Hae sivustolta

Aloita hakeminen kirjoittamalla hakusana. Haku ymmärtää synonyymit, välilyönnit ja eri taivutusmuodot. Ennakoiva toiminto ehdottaa hakusanoja kirjoittaessasi.
Hae sivustolta
Tiede ja taide
Ohjeet Yhteystiedot

Jo sata PoDoCo-tohtoria vauhdittamassa yritysten uusiutumista

PoDoCo-logot

PoDoCo-ohjelman syksyn 2018 hakukierroksella osallistui reilu 200 nuorta tai pian valmistuvaa tohtoria ja lähes 50 yritystä. Tohtoreiden ja yritysten yhteistyöprojekteja syntyi yhteensä 27 kappaletta, joista rahoitettiin 17. Rahoitetut projektit edustavat useita eri tieteenaloja ja toimialasektoreita kotieläin- ja maitotaloustieteistä, psykologiaan ja ympäristötekniikkaan sekä koneiden valmistuksesta arkkitehtipalveluihin ja tukkukauppaan. PoDoCo-tohtorit edustavat myös useita kansallisuuksia ja ohjelman rooli erityisesti ulkomaalaistaustaisten tohtoreiden työllistymisessä yksityiselle sektorille on merkittävä.

”PoDoCo-ohjelman tavoitteena on nimenomaan tarjota uutta osaamista laajasti eri tieteenaloilta kaikille yrityssektoreille. Uudet PoDoCo-tohtorit tutkivat muun muassa digitaalisia ratkaisuja, uusien suomalaiseen metsään pohjautuvien tuotteiden kehittämistä ja uusien ympäristöystävällisten teknologioiden luomista”, kuvailee PoDoCo-ohjelman johtoryhmän puheenjohtaja professori Yrjö Neuvo.

PoDoCo-ohjelma on myös tarjonnut ratkaisuja ulkomaalaisten opiskelijoiden osaamisen vakiinnuttamiseen Suomeen sekä korkeasti koulutettujen työvoimapulaan. ”PoDoCo-ohjelmassa olemme nähneet, kuinka erittäin lahjakkaat ulkomaalaistaustaiset nuoret ovat onnistuneet löytämään työpaikan yrityksistä ja heidän osaamisensa on saatu valjastettu suomalaisen elinkeinoelämän uudistumiseen”, Neuvo jatkaa.

PoDoCo-tohtorit edistämään ympäristöystävällisiä teknologioita, innovatiivisia metsätuotteita ja digitaalisten ratkaisujen hyödyntämistä ikäihmisten hoidossa

Fanni Mylläri tutkii yhdessä Valmet Technologies Oy:n kanssa, kuinka pienhiukkaspäästöjä voidaan vähentää meriliikenteessä ja energian tuotannossa savukaasupesurijärjestelmän avulla.

”Erilaiset pienhiukkaspäästöt ovat haitallisia ympäristölle ja terveydelle. Projektissa selvitetään, kuinka savukaasupesurin avulla voidaan puhdistaa energian tuotannon ja meriliikenteen savukaasut hiukkaspäästöistä. Nykyiset pesurijärjestelmät keskittyvät pääasiassa typpi- ja rikkipäästöjen puhdistamiseen, mutta pesureiden vaikutusta pienhiukkaspäästöihin ei vielä tunneta riittävän hyvin,” Mylläri taustoittaa tutkimusta. Projektin tulokset ohjaavat nykyisten sekä uusien savukaasupesurijärjestelmien kehittämistä.

”Ympäristöystävällisyys on meille tärkeä teema. Vähentämällä pienhiukkaspäästöjä voimme parantaa merkittävästi ilman laatua ja vähentää pienhiukkasten aiheuttamia terveysriskejä ja ilmastovaikutuksia”, kertoo Valmet Technologies Oy:n R&D Portfolio Manager Joakim Autio tutkimuksen odotetuista vaikutuksista

Nanbing Qin tutkii yhdessä Hankkijan kanssa, kuinka havupuiden pihkan resiinihapon avulla voidaan edistää märehtijöiden hyvinvointia, terveyttä ja tuottavuutta.

”Pihkan parantava voima haavojen hoidossa on tunnettu Suomessa ja vuosisatoja. Myös tieteellisesti on todistettu pihkan estävän bakteerien kasvua haavoissa. Nyt tavoitteenamme on valjastaa pihkan tehoaineet eläinten ruokinnassa toimivaan muotoon, tukemaan märehtijöiden immuunivastetta ja suoliston kuntoa”, kertoo Hankkijan vientipäällikkö Derek Gaffney tutkimuksesta. Nanbing Qinillä on laaja osaaminen märehtijöiden ravitsemuksen ja aineenvaihdunnan alalta sekä vankka kokemus molekyylibiologian menetelmistä.

”Nanbingin osaaminen on merkittävän lisä tutkimus- ja kehitystiimiimme. Lisäksi hänen kansainväliset verkostonsa tukevat vientistrategiaamme”, Derek Gaffney täydentää tohtoriosaamisen merkitystä käynnistyvälle tutkimusprojektille. 

Eräs tohtorin palkkaavista yrityksistä on Everon, joka on erikoistunut pilvipohjaisiin terveyden- ja sosiaalihuollon mobiileihin hyvinvointiteknologiaratkaisuihin. Näissä käytetään esimerkiksi kuva-analyysia, liiketietoja, sensoridataa ja turvarannekkeiden aktiviteettitietoja, jotka kaikki tuottavat suuren määrän dataa. Tätä dataa on tarkoitus hyödyntää projektissa käyttäjäkeskeisessä terveydentilan seurannassa sekä hoitajien hoitopäätösten ennakoimisessa. Projektissa on tarkoitus tutkimuksella vahvistaa tuotekehitystä myös keinoälyn koneoppimisella. 

”Tutkimuksen tavoitteena on ikääntyvän ihmisen itsenäisen asumisen sekä häntä hoitavan hoitohenkilökunnan hoitoprosessin kokonaisvaltainen tukeminen. Tämä on tärkeää, koska maailmassa on arvioitu olevan vuonna 2050 noin 2,1 miljardia yli 60-vuotiasta”, tekniikan tohtori Olli Lahdenoja kertoo tutkimuksen tavoitteista ja vaikuttavuudesta.

Kulttuurirahasto rahoittaa seuraavaa kuutta tutkijaa:
Nimi Yhteistyöyritys Ala Apuraha (€)
Besong epse Ndika Jane Etegeneng Te?ted Oy Terveystieteet 28 000
Galli Emilia Medix Biochemica Oy Biolääketieteet 28 000
Kotkov Denis Elisa Oyj Tietojenkäsittely ja informaatiotieteet 28 000
Leino Hannu KiiltoClean Oy Biotieteet 28 000
Qin Nanbing Hankkija Oy Kotieläintiede, maitotaloustiede 28 000
Vand Behrang Fourdeg Ltd Kone- ja valmistustekniikka 28 000

Seuraava apurahahakukierros keväällä 2019

PoDoCo-ohjelman seuraava apurahahakukierros järjestetään 1.3–15.4.2019. Ohjelmaan voi osallistua mikä tahansa yritys ja kuka tahansa väitöskirjan vastikään tehnyt tai lähiaikana väittelevä henkilö toimialasta riippumatta.

PoDoCo -ohjelmaa rahoittavat Suomen Kulttuurirahasto, Jenny ja Antti Wihurin rahasto, Maa- ja vesitekniikan tuki ry, Svenska Kulturfonden, Tekniikan edistämissäätiö, KAUTE-säätiö, Liikesivistysrahasto Maj ja Tor Nesslingin säätiö ja Paulon säätiö sijoittaen yhteensä ohjelmaan vuosittain lähes miljoona euroa. Tämä mahdollistaa arviolta 35 kokovuosiapurahan myöntämisen vuosittain.

PoDoCo-ohjelmaa organisoi DIMECC Oy, joka on Suomen teollisuuden johtava innovaatioalusta. DIMECCin omistavat Suomen johtavat valmistavan ja digitaalisen teollisuuden yritykset, yliopistot ja tutkimuslaitokset. Yli 2000 teollisuuden ja tutkimuksen huippuammattilaista on mukana DIMECCin innovointityössä.

Lisätietoa PoDoCo-ohjelmasta osoitteessa https://www.podoco.fi/

Lukuklaani-hanke onnistui edistämään lasten lukemista – 2 miljoonaa euroa käytettiin koulukirjastoihin ja kirjoihin

Tirinkylän koulu

Oppilat viettävät mielellään aikaa uusitussa Tirinkylän koulun kirjastossa.

Koulukirjastojen kehityskipailussa palkittiin keväällä 2018 281 koulua ympäri Suomen, yhteensä 600 000 eurolla. Toisessa vaiheessa Lukuklaani lahjoitti yli 100 000 kirjaa Suomen ala- ja yhtenäiskouluihin. Jokainen kohderyhmän koulu sai 50 kirjan paketin elokuussa 2018. Kirjapakettien yhteydessä julkaistiin myös Käsikirja lukupiireihin –opas, joka sisältää valmiita tehtäviä kirjojen käsittelyn tueksi. Kouluille jaettujen oppaiden lisäksi käsikirjan digitaalista versiota on ladattu jo yli 1300 kertaa Lukuklaanin verkkosivuilta.

Lukuklaani on otettu erittäin positiivisesti vastaan kouluissa, ja sillä on koettu olevan suuri merkitys lasten lukemisen edistämisessä. Hanke on ollut monelle koululle erityisen tärkeä siksi, että se on toiminut tarvittavana sysäyksenä koulukirjaston uudistamiselle ja lukemista edistävien projektien käynnistämiselle. 

”On valtavan hienoa, että lukutaidon ja lukemisen merkitys on nostettu valtakunnallisesti esille ja sitä on myös nyt tuettu konkreettisesti. Tämä, jos mikä, on aitoa sivistystyötä”, toteaa Yli-Iin koulun opettaja Katja Paasovaara.

Lukuinnostus kasvanut kouluissa

Monessa koulussa oppilaat ovat saaneet olla mukana ideoimassa koulukirjastoa ja sinne hankittavia teoksia. Oppilaiden osallistaminen on nostanut lukuintoa ja samalla myös lisännyt koulukirjaston käyttöastetta. Koulukirjastoissa tehdyt muutokset on otettu innolla vastaan. Paras palaute on, että uusia kirjoja ei juuri kirjaston hyllyissä näy, koska ne ovat jatkuvasti lainassa.

”Lukuinnostus on kasvanut suuresti koulussamme ja entistä vähemmän kuuluu marinaa siitä, ettei kirjastossa ole mitään lukemista”, kommentoi Ylöjärven yhtenäiskoulun opettaja Terhi Holma. ”Eräskin lukukielteinen oppilas kävi moneen kertaan kysymässä erästä vasta hankittua kirjaa, kun emme vielä olleet ehtineet sitä päällystää ja luetteloida. Niinpä teimme hänelle erityistoimituksen luokkaan, ettei kirja vain mene sivu suun.”

Palkintorahoilla 22 000 uutta kirjaa ja lisää viihtyvyyttä

Kaivokselan koulu ennen ja jälkeen muutoksen

Kaivokselan koulu ennen ja jälkeen muutoksen
Kaivokselan koulu ennen ja jälkeen muutoksen

Kaivokselan koulu ennen ja jälkeen muutoksen

Voittaneita kouluja pyydettiin kuvailemaan, millaisiin kohteisiin palkintorahoja oli käytetty ja millaisin suunnitelmin uutta koulukirjastoa oli lähdetty toteuttamaan. Kouluissa on yhdessä oppilaiden kanssa toteutettu viihtyisiä lukunurkkauksia, -pesiä ja -linnakkeita, paranneltu kirjavalikoimaa ja asetettu tavoitteita luettujen kirjojen määrän kasvattamiseksi. Koulut aktioituivat kertomaan uudistuksista myös sosiaalisessa mediassa aihetunnisteella #lukuklaani.

Vastauksissa korostui myös kirjaston, kirjojen ja lukupaikkojen helppo liikuteltavuus. Kirjakärryillä onnistuu lukupiirikirjojen siirtely luokasta toiseen, ja lisäksi oppilaat voivat siirtyä lukemaan itse valitsemaansa rauhalliseen paikkaan kannettavien säkkituolien ja löhötyynyjen ansiosta. Espoolaisessa Taavinkylän koulussa toteuttiin liikkuva lukulinnake, jossa siirrettävät kirjakärryt korvaavat perinteisen kirjastotilan käytön.

”Lukuklaani-hankkeen kirjapaketit ja kirjastoille annetut kehitysrahat ovat tuoneet uutta lukuinnostusta ja tasanneet koulujen välisiä aineistoeroja. Paras kirja on luettu kirja”, sanovat Lukuklaaniin liittyvää tutkimushanketta edustavat professori Pirjo Hiidenmaa ja koordinaattori Henri Satokangas. ”Lukupiirit ja muut yhteisen lukemisen muodot ovat olleet kannustavia esimerkkejä koulujen kirjallisuuskasvatuksesta. Oli hauskaa huomata, että opettajat mainitsivat kyselyssä monia oppilaita innostavia lasten- ja nuortenkirjoja. Suosikkikirjojen kärjessä ovat mm. Risto Räppääjät, Ella-kirjat ja Tatu ja Patu -kirjat.”

Lukuklaani laajenee yläkouluihin 2019

Lukuklaani-hankkeen ideoinut kirjailija ja ohjausryhmän puheenjohtaja Jari Järvelä on mielissään tavoitteiden onnistumisesta.  ”On ollut hienoa seurata, kuinka Lukuklaanin ensimmäinen vaihe on innostanut alakoululaisia ympäri Suomen kirjojen ja lukemisen pariin. Ensimmäiset askeleet lukutaidon parantamiseksi on nyt otettu.”

Lukuklaani laajenee seuraavaksi yläkouluihin. Jatkohankkeen rahoituksesta vastaa Suomen Kultuurirahasto ja toteutuksesta Lastenkirjainstituutti.

Haastattelut

Jari Järvelä, Lukuklaanin ohjausryhmän puheenjohtaja
kirjailija.jarvela@gmail.com, 040 837 7621

Lisätietoa

www.lukuklaani.fi | lukuklaani@kopiosto.fi

Lukuklaani-hankkeen projektikoordinaattori Mikael Mäkitalo
mikael.makitalo@kopiosto.fi
+358 44 7900 345

Facebook: @Lukuklaani

Juhana Lassila, Suomen Kulttuurirahasto, asiamies, apurahat ja kulttuuri
juhana.lassila@skr.fi, 040 517 8500

 

Psykedeeleistä ja yliluonnollisista kokemuksista

Satumaarit Myllyniemi on kulttuuriantropologi ja matkailututkija. Hän valmistelee väitöstutkimusta suomalaisista toisen maailmansodan yliluonnollisiksi tulkituista kokemuksista Oulun yliopiston kulttuuriantropologian oppiaineeseen. Väitöstutkimus liittyy Lapin sotatapahtumien osalta Oulun yliopiston akatemiahankkeeseen Lapland’s Dark Heritage.

Lauri Elsilä on proviisori ja aivotutkija Helsingin yliopistossa. Hänen väitöskirjaan tähtäävä tutkimuksensa käsittelee psykedeelien neurofarmakologiaa, erityisesti riippuvuuksien hoidon ja hermoverkostojen näkökulmista.

Voisi sanoa, että Myllyniemen ja Elsilän tutkimuksissa liikutaan inhimillisen kokemuksen reuna-alueilla. Heidän tutkimuksensa sivuavat ihmisten mystisiä ja yliluonnollisia kokemuksia.

Myllyniemen ja Elsilän tutkimuksissa liikutaan inhimillisen kokemuksen reuna-alueilla.

Myllyniemi kerää tutkimuksessaan toisen maailmansodan aikaisia kertomuksia kokemuksista, joita voi luonnehtia yliluonnollisiksi. Hän tarkastelee näitä kertomuksia osana laajempaa kulttuuriperintöä. Tällaiset kauan vaietut kertomukset äärimmäisen hädän ja puutteen ääreltä voi nähdä osana suomalaista vaiettua kulttuuriperintöä.

Elsilän psykedeelien neurofarmakologiaa käsittelevän tutkimuksen keskiössä on aivokemiallisten prosessien lisäksi myös niiden aiheuttamat mystiset kokemukset. Olisiko psykedeeleja ja niiden aiheuttamia kokemuksia mahdollista valjastaa osaksi jo olemassa olevia terapeuttisia käytäntöjä? Miten psykedeelit toimisivat osana tällaista terapiaa? Elsilä kertoo miten tällaisia aineita ja niiden aiheuttamia kokemuksia tutkitaan.

Myllyniemen ja Elsilän tutkimukset kuuluvat täysin erilaisiin tutkimusperinteisiin. Kuitenkin heidän tutkimusaiheitaan yhdistää yllä mainitun kaltaisten kokemusten lisäksi se, että tutkimusten aiheista ei ole pitkään aikaan haluttu keskustella tai niistä ei ole saanut keskustella, eikä niitä ole ollut mahdollista tutkia.

Kuuntele podcast kotisivuillamme tai katso keskustelu videona YouTube/kulttuurirahasto.

Suomen Kulttuurirahasto on myöntänyt Satumaarit Myllyniemelle apurahan suomalaisten toisen maailmansodan yliluonnollisiksi tulkittuja kokemuksia käsittelevään väitöskirjatyöhön.

Suomen Kulttuurirahasto on myöntänyt Lauri Elsilälle apurahan hallusinogeenejä ja aivojen muovautuvuutta käsittelevään väitöskirjatyöhön.

Suomen Kulttuurirahaston Etelä-Savon rahastolle merkittävä lahjoitus

Aake ja Salli Haaki, Etelä-Savon rahaston nimikkorahasto

Salli ja Aake Haaki

Tammikuun jaossa 705 000 euroa

Suomen Kulttuurirahaston maakuntarahastojen tammikuun hakukierroksella Etelä-Savon rahasto jakaa ennätykselliset 705 000 euroa. Yleisrahastosta ja jakovuoroisista nimikkorahastoista jaettavia apurahoja voivat hakea kaikki eteläsavolaiset tieteen- ja taiteenharjoittajat sekä maakunnassa suoritettavaa tai siihen kohdistuvaa tieteellistä tai taiteellista työtä varten. Apurahoja voi hakea kaikille tieteen ja taiteen aloille. Uutena hakualana on ”Pelit”.

Taidetta hoitolaitoksiin -apuraha maakuntiin

Uutuutena Tammikuussa haussa on Taidetta hoitolaitoksiin -apuraha. Kohdennettua apurahaa jaetaan noin 20 000 euroa ja sitä voivat hakea taiteilijat, työryhmät ja yhteisöt. Taiteellinen työskentely tai taidehanke voi toteutua niin hoito- ja hoivalaitoksissa kuin ympäristöissä, joissa se ei ole tavanomaista, esim. vankiloissa, vastaanottokeskuksissa sekä päihdetyön ja lastensuojelun yksiköissä. Taidetta hoitolaitoksiin – apurahan tavoitteena on edistää kulttuurista yhdenvertaisuutta ja lisätä erityistä tukea tai hoitoa tarvitsevien ihmisten elämänlaatua taiteen keinoin.

Päivi Majoinen Etelä-Savon rahaston puheenjohtajaksi

Etelä-Savon Kulttuurirahaston hoitokunnan puheenjohtajana on 1.10.2018 alkaen toiminut kasvatust. maisteri Päivi Majoinen (Pieksämäki). Varapuheenjohtaja on maat. ja metsät. tohtori Yrjö Niskanen (Rantasalmi). Uusina hoitokunnan jäseninä ovat aloittaneet fil. tohtori Laura Hokkanen (Mikkeli), valtiot. tohtori Aija Kettunen (Pieksämäki), kasvatust. maisteri Hannu Korhonen (Mikkeli), fil. lis. Virpi Launonen (Mikkeli), fil. tohtori Anna-Mari Lindeberg (Savonlinna), sekä maat. ja metsät. tohtori Petteri Vanninen (Savonlinna). Aiemmasta hoitokunnasta jatkavat asiamies Kristiina Rintala (SKR, keskusrahasto) ja lääket. tohtori Tuula Tarkiainen (Mikkeli). Maakuntarahaston asiamies on fil. tohtori Päivikki Eskelinen-Rönkä.

Vuonna 1961 perustettu Etelä-Savon rahasto on yksi Suomen Kulttuurirahaston 17 maakuntarahastosta. Se toteuttaa tarkoitustaan, Etelä-Savon maakunnan henkisen ja taloudellisen kulttuurin vaalimista ja kehittämistä, myöntämällä apurahoja ja palkintoja sekä järjestämällä muutakin kulttuuritoimintaa toimialueensa 14 kunnan alueella.

Lisätiedot:

Löytyykö selitys kärjekkäälle keskustelulle pyhistä asioista? Tutkimus suomalaisten pyhyyden kokemisesta julkaistu

Alla olevan testin avulla voit kirkastaa omia näkemyksiäsi siitä, mitä pidät pyhänä ja mitä muut suomalaiset ajattelevat.

Artikkeli jatkuu testin jälkeen.

Pyhyyden ytimessä – tutkimus suomalaisten arvoista ja pyhyyden kokemisesta -julkaisun mukaan kirkko, uskonto ja uskonnollisuus ovat pyhiä noin yhdelle kuudesta suomalaisesta.

– Lukuja voidaan pitää matalina. Usein pyhyyden ajatellaan liittyvän juuri uskontoon tai uskonnollisiin instituutioihin. Pyhien asioiden kärjessä on kuitenkin monia niistä teemoista, joita kirkko pitää esillä, kuten rauha ja rakkaus, kirkkososiologian professori Anne Birgitta Pessi arvioi.

Pessi on yksi tutkimuksen tekijöistä yhdessä e2:n tutkijoiden, valtiotieteiden tohtorien Ville Pitkäsen ja Jussi Westisen sekä yliopistolehtorin Henrietta Grönlundin kanssa. Tutkimus pohjautuu yli 6000 vastaajan kyselyaineistoon.

– Yhteistä suomalaisille on, että käytännössä jokaiselle jokin on pyhää. Lisäksi pääosa suomalaisista vastasi kysymykseen sangen monipuolisesti. Enemmistö nimesi neljästä kymmeneen pyhää asiaa, Pessi korostaa. 

Vastaajille esitettiin tutkimuksessa kaikkiaan 17 kategoriaa, joiden pyhyyttä itselleen vastaajat arvioivat.

Joka seitsemäs suomalainen kokee itsensä ja mielipiteensä pyhiksi

Yksi tutkimuksen hämmästyttävistä tuloksista on, että 14 prosenttia suomalaisista kokee itsensä ja mielipiteensä pyhiksi. Erityisesti näin ajattelevat alle 30-vuotiaat (27%).

– Some-aikakaudella jokaisen oikeus mielipiteeseen korostuu. Onko nykyinen keskusteluilmapiiri yhteydessä siihen, että osa suomalaisista pitää omia mielipiteitään jopa pyhinä, tutkija Jussi Westinen pohtii.

Puoluekanta jakaa näkemyksiä ihmisarvosta ja isänmaasta 

Enemmistö perussuomalaisten (70%), sinisten (66 %), keskustan (58 %) ja kokoomuksen (56 %) kannattajista pitää Suomea ja sen itsenäisyyttä pyhänä. Vasemmistoliiton (23%) ja vihreiden (29%) kannattajista näin ajattelee noin neljäsosa.

Ihmisarvoa painottavat puolestaan keskimääräistä enemmän vasemmistoliiton (68%) ja vihreiden (65%) kannattajat. Perussuomalaisten (31%) ja sinisten (37 %) kannattajista ihmisarvoa pitää pyhänä noin kolmannes.

Sukupuoli, ikä, ammatti, koulutus ja asuinpaikka selittävät sen sijaan melko vähän ihmisen käsityksiä pyhyydestä. Pyhyys ylittää siis monia väestöryhmärajoja.

Arvokonservatiiveilla ja -liberaaleilla toisistaan poikkeava pyhyyskäsitys

Selkeimmät erot ovat arvokonservatiivien ja arvoliberaalien välillä. Näiden ryhmien vastakohtaisuudet ovat olleet voimakkaasti esillä politiikassa ja julkisessa keskustelussa. Erot ulottuvat myös pyhyyskäsityksiin. Erittäin arvokonservatiiveista 70 prosenttia pitää Suomea ja sen itsenäisyyttä pyhänä. Erittäin arvoliberaaleista näin ajattelee 20 prosenttia.

Traditioita ja perinteitä sekä kirkkoa ja uskontoa pitää pyhinä erittäin arvokonservatiiveista noin kolmannes (30%) ja erittäin arvoliberaaleista yksi kymmenestä (9%).

Erittäin arvoliberaalit pitävät keskimääräistä useammin ihmisarvoa (64%), yksilönvapautta (52%) tiedettä ja uutta tietoa (33%) sekä taidetta ja kulttuuria (28%) pyhinä. Erittäin arvokonservatiiveista näin ajattelee selvästi harvempi.

– Nämä erot voivat selittää julkisen keskustelun ristiriitoja. Asia, joka on itselle yhdentekevä, voi olla toiselle pyhä ja koskematon. Yhteentörmäyksiä syntyy, kun toisen pyhää ei tunnisteta tai sitä halutaan tietoisesti tölviä, tutkija Ville Pitkänen pohtii.

Taide ja kulttuuri ovat pyhiä erityisesti vasemmistolaisille, harvimmin sinisille

Taiteen, kulttuurin ja musiikin korottaa pyhäksi joka viides. Vasemmistoliiton kannattajista 36 prosenttia pitää taidetta pyhänä. Sinisten kannattajakunnassa tämä ajattelu on harvinaisinta (10%). Ylipäätään taiteen pyhyyttä korostavat vasemmistolaiset ja liberaalit.

Myös suurten kaupunkien keskustoissa asuville (29%) taide, kulttuuri ja musiikki ovat useammin pyhiä kuin maaseudun haja-asutusalueilla asuville (12%). Lisäksi alle 30-vuotiaat nostavat ne pyhiksi muita useammin.

”Pyhyyden ytimessä. Tutkimus suomalaisten arvoista ja pyhyyden kokemisesta” on identiteettitutkimushankkeen neljäs julkaisu.  Tutkimustulokset perustuvat 6 398 henkilön vastauksiin. Taloustutkimus keräsi aineiston käyntihaastatteluin ja internetpaneelilla 5.10.2017 –11.1.2018. Suomen Kulttuurirahasto ja e2 Tutkimus ovat vastanneet yhdessä tutkimushankkeen suunnittelusta, toteutuksesta ja rahoituksesta.

Tutkimusraportti julkistetaan Finlandia-talolla 12.12.2018 klo 10. Tilaisuuden avaa Suomen Kulttuurirahaston yliasiamies Antti Arjava.  Tulosten esittelyn jälkeen tutkimuksesta keskustelevat Kirkko & Kaupunki -lehden päätoimittaja Jaakko Heinimäki, Sitran johtaja Paula Laine ja THL:n johtaja Tuire Santamäki-Vuori.

Oopperalaulaja Juha Uusitalo palkittiin kansainvälisestä urastaan

Lea Piltti palkinto 2018, kuvassa Matti Salminen, Raili Viljakainen ja Juha Uusitalo

Uusitalon palkintoa juhlistamassa edelliset palkinnonsaajat Matti Salminen ja Raili Viljakainen. Kuva: Heikki Tuuli

Suomen Kulttuurirahaston Lea Piltti -palkinto on myönnetty oopperalauluja, bassobaritoni Juha Uusitalolle. Joka viides vuosi jaettava 20 000 euron palkinto jaetaan esiintyvälle taiteilijalle menestyksekkäästä kansainvälisestä taiteilijanurasta. Aiemmin Lea Piltti -palkinnon ovat saaneet Kim Borg (1992), Anita Välkki (2002), Jorma Hynninen (2004), Matti Salminen (2009) ja Raili Viljakainen (2014).  

Juha Uusitalo, 54, on valmistunut alun perin Sibelius-Akatemiasta diplomihuilistiksi. Laulajana hän esiintyi ensimmäisen kerran Suomen Kansallisoopperassa 1997, ja oli kiinnitettynä talon solistikuntaan vuosina 2000–08. Uusitalon kansainvälinen ura käynnistyi 1999 Wagnerin Siegfriedin Vaeltajan roolista Tirolin festivaalilla, jota seurasi kiinnitys Baijerin valtionoopperan Ring-produktioon Zubin Mehtan johdolla ja Wienin valtionoopperaan Franz Welser-Möstin johdolla.

Wagner-rooleista tunnetun Uusitalon eniten esittämä rooli on Lentävä hollantilainen, jota hän on laulanut kaikissa merkittävissä kansainvälisissä oopperataloissa New Yorkin Metropolitanista Milanon La Scalaan.

Palkinnon perusteluissa todetaan seuraavaa: ”Juha Uusitalon poikkeuksellisen muhkea, pakottomasti soiva bassobaritoni ja valtava lavakarisma ovat tehneet lähtemättömän vaikutuksen niin yleisöön kuin muihin laulajiin ja muusikoihin kaikkialla, missä hän on esiintynyt.  Juha Uusitalo on näyttämöllä poikkeuksellisen karismaattinen niin äänellisesti kuin fyysisesti. Hänen siviilielämässä nallekarhumainen ja iloinen olemuksensa taipuu lavalla ilkeäksi sadistiksi (Scarpia, Jago), mystisiksi epäolennoiksi (Hollantilainen, Vaeltaja), hartaan vakaviksi auktoriteeteiksi (Amfortas) ja koomisiksi hahmoiksi (Tuhkimon Don Magnifico, Falstaff).”

Uusitalo joutui jättämään kansainväliset näyttämöt vuonna 2015 sairauden vuoksi, vaikka hänellä oli kiinnityksiä vuosiksi eteenpäin. Nykyisin Tampereella asuva Uusitalo konsertoi edelleen ja toimii Siuntion lauluakatemian taiteellisena johtajana.

Lea Piltti -palkinnon lisäksi Suomen Kulttuurirahaston Piltti-Killisen rahastosta myönnettiin Lahden ja Turun konservatorioille kummallekin 14 000 euroa jaettavaksi lahjakkaille laulunopiskelijoille apurahoina, sekä Kuopion konservatorioille 28 000 euroa jousisoitinten hankintaan. Rahasto perustuu valtionoopperalaulaja, professori Lea Piltti-Killisen ja johtaja Olavi Killisen lahjoitukseen vuonna 1979.

Haastattelupyynnöt:

Uudet Argumenta-hankkeet käsittelevät laajasti yhteiskunnallisia haasteita

– Argumenta-hankkeiden ideana on luoda mahdollisuus laajaan keskusteluun aiheista, jotka ovat sekä tieteellisesti että yhteiskunnallisesti kiinnostavia ja merkityksellisiä. Rahoitettaviksi valitut hankkeet ovat aiheeltaan erittäin ajankohtaisia ja pitkälle tulevaisuuteen ulottuvia,  Kulttuurirahaston hallituksen puheenjohtaja Jari Sokka toteaa.

Usein samoja ongelmia tutkitaan eri tieteenaloilla, mutta yhteistä kieltä ratkaisujen hahmottamiseksi voi olla vaikea löytää. Argumenta on rahoitusmalli, jonka tarkoitus on löytää merkittävien tutkimusaiheiden avoimiin kysymyksiin tieteellisesti ja tieteiden välisesti kestäviä argumentteja.

Argumenta-hankkeiden tavoitteena on tuoda yhteen eri alojen tutkijoita ja saattaa keskustelujen tulokset julkisuuteen, niin että ne voivat vaikuttaa yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Hankkeiden tutkimuskysymyksiä käsitellään seminaareissa ja julkaisuissa ja niiden tulokset julkaistaan myös verkossa. Kaksivuotiset hankkeet toteutetaan vuosina 2019–2020.

Käyttäytymisnäyttöön perustuva politiikka

Valtiotiet. tohtori, dosentti Nelli Hankonen ja työryhmä, 140 000 e

Monien yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisun avaimet piilevät ihmisten ja ryhmien käyttäytymisen muutoksessa. Esimerkiksi ilmastonmuutokseen, kroonisiin sairauksiin, etniseen syrjintään sekä työ- ja kouluhyvinvointiin voidaan vaikuttaa muuttamalla toiminta- ja elintapoja. Useat tieteenalat tuottavat tietoa vaikuttavista keinoista, mutta tutkimus on hajanaista ja verkostoitumatonta, eikä tieto tavoita yhteiskunnallisia päättäjiä. 

Hankkeessa pyritään poikkitieteelliseen, syvälliseen keskusteluun tutkijoiden ja päätöksentekijöiden kesken. Symposiumeissa käsitellään näyttöön perustuvan politiikan ja tieteellisen tutkimuksen käyttöä hyödyntäen konkreettisia tapauksia muun muassa ilmastonmuutoksesta, etnisestä syrjinnästä sekä lastensuojelusta.

Lisääntymisen tulevaisuus ja siihen liittyvät paradoksit

Valtiotiet. tohtori, dosentti Mianna Meskus ja työryhmä, 140 000 e

Lisääntyminen on ikkuna, jonka kautta voidaan tarkastella, miten kulttuuri ja yhteiskunta muuttuvat.  Lisääntymisen ja perheen perustamisen ajankohdan siirtyminen myöhempään ikään ja hedelmällisyyden lasku huolettavat kaikkialla läntisessä maailmassa. Toisaalta ympäristön kestokyvyn näkökulmasta katsottuna väestönkasvu on myös yhteiskunnallinen ja ekologinen ongelma. Lisääntymisen tulevaisuus -hanke tarttuu ajassa ilmeneviin lisääntymisen paradokseihin, ja pohtii lisääntymisen tulevaisuutta ja sen hallinnan haasteita.

Uskontolukutaito moniarvoisessa yhteiskunnassa

Fil. tohtori, professori Tuula Sakaranaho ja työryhmä, 130 000 e

Työryhmä lähtee liikkeelle väitteestä, jonka mukaan Suomessa tarvitaan kasvavassa määrin uskontolukutaitoa eli tietoa, ymmärrystä ja sensitiivisyyttä erilaisten uskonnollisten ja katsomuksellisten näkemysten ristipaineissa. Toisaalta tiedostetaan, että myös ns. uskonnottomuudella ja tapauskovaisuudella on sijansa yhteiskunnassa.  Hankkeessa tarkastellaan tutkimuksen nykytilaa tämän väitteen kannalta ja etsitään väyliä entistä monitieteisempään uskonnontutkimukseen Suomessa.

Uusia Mullankaivajat-hankkeita käynnistymässä

Apurahat, yhteensä 163 000 euroa, myönnettiin suurimmaksi osaksi Suomen Kulttuurirahaston Yksityiskoulujen eläkekassan rahastosta.  

Kulttuurirahaston viime vuonna käynnistämän Mullankaivajat-hankkeen tavoitteena on lisätä oppilaiden kiinnostusta tieteellisiin menetelmiin, oman lähialueen menneisyyteen ja historiaan yleensä. Arkeologinen työskentely sopii myös erinomaisesti uuden opetussuunnitelman mukaiseen ilmiöoppimiseen ja opiskeluun koulun ulkopuolella. Yhden Mullankaivajat-apurahan suuruus voi olla 5 000–30 000 euroa, ja hankkeita rahoitetaan 5–10 vuosittain.

Osana hanketta koululaisia perehdytetään arkeologiaan ja valmistellaan tulevaan tutkimusjaksoon etukäteen. Varsinaiset tutkimusjaksot kestävät tyypillisesti noin viikon, mutta projektit voivat koostua useasta tutkimusjaksosta, joihin osallistuu useita koululaisryhmiä. Tutkimusjakson jälkeen tuloksia puretaan yhdessä koululaisten kanssa, ja löydökset julkistetaan mielekkäällä tavalla esim. sosiaalisessa mediassa tai toteuttavan tahon verkkosivuilla. Joihinkin hankkeisiin yhdistetään myös aikuisille suunnattuja yleisötapahtumia kuten luentoja tai yleisökaivauksia.

Mullankaivajat-apurahat 2019

  • Juvan kunta Juuret syvällä Juvan kylissä -hankkeen toteuttamiseen 30 000 euroa
  • Kansallismuseo Mullankaivajat Ähtärissä -hankkeen toteuttamiseen 28 000 euroa
  • Fil. maisteri Ninni Närväinen ja työryhmä Jatkohanke vuonna 2018 alkaneeseen Mullankaivajat-projektiin Kangasniemellä 10 000
  • Fil. maisteri Eeva Raike historiallisten kalliohakkausten dokumentointiin ja inventointiin eri menetelmin koululaisten kanssa 28 000 euroa
  • Raision kaupunki Raision 5. ja 6. luokan oppilaiden Pellon arvoitus -koekaivaushankkeen toteuttamiseen 23 000 euroa
  • Sagalundgillet rf arkeologisen opetuskokonaisuuden toteuttamiseen koululaisille arkeologin ja museopedagogin johdolla 10 000 euroa
  • Savonlinnan maakuntamuseo Mullankaivajat Saimaalla 2.0. -hankkeen jatkamiseen 30 000 euroa
  • Vantaan kaupunginmuseo Vantaan Jokirannan koulun pihalla sijaitsevan Dickursbyn vanhan kylätontin tutkimiseen koulun oppilaiden kanssa 14 000 euroa

Lisätiedot:

Soitinvanhus ja nuori sellisti tutustuvat toisiinsa

Teksti: Tiiamari Pennanen
Kuvat: Heikki Tuuli

Nuori sellisti Beata Antikainen soittaa vanhaa, italialaisen Luigi Bajonin Milanossa 1850-luvulla rakentamaa soitinta. Bajonin sello on ollut hänellä nyt noin vuoden. Sinä aikana soitin ja sen soittaja ovat tutustuneet toisiinsa. Siinä kestää aina hetki, koska jokaista selloa pitää soittaa eri tavalla, Antikainen sanoo. Myös se vaikuttaa, miten soitinta on aiemmin soitettu.  ”Uskon, että historian voi tuntea soittimessa.”

”Bajonin sello soi pyöreästi ja lämpimästi – niin kuin vain vanhat italialaiset sellot voivat.”

Beata Antikainen rakastui vanhan italialaisen sellon pehmeään ääneen heti. Kuva: Heikki Tuuli

Beata Antikainen rakastui vanhan italialaisen sellon pehmeään ääneen heti. Kuva: Heikki Tuuli

Hän rakastui Bajonin sellon ääneen heti. Se soi pyöreästi ja lämpimästi – niin kuin vain vanhat italialaiset sellot voivat. Antikainen ei itsekään osaa tarkkaan sanoa, mistä sellon omalaatuinen ääni tulee. “Ehkä se on sitä vanhojen sellojen taikaa.”

Beata Antikainen jakaa aikansa Suomen ja Saksan välillä: hän opiskelee maisteriksi arvostetussa Hanns Eisler -musiikkikorkeakoulussa Berliinissä. Nuorta muusikkoa jännitti, kun hän aloitti opiskelun siellä kaksi vuotta sitten. Koulukavereina oli tunnettuja kisavoittajia. Pian hän kuitenkin huomasi, että ilmapiiri koulussa on hyvä ja inspiroiva.

 ”Kaikki arvostavat toisiaan ja tietävät, että menestys on tosi kovan työn takana.”

Antikainen on itsekin ehtinyt saavuttaa jo paljon. Vuonna 2014 hänet palkittiin Turun sellokilpailun finalistina. Hän on soittanut muun muassa Radion sinfoniaorkesterin, Helsinki Ensemblen ja Baden Baden Philharmonian solistina.

Ensi syksynä Beata Antikainen aloittaa sellistinä Helsingin kaupunginorkesterissa. Hän haluaisi tehdä jatkossakin orkesterin rinnalla myös paljon kamarimusiikkia ja erilaisia projekteja.

Viime kesänä hän tuotti ensimmäisen festivaalinsa yhdessä basisti Heidi Rahkosen kanssa. Hvitträskin kamarimusiikkifestivaalin teemana oli osuvasti arkkitehtuurin ja musiikin yhtymäkohdat. Hvitträskin tekivät ateljeekodikseen 1900-luvun alussa arkkitehdit Gesellius, Lindgren ja Saarinen ja siellä kokoontui ajan kulttuurikerma, muun muassa arkkitehtien kaverukset Sibelius ja Kajanus.  ”Hvitträskissä on soinut sata vuotta sitten musiikki, joten halusimme tuoda yhteen vanhaa ja uutta suomalaista musiikkia”, Antikainen sanoo.

“Äiti on kertonut, että heti kun olin kokeillut selloa, sanoin, että tämän minä haluan.”

Sello on soinut Beata Antikaisen elämässä jo viisivuotiaasta asti. Oikeastaan hän halusi ensin soittaa viulua. Siispä tytön äiti vei hänet Suzuki-kouluun, jossa hän sai kokeilla eri soittimia, myös viulua. “Äiti on kertonut, että heti kun olin kokeillut selloa, sanoin, että tämän minä haluan”, hän naurahtaa.

Kohta kaksisataa vuotta vanhalla sellolla ja sen nuorella soittajalla on yhteistä taipaletta edessä vielä ainakin viisi vuotta. Se saa Antikaisen hymyilemään. “Siinä ehtii tulla tutuiksi. Minusta tuntuu, että olen tämän sellon ansiosta mennyt paljon eteenpäin soittajana.”

Soitinlainojen hakuun pääset täältä.

Kulttuurirahasto selvittää apurahojensa vaikuttavuutta

Oletko hakenut tai saanut Kulttuurirahaston väitöskirja-apurahan vuosina 2005-07? Mikäli kuulut tuohon kohderyhmään, olet saanut kirjeitse kutsun osallistua verkkokyselyyn, joka on avoinna ti 27.11. saakka. Kyselyn tavoitteena on selvittää Kulttuurirahaston myöntämien väitöskirja-apurahojen vaikuttavuutta. Toivomme saavamme tietoja apurahansaajiemme ja -hakijoidemme urapoluista sekä mielipiteistä, joiden avulla voimme kehittää toimintaamme.

Tutkimus toteutetaan Kulttuurirahaston ja Optifluence Oy:n yhteistyönä. Vastaukset käsitellään Optifluence Oy:ssa luottamuksellisesti eikä vastauksia yhdistetä muihin kuin rekisterissämme jo oleviin, vuosia 2005–07 koskeviin tietoihin.

Vastaathan siis kyselyymme!