Hae sivustolta

Aloita hakeminen kirjoittamalla hakusana. Haku ymmärtää synonyymit, välilyönnit ja eri taivutusmuodot. Ennakoiva toiminto ehdottaa hakusanoja kirjoittaessasi.
Hae sivustolta
Tiede ja taide
Ohjeet Yhteystiedot

Suurapurahat kolmelle taidehankkeelle

Suomen Kulttuurirahasto on myöntänyt kolme Taide2-apurahaa korkealaatuisille taidehankkeille, jotka tavoittelevat laajoja yleisöjä. Kaksivaiheinen Taide2-haku järjestettiin vuonna 2023 viidettä kertaa, ja maaliskuun hakukierroksella jätettiin yhteensä 111 hakemusta taiteen eri aloilta. Hakemuksista kymmenen valittiin toiselle kierrokselle, ja jatkoon valitut hakijat saivat 1000–4000 euron apurahan hankkeen kehittämiseen. Toisella kierroksella apurahoja myönnettiin kolmelle toimijalle yhteensä 800 000 euron edestä.  

Helsingin kamarikuoron ja Suomalaisen barokkiorkesterin valtakunnallinen konserttikiertue ja yleisötyöhanke sai 300 000 euron apurahan. Ammattilaulajista koostuva Helsingin kamarikuoro on vuodesta 2005 lähtien kantaesittänyt 88 teosta ja tehnyt 35 Suomen-ensiesitystä. Suomalainen barokkiorkesteri taas tunnetaan muun muassa tilausteoksistaan periodisoittimille.  

Joukko kuorolaisia seisomassa arkivaatteissa punatiilisen rakennuksen edessä.

Helsingin kamarikuoro lähtee apurahan turvin kiertueelle yhdessä Suomalaisen barokkiorkesterin kanssa. Kuva: Heikki Tuuli

Yhteistyön syventämisen tavoitteena on tukea kulttuurin valtakunnallista saatavuutta viemällä ammattibarokkiorkesterin ja ammattikamarikuoron esityksiä paikkakunnille, joilla niitä ei yleensä kuulla. Samalla luodaan pitkäjänteisiä suhteita paikallisten toimijoiden kanssa, tehdään yhteistyötä paikallisten koululaisten ja musiikin harrastajien kanssa ja löydetään uusia yleisöjä taidemusiikille.   

Tummiin pukeutunut orkesteri poseeraa periodisoitinten kanssa.

Suomalainen barokkiorkesteri. Kuva: Juuso Westerlund

Kansallisgallerialle myönnettiin 200 000 euroa Nuoret kuraattorit -toimintamallin kehittämiseen osaksi URB-festivaalia. Kiasma-teatterin tuottama URB on kansainvälinen kaupunkitaiteen ja nuorisokulttuurin festivaali, jonka keskiössä ovat katutanssi ja muut urbaanin kulttuurin muodot. Festivaali on levittäytynyt Helsingin eri kaupunginosiin, ja nuoria sekä vähemmistöjä edustavia henkilöitä kannustetaan osallistumaan festivaalin rakentamiseen.  

Nuoret kuraattorit -mallin kautta pyritään nuorten omakseen kokeman festivaalikokemuksen luomiseen, verkostoitumiseen ja uuden yleisön löytämiseen. Päämääränä on luoda esimerkinomainen ja monistettava malli taideinstituution ja vapaan kentän yhteistyöstä. Valitut neljä nuorta kuraattoria toimivat työsuhteessa Kiasmaan.  

Vuonna 1991 perustettu porilainen Rakastajat-teatteri on monipuolinen teatteritoimija ja festivaalijärjestäjä. Teatterin saamalla 300 000 euron apurahalla pilotoidaan ja järjestetään kansainvälinen katuteatteri- ja kaupunkifestivaali Porissa kesinä 2024 ja 2025. 

Festivaaliohjelmistoon kuuluu muun muassa kansainvälisiä ja kotimaisia katuteatteriesityksiä, lapsille ja nuorille suunnattuja työpajoja sekä iltaklubeja. Festivaali elävöittää kotimaisen kulttuurikentän lisäksi Porin kaupunkitilaa, houkuttelee Poriin matkailijoita ja tuo maahan kansainvälisiä katuteatterin tekijöitä. Saavutettava ja helposti lähestyttävä kaupunkifestivaali tavoittaa sellaistakin yleisöä, joka ei muuten kuluta kulttuuria tai käy teatterissa.  

Katutaidetta vanhojen talojen edessä.

Rakastajat-teatterin tuottamalla kaupunkifestivaalin ohjelmistossa saatetaan nähdä esimerkiksi tällaista katutaidetta. Kuvassa Natasha Coveny. Kuva: Angelika Meusel

 

 

Uudenmaan rahaston vuoden 2023 palkinto Hanna Helavuorelle

Iloinen nainen farkkutakissa, lyhyet punertavat hiukset, taustalla keltainen seinä.

Kuva: Niina Stolt

Hanna Helavuori on vapaa kirjoittaja, kriitikko, suomen kielen opettaja, tutkija ja laaja-alainen teatteri- ja näyttämötaiteen asiantuntija. Hän toimi Teatterimuseon johtajana yli kaksikymmentä vuotta, Teatterin tiedotuskeskuksen TINFOn johtajana 2010–2020 ja Finnagoran, Suomen kulttuurin, tieteen ja talouden Unkarissa toimivan keskuksen johtajana 2005–2007.

Helavuori on erityinen hahmo suomalaisella esittävän taiteen kentällä. Hän osaa katsoa esitystä ei yksinomaan teemojen tasolla ja kirjallisesti, vaan näkee myös näyttelemisen, tyylilajit, rytmin, tunnelmat ja yleisösuhteet. Hän kykenee tunnistamaan pitkiä linjoja ja yhteiskunnallisia kehityskulkuja sekä kontekstoimaan teoksia – ja toisaalta hänellä on taito pysähtyä ihmettelemään myös yksittäistä esitystä, elettä tai asiaa.

Helavuoren katse on utelias ja siiloutumaton. Hän rakastaa teatteria, näyttämötaiteita ja nykyesityksiä kaikkinensa. Hänessä on erityistä ehtymätön innostus, positiivisuus ja kannustavuus. Hänen ennakkoluuloton tapansa kohdata ja lähestyä taiteilijoita kysymyksillään esitysten jälkeen on aseistariisuva. 

Helavuori jaksaa sinnikkäästi ylläpitää esittävän taiteen sisäistä keskustelua. Hänen terävää analyysiään ajankohtaisista esityksistä ja ilmiöistä voi lukea esimerkiksi hänen nettisivuillaan tai esseeteoksessaan Tuntoisia ruumiita – miten ollaan teoksissa, maailmassa (TUA, 2022).

Helavuoren kotisivujen päiväkirjamerkinnät ovat tekijöiden keskuudessa seurattu ja noteerattu ajankohtainen alusta: ”Mitä se Hanna nyt tällä viikolla kirjoittaa ja nostaa esiin?” Esittävien taiteiden tuntemus on hänellä erityisen laaja; hän on tarkkanäköinen, kriittinen ja alaa myös kansainvälisesti tunteva ja seuraava.

Helavuori on havainnut ja osannut sanallistaa tarkalla vainulla uusia tekemisen tapoja ja muotoja, uutta teatterikirjoittamista, nykyteatteria, ajankohtaisia ilmiöitä ja tekijöitä 1990-luvulta alkaen. Hän suuntaa katsettaan jatkuvasti ei-ilmeiseen ja on näin osaltaan edistänyt teatteritaiteen kehitystä sen murroskohdissa. Hän suhtautuu uuteen aina positiivisesti, eikä kaihda muutosta. Lisäksi hän on hyvin topakasti ja proaktiivisesti toiminut tasa-arvon edistämiseksi teatterin alalla.

Uudenmaan rahasto vietti 60-vuotisjuhliaan 10.10.2023

Lämpimästi tervetuloa Suomen Kulttuurirahaston Uudenmaan rahaston kannatusyhdistyksen tapaamiseen, joka on samalla myös Uudenmaan rahaston 60-vuotisjuhla.

Merkkipäivän kunniaksi lyhyt katsaus Uudenmaan rahaston juuriin. Kuten tiedämme, Suomen kulttuurirahasto muodostuu vuonna 1939 perustetusta keskusrahastosta ja sen ympärille ryhmittyneistä maakuntarahastoista, joilla on oma erillinen apurahahakunsa, omat strategiansa ja kulttuurihankkeensa.

Maakuntarahastot ovat alkujaan syntyneet vastavoimaksi liian pääkaupunkikeskeiselle keskusrahastolle 1950-luvun puolivälistä alkaen. Niistä on sittemmin tullut keskeinen osa SKR:n toimintaa – tänä päivänä olisi vaikeaa kuvitella kulttuurirahastoa ilman maakuntaverkostoa, jota ei muilla säätiöillä ole.

Kerrotaan, että aloite Uudenmaan rahaston perustamiseksi tuli Hyvinkäältä, kirjallisuus- ja harrastejärjestö Nuoren Voiman liiton piiristä. Tämä on hauska tieto, sillä Nuoren Voiman liitto on myöhemmin useita kertoja saanut Uudenmaan rahaston apurahan, viimeksi Digitaalisen kirjallisuuden kärkihankkeeseen vuonna 2020.

Uudenmaan rahasto perustettiin huhtikuussa 1963. Rahaston ensimmäinen hoitokunta oli todellinen all male panel, siinä oli mukana pelkästään herroja, mutta maakunta oli sen sijaan laajasti edustettuna, mihin ei enää tänä päivänä ole ylletty. Voi tosin kysyä, mihin kohtaan ihmisen elämänkaarta pitäisi maakuntaidentiteetti kiinnittää – itse olen kotoisin Kirkkonummelta ja vaikka olen asunut jo suuremman osan elämääni muualla, side Kirkkonummelle on yhä vahva.

Uudellamaalla ei ole omaa maakuntaidentiteettiä, ei omaa murretta. On kaksi valtakieltäkin, suomi ja ruotsi, ja nykyään tietysti kymmeniä kieliä, kun maahanmuuttajaväestö pakkautuu Suomen etelärannikolle. Rahaston alkutaipaleelta lähtien on ollut nähtävillä, että muuttuvalla, avoimella identiteetillä voi olla vaikeaa hankkia rahoitusta. Varoja kerättiin kansalaiskeräyksellä kuten 1930-luvulla kulttuurirahastoa perustettaessa, mutta myös alueen kunnat antoivat panoksensa Uudenmaan rahaston jakopottiin.

Ensimmäiseen apurahahakuun vuonna 1964 tuli 40 anomusta, joista neljännes sai stipendin. Viimeisimmässä apurahahaussamme keväällä 2022 hakemuksia vastaanotettiin 2 875 kappaletta ja niillä anotun tuen kokonaismäärä oli 54,5 miljoonaa euroa. Apurahan sai 127 hakijaa eli 4,4 % hakijoista – pystyimme myöntämään heille 2,3 % haetusta lähes 55 miljoonan euron kokonaissummasta. Kilpailu on siis äärimmäisen kovaa, ja moni loistava hanke jää ilman rahoitusta.

Vuosien varrella tukimuotoja on karsittu ja kehitetty eteenpäin: Uudenmaan rahasto on nykyään ainoa maakuntarahasto, joka ei rahoita tiedettä, vaan pelkästään taidetta sekä kotiseututyön nimellä kulkevaa paikalliskulttuuria, jonka piirissä voidaan rahoittaa historianhankkeitakin. Viime vuosina tärkeällä sijalla rahoituksessa on ollut myös Taidetta yhdessä -apuraha, jolla tuetaan taiteen osallisuutta laajentavia hankkeita.

Tänä päivänä Uudenmaan rahaston suurimmat haasteet liittyvät edelleen pääkaupungin ja sitä ympäröivä maakunnan erityispiirteisiin ja erilaisuuteen. Kulttuurielämä keskittyy vahvasti pääkaupunkiseudulle. Täällä asuu merkittävin osa taiteilijoista, täältä tulee valtava määrä laadukkaita hakemuksia, joista vain kourallinen voidaan rahoittaa. Epäsuhta hakemustulvan ja käytettävissä olevan rahasumman välillä on niin suuri, että päätimme pari vuotta sitten ryhtyä jakamaan apurahoja vain joka toinen vuosi. Näin toivomme, että saisimme kerralla rahoitettua suuremman osuuden kuin alle viisi prosenttia hakemuksista. Vähentäisimme myös sekä hakijoiden että arvioitsijoiden työmäärää. Emme vielä tiedä, miten tämä käytännössä toteutuu, sillä ensimmäinen vuoden tauon jälkeen avattava rahoituskierroksemme on edessä ensi keväänä.

Toinen haaste liittyy siihen, että meillä on toiminta-alueena laaja maakunta. Haasteena on aktivoida kulttuuritoimijoita valovoimaisen pääkaupunkiseudun katveessa. Miten voisimme tukea vireää kulttuurielämää ja pääsyä kulttuurin äärellä vaikkapa Askolassa, Myrskylässä tai Nurmijärvellä?

* * *

Nurmijärveltä on kotoisin kansalliskirjailijamme Aleksis Kivi, jonka kunniaksi vietämme tänään suomalaisen kirjallisuuden päivää.

Aleksis Kivi on taiteen rahoituksen kannalta mielenkiintoinen hahmo. Hänestä on historiankirjoituksessa muotoutunut myytti köyhänä ja sairaana kirjailijana, joka koettelemustensa jalostamana tuotti kuolematonta taidetta. Näin ei kuitenkaan ole. Kivellä oli nimittäin merkittäviä tukijoita. Hänen vuokraemäntäänsä, siuntiolaista Charlotta Lönnqvistiä käy kiittäminen Seitsemästä veljeksestä ja monista muista kirjoituksista, jotka syntyivät Lönnqvistin torpan lämmössä ja ylläpidossa.

Mutta tuettiin Kiveä muutoinkin. Hän voitti Nummisuutareilla senaatin kirjallisuuspalkinnon, jonka summa oli nykyrahaan käännettynä tuntuva 11 000 euroa. Kivi sai taloudellista tukea ystäviltään, joista monet vaikuttivat kulttuurin korkeimmissa asemissa. Kiveä tutkinut Sakari Katajamäki on tähdentänyt, miten Kiven opintoja tuettiin, hänen tekstejään julkaistiin lehdissä ja hän sai tekijänpalkkioita ja stipendejä. Vaikka hänen teostensa arvioitsijoista muistetaan vain teilaaja August Ahlqvist, monet myös ymmärsivät ja ylistivät hänen kirjailijanlahjojansa jo hänen omana aikanaan.

Haluaisinkin kääntää Kivi-myytin päälaelleen: kärsimys ei häntä kirkastanut; hänen teoksensa syntyivät tuen, huolenpidon ja rahoituksen lämmössä.

Jos Aleksis Kivi eläisi tänä päivänä, haluaisin muistuttaa Nurmijärveltä Siuntion ja Helsingin kautta Tuusulaan päätynyttä kansalliskirjailijaamme myös mahdollisuudesta hakea Uudenmaan rahaston apurahaa, semminkin kun meillä on useampikin nimikkorahasto, jotka tukevat nimenomaan keski-Uudenmaan kulttuurielämää. Toivoakseni osaamme rahoitusta myöntäessämme tehdä tänä päivänä yhtä viisaita ja kauaskantoisia päätöksiä kuin Kiven tukijat aikoinaan.

Lokakuun haku käynnissä

Kulttuurirahasto tukee tiedettä, taidetta ja kulttuuria vuosittain yhteensä yli 50 miljoonalla eurolla. Lokakuun haussa on jaossa noin 30 miljoonaa euroa, ja hakijoita on tyypillisesti yli 9000 kaikkialta Suomesta. Noin yksi kymmenestä saa rahoituksen. 

Apurahoja voi hakea kaikille tieteen ja taiteen aloille sekä työskentelyyn että kuluihin. Tieteen apurahat on suunnattu erityisesti väitöskirjatöihin ja niiden jälkeiseen tieteelliseen työskentelyyn. Taiteilijat voivat hakea apurahoja työskentelyyn ja hankkeisiin, ja lisäksi yhteisöt voivat hakea apurahoja kulttuurihankkeiden toteuttamiseen. Kulttuurirahasto kannustaa hakemaan apurahoja myös suuriin, monivuotisiin hankkeisiin. 

Tavanomaisten apurahojen lisäksi apurahaa voi hakea erityiskohteeseen. Lokakuun haussa on mukana useita uusia erityiskohteita. Suomen romanikielen elvyttämistä sekä romanitaidetta ja -kulttuuria tuetaan vuoteen 2030 asti yhteensä miljoonalla eurolla. Taidekoti Kirpilän tutkija-apurahalla tuetaan esimerkiksi taidekeräilyyn liittyvää tutkimusta. Tieteen lisämiljoona kohdistuu tällä kierroksella Suomen kilpailukykyä koskevaan tutkimukseen.  

”Erityisesti monilta taiteen aloilta kuuluu viestiä vaikeasta rahoitustilanteesta. Kulttuurirahasto ei voi paikata julkisen rahoituksen aukkoja, mutta kannustamme silti taiteilijoita jaksamaan ja rakentamaan kauaskantoisia, suurempiakin hankkeita”, painottaa asiamies Juhana Lassila Suomen Kulttuurirahastosta. 

Kulttuurirahasto pyrkii myöntämään yhä enemmän monivuotisia työskentelyapurahoja. Monivuotista apurahaa voi hakea jopa neljäksi vuodeksi. Vuosiapurahan määrää on nostettu 30 000 euroon, post doc -vaiheessa 34 000 euroon. 

Lokakuussa tuttuja ja uusia erityiskohteita 

Tavanomaisten työskentely- ja kuluapurahojen lisäksi haettavissa on useita erityiskohteita, joissa suunnataan tukea tiettyyn teemaan. 

Romanikielen ja -kulttuurin tuki 

Uuden erityiskohteen kautta tuetaan Suomen romanikielen elvyttämistä sekä romanitaidetta ja -kulttuuria. Apurahaa voi hakea romanikielen oppimateriaalin laatimiseen, kirjalliseen työskentelyyn romanikielellä, kirjallisuuden kääntämiseen romanikielelle, romanikielen tutkimukseen ja kielenelvytystä tukevien materiaalien kehittämiseen. ”Romanikulttuurin hyväksi on myönnetty apurahoja vuosittain, mutta nyt romanikulttuuri saa entistä vankemman ja pitkäjänteisemmän tuen”, sanoo Juhana Lassila. 

Lue lisää tuesta romanikielelle ja -kulttuurille 

Taidekoti Kirpilän tutkija-apuraha 

Haussa on ensimmäistä kertaa Taidekoti Kirpilän tutkija-apuraha Juhani Kirpilän rahastosta. Apuraha on tarkoitettu tohtoreille tutkimukseen, jonka aihe voi liittyä taiteen keräilyyn, keräilijöiden kokoelmiin, kotimuseoihin tai Taidekoti Kirpilän kokoelmataiteilijoihin. ”Juhani Kirpilän rahasto ylläpitää Taidekoti Kirpilää ja tukee lisäksi huomattavilla summilla taiteilijoiden ja tutkijoiden työtä. Uudella apurahalla haluamme ohjata huomiota nimenomaan keräilyn ja kotimaisen 1900-luvun taiteen tutkimukseen ja kerryttää näin tutkimustietoa lahjoittajamme tärkeiksi kokemista aiheista”, sanoo hausta vastaava erityisasiantuntija, Taidekoti Kirpilän museonjohtaja Johanna Ruohonen. 

Lue lisää Taidekoti Kirpilän tutkija-apurahasta 

Tieteen lisämiljoona: Suomen kilpailukyky teollisuudessa, liiketoiminnassa tai luovilla aloilla 

Haussa on noin miljoona euroa teemaan Suomen kilpailukyky teollisuudessa, liiketoiminnassa tai luovilla aloilla. Rahoituksella tuetaan enintään viittä tutkimushanketta. Haku on tarkoitettu useammasta henkilöstä koostuville työryhmille. Yhteisö, kuten esim. yliopisto, tutkimuslaitos tai yritys, ei voi hakea. 

Lue lisää tieteen lisämiljoonasta 

Tietokirjat, tieteen ja taiteen yleistajuistaminen 

Tiedettä ja taidetta käsittelevien yleistajuisten tietokirjojen, elämäkertojen, oppikirjojen, podcast-tallenteiden, arvostelujen ja muiden julkaisujen toteuttamiseen sekä tieto- ja tieteellisen kirjallisuuden kääntämiseen jaetaan noin 400 000 euroa.  

Lue lisää tietokirjoista ja tieteen ja taiteen yleistajuistamisesta 

Tiede tutuksi 

Tiede tutuksi -apurahan tarkoitus on innostaa peruskouluikäisiä lapsia ja nuoria tieteen pariin asuinpaikasta ja taustasta riippumatta sekä parantaa heidän valmiuksiaan hankkia, käsitellä ja arvioida uutta tietoa. Apurahan suuruus voi olla jopa 150 000 euroa, ja yhteensä lasten ja nuorten tiedekasvatukseen myönnetään noin 600 000 euroa.  

Lue lisää Tiede tutuksi -apurahoista 

Taidetta kaikille 

Taidetta kaikille -apurahan tarkoituksena on lisätä tukea ja hoitoa tarvitsevien ihmisten mahdollisuuksia kokea korkealaatuista taidetta ja siten edistää kulttuurista yhdenvertaisuutta. Apurahaa voivat hakea taiteilijat, työryhmät ja taiteen ammatilliset, rekisteröidyt yhteisöt.  

Lue lisää Taidetta kaikille -apurahasta 

Eminentia 

Kulttuurirahasto myöntää vuosittain hakemusten perusteella yhden tai useamman Eminentia-apurahan pitkän tieteellisen tai taiteellisen uran päätösvaiheessa olevalle tieteenharjoittajalle tai taiteilijalle. Eminentian edellytys on, että sen tuotos julkaistaan kirjallisesti, joko kokonaisena teoksena, verkkojulkaisuna tai artikkeleina. Apurahan suuruus on 25 000 euroa.  

Lue lisää Eminentia-apurahasta 

Kysy hausta webinaarissa 

Lokakuun hakua koskeva apurahainfo pidetään Zoom-webinaarina suomeksi keskiviikkona 11.10. klo 14–15.30 ja englanniksi torstaina 12.10. klo 14–15:30. Apurahainfossa Kulttuurirahaston asiantuntijat esittelevät eri apurahatyyppejä ja antavat vinkkejä hyvän hakemuksen laatimiseksi. Tilaisuus on avoin kaikille hausta kiinnostuneille, ja hakijoilla on mahdollisuus esittää puhujille kysymyksiä. 

Liity webinaariin tästä  

Liity englanninkieliseen webinaariin tästä

Apurahainfojen tallenteet julkaistaan tilaisuuden jälkeen Kulttuurirahaston YouTube-kanavalla 

Hyödyllisiä linkkejä 

Helena Hiilivirta jatkaa Pirkanmaan rahaston hoitokunnan puheenjohtajana

Sekä Helena Hiilivirta että Matti Posio ovat olleet Pirkanmaan rahaston hoitokunnan jäseniä vuodesta 2018. Hiilivirta on aiemmin toiminut Kulttuurirahaston säätiön hallituksessa 2005–2014 ja hallintoneuvostossa 2014–2020. Pirkanmaan rahaston hoitokunnan puheenjohtajana hän on ollut 1.10.2021 alkaen.

Muut Pirkanmaan rahaston hoitokunnan jäsenet ovat rehtori Jari Andersson Sastamalasta, toiminnanjohtaja Terhi Asumaniemi Tampereelta, asiamies Anu Littunen Keskusrahaston edustajana, dosentti Katariina Mustakallio Tampereelta, kauppaneuvos Timo Mäki-Ullakko Hämeenkyröstä, teatterinjohtaja Panu Raipia Tampereelta, professori emerita Ulla Ruotsalainen Tampereelta, johtaja Pauli Sivonen Mänttä-Vilppulasta ja vararehtori Tapio Visakorpi Tampereelta.

Vasemmalla vaaleahiuksinen nainen kirjahyllyn edessä, oikealla mies harmaassa puvussa puistossa.

Helena Hiilivirta (vas.) ja Matti Posio ovat molemmat toimineet Pirkanmaan rahaston hoitokunnassa jo useita vuosia.
Kuvat: Rami Marjamäki

Taidetestaajat-ohjelma jatkuu: nuoret pääsevät taiteen äärelle myös lukuvuosina 2024–27

Kuuden lukuvuoden aikana Taidetestaajista on tullut pysyvänä koettu osa Suomen peruskoulua ja taidekenttää. Ohjelma on osoittautunut menestykseksi, tavoittaen vuosittain koko kahdeksasluokkalaisten ikäluokan opettajineen, lähes 70 000 henkeä ympäri Suomen.

Taidetestaajat on erinomainen esimerkki siitä, kuinka taide voi edistää yhteiskunnallista tasa-arvoa, demokratiaa ja keskustelutaitoja sekä vähentää yhteiskunnallista eriytymistä. Taidetestaajat tarjoaa edelleen kaikille Suomen kahdeksasluokkalaisille ja heidän opettajilleen lukuvuosittain 1–2 vierailua korkealaatuisen taiteen pariin. Nuoret arvioivat kokemansa taiteen ja arviot julkaistaan lähes reaaliajassa osoitteessa taidetestaajat.fi.

”Taidetestaajien suurin ansio lienee siinä, että toiminta tavoittaa kokonaisen ikäluokan, eikä yhtäkään kahdeksasluokkalaista jätetä ulkopuolelle. Nuorten antama palaute sekä osallistuminen aktiivisena yleisönä antaa paljon paitsi heille itselleen, myös Suomen taidekentälle”, toteaa ohjelman päällikkö Joonas Keskinen.

Tavoitteena toiminnan vakinaistaminen

Taidetestaajat-toiminnan käytännön järjestelyistä vastaa Suomen lastenkulttuurikeskusten liitto. Kuluvana lukuvuonna 2023–24 ohjelma toteuttaa ennätykselliset yli 140 000 taidevierailua. Vierailukokonaisuuteen kuuluu taide-elämyksen lisäksi matkat sekä taidekokemusta syventävää pedagogista työtä. Työ ohjelman juurruttamiseksi osaksi suomalaista peruskoulua jatkuu.

Taidetestauksen päärahoittajina ovat jo kuuden lukuvuoden ajan toimineet yksityiset säätiöt Suomen Kulttuurirahasto sekä Svenska kulturfonden. Eduskunta on osallistunut rahoitukseen vuodesta 2020 lähtien noin 15 % osuudella. Rahastot ovat luvanneet osarahoittaa toimintaa kuluvan hallituskauden loppuun, mutta toiminnan täysimittainen toteuttaminen vaatii tänä aikana myös valtion mukanaoloa.

”Valtion tulee pysyä jatkossakin mukana ja ottaa vaiheittain päävastuu rahoituksesta. On tärkeää saada toiminta vakinaistettua osaksi perusopetusta. Vain siten voimme taata nuorille yhdenvertaisen ja saavutettavan pääsyn taiteen pariin jatkossakin”, Suomen Kulttuurirahaston toimitusjohtaja Susanna Pettersson painottaa.

Myös Suomen lastenkulttuurikeskusten liiton toiminnanjohtaja Aleksi Valta pitää Taidetestaajat-ohjelman jatkumista tärkeänä.

”Polarisoituvassa yhteiskunnassamme on aivan olennaista luoda tilaa rakentavalle keskustelulle. Taidetestaajissa tuodaan nuoret taide-elämysten ääreen, ja samalla he harjoittelevat elintärkeitä taitoja: oman mielipiteen muodostamista, sen sanoittamista ja perustelua”, sanoo Valta.

“Taidetestaajat huomioi toiminnassaan erinomaisesti sen, että kaikkialla Suomessa ei ole mahdollisuutta osallistua samanlaisiin taide- ja kulttuurielämyksiin. On hienoa, että pystymme tarjoamaan nuorille mahdollisuuden kokea uusia taiteen muotoja ja yli kielirajojen. Ilman kansallista ohjelmaa tämä tuskin olisi mahdollista”, jatkaa Sören Lillkung, Svenska kulturfondenin toimitusjohtaja.

Koulujen ilmoittautuminen lukuvuoden 2024–25 taidetestaukseen järjestetään marraskuussa 2023 ja taidetoimijoiden haku vierailukohteiksi marras-joulukuussa 2023. Tarkat päivämäärät julkaistaan myöhemmin.

Lisää tietoa Taidetestaajista

Kulttuurirahaston hallituksen puheenjohtajaksi professori Mikko Niemi

Hallituksen puheenjohtajaksi toimikaudelle 1.10.2023–30.9.2024 on valittu Helsingin yliopiston farmakogenetiikan professori Mikko Niemi ja varapuheenjohtajiksi professori Anne Birgitta Pessi sekä oikeustieteen maisteri Jukka Luostarinen. Hallituksen uusina jäseninä aloittavat Aalto-yliopiston talousjohtaja Marianna Bom ja Helsingin kaupunginorkesterin intendentti Aleksi Malmberg.  

Säätiön hallituksessa jatkavat yhteiskuntatiet. maisteri Siru Ahopelto, kirjailija Karo Hämäläinen, rehtori Keijo Hämäläinen, MBA Lea Keinänen, taiteellinen johtaja Tiina Lindfors, toiminnanjohtaja Leena Vuotovesi sekä professori Petri Ylikoski. Hallituksen jäsenen toimikausi on kolme vuotta, ja perättäisiä toimikausia voi olla enintään kolme.  

Kulttuurirahaston hallintoneuvoston uusi esimies on professori Riitta Pyykkö ja varaesimies päätoimittaja Matti Kalliokoski. Uusina jäseninä hallintoneuvostoon on valittu varatoimitusjohtaja Hanna Hiidenpalo, oikeusneuvos Mika Ilveskero, kirjailija Anneli Kanto ja toimitusjohtaja Aino Turtiainen-Visala. 

Kulttuurirahaston Kannatusyhdistyksen johtokunnan puheenjohtajana jatkaa hallituksen puheenjohtaja Ilkka Länkinen ja varapuheenjohtajana johtaja Elli Siltala. Jäsenenä jatkaa fil. tohtori Laura Hokkanen.

Päivi Venäläinen vetämään Uudenmaan ja Kymenlaakson rahastoja

Nainen silmälaseissa ja mustassa puserossa. Tausta on valkoinen.

FT Päivi Venäläinen on aloittanut Suomen Kulttuurirahaston Uudenmaan ja Kymenlaakson rahastojen asiamiehenä 2.10.2023. Hän toimii työssään myös Taidetestaajat-hankkeen vastuuhenkilönä Kulttuurirahastossa.

Venäläinen siirtyy Kulttuurirahastoon kulttuuritalo Villa Artussa Hyvinkäällä sijaitsevan ja valtakunnallista kulttuurista nuorisotyötä tekevän Lasten ja nuorten taidekeskuksen säätiön toiminnanjohtajan paikalta.

Hän tuo uuteen työyhteisöönsä vankkaa lasten ja nuorten kulttuurin tuntemusta sekä taiteen ja pedagogiikan osaamista.

”On innostavaa päästä työskentelemään Kulttuurirahaston kaltaiseen asiantuntijaorganisaatioon, jossa on monenlaista osaamista sekä henkilöstössä että luottamushenkilöissä. Olen itse usein ollut hakemassa apurahoja, mikä tekee toiselle puolelle kurkistamisesta erityisen kiinnostavaa”, Venäläinen kertoo.

Hän on lähes koko työuransa ajan toiminut kulttuurikasvatuksen ja yleisötyön parissa. Myös vuonna 2019 valmistuneessa taidekasvatuksen väitöstutkimuksessaan hän käsittelee samaa aihepiiriä: nykytaidetta oppimisen ympäristönä.

Aiemmin Venäläinen on työskennellyt eri rooleissa Lasten ja nuorten taidekeskuksen säätiössä, pedagogisissa tehtävissä Nykytaiteen museo Kiasmassa ja Valtion taidemuseossa sekä opettanut museopedagogiikkaa. Hän on koulutukseltaan filosofian tohtori ja kasvatustieteen maisteri, ja hänellä on myös luokanopettajan pätevyys.

Uudessa roolissaan häntä innostaa erityisesti näkökulman laajentaminen lasten ja nuorten kulttuurista laajemmin taiteen ilmiöihin ja myös tieteen puolelle. ”On hienoa päästä perehtymään siihen, millaisia ajatuksia ja ideoita apurahansaajillamme on.”

Kirjoittajakoulu kriitikoille järjestetään toista kertaa

Suomen Kulttuurirahasto järjestää koulutuksen kriitikoille keväällä 2024. Tavoitteena on kriitikon ammatti-identiteetin ja kollegiaalisen yhteisön vahvistaminen sekä ammattitaitoa tukevien uusien taitojen oppiminen. Osallistujat pääsevät päivittämään ajatuksiaan taiteen ja kritiikin merkityksestä ja myös tutustumaan taidekeskusteluun oman maan rajojen ulkopuolella. 

Kurssi toteutetaan kevään aikana Taidekoti Kirpilässä ja se sisältää kahdeksan  koulutuspäivän lisäksi mentorointia ja henkilökohtaista palautetta. Kurssin sisällön on suunnitellut laadukkaista kirjoituskoulutuksistaan tunnettu Long Play -julkaisu, ja kurssin vastuuopettajina toimivat toimittaja, kirjailija ja kirjoittamisen opettaja Anu Silfverberg sekä toimittaja, kirjailija ja musiikkikriitikko Sonja Saarikoski. 

Heidän lisäkseen kurssilla opettavat muun muassa kirjallisuuskriitikot Maaria Ylikangas ja Vesa Rantama, popkriitikko Oskari Onninen, elokuvakriitikko Kalle Kinnunen, kuvataidekriitikko Sanna Lipponen, tutkijatohtori, musiikkikriitikko Nuppu Koivisto-Kaasik, Helsingin Sanomien entinen teatterikriitikko, viestintäyrittäjä Suna Vuori ja teatteri- ja tanssikriitikko Maria Säkö. Kriitikkojen ja toimittajien lisäksi kurssin vierailevina opettajina toimii eri alojen taiteilijoita.

Kurssin lopputyönä syntyy podcast-sarja, joka avaa kritiikin merkitystä suurelle yleisölle. Kurssiin sisältyy myös opinto- ja työmatka Berliiniin. Kurssille valitut kriitikot saavat kurssin lopputyötä varten työskentelyapurahan.

Vuoden 2020 kurssi sai osallistujilta valtavan kiittävää palautetta. Joidenkin uralla se oli suorastaan käänteentekevä.

Anu Silfverberg, Long Play: ”Kun kurssi järjestettiin ensimmäistä kertaa, parasta oli opettajana nähdä, millaisia isoja harppauksia kurssilaiset tekivät teksteissään ja urallaan lukukauden aikana. Kaunista oli myös ammattilaisten vertaistuen vahvistuminen: kriitikot jäävät työssään usein yksin, ja oli hienoa huomata, miten vähäinenkin kannustus ja innostus tarttuvat alalla. Viime kerran palautteesta oppineena pyrimme tällä kertaa varaamaan enemmän aikaa yhteisille keskusteluille.”

Toimitusjohtaja Susanna Pettersson, Suomen Kulttuurirahasto: ”Kriitikoilla on keskeinen rooli kulttuurikeskustelussa, jonka tulisi olla monimuotoista, moniäänistä ja monikanavaista. Kirjoittajakoulumme tarjoaa kriitikoille ainutlaatuisen mahdollisuuden hioa ilmaisua ja syventää ammattitaitoa.”

Kurssin mahdollistaa taidekriitikko E. J. Vehmaksen nimeä kantava Suomen Kulttuurirahaston nimikkorahasto, jonka tarkoituksena on tukea taidekriitikoita.

Haku kurssille umpeutuu 10.10.2023 klo 16.

Kirjoittajakoulun hakuohjeisiin tästä

Sinut minä muistan – eteläsavolaisia muistoja

Maailmalla käsityöt on nähty jo pitkään merkityksellisinä yksinäisyyden torjujina ja toisilleen tuntemattomien ihmisten kohtaamisten mahdollistajina. Kädentaidoilla on myös kulttuuriperintöön kiinnittyvä aineeton ja aineellinen tehtävänsä: käsityötaidot siirtyvät parhaimmillaan sukupolvelta toiselle ja kehittävät ylisukupolvisia kohtaamisia. Syksyllä 2023 eteläsavolaisissa kirjastoissa tai muussa matalan kynnyksen tilassa toteutetaan Etelä-Savon rahaston tuella käsityökasvatuksellisia työpajoja, joiden teemana ovat eteläsavolaiset muistot. Työpajoissa työstetään positiivisia muistoja herättäviä henkilöhahmoja erilaisia tekniikoita ja materiaaleja käyttäen. Luvassa on mm. kirjoitus-, piirustus- ja keramiikkatyöpajoja.

Ihmisiä työstämässä savea.

Kangasniemen keramiikkapajassa tehtiin muistoista taidetta. Kuva: Mari Jalava

– Käsityöprosessi on samalla myös muistelumenetelmä, jossa pohditaan hyvää kohtaamista ja mieleen jääneitä ihmisiä, hankkeen vetäjä, huopataiteilija ja muotoilija Mari Jalava kertoo.

Toteutettavan teoksen ei tarvitse olla esittävä muotokuva, eikä henkilöhahmon tarvitse välttämättä olla läheinen ihminen. Kohde voi olla esimerkiksi postinkantaja, kirjastonhoitaja, opettaja tai julkisuuden henkilö. Hahmojen ideointia lähestytään erityisesti muistijälkiä jättäneiden tunnetilojen kautta. Rakkaan kalamiehen muistosta voi esimerkiksi syntyä kala.

Tarkoitus on tehdä työpajoihin osallistuminen mahdollisimman helpoksi. Kirjoituspajoihin osallistuakseen ei tarvitse osata kirjoittaa, vaan tarinan voi kertoa myös suoraan tallenteeksi. Pajoissa hyödynnetään sukupolvien välisiä kohtaamisia. Esimerkiksi Kangasniemellä heinäkuussa järjestetyn kirjoitustyöpajan nuorin osallistuja oli 7–vuotias ja vanhin yli 70.

Jalava on innoissaan hankkeen jo toteutuneista vaiheista. Kangasniemen kirjoitustyöpaja oli menestys. Kolmen tunnin työpajassa muisteltiin, kirjoitettiin, itkettiin ja naurettiin. Samana päivänä tehtiin myös äänityksiä ja lähes kaikkien tarinat saatiin taltioitua heidän itsensä kertomina.

– Paja meni kaikilla osallistujilla tunteisiin. Myös kirjoitustyöpajan jälkeen elokuussa pidetty keramiikkapaja hioi osallistujat yhteen ja päivien aikana käsiteltiin työskentelyn lomassa kaikki mahdolliset ilot ja surut, Jalava toteaa ilahtuneena.

Työpajoja vetävät paikalliset taiteilijat, kuten tekstiilitöiden ja puuveiston osaajat. Syntyneistä teoksista toteutetaan yhteisötaideteos, joka kiertää Etelä-Savon kirjastoja keväällä 2024.

Hankkeen Facebook-sivu