Kulttuurirahaston sijoitusomaisuuden arvo on noin 1,7 miljardia euroa. Omaisuus on sijoitettu osakkeisiin, korkosijoituksiin, vaihtoehtoisiin sijoituksiin ja kiinteistöihin. Haemme vakinaiseen työsuhteeseen salkkuanalyytikkoa kehittämään ja tukemaan säätiön sijoitustoimintaa. Tehtävä on säätiössä uusi.
Tehtävässäsi:
tuet sijoitusjohtoa analysoimalla kansainvälisiä sijoitusmarkkinoita ja sijoitusinstrumentteja
valmistelet kaikkia omaisuusluokkia koskevia sijoitusesityksiä
vastaat sijoitussalkkujen seurannasta ja raportoinnin kehittämisestä myös vastuullisuuden näkökulmasta (ESG)
pidät yhteyttä alan toimijoihin niin kotimaassa kuin ulkomailla
Odotamme että sinulla on:
kokemusta sijoitusmarkkinoilta ja näyttöä tuloksellisesta toiminnasta vähintään 5 vuoden ajalta
ylempi korkeakoulututkinto, sujuva suomen ja englannin kielen taito
keskeisimpien omaisuusluokkien ja sijoitusinstrumenttien syvällinen tuntemus
analyyttisyyttä, mallinnusosaamista ja kykyä hahmottaa laajoja asiakokonaisuuksia
halu kehittää pitkäjänteistä sijoitustoimintaa
hyvät organisointi ja yhteistyötaidot
kiinnostus Kulttuurirahaston toimialaa eli tieteen ja taiteen tukemista kohtaan
Tarjoamme:
näköalapaikan aidosti pitkäjänteiseen ja kansainväliseen sijoitustoimintaan
mahdollisuuden kehittää säätiön sijoitustoimintaa ja kehittyä ammatillisesti
mahdollisuuden osallistua sijoitustoiminnan ohella myös Kulttuurirahaston työhön tieteen ja taiteen edistämiseksi
Lähetä työhakemuksesi ja ansioluettelosi sekä palkkatoivomuksesi 31.1 2020 mennessä osoitteeseen hakemus@skr.fi otsikolla: Salkkuanalyytikko
Lisätietoja tehtävästä antaa säätiön varainhoidosta vastaava asiamies Ralf Sunell.
Tulokset käyvät ilmi Samaa vai eri maata? Tutkimus viiden kieliryhmän arvoista ja asenteista Suomessa–julkaisusta, jossa tarkastellaan venäjän-, viron-, somalin-, arabian- ja länsimaisten englanninkielisten arvoja, asenteita ja luottamusta sekä identiteettejä.
Raportin ovat kirjoittaneet tutkijat, VTT Ville Pitkänen ja VTT Jussi Westinen e2 Tutkimuksesta sekä Helsingin kaupungin erikoistutkija, VTT Pasi Saukkonen. Tutkimus pohjautuu yli 1500 vastaajan kyselyaineistoon. Kustakin kieliryhmästä on noin 300 vastaajaa.
Tutkimushankkeen suunnittelusta ja rahoituksesta ovat vastanneet Suomen Kulttuurirahasto, e2 Tutkimus, Helsingin, Espoon ja Vantaan kaupungit sekä oikeusministeriö.
Kantasuomalaisiin luotetaan enemmän kuin omasta lähtömaasta tuleviin
Arabian-, venäjän-, viron- ja englanninkieliset luottavat kantasuomalaisiin enemmän kuin omasta tai suvun lähtömaasta kotoisin oleviin, Suomessa asuviin ihmisiin.
Somalinkieliset luottavat muista kieliryhmistä poiketen enemmän muihin somalinkielisiin kuin kantasuomalaisiin.
– Somalinkieliset muodostavat tiiviitä yhteisöjä pääkaupunkiseudulla. Tämä vahvistaa keskinäistä luottamusta, tutkija Ville Pitkänen analysoi.
Luottamus suomalaisiin instituutioihin on korkea
Ulkomaalaistaustaisten luottamus koulujärjestelmään, yliopistoihin ja terveydenhuoltojärjestelmään on vahvaa.
Arabiankieliset luottavat muita enemmän poliisiin, virkamiehiin ja oikeusjärjestelmään. Myös somalinkielisten luottamus instituutioihin on korkeaa, mutta poliisiin he luottavat muita kieliryhmiä vähemmän.
Tasavallan presidenttiin luotetaan kaikissa kieliryhmissä enemmän kuin eduskuntaan tai hallitukseen. Poliitikkoihin ja puolueisiin luotetaan selvästi vähemmän.
Englanninkielisistä peräti kolme neljäsosaa ja somalinkielisistä kaksi kolmasosaa seuraa Suomen yhteiskunnallisia asioita aktiivisesti. Vironkieliset (36 %) ovat passiivisimpia.
Somalinkieliset ovat muita pettyneempiä politiikan aikaansaannoksiin. Heistä 71 prosenttia arvioi, että suomalaisessa politiikassa saadaan harvoin mitään hyvää aikaan. Englanninkielisistä vain 12 prosenttia on tätä mieltä.
– Vaikka somalinkieliset ovat pettyneimpiä politiikkaan, heidän äänestysprosenttinsa viime kuntavaaleissa oli vieraskielisistä ryhmistä korkein. Tyytymättömyys ei siis merkitse passiivisuutta, Ville Pitkänen tähdentää.
Suomen itsenäisyys on pyhä asia monelle ulkomaalaistaustaiselle
Yli puolet somalinkielisistä (56 %) kokee Suomen itsenäisyyden äärimmäisen tärkeäksi tai suorastaan pyhäksi asiaksi. Somalinkieliset painottavat muita enemmän suomalaisuutta identiteetissään, vironkielisillä tämä on harvinaisinta.
Kolme neljäsosaa ulkomaalaistaustaisista pitää Suomen urheilumenestystä hienona asiana, koska se yhdistää ihmisiä heidän taustastaan riippumatta. Urheilumenestyksen merkitystä korostetaan ulkomaalaistaustaisten joukossa enemmän kuin kantaväestössä.
– Kontaktit kantaväestön ja maahanmuuttajien välillä ovat monin paikoin vähäisiä, mutta urheilu ja urheiluseurat tuovat ihmisiä yhteen. Ulkomaalaistaustaiset urheilijat sinivalkoisissa väreissä tarjoavat myönteisiä esikuvia, tutkija Jussi Westinen arvioi.
Muuttoliikkeeseen suhtaudutaan myönteisesti, vironkieliset ovat poikkeus
Lähes kaikki englannin- ja somalinkieliset pitävät kansainvälistä muuttoliikettä hyvänä asiana. Venäjänkielisistä joka kolmas on päinvastaista mieltä ja vironkielisistä peräti kolme neljäsosaa.
Vironkielisistä kolmasosa näkee myös EU:n vapaassa liikkuvuudessa enemmän kielteisiä kuin myönteisiä puolia.
-Vironkielisetkin hyötyvät Euroopan sisäisestä muuttoliikkeestä, mutta kenties Suomessa työskentelevät eivät koe olevansa maahanmuuttajia. Lisäksi monilla pääkaupunkiseudun vironkielisillä on kansallismielinen arvomaailma, tutkija Pasi Saukkonen pohtii.
Menestyksen uskotaan olevan ihmisestä itsestään kiinni
Tutkittuja kieliryhmiä leimaa voimakas oman onnensa seppä -ajattelu. Venäjänkielisistä, vironkielisistä, arabiankielisistä ja somalinkielisistä noin yhdeksän kymmenestä ajattelee, ettäon ihmisestä itsestään kiinni, miten hän menestyy elämässään. Englanninkielisissä (74 %) ja kantasuomalaisissa (64 %) osuus on selvästi pienempi.
– Puhe omasta vastuusta ja pärjäämisestä korostui myös tuoreessa ruotsalaistutkimuksessa, jossa haastateltiin maahanmuuttajia Göteborgin lähiöissä, tutkija Jussi Westinen kertoo.
Samaa vai eri maata? Tutkimus viiden kieliryhmän arvoista ja asenteista Suomessa on Kielivähemmistöjen arvot ja identiteetit -tutkimushankkeen toinen julkaisu. Hankkeen ensimmäinen raportti julkaistiin syyskuussa 2019. Tutkimustulokset perustuvat 1 527 henkilön vastauksiin. Taloustutkimus keräsi aineiston pääkaupunkiseudulta käyntihaastatteluin 4.10.2018–31.3.2019. Kysymyksenasettelun, analyysit ja tutkimusraportin ovat tehneet tutkijat Ville Pitkänen, Pasi Saukkonen ja Jussi Westinen. Tutkimusraportti julkistetaan Helsingin kaupungintalon ala-aulassa ke 18.12.2019 klo 9.00. Raportti on ladattavissa osoitteesta www.e2.fi.
Etelä-Ruotsin rannikolla eli noin 5000–4000 vuotta sitten kummaa porukkaa. Kuoppakeraamisen kulttuurin ihmiset elättivät itsensä pääosin eläinten pyynnillä ja pienimuotoisesti kasvien keräilyllä. Tavallisista pyytäjistä poiketen he tekivät savesta ruukkuja, johon painelivat koristeeksi kuoppia.
Yleensä historian saatossa maatalouskulttuurit ovat suoraviivaisesti levinneet ja metsästäjä-kerääjät väistyneet.
Etelä-Ruotsin rannikolla sen sijaan oli jo aiemmin varhaisia maanviljelijöitä. Sitten ilmaantui kuoppakeraaminen pyyntikulttuuri, kunnes tuhannen vuoden rinnakkaiselon jälkeen eri suunnista saapuneet maanviljelyskulttuurit syrjäyttivät heidät.
– Se tiedetään, että kuoppakeraamisen kulttuurin edustajat eivät olleet maanviljelijöitä, jotka olisivat palanneet pyytäjiksi, vaan oma porukkansa, sanoo populaatiogeneetikko ja tutkijatohtori Tiina Mattila.
Hän tutkii nyt ainakin pari vuotta Uppsalan yliopistossa näiden myöhäisten pyytäjien arvoitusta muinais-dna:n avulla.
Suuri kysymys on, mitä tapahtui pyytäjien ja viljelijöiden kohdatessa. Ehkä teknologisesti voimakkaat viljelijät syrjäyttivät pyytäjät. Tai ehkä kulttuurit sulautuivat rauhanomaisesti toisiinsa niin että pyytäjät omaksuivat viljelijöiden teknologian ja sitten tehtiin yhdessä lapsia.
Kiintoisaa on ero sukupuolten välillä. Mikäli viljelijät tulivat voimalla, he saattoivat ottaa itselleen vaimot pyytäjistä, mutta miehille kävi huonosti. Tällöin murrosvaiheen jäämistöstä pitäisi löytyä paljon mieslinjaista y-kromosomin dna:ta viljeliijöiltä ja naislinjaista mitokondrio-dna:ta pyytäjiltä.
– Sekään ei välttämättä tarkoita väkivaltaa. Ehkä viljelijöistä juuri yksinäiset miehet lähtivät vaeltamaan uusille alueille.
Karkeasti ottaen viljelijät ovat geneettisesti lähellä nykyeurooppalaisia, kun taas pyytäjien perimä on vieraampaa. Sitäkin lienee jonkin verran sekoittunut nykyskandinaaveihin, mutta käsitys tästä tarkentuu projektin aikana.
Muinais-dna:ta saadaan vainajilta talteen lähinnä hampaista ja luista. Vanhoissa jäänteissä dna-ketjut ovat pilkkoutuneet hyvin lyhyiksi palasiksi, mutta vertaamalla ja yhdistämällä paloja saadaan tietokoneella rakennettua yksilön alkuperäinen perimä.
Dna koostuu neljän emäksen eli adeniinin, guaniinin, sytosiinin ja tymiinin vaihtelusta. Muinais-dnan pätkien päissä tymiiniä on paljon, koska ajan oloon sytosiini muuttuu tymiiniksi.
– Nuo ketjun osat ovat käyttökelvottomia. Toisaalta niistä tunnistaa kätevästi sen, mikä on muinais-dna:ta eikä esimerkiksi tutkijoiden dna:ta.
Lisätietoja Post doc -poolin apurahoista osoitteessa postdocpooli.fi
PoDoCo-ohjelman syksyn 2019 hakukierroksella rahoitusta saa 17 tohtoreiden ja yritysten yhteistyöprojektia. PoDoCo-hakuun osallistui 30 yrityksen ja tuoreen tai pian valmistuvan tohtorin yhteistyöprojektia. PoDoCo-apurahoja on vuonna 2015 käynnistyneen ohjelman aikana myönnetty yhteensä 134.
– Erityisesti pienet ja keskisuuret yritykset ovat olleet aktiivisia ja menestyksekkäitä PoDoCo-ohjelmassa. Tällä hakukierroksella 75 % rahoitetuista yhteistyöprojekteista kohdistuu juuri pienten ja keskisuurten yritysten liiketoiminnan uudistamiseen ja kehittämiseen tutkimuksen avulla, sanoo PoDoCo-ohjelman päällikkö tohtori Seppo Tikkanen.
Nyt rahoitetuissa yhteistyöprojekteissa siirtymä tutkimuksesta yritysmaailmaan on aiempaa lyhyempi, sillä lähes puolet tohtoreista on valmistunut kuluvana vuonna tai valmistuu kevään puolella. PoDoCo-ohjelman rooli on alusta alkaen ollut suuri erityisesti ulkomaalaistaustaisten tohtoreiden työllistämisessä yksityiselle sektorille. Syksyn hakukierroksellakin lähes puolet tohtoreista on ulkomaalaistaustaisia.
Rahoitetut projektit edustavat useita eri tieteenaloja ja toimialasektoreita lääketieteestä materiaalitekniikkaan ja lasten emotionaalista kehitystä tukevista sovelluksista aktiivimagneettilaakerointiin.
Sääennusteita korttelin tarkkuudella
Kaupungissa sääolosuhteet voivat muuttua korttelista toiseen. Tämä johtuu vaihtelevista pinnanmuodoista. Ilmaston ja ympäristön muuttuessa on entistä tärkeämpää ymmärtää paikallisia sääolosuhteita. Vaisalan PoDoCo-hanke toteutetaan yhteistyössä Ilmatieteen laitoksen kanssa. Keväällä väittelevä Maria Filioglou tutkii hankkeessaan Helsingin tuuliolosuhteiden ennusteiden osuvuutta muun muassa Vaisalan uusien tuulen etämittaukseen tarkoitettujen tuulilidar-laitteiden avulla.
– Hankkeesta odotetut tulokset luovat tärkeää tietoa Vaisalan Smart City -liiketoimintakonseptin kehitykselle. Tulosten avulla voidaan saada parempi ymmärrys, miten kaupunkiympäristöjen sääennusteiden osuvuutta voitaisiin parantaa korttelimittakaavassa. Tulevat kansalaisten palvelut, kuten lentotaksit ja drone-kuljetukset, tarvitsevat aiempaa tarkempaa säätietoa turvalliseen ja tehokkaampaan operointiin, sanoo ilmailun liiketoiminnan kehityksestä vastaava Tapio Haarlaa Vaisalasta.
Tutkittuja kasveja seinään ja pöytään
Turun yliopiston molekulaarisen kasvibiologian tutkijatohtori Martina Angeleri tutkii PoDoCo-hankkeessa valon vaikutuksia Plantui Oy:n pienoiskasvihuoneessa. Plantuin valo- ja vesiviljelytekniikalla kasvaneiden kasvien kemiallista koostumusta ja kasvua ei ole aiemmin tieteellisesti tutkittu. PoDoCo-hankkeessa on tavoitteena selvittää muun muassa valo-olosuhteiden muutoksen vaikutuksia vitamiinien sekä erilaisten antioksidantteina toimivien yhdisteiden ja sokereiden pitoisuuksiin.
– Kehitän projektissa valo-olosuhteita, jotka vaikuttavat kasvien kasvuun ja makuun. Ideana on, että jokainen voi nauttia kasvattamansa ruuan sellaisena kuin itse haluaa. Aloitan tutkimukseni lehtisalaatilla, lehtikaalilla ja tomaateilla. Tarkoituksena on laajentaa muihin kasveihin myöhemmin. Odotan hanketta innolla, sillä elintarviketiede on ollut aina sydäntäni lähellä ja nyt voin yhdistää sen tutkimukseeni, Angeleri toteaa.
Huleveden hallintaa
Helsingin yliopistosta keväällä väittelevä Long Xie on tutkinut vertikaalisten kasvien mikrobilisäystä kuusi vuotta. PoDoCo-tutkimusta hän tekee kotimaisen pk-yrityksen InnoGreenin sisä- ja ulkokasviseinien kasvualustojen parissa. Xien aikaisempien tutkimuksien mukaan hyödyllisillä mikrobeilla voi olla suurikin vaikutus kasviseinien toiminnalle. Ulkokasviseinissä kiinnostaa erityisesti huleveden hallintakapasiteetti.
– Toivomme, että tutkimuksen tulokset herättävät kuluttajien kiinnostusta kasviseiniin sekä tuottavat todisteita uuden kehitteillä olevan ulkokasviseinärakenteen hulevesien hallinnasta. Tutkimus on elintärkeä, jotta InnoGreen voi tuoda markkinoille parhaan mahdollisen tuotteen urbaanin viherinfran luomiseen sekä kaupunkien hulevesien hallintaan ja se luo pohjan onnistuneelle kansainvälistymiselle, toteaa Innogreenin perustajaosakas Mikko Sonninen.
Seuraava apurahahakukierros keväällä 2020
PoDoCo-ohjelman seuraava apurahahakukierros järjestetään 1.3–15.4.2020. PoDoCo -ohjelmaa rahoittavat Suomen Kulttuurirahasto, Jenny ja Antti Wihurin rahasto, Maa- ja vesitekniikan tuki ry, Svenska Kulturfonden, Tekniikan edistämissäätiö, KAUTE-säätiö, Liikesivistysrahasto, Maj ja Tor Nesslingin säätiö, Paulon säätiö ja Helsingin Sanomain Säätiö sijoittaen yhteensä ohjelmaan vuosittain lähes miljoona euroa. Tämä mahdollistaa arviolta 35 kokovuosiapurahan myöntämisen vuosittain.
PoDoCo-ohjelmaa organisoi DIMECC Oy, joka on Suomen teollisuuden johtava innovaatioalusta. DIMECC on voittoa tavoittelematon yritys, jonka omistaa 67 valmistavan ja digitaalisen teollisuuden yritystä, yliopistoa ja tutkimuslaitosta.
SKR:n rahoittamat projektit:
Nimi
Yhteistyöyritys
Ala
Apuraha (€)
Kihlström Minna
Finnadvance Oy
Lääke- ja terveystieteet – Biolääketiede
21 000
Kulmala Antti
Orion Pharma Oy
Lääke- ja terveystieteet – Biolääketiede
28 000
Li Shupin
Aittokoski Experience Ltd.
Yhteiskuntatieteet – Kasvatustiede
28 000
Xie Long
InnoGreen Oy
Maataloustieteet ja metsätieteet
28 000
Lisätietoja:
PoDoCo-ohjelman päällikkö, Seppo Tikkanen, DIMECC Oy, seppo.tikkanen@dimecc.com, puh. +358 40 840 2780
PoDoCon johtoryhmän puheenjohtaja, Yrjö Neuvo, Aalto-yliopisto, yrjo.neuvo@aalto.fi
Taidetestaajat on vienyt vuosina 2017–2020 kaikki Suomen kahdeksasluokkalaiset kahdelle korkealaatuiselle taidevierailulle vuosittain. Toinen vierailu tehdään omalla alueella ja toinen valtakunnalliseen kohteeseen, useimmiten pääkaupunkiseudulle. Kouluille tarjotaan valmiit kokonaisuudet, joihin kuuluu ennen vierailua tehtävät ennakkotehtävät eli etkot, varsinainen vierailu ja siihen kuuluva jatkotyöskentely, kokemuksen arviointi Taidetestaajat-sovelluksella sekä matkat. Hankkeen käytännön järjestelyistä on vastannut Suomen lastenkulttuurikeskusten liitto.
Hanke on vakiintunut koulujen arkeen pidetyksi toimintamalliksi, ja kouluille suunnatun kyselyn tulosten mukaan vain noin 5 % kouluista olisi päässyt taidevierailuille ilman Taidetestaajia. Valtion tukema rahoitusmalli mahdollistaa vuodessa yhden vierailun, joka tehdään omalla alueella sijaitsevaan kulttuurikohteeseen.
Suomen Kulttuurirahaston yliasiamies Antti Arjava on tyytyväinen, että hanke saadaan jatkumaan, vaikka vierailujen määrä laskee kahdesta yhteen.
– Nyt on jatkettava keskusteluja valtion kanssa siitä, kuinka malli saadaan vähitellen vakiinnutettua pysyväksi osaksi koulujen toimintaa. Samalla on tehostettava vierailujen sitomista muuhun opetukseen, mikä ei ole vielä kaikkialla onnistunut.
– Taide ja koulutus auttavat ymmärtämään – ymmärtämään toisia, maailmaa ja olemassa olevia eroja, etenkin nuorten keskuudessa. Olemme iloisia, että olemme saaneet olla mukana käynnistämässä Taidetestaajia. Ja vielä iloisempia olemme siitä, että valtio lähtee mukaan mahdollistamaan kahdeksasluokkalaisten taidekokemuksista nauttimisen aidossa ympäristössä myös jatkossa, toteaa Sören Lillkung, Svenska kulturfondenin toimitusjohtaja.
Taidetestaajien hankepäällikkö Anu-Maarit Moilanen Suomen lastenkulttuurikeskusten liitosta on erittäin iloinen päätöksestä.
– Tarve Taidetestaajien kaltaiselle toiminnalle on tullut selkeästi esiin. Toiminnasta hyötyvät niin nuoret, koulut kuin taideorganisaatiotkin, ja sillä on yhteiskunnallista merkitystä. Hanke on tarjonnut monelle nuorelle ensimmäisen kosketuksen taiteeseen, ja iso osa nuorista kertoo palautteissa, että menisi mielellään uudestaankin.
Konseptin onnistumisen yksi merkittävä tekijä on ollut ympäri Suomea toimiva aluekoordinaatiotiimi, joka on purkanut koulujen osallistumisen esteitä ja työskennellyt tiiviissä yhteistyössä taidelaitosten kanssa. Koulut on saatu mukaan lähes sataprosenttisesti.
– Taidetestaajissa hiottuja käytäntöjä pystytään hyödyntämään laajemminkin Suomen lastenkulttuurikeskusten liiton työssä. Lisäksi alueelliset vierailut vahvistavat kulttuurikasvatussuunnitelmien edistämistä ja tukevat alueellista yhteistyötä myös jatkossa. Toiveemme ja tavoitteemme on saada Taidetestaajat pysyväksi osaksi suomalaista peruskoulua, Moilanen summaa.
Suomen Kulttuurirahaston Museovisio-apuraha tähtää uusien yleisöjen saavuttamiseen yhä kiinnostavampien sisältöjen avulla. Kaksivaiheisen apurahahaun toisen vaiheen apurahat olivat haettavina elokuussa 2019, ja apurahaa voi käyttää vuosien 2020 ̶ 2023 aikana.
– Museoiden kävijämäärät ovat nousseet huimasti viime vuosina, mutta samaan aikaan museoiden toimintabudjetit ovat usein hyvin rajalliset. Museovisio-apurahalla haluttiin luoda mahdollisuus museoiden sisällölliseen uudistumiseen ja nimenomaan kävijäkokemuksen parantamiseen, kuvailee Kulttuurirahaston erityisasiantuntija Johanna Ruohonen.
– Apurahoituksella haluttiin haastaa museoita uudistamaan toimintaansa yhä kiinnostavammaksi ja elämyksellisemmäksi. Tärkeä osa hanketta on myös museoiden tiedollisen ulottuvuuden kehittäminen, Ruohonen sanoo.
Puoli miljoonaa euroa dynaamisen museon kehitykseen
Suurin yksittäinen apuraha, 500 000 euroa, myönnettiin Suomen Metsämuseosäätiölle Suomen Metsämuseo Luston ydinnäyttelyn ja dynaamisen museon konseptin kehittämiseen.
Metsät ja niihin liittyvien tavoitteiden yhteensovittaminen ovat tällä hetkellä keskeinen teema suomalaisessa yhteiskunnassa, metsäpolitiikassa sekä globaalissa ilmastonmuutoskeskustelussa. Nyt rahoitetun Ytimessä-hankkeen tavoitteena on tuottaa laaja, yhteiskunnallista ymmärrystä lisäävä, inspiroiva ja elämyksellinen ydinnäyttely.
– Tarkoituksenamme on muun muassa tarjota museon käyttäjille elämyksellinen tila ja kokonaisvaltainen moniaistinen museokokemus. Museon käyttäjillä on tarve ymmärtää metsä- ja ilmastonmuutoskeskustelua, ja tähän tarpeeseen haluamme vastata, sanoo Suomen Metsämuseo Luston kehittämisjohtaja Leena Paaskoski.
Arkkitehtuuri- ja muotoilukasvatus ensi kertaa yhteen
Designmuseon kokoelmanäyttely Utopia nyt. Kuva: Paavo Lehtonen
Designmuseon säätiö sai A&D Oppimisen keskus -hankkeen toteuttamiseksi 450 000 euroa. Designmuseon ja Arkkitehtuurimuseon yhteishankkeen tavoitteena on luoda A&D Oppimisen keskus, joka keskittyy arkkitehtuurin ja muotoilun oppimiseen. Keskuksen tarkoituksena on luoda museotoimintaa, joka on lähtökohtaisesti vuorovaikutteista, yhteisöllistä ja monitieteistä. Hankkeessa käytetään arkkitehtuuri- ja muotoilukasvatuksen toimintatapoja soveltaen niitä elinikäisen oppimisen ajattelun mukaisesti.
– Elämme suuren murroksen keskellä, jossa uudenlainen osaaminen ja ymmärrys ovat avainasemassa rakennettaessa yhä osallistavampaa ja kestävämpää yhteiskuntaa. Apurahan avulla perustettava A&D oppimisen keskus tuo suunnitteluajattelun työkalut kaikkien ulottuville ympäri Suomea, luoden pohjaa uudenlaisen pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan rakentamiselle, kertoo museonjohtaja Jukka Savolainen.
Tukea mm. saamelaiskulttuurille ja leikin puolustamiselle
Visavuoren ateljee Valkeakoskella. Kuva: Ari Korkala
Vuonna 2021 kolme säätiömuseota muuntavat Ainolan – Aino ja Jean Sibeliuksen kodin, Gallen-Kallelan Museo Tarvaspään ja Emil Wikströmin Visavuoren aikakoneiksi, jotka tuovat menneisyyden kokemukset ja tulevaisuuden mahdollisuudet nykyhetken keskusteluihin. Akseli Gallen-Kallelan Museosäätiön ja taiteilijamuseoiden Aikakoneita ja utopioita -yhteishankkeelle myönnettiin 200 000 euroa. Hankkeen tarkoituksena on korostaa taiteilijamuseoiden historiaa omavaraisina, luonnonläheisinä, taiteeseen ja elämiseen liittyvien kokeilujen paikkoina nykyajan ilmastonmuutokseen liittyvän murroksen keskellä.
Keski-Suomen museo ja Alvar Aalto -säätiö luovat toimintakonseptin ja brändin uudelle museokeskukselle, jokavahvistaa ja yhdistää museoiden resursseja sekä tilallisesti että toiminnallisesti. Keskuksen päämääränä on profiloitua kulttuuriympäristöön, arkkitehtuuriin ja muotoiluun erikoistuneeksi monitoimitaloksi, jonka elämykselliset sisällöt houkuttelevat entistä laajempaa yleisöä. 350 000 euron apurahan saaneen hankkeen tavoitteena on myös kasvattaa Jyväskylän imagoa museo- ja Alvar Aalto -kaupunkina.
Tieliikenteen valtakunnallisessa erikoismuseossa Mobiliassa on myös Rallimuseon autonäyttely. Kuva: Mobilia
Mobilia säätiön Tietä kansalle -hanke havainnollistaa tieliikenteen valtakunnallisen erikoismuseo Mobilian näyttelykävijälle visuaalisin ja lisätyn todellisuuden keinoin teiden kehittymistä ja tienrakentamisen nopeutumista. Näyttely vastaa mm. kysymyksiin miten tiet ovat syntyneet ja ketkä teillä ovat kulkeneet. Tavoitteena on havainnollistaa myös tulevaisuuden teitä. Mobilia säätiölle myönnetyllä 100 000 euron apurahalla toteutetaan näyttelyn lopullinen visuaalinen suunnittelu, fyysinen ja digitaalinen rakentaminen sekä tekniset toteutukset materiaaleineen.
Saamelaismuseon ja Ylä-Lapin luontokeskus Siidan näyttely on saamelaisten ainutkertainen mahdollisuus kertoa oma tarinansa museonäyttelykontekstissa. Siidan uudistamishankkeessa laaditaan perusnäyttelyihin ja ulkomuseolle tunnelmanäyttelykäsikirjoitus, joka toteutetaan saamelaistaiteilijoiden tulkintoina. Tietoisen tunnelman ja draamankaaren luomisen avulla museon tuottama tieto saamelaiskulttuurista välittyy kävijälle paremmin. Sámi museum – Saamelaismuseosäätiölle myönnettiin hankkeeseen 400 000 euron apuraha.
Menopelileikki Lelumuseo Hevosenkengässä. Kuva: Pekka Elomaa
Teatteri Hevosenkengän Kannatusyhdistys ry sai niin ikään 400 000 euron apurahan Leikin laboratorio -hankkeeseen, joka tähtää Lelumuseo Hevosenkengän konseptin ja pysyvien näyttelyiden uudistamiseen asiakaslähtöisesti. Tavoitteena on liittää museon tulevaisuus kolmen roolin – tarinankertoja, kasvattaja ja yhteisön rakentaja – ympärille. Tulevan museon keskeisenä missiona on leikin puolustaminen ja halu toimia leikin asianajajana. Kävijöiden toiveiden mukaisesti näyttelyihin tuodaan lapsuuden historiaa elävöittäviä ratkaisuja, vahvistetaan leikin ja toiminnallisuuden roolia sekä lisätään kaikenikäisille suunnattuja palveluja.
Työväen museoyhdistys ry:n / Työväenmuseo Werstaan toteuttama Teollisuusmuseo kertoo teollisen vallankumouksen vaikutuksista Tampereella, kaupungin teollisista juurista sekä savupiipputeollisuuden vaihtumisesta toisenlaiseen osaamiseen. Museo puhuttelee juuriaan etsiviä useamman polven tamperelaisia ja vasta kaupunkiin muuttaneita asukkaita. Näyttely toteutetaan uudenlaisen yhteisöllisen toimintamallin avulla ja sen taustatietoa kerätään wikidata-tietokantaan. Teollisuusmuseo avataan Tampereella Finlaysonin entisen puuvillatehtaan tiloissa. Hankkeelle myönnettiin 250 000 euron apuraha ja se toteutetaan yhteistyössä Tampereen kaupungin museopalveluiden kanssa.
Pohjanmaan museon luonnontieteellinen perusnäyttely, Terranova, uudistetaan nyt kokonaan 17 vuotta avaamisensa jälkeen. Vaasan kaupungin museoille myönnettiin 150 000 euron apuraha uudistamistyöhön. Uudistetun näyttelyn pääteemoja ovat jääkausi ja Merenkurkun maailmanperintö (Suomen ainoa Unescon luonnonperintökohde), ilmastonmuutos, ihmisen ja meren suhde sekä Pohjanmaan luonto. Teemat on suunniteltu alueen erityispiirteitä ajatellen. Terranova toimii aloituspisteenä Vaasan kautta Merenkurkun maailmanperintöalueelle matkaaville ja pääkohteena siitä kiinnostuneille kävijöille, jotka eivät ole alueelle jatkamassa tai joille matka sinne ei ole mahdollinen.
Varkauden museot sai 200 000 euroaVarkautelaisten uusi museo -hankkeen toteuttamiseen. Hankkeen tavoitteena on tuottaa sisältösuunnittelun rinnalla uudenlaisia, elämyksellisiä tapoja lähestyä ja käyttää kulttuuriperintöä. Hankkeen myötä museo tarjoaa kaupunkilaisille vapaamuotoisen tilan oleskeluun, sekä mahdollistaa kaupunkikulttuurin, museotoiminnan ja museoiden sisältöjen, sekä oman kulttuuriperinnön kehittämisen yhteisön omilla ehdoilla. Tämä vastaa yleisön toiveeseen helposti lähestyttävästä, epämuodollisesta museotoiminnasta.
Tervetuloa kuulemaan ajankohtaista asiaa Taiken ja Pirkanmaan rahaston apurahoista, taiteilijoiden verotuksesta ja apurahansaajan eläketurvasta sekä taiteilijoiden omia puheenvuoroja.
– Kritiikki on journalismin hiljainen sisällöntuottaja, jonka merkitys olisi nykypäivänä syytä tunnistaa entistä vahvemmin, sanoo E. J. Vehmaksen rahaston puheenjohtaja, kriitikko Maria Säkö.
Taidekriitikko E. J. Vehmaksen nimeä kantava rahasto on Suomen Kulttuurirahaston nimikkorahasto, jonka tarkoituksena on tukea taidearvostelijoita.
– Halusimme järjestää kurssin nimenomaan kokeneille, uransa keskivaiheilla oleville kriitikoille, jotta heidän ammattitaitonsa ei katoaisi mediasta rahoitusongelmien ja kritiikkiä ylenkatsovan henkisen ilmapiirin vuoksi. Nykypäivä vaatii sekä kriitikoilta että medioilta uudenlaista journalistista osaamista ja kritiikin merkityksen kirkastamista.
Kurssin lopputyönä jokainen osallistuja tekee pitkän taide-esseen jostakin kirjoittajaa kiinnostavasta aiheesta. Siihen liittyy myös kurssin aikana tehtävä opintomatka ulkomaille. Kukin osallistuja valitsee itse sellaisen opintomatkan kohteen, joka on kiinnostava tutkimuskohteen kannalta.
”Jos kritiikin merkitystä ei nyt ymmärretä syvällisesti ja sen asemaa osana journalismia paranneta, saatamme huomata leikanneemme ison osan yhteistä kulttuurista muistiamme pois.”
SKR:n kurssi sisältää kahdeksan lähiopetuspäivää, ulkomaanmatkan ja kirjoitustehtäviä. Kurssille valitaan enintään 15 osallistujaa, ja valitut saavat 2 500 euron työskentelyapurahan sekä enintään 2 000 euroa opintomatkan toteuttamiseen. Kurssin ohjelma julkaistaan tammikuussa, ja kurssille haetaan Long Playn kautta 20.1.–17.2. Valinnoista ilmoitetaan 31. maaliskuuta 2020 mennessä.
Kurssin sisällön on suunnitellut Long Play -julkaisu, ja kurssin vastuuopettajana toimii toimittaja, kirjailija ja kirjoittamisen opettaja Anu Silfverberg. Hänen lisäkseen kurssilla opettavat muun muassa ruotsalainen kirjallisuuskriitikko ja kääntäjä Rebecka Kärde, Harri Kalha, Kalle Kinnunen, Mervi Kantokorpi, Suna Vuori, Sonja Saarikoski, Tommi Melender, Riikka Pelo, Minna Lindgren sekä Todellisuuden tutkimuskeskus.
– Kritiikkiin satsaaminen on nykypäivänä tärkeää myös siksi, että kritiikit tallentavat aikalaisvastaanottoa. Jos kritiikin merkitystä ei nyt ymmärretä syvällisesti ja sen asemaa osana journalismia paranneta, saatamme huomata leikanneemme ison osan yhteistä kulttuurista muistiamme pois, Maria Säkö sanoo.
Suomen Kulttuurirahasto on aiemmin tukenut taiteesta kirjoittamista järjestämällä kaksi kulttuurijournalismin mestarikurssia. Muotoiluun ja designiin erikoistuneille kriitikoille järjestettiin vuonna 2018 lyhytkurssi yhteistyössä New Yorkin kulttuuri-instituutin kanssa.
Suurin apuraha, 30 000 euroa, myönnettiin Arkebuusi Osuuskunnalle yhteisöarkeologisen Angelniemen mullankaivajat -hankkeen toteuttamiseen Härkämäen kivikautisella asuinpaikalla. Koululaiset pääsevät myös mm. etsimään omaa muinaisuuttaan Kemiön Ölmosissa kiukaiskulttuuriin kuuluvalla asuinalueella Sagalundgillet rf:n kaksikielisen ”Finn din forntid -arkeologipedagogik på Kimitoön”/ ”Löydä muinaisuutesi” -hankkeen avulla. Hankkeelle myönnettiin 15 000 euron apuraha.
Vuoden 2020 Mullankaivajat-apurahojen saajat
Ainolasäätiö sr, 14 000 euroa
Arkebuusi osuuskunta, 30 000 euroa
Espoon kaupunginmuseo, 12 000 euroa
Forssan museo, 22 500 euroa
Länsi-Uudenmaan maakuntamuseo, 20 000 euroa
Matti Koivurinnan säätiö / Aboa Vetus & Ars Nova -museo, 22 000 euroa
Sagalundgillet rf, 15 000 euroa
Satakunnan museo, 21 000 euroa
Tiina Äikäs, 19 000 euroa
Mullankaivajat Ähtärin puolustusvarustuksilla
Vuonna 2019 Mullankaivajat-apurahan saaneessa Kansallismuseon hankkeessa Ähtärin yhteiskoulun 7.- ja 8-luokkalaiset tutustuivat lokakuussa Törön ulkoilualueella ensimmäisen maailmansodan aikaisiin puolustusvarustuksiin. Ähtärin yhteiskoulun 7.- ja 8.-luokkien noin sata oppilasta tutkivat ja kartoittivat Törön puolustusvarustusta arkeologien ohjauksessa erilaisten mitta- ja dokumentointilaitteiden avulla. Samalla he tutustuivat arkeologiseen prosessiin.
– Tavoitteemme on Arkeologiaa Ähtärissä -hankkeen avulla herättää koululaisissa innostus kulttuuriperintöä ja historiaa kohtaan. Opettajille hanke tarjoaa puolestaan työkaluja inhimillisten ilmiöiden tutkimiseen, kertoo hanketta vetävä museolehtori, arkeologi Hanna Korhonen Kansallismuseosta.
– Viime vuonna Kontiolahdella toteuttamaamme Mullankaivajat-hankkeeseen osallistuneet opettajat pitivät arkeologisia menetelmiä hyvänä tapana monipuolistaa opetusta. Tämänkaltainen työskentely tukee opetussuunnitelman mukaista ilmiöpohjaista ja monialaista oppimista.
”Tavoitteemme on Arkeologiaa Ähtärissä -hankkeen avulla herättää koululaisissa innostus kulttuuriperintöä ja historiaa kohtaan”, arkeologi Hanna Korhonen.
Hankkeen käytännön toteutuksesta vastasivat Museoviraston arkeologi John Lagerstedt ja hum. kand. Eetu Sairanen.
– Oppilaat tutustuivat ensin oppitunneilla arkeologian työvälineisiin ja perehtyivät ensimmäisen maailmansodan historiaan. He pääsivät myös tutkimaan omin käsin oikeita löytöjä, joita arkeologisilta kaivauksilta on tehty, kertovat Lagerstedt ja Sairanen.
Luokkahuonetyöskentelyn jälkeen oppilaat pääsivät lokakuussa kenttätyöhön, jota ohjasivat myös paikalle tulleet Museoviraston koekaivausryhmän arkeologit Jan-Erik Nyman, Sara Perälä ja Esa Hertell. Törön ulkoilualueen maastossa oppilaat etsivät metallinilmaisimella linnoitteiden rakenteita ja kartoittivat juoksuhautoja erilaisilla mittalaitteilla. Lisäksi otettiin valokuvia ja harjoiteltiin tutkittavien kohteiden sanallista kuvailua. Kenttätyöskentelyn jälkeen oppilaat kokosivat maastossa kerätyistä tiedoista posterin tutkimusraportiksi.
– Oppilaat olivat aktiivisesti mukana sekä luokkahuoneessa että maastossa. Erityisesti heitä innosti, kun arkeologian työvaiheita pääsi tekemään käytännössä. Suurin suosikki oli taisteluhautojen tutkiminen metallinilmaisimen avulla, John Lagerstedt ja Eetu Sairanen kertovat.
– Saamamme palautteen ja kysymysten perusteella Mullankaivajat-hanke oli oppilaille pääasiassa positiivinen kokemus, jonka ansiosta he kiinnostuivat arkeologien työstä ja omasta kulttuuriympäristöstään. Suurimpana haasteena oli syksyisen kolea sää.
Loppuvuoden 2019 aikana Ähtärin Mullankaivajat-hankkeesta laaditaan oppimateriaali myös muiden koulujen käytettäväksi. Suomea linnoitettiin ensimmäisen maailmansodan aikana 1914–1918 Suomenlahden rannikolta Pohjois-Karjalaan, joten oppimateriaalia voi hyödyntää useissa Etelä-Suomen kouluissa.
Suomen ensimmäinen tanssille omistettu talo avaa ovensa Helsingin Ruoholahdessa loppuvuodesta 2021. Tanssin talon valmistuttua tanssin kentän olosuhteet muuttuvat väistämättä. Tanssin talon tilat ja tuotannollinen rakenne tuovat tullessaan uudenlaisia taiteellisia ja tuotannollisia mahdollisuuksia alan toimijoille. Nyt käynnistyvän SPARKS-hankkeen tavoitteena on yhdessä opetella uuden toimintaympäristön lainalaisuudet ja löytää kestävät tuotantomallit. Hankkeen kokonaisbudjetti on 800 000 euroa, josta Suomen Kulttuurirahaston osuus on 500 000 euroa.
“Kulttuurirahasto on tukenut Tanssin taloa hankkeen suunnittelusta eli vuodesta 2011 lähtien. Olemme seuranneet projektin sujuvaa etenemistä ja olemme iloisia siitä, että pian tanssin ammattilaisilla on uusi tila, jossa kehittää yhteistyötä ja luoda uusia sisältöjä. Myönteinen tukipäätös SPARKS-hankkeelle oli helppo tehdä”, kertoo Kulttuurirahaston hallituksen puheenjohtaja Jari Sokka.
Hankkeen myötä sekä 700-paikkaiseen Erkko-saliin että 250-paikkaiseen Pannuhalliin tuotetaan kumpaankin kolme kantaesitystä. Erkko-saliin valittavien teosten työryhmät muodostuvat taiteilijoista, joilla on vahva kiinnostus suuren näyttämön tuotantoihin ja halu kehittää omaa ajatteluaan suuren näyttämön yleisösuhteesta. Pannuhallissa nähtävissä tuotannoissa keskitytään uransa alkuvaiheessa olevien taiteilijoiden työn mahdollistamiseen. Hankkeessa kiinnitetään huomiota valtakunnallisuuteen ja tanssin laajan kirjon toteutumiseen.
“Tanssin talolle SPARKS-hankkeen käynnistäminen on ensimmäinen merkittävä avaus sisältöjemme rakentamiseksi. Samalla se on valtava mahdollisuus suomalaisille tanssin ammattilaisille oman toiminnan kehittämiseen. Ilman Suomen Kulttuurirahaston avokätistä rahoitusta vastaavan hankkeen toteuttaminen olisi meille mahdotonta. Olemme tavattoman iloisia, että voimme toteuttaa näin laajan ja monivuotisen hankkeen. Uskomme, että SPARKS synnyttää poikkeuksellisen kiinnostavia sisältöjä katsojien nähtäväksi. Nyt on aika unelmoida ja tehdä isosti, koska resurssit ovat kunnossa!” visioi Tanssin talon johtaja Matti Numminen.
Teoshaku SPARKS-hankkeeseen käynnistetään keväällä 2020. Työskentely teosideoiden parissa aloitetaan näillä näkymin syksyllä 2020. Lisätietoja hankkeen tarkemmasta toteutuksesta ja aikataulusta kerrotaan haun avaamisen yhteydessä.
