Teksti: Laura Iisalo

Ympäristön jatkuvat muutokset kuormittavat poronhoitajien hyvinvointia. Ilmaston lämpeneminen on arktisilla alueilla kaksi kertaa keskimääräistä nopeampaa, ja lisäksi globaali pandemia, uudet lait ja asetukset sekä muuttuva asema esimerkiksi kaivostoiminnan ja matkailun rinnalla tuovat poronhoitoon monenlaisia elämänlaatua heikentäviä haasteita.

– Arktinen alue on tärkeässä roolissa, jotta voimme ymmärtää suurta muutosta globaalissa kontekstissa. Ikiroudan sulaminen ja sen vaikutukset vaikuttavat ihmisten arkeen monin tavoin; yhteiskunta muuttuu ja tulee uusia tapoja toimia, jotka eivät välttämättä enää tue alkuperäiskansojen elämää ja kulttuurin siirtymistä sukupolvelta toiselle, kertoo Oulun yliopiston arktisen tutkimuksen professori ja Arktisen yliopiston vararehtori Arja Rautio.

Hän johtaa kansainvälistä ja monitieteellistä Saamelaisten poronhoitajien hyvinvointi -hanketta, joka pyrkii ymmärtämään saamelaisten poronhoitajien ja heidän perheidensä elämää kehittääkseen uusia, mielenterveyttä tukevia palveluita. Rautio on perehtynyt arktiseen terveyteen ja hyvinvointiin viidentoista vuoden ajan ja tehnyt hankkeessa mukana olevan Oulun yliopiston tutkijatohtorin Ulla Timlinin kanssa yhteistyötä vuodesta 2008 alkaen.

Tutkimustietoa on kertynyt runsaasti, mutta nyt tarkastelun kohteena on nimenomaan mielen hyvinvointi. Itsemurhat aiheuttavat suurta surua pienille yhteisöille ja erityisesti nuorten miesten kuolemat ovat alkuperäiskansojen keskuudessa yleisiä. Aiheeseen liittyy tabuja, eikä apu aina tavoita sitä tarvitsevia.

– Mielenterveysongelmat ovat yleisesti ottaen tosi hankalia – kun ei itsekään välttämättä tiedä, mikä itseä vaivaa, niin kuinka siitä voi kertoa muille? Usein poronhoitajien perheissä puhutaan äidinkielenä pohjoissaamea, joten asioista voi olla vaikea kertoa suomenkielellä ihmiselle, jolla ei välttämättä ole käsitystä poronhoidon luonteesta. On tärkeää madaltaa kynnystä avun saamiselle ja löytää tarkoituksenmukaisia tukimuotoja, jotta ihmiset pääsevät puhumaan mielenterveyteen liittyvistä kysymyksistä omalla kielellä ja omilla termeillä, Rautio toteaa.

Pitkäaikainen yhteistyö luo pohjan luottamukselle

Kolmivuotiseen hankkeeseen on koottu kansainvälinen ja monitieteinen tutkimusryhmä. Mukana on Raution ja Timlinin lisäksi Professori Roberta Woodgate Manitoban yliopistosta Kanadasta sekä SámiSoster ry:n perustaja ja toiminnanjohtaja sekä Tampereen yliopiston kunniatohtori Ristenrauna Magga, jolla on vuosikymmenten aikana kertynyt tietotaito saamelaisten terveyteen ja hyvinvointiin liittyen.

Aikaisemmissa selvityksissä on tullut esille, että yhteisöllisyys on saamelaisille tärkeä vertaistukimuoto. Keskiössä onkin läheinen yhteistyö paikallisten toimijoiden kanssa, ja tavoitteena on, että tutkimukseen osallistuvat paikalliset itse määrittelevät asiat, jotka ovat heille tärkeitä. Myös Utsjoen kunta tukee hanketta.

"Jotta voidaan ymmärtää tulevaisuutta, täytyy tuntea menneisyys ja perehtyä nykyhetkeen."

–  Pienellä paikkakunnalla elämä on erilaista kaupunkeihin verrattuna ja luonnon mukaan eläminen yhdistettyinä ulkopuolisiin paineisiin aiheuttaa haasteita. Nuoria mietityttää, mikä on poronhoidon tulevaisuus, miten voi hankkia elannon, ja mihin muuttuvassa maailmassa voi luottaa. Yhteistyö mahdollistaa asioiden syvällisen tarkastelun ja luo luottamusta, sanoo Rautio.

Laadullisten ja määrällisten tutkimusmenetelmien lisäksi hankkeessa hyödynnetään taideperäisiä menetelmiä, ja työryhmän toiveena on koota tuotokset yhteen paikallisten osallistujien kanssa yhdessä sovitulla tavalla. Timlinin mukaan taide helpottaa mielen hyvinvointiin liittyvistä asioista puhumista ja antaa osallistujille vahvan tunteen osallisuudesta. Taide on myös tärkeä osa saamelaista kulttuuria.

Ensimmäiset tulokset on tarkoitus julkistaa mahdollisesti vuonna 2022, mutta Raution mukaan tavoitteena on, että tutkimuksen myötä löytyisi hyvinvointia lisääviä toimintatapoja, jotka jäisivät käytäntöön myös projektin päätyttyä.

–  Jotta voidaan ymmärtää tulevaisuutta, täytyy tuntea menneisyys ja perehtyä nykyhetkeen. Tämä on ihana jatkumo, jossa voimme koota tietoa, taitoa ja ymmärrystä yhteen, ja nimenomaan yhdessä. Projekti on vasta alussa ja kaikki on mahdollista.

Professori Arja Rautio työryhmineen sai vuonna 2021 100 000 euron apurahan saamelaisten poronhoitajien hyvinvointia ja voimavaroja käsittelevään tutkimukseen.