat hienointa kamarimusiikkia, jota on kirjoitettu. Tampereella on myös harvinainen tilaisuus kuulla Brahmsin kaikki kolme pianokvartettoa samassa konsertissa ja saada näin kuva hänen musiikkinsa eri puolista.
Me muusikot olemme aina tienneet, että musiikki parantaa ja voimistaa, ja nyt myös tieteellinen tutkimus paljastaa koko ajan uusia asioita siitä, miten musiikki meitä parantaa.
Muusikon hyvinvointiin liittyvät teemat koskettavat myös luentojen muuta yleisöä.
– Naistentautien erikoislääkäri Leena Larva käsittelee lantion asennon merkitystä selkäkivuissa, jazz-vaikutteinen Avara Group luovaa arkielämää ja lastenpsykiatri Jari Sinkkonen pohtii yhdessä Robert Cohenin kanssa muun muassa esiintymisjännitystä ja ego-kulttuuria. Me muusikot olemme aina tienneet, että musiikki parantaa ja voimistaa, ja nyt myös tieteellinen tutkimus paljastaa koko ajan uusia asioita siitä, miten musiikki meitä parantaa. Niistä kertoo neurologi Seppo Soinilan luento.
Muusikon ja festivaalijärjestäjän kiireen keskelläkin Kärkkäinen pyrkii keskittymään käsillä olevaan hetkeen.
– Vaikka maailmassa on paljon huolta ja epävakautta, voisimme yrittää keskittyä tähän hetkeen ja niihin suuriin onnellisiin asioihin, joita voimme kokea aisteillamme – esimerkiksi kuuntelemalla musiikkia. Uskon, että siitä syntyy vakautta ja hyvinvointia.”
Taidekoti Kirpilä aloittaa queer-opastusten tarjoamisen keväällä 2017. Queer-opastuksilla Kirpilän taidekokoelman teoksia tarkastellaan uusista, heteronormatiivisia perinteitä rikkovista näkökulmista. Sateenkaaren väriseen luentaan opastuksilla johdattelee Taidekoti Kirpilän opas, FM Karoliina Arola.
”Taidekoti Kirpilän teoksista aukeaa monia tulkintamahdollisuuksia, joiden avulla voi löytää epänormatiivisia ja monipuolisia identiteettipositioita ja -pohdintoja. Kokoelma on moniääninen ja rikas erilaisten minuuksien ja niiden representaatioiden suhteen”, kuvailee taidehistorian dosentti Juha-Heikki Tihinen, joka on kouluttanut Taidekodin henkilökuntaa queer-teemoihin. Tihinen on yksi keskeisistä queer-tutkimuksen edistäjistä Suomessa ja aiemmin opastanut museoyleisöjä suuntaamaan katsetta vinolla tavalla tuttuihin teoksiin esimerkiksi Kansallisgallerian kokoelmissa.
Taidekoti osallistuu uusilla opastuksilla Suomi 100 – Sateenkaaren väreissä -hankkeeseen, jota koordinoivat Seta ry ja Kulttuuria kaikille -palvelu. Hankkeen tarkoituksena on tehdä näkyväksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen historiaa osana itsenäisen Suomen historiaa.
Reumalääkäri Juhani Kirpilän (1931–1988) ja hänen elämänkumppaninsa Karl Rosenqvistin koti osoitteessa Pohjoinen Hesperiankatu 7 avattiin Taidekoti Kirpilänä yleisölle kesäkuussa 1992. Juhani Kirpilä oli lahjoittanut testamentillaan kotinsa ja yli viidensadan teoksen taidekokoelmansa Suomen Kulttuurirahastolle. Kirpilän kokoelmaa esitellään yleisölle Taidekodin aukioloaikoina keskiviikkoisin klo 14–18 ja sunnuntaisin klo 12–16 sekä sopimuksen mukaan tilatuilla opastuksilla.
Sateenkaaren väreissä -hankkeeseen osallistuminen on osa Taidekoti Kirpilä 25-vuotisjuhlavuoden ohjelmaa, ja queer-opastusten lisäksi Taidekodin juhlavuoden tarjontaa ovat taidehistorialliset yleisöluennot, konsertit, koko perheen Lastensunnuntait sekä nykytaiteen ”Kastanjankukkajuhlat”-juhlanäyttely.
Maksuttomia queer-opastuksia järjestetään sunnuntaisin 19.2., 19.3. ja 2.4. Opastukset alkavat klo 14.30 ja kestävät noin tunnin. Lisäksi teemaopastuksia voi maksusta tilata ryhmille muina ajankohtina.
Lämpimästi tervetuloa Taidekoti Kirpilän juhlavuoteen sekä queer-opastuksille!
Lisätietoja amanuenssi Pia Hyttinen ja museonjohtaja Johanna Ruohonen, sähköposti: etunimi.sukunimi@skr.fi.
Etelä-Karjalan rahasto järjestää apurahainfo maanantaina 30.1.2017 klo 13.00-15.00 Lappeenrannan kaupungintalon valtuustosalissa (Villimiehenkatu 1).
Infossa on tarjolla ajankohtaista hakutietoa, vinkkejä ja neuvontaa Etelä-Karjalan Kulttuurirahaston apurahojen hakemista suunnitteleville. Tilaisuudessa on mahdollisuus myös esittää hakemuksen tekemistä ja rahoitusta koskevia kysymyksiä. Vapaa pääsy, kahvitarjoilu klo 12.30 alkaen.
Jos kaupunki on rakennettu oikealla tavalla, se kannustaa ihmisiä liikkumaan arjessaan ja tästä hyötyvät niin ihmisten oma terveys, ympäristö kuin koko kaupunki. Tästä oletuksesta lähtee Mikko Kärmeniemen tutkimus, jossa hän selvittää ympäristön vaikutusta pohjoissuomalaisten fyysiseen aktiivisuuteen.
Kärmeniemi tutkii, miten yhdyskuntasuunnittelulla voidaan vaikuttaa ihmisten päivittäisiin liikkumisvalintoihin. Pääosin huomio on siinä, kannustaako ympäristö hypäämään auton rattiin, pyörän satulaan, vai voiko arjen askareet hoitaa kävellen.
– Tutkimuksista alkaa olla jo melko vankkoja todisteita siitä, että kävelyn ja pyöräilyn ehdoilla toteutetut yhdyskuntarakenteet olisivat sekä terveyden että ympäristön ja myös ylipäätään kaupunkien elinvoimaisuuden kannalta tärkeitä.
Olemme syntyneet liikkumaan, emme liikuteltaviksi.
Liikuntatutkijat ovat Kärmeniemen mukaan yhä enemmän siirtyneet painottamaan arjen liikunnan merkitystä liikuntaharrastusten sijaan.
– Olemme syntyneet liikkumaan, emme liikuteltaviksi, Kärmeniemi kiteyttää.
Fyysiseen aktiivisuuteen kannustava elinymäristö koostuu Kärmeniemen mukaan useista tekjöistä. Yksi on riittävä tiiviys: väestötiheys takaa, että syntyy lähipalveluita, joita ihmiset pystyvät hyödyntämään. Toinen tekijä on katuverkosto ja infrasturktuuri, jossa on panostettu pyöräily- ja kävelymahdollisuuksiin, jotta eri määränpäiden välillä liikkuminen on helppoa. Kolmantena Kärmeniemi nostaa esiin maankäytön monipuolisuuden.
– Jotta päivittäiset askareet voi hoitaa kävellen, pyöräillen tai julkisten kulkuvälineiden avulla, asuntojen, työpaikkojen ja palveluiden on sijaittava iloisessa sekamelskassa keskenään, ei niin että tietty alue on varattu vain asutukselle tai esimerkiksi kaupalle.
Suomella omat erityispiirteensä
Maailmalla ympäristön ja fyysisen aktiivisuuden yhteyttä on tutkittu jo paljon, mutta Suomessa vähemmän. Suomeen kuitenkin liittyy erityispiirteitä, kuten myöhäinen kaupungistuminen, jonka vuoksi kaupungit on rakennettu pitkälti yksityisautoilun ehdoilla.
Autollakin pitää päästä liikkumaan kaupungissa, mutta se ei saisi olla ensisijainen vaihtoehto.
– Eheyttävästä suunnittelusta on puhuttu paljon, mutta mielestäni kaupunkeja suunnitellaan edelleen pitkälti niin että marketit rakennetaan pelloille ja uudet asuinalueet kaupungin reunoille aika väljästi, ja työpaikat pelkästään niille varatuille paikoille.
Omassa tutkimuksessaan Kärmeniemi käyttää hyväkseen pohjoissuomalaisista kerättyä syntymäkohorttidataa. Hän pyrkii löytämään siitä seikkoja, jotka aiempien tutkimusten perusteella tukevat fyysistä aktiivisuutta.
Pitkittäisaineistot tarjoaa mahdollisuuden seurata, vaikuttaako ympäristö oikeasti liikkumiseen vai onko se seurausta jostain muusta.
Kärmeniemi toivoo, että tutkimuksen tulokset vaikuttaisivat siihen, miten kaupunkeja suunnitellaan. Konkreettisesti se tarkoittaisi esimerkiksi suurempia investointeja kävelyyn, pyöräilyyn ja julkiseen liikenteeseen. Tällaiset suunnitelmat herättävät usein vahvoja tunteita.
– Vastakkainasettelua syntyy helposti, eikä se ole hyväksi. Autollakin pitää päästä liikkumaan, mutta se ei saisi olla ensisijainen vaihtoehto.
Teksti: Jenni Heikkinen
Kuva: Mikko Niiles/STT Lehtikuva
Etelä-Savon rahaston rahasto järjestää apurahainfon torstaina 19.1.2017 klo 13.00-15.00 Mikkelin kaupunginkirjaston Mikkeli-salissa (Raatihuoneenkatu 6).
Tule kuulemaan ajankohtaista hakutietoa, vinkkejä ja neuvontaa apurahanhakijoille. Tilaisuus on maksuton ja avoin kaikille.
Kymenlaakson rahasto järjestää apurahainfon tiistaina 24.1.2017 klo 12.00-14.00 Kotkan pääkirjaston auditoriossa (Kirkkokatu 24).
Infossa on tarjolla ajankohtaista hakutietoa, vinkkejä ja neuvontaa Kymenlaakson Kulttuurirahaston apurahojen hakemista suunnitteleville. Tilaisuudessa on myös mahdollisuus esittää hakemuksen tekemistä ja rahoitusta koskevia kysymyksiä maakuntarahaston edustajille. Tilaisuuteen on vapaa pääsy.
Taiteen edistämiskeskus, Suomen Kulttuurirahaston Pohjois-Pohjanmaan rahasto ja Koneen Säätiö järjestävät yhteisen maksuttoman apurahainfon Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin alueen taiteentekijöille. Tilaisuudessa kerrotaan hyvän hakemuksen tekemisestä hakijan, arvioijan ja eri apurahoja myöntävien organisaatioiden näkökulmista. Tule kuulemaan ajankohtaista asiaa apurahoista ja avustuksista.
Ohjelma
Taiteen edistämiskeskuksen (Taike) apurahat ja avustukset • erityisasiantuntija Tomi Aho
Suomen Kulttuurirahaston (SKR) Pohjois-Pohjanmaan rahaston avustukset ja apurahat • asiamies Jari Sivonen
Koneen säätiön tuki taiteelle • yliasiamies Anna Talasniemi (videolinkin kautta)
Miten tehdään hakemus? • SKR Pohjois-Pohjanmaan rahasto, taideostotoimikunnan puheenjohtaja, hoitokunnan jäsen Antti Tenetz
Apurahansaajan näkökulma • kirjailija Simo Hiltunen • kuvanveistäjä Minna Kangasmaa
Orimattilan Heinämaa on Rauman ohella Suomen toinen alue, jolla nypläys on ollut merkittävä ammatti ja myös säilynyt elävänä traditiona. Helena Honka-Hallila yhdessä työryhmän kanssa työstää parhaillaan tietokirjaa Heinämaan pitseistä ja niiden historiasta. Kirja tulee sisältämään Heinämaan pitsin tarinan sekä pitsien malleja 1800-luvulta nykypäivään.
– Heinämaan pitsin tarkkaa alkuperää ei tiedetä, mutta säilyneistä vanhoista nypläystyynyistä löytyvien vuosilukujen perusteella voi päätellä että pitsiä on nyplätty kylässä jo ainakin 1800-luvun alkupuolella. Vanhoja pitsejä on säilynyt museoiden kokoelmissa, Honka-Hallila kertoo.
1900-luvun aikana Heinämaalla myös kehitettiin uudenlaista nypläystyyliä. Siellä tehtiin muun muassa suuria pöytäliinoja yhdistämällä leveitä pitsejä. Kokeilevat nyplääjät kuten Varma Ritala tekivät hartiahuiveja, koruja ja pieniä iltalaukkuja.
Kylän naisille nyplääminen oli tapa saada tuloja. Vielä 1936 Heinämaalla oli 200 nyplääjää jotka saivat ainakin osan tuloistaan pitsejään myymällä, ja vuonna 1953 nypläys oli päätulo 30 naiselle.
Heinämaan tyyli
Heinämaalle oli huonot liikenneyhteydet ja kylä oli pitkälti eristyksissä, mikä auttoi oman tyylin kehittymistä. Toisaalta jotkut heinämaalaiset lähtivät kylästä myymään pitsejä muualle. Esimerkiksi Lahdessa sijainnut Helmi Vuorenmaan liike nypläytti kansallispukuihin tarvittavia pitsejä heinämaalaisilla ja myös jotkut helsinkiläiset liikkeet teettivät töitä Heinämaan nyplääjillä.
– Lasten piti opetella nypläämään ja vanhemmat saattoivat vaatia lapsen nypläämään tietyn määrän ennen kuin he pääsivät ulos leikkimään, Honka-Hallila kertoo.
Nypläysmalleista myös pidettiin hyvä huoli ja taito haluttiin pitää visusti omassa kylässä.
– Jos muutti pois Heinämaalta, piti luopua nypläyksestä, Honka-Hallila kertoo. Pitsien malleja ei myöskään saanut ostaa mistään, vaan ne kulkivat perheissä.
– Mallit olivat arvotavaraa, niitä ei annettu toisille koska niillä tienattiin rahaa.
Vasta nyt pitsimalleja on alettu myydä Heinämaan pitsinkutojien Pitsituvassa.
– Vanhat mallit on tehty tuohen päälle. Niiden mallit ovat selkeitä verrattuna esimerkiksi Rauman pitseihin, Honka-Hallila selittää Heinämaan pitsien erityispiirteitä. Tyypillisiä heinämaalaisia tuotteita ovat myös esimerkiksi pienet liinat, jotka ovat kokonaan pitsiä erotuksena esimerkiksi raumalaisista liinoista, joissa keskellä on kangasta.
Pitsiperinne elää yhä Heinämaalla. Pitsituvassa järjestetään tapahtumia ja näyttelyitä ja nypläystä opetetaan niin lapsille kuin aikuisillekin. Lisäksi Pitsituvalla myydään yhä paikallisten kutojien töitä, eli nypläys tuo yhä sivutuloja kyläläisille.
Kuvat:
1. Heinämaalainen äiti tyttärineen nyplää.
2. Heinämaan pitsejä Pitsituvalla 2010-luvun alussa.
3. Suomen ensimmäisessä kotiteollisuusnäyttelyssä vuonna 1875 oli esillä heinämaalaisen Henrika Kivistön pitsejä.
4. Orimattilan Villatehtaan johtaja Sven Fahlgren sai vuonna 1965 lahjaksi Varma Ritalan nypläämän ison pellavaliinan.
Maakuntarahastojen apurahat ovat haettavina 10.1.-10.2.2017. Lisätietoa täällä.
