Länsisuomenkarja ei ole ensimmäistä kertaa häviämisvaarassa
Länsisuomenkarja ja muut maatiaiseläimet ovat osa kansallista kulttuuriperintöä ja ansaitsevat nykyistä näkyvämmän paikan historiantutkimuksessa.
Paikallisten maatiaiseläinten ja ihmisen yhteinen historia on jopa vuosituhansia pitkä. Esimerkiksi länsisuomalainen maatiaiskarja kuuluu tiiviisti Suomen karjanhoidon historiaan. Vastustuskykyisillä ja paikallisiin olosuhteisiin sopeutuneilla alkuperäisroduilla on monia ominaispiirteitä, jotka ovat yhä nykypäivänä kannatettavia niin eläingeenivarojen ja luonnon monimuotoisuuden kuin ruokaturvan ja huoltovarmuuden näkökulmista.
Maatiaiseläinten ja ihmisen yhteistyön pitkä ketju on kuitenkin katkeamassa länsisuomalaisen maatiaiskarjan osalta, mikäli nykytilanteeseen ei saada muutosta. Länsisuomenkarjaa on jäljellä enää noin tuhat lehmää.
Länsisuomalainen maatiaiskarja on ollut häviämisvaarassa ennenkin. Sen menettäminen oli lähellä myös 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Sitä ennen muodissa oli nimittäin ollut kansainvälisen esimerkin mukainen jalostussuuntaus, jossa paikallisia maatiaiseläimiä risteytettiin ulkomailta tuoduilla jalostuseläimillä.
Harvinaistuvan, alkuperäisen länsisuomalaisen maatiaiskarjan pelasti katoamiselta kansainvälisten eläinjalostusoppien uusi suuntaus. Nyt päätavoitteena oli jalostaa eri eläinkantoja toisistaan erillisinä, omina rotuina. Käännettä vahvisti entisestään Tanskasta samaan aikaan levinnyt maatiaiseläinten puolustusideologia.
Vuosina 1898–1906 syntynyt päätös nykyisen länsisuomenkarjarodun perustamisesta oli merkittävä. Ennen vastaavaa päätöstä – ja siinä pysymistä – alkuperäisiä eläinkantoja ehti hävitä eri eläintyyppien risteytyksen seurauksena sukupuuttoon niin Suomesta kuin laajemmin Pohjoismaista. Kotieläinjalostuksen kansainvälinen murros loi siten pohjan muidenkin nykyään suojeltujen alkuperäisrotujen olemassaololle.
Nähtäväksi jää, miten 120 vuotta sitten perustetun, nyt uhanalaisen länsisuomenkarjan käy haastavassa nykytilanteessa. Länsisuomenkarja tarvitsee osakseen jatkuvaa huomiota ja uusia nostoja. Tätä tukeakseni tein Pirkanmaan rahaston rahoittamassa hankkeessa yhteistyötä alkuperäisrotujen säilytys- ja suojelutyöstä vastaavien organisaatioiden kanssa. Jalkautin hankkeessa tuottamaani tutkimustietoa suomenkarja-alan itsensä hyödynnettäväksi esimerkiksi esitelmillä alan tapahtumissa.
Nykypäivänä usein uhanalaisten maatiaiseläinten historiaa on tutkittu kansainvälisessä kotieläinten jalostushistorian tutkimusperinteessä, saati Suomessa, yllättävän vähän. Suomalaisessa maataloushistorian tutkimuksessa on esitetty ansiokkaasti kotieläintalouden kehityksen suuret linjat, mutta viimeisen puolen vuosisadan aikana paikalliset maatiaiseläimet ovat jääneet historiantutkimuksessa marginaaliin.
Toivon, että tutkimukseni länsisuomenkarjarodun syntyhistoriasta kannustaa huomaamaan maatiaiseläinten historiallista merkitystä myös laajemmin. Pirkanmaan rahaston rahoittamassa hankkeessa syntyikin ilokseni kokonainen Maatiaiseläimet-teemanumero Aikakauskirja Genokseen, joka ilmestyy joulukuussa 2024. Olen kiitollinen, että olen saanut olla osaltani rakentamassa alkuperäisroduille niiden ansaitsemaa paikkaa suomalaisen historiankirjoituksen lehdillä.
Filosofian tohtori Hilja Solala sai vuonna 2023 Pirkanmaan rahaston apurahan länsisuomalaisen maatiaiskarjan häviämisen uhan historiaa käsittelevään väitöksen jälkeiseen tutkimukseen.
